Tutkielmassani selvitetään stressin ja sosiaalisten suhteiden vaikutusta yliopisto-opiskelijoiden alkoholinkäyttöön. Sosiaalisten suhteiden vaikutusta alkoholinkäyttöön tutkitaan huomioimalla sekä suorat että stressiin liittyvät yhdysvaikutukset. Lisäksi tarkastellaan, vaihteleeko stressin ja alkoholinkäytön välinen yhteys sukupuolen mukaan. Tavoitteenani on myös selvittää, minkälaiset tekijät ovat yhteydessä yliopisto-opiskelijoiden stressiin, jotta voitaisiin paremmin ymmärtää stressin ja alkoholinkäytön välistä yhteyttä. Tutkimukseni teoreettisen taustana on terveyteen liittyvän sosiaalipsykologian keskeisiä teorioita psykososiaalisesta stressistä, sosiaalisista suhteista ja sosiaalisesta tuesta. Alkoholinkäytön tarkastelun viitekehyksenä on suomalaisten juomatavat. Nuorten alkoholin käyttöön ja sosiaalisiin suhteisiin liittyvänä keskeisenä näkökulmana tuodaan esiin vertaispaineen vaikutus. Teoreettisissa tarkasteluissa huomioidaan yliopisto-opiskelijoille tyypillinen elämäntilanne- ja vaihe. Aiempien stressin ja alkoholinkäytön välistä suhdetta käsittelevien tutkimuksien taustalla on jännityksen vähennys -hypoteesi, jonka mukaan alkoholin mahdollinen rauhoittava vaikutus vahvistaa stressiin juomista. Sukupuoli ja sosiaaliset suhteet ovat nousseet joissakin tutkimuksissa esiin stressin ja alkoholin käytön välistä yhteyttä säätelevinä tekijöinä. Sosiaalisen paineen on todettu olevan yhteydessä opiskelijoiden lisääntyneeseen juomiseen. Opiskelijoiden stressiä tarkastelevat aiemmat tutkimukset ovat nostaneet esiin erilaiset opiskeluun, ihmissuhteisiin tai elämäntilanteeseen liittyvät tekijät keskeisinä stressin aiheuttajina. Tutkimuksessani käytetään Yliopisto-opiskelijoiden terveystutkimus 2004 -kyselytutkimuksen aineistoa (Kunttu & Huttunen, 2005), johon vastasi 3153 opiskelijaa. Tutkimuksen päämenetelmä on hierarkkinen regressioanalyysi, jolla tarkastellaan eri selittävien tekijöiden yhteyttä alkoholinkäyttöön. Lisäksi tutkitaan stressin interaktiotermejä sukupuolen ja eräiden sosiaalisia suhteita ilmaisevien muuttujien suhteen. Stressiin yhteydessä olevia tekijöitä tutkitaan kuvailevalla tasolla korrelaatiotarkasteluin ja keskiarvotaulukoin. Eri luokkien välisiä eroja tarkasteltaessa käytetään yksisuuntaista ANOVA-testiä. Stressimittarina käytetään mielenterveysseulaa (Saari, 1979) ja alkoholinkäyttöä tarkastellaan AUDIT-mittarin (Saunders ym.,1993) avulla. Yliopisto-opiskelijoiden alkoholinkäyttöä selittäviksi keskeisiksi tekijöiksi osoittautui sukupuoli, ystävien tapaamistaajuus, sosiaalinen paine ja stressi. Stressi oli yhteydessä runsaampaan alkoholinkäyttöön. Tosin selitysosuus ei ollut kovin korkea. Ystävien tiheämpi tapaaminen ja sosiaalinen paine selittivät stressiäkin voimakkaammin runsaampaa alkoholinkäyttöä. Tutkimukseni mukaan miehet käyttävät runsaammin alkoholia kuin naiset, mutta alkoholinkäyttö lisääntyi molemmilla sukupuolilla samassa suhteessa stressin lisääntyessä. Ystävien tiheämpi tapaaminen ja vähäisempi yksinäisyyden kokemus vahvistivat hieman stressin yhteyttä alkoholinkäyttöön. Yksinäisyyden kokemus ja keskustelutuen puute olivat voimakkaimmin opiskelijoiden stressiin yhteydessä olevia tekijöitä. Stressin alkoholinkäyttöä lisäävä vaikutus on todennäköisesti ominaisista vain osalle opiskelijoista ja jatkotutkimuksissa olisikin hyödyllistä selvittää, minkälaiselle joukolle tämä on tyypillistä. Alkoholinkäyttö vaikuttaisi olevan luonteeltaan enemmänkin sosiaalista, jolloin juomista suosivat normit saattavat vaikuttaa alkoholinkäyttöä lisäävästi. Toisaalta alkoholinkäyttö sosiaalisissa tilanteissa saattaa tarjota joillekin opiskelijoille sosiaalista tukea stressin yhteydessä.

