Browsing by Subject "sukupuolierot"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 26
  • Strandberg, Jonna (2005)
    Syftet med avhandlingen var att studera hur undersökningssamplets 11-, 15- och 18-åringar i Helsingfors uttrycker aggression och hur de olika aggressionsstrategierna kommer till synes hos 11-, 15- och 18-åriga flickor och pojkar. Aggression är en handling som orsakas av en avsikt att vålla fysisk eller psykisk skada och förknippas även med ett inre tillstånd. Indirekt aggression är en socialt manipulativ aggression som skadar en annan person genom en omväg, genom att utövaren utnyttjar sociala förhållanden som ett medel för att skada personen som orsakat ilska. Metoden i denna avhandling var kvantitativ och ungdomars aggressionsstrategier undersöktes som en tvärsnittsstudie med ett frågeformulär. Frågeformuläret var en kamratvärdering som bestod av en DIAS-skala. The Direct & Indirect Aggressions Scales (DIAS) tillämpades för att undersöka aggressionsstrategier och deras omfattning hos samplet (n=69, flickor 32, pojkar 37) som bestod av finlandssvenska barn och ungdomar i Helsingfors. Tidigare aggressionsstudier (Björkqvist, Lagerspetz och Österman) visade att pojkar (8, 11, 15 och 18 år) var fysiskt aggressivare än jämnåriga flickor. Flickor var i alla åldersgrupper indirekt aggressivare än pojkar. Pojkar och flickor använde verbal aggression i lika stor omfattning och den förekom oftast hos 15-åringar. Resultaten i denna avhandling visar att det existerar en skillnad mellan de tre åldersgruppernas (11, 15 och 18 år) och de två könsgruppernas användning av fysiska, verbala och indirekta aggressionsstrategier. Användningen av fysiska och verbala aggressionsmedel minskar hos båda könen med åldern och pojkarna är i alla tre åldersgrupper fysiskt och verbalt aggressivare än de jämnåriga flickorna. Skillnaderna är signifikanta mellan åldersgrupperna men inte för könsgrupperna i användningen av indirekta aggressionsstrategier. Endast hos de medverkade 18-åringarna var nivån av indirekt aggression högre hos flickorna än hos pojkarna. Indirekt aggression minskar hos båda könen med åldern och mera för pojkar. Samplet var inte slumpmässigt utvalt och med säkerhet kan man säga att resultaten kan generaliseras till skolorna i fråga.
  • Saari, Minna (2006)
    Tutkielmassani selvitetään stressin ja sosiaalisten suhteiden vaikutusta yliopisto-opiskelijoiden alkoholinkäyttöön. Sosiaalisten suhteiden vaikutusta alkoholinkäyttöön tutkitaan huomioimalla sekä suorat että stressiin liittyvät yhdysvaikutukset. Lisäksi tarkastellaan, vaihteleeko stressin ja alkoholinkäytön välinen yhteys sukupuolen mukaan. Tavoitteenani on myös selvittää, minkälaiset tekijät ovat yhteydessä yliopisto-opiskelijoiden stressiin, jotta voitaisiin paremmin ymmärtää stressin ja alkoholinkäytön välistä yhteyttä. Tutkimukseni teoreettisen taustana on terveyteen liittyvän sosiaalipsykologian keskeisiä teorioita psykososiaalisesta stressistä, sosiaalisista suhteista ja sosiaalisesta tuesta. Alkoholinkäytön tarkastelun viitekehyksenä on suomalaisten juomatavat. Nuorten alkoholin käyttöön ja sosiaalisiin suhteisiin liittyvänä keskeisenä näkökulmana tuodaan esiin vertaispaineen vaikutus. Teoreettisissa tarkasteluissa huomioidaan yliopisto-opiskelijoille tyypillinen elämäntilanne- ja vaihe. Aiempien stressin ja alkoholinkäytön välistä suhdetta käsittelevien tutkimuksien taustalla on jännityksen vähennys -hypoteesi, jonka mukaan alkoholin mahdollinen rauhoittava vaikutus vahvistaa stressiin juomista. Sukupuoli ja sosiaaliset suhteet ovat nousseet joissakin tutkimuksissa esiin stressin ja alkoholin käytön välistä yhteyttä säätelevinä tekijöinä. Sosiaalisen paineen on todettu olevan yhteydessä opiskelijoiden lisääntyneeseen juomiseen. Opiskelijoiden stressiä tarkastelevat aiemmat tutkimukset ovat nostaneet esiin erilaiset opiskeluun, ihmissuhteisiin tai elämäntilanteeseen liittyvät tekijät keskeisinä stressin aiheuttajina. Tutkimuksessani käytetään Yliopisto-opiskelijoiden terveystutkimus 2004 -kyselytutkimuksen aineistoa (Kunttu & Huttunen, 2005), johon vastasi 3153 opiskelijaa. Tutkimuksen päämenetelmä on hierarkkinen regressioanalyysi, jolla tarkastellaan eri selittävien tekijöiden yhteyttä alkoholinkäyttöön. Lisäksi tutkitaan stressin interaktiotermejä sukupuolen ja eräiden sosiaalisia suhteita ilmaisevien muuttujien suhteen. Stressiin yhteydessä olevia tekijöitä tutkitaan kuvailevalla tasolla korrelaatiotarkasteluin ja keskiarvotaulukoin. Eri luokkien välisiä eroja tarkasteltaessa käytetään yksisuuntaista ANOVA-testiä. Stressimittarina käytetään mielenterveysseulaa (Saari, 1979) ja alkoholinkäyttöä tarkastellaan AUDIT-mittarin (Saunders ym.,1993) avulla. Yliopisto-opiskelijoiden alkoholinkäyttöä selittäviksi keskeisiksi tekijöiksi osoittautui sukupuoli, ystävien tapaamistaajuus, sosiaalinen paine ja stressi. Stressi oli yhteydessä runsaampaan alkoholinkäyttöön. Tosin selitysosuus ei ollut kovin korkea. Ystävien tiheämpi tapaaminen ja sosiaalinen paine selittivät stressiäkin voimakkaammin runsaampaa alkoholinkäyttöä. Tutkimukseni mukaan miehet käyttävät runsaammin alkoholia kuin naiset, mutta alkoholinkäyttö lisääntyi molemmilla sukupuolilla samassa suhteessa stressin lisääntyessä. Ystävien tiheämpi tapaaminen ja vähäisempi yksinäisyyden kokemus vahvistivat hieman stressin yhteyttä alkoholinkäyttöön. Yksinäisyyden kokemus ja keskustelutuen puute olivat voimakkaimmin opiskelijoiden stressiin yhteydessä olevia tekijöitä. Stressin alkoholinkäyttöä lisäävä vaikutus on todennäköisesti ominaisista vain osalle opiskelijoista ja jatkotutkimuksissa olisikin hyödyllistä selvittää, minkälaiselle joukolle tämä on tyypillistä. Alkoholinkäyttö vaikuttaisi olevan luonteeltaan enemmänkin sosiaalista, jolloin juomista suosivat normit saattavat vaikuttaa alkoholinkäyttöä lisäävästi. Toisaalta alkoholinkäyttö sosiaalisissa tilanteissa saattaa tarjota joillekin opiskelijoille sosiaalista tukea stressin yhteydessä.
