Browsing by Subject "stigma"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-12 of 12
  • Nuutilainen, Merja (2005)
    Pro gradu-työssäni keskitytään tutkimaan kahden yleisimmän sukupuoliteitse leviävän virustaudin, kondylooman ja sukuelinherpeksen, saaneiden ihmisten selviytymistä tautinsa kanssa. Tarkoituksena on selvittää, minkälaisia selviytymistyylejä kroonisen sukupuolitaudin saaneilla ihmisillä on, minkälaisiin eri vaiheisiin selviytymistä voidaan tyypitellä viestien ja tarinoiden perusteella sekä mistä sairastuneet ovat saaneet tukea omassa toipumisessaan. Aineistona ovat internetin sukupuolitauteja käsittelevältä keskustelupalstalta kerätyt ihmisten kommentit ja kirjoitukset. Lisänä ovat muutamat tartunnan saaneiden itse kirjoittamat tarinat aiheesta, joita keräsin internetissä julkaistulla ilmoituksella. Tutkimusmenetelmänä on käytetty sisällönanalyysiä ja teoreettisena viitekehyksenä on heikko sosiaalinen konstruktionismi. Selviytymisen vaiheita olivat alkushokki, tiedonjano, pyrkimys taudin hallitsemiseen sekä hyväksynnän hakeminen uudelta kumppanilta. Vaiheet eivät välttämättä esiintyneet tässä järjestyksessä, vaan vaihtelivat elämäntilanteen mukaan. Alussa oli eräänlainen tyrmistys siitä, että itselle osui tällainen elämänkohtalo. Tiedonjano seurasi yleensä melko välittömästi pahimman alkushokin hävittyä. Taudin hallitseminen oli pyrkimys takaisin mahdollisimman normaaliin olotilaan, mikä vallitsi ennen taudin saamista. Neljäs vaihe eli oman tartunnan kertominen uudelle kumppanille oli testi, missä oma viehätysvoima ja uusi identiteetti puntaroitiin. Selviytymistyylejä löytyi neljä erilaista ja ratkaiseva tekijä oli oireiden määrä ja laatu. Selviytyminen oli sitä vaikeampaa, mitä hankalammat oireet olivat. Nimesin eri tyylien edustajat helposti selviytyviksi, seestyneiksi, positiivisiksi sekä luovuttajiksi. Helposti selviytyvillä tauti ei enää vaivannut ja he olivat jo ohittaneet asian. Seestyneillä oireet olivat olleet vaikeat, mutta muuttuneet myöhemmin helpommiksi. Positiivisilla ja luovuttajilla oireet olivat vaikeat, mutta positiiviset eivät antaneet periksi taudin edessä, vaan taistelivat sitä vastaan. Luovuttajilla taas tauti täytti koko elämän ja kaikki määriteltiin sen kautta. Tärkeimmäksi tueksi nousi vertaistuki ja nimenomaan internetin kautta, sillä siellä saattoi toimia nimettömästi ja kysellä ja keskustella avoimesti ilman häpeää ja noloutta. Tärkeimmäksi selviytymistä vaikeuttavaksi tekijäksi osoittautui stigma, joka aiheutti häpeää, eristäytymistä ja tartunnan salailua. Sukupuolitaudit nähdään seksuaalisten hurjastelijoiden tauteina eikä sitä määritelmää haluta omalle kohdalle. Näin ollaan eräänlaisessa salailun kierteessä. Lähteistä tärkeimmät olivat luonnollisesti sairauden kanssa selviytymistä käsittelevät yhteiskuntatieteelliset tutkimukset kuten Kari Huotarin Positiivista elämää, Anne Siposen Ei minulle voi käydä näin ja Ullamaija Seppälän Lapsi, perhe ja epilepsia. Lisäksi tärkeänä apuna oli Erving Goffmanin Stigma.
