Browsing by Subject "stereotypia"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-18 of 18
  • Zimny, Roddy (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielma käsittelee suomalaisen runoilijan Riina Katajavuoren (s. 1968) toisen runokokoelman Kuka puhuu (1996) kuvakieltä ja kuvakielen rakentamia representaatioita naisista. Tutkielman aineisto koostuu niistä em. runokokoelman runoista, joiden puhuja tai muu keskeinen agentti on selkeästi määriteltävissä naiseksi. Analyysimenetelmänä hyödynnetään Benjamin Hrushovskin (myöhemmältä nimeltään Harshav) luomaa viitekehysmallia (1984), joka tarkastelee (runon) lukuprosessia tekstin ja lukijan välisenä vuorovaikutuksena ja viitekehysten verkostona. Laajempana tausta-ajatuksena tutkielmassa toimii puolestaan Teresa de Lauretiksen käsitys sukupuolesta: sukupuolen rakentuminen on representaation ja itserepresentaation sekä tuote että prosessi. Sen diskursiivisessa rakentumisessa kirjallisuudella on merkittävä rooli. Tutkielmassa hyödynnetään tätä ajatusta ja katsotaan, että Katajavuori on runoilijana sukupuolikäsityksiä luova ja tarjoava henkilö. Tutkielmasta käy ilmi, että Katajavuori hyödyntää monenlaisia kuvakielisiä aineksia rakentaessaan naisrepresentaatioita. Troopeista keskeisimmät eli metafora, metonymia, symboli ja vertaus ovat kaikki edustettuina. Figuureista sen sijaan hyödynnetyimmäksi nousee ironia. Yhdessä nämä kuvakieliset ainekset kokoontuvat monin paikoin limittyviksi viitekehyksiksi ja luovat kokonaisuuksia, joiden kautta Katajavuori ottaa osaa sukupuolidiskursseihin usealla tavalla. Yksi tällainen kannanotto on jo itse naisrepresentaatioiden luominen. Tutkielmassa nämä Katajavuoren luomat naisrepresentaatiot jaotellaan kolmeen kategoriaan: Ensimmäisen kategorian naiset ovat äitejä, kun taas toisen kategorian naiset ovat väärinymmärrettyjä ja väärinkohdeltuja. Kolmannen kategorian muodostavat puolestaan runot, joissa naiset esitetään suhteessa miehiin tai maskuliiniseen yhteisöön – joko alistettuina, voimakkaina tai vain etäisinä, vieraina. Tutkielmassa todetaan, että Katajavuori osallistuu sukupuolta käsitteleviin diskursseihin myös muilla tavoin kuin vain luomalla representaatioita naisista. Hän tekee näkyväksi naisiin liitettyjä stereotypioita ja myyttejä ja osoittaa, että naiset joutuvat varsin usein maskuliinisen vallan hallitsemiksi toisiksi. Katajavuori ei kuitenkaan pyri pelkästään paljastamaan vallitsevia representaatioita ja niihin liittyvää valtaa, vaan kutsuu myös lukijaa dekonstruoimaan niitä. Tutkielmassa Katajavuoren käyttämiä dekonstruointitapoja peilataan Stuart Hallin stereotypioita murtaviin transkoodausstrategioihin ja Estella Lauterin myyttejä rikkoviin revisionistisiin keinoihin. Tutkielmassa todetaan, että Katajavuori pyrkii dekonstruoimaan kivettyneitä representaatioita ennen kaikkea esittämällä runojensa sisällön ironisessa valossa tai pyrkimällä herättämään vastaanottajassa empatiaa. Kaiken kaikkiaan tutkielmassa todetaan, että Katajavuori näyttäytyy feministisenä, naisten oikeuksia ajavana runoilijana, joka antaa äänen ”toisiksi” mielletyille naisille ja pyrkii ravistelemaan yhteiskunnan sukupuolikäsityksiä ja niihin liittyvää valtaa.
  • Bertus, Mikael (Helsingfors universitet, 2017)
    Työ tarkastelee saksalaisiin liittyviä kulttuurillisia stereotyyppejä Wladimir Kaminerin teoksissa Mein deutsches Dschungelbuch (2003) ja Liebesgrüße aus Deutschland (2011). Ensimmäinen kirjoista on lyhyitä kertomuksia sisältävä kokoelma, jota Kaminer kirjoitti työhön liittyvillä matkoillaan. Kirjan tarinoissa vieraillaan lukuisissa suuremmissa ja pienemmissä saksalaisissa kaupungeissa ja pyritään avaamaan saksalaisuuden piirteitä erilaisista perspektiiveistä. Kirjoista toinen on puolestaan Saksan ja saksalaisuuden erityispiirteisiin suoraan perehtyvä kokoelma lyhyitä tarinoita, joista Kaminer kertoo suuren osan itsensä tai perheensä kautta. Tutkielma määrittelee stereotypian kognitiiviseksi malliksi, joka esiintyy monilla tasoilla kielessä ja kulttuurissa. Teoriaosio erittelee lisäksi kulttuuristereotypian kansalliskuvan käsitteestä määritelmällisellä tasolla. Kulttuuristereotypioita lähestyttiin saksalais-venäläisen vertailun, geograafisten vastakkainastteluiden sekä kulttuurillisten ominaispiirteiden kautta. Lopputulemana todettiin, että Kaminerin teksteissä esiintyy voimakkaita auto- ja heterostereotypioita, jotka selittyvät hänen taustansa sekä vaihtelevan omakuvansa kautta. Teksteissä korostuvat erityisesti neutraalit ja negatiiviset stereotypiat, joita käytetään yhteiskuntakritiikkiin. Kirjailin tyylille on kuitenkin ominaista, että kritiikkiä pehmennetään ironisella etäännyttämisellä. Stereotypiat toimivat Kaminerin huumorissa tehostekeinona: hän toisaalta vahvistaa niitä, mutta toisaalta pyrkii satunnaisesti kääntämään sterotyyppiset odotukset ympäri ja tuomaan siten kertomuksiinsa humoristista yllättävyyttä. Saksalaisista piirretään teksteissä moniulotteinen kuva. Heidät todetaan toisaalta yhtenäisyyttä, järjestystä ja mukavuutta arvostavaksi uteliaaksi kansaksi, mutta toisaalta myös pelokkaiksi ja muukalaisvihamielisiksi. Kaminer näkee lisäksi saksalaiset eräänlaisena kulttuuristereotypisena antiteesinä kaoottisille, mutta intohimoisille venäläisille. Teksteissä oli havaittavissa merkittäviä maantieteeseen pohjautuvia, Saksan sisäisiä kulttuuristereotypisia jaotteluja erityisesti pohjoisen ja etelän sekä lännen ja idän välillä.
  • Kimanen, Mari (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan sukupuolirepresentaatioita ranskan kielen oppikirjoissa. Kohdeaineistona on kaksi Otavan julkaisemaa ranskan alkeisoppikirjaa, Voilà ! 1 Textes sekä J’aime 1. Aikaisemmat oppikirjatutkimukset ovat osoittaneet, että stereotyyppisillä sukupuolikäsityksillä on vankka asema koulumaailmassa: heteronormatiivisuus on itsestäänselvyys ja sukupuolen moninaisuus lähes vaiettu aihe. Ihmisoikeudet-käsitteen ranskankielinen ilmaisu on droits de l’homme, jossa ihmistä kuvaa polyseeminen sana homme, joka merkitsee myös miestä. Näennäisesti neutrista ilmaisusta on vaikea päätellä, kuuluvatko oikeudet myös naisille. Kielenkäyttö on poliittista ja vallan väline. Feministiseen tutkimusotteeseen kuuluu myös yksilön identiteettiin vaikuttavien yhteiskunnallisten valtasuhteiden tutkiminen. Sukupuolten tasa-arvo ei ole yhteiskunnasta erillinen ilmiö, vaan muiden hierarkkisten kategorioiden kuten iän, etnisyyden, seksuaalisen suuntautumisen, vammaisuuden tai sosiaaliluokan yhdistelmä. Oppikirjat kuvaavat ympäröivää maailmaa jostakin valitusta näkökulmasta, ja vastuu niiden sisällöstä on lähinnä oppikirjailijoilla ja osittain kustantajilla. Ohjeista ja säädöksistä huolimatta koulujen käytänteet sekä opetusmateriaalit, joihin opettajat vahvasti tukeutuvat, vaikuttavat nk. piilo-opetussuunnitelman mukaisesti: sukupuoli- ja tasa-arvokysymyksien stereotypioita pikemminkin vahvistetaan kuin puretaan. Tutkimuksessa selviää, että vaikka lukion uuden opetussuunnitelman (2016) mukainen oppikirja J’aime 1 onkin huomattavasti edistynyt lukumäärällisen ja osittain laadullisenkin tasa-arvon (mm. heteronormin purkaminen) huomioonottamisessa, kieliopillisen androsentrisyyden purkaminen säilyy haasteena.
