This thesis examines some of the ideals and values associated with family in the context of adoption in Finland, and takes a look at how normative conceptions such as these come into being. The discussion is based on material collected through ethnographic fieldwork including public information sessions held for people interested in adoption and interviews with staff members at adoption agencies. The analysis has been divided into two parts. Firstly, I explore the regulations that govern the adoption process in Finland and ask where it is that decision-making power lies. The adoption system is presented as an example of Foucault’s view that modern society does not have one centre of power from which it is steered but control rather happens through infinite smaller and larger channels and processes. Some central decision-makers that dominate the power dynamics at work can nevertheless be identified and are discussed here. Secondly, this thesis asks how adoption, family and kinship are talked about in Finland and the discourses surrounding adoption thereby remain the central object of study. The discussion identifies the dictum “the best interest of the child” as the central logic governing discourse on adoption and looks at how this brings about a discourse of “warning” and a discourse of “risk” and permeates a discourse of “understanding”. The way in which the slogan is furthermore used as an instrument of concealment is also discussed, and the saddening reality of the hierarchy in adoptive children, which is rationalised through a discourse governed by terms of supply and demand and market forces, comes into focus. Most importantly, this thesis wishes to explore the political significance of the power dynamics and the complex set of discourses characterising the adoption process in Finland. Contrary to an overarching discourse of “equality” that claims everyone is treated equally in Finland, the adoption process is marked by an inequality that “labels” applicants as “suitable” or “unsuitable” as adoptive parents. Those considered “unsuitable” are openly discriminated against on the basis of their age, health or sexual orientation, while the system proclaims not only the right to discriminate, but the importance of doing so. By asking the question whether adoption in Finland is “in everyone’s best interest”, this thesis wishes to deconstruct and criticise underlying discourses of power.

Tiivistelmä Referat Egyptin Aleksandriassa ajanlaskun vaihteessa eläneen eksegeetin ja ajattelijan Filon Aleksandrialaisen käsitykset Jumalasta, ihmisestä ja kosmoksesta on taltioitu hänen monilukuisiin kirjoituksiinsa. Tämä tutkielma on pyrkinyt selvittämään, miksi ihminen on Filonin ajattelussa Jumalalle läheisin ja rakkain luoduista. Tarkastelun kohteena on ollut erityisesti Filonin ajattelussa näkyvä platonistinen kahden tason malli, joka jakaa olevaisuuden aistein havaittavaan ja ideamaailmaan. Nämä tasot näyttäytyvät myös Filonin antropologiassa: ihminen koostuu kehosta ja sielusta. Sielu jakautuu vielä kahteen osaan, rationaaliseen ja irrationaaliseen sielunosaan. Vain rationaalinen sielunosa on jumalallinen, ja se tavoittelee Jumalan läheisyyttä. Irrationaalinen sielunosa taas reagoi kehon viesteihin ja antautuu passioille. Tässä tutkielmassa on tarkasteltu, mihin tässä ihmisen moninaisuudessa Jumalan rakkaus lopulta kohdistuu. Pyrittäessä löytämään syitä Jumalan rakkaudelle, ja sen kohdistumiselle ihmisen kaksi/kolmijakoisuudessa, on Filonin tekstikorpuksesta pyritty löytämään tekstikohtia, joissa ilmaistaan Jumalan rakastavan ihmistä. Rakkauskysymystä on tarkasteltu tutkien antiikin rakkauskäsityksistä agapea, erosta ja filiaa, jotka esiintyvät runsaissa määrin Filonin teoksissa. Filonin tekstejä tutkittaessa on voitu todentaa, että käsitteet, jotka suorimmin kuvaavat Jumalan rakkautta suhteessa ihmiseen ovat φῐλανθρωπία, φῐλάνθρωπος, θεοφιλής ja φῐλία/φίλος. Filia-rakkautta kuvataan tutkimuskirjallisuudessa yleisesti ystävyys/sukulaisuusrakkaudeksi. Tekstikohdissa ilmenneiden kontekstien perusteella on voitu huomioida, että Filon puhuu Jumalan rakkaudesta ihmistä kohtaan yleensä silloin, kun käsillä on rationaalisen sielun hyveiden harjoittaminen tai Jumalan asumus ihmisen olemuksessa. Tutkielmassa on lisäksi käsitelty luomista ja Filonin antropologiaa pääpiirteissään. Lopuksi on tarkasteltu miten läheisyyden, samuuden ja sukulaisuuden käsitteet näyttäytyvät ihmisen ja Jumalan välisessä suhteessa. Niistä tehtyjen havaintojen kautta on voitu todeta, että ihminen voi olla Jumalalle läheinen, samanlainen tai sukulainen vain rationaalisen sielun eli mielen tasolla. Lopputulemana voidaan esittää, että Jumalan rakkauden ensisijainen kohde on ihmisen rationaalinen sielu. Päätelmää tukevat seuraavat asiat: Filon kuvaa Jumalan rakkautta rationaalisen sielunosan kontekstissa; filia rakkauskäsitteenä kuvaa ystävyys/sukulaisuusrakkautta; Jumala voi olla ihmisen kanssa läheinen, samanlainen ja sukulainen vain ihmisessä olevan rationaalisen sielun tasolla. Tutkielman päätelmänä voidaan esittää, että kun Filon kuvaa Jumalan rakastavan ihmistä, kohdistuu rakkaus ensisijaisesti rationaaliseen sieluun, joka on Jumalan sukulainen ja ystävä.