  • Kolehmainen, Salli (Helsingfors universitet, 2016)
    The purpose of the study was to examine the communication of Finnish anti-immigration politicians, especially their representations of immigrants. Previous studies have shown that the self-named "immigration critics" have played an important part in making stigmatizing and derogatory talk about immigrants seem more acceptable. The theoretical framework of this study was built on Smith's (2007a) model of stigma communication. Stigmatizing messages consist of marks to recognize and categorize people, labels to distinguish people as a separate social entity, cues of responsibility to imply blame, and implications of peril linking people to physical or social dangers. The aim of the study was to find out if these contents can be found in anti-immigration discourse. The data were drawn from six blogs written by True Finn candidates who got elected in 2011 Parliamentary election. The data also contains the Sour Election Manifesto (Nuiva vaalimanifesti) signed by them. The main method in analyzing the data was theory-driven qualitative content analysis. Methods of rhetorical discourse analysis were used as a complementary analysis in reviewing the strategies of this communication. The results show that the strongest mark was affixed to the groups that have the lowest positions in the prevailing ethnic hierarchy. Muslims and people of African origin were marked most strongly, but marking was for most part indirect. The marked were labeled as culturally backward and strongly separated from "us". Responsibility was linked with the immigration itself: it was implied that the labeled people had only left their country in search of an easy life. Prejudice was claimed to be caused by the immigrants' own actions. Presenting the immigrants as both physical and moral threat to the Finnish community was the most dominant stigma message and it was used to justify stigmatization. Immigrants were presented as a homogeneous mass (part of label), but there were also claims that they should be seen and judged only as individuals. This color-blindness makes it possible for the stigmatizers to never actually face their victims, because they are not seen as members of a stigmatized group on an interpersonal level. It is also very hard for the stigmatized to change the stigma in these circumstances. The model of stigma communication proved out to be an effective tool for qualitative interpretation in this context. Further study should investigate the receiving end of these stigma messages, in this case it could mean studying the comments or the readers of political anti-immigration blogs.
  • Wasserman, D.; Apter, G.; Baeken, C.; Bailey, S.; Balazs, J.; Bec, C.; Bienkowski, P.; Bobes, J.; Ortiz, M. F. Bravo; Brunn, H.; Boke, O.; Camilleri, N.; Carpiniello, B.; Chihai, J.; Chkonia, E.; Courtet, P.; Cozman, D.; David, M.; Dom, G.; Esanu, A.; Falkai, P.; Flannery, W.; Gasparyan, K.; Gerlinger, G.; Gorwood, P.; Gudmundsson, O.; Hanon, C.; Heinz, A.; Dos Santos, M. J. Heitor; Hedlund, A.; Ismayilov, F.; Ismayilov, N.; Isometsä, E. T.; Izakova, L.; Kleinberg, A.; Kurimay, T.; Reitan, S. Klaebo; Lecic-Tosevski, D.; Lehmets, A.; Lindberg, N.; Lundblad, K. A.; Lynch, G.; Maddock, C.; Malt, U. F.; Martin, L.; Martynikhin, I.; Maruta, N. O.; Matthys, F.; Mazaliauskiene, R.; Mihajlovic, G.; Peles, A. Mihaljevic; Miklavic, V.; Mohr, P.; Ferrandis, M. Munarriz; Musalek, M.; Neznanov, N.; Ostorharics-Horvath, G.; Pajevic, I.; Popova, A.; Pregelj, P.; Prinsen, E.; Rados, C.; Roig, A.; Kuzman, M. Rojnic; Samochowiec, J.; Sartorius, N.; Savenko, Y.; Skugarevsky, O.; Slodecki, E.; Soghoyan, A.; Stone, D. S.; Taylor-East, R.; Terauds, E.; Tsopelas, C.; Tudose, C.; Tyano, S.; Vallon, P.; van der Gaag, R. J.; Varandas, P.; Vavrusova, L.; Voloshyn, P.; Wancata, J.; Wise, J.; Zemishlany, Z.; Oncu, F.; Vahip, S. (2020)
    Background. Compulsory admission procedures of patients with mental disorders vary between countries in Europe. The Ethics Committee of the European Psychiatric Association (EPA) launched a survey on involuntary admission procedures of patients with mental disorders in 40 countries to gather information from all National Psychiatric Associations that are members of the EPA to develop recommendations for improving involuntary admission processes and promote voluntary care. Methods. The survey focused on legislation of involuntary admissions and key actors involved in the admission procedure as well as most common reasons for involuntary admissions. Results. We analyzed the survey categorical data in themes, which highlight that both medical and legal actors are involved in involuntary admission procedures. Conclusions. We conclude that legal reasons for compulsory admission should be reworded in order to remove stigmatization of the patient, that raising awareness about involuntary admission procedures and patient rights with both patients and family advocacy groups is paramount, that communication about procedures should be widely available in lay-language for the general population, and that training sessions and guidance should be available for legal and medical practitioners. Finally, people working in the field need to be constantly aware about the ethical challenges surrounding compulsory admissions.
