Browsing by Subject "studiot"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Ojanen, Mikko (Electroacoustic Music Studies Network, 2014)
    In this paper, I explore different examples of how the new means of performing music in concert and happening settings manifested in the early years of electroacoustic music in Finland. No single point when electroacoustic music arrived in Finland can be pointed out. The development was slow and the central-European trends never landed in Finland in their pure form. Experimental concert performances of the radical young generation of musicians played a significant role in the emergence of the electronic medium in the Finnish music scene. The young composers and artists absorbed influences quite freely. Although their work can be seen even as a conscious protest against tradition, influences from the works of Karlheinz Stockhausen and John Cage, for example, were strong. This paper focuses on the works that expanded the traditional organization of a concert performance, introduced new means to perform electroacoustic music or applied electronic music technology beyond a music concert setting. These include, for example, film music, art exhibitions, happenings and even poem reading events. The examples are gathered from the works of composers Henrik Otto Donner (1939–2013) and Erkki Salmenhaara (1941–2002), avant-garde artist Mauri Antero Numminen (b. 1940), experimental film maker Eino Ruutsalo (1921–2001), as well as their close collaborator, electronic musical instrument designer Erkki Kurenniemi (b. 1941).
  • Ojanen, Mikko (Valtion taidemuseo, Kuvataiteen keskusarkisto, 2013)
    Kuvataiteen keskusarkisto / Central Art Archives
  • Ojanen, Mikko (Valtion taidemuseo, Kuvataiteen keskusarkisto, 2013)
    Kuvataiteen keskusarkisto / Central Art Archives
  • Ojanen, Mikko (Suomen musiikkitieteellinen seura, 2012)
    Tiivistelmä Helsingin yliopiston musiikkitieteen studio on ollut keskeisessä asemassa suomalaisen elektroakustisen musiikin synnyssä sekä happeningien ja undergroundin rantautumisessa Suomeen. Tämä Pohjoismaiden vanhin elektronimusiikkistudio perustettiin vuonna 1962 professori Erik Tawaststjernan aloitteesta. Tarkoituksena oli rakentaa myös Suomeen eurooppalaisia trendejä vastaava studio ja sitä rakentamaan kutsuttiin nuori fysiikan opiskelija Erkki Kurenniemi. Visionäärin Kurenniemen avarakatseisuus ja toiminta niin taiteen, tieteen kuin teknologian parissa antoivat suomalaisille säveltäjille ja taiteilijoille mahdollisuuden toteuttaa teoksiaan myös sähköisessä muodossa. Yliopiston studio oli 1960-luvun alusta aina 1970-luvun puoleen väliin saakka yksi harvoista paikoista Suomessa, joissa elektroakustisen musiikin teoksia oli mahdollista toteuttaa. Valtaosa ensimmäisistä suomalaisen elektroakustisen musiikin teoksista syntyikin yliopiston studiolla – kuten myös Kurenniemen omintakeiset sähkösoittimet, joihin yliopiston studion voidaan kokonaisuutena tulkita kuuluvan. Kurenniemen studiosuunnitelmat olivat kokonaisvaltaisia ja aikalaisistaan poiketen digitaaliseen ohjauslogiikkaan pohjautuvia. Kurenniemi ei vieraillut Euroopan elektronimusiikin keskuksissa, eikä valinnut suunnittelunsa pohjaksi ajalleen tyypillistä nauhamontteerausstudion mallia. Hänen suunnittelunsa inspiraationa olivat pikemminkin fysiikan laitoksen analogiatietokoneella tehdyt ohjelmointikokeilut kuin vallitsevana suuntauksena ollut analoginen äänisynteesi, johon esimerkiksi Robert Moogin kehittämät syntetisaattorit perustuivat. Omalaatuisesta studiosuunnittelusta johtuen Kurenniemi oli ainoa, joka osasi studiota käyttää ja näin ollen olikin luontevaa, että hän toimi laajasti yhteistyössä säveltäjien ja taiteilijoiden kanssa. Kurenniemen siirryttyä pois yliopistolta 1970-luvulla hänen työtään studion toiminnan organisoijana jatkoi säveltäjä Jukka Ruohomäki. Vuonna 1972 studiolla alkoi myös säännöllinen elektroakustisen musiikin sävellyksen opetus vuosittain järjestettävillä studiokursseilla ja Ruohomäen myötä studion toiminnan painopiste muuttuikin soitinrakennuksesta säveltämiseen. Ruohomäen aika studiolla jatkui aina 1980-luvun puoliväliin saakka, jonka jälkeen studion toiminta on muuttunut tietokoneavusteisen musiikin tutkimuksen suuntaan. Viimeisen kymmenen vuoden aikana suomalaisen elektroakustisen musiikin varhaisvaiheista on tehty mittavaa tutkimusta. Yliopiston studion historiaa on näissä tutkimuksissa sivuttu lähinnä Kurenniemen soitinsuunnittelun sekä suomalaisen elektroakustisen musiikin ja avantgarden 1960-luvun tilanteen näkökulmista. Nyt käynnissä oleva Helsingin yliopiston musiikkitieteen studion historiaan keskittyvä tutkimus tähtää syksyllä 2012 järjestettäviin 50-vuotisjuhlakonsertteihin ja -julkaisuihin.
  • Ojanen, Mikko; Lassfolk, Kai (Electroacoustic Music Studies Network, 2012)
    Erkki Kurenniemi was a central figure in the Finnish experimental and avant-garde scene during the 1960s and early 1970s. He collaborated with several Finnish and Swedish composers and artists, designed a series of unique electronic instruments and founded the first electronic music studio in Finland in 1962. Kurenniemi’s technologically oriented approach to the composition process challenges the traditional idea of the realization of a musical work – and blurs the definition and meaning of the work-concept. Kurenniemi’s compositions can be roughly divided into two categories: “official” pre-planned works and material tapes. Kurenniemi produced a large amount of electroacoustic material to be used in compositions by him or other composers. Some of this material ended up on audio releases as such and gained the status of a musical work. The use of raw, unedited and unprocessed material gives an interesting starting point in analysing the definition and meaning of the work-concept in electroacoustic music. Here, an overview of Kurenniemi’s electroacoustic music is presented with special interest in material tapes and instrument demonstrations that either have so far remained as such or that have been considered as musical works. Recently, there has been a growing international interest in Kurenniemi’s work, both in the form of art exhibition exposure, audio releases, academic research as well as a film documentary by Mika Taanila. The transformation process of material tapes into pieces of art still continues due to audio releases of previously unpublished material.