  • Pajunen, Auvo (Helsingin yliopisto, 2017)
    Ennakkoluuloihin liittyvä tutkimus on lisääntynyt viime aikoina. Kirkollisten herätysliikkeiden ja järjestöjen osalta asiaa ei ole juuri tutkittu, vaikka aihetta sivutaan herätysliikkeitä käsittelevissä tutkimuksissa. Herätysliikkeiden ja järjestöjen asema kirkossa on noussut ajankohtaiseksi kysymykseksi myös yhteiskunnan muutosten, sekularisaation, virkakysymyksen ja sukupuolineutraalin avioliiton myötä, jotka jakavat mielipiteitä kirkossa, herätysliikkeiden ja järjestöjen välillä ja sisällä. Aiempien kirkollisiin herätysliikkeisiin ja järjestöihin liitettyjen stereotypioiden ja ennakkoluulojen lisäksi kyseiset teemat värittävät asenteita, mielipiteitä, kannanottoja, stereotypioita ja ennakkoluuloja, joita ihmisillä on kirkollisista herätysliikkeistä ja järjestöistä. Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimus (Haastettu kirkko 2012, 52–56) suomalaisten suhtautumisesta uskonnollisiin ryhmiin kertoo, että suomalaisten suhtautuminen esimerkiksi lestadiolaisuuteen, herännäisyyteen ja henkilökohtaista uskonratkaisua korostaviin herätysliikkeisiin on huomattavan kielteistä. Kielteinen suhtautuminen kertoo niihin kohdistuvista ennakkoluuloista. Tutkimuksessa tarkastellaan näitä ennakkoluuloja sekä kirkollisiin herätysliikkeisiin ja järjestöihin liitettyjä myönteisiä ja kielteisiä stereotypioita. Tutkimus on laadullinen. Sen aineiston hankinnassa on käytetty teemahaastattelua. Haastateltavia oli kymmenen. He olivat pappeja, miehiä ja naisia, Helsingin hiippakunnan seurakunnista ja alueella toimivista kirkollisista herätysliikkeistä ja kristillisistä järjestöistä. Tutkimusmetodina tutkimuksessa on fenomenologis-hermeneuttinen metodi. Tutkimustulosten raportoinnissa painottuu kuitenkin fenomenologinen kuvailu, joka muotoutui tutkimusmateriaalin kehämäisen yhä uudelleen lukemisen, analysoinnin, tiivistämisen ja luokittelun sekä aiempaan aihetta käsittelevään tutkimukseen paneutumisen avulla. Kirkollisista herätysliikkeistä ja järjestöistä tarkastelun kohteina ovat heränneet, Kansanlähetys, Kansan Raamattuseura, lestadiolaisista vanhoillislestadiolaiset ja esikoislestadiolaiset, SLEY ja Suomen Raamattuopisto sekä uudemmista kristillisistä järjestöistä Tuomasmessu ja Hiljaisuuden Ystävät. Nämä valikoituvat tutkimukseen sen perusteella, mitkä haastateltavat kokivat merkittävimmiksi kirkollisiksi herätysliikkeiksi tai järjestöiksi Helsingin hiippakunnassa. Näistä herätysliikkeistä ja kristillisistä järjestöistä haastateltavat toivat esiin erilaisia ennakkoluuloja ja stereotypioita. Niistä oli kuitenkin karissut pois joitakin tuntomerkkejä, joiden perusteella herätysliikkeiden jäsenet aiemmin saattoi tunnistaa. Toisaalta vanhojen ennakkoluulojen ja stereotypioiden lisäksi tai tilalle on tullut joitakin uusia ennakkoluuloja ja stereotypioita. Tutkimuksen perusteella ennakkoluuloja herätysliikkeitä kohtaan Helsingin hiippakunnassa aiheuttavat esimerkiksi tietämättömyys kirkollisista herätysliikkeistä ja järjestöistä sekä joidenkin herätysliikkeiden kielteinen suhtautuminen naispappeuteen. Herätysliikkeillä ja järjestöillä voi olla myös korostuksia, jotka koetaan vieraiksi elementeiksi kansankirkossa. Tutkimuksessa käsitellään jonkin verran myös kristityn identiteettiä sekä kirkollisten herätysliikkeiden ja järjestöjen merkitystä kristityn identiteetin kannalta. Tutkimuksessa identiteetti painottuu ihmisen sosiaaliseen identiteettiin ryhmän jäsenenä.
  • Laakso, Jonna (Helsingfors universitet, 2017)
    Tässä tutkielmassa tarkastelen Portugalin paluumuuttajista rakennettuja representaatioita kulttuurisen trauman tutkimuksen näkökulmasta. Selvitän, millaisia merkityksenantoja kulttuurisessa muistissa ilmenee suhteessa dekolonisaatioon, Afrikasta Portugaliin suuntautuneeseen paluumuuttoon ja imperialistisen valtakauden päättymiseen. Lisäksi tarkastelen identiteettien ideologista rakentumista ja niistä neuvottelua kansallisen kertomuksen ja myyttien maiseman käsitteiden avulla. Pyrin ymmärtämään, kuinka kolonialismin ja diktatuurin valtasuhteiden tuottamat edustukseltaan yksipuoliset representaatiot haastetaan identiteettisen hybriditeetin tilassa. Tarkastelen myös sitä, kuinka postkolonialistinen diskurssi aineistossani ilmenee. Analysoin aineistoni sisältöä Jeffrey C. Alexanderin kulttuurisen trauman teorian avulla. Olen valikoinut aineistoni tekstit hakusanalla retornado, paluumuuttaja Público-sanomalehdestä löytyneistä artikkeleista sekä kahdesta muusta paluumuuttoa käsittelevästä tekstistä. Representaatioiden tuottajia aineistossani ovat portugalilaiset kirjailijat, toimittajat, tutkijat ja paluumuuttajat. Tutkimustulokset osoittavat, että representaatioissa paluumuutosta ja dekolonisaatiosta nousevat esiin muistamisen ja identiteetin muodostumisen teemat. Paluumuuttajat ovat kokeneet traumaattiseksi muiden portugalilaisten tuottaman stereotyyppisen identiteetin. Sen avulla paluumuuttajiksi nimetty ryhmä toiseutettiin portugalilaisessa yhteiskunnassa. Kolonialismin ja diktatuurin aikaisten valtasuhteiden ideologisuuden koetaan vaikuttaneen identiteeteistä neuvottelun mahdollisuuksiin pitkään dekolonisaation jälkeen. Kulttuurinen unohtaminen ja hiljentyminen ovat tuottaneet paluumuuttajille kärsimystä. Tutkimukseni perusteella imperiumin aikana tuotettu kansallinen kertomus vaikuttaa yhä postkoloniaalisessakin tilassa vahvasti kansalliseen identiteettiin. Sen kanssa ristiriidassa olevien kertomusten ja muistojen edustus on ollut yhteiskunnallisessa keskustelussa kapeaa. Monipuolisesti edustettujen representaatioiden poissaolo kulttuurisesta muistamisesta on tuottanut Portugaliin kulttuurisen trauman. Tutkimuksessani nousee esiin paluumuuttajiksi nimettyjen ihmisten tarve saada määritellä oma identiteettinsä ja kertoa oma muistonsa historiasta Afrikasta ilman kolonialistisen diskurssin ideologisia vaikutuksia. Myös hegemoninen kertomus imperialistisesta historiasta ja sen perustuminen lusotropikalistiseen fantasiaan kuvataan yksipuoliseksi ja kulttuurista muistia vääristäväksi. Kulttuurisessa trauman kertomisessa on analyysini mukaan tavoiteltavaa pyrkiä alistavien valtasuhteiden määrittämästä diskursiivisesta tilasta kohti muistojen ja representaatioiden moniäänistä edustusta. Näin pyritään dekolonisoimaan portugalilaista kansallista identiteettiä ja luomaan kärsimyksestä vapaata hybriditeetin tilaa.