  • Biggs, Simon; Carr, Ashley; Haapala, Irja (2019)
    Objective To explore perceptions of the impacts of dementia on people living with the condition and those close to them and examine the relationship between dementia, disadvantage and social exclusion. Methods Semi-structured in-depth interviews were conducted with 111 participants: people with dementia (n = 19), carers (n = 28), health-care professionals (n = 21), social workers (n = 23) and service professionals (n = 20). NVivo 11 was used to code descriptions and identify impact areas. Results Participants described social, psychological, carer, material, service-based and disparity impacts associated with the experience of dementia. Some of these impacts correspond to social exclusion associated with age, but some are distinctive to dementia. Discussion It is argued that dementia generates its own forms of social disadvantage and exclusion. This is in addition to being subject to structural risk factors. The implications of the active effects of dementia as a social phenomenon should give rise to new policy and practice priorities.
  • Tamminen, Juuda (Helsingin yliopisto, 2021)
    This master’s thesis is an ethnographic study about everyday urban encounters and social interaction. It explores how residents in the suburban housing estate of Kontula in East Helsinki negotiate social and cultural difference in their everyday lives. The study focuses on the semi-public spaces of the local shopping centre and examines residents’ capacity to live with difference. The study contributes to a multi-vocal and historically informed understanding of the processes that shape the social landscapes of a socially mixed and multi-ethnic neighbourhood. The study is based on fieldwork carried out in two phases between August 2019 and February 2020. The study applies anthropological methods of participant observation and qualitative interviews. The eleven research participants are adults between the ages of 30 and 71 who live in the neighbourhood and have extensive personal experience of the shopping centre. Although the interviews were a crucial aspect of the meaning-making process, the study relies primarily on participant observation in constructing an interpretation and analysis of social interaction at an intimate scale. In order to contextualise everyday encounters at the shopping centre, this thesis assesses how Kontula, as a stigmatised territory in the urban margins, encapsulates a complex interplay between moral claims of a “good” and “bad” neighbourhood. While some residents confirm negative stereotypes about the shopping centre and bring attention to local social problems and issues of unsafety, others downplay these problems and instead emphasise how tolerant and sociable the shopping centre is. Observations of stigmatised territories reveal how the participation of marginalised individuals and ethnic minorities at the shopping centre challenges the processes and discourses that constitute them as objects of fear and nuisance. The concepts of conviviality and cosmopolitan canopies are used to analyse local social interactions. The analysis suggests that the capacity to live with difference is enabled by ordinary meeting places, such as pubs and cafés, where residents come into regular social contact and engage with diverse individuals and groups. While the maintenance of ethnic boundaries remains salient in the way residents negotiate the social landscapes, these ordinary spaces of encounter situationally reconfigure categories of “us” and “them” and thus expand local meanings of who belongs. The analysis concludes that the contested meanings of belonging and the everyday negotiation of difference are attributes of an open multi-ethnic society coming to terms with difference and change. The analysis suggests that an equal right to participate and interact in shared urban spaces, rather than community consensus, is the hallmark of a society’s capacity to live with difference.
  • Nobre, Nuno; Pereira, Marco; Roine, Risto P.; Sutinen, Jussi; Sintonen, Harri (2018)
