Browsing by Subject "suhtautumisen teoria"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-15 of 15
  • Kaski, Sanna (Helsingin yliopisto, 2017)
    Alzheimerin tautiin sairastunut yksityishenkilö lahjoitti laajan päiväkirja-aineistonsa Helsingin yliopistolle tutkimusta varten. Tämä tutkimus on yksi niistä, joilla Alzheimerin tautiin liittyviä kielellisiä muutoksia pyritään kyseisen päiväkirjatekstin kautta kartoittamaan. Tarkastelun kohteena on se, miten kirjoittaja viimeisten kymmenen kirjoitusvuoden aikana asennoituu tuntemiinsa henkilöihin. Tutkimuskysymyksiä on kaksi: 1) Muuttuuko muihin ihmisiin asennoituminen päiväkirjan loppua kohden? 2) Jos muutoksia on havaittavissa, minkälaisin kielellisin tavoin ne tulevat esiin? Aineistoa jäsennellään J.R. Martinin ja P.R.R. Whiten suhtautumisen teorian (Appraisal in English) pohjalta. Tähän tutkimukseen sovelletaan kahta asennoitumisen haaraan kuuluvaa alaluokitelmaa: tunteita sekä inhimillisen toiminnan arvottamista, joka jakautuu sosiaaliseen arvostukseen ja sosiaaliseen hyväksyttävyyteen. Vaikka kirjoittaja loppua kohden tuottaa vähemmän tekstiä, ilmaisee hän enemmän asennoitumistaan tuntemiinsa ihmisiin. Kirjoittajan oirekuvaan on viimeisinä kirjoitusvuosina potilasasiakirjamerkintöjen mukaan kuulunut estottomuuden lisääntyminen, joka kirjallisuudessa mainitaan muistisairauden etenemiseen liittyväksi persoonallisuuden muutokseksi. Estottomuus voi olla yhteydessä pidättyneisyyden vähenemiseen kirjoitustyylissä. Varhaisemmissa vuosissa kirjoittaja perustelee enemmän asennoitumisen ilmauksiaan. Loppua kohden esiintymissä, joihin liittyvät tunteet ja vähintään yksi kirjoittajan tuntema henkilö, tunnetilan ilmaisemisen selkeys, itsenäisyys ja jäsentyneisyys vähenevät. Samalla lisääntyy oman tunnetilan ilmaiseminen osana toiseen ihmiseen kohdistuvaa negatiivista asennoitumista siten, että sitä käytetään esimerkiksi lievittämään syytöstä. Viimeisimpinä vuosina kirjoittaja myös enenevässä määrin kuvailee, miltä puolison tunnetila ulospäin näyttää. Toisen ihmisen inhimillisen toiminnan arvottaminen on varhaisemmissa vuosissa usein tilanne-, asia- ja ominaisuuskohtaista. Kirjoittaja aikaisemmissa vuosissa myös pehmentää ja tuo arvottamiseen monitasoisuutta muun muassa litoteesin, metonymian, eksplisiittisen referoimisen ja ironian keinoin. Samoin kirjoittaja kuvailee arvottamiseen liittyviä asioita usein omasta näkökulmastaan siten, että painopiste ei ole siinä, mitä toinen ihminen tekee, vaan siinä, miten hän itse kyseiseen tekemiseen reagoi. Myöhäisemmissä vuosissa kirjoittaja siirtyy henkilön kokonaisvaltaisempaan arvottamiseen ja toteavampaan tyyliin. Muiden ihmisten arvottaminen ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta myös lisääntyy. Toisaalta hän myöhäisemmissa vuosissa myös peilaa asioita enemmän itsensä kautta vertaamalla itseään arvottamisen kohteisiin. Tutkimus on kvalitatiivisin menetelmin tehty tapaustutkimus aiheesta, jota ei tiettävästi ole aiemmin tutkittu. Aineisto on rajattu eikä muutoksien syynä voida varmuudella pitää Alzheimerin tautia, sillä myös ikääntyminen ja muut olosuhteet ovat varmasti vaikuttaneet. Jatkotutkimusten aiheeksi jääkin saman aiheen tutkiminen suuremmalla aineistolla, koska se tarjoaa tietoa Alzheimerin taudin aiheuttamien kielellisten muutosten lisäksi myös sosiaalisissa ajatusprosesseissa tapahtuvista muutoksista. Tutkimustiedon kerryttäminen Alzheimerin taudin kielellisistä muutoksista on tärkeää, koska se auttaa diagnostisten työkalujen luomisessa. Muutosten ja niiden syiden tunteminen auttaa sairauden varhaisessa tunnistamisessa sekä niiden keinojen löytämisessä, joilla sairastuneen henkilön kommunikointikykyä voi tukea.