  • Kiuru, Antti (Helsingfors universitet, 2016)
    Pro gradu –tutkielmani käsittelee suomalaisissa sotilasaikakauslehdissä 1920- ja 1930-luvuilla esiintyneitä kansallisia stereotypioita ja ennakkoluuloja. Tutkimuskysymykset selvittävät minkälaisia ominaisuuksia eri kansallisuuksiin liitettiin, miten yhtenäinen kuva niistä muodostui ja mistä syistä stereotypioita esiintyi. Huomattavimpina lähteinä toimivat aikakauden suosituimmat sotilasaikakauslehdet, suojeluskuntajärjestön pää-äänenkannattaja Hakkapeliitta ja ensisijaisesti vakituiselle väelle ja kansalaissodan veteraaneille suunnattu Suomen sotilas. Syvyyttä ja kuriositeetteja tarjoavat aikakaudella julkaistu historiankirjoitus sekä edellä mainittuja lehtiä pidättyvämpi ja asiapitoisempi julkaisu Suomen sotilastieteellinen aikakauslehti. Metodologisesti työ yhdistelee kvalitatiivista lähdetutkimusta, lehdistötutkimusta sekä aate- ja sotahistoriaa. Lähteinä toimineiden julkaisujen vuosikerrat on käyty lehti lehdeltä läpi ja lopulliseksi lähdeaineistoksi on valikoitu tutkimuskysymyksissä mainittuja stereotypioita ja ennakkoluuloja sisältäneet artikkelit, uutiset, arvostelut ja pakinat. Lähdeaineistoksi sopivia artikkeleita löytyi noin sataviisikymmentä yli tuhannen läpikäydyn lehden joukosta. Artikkeleita ei ole arvotettu kirjoittajan taustan tai vaikutusvallan perusteella, vaan tutkimuksessa on kartoitettu ensisijaisesti lehtien välittämää yleiskuvaa. Molempien lehtien sisältöä on ollut tuottamassa varsinaisen toimituksen lisäksi myös lukuisa joukko vieraskyniä, joiden joukossa esiintyy säännöllisesti myös ulkomaalaisia sotilasasiamiehiä ja nationalisteja. Vuoden 1918 tapahtumien jälkeen Suomessa valtaa pitäneiden konservatiivisten ja militarististen piirien aatepohja välittyy selkeästi sotilasaikakauslehtien sivuilta. Voimakasta nationalismia ja reipasta sotilashenkeä edustavat valtiot saavat osakseen ihailua ja arvostusta. Kansallisuuksista pääosin positiivisessa valossa esiintyvät ennen kaikkea saksalaiset, muut Itä-Euroopan vastaitsenäistyneet valtiot sekä japanilaiset. Saksalaisiin liitetään henkisten ohella myös usein teknisiä ominaisuuksia muista kansoista poiketen. Muita Itä-Euroopan kansallisuuksia kohtaan tunnetaan voimakasta solidaarisuutta, mistä johtuen stereotypioita rakennetaan tietoisesti positiivisiksi, oli kyseessä sitten ugrilainen sukulaiskansa (virolaiset, unkarilaiset) tai slaavilainen entinen viholliskansa (puolalaiset). Englantilaiset koetaan esimerkillisiksi, mutta samalla yllättäen vieraiksi kosmopoliittisuuden ja huumorintajun vuoksi. Suomessa itsenäistymistä seurannut venäläisvihamielisyyden nousu löytyy suoraan sotilasaikakauslehtien sivuilta. Tarve viholliskuvan ja varoittavan esimerkin luomiseen johtaa voimakkaan negatiiviseen stereotypiaan, joka poikkeaa täysin vielä 1800-luvulla esiintyneestä hieman yksinkertaisesta mutta joviaalista venäläiskarikatyyristä. Samalla venäläispelko ja -viha sulautuvat käytännössä saumattomasti osaksi kommunismia kohtaan tunnettua epäluuloa. Venäläiset esitetään yksinkertaiseksi ja aloitekyvyttömäksi kansaksi, joka on ainoana maailmassa luonnostaan vastaanottavainen kommunismille. Toisin kuin muiden stereotypioiden kohdalla, venäläisiä käsittelevät tekstit eivät tee kertaakaan myönnytystä ymmärtäväiseen tai positiiviseen suuntaan.
  • Almenti, Cira (Helsingfors universitet, 2004)
    Tutkimukseni aineistona on Työväenopiston italian kielen opiskelijoiden lyhyitä, vapaamuotoisia kirjoituksia ja muutama sähköpostiviesti hyvin Italiaa tuntevilta ihmisiltä. Teksteissä kerrotaan mielikuvista Italiasta ja italialaisista. Analysoin aineistoa sosiaalipsykologisen diskurssianalyysin menetelmin. Johtuen aineiston sisällön stereotyyppisyydestä käsittelen teorialle omistetussa kappaleessa menetelmän ohella aiempaa tutkimusta stereotypioista. Analyysi jakautuu kolmeen osaan: ensin käsittelen koko aineistossa toistuvia teemoja, sitten 11 kokonaista kirjoitusta ja lopuksi kokoan analyysin perusteella kolme diskurssia Italiasta ja italialaisista. Nämä diskurssit toteutuvat sekä aineistossani että monissa muissa teksteissä, joissa puhutaan Italiasta tai etelästä ylipäänsä. Diskurssien sosiaalinen funktio on luoda etäisyyttä sisä- ja ulkoryhmän välillä. Ensimmäiset kaksi diskurssia vahvistavat kirjoittajien paremmuuden tunnetta vertailussa "etelämaalaisten" kanssa. Kolmas diskurssi sen sijaan rakentaa kuvaa italialaisista suomalaisia inhimillisempinä. Diskurssit Italiasta voidaan sijoittaa laajempaan kontekstiin, joka koskee kansainvälisiä valtasuhteita. Tässä kontekstissa suomalaisten käyttämät diskurssit Italiasta ovat pieni osa isoa hegemonista diskurssia, joka jakaa planeettamme kehittyneeseen pohjoiseen/länteen ja kehittymättömään etelään, johon Italiakin usein sijoitetaan.