    We examined how HIV-related self-stigma was associated with different domains of quality of life (QoL), as measured by the World Health Organization Quality of Life in HIV-infected persons instrument (WHOQOL-HIV-Bref), and health-related quality of life (HRQoL) as measured by the generic 15D (15-dimensional measure of HRQoL), to identify the factors associated with self-stigma of people living with HIV (PLWH). The study sample included 440 patients living with HIV followed at the Infectious Disease Clinic of Helsinki University Hospital. Participants with more severe self-stigma reported significantly lower QoL and HRQoL. Male gender, cohabiting with a partner, and disclosure of HIV status were associated with less self-stigma; high education level and financial difficulties were associated with greater self-stigma. Having lived longer with HIV, being unemployed, and living alone were also predictors of self-stigma via financial difficulties. The findings suggest that self-stigma is a complex and multidimensional phenomenon that impacts the HRQoL of PLWH. Psychosocial interventions to enhance the well-being of PLWH are increasingly needed. Copyright (C) 2017 Association of Nurses in AIDS Care
  • Kallio, Katriina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Lastensuojelua kohtaan esiintyy paljon ennakkoluuloja ihmisten puheissa ja mediassa. Tässä työssä tutkitaan sitä, miten lastensuojelun kokemusasiantuntijoina toimivat nuoret ovat kokeneet lastensuojeluun liitetyn stigman kohtaamisissaan muiden ihmisten kanssa. Tutkimuksen kohteena ovat lastensuojelun kokemusasiantuntijoina toimivat nuoret. Tutkielmassa tarkastellaan lastensuojelun kokemusasiantuntijana toimimista suhteessa haastateltujen nuorten kokemuksiin stigmasta ja omaan menneisyyteen lastensuojelun asiakkaana. Tutkimuksen teoreettinen tausta koostuu stigman käsitteestä, kokemusasiantuntijatoiminnan tarkastelusta ja lastensuojelun julkisuuskuvaa ja lastensuojelun asiakkaiden kokemuksia koskevasta tutkimuksesta. Tutkimusta varten haastateltiin viittä lastensuojelun kokemusasiantuntijana toimivaa nuorta yksilöteemahaastattelulla. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä käyttäen. Tutkimuksen tuloksena käy ilmi, että haastatellut nuoret ovat kohdanneet lastensuojelun leimaan liittyviä ennakkoluuloja ja erityiskohtelua opettajien osalta, ikätovereiltaan sekä ikätovereiden vanhemmilta. Nuoret ovat käyttäneet erilaisia sopeutumiskeinoja leiman kanssa eläessään. Erityisesti he ovat salanneet lastensuojelun asiakkuutensa, tai punninneet, milloin lastensuojelun asiakkuuden paljastaminen on heille turvallista. Lastensuojelun asiakkaina olleet nuoret ovat kokeneet syrjintää erityisesti koulumaailmassa. Haastatelluilla nuorilla on kokemuksia hylätyksi tulemisesta opiskelijavalinnoissa lastensuojelun asiakkuuden vuoksi ja he ovat kokeneet kannustuksen puutetta aikuisilta jatko-opintoihin hakeutumisen suhteen. Haastatelluilla nuorilla on ollut häpeän kokemuksia erilaisesta perhetaustastaan johtuen aiemmin nuoruudessaan, mutta iän karttuessa häpeän tunteet ovat laimenneet. Kokemusasiantuntijatoiminta on ollut nuorille voimaantumisen kokemuksia tarjoavaa toimintaa ja auttanut nuoria jäsentämään vaikeita elämän kokemuksia. Kokemusasiantuntijatoiminnassa on tavannut muita samassa tilanteessa olevia nuoria. Toiminnassa on saanut tuntea olevansa asiantuntija ja päässyt vaikuttamaan yhteiskunnallisellakin tasolla puhumalla omista kokemuksistaan muille nuorille, ammattilaisille ja päättäjille. Lastensuojelun stigman suhteen kokemusasiantuntijatoiminta on tarjonnut vertaistukea omien kokemusten pohtimisessa. Johtopäätöksenä todetaan, että lastensuojelun stigma on yhteisössä syntyvä ilmiö, johon nuoret ovat joutuneet yksilöinä vastaamaan. He ovat joutuneet selittämään itselleen muiden ihmisten ennakkoluuloista käytöstä kokiessaan syrjintää ja erityistä kohtelua. Tilanne on haastava nuorille ja he vaikuttavat jäävän varsin yksin tilanteissa, joissa ennakkoluulot tulevat esiin. Nuoret kaipaavat aikuisilta, kuten opettajilta ja sosiaalityöntekijöiltä, tukea ja kannustusta. Lastensuojeluun liitetty häpeä vaikuttaa olevan yhteisötason häpeää, ei niinkään asiakkaiden itsensä häpeää asiasta. Kokemusasiantuntijatoiminta on auttanut jäsentämään ja ottamaan haltuun omia elämänkokemuksia. Toiminnassa on jaettu vaikeitakin lastensuojelun asiakkuuteen liittyviä kokemuksia vertaisten kanssa ja tämä on edesauttanut menneisyyden jäsentämistä ja omaa voimaantumista.