  • Soininen, Maria (Helsingin yliopisto, 2020)
    Sananvapauden rajoja ja määritelmiä arvioidaan yhteiskunnassa jatkuvasti – ja hyvä niin, sillä se on samalla sananvapauden toteutumisen ydintä. Siinä missä sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan perusta, on se toisaalta myös vahvasti yksilön näkemyksistä riippuvainen aihe. Tässä tutkielmassa tarkastelen kymmentä eri kolumnia, jotka käsittelevät sananvapautta. Tutkimuskysymykseni ovat: Millaisia argumentointistrategioita sananvapauskolumneissa käytetään? Miten eri tavoin sananvapauteen asennoidutaan? Millaisissa argumentatiivisissa yhteyksissä tietyt kielelliset ilmaukset korostuvat? Tutkimukseni teoreettinen lähtökohta on diskurssianalyysissa ja kriittisessä lingvistiikassa. Keskeistä on ajatus kielen ideologisuudesta. Argumentaatioteoriaan ammennan uuden retoriikan ajatuksia Perelmanin (1996) mukaisesti. Hyödynnän myös Kakkuri-Knuuttilan (1998) näkemyksiä argumentoinnista sekä Mäntysen ja Sääskilahden ajatuksia uuden retoriikan ja genretutkimuksen yhdistämisestä. Lisäksi teoriataustaa tukee Martinin ja Whiten (2005) suhtautumisen teoria. Tuloksista erottuu seitsemän erilaista argumentointistrategiaa. Vastakkainasetteluissa (1) hyödynnetään myönnyttelyrakennetta ja aikajaottelua, lisäksi oma sisäryhmä arvotetaan positiivisesti ja “muiden” muodostama ulkoryhmä negatiivisesti. Ryhmien kategorisointiin käytetään myös nimeämisen (2) eri resursseja. Lisäksi molemmilla strategioilla luodaan jännite poliittisesti erilaisten ryhmien välille: tällöin sananvapaus ja vihapuheeseen liittyvä keskustelu koetaan uhkana omaa puoluetta kohtaan. Uhkakuvien ja yksioikoisuuden (3) tuntua luodaan esimerkiksi passiivilla, teonnimillä ja predikatiivilauseilla. Sananvapauskolumnien moniäänisyys (4) on lähinnä kiistämiseen pohjautuvaa dialogista supistamista. Kiisto toimii myös vastakohtaistavana keinona. Lainausmerkeillä paitsi referoidaan myös irtisanoudutaan väitteestä, jolloin esimerkiksi vihapuhe tai sananvastuu arvottuu negatiivisesti. Auktoriteettiin vedotaan (5) niin henkilöiden kuin yleisten uskomusten tai ajankohtaisuuden nojalla. Inhimillisen toiminnan arvottaminen (6) linkittyy muihin strategioihin, ja sen avulla tuodaan esiin etenkin sananvapauden moraaliargumentoinnin aspektia. Ajallista jaottelua (7) esiintyy kolumneissa kattavasti ja sen avulla perustellaan lukijalle, miksi sananvapauden määrittely on nykyisin vaikeaa. Tutkielma osoittaa, että sananvapauden määrittely on monimutkaista, sillä aihe määrittyy suhteessa yksilön arvoihin, ideologiaan ja kokemuksiin. Samalla nuo elementit heijastuvat sananvapauden tosiasiallisen toteutumisen tasoon eli siihen, millainen sananvapausnäkemys sen hetken yhteiskunnallisessa ilmapiirissä vallitsee.
  • Heinilä, Iina (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten äidinkielen ja kirjallisuuden opettajat suhtautuvat sähköisiin työtapoihin ja opetuksen sähköistämiseen ja miten suhtautumista ilmennetään kielellisillä valinnoilla. Tutkielman aineisto koostuu keväällä 2017 tehdyn lomakekyselyn avovastauksista, joissa annetaan vinkkejä ja kehitysehdotuksia äidinkielen ja kirjallisuuden opettajien sähköiseen työskentelyyn. Tutkielman teoreettinen lähtökohta on J.R. Martinin ja P.R.R. Whiten systeemis-funktionaaliseen kielikäsitykseen pohjaava suhtautumisen teoria. Tarkastelen teorian käsittein ja tekstintutkimuksen menetelmin muun muassa, millaisia sähköiseen työskentelyyn ja opetuksen sähköistämiseen liittyviä arvottavia ilmauksia aineistossa esiintyy ja miten vastaajat sitoutuvat sanomaansa. Aineistossani opettajien vastaukset jakautuivat karkeasti kolmeen aiheeseen: 1) työkalut, alustat ja materiaalit, 2) opettajien koulutus ja yhteistyö sekä 3) sähköistäminen itseisarvona. Vastaukset ovat luonteeltaan direktiivisiä, eli niiden funktio on ohjata toimimaan. Suhtautuminen sähköisiin työtapoihin ja opetuksen sähköistämiseen on vastausten perusteella pääosin kriittistä. Työkaluissa, alustoissa ja materiaaleissa on kehitettävää, mitä ilmennetään arvottavilla sanavalinnoilla sekä modaali-ilmauksilla. Kehitysehdotukset on suunnattu koulutusta kehittävälle taholle. Vinkit toimivista työtavoista on puolestaan osoitettu kollegoille. Tällöin myös suhtautuminen näyttäytyy positiivisena. Koulutus ja yhteistyö nähdään vastauksissa itsessään arvokkaana ja molempia toivotaan lisää. Kouluttamisen nähdään olevan päättäjien vastuulla, kun taas opettajien yhteistyötä käsittelevissä vastauksissa vedotaan kollegoihin. Useassa vastauksessa kielletään sähköisyyden itseisarvo eksplisiittisesti. Näissä vastauksissa suhtautuminen onkin kriittisimmillään ja sitoutumisen aste on korkea. Sähköistämisen itseisarvoa käsittelevissä vastauksissa huomionarvoista on, että niissä vedotaan usein oppilaiden ja opiskelijoiden etuun, taitoihin ja toiveisiin. Opettajat ovat huolissaan koulutusta koskevasta päätöksenteosta, jossa sähköistäminen näyttäytyy itseisarvona.
  • Päivinen, Tuulikki (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielmassani tutkin Suomen eduskuntapuolueiden vaaliesitteitä ja niiden käännöksiä vuosilta 2012 sekä 2015. Materiaalini koostuu vuoden 2012 kunnallisvaaliesitteistä ja vuoden 2015 eduskuntavaaliesitteistä. Tavoitteenani on arvioida puolueiden esitteissään sekä kirjallisesti että visuaalisesti ilmaisemia arvostuksia, ja tutkia ovatko kääntäjät muokanneet näitä arvostuksia kääntäessään esitteitä. Kääntäessään tekstiä kieleltä toiselle kääntäjä toimii toisaalta tekstin vastaanottajana lähdekielellä ja toisaalta sen lähettäjänä kohdekielellä. Näin ollen hän saattaa tietoisesti tai tiedostamattaan muokata tekstin alkuperäisen lähettäjän evaluointeja. Tätä ilmiötä kutsutaan manipulaatioksi. Analyysissani käytän suhtautumisen teoriaa (appraisaltheory), joka pohjautuu M.A.K. Hallidayn luomaan systeemis-funktionaaliseen kieliteoriaan. Mm. Jeremy Munday on tutkinut englanninkielisiä poliittisia puheita ja niiden käännöksiä suhtautumisen teorian avulla. Suhtautumisen teorian alalajeihin lukeutuvat asennoituminen (attitude), sitoutuminen (engagement) ja asteittaisuus (graduation), joiden avulla teoria käsittelee evaluoivia kielenaineksia tekstissä. Analysoimalla tekstin lähettäjän sanavalintoja suhtautumisen teorian avulla voidaan määritellä lähettäjän asenne käsiteltävää aihetta kohtaan. Esitteissä ilmaistaan arvostuksia paitsi kirjallisesti myös visuaalisesti mm. kuvien ja typografian avulla. Analysoin esitteitä multimodaalisina kokonaisuuksina, ottaen huomioon sekä kirjalliset että visuaaliset ilmaisun keinot. Vertailen tekstin, kuvien ja typografian ilmaisemia arvostuksia alkuperäisissä ja käännetyissä esitteissä. Jos kääntäjä muokkaa tekstin evaluointeja, voivat kuvien ja tekstin ilmaisemat arvostukset olla kohdekielisessä esitteessä ristiriidassa keskenään. Multimodaalisessa analyysissani otan mallia Anders Horsbølin tutkimuksesta, jossa hän vertailee tanskalaisten hallituspuolueiden vaalimainoksia keskenään. Tutkimuksessani havaitsin, että muutokset arvostuksissa alkuperäisesitteistä käännöksiin eivät ole merkittäviä, eivätkä siten muokkaa puolueiden ilmaisemia arvoja ja arvostuksia suuressa määrin. Muutokset koskevat lähinnä arvostusten asteittaisuutta lieventäen ilmauksia hieman. Myös tekstin ja esitteiden visuaalisten ominaisuuksien yhteisvaikutus säilyy samana joitakin yksittäisiä eroavaisuuksia lukuun ottamatta.