  • Halme, Saara (Helsingfors universitet, 2015)
    Goals: The emphatizing-systemizing theory (E-S theory) states that emphatizing and systemizing helps us understand gender differences in normal population and the causes of autism spectrum disorders. Emphatizing is the capacity to recognize and predict other people's emotions and thoughts and to respond appropriately. Systemizing is the drive to analyze nonagentive systems and create if-then rules in order to predict their behavior. In general, women have a stronger drive to emphatize and men have a stronger drive to systemize. Extreme male brain theory (EMB Theory) is an extension to the E-S theory. According to the EMB Theory, autism is a result of the extreme of the normal male cognitive profile. In recent years, it has been noticed that autistic traits can also be found in normal population. One might expect that the relationship between emphatizing, systemizing and autistic traits would also be found in healthy individuals. However, not much research has been done on this subject and the results have been somewhat mixed. There have also been some weaknesses in the methods used in previous research. In this paper, I examine the relationship between emphatizing, systemizing and autistic traits in normal population using a wide variety of measurements. The hypothesis is that low emphatizing and high systemizing are related to the amount of autistic traits. Method: 3084 participants took part in an online study. The study consisted of questionnaires and computerized tests. Results and Discussion: Low emphatizing and high systemizing were related to the amount of autistic traits. The negative relationship between emphatizing and autistic traits was bigger than the relationship between systemizing and autistic traits. Tests that measured emphatizing and systemizing abilities correlated only weakly to the amount of autistic traits. Low emphatizing was related to autism's social difficulties. High systemizing was related to the interest toward numbers and patterns associated with autism. It seems that emphatizing and systemizing are linked to different parts of the autistic phenotype.
  • Peijari, Minerva (Helsingin yliopisto, 2020)
    This thesis aims to study if personal values mediate the effect of gender on pro-environmental behavior, PEB. It is important to investigate the antecedents of PEB, since the current climate crisis is caused by human behavior. Among the most influential areas of behaviors are those related to energy. Therefore, two energy related behaviors were chosen to represent PEB in this study: energy use reduction and intention of buying an energy efficient appliance. Values have been shown to affect behavior and there is some evidence of gender differences in values, thus gender and values were chosen as predictors of the behaviors. The theoretical basis for this argument lies in Schwartz theory of basic values and several models on antecedents of PEB, e.g. the Value-Belief-Norm Theory. The material comes from the 2016 dataset of the European Social Survey Round 8 (ESS8), which included a module on climate change and energy and used the Portrait Values Questionnaire for measuring values. The data is limited to the Finnish nationally representative sample. The hypotheses examine whether Finnish women behave more proenvironmentally than Finnish men do, and whether women’s higher self-transcendent values and men’s higher self-enhancement values explain this difference in PEB. Hypotheses were tested through hierarchical stepwise regression analysis and mediation analysis. The results were as expected, with small, but statistically significant, differences between men and women in both values and behavior. On average, Finnish women have more self-transcendent values and behave more pro-environmentally, than Finnish men do. The mediation was supported even when covariates were included, which further supports the findings. The only exception to this was the mediation of gender on energy efficacy behavior through self-enhancement values. Explanations for this and the other results are discussed, as well as critique of the binary definition of gender and other limitations. This study adds to the understanding of antecedents of pro-environmental behavior, which is fundamental to achieving effective behavior change.
  • Muuri, Teemu (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkimuksen tehtävä on selvittää, mikä rooli sukupuolella on Antti Nylénin esseetuotannossa. Tämä tarkoittaa sen selvittämistä, miten sukupuoli Nylénin esseissä määritellään ja minkälaisia merkityksiä siihen liitetään. Tarkastelen myös Nylénin tuotannossa esiintyviä kuvauksia feminiinisyydestä ja maskuliinisuudesta sekä sitä, miten Nylénin ajattelussa esiintyvä feminismi muuttuu tuotannon varrella. Lähdeaineistona ovat Nylénin vuosina 2007-2019 julkaistut esseekokoelmat sekä asiaproosateokset. Nylénin esseet käsittelevät moninaisia aiheita populaarikulttuurista uskontoon. Hänen kirjoituksissaan tulee usein esiin identifioituminen vegaaniksi ja kristityksi. Nylén pohtii toistuvasti myös ilmastokatastrofia ja suhtautuu kriittisesti modernin ajan mukanaan tuomiin ekologisiin ongelmiin. Nämä mainitut arvokysymykset ja ideologiset positiot näyttäytyvät Nylénin teksteissä kärjekkäinä moraalisina kannanottoina, joihin myös sukupuolen ja seksuaalisuuden kysymykset liittyvät. Nylénin varhaisemman tuotannon kuvaa sukupuolesta värittää essentialistinen biologismi, mikä liittyy erityisesti hänen mieheyden kritiikkiinsä. Nylén samaistaa biologisten miesten seksuaalivietin tuhoviettiin, joka saa heidät tuhoamaan ja alistamaan muita. Naiset puolestaan näyttäytyvät alkupään tuotannossa mystifioituna ja idealisoituina olentoina. Nylénin essentialismin taustalla vaikuttaa olevan erityisesti mieskritiikki eikä niinkään näkemys ihmisluonnosta. Siksi Nylénin essentialismia voi kutsua retoriseksi tai strategiseksi. Toisesta esseekokoelmastaan eteenpäin Nylén hylkää essentialistisen ajattelutavan ja ryhtyy kritisoimaan kaikkia anatomiselle sukupuolierolle annettuja merkityksiä. Nylénin tuotannossa toistuu ajatus sukupuoliroolien keinotekoisuudesta ja haitallisuudesta. Essentialismista luopumisen jälkeen Nylén kritisoi biologisten miesten sijaan patriarkaalista järjestystä, jota pitää syypäänä moninaiseen rakenteelliseen sortoon. Nylén myös herättelee ajatusta ihmisen mahdollisuudesta torjua oma primitiivisyytensä ihmisyyden nimissä. Nylén kirjoittaa sivistyksen auttavan ihmistä tässä omien alkukantaisten viettien vastustamisessa. Nylén tunnustautuu esseetuotannossaan feministiksi. Hänen feministinen ajattelunsa kehittyy alkutuotannon jyrkästä mieskritiikistä erilaisten sortorakenteiden tiedostamista painottavaksi intersektionaaliseksi feminismiksi.