This thesis aims to study if personal values mediate the effect of gender on pro-environmental behavior, PEB. It is important to investigate the antecedents of PEB, since the current climate crisis is caused by human behavior. Among the most influential areas of behaviors are those related to energy. Therefore, two energy related behaviors were chosen to represent PEB in this study: energy use reduction and intention of buying an energy efficient appliance. Values have been shown to affect behavior and there is some evidence of gender differences in values, thus gender and values were chosen as predictors of the behaviors. The theoretical basis for this argument lies in Schwartz theory of basic values and several models on antecedents of PEB, e.g. the Value-Belief-Norm Theory. The material comes from the 2016 dataset of the European Social Survey Round 8 (ESS8), which included a module on climate change and energy and used the Portrait Values Questionnaire for measuring values. The data is limited to the Finnish nationally representative sample. The hypotheses examine whether Finnish women behave more proenvironmentally than Finnish men do, and whether women’s higher self-transcendent values and men’s higher self-enhancement values explain this difference in PEB. Hypotheses were tested through hierarchical stepwise regression analysis and mediation analysis. The results were as expected, with small, but statistically significant, differences between men and women in both values and behavior. On average, Finnish women have more self-transcendent values and behave more pro-environmentally, than Finnish men do. The mediation was supported even when covariates were included, which further supports the findings. The only exception to this was the mediation of gender on energy efficacy behavior through self-enhancement values. Explanations for this and the other results are discussed, as well as critique of the binary definition of gender and other limitations. This study adds to the understanding of antecedents of pro-environmental behavior, which is fundamental to achieving effective behavior change.

HELSINGIN YLIOPISTO  HELSINGFORS UNIVERSITET Tiedekunta/Osasto  Fakultet/Sektion Teologinen tiedekunta Laitos  Institution Käytännöllisen teologian laitos TekijäFörfattare Rauhamäki Terhi Työn nimi Arbetets titel Kirkon lastenohjaajien käsitykset sukupuolieroista Oppiaine  Läroämne Uskonnonpedagogiikka Työn laji Arbetets art pro gradu -tutkielma Aika Datum Marraskuu 2020 Sivumäärä Sidoantal 112+14+1 Tiivistelmä Referat Työssä tutkitaan Suomen ev.lut. kirkon lastenohjaajien käsityksiä päiväkerhon toiminnassa näkyvistä sukupuolieroista. Sukupuoli ja sen merkitys on herättänyt runsaasti keskustelua 2000-luvulla sekä kirkossa että yhteiskunnassa. Kirkon varhaiskasvatuksen teema vuosina 2006-2008 oli ”Tytöt, pojat – Jumalan silmissä kaunis”. Sittemmin kirkon kasvatuksen linjaukseen on lisätty myös pyrkimys sukupuolisensitiiviseen työotteeseen. Pedagogisen toiminnanteorian mukaan kasvattajien omat näkemykset ohjaavat heidän toimintaansa ja välittyvät näin lapsille, edelleen muokattaviksi. Tutkimuksessa tarkastellaan kirkon lastenohjaajien käsityksiä sukupuolesta kahden tutkimusongelman avulla: 1. Millaisia näkemyksiä lastenohjaajilla on sukupuolieroista kerhon ohjatuissa toiminnoissa ja 