This is a study of how political hierarchy is constructed among the Asante. It explores the principles that legitimate chieftaincy and hierarchies among chiefly offices. Furthermore, it shows how the institution of chieftaincy is connected to certain aspects of social structure and belief system and how it is precisely because of this connectedness that chieftaincy continues to be viable despite major changes in Asante (or Ghanaian) society. The study is based on one-year fieldwork in Ghana (2000-2001). In addition to that, some archival materials have been used. The Asante people belong to a large ethnic and language group called the Akan. The Akan people live in the coastal and forest areas of Ghana and Côte d'Ivoire. The social and political organisation of all Akan groups is more or less uniform. It is often said that the Akan political order provides a classic example of a chiefdom or segmentary state. The best known of the Akan polities is the kingdom of Asante (Ashanti), which is a union of a number of autonomous chiefdoms under one king. Every Asante chiefdom is a distinct territorial unit centred on the chief's capital town or village. Today the Asante kingdom coexists with the Republic of Ghana. In terms of modern anthropology, the classical definition of Asante social and political structure is by Meyer Fortes. His theory on Asante as a hierarchical, centralized polity, which coexists with a segmentary lineage system, is the starting point of this study. The study begins by discussing the Asante kinship and marriage systems in Chapter 2, and particularly how the ideas of hierarchy and political relations relate to them. This discussion is linked to Fortes' view of the matrilineal descent group as the primary political unit among the Asante. Fortes' idea of the hierarchy of offices in the Asante kingdom and its component chiefdoms approximated the idea of graduated authority or a chain of command, and hence he saw the structure of the kingdom as similar to that of a modern nation state. In the disseratation, a different kind of concept of hierarchy is introduced. In addition to the chain of command, the chiefs are also connected through the segmentary lineage system, bilateral kinship, friendship, and spatial cohabitation. These relations are also hierarchical, but they are based on the concept of seniority and not authority. These matters are discussed in Chapter 4. Since these relations are also a matter of political competition, they also become subject to complicated processes of reordering. These processes, which also involve a reconnection of the present time to the founding past through genealogies and historical narratives, are discussed in detail in Chapter 5. Chapter 6 shows how both relations of authority and seniority are thought and discussed by reference to kinship terminology. Chapter 7 discusses how in the Asante thought power in seen to transcend human agency. Chiefs are considered to obtain power from the supernatural through sacrifice, but this requires recognition of deities, ancestors, subordinate officeholders, and subjects as exchange partners. Supernatural agencies receive sacrifices for power and subordinates are given jural rights for providing victims for sacrifice. These ritual exchanges shape the relations between the offices of chiefs as well as between the chiefs and the people. Chapter 8 shows how authority is shared and exercised in ritual and the commonplace Western notion that authority is always vested in formal office-centered structures is questioned. Chapter 9 discusses the position of the institution of chieftaincy in Asante (and Ghana) today and how it has endured the challenges of colonial and post-colonial times. It is concluded that Asante chieftaincy is a specific type of non-western political institution deep-rooted in the Asante society and culture, and thus it has not been replaced by the colonial or later post-colonial governments.