  • Rauhamäki, Terhi (Helsingin yliopisto, 2020)
    HELSINGIN YLIOPISTO  HELSINGFORS UNIVERSITET Tiedekunta/Osasto  Fakultet/Sektion Teologinen tiedekunta Laitos  Institution Käytännöllisen teologian laitos TekijäFörfattare Rauhamäki Terhi Työn nimi Arbetets titel Kirkon lastenohjaajien käsitykset sukupuolieroista Oppiaine  Läroämne Uskonnonpedagogiikka Työn laji Arbetets art pro gradu -tutkielma Aika Datum Marraskuu 2020 Sivumäärä Sidoantal 112+14+1 Tiivistelmä Referat Työssä tutkitaan Suomen ev.lut. kirkon lastenohjaajien käsityksiä päiväkerhon toiminnassa näkyvistä sukupuolieroista. Sukupuoli ja sen merkitys on herättänyt runsaasti keskustelua 2000-luvulla sekä kirkossa että yhteiskunnassa. Kirkon varhaiskasvatuksen teema vuosina 2006-2008 oli ”Tytöt, pojat – Jumalan silmissä kaunis”. Sittemmin kirkon kasvatuksen linjaukseen on lisätty myös pyrkimys sukupuolisensitiiviseen työotteeseen. Pedagogisen toiminnanteorian mukaan kasvattajien omat näkemykset ohjaavat heidän toimintaansa ja välittyvät näin lapsille, edelleen muokattaviksi. Tutkimuksessa tarkastellaan kirkon lastenohjaajien käsityksiä sukupuolesta kahden tutkimusongelman avulla: 1. Millaisia näkemyksiä lastenohjaajilla on sukupuolieroista kerhon ohjatuissa toiminnoissa ja 2. Millaisia näkemyksiä lastenohjaajilla on sukupuolieroista lasten omaehtoisessa toiminnassa. Tutkimuksen teoreettisessa taustassa käsitellään sosialisaation ja pedagogisen toiminnan teorian suhdetta, sukupuoli-identiteetin kehittymisen psykologiaa, erilaisia sukupuolieron näkökulmia sekä kirkon varhaiskasvatusta. Tutkimus on laadullinen. Aineisto kerättiin haastattelemalla kahdeksaa lastenohjaajaa Itä- ja Etelä-Suomesta. Puolistrukturoidut teemahaastattelut nauhoitettiin ja purettiin litteroimalla. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Sitä luettiin läpi useaan kertaan pyrkien hahmottamaan erilaisia sukupuolieron käsityksiä mielekkäinä kokonaisuuksina. Analyysiyksikkönä käytettiin sukupuoliero käsitystä asiayhteydessään. Aineistosta hahmottui neljä eri tapaa suhteuttaa tytöt ja pojat toisiinsa: 1. Eroa tyttöjen ja poikien välillä, 2. Eroa ja yhtäläisyyttä tyttöjen ja poikien välillä, 3. Yhtäläisyyttä ja eroa tyttöjen ja poikien välillä ja 4. Ei eroa tyttöjen ja poikien välillä. Analyysiyksiköt järjestettiin ohjatun toiminnan ja omaehtoisen toiminnan yläluokkiin. ”Ohjatut toiminnat” yläluokka sisältää luokat keskusteluhetket, askarteleminen, musiikkitilanteet, liikunta, satuhetket ja hartaudet ja ”Omaehtoinen toiminta” yläluokka luokat leikit, ryhmät, vuorovaikutus, fyysisyys ja ilmaisu sekä konfliktit. Tutkimuksesta käy ilmi, että pääsääntöisesti lastenohjaajien käsitykset tytöistä ja pojista ovat havaitsemistaan eroista huolimatta joustavia; lastenohjaajat pyrkivät näkemään lapset yksilöinä tekemättä itsetarkoituksellisesti erotteluja sukupuolten välille. Ohjatuissa toiminnoissa lastenohjaajat eivät havainneet merkittäviä eroja, lukuun ottamatta poikien tarvetta suurempaan fyysiseen aktiivisuuteen ja askarteluissa ja satuhetkissä itseään kiinnostaviin aiheisiin. Hartauksissa eroja pidettiin pienimpinä. Vuorovaikutustaitoja vaativissa tilanteissa korostui tyttöjen varhaisempi kielellinen ja sosiaalinen kehitys. Sukupuolten välisiä eroja nähtiin vahvimmin ja eniten lasten omaehtoisessa toiminnassa. Tyttöjen leikeissä havaittiin enemmän koti- ja ihmissuhdesisältöjä ja poikien leikeissä puolestaan sankari- ja kilpailusisältöjä. Poikien leikit näyttäytyvät myös pääsääntöisesti fyysisempinä, joskin myös tyttöjen tekeminen havaittiin fyysisesti aktiivisena. Vuorovaikutus tyttöjen kesken nähtiin usein monimutkaisena, mutta taitavana, poikien katsottiin toimivan useammin ryhmänä, mutta konfliktien selvittämisen olevan heille useammin haastavaa. Johtopäätöksenä esitän, että lastenohjaajat pääsääntöisesti pyrkivät näkemään ja kasvattamaan lapsia yksilöinä. Sukupuolieroja sekä havaittiin, että ei havaittu, usein samanaikaisesti, mutta niitä ei pidetty lasta arvottavana ominaisuuksina. Avainsanat – Nyckelord Lastenohjaajat, sukupuolierot, kirkon lapsityö Säilytyspaikka – Förvaringställe Helsingin yliopiston kirjasto, Keskustakampuksen kirjasto, Teologia Muita tietoja
  • Volanen, Salla-Maarit (2001)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää israelilaisen sosiaalipsykologi Aaron Antonovskyn koherenssin tunne teorian taustalla olevia voimavaroja suomalaisten miesten ja naisten keskuudessa eli selittää koherenssin tunnetta. Useimmissa terveystutkimuksissa koherenssin tunnetta on käsitelty psykososiaalisena terveyttä edistävänä voimavarana eli terveyden selittäjänä. Tutkimuksessa kartoitettiin voimavaroista lähinnä lapsuuden olojen, työelämän, perhe-elämän sekä sosiaalisten suhteiden yhteyttä koherenssin tunteeseen. Lisäksi selvitettiin iän ja koulutuksen yhteyttä koherenssin tunteeseen. Tutkimuksen erityisenä tavoitteena oli tutkia, eroavatko miesten ja naisten koherenssin tunteen kannalta tärkeät voimavarat toisistaan. Mahdollisten erojen oletettiin perustuvan työnjakoon ja sukupuolirooleihin liittyvien odotusten ja paineiden vaikutukseen. Tutkimuksen aineisto oli Tilastokeskuksen vuonna 1994 keräämä Elinolotutkimus, ELO94 (N=8650). Tämän tutkimuksen kohteena olivat työikäiset 25-64 -vuotiaat miehet ja naiset (N=6506). Aineistoa tarkasteltiin aluksi koherenssin tunteen keskiarvoja selittävien voimavaramuuttujien luokissa. Varsinaiseksi analyysimenetelmäksi valittiin ”tavallinen” regressionalyysi, josta selviää selittävien muuttujien ja selitettävän muuttujan eli voimavarojen ja koherenssin tunteen keskinäinen riippuvuus. Lopuksi malliin lisättiin interaktiotermit sen selvittämiseksi, eroavatko voimavarojen yhteydet koherenssin tunteeseen miesten ja naisten välillä tilastollisesti merkitsevästi. Tutkimustulokset osoittivat lähes kaikkien tutkimukseen valittujen muuttujien olevan yhteydessä koherenssin tunteeseen. Siten mm. koulutuksella, työllisyystilanteella ja ammattiasemalla on merkitystä koherenssin tunteen tason kannalta. Merkittävimmiksi koheressin tunteen tasoa sekä miehillä että naisilla selittäviksi voimavaroiksi kohosivat kuitenkin parisuhteen laatu, sosiaalisen tuen saanti ja siihen tyytyväisyys, työn sisällölliset tekijät sekä lapsuuden oloista erityisesti pelko perheenjäsentä kohtaan. Siten koherenssin tunne teorian kuvaama huono-/hyväosaisuus liittyy ennen kaikkea lähisuhteisiin eli niiden laatuun ja niistä saatuun sosiaaliseen tukeen, työn sisällöllisiin tekijöihin sekä lapsuusajan ongelmiin. Ainoaksi selkeäksi sukupuolieroksi muodostui se, että ilman parisuhdetta elävien miesten koherenssin tunteen taso oli vastaavassa tilanteessa eläviin naisiin verrattuna huomattavan heikko. Selvää näyttöä siitä, että esim. työ merkitsisi enemmän miesten ja/tai perhe ja lapset tai sosiaalinen tuki enemmän naisten koherenssin tunteen kannalta, ei löytynyt. Mittarina koherenssin tunne on Suomen oloissa siis sukupuolineutraali. Lisäksi miesten ja naisten koherenssin tunne oli samalla tasolla, mikä osoittaa, että viime kädessä voimavarat jakaantuvat tasaisesti miesten ja naisten välillä.