2. Millaisia näkemyksiä lastenohjaajilla on sukupuolieroista lasten omaehtoisessa toiminnassa. Tutkimuksen teoreettisessa taustassa käsitellään sosialisaation ja pedagogisen toiminnan teorian suhdetta, sukupuoli-identiteetin kehittymisen psykologiaa, erilaisia sukupuolieron näkökulmia sekä kirkon varhaiskasvatusta. Tutkimus on laadullinen. Aineisto kerättiin haastattelemalla kahdeksaa lastenohjaajaa Itä- ja Etelä-Suomesta. Puolistrukturoidut teemahaastattelut nauhoitettiin ja purettiin litteroimalla. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Sitä luettiin läpi useaan kertaan pyrkien hahmottamaan erilaisia sukupuolieron käsityksiä mielekkäinä kokonaisuuksina. Analyysiyksikkönä käytettiin sukupuoliero käsitystä asiayhteydessään. Aineistosta hahmottui neljä eri tapaa suhteuttaa tytöt ja pojat toisiinsa: 1. Eroa tyttöjen ja poikien välillä, 2. Eroa ja yhtäläisyyttä tyttöjen ja poikien välillä, 3. Yhtäläisyyttä ja eroa tyttöjen ja poikien välillä ja 4. Ei eroa tyttöjen ja poikien välillä. Analyysiyksiköt järjestettiin ohjatun toiminnan ja omaehtoisen toiminnan yläluokkiin. ”Ohjatut toiminnat” yläluokka sisältää luokat keskusteluhetket, askarteleminen, musiikkitilanteet, liikunta, satuhetket ja hartaudet ja ”Omaehtoinen toiminta” yläluokka luokat leikit, ryhmät, vuorovaikutus, fyysisyys ja ilmaisu sekä konfliktit. Tutkimuksesta käy ilmi, että pääsääntöisesti lastenohjaajien käsitykset tytöistä ja pojista ovat havaitsemistaan eroista huolimatta joustavia; lastenohjaajat pyrkivät näkemään lapset yksilöinä tekemättä itsetarkoituksellisesti erotteluja sukupuolten välille. Ohjatuissa toiminnoissa lastenohjaajat eivät havainneet merkittäviä eroja, lukuun ottamatta poikien tarvetta suurempaan fyysiseen aktiivisuuteen ja askarteluissa ja satuhetkissä itseään kiinnostaviin aiheisiin. Hartauksissa eroja pidettiin pienimpinä. Vuorovaikutustaitoja vaativissa tilanteissa korostui tyttöjen varhaisempi kielellinen ja sosiaalinen kehitys. Sukupuolten välisiä eroja nähtiin vahvimmin ja eniten lasten omaehtoisessa toiminnassa. Tyttöjen leikeissä havaittiin enemmän koti- ja ihmissuhdesisältöjä ja poikien leikeissä puolestaan sankari- ja kilpailusisältöjä. Poikien leikit näyttäytyvät myös pääsääntöisesti fyysisempinä, joskin myös tyttöjen tekeminen havaittiin fyysisesti aktiivisena. Vuorovaikutus tyttöjen kesken nähtiin usein monimutkaisena, mutta taitavana, poikien katsottiin toimivan useammin ryhmänä, mutta konfliktien selvittämisen olevan heille useammin haastavaa. Johtopäätöksenä esitän, että lastenohjaajat pääsääntöisesti pyrkivät näkemään ja kasvattamaan lapsia yksilöinä. Sukupuolieroja sekä havaittiin, että ei havaittu, usein samanaikaisesti, mutta niitä ei pidetty lasta arvottavana ominaisuuksina. Avainsanat – Nyckelord Lastenohjaajat, sukupuolierot, kirkon lapsityö Säilytyspaikka – Förvaringställe Helsingin yliopiston kirjasto, Keskustakampuksen kirjasto, Teologia Muita tietoja