  • Kankaanranta, Mari (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkimus tarkastelee johtamisoppaissa esiintyviä kertomuksia ja niiden toimintavaiheita, tehtäviä ja sijoittumista osaksi kotekstiä. Tutkimus hyödyntää lingvistisen tekstianalyysin menetelmää ja nojaa Martinin ja Rosen teoriaan genreperheistä, joka pohjaa systeemis-funktionaaliseen lingvistiikkaan. Genrepedagogiikkana tunnettu suuntaus luokittelee kertomuksia eri kertomustyyppeihin niissä esiintyvän toimintavaiheiden variaation ja suhtautumisen perusteella. Tutkimuksessa käsiteltäviä kertomusperheen jäseniä ovat anekdootti, esimerkki, havainto, kuvaus ja tarina. Tutkimusaineisto muodostuu yhdeksästä kertomuksesta, jotka esiintyvät kolmen johtamisoppaan ensimmäisessä luvussa. Nämä johtamisoppaat ovat Hyvästä paras (Jim Collins, Alma Talent, 2010), Ajattelu, nopeasti ja hitaasti (Daniel Kahneman, Terra Congnita, 2012) ja Pienet suuret teot (Teresa Amabile ja Steven Kramer, Alma Talent, 2012). Kirjat ovat valikoituneet kyselyn perusteella, joka on toteutettu suomalaisten yritysjohtajien keskuudessa keväällä 2016. Kyselyyn vastanneet johtajat ammentavat johtamisoppaista näkemyksiä johtamisesta, ymmärrystä ihmismielen toiminnasta sekä tietoa käytännön työkaluista. Johtamisoppaiden voi siis olettaa vaikuttavan johtajien jokapäiväiseen työhön, heidän ajatteluunsa ja sitä kautta myös kielenkäyttöön. Aiempaa lingvististä tutkimusta suomenkielisten johtamisoppaiden kielestä ei ole. Tutkimustulokset osoittavat, että johtamisoppaiden kertomukset toimivat ainakin viidellä eri tavalla. Ne esittelevät tiettyä johtamisoppia, legitimoivat sitä ulkopuolisten auktoriteettien avulla sekä argumentoivat tekijän/tekijöiden asiantuntijuuden puolesta. Lisäksi kertomukset houkuttelevat lukijaa tekstin pariin ja suostuttelevat tätä toimimaan esitellyn johtamisopin mukaisesti. Lukijan motivoimisen keskeisenä kielellisenä keinona käytetään menestyksen mahdollisuuden lupaamista varsinkin dynaamisen modaalisuuden resurssien, kuten verbin voida, avulla. Johtamisoppaissa esiintyvä eksplisiittisin direktiivisyyden muoto on lukijan suora puhuttelu. Aineiston perusteella johtamisoppaiden kertomuksille on tyypillistä myös uhkan retoriikka, joka kielellistyy metaforissa, vastakkainasettelussa ja negatiivisilla seurauksilla varoittamisessa. Kun kertomuksia tarkastellaan niiden kotekstin osana, esiintyy ainakin kolmenlaista variaatiota. Itsenäisten kertomusten voi nähdä presupponoivan oletettuja yhteyksiä eri ilmiöiden välille. Kotekstin kehystämiä kertomuksia käytetään yllätysreaktion aikaansaamiseen ja lukijan mielenkiinnon herättämiseen ja ylläpitämiseen. Kotekstiin integroituneet kertomukset rakentavat informaationkulkua ja täydentävät sisältöainesta tekstikokonaisuuden seuraavaa vaihetta varten. Vaikka kyseessä onkin populaarikirjallisuuden laji, sekä johtamisoppaiden kertomusten toimintavaiheissa että kielellisissä ratkaisuissa näkyy pyrkimys soveltaa tieteellisen tekstilajin konventioita. Kertomuksia dominoivat sellaiset vaiheet ja jaksot, jotka yleistävät, arvioivat ja kommentoivat. Lisäksi kertomukset mahdollistavat luontevan tavan kutsua mukaan muita (asiantuntija)ääniä ja tarjoavat funktionaalisen muodon havainnollistaa teoksen taustalla olevaa tutkimusta ja sen tieteellistä validiteettia.