  • Pekkarinen, Laura (2000)
    Tutkimuksessa selvitettiin, minkälaisia ovat sairaaloissa työskentelevien naisten ja miesten palkallisen ja palkattoman työn kokonaiskuormitukset ja kokemukset perhe- ja työrooleissa. Toiseksi selvitettiin, minkälainen yhteys kokonaiskuormituksella ja kokemuksilla työ- ja perherooleissa on sukupuolten psyykkisiin oireisiin ja tyytyväisyyteen työssä ja vapaa-aikana. Lisäksi tarkasteltiin, muokkaavatko kokemukset rooleissa kokonaiskuormituksen yhteyttä psyykkisiin oireisiin. Työ- ja perherooleja tarkasteltiin rakenteellisen rooliteorian viitekehyksestä. Roolien nähtiin vaikuttavan myös hyvinvointiin altistaen kantajansa erilaisille ympäristön stressitekijöille sekä rooliristiriitojen kautta. Tutkimusten mukaan työssäkäyvien naisten kokonaiskuormitus on suurempi kuin miesten, minkä on oletettu vaikuttavan naisten hyvinvointiin. Yhä useammin tutkitaan myös sukupuolten kokemuksia perhe- ja työrooleissa. Kokemusten on todettu olevan erilaisia erityisesti perheroolissa, jossa naiset kokevat vastuuta kodinhoidosta enemmän kuin miehet. Työroolissa naiset taas saavat enemmän sosiaalista tukea. Tutkimusten mukaan naisten hyvinvointiin vaikuttavat sekä työ- että perheroolit, kun miesten hyvinvointi on riippuvainen kokemuksista työssä. Naisilla perheroolin vaatimukset myös vaikuttavat kokemuksiin työroolissa, mitä on tutkittu työn ja perheen välisenä siirräntänä. Tutkimus on poikkileikkaus. Aineisto kerättiin itsearviointilomakkeella. Tutkimukseen osallistui 1622 perheellistä sairaalatyöntekijää. Tutkittavista 88 % oli naisia, joista 57 % työskenteli sairaanhoitajana ja 38 % avustavassa henkilöstössä. Miehistä useampi (50 %) toimi lääkärinä. Enemmistö miehistä ja naisista eli parisuhteessa. Keskimääräinen lapsiluku oli 2.2. Kokonaiskuormitusta kartoitettiin tunneissa. Kokemuksia perheroolissa kartoitettiin kokemuksella vastuun kantamisesta kotitöistä ja kokemuksia työroolissa kokemuksilla työn hallinnasta ja sosiaalisesta tuesta työpaikalla. Vastaajien hyvinvointia kartoitettiin psyykkisten oireiden (GHQ), työ-, ja vapaa-ajan tyytyväisyyden mittareilla. Taustatekijöinä huomioitiin sukupuoli, ammattiasema, ikä, työaikamuoto, peruskoulutus, siviilisääty ja lasten lukumäärä. Muuttujien välisiä yhteyksiä selvitettiin korrelaatiotarkastelulla ja regressioanalyysillä. Tutkimus osoitti, että sairaalahenkilöstön perhe- ja työrooleissa on sukupuolisidonnaisia eroja. Sukupuolten kokonaiskuormitukset olivat erilaiset. Naiset käyttivät enemmän aikaa kotitöihin ja miehet yli- tai sivutöihin. Sukupuolten kokemukset perhe- ja työrooleissa olivat erilaisia. Erityisesti perheroolissa naiset kokivat kantavansa enemmän vastuuta kuin miehet. Kokemukset työ- ja perherooleissa vaikuttivat psyykkiseen oireiluun enemmän kuin kokonaiskuormitus. Miesten oireet olivat naisia enemmän sidoksissa yksinomaan kokemuksiin työroolissa, kun taas naisilla sekä kokonaiskuormitus että kokemukset työ- ja perherooleissa olivat yhteydessä psyykkiseen oireiluun. Kokemukset työroolissa eivät muokanneet kokonaiskuormituksen yhteyttä oireiluun. Naisilla kokemus vastuusta perheroolissa vaikutti työtyytyväisyyteen toisin kuin miehillä, joiden työtyytyväisyys oli sidoksissa vain kokemuksiin työroolissa. Tutkimus osoitti, että erityisesti naisten hyvinvoinnin ymmärtäminen vaatii kokonaisvaltaista, eri elämänalueet huomioivaa, lähestymistapaa. Keskeisinä lähteinä olivat mm. Frankenhauserin ym. (1990) tutkimukset kokonaiskuormituksesta sekä Barnettin ja Baruchin (1987; 1985) analyysit kokemuksista työ- ja perherooleissa. Viitekehyksenä oli myös työn ja perheen yhteensovittamisen ulkomainen ja kotimainen tutkimus ja teoria.
  • Kivistö, Elina (Helsingfors universitet, 2017)
    Objectives. Support for learning difficulties has not been made available to students in an equal manner in different parts of the country. Earlier research shows that there are regional differences in the percentages of comprehensive school students receiving support, as well as in the forms of support made available to them. The purpose of this Master's thesis was to study how many ninth grade students participating in the Learning to Learn Assessment in 2012 had received support for learning during the past academic year in different parts of Finland. Another objective was to analyse the realisation of educational equality, i.e. whether there are regional or municipal differences (between urban, semi-urban and rural municipalities) in the support made available to students. Methods. The Learning to Learn Assessment was carried out in spring 2012. A total of 7,222 ninth grade students from different parts of Finland participated in this assessment. Among the participants, 4% were recipients of intensified support and 7.9% recipients of special support. Five task categories developed for the Learning to Learn Assessment were included in the present study. The material was analysed by variance analysis in order to identify possible geographical differences. Results and conclusions. The study discovered regional differences in the definition of recipients of general support. With regard to general support, there were significant regional differences. Intensified support and special support were made available to students least frequently in the regions of Lapland and Southwest Finland. There were also differences between the regions in how effectively they employed the different levels of support included in the three-tier support system. The results indicate that large, urban municipalities in particular have succeeded in amending their support system faster than semi-urban and rural municipalities, and they have also succeeded in re-evaluating students' needs for special support.There were also differences in the use of the individually adjusted syllabus as a form of special support. Using the individually adjusted syllabus may lead to less ambitious learning objectives and weaker learning outcomes, possibly also negatively influencing students' pursuit of further study.The present study concludes that although there are regional differences in the availability of support, it seems that there are no differences between students: students receiving support are similar when it comes to their academic performance and learning to learn competence.
