Browsing by Subject "stand up -komiikka"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • MacDonald, James (2018)
    This thesis is a companion to my artistic work in stand-up comedy, comprising artistic-based research and approaches comedy from a performance studies perspective. The question addressed in the paper and the work is "How is the body of the comedian part of the joke?" The first section outlines dominant theories about humour-superiority, relief, and incongruity-as a background the discussion. It touches on the role of the comedian both as untrustworthy, playful trickster, and parrhesiastes who speaks directly to power, backed by the truth of her lived experience. It also provides some context for the contemporary comedian, whose work follows them off stage and into the thunderdome of social media, where trolling and speaking truth are taken very seriously. Another section presented as background to the discussion is on transgender bodies in performance, focusing on performance art and in stand-up comedy. I argue that embodied transgender performances are largely still situated in the act of encountering a trans body. Speaking of contemporary stand-up comedy, I discuss the ways in which an abject identity or body may be exploited by the comedian onstage for laughter and also for activism. The comedy of Tig Notaro, Maria Bamford, Hasan Minaj, Jess Thom, Eddie Izzard, Dave Chappelle, Cameron Esposito, and others come into play. Comedy is a complex and interesting site of resistance and social change, since it deals in mockery and non-seriousness, but precisely these qualities allow it to convey messages that are necessary and not polite elsewhere. Finally, I describe my final artistic work, a one-hour comedy show called Gender Euphoria, which is about my own experiences in transitioning from female to male. I describe the ways in which the space and experience were designed to mimic the conditions of a stand-up club inside an institution of learning, and to what aim. The arc of Gender Euphoria is described as an autobiographical work of discovering identity, encountering medical institutions with that identity, encountering new social norms, and travelling through wave after wave of certainty in identity towards more complication, ambiguity, and liberation. I also discuss the material that I was too afraid to do, or that I self-censored out of a sense of not being able to convey the message properly, and fear of backlash from a community I attempt to support. As a whole, this thesis attempts to provide a viewpoint towards the playful and serious contradictions in stand-up comedy, in a way that is informed by practice in the field, from the point of view of a subject whose identity has up until recently been the object of derision, rather than the subject of resistance.
  • Vilja, Heikki (2018)
    Taiteellis-pedagoginen opinnäytetyöni koostuu Kallio komedibolagetissa tekemästäni stand up -sooloesityksestä sekä siihen liittyvästä kirjallisesta työstä. Kirjallisessa osiossa käsittelen stand up -komiikkaa ja sen oppimista kokemuksellisen oppimisen kautta. Stand up -komiikkaa voi oppia vain tekemällä. Erityisen stand up -komiikasta tekee se, että oppiminen tapahtuu stand up-lavalla yleisön edessä. Harvassa muussa taiteenlajissa jo ensimmäiset haparoivat askeleet otetaan julkisessa tilanteessa. Tätä oppimisen julkista prosessia sekä stand up -komiikan erityislaatuista yleisösuhdetta käsittelen työssäni. Työssäni käyn myös läpi stand up -komiikan perus- ja erityispiirteitä. Stand up -komiikka on toki esittävää taidetta ja itse näen sen eräänlaisena teatteritaiteen muotona, mutta se eroaa niistä silti huomattavasti. Työssäni pyrin avaamaan sekä alan käsitteitä, toimintamalleja että sen mitä hyvä stand up -komiikka vaatii niin tekijältä kuin esiintymispaikalta. Stand up -komiikka on Suomessa vielä varsin nuori laji ja kuvaankin työssäni alan syntyä ja nykytilaa. Lisäksi stand up -komiikka on varsin demokraattinen taiteenlaji, sillä kuka tahansa voi nousta lavalle esittämään komiikkaa. Alalle ei ole kouluja tai tutkintovaatimuksia. Työssäni pyrin kertomaan myös sen, miten loppujen lopuksi alalle on mahdollista päästä. Kokemuksellisessa oppimisessa stand up -komiikassa on kaksi eri näkökulmaa. Oppimisen syklinen luonne tulee hyvin ilmi koomikon oppimisprosessissa. Koomikko tekee keikan, havainnoi tapahtumaa sekä tekemisen aikana, että jälkeenpäin. Sitten hän reflektoi tapahtunutta kriittisesti ja päätyy ratkaisuehdotuksiin. Niitä hän kokeilee seuraavalla keikalla. Tämä sykli toistuu koko koomikon uran. Stand up -komiikka ei ole teoreettinen laji vaan kaikki tieto mitä stand up -komiikasta voi saada, esimerkiksi kirjoista, perustuu jonkun kokeneemman koomikon omiin kokemuksiin. Toinen kokemuksellisen oppimisen näkökulma on se, että juuri koomikon omat kokemukset ovat myös hänen materiaaliaan stand up -rutiineissa. Koomikko puhuu elämästään, kokemastaan ja tunteistaan sekä mielipiteistään. Kun näitä omia sisempiä tuntojaan sanallistaa, niistä myös oppii huomattavasti. Stand up -komiikka on myös kasvua ihmisenä. Työssäni isossa osassa on oma kehitykseni koomikkona. Käyn läpi omia askeleitani komiikan parissa aina alkuaskeleista nykypäivään. Opinnäytteeni taiteellisena osiona tein stand up -sooloesityksen. Tämä kirjallinen osio avaa sen tekemisprosessia ja sen tekemiseen liittyneitä motiiveja. Yksi stand up -alan haasteista on tehdä koko illan esitys yksin. Itse tartuin työssäni juuri tähän haasteeseen. Työ pitää sisällään myös tarkkoja otteita työpäiväkirjastani jota pidin koko harjoitusprosessin ajan. Tämän opinnäytetyön päämäärä on siis stand up -soolon valmistamisen kautta tarkastella omaa kokemuksellisen oppimisen prosessia suomalaisella stand up -kentällä.