  • Mustonen, Lina-Maria (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan, miten ja millaisilla tavoilla ryhmiä nimetään ilmastonmuutosaiheisissa verkkokeskusteluissa. Nimeäminen on merkittävä osa ryhmien rakentumisen prosessia, ja nimityksillä konstruoidaan sekä keskustelun osapuolia että muita ilmastonmuutosdiskurssissa esiintyviä ryhmiä. Tarkastelun kohteena tutkielmassa ovat ryhmien nimitykset sekä niihin liittyvät määritteet, kielellisten valintojen osoittamat asenteet sekä suhtautumistavat. Lisäksi huomio kiinnittyy muihin ilmastonmuutosdiskurssin piirteisiin, joita ovat muun muassa vahva polarisaatio, uskonnollinen ja poliittinen retoriikka, tiedon ja uskon vastakkainasettelu sekä Suomen ja suomalaisten osuus ilmastonmuutoksen torjunnassa. Tutkielmassa paneudutaan myös siihen, konstruoidaanko viesteissä sisäryhmää vai ulkoryhmää, sekä siihen, miten kirjoittaja konstruoimaansa ryhmään suhtautuu. Tutkielman aineisto koostuu kuudesta Suomi24-sivuston keskusteluketjusta, jotka sijoittuvat ajallisesti syksyyn 2019. Viestejä ketjuissa on yhteensä 401, ja ne on jaoteltu 93 esimerkkiin. Tutkielman taustateorioina hyödynnetään kognitiivisen kielitieteen näkemystä kielestä, diskurssianalyysia, sisä- ja ulkoryhmän käsitteitä sekä suhtautumisen teoriaa. Lisäksi nimitysten muodostamiseen ja analysoitavuuteen kiinnitetään huomiota: nimitysten muodostaminen on usein kreatiivista, ja ryhmiä konstruoidaan muun muassa muodostamalla uusia yhdyssanoja. Toisaalta nimitykset voivat olla sanatasolla hyvin neutraaleja, mutta pejoratiivisuus tai muu affektiivisuus ilmenee niihin liitettyjen määritteiden ja toimintaa luonnehtivien ilmaisujen keinoin. Nimitykset on jaettu tutkielmassa teemoittain viiteen eri kategoriaan, joita ovat uskonnollinen viitekehys, politiikasta juontuvat nimitykset, alarmisti ja denialisti -nimitykset sekä Suomeen ja suomalaisuuteen viittaavat ryhmäkonstruoinnit. Viidennessä ryhmässä tarkastellaan muista kategorioista eroavia ja kertaluontoisempia muodosteita. Läpi tutkielman ilmastonmuutosdiskurssia verrataan myös maahanmuuttokeskustelun retoriikkaan. Tutkielmassa osoitetaan, että ilmastonmuutosdiskurssia sävyttää vahva polarisaatio. Keskustelun osapuolet rakentuvat joko ilmastonmuutostoimien puolustajina, jotka haluavat ehkäistä ilmastonmuutosta, tai vastustajina, jotka epäilevät ja jopa kieltävät koko ilmastonmuutoksen olemassaolon. Ilmastonmuutokseen suhtaudutaankin keskustelussa usein mielipidekysymyksenä. Näkemyksistä myös väitellään. Lisäksi merkittävä havainto on se, että keskustelijat konstruoivat erityisesti vastapuolta, jonka näkökulma eroaa heidän oman sisäryhmänsä mielipiteestä. Esimerkeistä suurimmassa osassa kirjoittajan näkemys ilmastonmuutoksesta tulee ilmi eksplisiittisesti tai implisiittisesti, usein juuri vastapuolen konstruoinnin kautta. Maahanmuuttodiskurssiin verrattuna ilmastonmuutoskeskustelu näyttäytyy moniäänisempänä, sillä sekä ilmastonmuutostoimien puolustajat että vastustajat ovat tasapuolisemmin äänessä. Lisäksi mielipiteitä yritetään perustella useammin, jopa tieteen keinoin. Jatkotutkimukseksi argumentoinnin tarkastelu sopisikin mainiosti.
  • Juslin, Henna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Lääketiede kiinnostaa suomalaisia, ja sitä koskevaa tietoa etsitään ensisijaisesti internetistä. Blogien merkitys yleistajuisen tiedeviestinnän kanavana nousee tasaisesti, mutta tekstilajeina erityyppiset blogitekstit ovat jossain määrin hahmottomia. Monipuolistuvassa tekstimaailmassa tekstien tulkintaan liittyvien taitojen merkitys korostuu, ja tekstitaitojen opetuksen kehittämiseksi tarvitaan lisää tietoa siitä, miten kirjoittajan sitoutuminen ja asennoituminen tekstissä ilmenevät. Tämä tutkimus käsittelee lääketieteen yleistajuisissa blogiteksteissä esiintyvää moniäänisyyttä ja kirjoittajan suhtautumista sisältöön. Työn teoreettisena lähtökohtana on systeemis-funktionaalinen kieliteoria (SF-teoria) sekä sen pohjalta kehitetty suhtautumisen teoria, joka avaa tekstin dialogisia suhteita ja SF-teorian interpersoonaista metafunktiota ilmentäviä kielenpiirteitä perinteisiä tekstintutkimuksen menetelmiä syvällisemmin. Tutkimuksen tavoitteena on ensinnäkin selvittää, millaista moniäänisyyttä teksteissä esiintyy. Toinen keskeinen tavoite on tutkia, millaisena kirjoittajan sitoutuminen sisältöön näyttäytyy ja millaiset kertojan ja lukijan roolit blogiteksteihin rakentuvat. Tutkimusaineisto sisältää 12 lääkärien kirjoittamaa, suurelle yleisölle suunnattua blogitekstiä kolmesta eri blogista. Analyysi osoittaa, että lääketieteen asiantuntijablogitekstit poikkeavat toisistaan huomattavasti sekä moniäänisyyden rakentumisen että tekstissä näkyvän sitoutumisen ja asennoitumisen suhteen. Käytettyjen kielellisten resurssien valikoima vaihtelee kirjoittajakohtaisesti mutta toisaalta myös blogikohtaisesti. Siinä missä tutkituista blogeista kaksi on paikoittain hyvin yksiäänisiä, kolmannen tutkitun blogin tekstit ovat selvästi muita moniäänisempiä. Tämän blogin teksteissä esiintyy muita tekstejä enemmän etäännyttäviä lähdemainintoja, asenteellista leksikkoa ja intensiteetin ilmauksia. Sitoutumisen näkökulmasta runsaat arvottamista ja tekijän läsnäoloa osoittavat ilmaukset toimivat subjektiivisuutta lisäävinä elementteinä. Tekstiin kirjoittuvien roolien ja dialogisen tilan näkökulmasta merkityksellistä näyttää lisäksi olevan se, miten spesifisesti vieras ääni tekstissä ilmaistaan. Toisissa teksteissä kirjoittaja ilmaisee eksplisiittisesti äänet, joiden näkemyksistä hän irtisanoutuu, kun taas toisissa teksteissä kiistämisen tai irtisanoutumisen kohteena oleva ääni on aina epämääräisempi. Tutkimustulokset tukevat aiempaa käsitystä suhtautumisen teorian käyttökelpoisuudesta argumentoivien tekstien moniäänisyyden tutkimuksessa. Vaikka teorian osasysteemit – sitoutuminen, asennoituminen ja intensiteetti – ovat osittain päällekkäisiä ja erityisesti asennoitumista kuvaavien merkitysluokkien rajat paikoittain häilyviä, syventää analyysi perinteisten moniäänisyyden resurssien, kuten referointitapojen, tutkimusta. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää tekstitaitojen opetuksessa sekä akateemisessa maailmassa että sen ulkopuolella.
