Browsing by Subject "suhdannevaihtelut"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Urrila, Penna (2001)
    Suhdannevaihtelulla tarkoitetaan talouskasvun melko säännöllisesti toistuvaa vaihtelua pitkäaikaisen keskiarvokasvuvauhdin ympärillä. Eräänä tiedon lähteenä suhdannevaihteluita ja suhdannetilannetta seurattaessa voivat olla niin kutsutut suhdanneindikaattorit. Indikaattorit ovat tyypillisesti esimerkiksi yrityskyselyjen aineistosta peräisin olevia aikasarjoja, joiden tarkoitus on kuvata ja erityisesti ennakoida suhdannetilannetta (niin kutsutut ennakoivat suhdanneindikaattorit). Tunnetuimpia Suomen taloutta kuvaavia suhdanneindikaattoreita ovat Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton (TT) Suhdannebarometrin aineistosta saadut indikaattorit ja toisaalta OECD:n sekä EU:n komission laskemat niin sanotut yhdistelmäindikaattorit. Tässä tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten suhdanneindikaattoreiden kykyä kuvata teollisuustuotannon vaihteluita vuosina 1975–2000. Lisäksi on lyhyesti valotettu keskeisimpiä suhdanneindikaattoreihin ja -vaihteluihin liittyviä käsitteitä, kuvailtu indikaattoreiden tutkimukseen liittyviä menetelmiä ja selostettu suhdanneindikaattoreiden yhteyttä varsinaisiin suhdanne-ennusteisiin. Lopuksi on esitelty uudenlaisen, todennäköisyystyyppisen suhdanneindikaattorin taustalla oleva teoria ja muodostettu tällainen indikaattori Suomen teollisuustuotannon käännepisteitä ennakoimaan. Lähteinä on käytetty alan tutkimuksen lisäksi TT:n Suhdannebarometrin aineistoa, muita Suomen taloutta kuvaavia indikaattoriaikasarjoja sekä teollisuustuotanto- ja bruttokansantuotetilastoja. Indikaattoreiden osuvuuden tarkastelussa on käytetty useita eri menetelmiä kuten indikaattoriaikasarjojen ja teollisuustuotannon muutoksen välisen korrelaation analyysia sekä aikasarjojen käännepisteiden tarkastelua. Indikaattorin ja teollisuustuotannon muutoksen välistä kausaalisuutta on analysoitu Grangerin kausaalisuustestillä. Saatuja tuloksia on vertailtu aiempiin kotimaisiin ja ulkomaisiin tutkimuksiin. Tutkimuksen tulosten mukaan suhdanneindikaattoreita voidaan melko tarkasti käyttää lähiaikojen suhdannekehityksen arviointiin. Parhaat ennakoivat suhdanneindikaattorit kuten TT:n Suhdannebarometrin suhdannenäkymäindikaattori ovat kuvanneet teollisuustuotannon kehitystä varsin luotettavasti noin puoli vuotta etukäteen, ja myös tällaisten indikaattoreiden käännepisteet ovat lähes aina olleet ennen teollisuustuotannon käännepisteitä. Myöskään vääriä signaaleja suhdannekäänteistä ei juurikaan havaittu. Grangerin kausaalisuustestin tuloksista huomataan, että suhdannenäkymäindikaattori on erittäin merkittävä teollisuustuotannon kehityksen selittäjä. Tutkimuksen mukaan Suhdannebarometrin muuttujien osuvuus on myös jonkin verran parantunut 1990-luvulla, kun taas OECD:n yhdistelmäindikaattorin tarkkuus on heikentynyt. Todennäköisyystyyppisen suhdanneindikaattorin muodostaminen on vaihtoehtoinen tapa tehdä päätelmiä tulevasta suhdannekehityksestä indikaattoreiden avulla. Kokeilu tällaisen indikaattorin konstruoimiseksi Suomen aineistolla johti varsin hyviin tuloksiin. Todennäköisyysindikaattori antoi signaalin kaikista Suomen teollisuustuotannon käänteistä vuosina 1975–2000.