This thesis answers to a question “Why adolescent girls drop out of school in Northern Uganda?” In Uganda, approximately 70% of the children drop out of public school before 7th grade, the final year of primary school. In northern Uganda, girls drop out of school in more significant numbers than boys, and it happens around the age when girls reach puberty. Northern Uganda is also a particular location because it is recovering from long conflict, affecting strongly the whole population living in the area. The thesis is based on two-month ethnographic fieldwork in northern Uganda during the spring of 2015. To answer the main research question this study seeks to analyse it through taking a look how the school, the community and the girls themselves experience and talk about dropping out, education and growing up in the current post-conflict state of the social life. The thesis argues that the dropout rate is linked to the adolescence as life-stage of becoming an adult that is making the girls to make decisions about the future. The analysis is done through three different perspectives – the educational, societal and personal narratives of the youth. The first perspective is the education and schooling in northern Uganda. It explores the concept of ’educated person’ by Levinson and Holland through sexual education and gender in education. The study shows that Ugandan public primary and secondary education is deriving its ideas and understanding of educated person from the national curriculum, which often conflict with the local concepts of the educated person in the Acholi community, influencing the blamed and real reasons for dropping out. The second perspective looks into the community and the societal pressures the girls are facing when growing up. It will describe family, kinship, marriage and gender in post-conflict context and show how in these areas of life, the past conflict, “loss of culture”, generational conflicts and subsequent disobedience are presented as reasons behind the challenges to stay in school. The third perspective tells the stories of the girls met and talked to during the ethnographic fieldwork in Northern Uganda. It answers the question “What is happening in the life of a girl when she drops out of school?”. It is argued that the girls take actions of a gendered agency to further their lives and become adults. Thus, dropping out of school cannot just be explained as a simple event just suddenly happening without their own will. It will further answer the question “What makes some girls stay in school?” to show how those girls still in school manage the crosscurrents of growing up in Acholiland. The thesis argues that the girls in northern Uganda are active appropriators and social agents who through their own actions contest, struggle and penetrate the structures in their society while also at the same time reproduce them. In Northern Uganda, both the community and the state together with different international agencies will have plans and expectations for the girls’ future. The study shows how the girls navigate the school, community and peer expectations and sociocultural and economic structures to stay or finally drop out of school. These structures are state organised and aid-infused formal schooling and society in amidst of post-conflict recovery which creates a framework where the girls are acting. The school presents the modern and globally orientated educated person, and in contrast to it, the community is looking for to restore ‘traditional’ way of life. It is argued that these two sides are often in conflict and in the middle of this conflict the girls act and solve their way out of it, looking for adulthood and gaining respectable status in the society. The schools, the community and even sometimes the development actors see the girls as passively following the things they will encounter. The thesis will show that they are not. The girls either stay in school or drop out of it, but more often as a consequence of their own decisions and actions than passively because the school or the community could not support them. It is demonstrated that dropping out of school looks more of line a tactic for the future as a respectable grown-up than mere problem to be solved.