  • Salokanto, Salla (Helsingfors universitet, 2017)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan blogikirjoitusten lukijapaikkoja ja kommentoijien suhtautumista niihin. Lukijapaikka on tekstiin rajautuva vastaanottajan tila, jota rajaavat tekstin vastaanottajaan suuntautuvat oletukset. Tutkielman aineistona on 12 blogikirjoitusta kommentteineen. Kuusi tekstiä on peräisin yksityishenkilön kirjoittamasta opetusalan blogista ja kuusi institutionaalisesta opetusalan blogista. Tutkielmassa tarkastellaan, millaisia lukijapaikkoja näiden kahden blogin blogikirjoituksiin hahmottuu. Lukijapaikka on monitasoinen käsite, ja sitä tarkastellaan muun muassa blogikirjoitusten esisopimusten, tekstiin muotoutuvien sisä- ja ulkoryhmien, puhuttelujen sekä direktiivien kautta. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, kuinka blogikirjoitusten kommenteissa suhtaudutaan pohjatekstin lukijapaikkojen rajauksiin: Millaisiin lukijapaikkojen rajauksiin otetaan kantaa? Millaisin keinoin? Tutkielmassa kommentit on jaoteltu kolmeen kategoriaan: 1) Kommentissa tuetaan tekstin lukijapaikkojen rajauksia 2) Kommentissa kyseenalaistetaan jokin pohjatekstiin hahmottuva lukijapaikka 3) Kommentissa ei oteta kantaa tekstin lukijapaikkoihin. Tämän jaottelun pohjalta tarkastellaan eri kategorioille tyypillisiä kielenpiirteitä sekä sitä, millaiset lukijapaikan rajaukset kirvoittavat kunkin kategorian kommentteja. Keskeisiksi tarkastelun kohteiksi nousevat evaluointi, suhtautumisen ja kohteliaisuuden keinot, persoonailmausten vaihtelu, oman kokemuksen käyttäminen argumenttina sekä moniäänisyyteen suuntautumisen tavat eli dialoginen laajentaminen tai supistaminen. Tutkielmassa osoitetaan, että eri kategorioiden kommenteissa käytössä ovat osin erilaiset kielelliset keinot. Lisäksi havaitaan, että blogikirjoituksen lukijapaikan rajauksen tavat vaikuttavat siihen, millaista kommentointia kirjoitus verkossa kirvoittaa. Ristiriitaisia, tiukkaan rajattuja tai kielteiseksi hahmottuvia lukijapaikkaa kyseenalaistetaan aineistossa eniten. Löyhärajaisia tai neutraaleja lukijapaikkoja ja blogikirjoituksessa ylläpidettyä etäkohteliaisuutta taas seuraa objektiivisuuteen pyrkivä kommentointi. Sen sijaan blogikirjoituksen aiheella ei tässä aineistossa ole yhtä havaittavaa vaikutusta siihen, millaisia kommentteja tekstit saavat.
  • Vesterinen, Matilda (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan, millaisia semanttisia rooleja medialle annetaan ja millaisena media näiden kautta näyttäytyy Matti Virtasen teoksessa Ilmastopaniikki – Hoito-opas. Medialle annettujen roolien pohjalta lukija rakentaa kuvan, joka teoksessa mediasta esitetään. Tämän lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, miten teoksessa ilmaistaan suhtautumista mediaan ja mihin kirjoittaja sijoittaa itsensä oman toimittajan ammattinsa kautta mediasta esitettyyn kokonaiskuvaan. Tarkastelun kohteena ovat mediasta esitetyt väittämät, joiden avulla luodaan kuvaa siitä, miten kirjan yhdeksi pääteemaksi rakentuu median kyvyttömyys kirjoittaa tieteestä. Tutkielman aineisto koostuu Matti Virtasen kirjoittaman Ilmastopaniikki – Hoito-opas -teoksen mediaa käsittelevistä virkkeistä tai laajemmista katkelmista. Työn kannalta tarvittava tieto on usein jakaantunut virkettä laajempaan katkelmaan. Systeemis-funktionaalinen kielitiede pohjaa kieleen osana sosiaalista toimintaa ja pyrkii selittämään kieltä sen itsensä kautta. Tutkielmassa on hyödynnetty systeemis-funktionaalista kielitieteeseen pohjautuvaa teoriaa semanttisista rooleista. Semanttisten roolien avulla tarkastellaan median toimijuutta. Roolien tarkastelu lähtee predikaattiverbien ympärille rakentuvista osanottajarooleista ja sitä kautta lauseista ja virkkeistä. Tutkielmassa selvitetään suhtautumisen teorian avulla, millaisin retorisin keinoin kirjoittaja sekä haastatellut osoittavat suhtautumistaan mediaan. Tutkielmassa osoitetaan, että teoksessa luodaan medialle esitettyjen roolien avulla kuva aktiivisesta toimijasta, joka ajaa kirjailijan teoksessa luonnehtiman virallisen linjan etua. Aina toimintaa ei kuvata tarkoitushakuiseksi, mutta yksittäiset esimerkit vahvistavat kuvaa medialle luonnehdituista yleisistä toimintatavoista. Kirjoittaja näyttäytyy aineistossa kokemusasiantuntijana, joka tuo omien kokemustensa kautta uskottavuutta ja näin vahvistaa alussa esittämäänsä väitettä mediasta ja sen toiminnasta.