  • Siljamäki, Heikki (2010)
    Tutkielman aiheena on suhdannevaihteluiden ennustaminen rahoitusmarkkinoiden avulla. Tutkielmassa pyritään tunnistamaan kokonaistaloudellisia suhdannevaihteluita ennustavia ennakoivia indikaattoreita rahoitusmarkkinamuuttujista sekä testaamaan niiden kykyä selittää ja ennustaa Suomessa toteutuneita suhdannevaihteluita. Kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa erityisesti pitkien ja lyhyiden korkojen välisen tuottoerotuksen (term spread) on havaittu olevan hyvä ennakoiva indikaattori. Tämän lisäksi tutkielmassa tarkastellaan osaketuottojen sekä rahoitusmarkkinoiden ulkopuolisena muuttujana kuluttajien luottamusindikaattorin soveltuvuutta ennakoivaksi indikaattoriksi. Tutkielman empiirinen osuus koostuu kolmesta päävaiheesta. Ensimmäisessä vaiheessa Suomen bkt-aikasarjasta määritellään binäärinen suhdannekronologia, joka määrittää talouden olevan joko taantumassa tai kasvussa. Toisessa vaiheessa tarkastellaan potentiaalisten indikaattoreiden kykyä selittää toteutunutta suhdannehistoriaa otoksen sisällä probit-mallien avulla käyttäen eri selittävien muuttujien yhdistelmiä että ennustushorisontteja. Korkojen tuottoerotuksen kyky selittää toteutuneita suhdannevaihteluita riippuu merkittävästi tarkasteltavasta ajanjaksosta. Tarkasteltaessa koko aikasarjaa välillä 1975–2007 jää korkojen aikarakenteen kyky selittää suhdannekronologiaa hyvin heikoksi, mutta tarkasteltaessa aikasarjaa vain vuodesta 1988 eteenpäin nousee tuottoerotuksen selityskyky huomattavasti korkeammalle. Näiden erojen voi katsoa johtuvan ennen kaikkea 1980-luvun puolivälin jälkeen toteutusta Suomen rahoitusmarkkinoiden liberalisoinnista, minkä jälkeen sijoittajien makrotaloudellisten odotusten voi arvioida heijastuneen paremmin korkomarkkinoilla. Osaketuottojen ja kuluttajien luottamusindikaattorin kyky selittää binääristä suhdannesarjaa on selvästi heikompi. Ennustushorisontin pituuden näkökulmasta mallien selitysasteet ovat poikkeuksetta korkeimmillaan kahden ja kolmen vuosineljänneksen ennustusajoilla. Tutkielman lopuksi tarkastellaan korkojen aikarakenteen ja osaketuottojen kykyä ennustaa suhdannevaihteluita otoksen ulkopuolelle (pseudo out-of-sample-analyysi). Tutkielmassa estimoidaan kolme eri mallia, joilla pyritään ennustamaan vuosien 1998–2008 aikaisia suhdannevaihteluita. Parhaiten menestyy korkojen tuottoerotuksen sekä osaketuotot huomioon ottava malli kahden vuosineljänneksen ennustushorisontilla ja seuraavaksi parhaiten pelkän korkojen tuottoerotuksen huomioiva malli kahden ja kolmen vuosineljänneksen ennustushorisonteilla. Jokainen kolmesta parhaasta mallista ennustaa oikein sekä vuosien 2001 että 2008 taantumat, mutta jokainen malli kärsii myös väärien hälytysten (false alarms) ongelmasta.