  • Vesanen, Heidi (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan lapsuuden olosuhteiden yhteyttä kyyniseen vihamielisyyteen. Mielenkiinnon kohteena ovat koetun lapsuuden olosuhteet. Tutkielman tarkoituksena on tarkentaa kuvaa niistä lapsuuden olosuhteista, jotka ovat yhteydessä kyyniseen vihamielisyyteen. Lisäksi mielenkiinnon kohteena on se, ovatko lapsuuden olosuhteiden ja kyynisen vihamielisyyden väliset yhteydet samanlaisia miehillä ja naisilla. Kyynisellä vihamielisyydellä viitataan vihamielisyyden kognitiiviseen ulottuvuuteen, johon liittyy vahva luottamuksen puuttuminen muita ihmisiä kohtaan. Kyynisessä vihamielisyydessä muut ihmiset nähdään lähtökohtaisesti epäluotettavina, itsekkäinä ja vain omaa etuaan tavoittelevina henkilöinä. Näiden kyynisten asenteiden uskotaan kehittyvän jo varhain elämässä pitkälti vanhemman ja lapsen välisessä vuorovaikutussuhteessa, ja säilyvän jopa lähes muuttamattomina läpi elämän. Kyynisen vihamielisyyden taustatekijöistä on tärkeää tietää, sillä kyseisen piirteen tiedetään olevan yhteydessä esimerkiksi alhaiseen sosioekonomiseen asemaan, epäterveellisiin elintapoihin sekä psyykkiseen- ja fyysiseen terveyteen. Useissa aikaisemmissa tutkimuksissa myös miesten on todettu olevan naisia kyynisesti vihamielisempiä. Tutkielman aineistona käytetään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuoden 1997 FINRISKI-tutkimuksen stressialaotosta (n=4970). FINRISKI-tutkimus on suomalaisten laaja väestöpohjainen tutkimus kroonisten, ei-tarttuvien tautien riskitekijöistä. Tutkimuksen otos koostui 25–74-vuotiaista suomalaisista. Tutkimusmenetelminä käytetään kvantitatiivisia menetelmiä: eksploratiivista faktorianalyysia, yksisuuntaista varianssianalyysia, ristiintaulukointia ja khii toiseen-testiä, Pearsonin korrelaatioanalyysia ja lineaarista regressioanalyysia. Tulosten perusteella lapsuuden olosuhteet ovat yhteydessä kyyniseen vihamielisyyteen. Tutkielmassa havaittiin, että lapsuudenkodin negatiiviset piirteet (välinpitämättömyys, riitaisuus, epäoikeudenmukaisuus) ja lapsuudenperheen pitkäaikaiset taloudelliset vaikeudet ovat yhteydessä korkeampaan kyyniseen vihamielisyyteen. Yhteys säilyi, kun ikä, sukupuoli, perheenjäsenen alkoholiongelma, perheenjäsenen pelkääminen, molempien biologisten vanhempien kanssa asuminen lapsuudessa, sisarusten omaaminen ja kouluiässä muuttaminen vakioitiin. Puolestaan se, että lapsuudenperheessä on ollut muita lapsia ja että lapsuudenkotia kuvattiin positiivisilla piirteillä, (lämmin, huolehtiva, innostava, kannustava, avoin, onnellinen) oli yhteydessä matalampaan kyyniseen vihamielisyyteen. Tutkielmassa saatiin myös selville, että miehet ovat naisia vihamielisempiä. Lisäksi lapsuudenkodin negatiiviset piirteet ja lapsuudenperheen pitkäaikaiset taloudelliset vaikeudet ovat miehillä naisia voimakkaammin yhteydessä kyyniseen vihamielisyyteen. Tämän tutkielman perusteella saatiin lisää tietoa siitä, mitkä lapsuuden olosuhteet ovat yhteydessä kyyniseen vihamielisyyteen. Koska kyseessä on poikkileikkausasetelma, ei voida kuitenkaan tehdä kausaalisia oletuksia lapsuuden olosuhteiden ja kyynisen vihamielisyyden välisistä yhteyksistä. Lapsuudenkodin negatiiviset piirteet ja lapsuudenperheen pitkäaikaiset taloudelliset vaikeudet saattavat kuitenkin lisätä riskiä kyyniseen vihamielisyyteen. On lisäksi myös mahdollista, että kyynisesti vihamieliset henkilöt arvioivat lapsuuttaan kielteisemmin, kuin muita ihmisiä kohtaan korkeampaa luottamusta tuntevat henkilöt.
  • Räsänen, Tapio; Österbacka, Eva; Valaste, Maria; Haataja, Anita (Kela, 2019)
    Sosiaali- ja terveysturvan raportteja
    Pienten lasten vanhempien osallistumista työmarkkinoille ohjaavat osittain perhevapaajärjestelmä ja osittain perheiden omat valinnat. Perhepolitiikka ja varhaiskasvatuspalvelut mahdollistavat sekä lapsen hoitamisen kotona että äitien osallistumisen työmarkkinoille. Pitkittyessään kotihoitojaksot saattavat kuitenkin etäännyttää työmarkkinoilta. Perhe-etuudet korvaavat lapsiperheen kustannuksia ja menetettyä ansiota suoraan. Kotihoidon tuen korkean korvaustason on havaittu olevan yhteydessä äitien heikompaan kiinnittymiseen työmarkkinoille. Tutkimuksessa havaitaan, että suurempi kotihoidon tuki hidastaa työhön siirtymistä. Hyvässä työmarkkina-asemassa olevien äitien mahdollisuudet työllistyä ovat erilaiset kuin heikossa työmarkkina-asemassa olevilla. Korkeakoulutetut ja nuoret ensisynnyttäjät palaavat työhön muita ryhmiä aiemmin. Jos äidin puoliso on työtön, heikossa työmarkkina-asemassa olevat äidit työllistyvät myöhemmin kuin hyvässä asemassa olevat. Työhön siirtymistä lapsen syntymän jälkeen mallinnetaan Coxin suhteellisen riskin mallilla ja ajasta riippuvilla muuttujilla. Analyyseissä huomioidaan ehdolliseen työllistymistodennäköisyyteen vaikuttavat taustamuuttujat, kuten äidin ikä, koulutustaso ja työkokemus. Taustatekijöiden ja lastenhoidon tukien lisäksi selvitettiin maksettujen kuntalisien yhteys työmarkkinoille osallistumiseen. Tutkimusaineisto on 60 prosentin otos kaikista vuosina 2001–2009 lapsen synnyttäneistä. Äidit jaetaan neljään ryhmään synnytystä edeltävän työmarkkina-aseman mukaan: 1) työsuhteessa lapsen syntyessä, 2) työlliset, 3) työttömät ja 4) työvoiman ulkopuolella olevat. Tutkimuksessa selvitetään, vaikuttaako perhepolitiikka eri ryhmiin eri tavoin. Perhepolitiikalla voidaan yrittää vaikuttaa perheiden käyttäytymiseen. Perhevapaat jakautuvat epätasaisesti vanhempien kesken, ja tukien tasolla on vaikutus äitien päätökseen siirtyä työhön. Jos sukupuolten tasa-arvo on tärkeää, perhevapaat tulisi jakaa tasaisemmin äideille ja isille.
  • Kerkola, Maija (2005)
    Tutkimus käsittelee sukupuolittamisen ja hyvän, terveen elämän diskursseja ja käytäntöjä ja niissä muodostuvia positioita. Tarkastelun kohteena on maskuliinisuuden problematisoituminen tietyssä kontekstissa tilanteessa, jossa miesten ajatellaan olevan kriisissä ja muodostavan kansanterveydellisen riskiryhmän. Empiirinen aineisto koostuu kaikista Suomessa vuosina 1996 - 2002 ilmestyneistä populaarilääketieteellisistä suomalaisten lääkärien kirjoittamista miesterveysoppaista. Oppaissa miehuus itsessään tai siihen liitetyt ominaisuudet nähdään terveydelle vaarallisina ja miestä ohjataan muutokseen: lääketieteellinen tieto-valta, sen populaari esittämistapa, konkreettiset elämänohjeet ja sukupuolitettu subjekti kohtaavat. Teoreettisesti työ kiinnittyy kolmeen keskusteluun: medikalisaatio-, hallinnallisuus- ja sukupuolikeskusteluihin. Medikalisaatiokeskustelun näkökulmasta katsottuna oppaat osallistuvat lääketieteen asiantuntijan ja maallikon välisen suhteen luomiseen ja lääketieteellisen tarkastelutavan levittäytymiseen yhä useammalle elämän alueelle. Hallinnallisuuskeskustelun näkökulmasta huomio kiinnittyy terveysvalistuksen muuttumiseen sairauteen kiinnitetystä huomiosta kohti terveyttä edistäviä tekijöitä, normalisoinnista kohti riskilaskelmointia, kansanvalsituksesta kohti yksilön vastuuttamista -yksilön oman terveyden hoitoa. Sukupuolikeskustelujen suhteen tutkielma kiinnittyy kriittiseen miestutkimukseen ja sukupuolittamisen genealogiseen tarkasteluun omassa ajassamme. Kaikkia näitä keskusteluja yhdistää tiedon, subjektin, itsehallinnan ja minuuden muokkaamisen teemat. Analyysiosio jakautuu kolmeen osaan. Diskurssianalyysin menetelmien avulla nostan miehen oman terveyden hoidon diskursiivisen muodostelman sisältä esiin essentiaalisen sukupuolieron, miehen elämän esteiden ja miehen terveen elämän diskurssit. Mieheys muodostetaan erona naiseuteen, miehen elämällä nähdään olevan suuria esteitä, jotka kuitenkaan eivät ole ylipääsemättömiä, vaan ratkaistavissa yksittäisen miehen hankkiessa tietoa terveydestä, noudattaessa oikeita elämäntapoja ja tarvittaessa hakeutumalla lääkärin vastaanotolle. Retorisin keinoin oppaissa rakennetaan miehen ja lääkärin välille luottamussuhdetta: lääkäri esiintyy lääketieteen asiantuntijana, mutta myös kokeneena, viisaana miehenä ja tasavertaisena toisena miehenä. Lääkärin ja miehen välille luodaan myös yhteisiä päämääriä sekä positiivisen suostuttelun että negatiivisten uhkakuvien avulla. Subjektipositiot kuvaavat oppaissa esiintyviä useita maskuliinisuuksia: maskuliinisuus ei ole yksi, itsestään selvä tai ristiriidaton entiteetti. Maskuliinisuus muodostetaan erontekona feminiiniseen ja toisiin maskuliinisuuksiin. Suomalainen mies on erilainen kuin eurooppalainen mies, mutta myös erilainen kuin suomalainen nainen. Oppaat erottavat tavallisen, ongelmiaan ratkovan miehen terveyden suhteen jo toivottomasta ongelmamiehestä. Perinteisen miehen malli ei enää ole mahdollinen, vaan oppaissa rakennetaan uutta, tavallista miestä. Uusi mies voi olla terveyden suhteen ihannemies tai puutteellinen, mutta itseensä tyytyväinen kyllin hyvä mies.