  • Sirén, Iina (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tarkastelen tutkielmassani erään lukiolaisryhmän tapaa ilmaista mielipiteensä yleisönosastokirjoituksiksi tarkoitetuissa teksteissä. Tutkimukseni tavoitteena on paljastaa, millaisia erilaisia tehtäviä mielipiteen ilmaisemisella on aineistossa. Tarkastelen aineistoani tekstilajin näkökulmasta ja peilaan tuloksiani genrestä ja etenkin koulun genreistä aiemmin esitettyihin näkemyksiin. Tutkimusaineistonani on 55 tekstiä, jotka on kirjoitettu vastaukseksi kandidaatintutkielmaani varten kehittelemääni tehtävänantoon. Analysoin aineistoani Bhatian tekstilajianalyysimallia sekä Martinin ja Whiten suhtautumisen teoriaa soveltaen. Lähestyn tutkimusongelmaani neljän tutkimuskysymyksen kautta. Ensin selvitän, millainen on koulussa kirjoitettujen tekstien konteksti. Sen jälkeen analysoin, rakentuvatko tekstit suhtautumisen teorian termein yksi- vai moniäänisistä tekstijaksoista sekä tarkemmin mitä sitoutumisen keinoja tekstijaksoissa hyödynnetään. Lopuksi analysoin kontekstin ja kielellisten piirteiden pohjalta, millaisiin viestinnällisiin päämääriin sitoutumisen ilmaiseminen kytkeytyy. Tutkimus osoittaa, että aineiston tekstit ovat eräänlaisia genrehybridejä: niissä sekoittuu useita päällekkäisiä tavoitteita, eikä tehtävänantoon rakennettu alkuperäinen tekstilaji useissa tapauksissa säilytä luonnettaan. Mielipide ilmaistaan tyypillisesti suhtautumisen teorian termein spekuloimalla, jolloin ilmaisun tavoitteena on kantaa ottamisen sijaan pohtia ja eritellä aiheena olevaa ilmiötä. Aineistosta erottuu kolmen tekstilajin – aineen, referaatin ja mielipidekirjoituksen – tunnuspiirteitä, joita kirjoittajat yhdistelevät ja sekoittavat vastausteksteissään.
  • Satokangas, Henri (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielma käsittelee tekstiin kirjoittuvien kirjoittaja- ja lukijaroolien vuorovaikutusta sitoutumisen näkökulmasta. Tavoitteena on selvittää, miten kirjoittaja sitoutuu yhtäältä erilaisiin ihmisryhmiin ja toisaalta uskonnolliseen sisältöön. Näkökulma on diskurssianalyyttinen ja perustuu funktionaaliseen ja konstruktivistiseen kielikäsitykseen. Teoreettisena pohjana on systeemis-funktionaalinen kielioppi. Tutkimusote on vertaileva: tutkielmassa selvitetään, miten uskonnon oppikirjojen sitoutuminen ja vuorovaikutuksen rakentamisen keinot ovat muuttuneet 1970-luvulta 2010-luvulle. Aineisto koostuu kuudesta evankelisluterilaisen uskonnon 7. luokan oppikirjasta, jotka on jaettu kolmeen ryhmään ilmestymisajankohdan mukaan: 1970-, 1990- ja 2010-luvun oppikirjoihin, kaksi kirjaa kussakin ryhmässä. Tarkasteltava aineisto on rajattu leipätekstiin. Aineistoa tutkitaan tekstianalyysin menetelmällä. Tekstissä esiintyviä ihmisryhmiä sekä kirjoittajan ja lukijan osallisuutta niihin lähestytään konstruktivistisesta näkökulmasta tekstiin diskursiivisesti, kirjoittajan kielellisten valintojen kautta rakentuvina kokonaisuuksina. Tässä keskeisimpiä tarkasteltavia ilmiöitä ovat persoonailmaukset ja ryhmänimitykset sekä modaalisuus. Kirjoittajan sitoutumista uskonnolliseen sisältöön tarkastellaan J. R. Martinin ja P. R. R. Whiten kehittämän suhtautumisen teorian mukaan analysoimalla tekstissä esiintyviä moni- ja yksiäänisen sitoutumisen resursseja. Tässä fokuksessa ovat erilaiset toisen äänen merkitsemisen ilmaukset. Analyysin perusteella voidaan todeta, että uskonnollisen sisällön esittäminen uskonnon oppikirjoissa on muuttunut moniäänisemmäksi. Siinä missä 1970-luvun aineistossa kirjoittaja esittää yksiäänisin väitelausein kristinuskon opillista sisältöä, myöhemmässä aineistossa uskonnollinen sisältö on aina kehystetty moniäänisesti. 1990-luvun aineistolle ominaista on lukijan oletettu kuuluminen kristinuskon vaikutuspiiriin, mikä näkyy vakiintuneina ilmaisutapoina. 2010-luvun aineistoa leimaa korostettu objektiivisuus. Vuorovaikutus rakentuu kunkin aineistoryhmän oppikirjoissa erilaisten strategioiden kautta ja erilaiselle ideologiselle pohjalle. 1970-luvun aineistossa lukija muodostaa oman elämänkatsomuksensa ja tarkastelee omaa kehitystään uskonnon avulla. 1990-luvulla suomalaisuus ja länsimaalaisuus näkyvät voimakkaasti lukijalle oletettuna kulttuurisena ja etnisenä taustana. 2010-luvun aineistossa kirjoittaja ankkuroi lukijan uskontoa tieteellisesti tarkastelevien yhteisöön. Analyysin tuloksissa näkyy peruskoulun uskonnonopetuksen muutos tunnustuksettomaan suuntaan. Kehitys mukailee muutosta valtakunnallisissa opetussuunnitelmissa, joissa puolestaan näkyy suomalaisen yhteiskunnan muutos moniarvoisemmaksi. Oppikirjateksti asettuukin osaksi yhteiskunnallisesti merkittävien tekstien jatkumoa, ja se kertoo omaa kieltään ympäröivän yhteiskunnan ideologisesta kehityksestä.