  • Gullsten, Anna Helena (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassa tarkastellaan yhtä ranskankielistä Youtube-videon keskustelua aiheesta grossofobia, joka tarkoittaa lihavien ihmisten syrjintää. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten lihavat ihmiset representoidaan ja millaisia asenteita internetin, tässä Youtuben, käyttäjillä on lihavia ihmisiä kohtaan sekä minkälaista argumentaatiota he käyttävät kommenteissaan aiheesta. Tarkoituksena on myös havainnollistaa keskustelun kommenttien avulla, millä tavoin lihavien ihmisten syrjintä näkyy jokapäiväisessä elämässä ja millaiset asenteet dominoivat valtavirtaa. Tutkielman teoreettisena lähtötaustana on kriittinen diskurssinanalyysi, joka huomioi ideologian ja vallan käsitteet diskurssissa sekä retorinen diskurssinanalyysi ja representaation ja stereotypian teoriat. Tutkimuksen aiheen vuoksi grossofobian ja lihavuustutkimuksen (Fat Studies) käsitteitä avataan lyhyesti tutkimuksen alussa, jotta lukijoilla olisi parempi käsitys tutkimusalueen merkityksestä, kontekstista ja laajuudesta. Tutkimusaineistona on Youtube-keskustelu, joka käsittää 886 kommenttia melkein 400 eri käyttäjältä, minkä takia aineisto on jätetty yhteen keskusteluun. Tutkimuksessa analysoidaan sanastoa, joka kuvaa lihavia ihmisiä tai lihavuutta, sekä argumentaatiota, niin teeman kuin sen retoristen työkalujen puitteissa. Sanaston analyysin avulla nähdään muun muassa, millainen ideologia piilee tietyn lihavaa ihmistä tai lihavuutta ilmaisevan sanan tai ilmaisun takana. Argumentaation teeman ideana on hahmottaa, mitkä puheenaiheet liittyvät vahvasti keskusteluun lihavista ihmisistä puhuttaessa. Argumentaation retoristen työkalujen analyysi näyttää, millä tavoin Youtuben käyttäjät yrittävät vakuuttaa kanssakäyttäjät omista mielipiteistään. Näiden analyysien kautta nähdään myös, miten stereotypiat ja ennakkoluulot vaikuttavat asenteisiin, odotuksiin ja tiettyyn käytökseen, kuten aggressiiviseen ilmaisuun. Analyysissä tutkitaan hieman myös erilaisia kielellisiä menetelmiä, jotka ylläpitävät tai hajottavat diskursiivista valtaa ja jotka tuottavat polaarista me–he -jaottelua. Tutkielma on mittakaavaltaan pieni ja rajoitettu, jolloin tuloksia ei voida pitää kattavina tai täysin luotettavina. Tutkimuksen perusteella voidaan kuitenkin päätellä, että tulokset korreloivat muiden lihavuustutkimusten tulosten kanssa. Tämä tutkielma antaa osviittaa tavallisen kansan näkemyksistä ja asenteista lihavia ihmisiä kohtaan ja millä tavoin heihin kohdistuva syrjintä esiintyy kielellisesti sosiaalisessa mediassa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että lihavuuskeskustelussa vallitsee lääketieteestä tuleva diskurssi, joka määrää, millä tavoin lihavuutta ja lihavia ihmisiä katsotaan ja määritellään. Tämä diskurssi leimaa lihavuuden sairaudeksi ja lihavat ihmiset sairaiksi ja samalla määrittää lihavien ihmisten fyysisen ja psykologisen todellisuuden. Lihavien ihmisten fyysinen puoli rajoitetaan lääketieteelliseen tietoon (ylipainoinen, sairas, normaalista poikkeava) ja psykologinen puoli nähdään vähäpätöisempänä, sillä heidän moraali on oletettavasti heikompi eikä heillä ole itsekuria, tahtoa tai luonnetta. Tästä diskurssista ovat muun muassa syntyneet negatiiviset stereotypiat ja ennakkoluulot, jotka nyt hallitsevat yleistä mielipidettä. Tulokset antavat pientä suuntausta siihen, että diskurssia kyseenalaistetaan, sillä aineistossa on myös käyttäjiä, jotka puolustavat lihavien ihmisten oikeuksia ja haastavat nykyisiä stereotypioita ja ennakkoluuloja heistä. Jatkotutkimusta ajatellen olisi mielenkiintoista tutkia laajemmassa mittakaavassa väestön asenteita lihavia ihmisiä kohtaan, samalla tavoin kuin rasistisia asenteita on tutkittu. Empiiristen, kattavien tutkimusten lisääntyminen aiheesta Ranskassa auttaisivat hahmottamaan ongelman laajuuden sekä kyseenalaistamaan ja muuttamaan vallitseva pejoratiivinen diskurssi lihavista ihmisistä.
  • Nykänen, Hanne-Maaria (Helsingin yliopisto, 2018)
    The goal of the thesis was to examine 1) whether the special education teachers' and other teachers' educational stances show mutual differences in the areas of classification or categorization, and 2) which kind of imaginal characteristics is it possible to build by using teachers' stances. In the theoretical framework classification or categorization was spread into more specific themes which were automatic thinking, medicalization, separate special education, labeling, social disability studies and social constructionist language. The sense of the thesis was explorative, considering that the concepts of classification or categorization haven't been exactly framed in special educational studies. According to previous research it seems that there exist mutual differences when comparing special educators' and other educators' attitudes concerning the educational system overall. The data was collected in the areas of Helsinki and Turku cities by using an E-questionnaire. Along with the background information the questionnaire included 48 educational claims which were estimated by a Likert scale from 0 to 5. There were altogether N=119 answers gathered from class teachers, special education teachers, kindergarten teachers and special kindergarten teachers. Summaries were counted and explored through frequency analysis in the four occupational groups. Mann-Whitney's U-test was proceeded to answer to the first task of the research. The test's purpose was to examine the differences of summary medians formed by special education teachers' and other teachers' answers. Explorative factor analysis was completed to answer to the second task, to find out which kind of characteristics the correlations between the teachers' answers would reveal. According to the Mann-Whitney's U-test there was discovered that the educational attitudes of special education teachers were more categorizational around theme of medicalization, both in the direct claims (p=.049, r=.19) and the opposite claims (p=.005, r=.30). Also it appeared that the special education teachers' educational attitudes were more categorizational (p=.057, r=.18) than the other teachers' attitudes when supporting the separate special education system. Nevertheless the latest mentioned result wasn't found to be statistically significant. The explorative factor analysis revealed four characteristics, 1) the one being aware of language and against labeling, 2) the one being an aware thinker who demands social equality, 3) the one supporting medicalization and seeing speciality being absolute, and 4) the character positioning against medical culture and individualism.