  • Railas, Sanna-Maria (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielman tarkoituksena on saada tarkempaa kuvaa läheisissä ihmissuhteissa toimimisesta masennuksen aikana. Tutkielmassani tarkastelen miten masennusta sairastaneet puhuvat läheisistä ihmissuhteista masennuksen kontekstissa, miten he rakentavat identiteettiään suhteessa läheisiin ja masennukseen, sekä kuinka ristiriitaisia puhetapoja läheisistä suhteista neuvotellaan ja ratkotaan puheessa. Tutkielman lähtökohtana on havainto siitä, kuinka läheiset ihmissuhteet kuvautuvat masennuksen kontekstissa ristiriitaisilla tavoilla. Ihmissuhteet on yhdistetty aikaisemmissa tutkimuksissa sekä masennusta ehkäiseviksi ja toipumista edistäviksi tekijöiksi, että masennusta laukaiseviksi tekijöiksi. Tarkoituksena on antaa ääni masennusta sairastaneille ihmisille, jotta voidaan selvittää, kuinka sairauden kanssa eläneet itse määrittelevät läheisiään suhteessa masennukseen. Lisäksi käyn läpi, mitä nämä kuvaukset läheisistä ihmissuhteista tarkoittavat masennusta sairastaneiden identiteetin näkökulmasta. Työni teoreettisena viitekehyksenä toimii sosiaalinen konstruktionismi, kriittinen diskursiivinen psykologia ja positiointiteoria. Teoreettiseen viitekehykseen liittyvät olettamukset tiedon luonteesta vaikuttavat jo itsessään siihen, minkälaisesta näkökulmasta masennuksen aikaisia ihmissuhteita ja minuutta tutkielmassa tarkastellaan. Vaikka masennusta usein luonnehditaankin psyko-fyysis-sosiaalisena kokonaisuutena, painottuu tässä tutkielmassa masennuksen sosiaaliset puolet. Tutkielmassa masennusta ei tarkastella niinkään staattisena, psykologisena tilana, vaan sosiaalisena ilmiönä, joka saa muotonsa myös suhteessa siihen kontekstiin missä se esiintyy. Aineistona toimii masennusta sairastuneiden kertomukset läheisistä suhteista masennuksen aikana, ja aineisto koostuu yhteensä yhdeksästä yksilöhaastattelusta. Analyysissa on yhdistetty näkemyksiä ja käsitteitä kriittisestä diskursiivisesta psykologiasta sekä positiointiteoriasta, ja analyysissa tarkastellaan, millaisia ihmissuhdekonstruktioita haastateltavat puheessaan tuottavat, millaisia positioita he rakentavat itselleen suhteessa näihin ihmissuhdekonstruktioihin, sekä millaisia jännitteitä eri konstruktioiden välillä esiintyy. Konstruktioiden välisiä jännitteitä on analyysin lopuksi tarkasteltu myös ideologisen dilemman käsitteen valossa. Aineistosta hahmottui viisi erilaista tapaa kuvata läheisiä ihmissuhteita masennuksen kontekstissa. Nämä ihmissuhdekonstruktiot olivat: ihmissuhde tuen ja avun tarjoajana, kuormittunut ihmissuhde, ihmissuhde itsenäisyyden hankaloittajana, ihmissuhde ilman tukea ja apua sekä haastava ihmissuhde. Ihmissuhdekonstruktiot tuovat näkyväksi, kuinka monimuotoisesti läheiset suhteet linkittyvät masennukseen ja samalla masentuneelle rakentui hyvin erilaisia positioita suhteessa läheisiin. Puhetavat olivat myös keskenään ristiriitaisia, ja esiintyivät useasti myös saman henkilön kertomusten sisällä. Ensinnäkin läheiset suhteet konstruoitiin yhtäältä tärkeiksi niistä saatavan avun ja tuen kautta, ja toisaalta suhteet kuvattiin kuormittaviksi ja niissä toiminen raskaaksi. Puhetapa läheisistä tuen ja avun tarjoajina sai myös haastajakseen ihmissuhdekonstruktion, jossa läheiset kuvattiin masennuksesta kuormittuviksi. Lisäksi läheiset ihmissuhteet konstruoitiin suhteessa oman itsenäisyyden ylläpitoon, jolloin ihmissuhteessa tärkeäksi kuvautui läheisten kyky hyväksyä haastateltavan omaehtoisuus ja itsenäisyys. Myös tämä konstruktio näyttäytyi jännitteisenä suhteessa avun ja tuen annon ihmissuhdekonstruktioon. Puhetapojen välistä jännitettä ratkottiin myös puheessa monella tavalla, jolloin ihmissuhteet, ja oma asema suhteissa sai monenlaisia sävyjä. Erityisesti kahdessa jälkimmäisessä jänniteessä nousi esiin kysymys vastuuntunnosta ja velvollisuuksista. Tämä vastuu liittyi ensinnäkin masennuksen oikeamittaiseen ilmaisuun sekä itsenäiseen pärjäämiseen liittyviin kysymyksiin. Kaiken kaikkiaan tutkielman tulokset piirtävät kuvaa sosiaalisista suhteista masennuksen aikana monitasoisena ilmiönä, joiden lähempi tarkastelu osoittaa myös ihmissuhteiden ristiriitaisen luonteen. Tässä kontekstissa masennusta sairastavan asema näyttäytyy sekä toipumista edistävässä, että sitä ehkäisevässä valossa. Tulokset tukevat ajatusta siitä, että on edelleen tärkeä keskittyä purkamaan masennukseen liittyvää stigmaa, mutta tulosten perusteella olisi syytä tarkastella myös vastuun teemaan liittyviä kysymyksiä. Tulokset osoittavat, että masennukseen liittyy vastuunkantoa niin läheisten kuormittumisesta kuin itse pärjäämisestäkin. Kun masennus jo tuottaa itsessään valtavan määrän kärsimystä yksilötasolla, tulisi kiinnittää erityistä huomiota siihen, minkälaisena masennuksen ilmiötä kuvataan, ja miten siihen suhtaudutaan, jotta masennusta sairastaville ei muodostuisi uuden tasoista kärsimystä.