  • Lappi-Seppälä, M. (Suomen metsätieteellinen seura, 1953)
  • Päällysaho, Miika (Helsingfors universitet, 2017)
    Extensive evidence in economics shows that facing a recession upon entry to the labor market can have sizable and persistent effects on the earnings and careers of labor market entrants. Long-term negative effects have been found among young and low- educated workers, but also among highly educated labor market participants such as university graduates. Theory and empirical evidence suggest that the negative effects arise because of a prolonged period of job search and fewer opportunities early on in the career for finding employment that fits the worker’s skills, for example. Identifying those most susceptible to persistent effects and understanding the mechanisms and channels underlying them are important for improving the effectiveness of active labor market policies and other public policy instruments as well as the school-to-work transition. This thesis studies the short-term and long-term effects of facing adverse economic conditions upon graduation on real annual earnings, unemployment and other labor market outcomes among Finnish university graduates who obtained a Master’s degree between 1988 and 2004. The empirical strategy uses idiosyncratic variation in regional unemployment rates as a proxy for regional business cycle fluctuation, controlling for common national business cycle fluctuation and regional fixed effects. The thesis contributes to the existing literature in three ways. First, it provides the first evidence on the effects of graduating from university upon adverse economic conditions in Finland. The results with Finnish data are compared to other countries with different labor market institutions. Second, the time period investigated in this thesis (1988-2014) includes a period unlike any other studied in the existing literature: the exceptionally deep 1990s Finnish depression. Third, it contributes to the relatively scarce evidence on gender differences in the effects of graduating into a recession. The data used in this thesis contain matched employer-employee panel data on the first ten post-graduation years of around 140,000 graduates. The results show that facing a six percentage points (roughly a standard deviation) above average regional unemployment rate in the region of residence in the year of graduation on average reduces annual earnings by 12.6% in the following year after graduation. Remarkably, this initial effect is only halved after 9–10 years. These effects on earnings are larger than what have generally been found in the literature and are similar to those reported with U.S. and Canadian data, for example. Furthermore, there is a persistently higher probability of being unemployed that lasts for roughly seven years. Smaller and more short-lived effects are found when only considering cohorts who graduated after the 1990s depression: the effects on earnings last only for the first five years and there are no effects on unemployment. These findings suggest that under more normal business cycle fluctuation, mechanisms other than unemployment are responsible for the earnings losses. Given the relatively high levels of wage rigidity in Finland, the existing literature suggests that the earnings losses can result from task downgrading and skill mismatch, for example. Finally, the results show that the effects on earnings are smaller for female graduates, perhaps reflecting gender differences in fields of study, employing sector and labor market attachment. Robustness checks indicate that the empirical results are not likely to be affected by selective timing or place of graduation.
  • Verho, Jouko (2005)
    The recession of the early 1990s caused a serious unemployment problem in Finland. The number of unemployed increased dramatically and the share of long-term unemployed became nearly tenfold. This study analyses the background of variation in unemployment duration using individual data from 1987 to 2000. The dataset consists of a large random sample of Finnish workers entering unemployment. The main focus is on the relative contribution of macroeconomic conditions and compositional variation to unemployment duration. Generally, it is assumed that individuals who are laid off during a recession have weaker characteristics considering re-employment possibilities compared with other times. In addition, it is studied how the different type of people are influenced by the business cycle, and have the factors affecting unemployment duration changed during the period. Also the question of duration dependence is examined. Duration dependence means how the elapsed length of unemployment changes the possibility of employment. In most countries, the effect is negative. The magnitude of duration dependence is important for the design of the labor market policy. The analysis is done using a proportional hazard model with a non-parametric specification for the baseline hazard. The regional unemployment rate is used to capture the macroeconomic conditions. Separate models are estimated for shorter time periods in order to study the changes in the parameter values as well as to take into account the non-proportional effects between the time periods. The relative effects of compositional and business cycle components are identified following Rosholm's (2001) approach. Based on the analysis it is concluded that there are asymmetric effects between the periods. The shape of the baseline hazard changes and some individual parameters have trends in the effects. This is probably explained by the structural changes in the economy that took place due to the recession. There seems to be strong negative duration dependence and only a relatively small effect of heterogeneity on the baseline hazard. Evidence against the ranking model is found because the duration dependence is not affected by the level of unemployment. The effect of compositional variation is found to be important. The results suggest, surprisingly, that the characteristics of unemployed became better during the recession. Again, the severity of the recession might explain this if it caused workers to be laid off more randomly compared with other times.