  • Hilska, Minna (Helsingin yliopisto, 2017)
    Kotiapulaisen työ oli tyypillinen ammatti maaseudulta Helsinkiin muuttaneiden nuorten naisten parissa vielä 1950-luvulla. Ammatti kuitenkin katosi miltei kokonaan Suomesta 1970-luvun kuluessa. Pro gradu –tutkielmassani tarkastelen sotien jälkeisten vuosikymmenien kotiapulaisuutta Helsingissä. Pääasiallisena lähdeaineistona käytän muistietoa. Keskeisiksi teemoiksi nousevat kotiapulaisina työskennelleiden naisten kohdalla heidän kokemuksensa luokasta, maalaisuudesta ja naiseudesta. Nämä kolme kategoriaa eivät erikseen riitä selittämään kotiapulaisten asemaa helsinkiläisessä kaupunkiympäristössä ja heidän ylä- ja keskiluokkaa edustavissa isäntäperheissään. Luokka, maalaisuus ja naiseus muodostavat risteämän, intersektion, ja saavat siten erilaisia merkityksiä suhteessa toisiinsa. Näin ollen esimerkiksi kotiapulaisten naiseus määrittyi ulkopuolisten silmissä ennen kaikkea työväenluokkaisuuteen tai maalaisuuteen liitettyjen stereotypioiden kautta. Suomalainen kirjallisuus ja viihdeteollisuus ovat olleet luomassa stereotyyppistä kuvaa palvelusväestä ja kotiapulaisista jo 1900-luvun alusta lähtien. Tämän tutkielman kotiapulaiset törmäsivät usein näihin ennakkoluuloihin. Tärkeäksi teemaksi kotiapulaisina työskennelleiden naisten kohdalla nousee ennen kaikkea koulutuksen merkitys. Mahdollisuudet jatko-opintoihin kansakoulun jälkeen olivat syrjäseuduilla heikot 1950–60-luvuilla. Sotien jälkeinen kotiapulaisuus Suomessa näyttäytyy pitkälti keinona päästä kaupunkien jatkuvasti laajenevan opintotarjonnan pariin. Asuntopulasta kärsivässä pääkaupungissa kotiapulaisena työskentely tarjosi maalta muuttaneille tytöille toimeentulon lisäksi asunnon. Työnantajat ymmärsivät tilanteen viimeistään 1960-luvulla ja houkuttelivatkin tyttöjä kotiapulaisiksi usein mahdollisuudella opiskella iltaisin. Ylempää luokkaa edustava isäntäväki myös kannusti kotiapulaisiaan opiskelemaan. Kotiapulaisuus toimi läpikulkuammattina maalta kaupunkiin muuttaneiden tyttöjen parissa. 40-luvulla syntynyt sukupolvi ei suunnitellut jäävänsä alalle pitkään ja sitä pidettiin yleisesti alhaisen statuksen ammattina. Sodat ja niiden jälkeiset laajat ja nopeat yhteiskunnalliset, kulttuuriset ja taloudelliset muutokset loivat eri sukupolvien välille hyvin erilaiset odotushorisontit ja elämänkokemukset. Kotiapulaisten kohdalla tarkastelen sukupolvien välistä eroa 1900-luvun alussa syntyneiden vanhojen uskollisten ja 1940-luvulla syntyneiden nuorten likkojen kautta. Lapsettomat ja naimattomat vanhat uskolliset edustivat ideaalia kuvaa ahkerista ja lojaaleista kodin hengettäristä, jotka viettivät lähes koko elämänsä isäntäperhettään palvellen. Heitä pidettiin usein perheenjäseninä, mikä hämärsi perinteistä työntekijä–työnantaja-suhdetta. Nuorempi kotiapulaispolvi aiheutti sen sijaan usein huolestuneisuutta työnantajissa. Helsingin tarjoamat nuorison huvitukset ja nuorten naisten kiinnostuminen ikäisistään miehistä sai perheenemännät epäilemään apulaistensa sitoutumista työhönsä. Nuorempaa polvea syytettiin myös nöyryyden puutteesta. Alati vähenevä joukko nuoria naisia oli valmis ottamaan perinteisen kotiapulaisen paikan 1970-luvulle tultaessa. Laajeneva naisvaltainen palvelusektori tarjosi houkuttelevamman työpaikan nuorille naisille ja kotiapulaisen ammatti hiipui 70-luvun aikana.
  • Korhonen, Miila (Helsingin yliopisto, 2018)
    Suomalaisessa mediassa esiintyvistä henkilöistä vain 27 prosenttia on naisia. Naisen vähäinen näkyvyys mediassa on haitallista tasa-arvolle ja sananvapaudelle. Uutistuotanto on sukupuolittunutta ja feminiinisiksi mielletyt aiheet koetaan epärationaalisiksi ja epäuskottaviksi. Niin sanotut kovat uutisaiheet, kuten talous ja politiikka koetaan miehisiksi alueiksi ja niistä kirjoittavat toimittajat ja uutisissa esiintyvät asiantuntijat ovat pääsääntöisesti miehiä. Naisiin yhdistetään vapaa-ajan aiheet sekä perheen ja kodin piiriin rajautuvat uutisalueet. Mediassa naiskuva on usein vahvasti seksualisoitu ja naisen arvo liitetään usein ulkonäköön. Naiset esitetään emotionaalisina, irrationaalisina ja pinnallisina ja vain harvoin asiantuntijoina. Sukupuolten epätasainen näkyminen mediassa vaikuttaa yhteiskunnallisiin valta-asemiin ja laajempiin käsityksiin naiseudesta ja mieheydestä. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, millaisia sisältöjä Ilta-Sanomien viihdeuutisissa tuotetaan naisista ja miehistä. Valitsin tutkimuskohteekseni Ilta-Sanomien viihdeuutiset, koska Ilta-Sanomat on Suomen luetuin media ja toisin kuin monissa muissa uutisalueissa, viihdeuutisissa naisia esiintyy vähintään yhtä paljon kuin miehiä. Aineistoni koostuu yhteensä 142 uutisesta, joista 71 käsitteli naisia ja 71 miehiä. Analyysimenetelmäni on aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Sekä naisia että miehiä käsittelevissä uutisissa aiheet jakautuvat viiteen pääluokkaan. Sekä naisilla että miehillä pääluokkina ovat ura, terveys, ulkonäkö sekä perhe ja parisuhde. Lisäksi viidentenä pääluokkana on naisia käsittelevissä uutisissa naiseen kohdistuva kritiikki ja miehiä käsittelevissä uutisissa miehen toiminta ja teot. Sekä naisia että miehiä käsittelevissä uutissisällöissä ylläpidetään melko perinteisiä sukupuolirooleja. Etenkin miehiä käsitellään enimmäkseen perinteisen maskuliinisuuden kautta korostamalla uralla menestymistä. Terveyteen, isyyteen ja parisuhteeseen liittyvissä uutisissa esiteltiin kuitenkin myös pehmeämpää maskuliinisuutta. Naisia käsittelevissä uutisissa nostettiin lähes poikkeuksetta esiin naisen ulkonäkö, äitiys tai parisuhdetilanne. Miehiä käsittelevissä uutisissa ulkonäköön, perheeseen ja puolisoon viitattiin huomattavasti harvemmin. Naisia käsittelevä aineisto on perinteisyydestään huolimatta melko monipuolista. Maskuliiniseen mieskuvaan verrattuna naisiin liittyvä sisältö antaa monipuolisemman kuvan naiseudesta. Naisessa kiinnostaa muukin kuin ura ja saavutukset, miehillä uutisiin pääsemisen ehtona vaikuttaa olevan uralla menestyminen tai muuta kautta saavutettu näkyvyys. Mieskuva osoittautuikin mielestäni lopulta naiskuvaa ongelmallisemmaksi ja rajoittuneemmaksi.