  • Lepistö, Sirkku (2007)
    Tutkimuksen kohteena ovat lukiolaistyttöjen käsitykset ja kokemukset matematiikan opiskelusta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten tytöt merkityksellistävät suhdettaan matematiikan opiskeluun koulussa ja tulevaisuuden suunnitelmissaan. Tutkimuksessa kuvataan ja tulkitaan tyttöjen käsityksiä sekä tarkastellaan minkälainen sija matematiikalle tyttöjen elämässä rakentuu. Tutkimusaineisto koostuu neljästätoista lukion ensimmäistä luokkaa käyvän 16-17 –vuotiaan helsinkiläistytön teemahaastattelusta. Tutkimuksessa haastateltiin sekä pitkää että lyhyttä oppimäärää matematiikkaa opiskelevia tyttöjä. Aineiston analyysimenetelmä on käytetty sisällönanalyysiä. Tutkimuksessa hyödynnetään kasvatussosiologian ja etnografisen koulun ja sukupuolen tutkimuksen näkökulmia ja käsitteistöä, sekä naistutkimuksen teoreettisia tulkintoja sukupuolen ja matematiikan suhteesta. Tärkeimpiä lähteitä ovat Tuula Gordonin, Elina Lahelman, Tarja Tolosen sekä Valerie Walkerdinen ja Suzanne Damarinin kirjoitukset. Tutkimus kiinnittyy sosiologiseen kulttuurintutkimukseen, kasvatussosiologiaan ja naistutkimukseen. Tyttöjen suhde matematiikkaan osoittautuu analyysissä monitasoiseksi kysymykseksi, joka liittyy tyttöjen sosiaalisiin, kulttuurisiin ja yhteiskuntaluokkapohjaisiin eroihin sekä koulutuksen eriytymistä ylläpitäviin mekanismeihin. Tytöt jaoteltiin haastattelupuheen perusteella kahteen eri tyyppiin, ”välineellisesti” ja ”käytännöllisesti” matematiikkaan suhtautuviin. Tämän jaottelun katsotaan heijastelevan lukion pitkän ja lyhyen matematiikan opetussuunnitelmassa määriteltyjen opetuksen tehtävien ja tavoitteiden eroja, joka tuli tutkimuksessa keskeisellä tavalla esiin. Opetussuunnitelmassa määritellyt lyhyen ja pitkän matematiikan opetuksen tehtävät ja tavoitteet ovat erilaisia ja myötäilevät jakoa naisten- ja miesten ammattialueisiin yhteiskunnassa. Tutkimustulosten perusteella vaikuttaa siltä, että lukion matematiikan opetussuunnitelma sukupuolittuu koulun käytännöissä. Tyttöjen kokemukset ja näkemykset pitkän ja lyhyen matematiikan hyödyllisyydestä ja relevanssista omalle elämälle vahvistavat tätä tulkintaa. Tutkimuksessa tuli esiin, että tyttöjen kiinnostumista matematiikasta rajoittaa osin mielikuva matemaatikoista nörtteinä. Tytöt halusivat tehdä eron itsensä ja koulujen kulttuureissa matematiikasta kiinnostuneiden, poikkeaviksi määriteltyjen nörttien välillä. Tyttöjen näkemyksissä matematiikan oppimisesta tuli esiin jaottelu älyämiseen ja työntekoon. Osa tytöistä oli omaksunut käsityksen, ettei voi osata matematiikkaa, koska ei pysty oivaltamaan, ns. "matemaattiset aivot" puuttuvat. Toiset tytöistä taas korostivat harjoittelun ja työnteon merkitystä matematiikan oppimisessa. Näkemykseen matematiikan oppimisesta ainoastaan oivaltamisen kautta tapahtuvana toimintana liittyi myös sukupuolittunut vivahde. Poikien oivaltamisen nähtiin tapahtuvan luonnostaan.