  • Taivaloja, Nita-Helena (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmassa tarkasteltiin monisuhteisten kertomia tarinoita kohdatuksi tulemisesta erilaisissa palveluissa Suomessa. Monisuhteisuus on kattokäsite suhdemuodoille, joissa on yhteisten sopimusten mukaisesti enemmän kuin kaksi osapuolta. Tutkielman aineisto koostui kolmentoista haastateltavan yhteensä 43:sta suullisesti ja kirjallisesti tuotetusta narratiivista, joissa kerrottiin kohdatuksi tulemisesta joko yksittäisen työntekijän kanssa tai palvelurakenteissa yleisellä tasolla. Osassa kohtaamisissa yksittäisten työntekijöiden kanssa oli monisuhteisuudesta kerrottu ja osassa siitä oli vaiettu. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, minkälaisia puhetapoja palvelukohtaamistarinoista on tulkittavissa ja minkälaisia puhujapositioita näissä puhetavoissa rakentuu. Aineiston analyysimenetelmänä hyödynnettiin kriittisen diskursiivisen psykologian diskurssianalyyttisiä työkaluja; tulkintarepertuaareja ja subjektipositioita. Aineistosta oli tulkittavissa viisi puhetapaa, joilla haastateltavat konstruoivat kohdatuksi tulemista: normatiivisuuden, leiman pelon, tuomitsevan kohtaamisen, osaamattoman kohtaamisen ja positiivisen kohtaamisen tulkintarepertuaarit. Tulkintarepertuaareista kaksi ensimmäistä kertovat siitä, millaista on yleisluonteisesti käyttää palveluita monisuhteisena ja miten valtavirrasta poikkeaminen konstruoituu tälle vähemmistöryhmälle yksittäisiä kohtaamistilanteita laajemmissa konteksteissa. Muissa tulkintarepertuaareissa taas on kyse konkreettisista kohdatuksi tulemisen tavoista spesifeissä tilanteissa yksittäisen työntekijän kanssa. Normatiivisuuden tulkintarepertuaarissa palveluiden ja työntekijöiden katsottiin edustavan yhteiskunnan hegemonisia arvoja ja näkemyksiä. Leiman pelon tulkintarepertuaarissa taas korostui tuomituksi tulemisen pelko normeista poikkeamisen vuoksi. Tuomitsevan kohtaamisen tulkintarepertuaarissa työntekijän kerrottiin asennoituneen monisuhteisuuden negatiivisesti. Osaamattoman kohtaamisen tulkintarepertuaarissa työntekijän kerrottiin olevan tietämätön monisuhteisuusasioissa. Positiivisen kohtaamisen tulkintarepertuaarissa työntekijän toimintaa konstruoitiin myönteisessä valossa. Tulkintarepertuaareissa haastateltaville rakentui kuusi erilaista puhujapositiota: ulkopuolinen, varovainen, puolustautuja, lamaantunut, valistaja ja hyvin kohdeltu. Ulkopuolisen ja varovaisen positioissa on kyse vallitsevien normien ulkopuolelle jäämisestä ja sen aiheuttamasta varautuneisuudesta palveluita käyttäessä. Puolustautujan, lamaantuneen ja valistajan positiot ovat sen sijaan kohtaamistilanteen aikaansaamia, nimensä mukaisia reaktiivisia toiminnan muotoja. Hyvin kohdellun positiossa haastateltava on työntekijän myötämielisen kohtelun kohde. Haastateltavien konstruoimaa kokemuspuhetta voidaan luonnehtia kehämäisesti. Kehämäinen prosessi syntyy yleisestä normatiivisuudesta, johon sisältyvät yhteiskunnalliset säännöt siitä, mikä on luonnollista, hyväksyttävää ja moraalisesti oikein. Yhteiskunnan normatiivisuus sekä monisuhteisten omakohtaiset ja jaetut negatiiviset kokemukset palvelukohtaamisista aiheuttavat sekä yksilöllistä että kollektiivista vähemmistöstressiä. Vähemmistöstressin vuoksi moni päättää vaieta suhdemuodostaan palveluita käyttäessään, mikä vaikuttaa monisuhteisuuden näkymättömyyteen. Näkymättömyyden vuoksi tietoa monisuhteisuudesta on vähän, mikä taas vahvistaa normatiivisuutta. Aineistosta oli tulkittavissa myös puhetta, jossa kohtaamistilanne sanoitettiin positiiviseksi. Huomionarvoista on kuitenkin, että positiivinen kohdatuksi tuleminen rakentui tuomitsemisen poissaolon kautta. Lisätutkimus monisuhteisuudesta Suomessa olisi tarpeellista monisuhteisuuteen liittyvän stigman purkamisessa.