  • Hakulinen, Minna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä syventävien opintojen tutkielmassa tarkastellaan ilmastoaktivisti Greta Thunbergiin liittyvää keskustelua sosiaalisen median mikroblogipalvelu Twitterissä. Aineisto on kerätty Twitteristä lokakuun 2019 alussa. Aineiston haussa kriteereinä on ollut suomen kieli ja aihetunniste #gretathunberg. Lisäksi aikarajauksena on ollut 1.8.2019–1.10.2019, eli ainoastaan tällä aikavälillä julkaistut suomenkieliset tviitit ovat päätyneet tarkasteluun. Näillä rajausehdoilla aineisto koostuu 132 tviitistä. Tarkastelun kohteena on erityisesti se, miten Thunbergista ja keskustelun muista osapuolista puhutaan, miten heitä luonnehditaan ja se, mitkä tekijät nousevat nimityksissä keskeisiksi. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten näillä nimityksillä rakennetaan ryhmiä, ja millä muilla keinoilla ryhmittymät rakentuvat. Myös se, millaisissa toiminnoissa Thunberg ja keskustelun muut osapuolet esitetään, on tutkimuskohteena. Tutkielman teoreettiset lähtökohdat ovat diskurssintutkimuksessa ja kognitiivisessa lingvistiikassa. Erityisesti tutkimuksessa hyödynnetään J.R. Martinin & P.R.R. Whiten (2005) suhtautumisen teoriaa, Pekka Pällin (2003) teoriaa sisä- ja ulkoryhmistä sekä Toini Rahtun (2006) ironian teoriaa. Myös Liisa Tainion (2001) näkemys sukupuolesta kulttuurisena kategoriana kielenkäytössä on olennainen tutkimukselle. Keskeisiä käsitteitä tutkimukselle ovat asennoituminen, konteksti, kategorisaatio, näkökulma, sisä- ja ulkoryhmä ja taustakehys. Tutkimus osoittaa, että tviiteissä rakennetaan sisä- ja ulkoryhmiä erilaisten kielellisten keinojen, kuten affektiivisten sanojen, monipuolisten ja vahvojenkin luonnehdintojen ja toiminnan arvottamisen kautta. Ryhmittymiin liitetään erilaisia ominaisuuksia, joiden avulla omaa sisäryhmää ja erilaisia ulkoryhmiä rakennetaan. Keskustelun osapuolia arvotetaan ja kuvataan erityisesti iän ja sukupuolen luonnehdintojen kautta. Nämä luonnehdinnat saavat monesti myös vahvistavia tai pehmentäviä edussanoja. Thunbergin saamat luonnehdinnat ja häneen kohdistuva arvottaminen liittyvät iän ja sukupuolen lisäksi monesti myös muihin tekijöihin, kuten hänen puhetyyliinsä. Suhtautumista keskustelun muihin osapuoliin kuvataan myös esimerkiksi toiminnan arvottamisen kuvauksen kautta. Tutkimuksen myötä ei voida tehdä laajempia yleistyksiä Twitter-diskurssista. Voidaan kuitenkin huomata, että aineistoesimerkeissä ryhmiä luodaan välillä myös epätavanomaisin keinoin: esimerkiksi ikänsä ja sukupuolensa puolesta oletettuun ulkoryhmään kuuluvat henkilöt kannustavatkin Thunbergia. Tviiteissä esiintyy osin myös epätavanomaisia vastakohtapareja, joiden avulla tviittaajat luovat vastakkainasettelua. Tietyt nimitykset saavat myös ympärilleen uusia taustakehyksiä. Näistä merkittävimmät ovat setä ja erityisesti setämies. Molempien nimitysten taustakehykset laajenevat tviiteissä merkittävästi, ja molemmat saavat suurimmaksi osaksi negatiivisia konnotaatioita osakseen.
  • Lowndes, Ida (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan suomalaisia nykyesseitä tekijän äänen näkökulmasta. Tutkielmassa selvitetään, millaisia tekijän ääniä esseisiin rakentuu ja millaista suhtautumista tekijän ääni osoittaa tekstin muita ääniä kohtaan. Aineisto koostuu viidestä esseestä, jotka on julkaistu osana eri esseistien esseekokoelmia vuosina 2016–2019. Tutkielma sijoittuu tekstilajitutkimuksen kenttään. Tekijän ääntä tarkastellaan tekstilajipiirteenä, joka toteuttaa lajille tyypillisenä pidettyä toimintaa. Menetelmän muodostavat tekstianalyysi ja suhtautumisen teoria. Suhtautumisen teoriasta hyödynnetään sitoutumisen ja tunnearvottamisen systeemejä. Tutkielmassa käsitellään ensin sitoutumisen keinoja, joilla tekijä asettuu eri- tai samanmieliseksi muiden äänien kanssa tai osoittaa erilaiset vaihtoehdot mahdollisiksi. Tekijän ääni rakentuu aineistossa eri sitoutumisen keinoin vuoroin varmaksi ja kantaa ottavaksi, vuoroin pohtivaksi. Toiseksi tarkastellaan tunnearvottamista eli keinoja, joilla tekijä tuo tunneilmauksin esiin negatiivista tai positiivista asennoitumistaan tekstissä käsiteltyjä aiheita kohtaan. Tunneilmaukset rakentavat aineistossa subjektiivista ja arvottavaa tekijän ääntä, joka pyrkii vetoamaan myös lukijaan. Kaiken kaikkiaan tutkielma osoittaa aineiston esseet moniäänisiksi teksteiksi, joissa tekijän ääni on vahvasti läsnä ja keskustelee erilaisten näkökulmien kanssa monipuolisesti. Erimielisyyden osoitukset muita ääniä kohtaan ja negatiivinen tunnearvottaminen osoittautuvat aineistossani yleisemmiksi kuin samanmielisyyden osoitukset ja positiivinen tunnearvottaminen, mutta jokainen aineiston essee on myös hyvin omaääninen ja tekijänsä näköinen.