Tutkimuksessa selvitettiin, minkälaisia ovat sairaaloissa työskentelevien naisten ja miesten palkallisen ja palkattoman työn kokonaiskuormitukset ja kokemukset perhe- ja työrooleissa. Toiseksi selvitettiin, minkälainen yhteys kokonaiskuormituksella ja kokemuksilla työ- ja perherooleissa on sukupuolten psyykkisiin oireisiin ja tyytyväisyyteen työssä ja vapaa-aikana. Lisäksi tarkasteltiin, muokkaavatko kokemukset rooleissa kokonaiskuormituksen yhteyttä psyykkisiin oireisiin. Työ- ja perherooleja tarkasteltiin rakenteellisen rooliteorian viitekehyksestä. Roolien nähtiin vaikuttavan myös hyvinvointiin altistaen kantajansa erilaisille ympäristön stressitekijöille sekä rooliristiriitojen kautta. Tutkimusten mukaan työssäkäyvien naisten kokonaiskuormitus on suurempi kuin miesten, minkä on oletettu vaikuttavan naisten hyvinvointiin. Yhä useammin tutkitaan myös sukupuolten kokemuksia perhe- ja työrooleissa. Kokemusten on todettu olevan erilaisia erityisesti perheroolissa, jossa naiset kokevat vastuuta kodinhoidosta enemmän kuin miehet. Työroolissa naiset taas saavat enemmän sosiaalista tukea. Tutkimusten mukaan naisten hyvinvointiin vaikuttavat sekä työ- että perheroolit, kun miesten hyvinvointi on riippuvainen kokemuksista työssä. Naisilla perheroolin vaatimukset myös vaikuttavat kokemuksiin työroolissa, mitä on tutkittu työn ja perheen välisenä siirräntänä. Tutkimus on poikkileikkaus. Aineisto kerättiin itsearviointilomakkeella. Tutkimukseen osallistui 1622 perheellistä sairaalatyöntekijää. Tutkittavista 88 % oli naisia, joista 57 % työskenteli sairaanhoitajana ja 38 % avustavassa henkilöstössä. Miehistä useampi (50 %) toimi lääkärinä. Enemmistö miehistä ja naisista eli parisuhteessa. Keskimääräinen lapsiluku oli 2.2. Kokonaiskuormitusta kartoitettiin tunneissa. Kokemuksia perheroolissa kartoitettiin kokemuksella vastuun kantamisesta kotitöistä ja kokemuksia työroolissa kokemuksilla työn hallinnasta ja sosiaalisesta tuesta työpaikalla. Vastaajien hyvinvointia kartoitettiin psyykkisten oireiden (GHQ), työ-, ja vapaa-ajan tyytyväisyyden mittareilla. Taustatekijöinä huomioitiin sukupuoli, ammattiasema, ikä, työaikamuoto, peruskoulutus, siviilisääty ja lasten lukumäärä. Muuttujien välisiä yhteyksiä selvitettiin korrelaatiotarkastelulla ja regressioanalyysillä. Tutkimus osoitti, että sairaalahenkilöstön perhe- ja työrooleissa on sukupuolisidonnaisia eroja. Sukupuolten kokonaiskuormitukset olivat erilaiset. Naiset käyttivät enemmän aikaa kotitöihin ja miehet yli- tai sivutöihin. Sukupuolten kokemukset perhe- ja työrooleissa olivat erilaisia. Erityisesti perheroolissa naiset kokivat kantavansa enemmän vastuuta kuin miehet. Kokemukset työ- ja perherooleissa vaikuttivat psyykkiseen oireiluun enemmän kuin kokonaiskuormitus. Miesten oireet olivat naisia enemmän sidoksissa yksinomaan kokemuksiin työroolissa, kun taas naisilla sekä kokonaiskuormitus että kokemukset työ- ja perherooleissa olivat yhteydessä psyykkiseen oireiluun. Kokemukset työroolissa eivät muokanneet kokonaiskuormituksen yhteyttä oireiluun. Naisilla kokemus vastuusta perheroolissa vaikutti työtyytyväisyyteen toisin kuin miehillä, joiden työtyytyväisyys oli sidoksissa vain kokemuksiin työroolissa. Tutkimus osoitti, että erityisesti naisten hyvinvoinnin ymmärtäminen vaatii kokonaisvaltaista, eri elämänalueet huomioivaa, lähestymistapaa. Keskeisinä lähteinä olivat mm. Frankenhauserin ym. (1990) tutkimukset kokonaiskuormituksesta sekä Barnettin ja Baruchin (1987; 1985) analyysit kokemuksista työ- ja perherooleissa. Viitekehyksenä oli myös työn ja perheen yhteensovittamisen ulkomainen ja kotimainen tutkimus ja teoria.