  • Eronen, Anna (Helsingin yliopisto, 2017)
    Kaikkialla maailmassa naiset elävät nykyisin keskimäärin vanhemmaksi kuin miehet, mutta sukupuolten kuolleisuuserojen suuruus on vaihdellut ajasta ja paikasta riippuen. Suomessa sukupuolten kuolleisuuserot ovat suuria verrattuna muihin Länsi-Euroopan maihin. Kuolleisuuserojen on arveltu kutistuvan tulevaisuudessa miesten ja naisten elinpiirien lähentymisen takia. Erojen voimakkaalla kaventumisella voisi olla vaikutusta mm. väestöennustelaskelmien luotettavuuteen. Tässä tutkielmassa mallinnettiin ja ennustettiin ekstrapolointi perustuvilla malleilla 0-99 -vuotiaiden miesten ja naisten viisivuotisikäryhmittäisiä kuolevuuksia Suomessa ja Ruotsissa. Mallinnukseen käytettiin vuosien 1960-2015 tietoja, ja ennustettava jakso kattoi vuodet 2016-2045. Ruotsia käytettiin vertailukohtana Suomen kuolleisuuserojen kehitykselle. Mallinnuksessa käytetty aineisto on peräisin kansainvälisestä Human Mortality Database -tietokannasta sekä Suomen ja Ruotsin tilastoviranomaisten verkkosivuilta. Yksikertainen ennustemalli kuolevuudelle toteutettiin sovittamalla kuolevuuden logaritmiin trenditermillinen satunnaiskulkuprosessi. Tutkielmassa käytettiin myös Ronald Leen ja Lawrence Carterin kehittämää mallia, joka on nykyisin yksi yleisimmin käytetyistä kuolevuuden ennustemenetelmistä. Menetelmässä kuolevuuden logaritmi mallinnetaan ikä- ja aikakomponenttien avulla, joiden estimaatit saadaan ratkaistua singulaariarvohajotelmaa käyttäen. Tutkielmassa Lee-Carter – mallit sovitettiin tavanomaisesta poiketen kolmeen eri ikäryhmään (0-19 -vuotiaat, 20-59 -vuotiaat ja 60-99 -vuotiaat), sillä kuolleisuus ja elintavat ovat erilaisia eri ikäluokissa. Lee-Carter -mallien pohjalta laskettiin ennusteet kuolevuuden logaritmin tulevia arvoja ennustamalla aika-indeksiä trenditermillisenä satunnaiskulkuprosessina. Ennusteille laskettiin myös 95:n prosentin ennustevälit. Vertailun vuoksi muodostettiin ennusteet myös Tilastokeskuksen väestöennusteen kuolevuuden ennustamismenetelmään perustuen. Kuvallisten tarkastelujen perusteella trenditermilliseen satunnaiskulkuprosessiin perustavissa malleissa miesten ja naisten kuolleisuudet vaikuttaisivat konvergoituvan tai hajaantuvan joissain ikäryhmissä. t-testien perusteella kaikkien trendien keskinäiset suhteet näyttäisivät kuitenkin pysyvän ennallaan. Lee-Carter -mallien pohjalta laskettujen ennusteiden valossa miesten ja naisten kuolevuuden trendit eivät konvergoi missään ikäryhmässä Suomessa eikä Ruotsissa. Suomessa yli 35 -vuotiailla konvergoituminen on ennustevälien perusteella mahdollista ennusteajanjakson loppupuolella. Tilastokeskuksen väestöennusteessa käyttämään menetelmää perustuvien ennusteiden nojalla Suomessa miesten ja naisten kuolevuuden trendit lievästi konvergoivat 20-35 -vuotiailla sekä 50-59 -vuotiailla. Mallien tuottamien ennusteiden erot liittyvät mallinnuksessa hyödynnettäviin aikaperiodeihin; Tilastokeskuksen ennustamismenetelmässä huomioidaan vain viimeisen 28 vuoden kuolevuuden kehitys. Ruotsissa kuolevuuskertoimien pohjalta tehtyjen ennusteiden perusteella miesten ja naisten kuolevuudet konvergoivat 55-80 -vuotiaiden ikäryhmissä. Tämän tutkielman perusteella ei ole todennäköistä, että Suomen miesten ja naisten kuolevuuserot kaventuisivat väestöennusteen kannalta merkittävästi.
  • Aaltonen, Eeva (1999)
    Tässä tutkimuksessa on haluttu selvittää löytyykö naisten ja miesten moraalikäsityksistä sisällöllisiä eroja heidän käsitellessään Kohlbergin moraalidilemmoja ja kehitysyhteistyökysymyksiä. Sisällöllisiä eroja on tutkittu naisten ja miesten vastuukäsitysten ja kehitysyhteistyökysymysten avulla. Tutkimuksessa on lähdetty siitä, että jos naiset ovat enemmän vastuuorientoituneita kuin miehet niin silloin olisi oletettavaa, että naiset olisivat kehitysyhteistyömyönteisempiä kuin miehet. Tutkimuksessa on selvitetty myös selittääkö Kohlbergin moraalivaiheisiin sijoittuminen kehitysyhteistyömyönteisyyttä ja onko arvoilla yhteyttä kehitysyhteistyömyönteisyyteen. Tutkimuksen lähtökohtana on Kohlbergin moraaliteoria ja Gilliganin väitteet siitä, että naiset käsittelevät moraaliongelmia enemmän vastuun näkökulmasta kuin miehet. Moraaliarvioinnin kehitysvaihe ja moraaliorientaatio on määritelty Kohlbergin kehittämän pisteytysmenetelmän avulla. Kehitysyhteistyötä on käsitelty moraalisena ongelmana ja kehitysyhteistyöasenteita on mitattu kehitysyhteistyökysymyksistä muodostetun summamuuttujan avulla. Sukupuolierojen tutkimisen teoreettisena viitekehyksenä on käytetty Eaglyn sosiaalisen roolin teoriaa ja arvoja on tutkittu Schwartzin arvotyyppien ja arvoulottuvuuksien avulla. Naisten ja miesten moraalikäsitykset eivät eronneet toisistaan tilastollisesti merkitsevästi rakenteen eivätkä sisällön suhteen. Naiset eivät olleet miehiä tilastollisesti merkitsevästi kehitysyhteistyömyönteisempiä. Arvojen ja kehitysyhteistyömyönteisyyden yhteydet erosivat jonkin verran naisten ja miesten välillä niin, että miehillä kehitysyhteistyömyönteisyyden ja universalististen arvojen yhteys oli naisiin verrattuna tilastollisesti merkitsevämpi. Miehiltä löytyi myös yhteys virikkeisyyden ja kehitysyhteistyömyönteisyyden välillä. Naisilta taas säilyttämisen arvostamisen ja kehitysyhteistyömyönteisyyden välillä. Naisten ja miesten samankaltaisuuden voidaan ajatella johtuvan siitä, että nykyään pohjoismaissa naisten ja miesten roolit ovat monissa asioissa entistä enemmän samanlaisia. Tutkimuksen tärkeimpiä lähteitä ovat olleet: Kohlberg, L. (1984). The psychology of moral development. San Francisco: Harper & Row, Gilligan, C. (1982). In a different voice: Psychological theory and women's development. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press ja Eagly, A. (1987). Sex differences in social behavior: A social-role interpretation. New Jersey: Lawrence Erlbaum Associates.
  • Jantunen, Maarit (2000)
    Nykyinen kulutussosiologinen tutkimus ja sen erikoisala ”shoppailututkimus” on ollut vahvasti sidoksissa ostospaikkoihin ja niiden asiakaskuntaan. Erityisen kiinnostuneita on oltu naisten ostoksilla käymisestä. Miesten ei ole uskottu shoppailevan tai ainakaan heidän ei ole oletettu siitä nauttivan. Kuitenkin nuoria miehiäkin näkee kaupoissa kiertelemässä ja katselemassa – erityisesti vaatteita. Tämän tutkimuksen keskeinen kysymys on, miten nuoret miehet mieltävät vaateostoksilla käymisen? Onko se heille pakkoa vai ajanvietettä? Toisaalta onko havaittavissa joitain erityisiä rakenteita ja kulttuurisia jäsennyksiä, joiden kautta heidän vaateostoksilla käyntiään voidaan kuvata? Entä mikä rooli muodilla ja tyylillä on näille nuorille miehille vaatehankintoja tehtäessä? Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisin ryhmäkeskusteluin. Yhteensä pidettiin kuusi (6) ryhmäkeskustelua, joihin osallistui 29 20–25-vuotiasta pukeutumisesta ja ostoksilla käymisestä kiinnostunutta nuorta miestä. Tulokset kertovat parhaiten keskiluokkaisista, suurkaupungeissa asuvista nuorista miehistä, joilla on joko ammattikorkeakoulu tai korkeakoulu tutkinto. Uuden teknologian yritykset sekä muut palvelualat ovat heidän ensisijaiset työllistäjät. Toisaalta he edustavat erilaisia alakulttuureita. Aiemmin maskuliininen ja feminiininen ostoksilla käynti on asetettu ikään kuin saman jatkumon ääripäiksi. Tutkimuksen tulosten perusteella nämä ääripäät on erotettavissa omaksi jatkumokseen. Siten nuorilla miehillä on erotettavissa kaksi ostosorientoituneisuutta: avoin ja rajoittunut. Ensimmäistä luonnehtii objektiivisen tarpeen kokemus; jälkimmäistä taas ajaa eteenpäin subjektiivisen tarpeen kokemus. Toisin sanoen nuoret miehet selittävät ostoksilla käymisen ja vaatteiden ostamisen aina tarpeilla, vaikka ne olisivatkin paremmin miellettävissä haluiksi. Yksilöllinen tyyli on eräs merkittävimmistä vaatteiden valitsemiseen vaikuttavista tekijöistä. Sen vaikutus on kuitenkin usein tiedostamatonta. Nuorten miesten yksilöllinen tyyli rakentuu kahdesta seikasta: omasta näkemykestä, mikä on hyvännäköinen ja ennen kaikkea itselle sopiva vaate sekä yleisen maun standardin - muodin - vaikutuksesta. Olennaista on, että nuorilla miehillä on monta muotia, jotka vaihtelevat elämäntilanteesta ja elinympäristöstä riippuen. Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että nuoret miehet ovat erityisesti valintojaan perustelevia, maksimaaliseen mielihyvään ja tyytyväisyyteen pyrkiviä yksilöllisyyden ja laadun shoppaajia.