  • Pitkäkangas, Essi Toini Elina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa analysoidaan, kuinka James Clavellin romaani Tai-Pan (1966) rakentaa kuvaa englantilaisesta kansallisidentiteetistä. Analyysiä tehdään paitsi tarkastelemalla romaanin representaatioita eri ikäisistä ja yhteiskuntaluokkaan kuuluvista englantilaisista miehistä ja naisista, mutta myös vertaamalla kulttuurieroja romaanissa esiintyvien englantilaisten ja kiinalaisten välillä. Koska kansallisidentiteetin rakentumiseen vaaditaan mielikuvia siitä, mitkä kulttuuriset piirteet erottavat kansakunnan toisista kansallisyhteisöistä, tutkielmassa paneudutaan selvästi englantilaisten ja kiinalaisten henkilöhahmojen välisiin suhteisiin, mielikuviin ja uskomuksiin itsestä ja toisista. Vaikka tutkielmassa tarkastellaan myös näkökulmahahmoina toimivien kiinalaishahmojen autoimagoa (omakuvaa), heteroimagoa (kuvaa, jonka yksilö muodostaa toisista), sekä metaimagoa (kuvaa, jonka yksilö uskoo muiden hänestä muodostavan), analyysin painopiste on englantilaisissa henkilöhahmoissa. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä käytetään imagologista kirjallisuudentutkimusta, joka keskittyy erityisesti kirjallisuudessa esiintyviin kansallisiin stereotypioihin ja niiden pohjalta muodostettuihin mielikuviin eri kansallisuuksista. Merkittävänä lähdeteoksena tutkielma hyödyntää Loep Leerssenin ja Manfred Bellerin teosta Imagology. The cultural construction and literary representation of national characters. A critical study (2007). Tukea analyysille haetaan lisäksi identiteettitutkimuksesta, postkolonialistisesta kirjallisuudentutkimuksesta, orientalismitutkimuksesta sekä kulttuurisen hybridiyden tutkimuksesta. Tutkimuskysymystä pohtiessa on otettava huomioon romaanin julkaisuajankohta 1960-luku, joka mielletään englantilaisen kansallisidentiteetin murroskaudeksi. Koska romaanin julkaisuajankohdan yhteiskunnalliset vaikuttimet ohjaavat usein tapaa, jolla romaanissa on representoitu kulttuurisia kansoja, tutkielma ottaa huomioon 1960-luvun Iso-Britanniassa vallinneet aatteet, sekä maan lähihistorian Kiinan kanssa. Tämä on tutkimuskysymyksen kannalta välttämätöntä, sillä negatiiviset ja positiiviset mielikuvat kansallisuuksista muodostuvat suhteessa maantieteeseen, historiaan, kulttuurisiin vaikuttimiin sekä yhteisölliseen mielipiteeseen. Kuten tutkielmassa todetaan, englantilainen kansallisidentiteetti on muuttuva ja monitasoinen käsite, jonka kokoaminen koko kansakuntaa yhdistäviksi piirteiksi ei ole mahdollista. Englantilaisiin mielletyistä stereotypioista, kuten herrasmiehistä tai karkeista ja temperamenttisista John Bull -hahmokarikatyyreistä huolimatta Tai-Panissa representoitujen englantilaishahmojen diversiteetti on varsin laaja. Vaikka romaanissa englantilaista individualismia ylistetään, yksilön vapaus aiheuttaa yhteisön sisällä entistä enemmän eroavaisuuksia. Tutkielmassa tämä näytetään peilaamalla Tai-Panin englantilaisyhteisöä romaanissa representoituun kiinalaisyhteisöön: huomataan, että siinä missä englantilaisilla naisilla, herrasmiehillä, alemman luokan englantilaismiehillä ja Hongkongissa syntyneillä englantilaisilla lapsilla on varsin erilaiset käsitykset omasta kansallisidentiteetistään, kiinalaiset hahmot esitetään kollektiivisesti yhtenäisempänä.
  • Tyni, Soila (Helsingfors universitet, 2017)
    Primary school textbooks of geography often transmit a stereotypical image of other nations. Already children have images of other countries, although they have not visited in those. Stereotype refers to how people usually think of one characteristic that represents all members of a given group. The aim of the current research has been to investigate in 4th grader: their images and stereotypes of Finland and Finns, Sweden and Swedes, Estonia and Estonians and Russia and Russians. In addition, I have wanted to find out if children have a negative or positive attitude towards Finland and it's neighbouring countries. It was also examined if the pupils saw some of the countries as similar or different compared to Finland and discussed in terms of national identity: do pupils think of some of the countries as an object of shared identification or as being completely different from us. Data were collected from two primary schools in Nurmijärvi and the participants were from 9 to 10 years old. The questionnaire included drawing and writing tasks. In the questionnaire, pupils were supposed to draw three things that come to their minds first about these countries or their people and to describe them with three adjectives. There were altogether 46 answers: 18 boys and 28 girls. Drawings and written responses were analysed using the tools of content analysis. Data were classified and categorised based on my research questions and theoretical frame. The images of Finland emphasized Finnish nature, while Swedish and Estonian images referred to tourism and pupils' experiences. In Russia's case, images and stereotypes were very political, and many of them were about war. Pupils' attitudes towards Finland and Sweden were very positive and also Estonia was experienced positively. Most negative mentions were from Russia and Russians. Sweden and Estonia were seen as similar to Finland through the positive things, especially Estonia was seen as related. Although children gave examples for similarities in positive matters between Finland and Russia, taken into account the amount of negative adjectives and drawings from Russia, it can be said that Russia is seen as distinct from Finland, Sweden, and Estonia. It can be therefore stated that these pupils had strong stereotypes, and especially about Russia. Stereotypes can lead to prejudice and, also based on this research, should receive more attentions.
  • Kurki, Erja (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tässä tutkimuksessa selvitetään suomalaisten kristittyjen uskonnollisen vakaumuksensa takia kohtaamia stereotypioita ja stereotypiauhkia sekä niiden vaikutusta heidän elämäänsä ja uskonnolliseen kehitykseensä. Tutkimuksen metodina on laadullinen narratiivinen elämänkaaritutkimus. Taustateoriana on James W. Fowlerin ihmisen uskonnollisen kehityksen teoria. Tutkimusaineisto koostuu yhdeksän, iältään 21–71-vuotiaan kristityn teemahaastatteluista. Haastateltavat tulevat erilaisista seurakunnallisista taustoista. Haastateltavat ovat sekä kasvukristittyjä että kääntymyksen kokeneita. Kääntymyksen kokeneet ovat olleet uskovia 6-29 vuotta. Tutkimuksessa kartoitetaan haastateltavien kokemia stereotypiauhkia lapsuudesta alkaen nykyhetkeen asti. Elämänkertomuksista nousi esiin viisi keskeistä teemaa: 1) Stereotypiauhkat kohtalona 2) Stereotypiauhkat identiteettikriisin aiheuttajana 3) Stereotypiat omannäköistä elämää uhkaavana 4) Stereotypiauhkat koko elämänkaarta varjostavina 5) Stereotypiauhkia kohdanneet, mutta omaa tietään kulkeneet. Haastateltavat kokivat stereotypiauhkaa perheen ja suvun, toisten uskovien ja uskovien ryhmän, seurakunnan, opiskelu-, tai työyhteisön, ympäröivän yhteiskunnan ja median taholta. Uhka kohdistui uskovan persoonaan, arvoihin, elämänvalintoihin, uskonelämään, seurakuntaan ja uskon symboleihin. Uskovat kohtasivat nimittelyä, tuomitsemista, leimaamista, arvostelua, yhteydestä poissulkemista, oman uskonsa arvioimista, uskon harjoittamisen rajoittamista ja henkistä sekä hengellistä painostusta. Stereotypiauhkat aiheuttivat yksinäisyyttä ja ahdistusta, riittämättömyyden tunnetta, hyljätyksi tulemisen pelkoa ja hyväksynnän hakemista, metastereotypioita ja yritystä muuttaa itseään ulkopuolisten odotusten mukaiseksi. Lisäksi ne aiheuttivat identiteettikriisejä, uskontohäpeää, seurakunnasta eroamista ja uskosta luopumisen uhkaa. Stereotypiauhka voi varjostaa kristityn elämää koko elämänkaaren ajan. Vaikein tilanne on sekä ulko- että sisäryhmän taholta stereotypiauhkaa kokeneilla. Stereotypiat saattavat pahimmillaan saartaa ihmisen sekä seurakunnasta että maallisesta yhteisöstä. Suomessa on aikaisempaa vaikeampaa olla tunnustava kristitty. Median muokkaama depersonalisoiva kuva uskovasta aiheuttaa stereotypiauhkaa. Poikkeuksen aineistossa muodostavat oman tiensä kulkijat, jotka eivät olleet antaneet stereotypiauhkien haitata omaa elämäntapaansa. Yhteistä heille on, että he eivät hävenneet uskoaan, mutta eivät sitä myöskään julistaneet. Omaa ajattelua oli tarvittaessa pystytty myös puolustamaan. Yllättävää oli, että moni haastateltava koki stereotypiauhkien vahvistaneen omaa hengellistä elämäänsä. Stereotypiauhkakokemusten mahdollinen arvo uskonelämälle on kuitenkin nähtävissä vasta viiveellä, kokemusten läpityöskentelyn jälkeen. Ihmisen omien arvojen vahvistaminen lieventää stereotypiauhkan kokemusta. Sielunhoidossa uskovan arvoja voidaan vahvistaa esimerkiksi tutkimuksen sivutuotteena syntyneen, stereotypiauhkien yksilöllistä luonnetta huomioivan, Hengellinen Elämänkaari- metodin avulla.