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan lapsuuden olosuhteiden yhteyttä kyyniseen vihamielisyyteen. Mielenkiinnon kohteena ovat koetun lapsuuden olosuhteet. Tutkielman tarkoituksena on tarkentaa kuvaa niistä lapsuuden olosuhteista, jotka ovat yhteydessä kyyniseen vihamielisyyteen. Lisäksi mielenkiinnon kohteena on se, ovatko lapsuuden olosuhteiden ja kyynisen vihamielisyyden väliset yhteydet samanlaisia miehillä ja naisilla. Kyynisellä vihamielisyydellä viitataan vihamielisyyden kognitiiviseen ulottuvuuteen, johon liittyy vahva luottamuksen puuttuminen muita ihmisiä kohtaan. Kyynisessä vihamielisyydessä muut ihmiset nähdään lähtökohtaisesti epäluotettavina, itsekkäinä ja vain omaa etuaan tavoittelevina henkilöinä. Näiden kyynisten asenteiden uskotaan kehittyvän jo varhain elämässä pitkälti vanhemman ja lapsen välisessä vuorovaikutussuhteessa, ja säilyvän jopa lähes muuttamattomina läpi elämän. Kyynisen vihamielisyyden taustatekijöistä on tärkeää tietää, sillä kyseisen piirteen tiedetään olevan yhteydessä esimerkiksi alhaiseen sosioekonomiseen asemaan, epäterveellisiin elintapoihin sekä psyykkiseen- ja fyysiseen terveyteen. Useissa aikaisemmissa tutkimuksissa myös miesten on todettu olevan naisia kyynisesti vihamielisempiä. Tutkielman aineistona käytetään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuoden 1997 FINRISKI-tutkimuksen stressialaotosta (n=4970). FINRISKI-tutkimus on suomalaisten laaja väestöpohjainen tutkimus kroonisten, ei-tarttuvien tautien riskitekijöistä. Tutkimuksen otos koostui 25–74-vuotiaista suomalaisista. Tutkimusmenetelminä käytetään kvantitatiivisia menetelmiä: eksploratiivista faktorianalyysia, yksisuuntaista varianssianalyysia, ristiintaulukointia ja khii toiseen-testiä, Pearsonin korrelaatioanalyysia ja lineaarista regressioanalyysia. Tulosten perusteella lapsuuden olosuhteet ovat yhteydessä kyyniseen vihamielisyyteen. Tutkielmassa havaittiin, että lapsuudenkodin negatiiviset piirteet (välinpitämättömyys, riitaisuus, epäoikeudenmukaisuus) ja lapsuudenperheen pitkäaikaiset taloudelliset vaikeudet ovat yhteydessä korkeampaan kyyniseen vihamielisyyteen. Yhteys säilyi, kun ikä, sukupuoli, perheenjäsenen alkoholiongelma, perheenjäsenen pelkääminen, molempien biologisten vanhempien kanssa asuminen lapsuudessa, sisarusten omaaminen ja kouluiässä muuttaminen vakioitiin. Puolestaan se, että lapsuudenperheessä on ollut muita lapsia ja että lapsuudenkotia kuvattiin positiivisilla piirteillä, (lämmin, huolehtiva, innostava, kannustava, avoin, onnellinen) oli yhteydessä matalampaan kyyniseen vihamielisyyteen. Tutkielmassa saatiin myös selville, että miehet ovat naisia vihamielisempiä. Lisäksi lapsuudenkodin negatiiviset piirteet ja lapsuudenperheen pitkäaikaiset taloudelliset vaikeudet ovat miehillä naisia voimakkaammin yhteydessä kyyniseen vihamielisyyteen. Tämän tutkielman perusteella saatiin lisää tietoa siitä, mitkä lapsuuden olosuhteet ovat yhteydessä kyyniseen vihamielisyyteen. Koska kyseessä on poikkileikkausasetelma, ei voida kuitenkaan tehdä kausaalisia oletuksia lapsuuden olosuhteiden ja kyynisen vihamielisyyden välisistä yhteyksistä. Lapsuudenkodin negatiiviset piirteet ja lapsuudenperheen pitkäaikaiset taloudelliset vaikeudet saattavat kuitenkin lisätä riskiä kyyniseen vihamielisyyteen. On lisäksi myös mahdollista, että kyynisesti vihamieliset henkilöt arvioivat lapsuuttaan kielteisemmin, kuin muita ihmisiä kohtaan korkeampaa luottamusta tuntevat henkilöt.