  • Jokinen, Maarit (University of Helsinki, 2000)
  • Pekkinen, Pinja (Helsingfors universitet, 2017)
    Goals. Previous studies have shown that teachers have established styles for reacting when a pupil's answer is correct and for choosing the next speaker in interaction. Effects of the teacher's wait time on discourse have also been studied and gender differences are still a current topic even though boys' decreased results and the gender similarities hypothesis have been increasing. The objective for this thesis was to analyse classroom interaction during five math lessons in a situation in which a teacher starts the tripartite IRF (initiation, response, feedback) cycle. The main focus was in a situation in which a pupil answered the teacher's question correctly, how the teacher chose the next speaker and effects of the teacher wait time. The focus was also on gender differences, and more specifically in whether they appear or not. Methods. The conversation analysis approach with the help of quantitative results was used in this thesis as the method of analyzing video recorded lessons from five different sixth grade classes. The research material used in this study was gathered in the spring 2004 and was given to be studied for this thesis. The analysis was based on the video recorded interactions and a transcription of them. Results and conclusions. From the study's material arose a gender difference where boys seemed to break the teacher's sole right to evaluate correct answers by applauding or cheering when another boy answered correctly. Boys appeared to be more active than girls in the participation framework and to signal but there were differences between classes. No gender differences were found in the teachers' styles to choose the next speaker and the greatest reason to choose a pupil to answer appeared to be velocity of the signaling and previous turn takes. Teachers favoured new speakers and they even chose pupils who did not show their willingness to answer if they had been silent in the interaction. Based on the material, boys also answered the questions without the teacher's turn-allocation unlike the girls, which the teachers either bypassed or hushed down. These findings are interesting and motivate further research on the teachers' possible subconscious sentiments and those that are manifested in the classroom interaction.
  • Lappalainen, Pinja (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tavoitteet. Jo pitkään on kiinnitetty huomiota sukupuolieroihin niin matematiikan osaamisessa kuin matemaattisille aloille hakeutumisessakin. Sukupuolierojen taustalla saattavat vaikuttaa muiden tekijöiden ohessa yksilöiden uskomukset matematiikasta. Matematiikan sukupuolistereotypiat, eli se kenen uskotaan tekevän matematiikkaa, voivat vaikuttaa yksilön minäkäsitykseen, eli siihen kuinka vahvasti hän yhdistää itsensä matematiikkaan. Kiinassa, jossa matematiikan osaaminen on maailman huippua, sukupuolieroja on havaittavissa niin osaamisessa kuin työelämässäkin. Pääkaupungissa Pekingissä toimii huono-osaisille siirtolaislapsille suunnattu yläkoulu Dandelion School. Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida Dandelion-koulun seitsemäsluokkalaisten matematiikan minäkäsitystä ja sukupuolistereotypioita matematiikasta ja matemaatikoista. Näitä uskomuksia arvioitiin siitä näkökulmasta, minkälaisia yhteyksiä niillä on keskenään ja ilmeneekö niissä eroja sukupuolten ja matematiikan opetuksen tasoryhmien välillä. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin Pekingissä Dandelion School -yläkoulussa syyskuussa vuonna 2019. Tutkimukseen osallistuivat kaikki koulun seitsemännen luokan oppilaat (n = 157). Aineisto kerättiin matematiikan oppitunneilla toteutetulla kyselyllä, joka koostui täytettävästä kysymyslomakkeesta ja piirustustehtävästä. Aineistoa analysoitiin Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimen avulla sekä khiin neliö -testillä ja Kruskal–Wallisin testillä. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksessa nousivat esiin erityisesti erot stereotypioissa matematiikan opetuksen tasoryhmissä edistyneempien ja heikompien tyttöjen välillä. Edistyneempien ryhmien tytöt yhdistivät muita vahvemmin matematiikan ja matemaatikot vastakkaiseen sukupuoleen. Heikompien tyttöjen ryhmässä puolestaan piirrettiin vähemmän stereotyyppisiä matemaatikkokuvia kuin muissa ryhmissä. Poikien joukossa ei havaittu samankaltaista vaihtelua tasoryhmien välillä kuin tytöillä. Ylipäätään pojat yhdistivät matematiikan enimmäkseen omaan sukupuoleensa ja matemaatikkokuvat esittivät usein miehiä. Seitsemäsluokkalaisten matematiikan minäkäsityksestä puolestaan ei tutkimuksen perusteella pystytä tekemään suuria johtopäätöksiä. Tutkimustulosten perusteella vastaajat eivät yhdistäneet itseään kovinkaan vahvasti matematiikkaan tai sitä vastoin lukemiseenkaan, joskin vastaukset painottuivat hieman enemmän lukemisen puolelle. Myöskään aiemman teorian mukaisesta kognitiivisesta konsistenssista matematiikan sukupuolistereotypioiden ja minäkäsityksen välillä ei toteutetussa tutkimuksessa saatu näyttöä.
  • Hyysalo, Noora (Helsingfors universitet, 2014)
    The aim of this study was to examine the association of personality with juvenile violence and substance use, and the gender differences in that association. Furthermore, the association of personality with violence explained by substance use, was examined. Criminological theories – the general theory of crime and the general strain theory – state that the tendency towards delinquency can be explained by individual differences defined by personality. Previous studies have widely examined associations of personality and gender with violence and substance use, but the research is insufficient of the gender differences in the previous association as well as of the association of personality with violence explained by substance use. Studying these questions enables identifying the youth who might have an elevated tendency to violence and substance use along with personality. The data included the respondents of the Finnish self-report delinquency study conducted by the National Research Institute of Legal Policy in 2012. There were 8914 6th and 9th graders around Finland who responded to the survey, but the final sample was limited to the 9th graders aged between 15 to 16 years. The final sample comprised 4797 subjects. In this study, the association of personality with violence and substance (alcohol and drug) use was examined with multinomial logistic regression analysis. In addition, the association of personality with violence mediated by substance use was examined with mediation analysis. This study found that higher extraversion and lower conscientiousness and lower agreeableness were associated with greater violence and substance use. Boys were more violent and used more drugs than girls. Surprisingly, girls' occasional alcohol use was greater than boys'. Compared to earlier studies, this study found as entirely new results that lower conscientiousness increased the likelihood of girls' repeated violence and the likelihood of boys' repeated alcohol use. Moreover, higher neuroticism increased the likelihood of boys' occasional substance use, as for girls, the same effect was found with lower neuroticism. Finally, substance use strongly mediated the association of extraversion with violence. Based on these study results, extraverted youth, in particular, have an elevated risk of being exposed to violence through substance use, and therefore fall into a disadvantageous developmental path. The results also indicate that notably the associations of conscientiousness and neuroticism with juvenile violence and substance use differ according to gender. Thus, gender should be taken into account when developing interventions directed to reduce juvenile violence and substance use.