  • Paananen, Jenny; Lindholm, Camilla; Stevanovic, Melisa; Weiste, Elina (2020)
    Mental illness remains as one of the most stigmatizing conditions in contemporary western societies. This study sheds light on how mental health professionals and rehabilitants perceive stigmatization. The qualitative study is based on stimulated focus group interviews conducted in five Finnish mental health rehabilitation centers that follow the Clubhouse model. The findings were analyzed through inductive content analysis. Both the mental health rehabilitants and the professionals perceived stigmatization as a phenomenon that concerns the majority of rehabilitants. However, whereas the professionals viewed stigma as something that is inflicted upon the mentally ill from the outside, the rehabilitants perceived stigma as something that the mentally ill themselves can influence by advancing their own confidence, shame management, and recovery. Improvements in treatment, along with media coverage, were seen as the factors that reduce stigmatization, but the same conceptualization did not hold for serious mental illnesses. As the average Clubhouse client was thought to be a person with serious mental illness, the rehabilitation context designed to normalize attitudes toward mental health problems was paradoxically perceived to enforce the concept of inevitable stigma. Therefore, it is important for professionals in rehabilitation communities to be reflexively aware of these tensions when supporting the rehabilitants.
  • Eriksson, Veronica (Helsingin yliopisto, 2020)
    Migrän rankades som den näst största orsaken till funktionshinder år 2016 i Global Burden of Disease (GBD) -studien. Människor med migrän har större funktionshinder och en lägre hälsorelaterad livskvalitet än befolkningen i allmänhet. Många migränpatienter upplever funktions- och känslomässig nedsättning på grund av sin sjukdom. Migrän kan begränsa deras dagliga aktiviteter och påverka deras privata, yrkesmässiga och sociala liv. Migrän påverkar patienten också mellan attackerna och kan påverka deras utbildning, karriär, familj samt nära och kära. Komorbida sjukdomar och misslyckade behandlingslinjer ökar migränbördan. Utöver dessa så medför migrän även en ekonomisk börda. Stigma beskrivs som den dolda sjukdomsbördan. Kroniska migränpatienter har visat sig ha högre stigma än episodiska migränpatienter. Även om migrän är en av de vanligaste funktionshindrande huvudvärkstörningarna, är den fortfarande både underigenkänd, underdiagnostiserad och underbehandlad. Syftet med denna studie var att fastställa omfattningen av migränbördan och migränstigman hos vuxna finländska migränpatienter. Studien siktade på att producera omfattande och aktuell information om migrän och dess svårighetsgrad i Finland, med betoning på den börda det medför för migränpatienterna och samhället. Migrän är vanligast bland befolkningen i arbetsför ålder, vilket ökar den samhälleliga bördan av sjukdomen. Denna studie genomfördes som en tvärsnittsundersökning med hjälp av en elektronisk enkät bland vuxna finländska migränpatienter. Deltagarna kontaktades via Migränföreningen i Finland. Frågeformuläret bestod av den redan existerande och validerade MIDAS-enkäten och av frågor som utvecklats av författaren. De slutliga datan bestod av 608 svar. Av alla respondenter med 8 eller fler huvudvärksdagar i månaden kategoriserades över 90% i gruppen för svår funktionsnedsättning (MIDAS grad IV) och hade därmed liknande funktionshinder som de med 15 eller fler huvudvärksdagar i månaden (dvs.respondenter med trolig kronisk migrän). Andelen respondenter med svår funktionsnedsättning (MIDAS grad IV) var större i denna studie (65,0%) än i en studie som genomfördes i Finland år 2000 (47%), vilket tyder på att funktionshinder på grund av migrän i Finland kan ha blivit svårare under de senaste två decennier. Den genomsnittliga nivån av huvudvärkssmärta i den aktuella studien var 6,2 (på en skala från 0-10) och smärta var den aspekt som de flesta respondenter betraktade som den värsta aspekten av migrän. Detta understryker vikten av korrekt smärtlindring vid migränvård. Många av respondenterna löpte också risk för överanvändning av läkemedel vilket betonar vikten av att övervaka läkemedelsanvändningen och informera patienterna om möjliga risker. Stress rapporterades som den vanligaste migränutlösaren, och att minska på stress på arbetsplatsen rapporterades också som det viktigaste sättet för hur migrän bättre kunde hanteras på arbetsplatsen. Nästan hälften (44,4%) av alla respondenter kände sig stigmatiserade på grund av migrän. Anledningarna till denna stigma och de föreslagna lösningar på hur man kan minska/hantera stigman var ganska lika. Okunnigheten hos andra var den mest rapporterade orsaken till deras migränstigma, och ökad kännedom och korrekt information om migrän var det mest rapporterade sättet att minska stigmatiseringen. Många av de tillfrågade hade, på grund av sin migrän, utsatts för nedvärdering på jobbet, från familj och vänner och från hälsovårdpersonal. Utsättning för nedvärdering från hälsovårdpersonal rapporterades ha hänt ofta av 11,5% och ibland av 34,7% av alla respondenter. Av alla respondenter oroade sig 55,6% ofta och 29,8% oroade sig ibland för början av nästa migränattack. Majoriteten av respondenterna hade svår migränrelaterad funktionsnedsättning baserat på deras MIDAS-grad. Många andra aspekter av bördan rapporterades också, inklusive stigma, vilket rapporterades av nästan hälften av respondenterna. Ytterligare och framtida studier måste genomföras för att få en ännu bättre förståelse för migränens börda och stigma hos vuxna finländska migränpatienter. Detta inkluderar ytterligare och mer invecklade kvantitativa och kvalitativa analyser av datan från denna studie, liksom studier med nya perspektiv baserade på resultaten av denna studie.