Tutkimus käsittelee sukupuolittamisen ja hyvän, terveen elämän diskursseja ja käytäntöjä ja niissä muodostuvia positioita. Tarkastelun kohteena on maskuliinisuuden problematisoituminen tietyssä kontekstissa tilanteessa, jossa miesten ajatellaan olevan kriisissä ja muodostavan kansanterveydellisen riskiryhmän. Empiirinen aineisto koostuu kaikista Suomessa vuosina 1996 - 2002 ilmestyneistä populaarilääketieteellisistä suomalaisten lääkärien kirjoittamista miesterveysoppaista. Oppaissa miehuus itsessään tai siihen liitetyt ominaisuudet nähdään terveydelle vaarallisina ja miestä ohjataan muutokseen: lääketieteellinen tieto-valta, sen populaari esittämistapa, konkreettiset elämänohjeet ja sukupuolitettu subjekti kohtaavat. Teoreettisesti työ kiinnittyy kolmeen keskusteluun: medikalisaatio-, hallinnallisuus- ja sukupuolikeskusteluihin. Medikalisaatiokeskustelun näkökulmasta katsottuna oppaat osallistuvat lääketieteen asiantuntijan ja maallikon välisen suhteen luomiseen ja lääketieteellisen tarkastelutavan levittäytymiseen yhä useammalle elämän alueelle. Hallinnallisuuskeskustelun näkökulmasta huomio kiinnittyy terveysvalistuksen muuttumiseen sairauteen kiinnitetystä huomiosta kohti terveyttä edistäviä tekijöitä, normalisoinnista kohti riskilaskelmointia, kansanvalsituksesta kohti yksilön vastuuttamista -yksilön oman terveyden hoitoa. Sukupuolikeskustelujen suhteen tutkielma kiinnittyy kriittiseen miestutkimukseen ja sukupuolittamisen genealogiseen tarkasteluun omassa ajassamme. Kaikkia näitä keskusteluja yhdistää tiedon, subjektin, itsehallinnan ja minuuden muokkaamisen teemat. Analyysiosio jakautuu kolmeen osaan. Diskurssianalyysin menetelmien avulla nostan miehen oman terveyden hoidon diskursiivisen muodostelman sisältä esiin essentiaalisen sukupuolieron, miehen elämän esteiden ja miehen terveen elämän diskurssit. Mieheys muodostetaan erona naiseuteen, miehen elämällä nähdään olevan suuria esteitä, jotka kuitenkaan eivät ole ylipääsemättömiä, vaan ratkaistavissa yksittäisen miehen hankkiessa tietoa terveydestä, noudattaessa oikeita elämäntapoja ja tarvittaessa hakeutumalla lääkärin vastaanotolle. Retorisin keinoin oppaissa rakennetaan miehen ja lääkärin välille luottamussuhdetta: lääkäri esiintyy lääketieteen asiantuntijana, mutta myös kokeneena, viisaana miehenä ja tasavertaisena toisena miehenä. Lääkärin ja miehen välille luodaan myös yhteisiä päämääriä sekä positiivisen suostuttelun että negatiivisten uhkakuvien avulla. Subjektipositiot kuvaavat oppaissa esiintyviä useita maskuliinisuuksia: maskuliinisuus ei ole yksi, itsestään selvä tai ristiriidaton entiteetti. Maskuliinisuus muodostetaan erontekona feminiiniseen ja toisiin maskuliinisuuksiin. Suomalainen mies on erilainen kuin eurooppalainen mies, mutta myös erilainen kuin suomalainen nainen. Oppaat erottavat tavallisen, ongelmiaan ratkovan miehen terveyden suhteen jo toivottomasta ongelmamiehestä. Perinteisen miehen malli ei enää ole mahdollinen, vaan oppaissa rakennetaan uutta, tavallista miestä. Uusi mies voi olla terveyden suhteen ihannemies tai puutteellinen, mutta itseensä tyytyväinen kyllin hyvä mies.

Kaikkialla maailmassa naiset elävät nykyisin keskimäärin vanhemmaksi kuin miehet, mutta sukupuolten kuolleisuuserojen suuruus on vaihdellut ajasta ja paikasta riippuen. Suomessa sukupuolten kuolleisuuserot ovat suuria verrattuna muihin Länsi-Euroopan maihin. Kuolleisuuserojen on arveltu kutistuvan tulevaisuudessa miesten ja naisten elinpiirien lähentymisen takia. Erojen voimakkaalla kaventumisella voisi olla vaikutusta mm. väestöennustelaskelmien luotettavuuteen. Tässä tutkielmassa mallinnettiin ja ennustettiin ekstrapolointi perustuvilla malleilla 0-99 -vuotiaiden miesten ja naisten viisivuotisikäryhmittäisiä kuolevuuksia Suomessa ja Ruotsissa. Mallinnukseen käytettiin vuosien 1960-2015 tietoja, ja ennustettava jakso kattoi vuodet 2016-2045. Ruotsia käytettiin vertailukohtana Suomen kuolleisuuserojen kehitykselle. Mallinnuksessa käytetty aineisto on peräisin kansainvälisestä Human Mortality Database -tietokannasta sekä Suomen ja Ruotsin tilastoviranomaisten verkkosivuilta. Yksikertainen ennustemalli kuolevuudelle toteutettiin sovittamalla kuolevuuden logaritmiin trenditermillinen satunnaiskulkuprosessi. Tutkielmassa käytettiin myös Ronald Leen ja Lawrence Carterin kehittämää mallia, joka on nykyisin yksi yleisimmin käytetyistä kuolevuuden ennustemenetelmistä. Menetelmässä kuolevuuden logaritmi mallinnetaan ikä- ja