Tämä tutkielma on etnografia Viipurin Koirat ry -järjestöstä ja sen aktiiveista, jotka auttavat ja tuovat adoptoitavaksi venäläisiä katukoiria Suomeen Viipurista ja Svetogorskista. Tutkielma pohtii ja syventää ymmärrystämme sukulaisuudesta, humanitarismista ja ihmisten ja eläinten välisistä suhteista. Tutkielman aineisto on kerätty monipaikkaisen etnografian menetelmällä. Kenttätyöhön sisältyi neljä matkaa yhteensä kolmelle koiratarhalle Viipuriin ja Svetogorskiin informanttien kanssa sekä yksi matka Vaalimaan rajatarkastusasemalle, minkä lisäksi työhön sisältyi vierailuja järjestön tapahtumiin ja koirien luovutustilaisuuksiin. Aineistona on myös kymmenen semistrukturoitua haastattelua, kahdeksan Viipurin koirien aktiivien ja kaksi rajaeläinlääkäreiden kanssa, minkä lisäksi aineistoon kuuluu lukuisia lyhyitä epäformaaleita haastatteluja kentältä. Tutkielmassa on myös tarkasteltu ja käytetty aineistona Viipurin Koirien nettisivuja. Tutkielma analysoi tapoja joilla Viipurin Koirien aktiivien kohtaamiset löytökoirien kanssa saavat heidät omaksumaan erityisen vastuuseen ja huolenpitoon perustuvan etiikan, joka syntyy vastauksena lukuisiin moraalisiin dilemmoihin joita aktiivit kohtaavat tarhojen rankassa arjessa. Toiminnassaan koiratarhoilla aktiivit ovat omaksuneet monia humanitaarisia käytäntöjä, kuten myötätunnon ja kärsimyksen merkityksen korostamisen, mutta he myös horjuttavat ja kieltäytyvät monista humanitarismin piirteistä, kuten sen epäpoliittisuudesta ja keskittymisestä ennen kaikkea ruumiilliseen kärsimykseen. Aktiivit sen sijaan keskittyvät hyvän elämän edellytysten luomiseen koirille. Tutkielma osoittaa miten aktiivit käyttävät humanitarismia ennen kaikkea strategisesti herättääkseen mahdollisten adoptoijien myötätunnon koiria kohtaan ja luomaan koirista adoptoijien silmissä potentiaalisia sukulaisia, mutta käytännön työssään kieltäytyvät toisintamasta humanitarismin pääpiirteitä. Tutkielma väittää että Viipurin Koirien aktiivien toiminta kokonaisuudessaan luo sukulaisuutta ihmisten ja koirien välille. Tämä sukulaisuus syntyy ruokkimalla, hoivaamalla, nimeämällä ja muilla käytännöillä, jotka muuttavat nimettömistä katukoirista suomalaisia perheenjäseniä.Tämä sukulaisuutta luova työ on analogista monien sellaisten yhteisöjen sukulaisuusjärjestelmien kanssa, joissa sukulaisuus perustuu jatkuvalle hoivatyölle, joka luo ja uusintaa sukulaisuutta toiminnan kautta. Tutkielma tarkentaa tätä analyysiä sukulaisuudesta ja humanitarismista käsittelemällä ja kuvaamalla tapahtumasarjaa joka alkoi toukokuussa 2017: Viipurin Koirien tukemilta tarhoilta ja Suomeen adoptoiduista koirista löytyi antibiooteille resistenttejä bakteerikantoja. Tutkielma kuvaa näistä löydöksistä syntynyttä julkista keskustelua, viranomaisten reaktioita ja sitä miten Viipurin Koirien aktiivit sopeutuivat muuttuneeseen tilanteeseen joka uhkasi heidän koko toimintansa jatkuvuutta. Tutkielma esittää miten aktiivit omaksuivat lääketieteellisen diskurssin perustellakseen toimintaansa, mutta joka kuitenkin oli ristiriidassa heidän sukulaisuuteen ja hoivaan perustuvan diskurssinsa kanssa. Tutkielma kuvaa miten muutos koiriin kohdistuvassa humanitaarisessa diskurssissa muutti koirat julkisuudessa kärsivistä ja viattomista yksilöistä tunkeutuviksi toisiksi, jotka uhkaavat Suomen suvereniteettia ja kansanterveyttä. Tutkielma osoittaa miten venäläisten löytökoirien tuonnissa Suomeen tulevat yhteen kysymykset sukulaisuuden luonteesta, humanitaarisen käytännön mahdollisuuksista ja rajoista sekä biopolitiikan suhteesta eläimiin.

Tiivistelmä – Referat – Abstract Tutkielmassa pohditaan, miten koirasta tulee perheenjäsen, millä keinoin siitä tehdään yhteiskuntakelpoinen, ja mikä on sen asema luonnon ja kulttuurin välissä. Koiran yhteinen historia ihmisen kanssa on pitkä, ja se on olennainen osa ihmisen kulttuuria. Koira ja ihminen yhdessä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa luovat yhteiskunnallista monimuotoisuutta. Etenkin ihmisen tehtävä on oppia lukemaan ja tulkitsemaan koiraa, koska koira luonnostaan on herkempi ihmisen signaaleille. Rodunjalostuksen kautta on luotu joitain hyvin sairaitakin koirarotuja, alunperin on lähdetty liikkeelle koiran käyttötarkoituksesta. Eläinsuojelulailla on haluttu turvata elinvoimaisten ja terveiden jälkeläisten tuottaminen. Ongelmana on usein ollut toisilleen sukua olevien koirien käyttäminen jalostuksessa. Koirat ovat lemmikeinä omistajilleen rakkaita, ja toisinaan koiria inhimillistetään liikaa; kuvitellaan, että ne toimivat kuin ihmiset. Koirakysymys kuuluu laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, ja eettisiin ja moraalisiin ongelmiin. Donna Harawayn (2003) mukaan lemmikki on ihmiselle “merkityksellinen toinen”: yritämme jatkuvasti ratkaista, miten tulisimme toimeen toislajisen olennon kanssa. Harawayn tutkimus keskittyy etenkin koirankouluttamiseen (agility). Eräs lähestymistapa on arvottaa lemmikkieläimiä sen mukaan, miten lähellä ne meitä ovat kielellisellä tasolla. Edmund Leach (1989) toteaa, että nimenomaan seuraeläimet ovat lähimpänä, tuotanto- ja villieläimet kauempana. Tutkielmassa käytetään aineistona Koiramme -lehtiä kolmelta eri vuosikymmeneltä (2000-2020). Huomio keskittyy tiettyihin olennaisiin artikkeleihin, joissa arvioidaan koiran asemaa mm.koulutukselliselta kannalta, eräänlaisena lapsena perheessä sekä yhteiskuntakelpoiseksi tekemisen keinoja.