  • Korhonen, Tetta (Helsingfors universitet, 2011)
    Tutkimuksen kohteena ovat 2000-luvun alun ala-asteen uskonnon ja elämänkatsomustiedon oppikirjat. Tutkimuksessa kysytään yhtäältä, miten sukupuolia esitetään oppikirjoissa. Toisaalta tarkastellaan oppikirjojen tarjoamia kuvia uskonno(i)sta sukupuolinäkökulmasta katsottuna. Tutkimus sijoittuu uskontososiologian kenttään, koska siinä tarkastellaan, miten uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetusmateriaalit suhteutuvat yhteiskunnassamme eläviin sukupuolistereotypioihin. Oppikirjat heijastavat osaltaan yhteiskunnassamme vallitsevia arvoja ja käytäntöjä. Tutkimuksen lähtökohdat ovat kriittisessä feministisessä tutkimuksessa. Tarkoituksena on paljastaa, miten sukupuolia tehdään tutkituissa oppikirjoissa; taustalla on ajatus, että sukupuolet ovat poliittisesti, historiallisesti ja diskursiivisesti tuotettuja kategorioita. Sukupuolijärjestelmään sisältyy sukupuolten erilläänpito, hierarkia ja heteronormatiivisuus. Siihen liittyy myös aina vallankäyttöä: kun jotain määritellään normaaliksi ja ensisijaiseksi, jää sen ulkopuolelle joukko epänormaaliuksia ja toissijaisuuksia. Tutkimus kytkeytyy siis myös teorioihin diskurssien kautta operoivasta, kaikkialla läsnäolevasta ja verkostoituneesta vallasta. Tutkimusaineistona on WSOY:n kustantama uskonnon oppikirjasarja, Suuri kertomus (neljä kirjaa), Otavan kustantama uskonnon oppikirjasarja Tähti (viisi kirjaa), sekä Opetushallituksen kustantamat elämänkatsomustiedon Miina ja Ville kirjat (kaksi kirjaa). Tutkimuksessa tarkastellaan sisällönanalyyttisin keinoin ensisijaisesti kirjojen sisältämiä kuvia, mutta myös tekstejä siltä osin, kuin ne olennaisesti liittyvät analysoituihin kuviin. Koska kyseessä ovat oppikirjat, sivutaan myös niiden suhdetta perusopetuksen opetussuunnitelmien näille oppiaineille määrittelemiin tavoitteisiin. Kuvat on analyysissa jaettu kahteen luokkaan, uskontoon liittyviin ja arkisiin kuviin. Aineisto on käyty läpi etsien vastauksia seuraaviin kysymyksiin: kuinka monessa kuvassa esiintyy tyttö/nainen, poika/mies tai molempia sukupuolia? Miten usein tyttö/nainen, poika/mies tai molemmat sukupuolet ovat kuvassa pääasiallisena toimijana tai kuvan etualalla? Millaisia toimijuuksia eri sukupuolille on annettu, ovatko ne stereotyyppisiä? Löytyykö aineistosta heteronormista poikkeavia esityksiä? Kuvia, joissa stereotyyppisiä sukupuolirooleja erityisesti vahvistetaan tai murretaan, on otettu analyysissa tarkempaan tarkasteluun. Lähempää luettujen kuvien kautta analyysissa käsitellään kulttuurissamme ja yhteiskunnassamme vallitsevia sukupuolittavia käytäntöjä sekä niiden taustalla olevia arvoja ja rakenteita. Uskontoon liittyvien kuvien kohdalla analyysiin kietoutuvat erityisesti uskonno(i)ssa elävät käsitykset sukupuolten järjestyksistä ja paikoista. Keskiöön nousee myös evankelis-luterilaisen kristillisyyden tarjoamat käsitykset sukupuolista ja niiden asemista uskonnonharjoituksessa. Lisäksi tutkimuksessa vertaillaan uskonnon ja elämänkatsomustiedon kirjasarjoista tehtyjä analyyseja keskenään: näkyykö näiden oppiaineiden välillä eroja sukupuolten esittämisessä? Tutkimuksen tulokset ovat suurelta osin samankaltaiset aiemman sukupuolinäkökulmasta tehdyn oppikirjatutkimuksen tulosten kanssa. Poikia ja miehiä esiintyy kuvissa huomattavasti enemmän kuin tyttöjä ja naisia, ja miessukupuolelle on annettu enemmän ja monipuolisempia toimijuuksia kuin naissukupuolelle. Maskuliinisia samastumiskohteita tarjotaan enemmän kuin feminiinisiä. Sukupuolten esitykset ovat enimmäkseen stereotyyppisiä, vaikka joitakin poikkeuksia aineistossa onkin. Vaihtoehtoja heteroseksuaalisuudelle ei aineistossa tuoda esiin. Elämänkatsomustiedon kirjoissa poiketaan stereotyyppisistä esityksistä useammin kuin uskonnon kirjoissa, mutta niidenkin kuvasto on miesvaltainen ja pääosin heteronormatiivinen. Uskontoja esitellään niiden virallisen ja julkisen harjoittamisen kautta, mikä antaa uskonnoista huomattavan mieslähtöisen ja -valtaisen kuvan. Ei esimerkiksi tuoda juurikaan esiin sitä, että monissa uskonnoissa miehet ovat oikeutettuja erilaisiin rooleihin kuin naiset. Naisten uskonnollisuus ohitetaan aineistossa lähes täysin. Taustalla on nähtävissä käsitys miesten ja miehisten elämänpiirien ensisijaisuudesta, kun taas naiset ja naisten elämänpiirit nähdään toiseuden kautta. Tämä ajatusrakennelma on koko kulttuurissamme ja sen perusteissa niin läpikäyvänä, että siihen ei usein kiinnitetä lainkaan huomiota: se näyttäytyy itsestäänselvänä ja ikään kuin luonnollisena asiaintilana. Sukupuolten välinen eriarvoisuus kytkeytyy kuitenkin ihmisten jokapäiväiseen elämään kuten työhön, palkkaan, perhe-elämään ja mahdollisuuksiin toteuttaa itseään ja kehittää taipumuksiaan. Tutkimuksen tulokset tukevat näkemyksiä, joiden mukaan sukupuolten välinen tasa-arvo ei ole yhteiskunnassamme vielä toteutunut.
  • Neffling, Eva (Helsingin yliopisto, 2020)
    Gender and sex are the most common criteria to classify people in our society. Along with legal and national core curriculum changes perceptions of gender and sex and their diversity has changed. This change is also reflected in learning materials. Learning materials play an important role in teaching and in the perceptions that students form about the role of gender and ability of different genders to influence society and professions. Gender inequality for men has been evident according to previous textbook studies. Gender stereotypes are also explicit. In this research the research material are human biology textbooks for secondary students during the past three national core curriculums. The purpose of this research is to examine how the gender, sex and their diversity are represented in human biology textbooks. Temporal variation is also examined. The qualitative content analysis was used as a principal method to analyse the data. Based on that method citations have been collected from textbooks. To compress the collected data the citations have been classified into different classes that explain the differences between sexes. The final classification has been made based on whether the differences between sexes appear in anatomy and physiology or behaviour and whether they are explained by biological or non-biological factors. Besides this, the collected data has been quantified and prototypes of male and female has been compiled. In quantitative analysis the textbooks visual representation and gendered words are also counted and analysed by simple quantitative methods. Based on this study the sex and gender are seen as a biological feature in human biology books. The differences between sexes are mainly affected by hormones whether the difference is in behaviour or anatomy and physiology. Genes also play an important role when differences in anatomy and physiology are explained between sexes. Psychological and cultural factors also explain a lot of differences in behaviour. Feminine characters and words were overrepresented in the textbooks compared to masculine characters. These are the result of the major role of motherhood and pregnancy in biology textbooks. The word mother was also used widely. In older textbooks the gender is represented more in texts and the differences between sexes are brought out more than in later textbooks. The gender stereotypes are also more evident in older textbooks and the stereotypical features are linked more to sexes, like conscientiousness in women and competitiveness in men. The gendered terms like “feminine” or “masculine” are also more present in older textbooks. Gender diversity is more talked about in later books, which is expected, as it is present in the latest national core curriculums. Otherwise the gender diversity is not very visible. Heteronormativity is present in all books, but for example the sexuality is treated more subtly than in older books. The temporal variation can be explained by the social change that is reflected in curriculums and textbooks. The textbooks should provide the most diverse picture possible of gender and its diversity. Therefore, images representing non-stereotypical and heteronormative gender roles should also be selected for books, and gendered expressions should be used deliberately in texts. However, it is important for gender equality that gender is not completely erased from textbooks. In gender-sensitive teaching, it is important that gender differences are not considered the norm, but they are also not hidden, but learn to identify gender stereotypes and their effects on one's own actions. There is no wrong way to be a boy or a girl. This material could be expanded by exploring the gender roles described in the textbooks as well. In addition, the research material could be compared to health information textbooks or other aspects of equality could be considered.