aikakomponenttien avulla, joiden estimaatit saadaan ratkaistua singulaariarvohajotelmaa käyttäen. Tutkielmassa Lee-Carter – mallit sovitettiin tavanomaisesta poiketen kolmeen eri ikäryhmään (0-19 -vuotiaat, 20-59 -vuotiaat ja 60-99 -vuotiaat), sillä kuolleisuus ja elintavat ovat erilaisia eri ikäluokissa. Lee-Carter -mallien pohjalta laskettiin ennusteet kuolevuuden logaritmin tulevia arvoja ennustamalla aika-indeksiä trenditermillisenä satunnaiskulkuprosessina. Ennusteille laskettiin myös 95:n prosentin ennustevälit. Vertailun vuoksi muodostettiin ennusteet myös Tilastokeskuksen väestöennusteen kuolevuuden ennustamismenetelmään perustuen. Kuvallisten tarkastelujen perusteella trenditermilliseen satunnaiskulkuprosessiin perustavissa malleissa miesten ja naisten kuolleisuudet vaikuttaisivat konvergoituvan tai hajaantuvan joissain ikäryhmissä. t-testien perusteella kaikkien trendien keskinäiset suhteet näyttäisivät kuitenkin pysyvän ennallaan. Lee-Carter -mallien pohjalta laskettujen ennusteiden valossa miesten ja naisten kuolevuuden trendit eivät konvergoi missään ikäryhmässä Suomessa eikä Ruotsissa. Suomessa yli 35 -vuotiailla konvergoituminen on ennustevälien perusteella mahdollista ennusteajanjakson loppupuolella. Tilastokeskuksen väestöennusteessa käyttämään menetelmää perustuvien ennusteiden nojalla Suomessa miesten ja naisten kuolevuuden trendit lievästi konvergoivat 20-35 -vuotiailla sekä 50-59 -vuotiailla. Mallien tuottamien ennusteiden erot liittyvät mallinnuksessa hyödynnettäviin aikaperiodeihin; Tilastokeskuksen ennustamismenetelmässä huomioidaan vain viimeisen 28 vuoden kuolevuuden kehitys. Ruotsissa kuolevuuskertoimien pohjalta tehtyjen ennusteiden perusteella miesten ja naisten kuolevuudet konvergoivat 55-80 -vuotiaiden ikäryhmissä. Tämän tutkielman perusteella ei ole todennäköistä, että Suomen miesten ja naisten kuolevuuserot kaventuisivat väestöennusteen kannalta merkittävästi.

Nykyinen kulutussosiologinen tutkimus ja sen erikoisala ”shoppailututkimus” on ollut vahvasti sidoksissa ostospaikkoihin ja niiden asiakaskuntaan. Erityisen kiinnostuneita on oltu naisten ostoksilla käymisestä. Miesten ei ole uskottu shoppailevan tai ainakaan heidän ei ole oletettu siitä nauttivan. Kuitenkin nuoria miehiäkin näkee kaupoissa kiertelemässä ja katselemassa – erityisesti vaatteita. Tämän tutkimuksen keskeinen kysymys on, miten nuoret miehet mieltävät vaateostoksilla käymisen? Onko se heille pakkoa vai ajanvietettä? Toisaalta onko havaittavissa joitain erityisiä rakenteita ja kulttuurisia jäsennyksiä, joiden kautta heidän vaateostoksilla käyntiään voidaan kuvata? Entä mikä rooli muodilla ja tyylillä on näille nuorille miehille vaatehankintoja tehtäessä? Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisin ryhmäkeskusteluin. Yhteensä pidettiin kuusi (6) ryhmäkeskustelua, joihin osallistui 29 20–25-vuotiasta pukeutumisesta ja ostoksilla käymisestä kiinnostunutta nuorta miestä. Tulokset kertovat parhaiten keskiluokkaisista, suurkaupungeissa asuvista nuorista miehistä, joilla on joko ammattikorkeakoulu tai korkeakoulu tutkinto. Uuden teknologian yritykset sekä muut palvelualat ovat heidän ensisijaiset työllistäjät. Toisaalta he edustavat erilaisia alakulttuureita. Aiemmin maskuliininen ja feminiininen ostoksilla käynti on asetettu ikään kuin saman jatkumon ääripäiksi. Tutkimuksen tulosten perusteella nämä ääripäät on erotettavissa omaksi jatkumokseen. Siten nuorilla miehillä on erotettavissa kaksi ostosorientoituneisuutta: avoin ja rajoittunut. Ensimmäistä luonnehtii objektiivisen tarpeen kokemus; jälkimmäistä taas ajaa eteenpäin subjektiivisen tarpeen kokemus. Toisin sanoen nuoret miehet selittävät ostoksilla käymisen ja vaatteiden ostamisen aina tarpeilla, vaikka ne olisivatkin paremmin miellettävissä haluiksi. Yksilöllinen tyyli on eräs merkittävimmistä vaatteiden valitsemiseen vaikuttavista tekijöistä. Sen vaikutus on kuitenkin usein tiedostamatonta. Nuorten miesten yksilöllinen tyyli rakentuu kahdesta seikasta: omasta näkemykestä, mikä on hyvännäköinen ja ennen kaikkea itselle sopiva vaate sekä yleisen maun standardin - muodin - vaikutuksesta. Olennaista on, että nuorilla miehillä on monta muotia, jotka vaihtelevat elämäntilanteesta ja elinympäristöstä riippuen. Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että nuoret miehet ovat erityisesti valintojaan perustelevia, maksimaaliseen mielihyvään ja tyytyväisyyteen pyrkiviä yksilöllisyyden ja laadun shoppaajia.