  • Kankainen, Saara (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielmassa tarkastellaan, kuinka suhtautuminen maahanmuuttoon ilmenee äidinkielen ylioppilasesseissä. Tutkielmassa selvitetään, millaisten tekstuaalisten kielen piirteiden kautta aineiston tekstit välittävät suhtautumista aiheeseen. Analyysissa eritellään, kuinka suhtautuminen maahanmuuttoon välittyy asennoitumisen ja sitoutumisen ilmausten kautta. Tutkielman teoreettisena lähtökohtana on suhtautumisen teoria, joka pohjautuu systeemis-funktionaaliseen kielioppiteoriaan. Analyysissa on hyödynnetty suhtatutumisen teorian käsitteitä. Tutkielma asettuu tekstintutkimuksen kenttään ja tutkimusmetodina on tekstianalyysi. Aineisto koostuu 95 äidinkielen ylioppilaskokeessa vuosina 2011−2012 kirjoitetusta esseekoevastauksesta, joissa käsitellään jollain tavalla maahanmuuttoa. Aineistoa on yhteensä kolmelta eri tutkintokerralta. Aineisto on saatu tutkimustarkoitukseen Ylioppilastutkintolautakunnalta. Tutkielmassa osoitetaan, että suhtautuminen maahanmuuttoon välittyy äidinkielen ylioppilasesseistä monien tekijöiden kautta. Suhtautumista ilmaistaan aineiston teksteissä maahanmuuton, maahanmuuttajien ja heidän toimintansa arvottamisella sekä tunteiden ilmaisulla maahanmuuttoaiheesta. Tutkielmassa osoitetaan myös, että maahanmuutosta ja maahanmuuttajista konstruoidaan teksteissä kuva uhkana tai hyötynä, mikä tuo esiin teksteissä ilmenevää suhtautumista. Lisäksi tutkielmassa osoitetaan, että sitoutumalla erilaisiin näkemyksiin maahanmuutosta kirjoittajat ilmaisevat suhtautumista aineiston teksteissä. Tähän liittyvät olennaisesti ilmaisut, joilla kirjoittajat eivät osoita sitoutuvansa tiettyihin näkemyksiin. Sitoutumiseen liittyy myös teksteissä käytetty me-retoriikka, jolla osoitetaan suhtautumista maahanmuuttoon. Sitoutumisen ilmaisut tuovat esiin sitä, kuinka teksteissä suhtaudutaan niihin tuotuihin muihin ääniin. Tutkielman lähestymistapa poikkeaa aikaisemmasta maahanmuuttodiskurssin tutkimuksesta, sillä siinä on käytetty aineistona tekstejä, joita ei ole tarkoitettu julkaistaviksi. Tutkielma valottaa sitä, kuinka suhtautuminen maahanmuuttoon välittyy äidinkielen ylioppilasesseiden muodostamassa koetekstilajissa. Tutkielma osoittaa myös, kuinka suhtautumisen teorian käsitteitä on mahdollista soveltaa suomenkielisen tekstiaineiston analysoimiseen.
  • Puukko, Iiris (Helsingin yliopisto, 2021)
    Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan poliitikko Jussi Halla-ahon tviiteissä esiintyviä vastakkainasetteluja ja rinnastuksia. Nyky-yhteiskunta on monessakin mielessä hyvin polarisoitunut, ja erityisesti poliittisissa yhteyksissä ihmiset asettuvat helposti toisiaan vastaan. Sosiaalinen media, varsinkin Twitter, toimii merkittävänä poliittisen vaikuttamisen alustana ja saa aika ajoin aikaiseksi jopa laajoja poliittisia liikkeitä. Tutkimuskohteena Twitter on kiinnostava, sillä kyseiseen mikroblogipalveluun kirjoitetut merkkimäärältään rajoitetut viestit leviävät nopeasti laajalle yleisölle. Sosiaalisen median voima on valtava, ja sen vuoksi on tärkeää ymmärtää niitä kielellisiä keinoja, joiden avulla ihmisiin ja heidän poliittisiin kantoihinsa voidaan sosiaalisen median alustoilla vaikuttaa. Kieli on työkalu, ja sen käytön hallitseminen merkittävä poliittinen valttikortti. Tutkimus perustuu lingvistiseen diskurssintutkimukseen, joka tarkastelee kielen rakenteen ja muodon lisäksi myös muita merkitykseen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimusmetodeina käytetään argumenttianalyysia ja lingvististä tekstintutkimusta. Tviittejä analysoidaan sekä eksplisiittisellä, implisiittisellä että tulkinnallisella tasolla, sillä suurimmassa osassa analysoitavia tviittejä vastakkainasettelun ja rinnastamisen havaitseminen edellyttää sekä tviitin että sen kontekstin kokonaisvaltaista tarkastelua. Tutkimusaineistona on 139 tviittiä, jotka Jussi Halla-aho on julkaissut mikroblogipalvelu Twitterissä aikavälillä 14.4.2019–1.9.2019. Tässä tutkimuksessa analyysin kohteeksi valikoituvat kuitenkin ainoastaan sellaiset aineistossa esiintyvät tviitit, joissa selkeästi ilmenee vastakkainasettelua, rinnastamista tai molempia niistä. Aineiston 139 tviitistä tämä käsittää noin joka kuudennen. Tarkasteltavat tviitit on analyysissa jaettu viiteen kategoriaan niiden kielellisten keinojen perusteella, jotka toimivat niissä pääasiallisina vastakkainasettelun ja rinnastamisen keinoina. Nämä valitut kategoriat ovat syntaktinen symmetria, nimitykset vastakkainasettelun keinona, me ja muut -asetelma, näennäisasetelmat ja negaatio vastakkainasettelun keinona. Tutkimustulokset osoittavat, että merkittävä osa Halla-ahon tviiteissä ilmenevästä vastakkainasettelusta ja rinnastamisesta toteutuu me ja muut -asetelman keinoin. Me-retoriikka on tyypillistä poliittisissa konteksteissa, sillä sen avulla puhujan tai kirjoittajan on mahdollista esiintyä jonkun laajemman joukon nimissä. Me ja muut -asetelmaa käytetään aineistossa monella tavalla, mutta tyypillisimmin meillä eli sisäryhmällä viitataan perussuomalaisiin (ja heidän kannattajiinsa) ja muilla eli ulkoryhmällä muihin puolueisiin (ja heidän kannattajiinsa). Myös nimitykset toimivat analysoiduissa tviiteissä yleisenä vastakkainasettelun keinona, ja tulosten perusteella on mahdollista todeta, että nimityksiä käytetään tavallisesti vastaposition heikentämiseen niin, että vastustaja pyritään saattamaan niiden avulla negatiiviseen valoon. Lisäksi vastakkainasettelua vahvistetaan esimerkiksi vastapuolen kategorisoimisella. Tulosten perusteella merkittävä osa Halla-ahon vastakkainasetteluihin ja rinnastuksiin perustuvan retoriikan hahmottamista edellyttää lukijalta implisiittistä ja tulkinnallista päättelyä sekä kontekstuaalista – esimerkiksi yhteiskunnallista – tietoa. Tviiteissä esiintyy huomattavan paljon ironiaa, ja erityisesti sen ymmärtämien vaatii lukijalta monessa tapauksessa perussuomalaisten ideologioiden tuntemista. Tämä osoittaa, että Halla-ahon tviittien pääasialliseksi kohderyhmäksi oletetaan todennäköisesti hänen omat kannattajansa. Ironia toimii tviiteissä merkittävänä vastakkainasettelua tukevana tekijänä, ja sitä ilmaistaan pääasiassa lainausmerkkien ja käänteisen asetelman avulla.