  • Werkkomäki, Meri (Helsingin yliopisto, 2017)
    Huumoria on tutkittu paljon eri näkökulmista ja siihen liittyviä teorioita on runsaasti. Kuitenkin nonverbaalisen viestinnän merkitys osana esitettyä huumoria on jäänyt muun tarkastelun varjoon, vaikka nonverbaalinen viestintä on iso osa ihmisten välistä kokonaisviestintää ja myös esiintymistä. Tämän tutkimuksen tarkoitus olikin tuottaa tietoa tästä lähes tutkimattomasta aiheesta tarkastelemalla ääni rekvisiittana -kohtien aikana tapahtuvien käsien liikkeiden merkityksiä embleemin ja illustraattorin käsitteiden avulla suomalaisen stand up -komiikan kontekstissa. Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata sitä, millaisia merkityksiä embleemit ja illustraattorit tuottavat ja millä tavoin nämä merkitykset ovat osallisia humorististen vaikutelmien synnyttämiseen yhteensopimattomuusteorian näkökulmasta eli siitä, että huumoria syntyy silloin, kun odotuksia rikkomalla jonkin asian ymmärtämisen tapaan tuotetaan muutos. Laadullisen tutkimuksen aineisto kerättiin havainnoimalla valmista videoaineistoa. Neljätoista stand up -rutiinia litteroitiin, jonka jälkeen niistä määriteltiin ääni rekvisiittana -kohdat ja havainnoitiin niissä tapahtuneet käsien liikkeet. Käsien liikkeet litteroitiin tarkasti, jonka jälkeen ne luokiteltiin teorialähtöisesti sisällönanalyysin mukaisesti embleemeihin ja eri illustraattoriluokkiin. Löydettyjen embleemien ja illustraattoreiden merkitykset luokiteltiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla kahteentoista eri merkitysluokkaan. Merkitysten osallisuutta humorististen vaikutelmien synnyttämiseen yhteensopimattomuusteorian näkökulmasta tarkasteltiin sen jälkeen, kun aineistosta oli teorialähtöisellä sisällönanalyysillä määritelty ne nonverbaaliset merkitykset, jotka eivät pelkästään toistaneet verbaalista merkitystä vaan tässä aineistossa joko korvasivat tai kiistivät puhutun. Näiden nonverbaalisten merkitysten havaittiin toteuttavan neljää eri funktiota, joista kaksi osallistui humorististen vaikutelmien tuottamiseen ymmärrystapaa muuttamalla joko rinnastuksen avulla tai vallitsevaa tilannetta äkillisesti muuttamalla. Muutoksia tuottamattomia funktioita olivat puheen tukeminen ja puheen koristeleminen Tutkimuksen tulokset tukevat sitä kirjallisuudessakin todettua ajatusta, että vitsitekstien analysoimiseen keskittyvät teoriat eivät kykene selittämään esitettyä huumoria kokonaisvaltaisesti nonverbaalisen viestinnän jäädessä täysin niiden tarkastelun ulkopuolelle. Jotta nonverbaalisen viestinnän merkityksiä huumorille voitaisiin ymmärtää aiempaa paremmin, tarvitaan kinesiikan yhtä alakohtaa tarkastelevan tutkimuksen lisäksi sen muiden alakohtien sekä nonverbaalisen viestinnän muiden osa-alueiden kuten paralingvistiikan tutkimusta esitetyn huumorin eri konteksteissa.