Goals. Previous studies have shown that teachers have established styles for reacting when a pupil's answer is correct and for choosing the next speaker in interaction. Effects of the teacher's wait time on discourse have also been studied and gender differences are still a current topic even though boys' decreased results and the gender similarities hypothesis have been increasing. The objective for this thesis was to analyse classroom interaction during five math lessons in a situation in which a teacher starts the tripartite IRF (initiation, response, feedback) cycle. The main focus was in a situation in which a pupil answered the teacher's question correctly, how the teacher chose the next speaker and effects of the teacher wait time. The focus was also on gender differences, and more specifically in whether they appear or not. Methods. The conversation analysis approach with the help of quantitative results was used in this thesis as the method of analyzing video recorded lessons from five different sixth grade classes. The research material used in this study was gathered in the spring 2004 and was given to be studied for this thesis. The analysis was based on the video recorded interactions and a transcription of them. Results and conclusions. From the study's material arose a gender difference where boys seemed to break the teacher's sole right to evaluate correct answers by applauding or cheering when another boy answered correctly. Boys appeared to be more active than girls in the participation framework and to signal but there were differences between classes. No gender differences were found in the teachers' styles to choose the next speaker and the greatest reason to choose a pupil to answer appeared to be velocity of the signaling and previous turn takes. Teachers favoured new speakers and they even chose pupils who did not show their willingness to answer if they had been silent in the interaction. Based on the material, boys also answered the questions without the teacher's turn-allocation unlike the girls, which the teachers either bypassed or hushed down. These findings are interesting and motivate further research on the teachers' possible subconscious sentiments and those that are manifested in the classroom interaction.

The aim of this study was to examine the association of personality with juvenile violence and substance use, and the gender differences in that association. Furthermore, the association of personality with violence explained by substance use, was examined. Criminological theories – the general theory of crime and the general strain theory – state that the tendency towards delinquency can be explained by individual differences defined by personality. Previous studies have widely examined associations of personality and gender with violence and substance use, but the research is insufficient of the gender differences in the previous association as well as of the association of personality with violence explained by substance use. Studying these questions enables identifying the youth who might have an elevated tendency to violence and substance use along with personality. The data included the respondents of the Finnish self-report delinquency study conducted by the National Research Institute of Legal Policy in 2012. There were 8914 6th and 9th graders around Finland who responded to the survey, but the final sample was limited to the 9th graders aged between 15 to 16 years. The final sample comprised 4797 subjects. In this study, the association of personality with violence and substance (alcohol and drug) use was examined with multinomial logistic regression analysis. In addition, the association of personality with violence mediated by substance use was examined with mediation analysis. This study found that higher extraversion and lower conscientiousness and lower agreeableness were associated with greater violence and substance use. Boys were more violent and used more drugs than girls. Surprisingly, girls' occasional alcohol use was greater than boys'. Compared to earlier studies, this study found as entirely new results that lower conscientiousness increased the likelihood of girls' repeated violence and the likelihood of boys' repeated alcohol use. Moreover, higher neuroticism increased the likelihood of boys' occasional substance use, as for girls, the same effect was found with lower neuroticism. Finally, substance use strongly mediated the association of extraversion with violence. Based on these study results, extraverted youth, in particular, have an elevated risk of being exposed to violence through substance use, and therefore fall into a disadvantageous developmental path. The results also indicate that notably the associations of conscientiousness and neuroticism with juvenile violence and substance use differ according to gender. Thus, gender should be taken into account when developing interventions directed to reduce juvenile violence and substance use.