  • Eriksson, Veronica (Helsingin yliopisto, 2020)
    Migraine was ranked as the second largest cause of disability in 2016 in the Global Burden of Disease (GBD) study. People with migraine have a greater disability and a lower health-related quality of life than those of the general population. Many migraine patients experience functional and emotional impairment due to their disease. Migraine can limit their daily activities and impact their private, professional and social life. Migraine affects the patient also in between the attacks and can impact their education, career and their family and loved ones. Comorbid diseases and failed treatment lines add to the burden of migraine. Furthermore, migraine also imposes an economic burden. Stigma is described as the hidden burden of disease. Chronic migraine patients have been found to have higher stigma than episodic migraine patients. Even though migraine is one of the most common disabling headache disorders, it is still both under-recognised, under-diagnosed and under-treated. The objectives of this study were to determine the extent of the burden and the stigma of migraine in adult Finnish migraine patients. This study aimed to produce comprehensive and current information about migraine and its severity in Finland, highlighting the burden it poses on the migraine patients as well as on society. Migraine is most prevalent among the working aged population, which increases the societal burden of the disease. This study was conducted as a cross-sectional electronic survey amongst adult Finnish migraine patients. The participants were contacted through the Finnish Migraine Patient Advocacy Group. The questionnaire consisted of the already existing and validated Migraine Disability Assessment (MIDAS) Questionnaire and of measures developed by the author. The final data consisted of 608 responses. Of all respondents with 8 or more headache days a month, over 90% were categorised in the severe disability group (MIDAS grade IV), thus having similar disability to those with 15 or more headache days a month (i.e. respondents with probable chronic migraine). The proportion of respondents with severe disability (MIDAS grade IV) was greater in the present study (65.0%) than in a study conducted in Finland in 2000 (47%), indicating that migraine disability in Finland might have become more severe during the past two decades. The mean level of headache pain in the present study was 6.2 (on a scale of 0-10) and pain was the aspect that most respondents viewed as the worst aspect of migraine. This highlights the importance of proper pain management in migraine care. Many of the respondents were also at risk for medication overuse, which highlights the importance of monitoring medication use and informing the patients about possible risks. Stress was reported as the most common migraine trigger, and reducing stress at the workplace was also reported as the most important way of how migraine could better be managed at the workplace. Almost half (44.4%) of all respondents felt stigmatised due to their migraine. Reasons for this stigma and suggested solutions on how to reduce/manage the stigma were quite similar. The ignorance of others was the most reported reason for their migraine stigma, and increasing awareness and correct information about migraine was the most reported way of reducing the stigma. Many of the respondents had faced, due to their migraine, belittlement at work, from family and friend and from healthcare professionals. Facing belittlement from healthcare professionals was reported to have happened often by 11.5% and sometimes by 34.7% of all respondents. Of all respondents, 55.6% worried often and 29.8% worried sometimes about the onset of the next migraine attack. The majority of the respondents had severe disability based on their MIDAS grades. Many other aspect of the burden were reported as well, inculding stigma, reported by almost half of the respondents. Further and future studies need to be conducted to get an even better understanding of the burden and stigma of migraine experienced by adult Finnish migraine patients. This includes further and more intricate quantitative and qualitative analyses of the data from this study, as´well as studies with new perspectives based on the results found in this study.