The present study is analyzing the family background of Theodora (d 1246) from Constantinople who in 1203 by marriage became the Duchess of Austria. Chronology and the fecundity window and fertile age and kinships of the brood of children and birthing career, on one hand of Theodora’s own and on the other hand of her mother’s, are under specific scrutiny. Two chronicles written in Attic Greek (Khoniates and Akropolites) and eight written in Latin, are employed as primary sources. The study reveals clear evidence that established genealogies and research literature present mistaken information about who are Duchess Theodora’s parents. Reason for errors is the kinship term neptis having experienced a mutation of meaning between Classical Latin and some Medieval Latin usage: in Middle Ages, its most usual meaning is ‘daughter of sibling’. The study demonstrates that the two crucial medieval Latin-text chronicles employ the term in the Classical-Latin meaning. The result ensues the Duchess Theodora’s maternal grandparents are the couple Alexios III and Euphrosyne, Roman Emperor and Empress of Constantinople, and that Duchess Theodora’s mother is Anna, a later Empress. The main research question gets thus answered by the careful translation of the wording in the Latin-text chronicle that has the most precise piece of information from the days of the 1203 marriage itself. It demonstrates that Duchess Theodora’s father is Isaakios Komnenos (d 1196). Theodora, daughter of said Isaakios, is betrothed in circa 1197 to warlord Ioancu (d 1200) and in 1201 is given in marriage to the separatist leader Dobromir Khrysos, who vanishes from documented history since 1202. A wider conclusion is reached about employable methods. Systematic reconstruction of chronologies of fertile years of ladies in the family, is a tool that facilitates and solidifies prosopographical explorations with tangible frames and ground also generally. Chronologies collected as part of the present study are merely indicative about the correct answer to the research question.

Tässä tutkielmassa käsitellään muxejen sosiaalista sijaintia sukulaisuuden sekä kuulumisen teemojen kautta. Muxet ovat alkuperäiskansa zapoteekkien seksuaali- ja sukupuolivähemmistö. Zapoteekinkielisellä muxe-sanalla viitataan cis- ja trans- sukupuolisiin miespuolisiin henkilöihin, joiden seksuaalinen kiinnostus kohdistuu pääosin miehiin. Muxet voidaan jakaa karkeasti muxe hombreihin (mies-muxe) sekä muxe mujereihin tai muxe vestidoihin (nais-muxe tai naiseksi pukeutunut muxe). Tässä tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan ensisijaisesti muxe hombreja. Sosiaalisella sijainnilla viitataan tässä tutkielmassa yksilön sijaintiin sosiaalisesti tuotettujen yhteiskunnan kategorioiden valtasuhteiden verkostossa. Tutkielma korostaa intersektionaalista näkökulmaa sosiaaliseen sijaintiin, joka korostaa sukupuolen lisäksi muidenkin sosiaalisten kategorioiden kuten luokan, etnisyyden ja iän vaikutusta yksilön sosiaalisen sijainnin muodostumiseen. Tutkielmassa tarkastellaan sosiaalista sijaintia sukulaisuuden ja perheen kautta sekä modernin ja perinteisen sekä paikallisen ja globaalin risteyskohdassa. Tämä tutkielma perustuu Meksikossa Isthmus de Tehuantepecin eli ’El Istmon’ alueella keväällä 2018 tehtyyn noin kolmen kuukauden mittaiseen etnografiseen kenttätyöhön, joka koostuu haastatteluista ja osallistuvasta havainnoinnista 21:n osanottajan kanssa. Kenttätyön keskeisimpänä metodina toimi monipaikkainen etnografia. Aineisto käsittää 13 nauhoitettua puolistrukturoitua haastattelua, kahdeksan avoimempaa haastattelun kaltaista keskustelua sekä useita vapaampia keskusteluja. Haastattelujen lisäksi aineisto sisältää runsaasti osallistuvaa havainnointia tapaamisissa ja tapahtumissa. Aineiston analyysissä käytettiin ankkuroitua teoriaa, eli kerätyn aineiston pohjalta valittiin analyysivaiheessa tutkielman lopullinen teoreettinen viitekehys. Muxejen sukulaisuutta ja relationaalisuutta tarkastellaan tutkielmassa huolenpidon, vanhempien roolin sekä queer-sukulaisuuden teemojen kautta. Sukulaisuuden ja relationaalisuuden tarkastelun kautta valotetaan niitä dynamiikoita, joilla muxet liittävät itsensä osaksi perhettä ja yhteisöä sekä kuinka perhe ja yhteisö muovaavat muxejen sosiaalista sijaintia. Tutkielmassa tarkastellaan kuulumisen kokemusta sukulaisuuden ja perheen kontekstissa. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan sukulaisuuden ristiriitaisuuksia sekä konfliktien aiheuttamaa ei-kuulumista ja perheestä etääntymistä, jotka ovat tyypillisiä queer-sukulaisuuden tutkimuksessa. Kuulumista ja sosiaalista sijaintia käsitellään tutkielmassa modernin ja traditionaalisen sekä paikallisen ja globaalin risteyskohdassa. Lisäksi sosiaalista sijaintia tarkastellaan liittyen muihin sosiaalisiin kategorioihin, kuten sosio-ekonomiseen luokkaan, zapoteekkiuteen, ikään ja perheeseen. Analyysin keskiössä on intersektionaalinen näkökulma, joka korostaa erilaisten sosiaalisten ja kulttuuristen kategorioiden päällekkäisyyttä ja monitahoisuutta sekä monimutkaista vaikutusta toisiinsa. Tutkielmassa käsitellään myös muuttuvan, urbanisoituvan sekä globalisoituvan maailman dynamiikkoja suhteessa muxeihin ja kuulumisen kokemukseen liittyen. Tutkielma pyrkii vastaamaan aukkoon muxejen tutkimuskentässä keskittyen etenkin harvemmin tarkasteltujen muxe hombrejen kokemuksiin kuulumisesta. Lisäksi intersektionaalinen näkökulma laajentaa keskustelua koskemaan myös muita teemoja kuin sukupuolta ja seksuaalisuutta. Tutkielma osallistuu antropologiseen keskusteluun queer-sukulaisuudesta ja sukulaisuuden ja perheen ’valinnan’ mahdollisuuden kritiikkiin tuomalla esiin muxejen näkökulman, jossa sukulaisuuden valinta ei oikeastaan tule kyseeseen, vaan kytkeytyy pikemmin kuulumisen ja ei-kuulumisen jatkumoon.

The aim of this study was to analyze the development and population structure of the Finnhorse's parentage. The coefficient of inbreeding, the time between generations and the effective population size was studied in the whole population. The effective number of founders and ancestors in the population was determined. The number of horses in the whole population was 77 925 animals. The time between generations was 12.6 years on average. On average, the time between generations was two years longer for stallions than for mares. The effective population size of the Finnhorse was 181, which is sufficient to preserve the genetic diversity of the gene pool. It also examined the degree of kinship and inbreeding with the development of advanced, runner, riding, working - and small horse the direction of the corresponding parameters between the years 1960-2012 and compared with the results obtained in this term. There were 9 585 horses registered in different breeding sections: 6 385 horses in the trotter section, 1 734 horses in the working section, 1 027 horses in the riding second and 439 small Finnhorses. The average coefficient of relatedness in the whole population in 1960–2012 was 2,7-10,7%. The average inbreeding coefficient of inbreeding in the whole population was 1-4,4%. Inbreeding has evolved over the last few decades in the same way as in the past. Stock recorded a runner horses degree of relatedness is, however, significantly increased in recent years. The relatedness between the trotter section and the rest of the population was in the same range than in the whole population. The results of this research concerning different variables were similar to those gathered from studies on other horse breeds. The coefficient of inbreeding and relatedness of the Finnhorse is low enough to ensure that the genetic diversity of the breed will not diminish in the future.