  • Saikku, Sakari (2000)
    Rakennusala joutui kaikista tuotannonaloista ehkä pahiten kärsimään 1990-luvun lamasta. Rakennusalalta ja sitä palvelevilta sektoreilta joutui muutamassa vuodessa työttömäksi noin 150 000 ihmistä. Rakennustoimintaa on tutkittu aikaisemmin enimmäkseen sosiaalisesta tai rakennusteknisestä näkökulmasta, kun taas alan kansantaloudellinen merkitys on jäänyt vähemmälle huomiolle. Työni tarkoituksena on tutkia kuinka makrotason muutokset, 1980-luvun lopun nousukausi ja 1990-luvun lama, näkyivät konkreettisesti rakennusalan suurten yritysten toiminnassa. Tarkastelen viiden suuren rakennusliikkeen toimintaa vuosina 1980-1995. Kyseiset rakennusliikkeet ovat Haka, YIT-Yhtymä (aiemmin Perusyhtymä), Puolimatka, Polar ja Lemminkäinen. Pyrin työssäni vastaamaan myös miksi ja miten yritysten kehityksen poikkesivat toisistaan. Tuotannon vaihtelut rakennusalalla vuosina 1980-1995 johtuivat sekä rakenteellisista että suhdanteellisista syistä. Suuret rakennusliikkeet reagoivat 1980-luvulla kotimaisen talonrakentamisen volyymin supistumiseen ostamalla pienempiä rakennusalan yrityksiä ja kasvattamalla rakennusvientiään. Rakennusviennin kannattavuus mahdollisti huomattavien yritysostojen ja kiinteistösijoitusten tekemisen. Pitkään jatkunut kiinteistöjen hintojen nousu teki laajamittaisesta kiinteistösijoittamisesta ja perustajarakentamisesta hyvin tuottoisaa. Usko kiinteistöjen arvon nousuun ja vakauteen oli 1980-luvulla hyvin yleistä.1980-luvun lopulla tapahtunut luottoekspansio kasvatti huomattavasti rakennusinvestointeja ja nosti jo kohonnutta hintatasoa. Rakennusliikkeiden toimintastrategiat muotoutuivat 1980-luvun lopulla erilaisiksi. Tietyn toimintastrategian omaksumiselle olennaisia tekijöitä olivat omistajan preferenssit, yrityksen taloudellinen tilanne ja aiempi kehitys. Noususuhdanteen taittuminen laskusuhdanteeksi tapahtui huomattavan nopeasti, eivätkä rakennusliikkeet pystyneet muuttamaan tuotantorakennettaan niin nopeasti kuin olisi ollut tarpeen. Kysynnän ja hintatason jyrkkä lasku sekä laman pitkäaikaisuus tuli yllätyksenä rakennusliikkeille. Kysynnän vähenemiseen kaikki rakennusliikkeet reagoivat vähentämällä kapasiteettiaan huomattavasti. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui kuitenkin yritysten omistuksessa oleva laaja kiinteistövarallisuus, josta tehdyt arvonalennukset romahduttivat rakennusliikkeiden toiminnan tuloksen. Arvonalennukset ja kiinteistömarkkinoiden pysähtyminen johtivat nopean kansainvälistymisen omaksuneiden ja laajan kiinteistövarallisuuden hankkineiden Hakan ja Polarin joutumiseen pahimpiin vaikeuksiin. Viidestä rakennusliikkeestä Haka joutui konkurssiin, Polar velkasaneeraukseen ja Puolimatka ulkomaalaisomistukseen. Konservatiivisemman linjan ottaneet YIT-Yhtymä ja Lemminkäinen selvisivät laman yli omillaan. Laman uudelleenjärjestelyiden seurauksena ruotsalaiset rakennusliikkeet Skanska ja NCC etabloituivat menestyksellisesti Suomen rakennusmarkkinoille.