  • Berg, Päivi (2001)
    Työ käsittelee yläasteen liikunnanopettajien sukupuolistereotypioita, joita on mitattu Thomas Rublen 1983 tutkimukseen perustuvalla mittarilla. Rublen mittari puolestaan on muodostettu Personal Attributes Questionnairesta. Tutkimus on toteutettu lomakekyselynä 182:lle yläasteen liikunnanopettajalle, joista tutkimukseen vastasi 122. Tämä on n. 10 % kaikista Suomen yläasteen liikunnanopettajista. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, liittävätkö opettajat liikunnallisesti lahjakkaisiin oppilaisiin maskuliiniseksi määriteltyjä ominaisuuksia ja keskivertoa oleviin feminiinisiä ominaisuuksia sekä sitä, miten opettajan sukupuoli, ikä ja opetusryhmäkokemus vaikuttaa arviointeihin. Samalla tutkittiin myös sitä, eroaako vastaustyyli opettajan sukupuolen tai oppilaan lahjakkuustason perusteella. Aiemmissa tutkimuksissa on mm. piilo-opetussuunnitelman yhteydessä käsitelty opettajan oppilaisiin kohdistamia erilaisia odotuksia sekä kohtelua oppilaan sukupuolen perusteella. Liikunnanopetuksen yhteisopetusryhmissäkin on usein havaittu, että opetus etenee liikaa poikien ehdoilla; korostetaan kilpailullisuutta ja ns. poikien lajeja. Tällöin sukupuolten suorituserot eivät pienene, eivätkä oppilaat itse ole tyytyväisiä yhteisiin liikuntatunteihin. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella näyttää, että maskuliiniset ominaisuudet kuvaavat liikunnallisesti lahjakkaita oppilaita keskivertoa olevia paremmin. Etenkin sellaiset ominaisuudet kuin että oppilas on hyvä urheilussa, sisukas ja itsevarma. Feminiiniset ominaisuudet eivät yhtä selkeästi kuitenkaan liity keskivertoa oleviin oppilaisiin, vaan näyttävät osittain olevan liikunnanopetuksen viitekehyksen kannalta toisarvoisia ominaisuuksia. Opettajalla ei myöskään ehkä ole selkeää käsitystä siitä, millainen keskivertoa oleva oppilas on, koska tämä ei jää yhtä hyvin opettajan mieleen kuin lahjakas. Toisaalta osa feminiiniseksi määritellyistä ominaisuuksista on sellaisia, joita liitetään myös lahjakkaaseen oppilaaseen, koska nähdään tämän yleisesti olevan hyvä kaikessa. Opettajan sukupuolella ei tässä tutkimuksessa näytä olevan vaikutusta vastaustyyliin. Naisopettajien hajontaluvut poikkeavat tilastollisesti merkitsevästi miesten hajonnoista suurempina, mutta kuitenkin vain osassa muuttujista. Oppilaan lahjakkuustason vaikutus vastaustyyliin taas näkyy selvemmin; 27 muuttujassa 54:stä liikunnallisesti lahjakkaista oppilaista annettujen arvioiden hajontaluvut ovat tilastollisesti merkitsevästi suurempia kuin keskivertoa olevien oppilaiden. Tämä tukee oletusta siitä, että lahjakas oppilas nähtäisiin enemmän yksilönä kuin keskivertoa olevat. Opettaja saattaa myös mieltää liikunnallisesti lahjakkaat sisäryhmäkseen, jonka jäseniä arvioidaan enemmän yksilöllisesti ja ulkoryhmää kategorisesti. Eklund, M.1999. Lärarens syn på samundervisning i gymnastik. Åbo Akademis förlag. Hargreaves, J. 1994. Sporting females. London: Routledge. Lahelma, E. 1992. Sukupuolen eriytyminen peruskoulun opetussuunnitelmassa. Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitoksen tutkimuksia 132. Ruble, T.L. 1983. Sex Stereotypes: Issues of change in the 1970s. Sex Roles. Vol. 9, No.3, 397-402. Williams, J.E. & Best, D.L. 1982. Measuring Sex Stereotypes. A Thirty-Nation Study. SAGE.
  • Manner, Linnea (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä tutkielmassa tutkitaan, millaista julkista kuvaa journalistit rakentavat Helsingin Sanomien ja Nyt-liitteen artikkeleissa vuonna 2013–2017. Tavoitteena on selvittää, millaista kuvaa journalistit luovat uusista media-alan ammattilaisista, tubettajista. Tutkielma kysyy ja selvittää, luovatko journalistit tubettajista stereotypioita ja uhkaavatko tubettajat journalistista professiota. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, millaista asiantuntijuutta tubettajien ympärille rakentuu. Tutkielma aloitetaan kertomalla YouTube-alustan historiasta ja tubettamisen anatomiasta. Lisäksi kerrotaan, miten tubettamisen ympärille muodostuu fanikulttuuria. Tutkielman aluksi määritellään myös tutkielman kannalta keskeiset käsitteet: journalistinen professio, journalistin vapaus, asiantuntijuus, imago ja stereotypia. Tutkimusmenetelmänä on laadullisen tutkimuksen tutkimusmenetelmä aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Sen avulla analysoidaan aineisto, joka koostuu 67:stä Helsingin Sanomien ja Nyt-liitteen artikkelista. Tutkimusmenetelmänä hyödynnetään myös määrällistä sisällönerittelyä, jonka avulla havainnollistetaan ja tuetaan laadullisen tutkimuksen avulla nousevia seikkoja. Tutkielma osoittaa, että tubettaminen ja siihen kytkeytyvä fanikulttuuri ovat 2010-luvun ilmiö, ja journalistien rooli tubettajista luotujen mielikuvien synnyttämisessä on olennainen. Perinteisen median toimijat luovat tubettajista stereotypian erilaisia uhkia 2020-lukua lähestyttäessä. Toistuessaan tulevaisuudessa stereotypioiden toteutuminen on mahdollista. Lisäksi tutkielma osoittaa, että tubettajat esiintyvät perinteisessä mediassa erilaisissa asiantuntijarooleissa, joista keskeisimpiä ovat kokemus- ja näkemysasiantuntijoiden roolit. Tutkielman tuloksista käy ilmi myös se, että journalistien silmin tubettajat ovat media-alan moniottelijoita, joiden työnkuva haastaa journalismia yleisösuhdetta ja sisältöjä viihteen keinoin ja tarjoamalla rajatuista aiheista kiinnostavaa tietoa ja henkilötarinoita. Tässä pro gradu -tutkielmassa aineisto on rajattu Helsingin Sanomien ja Nyt-liitteen artikkeleihin. Tutkielman lopputulokset ovat vertailukelpoisia, ja tutkimustuloksia on mahdollista hyödyntää myös muissa konteksteissa, joissa tutkitaan tubettajista luotua julkista kuvaa.