Browsing by Subject "suojautuminen"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Järvelä, Terhi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Bakteerien mikrobilääkeresistenssin yleistyminen on aiheuttanut tärkeän terveysongelman maailmassa. Moniresistentit bakteerit leviävät ihmisten ja eläinten välillä sekä välityksellä. Eläinten parissa työskentelevät ihmiset voivat olla suuremmassa riskissä saada ja levittää moniresistenttejä bakteereita. Bakteerit leviävät joko suorassa eläinkontaktissa tai välillisesti ympäristön ja työvälineiden kautta. Leviämisen ehkäisyssä ensisijaista on oikeanlainen suojautuminen, kuten hyvän käsihygienian noudattaminen. Metisilliiniresistenttejä Staphylococcus aureus (MRSA) -bakteereita on eristetty eläinlääkäreiltä maailmanlaajuisesti. Eläinlääkäreillä voi esiintyä enemmän tuotantoeläimiin liitettyä CC398-genotyypin MRSA-bakteeria verrattuna muuhun väestöön. Aiemman tutkimustiedon valossa MRSA-bakteerien esiintyvyys suomalaisilla eläinlääkäreillä on ollut alle yhden prosentin. Euroopassa MRSA:n esiintyvyydet eläinlääkäreillä ovat olleet jopa hieman yli 20 %. Tutkielma oli osa tutkimushanketta, jonka aineisto kerättiin vuoden 2016 Eläinlääkäripäivien yhteydessä. Tutkielmassa selvitettiin kyselylomakkeen avulla suomalaisten eläinlääkäreiden suojautumiskäytäntöjä moniresistenttejä bakteereita vastaan ja kantajuudelle altistavia riskitekijöitä. Pääpaino oli tuotantoeläinpraktikkojen suojautumisen tarkastelussa. Tutkielman päähypoteesi oli, että suomalaisten eläinlääkäreiden suojautumiskäytännöt ovat hyvällä tasolla. Toinen hypoteesi oli, että mikäli kantajia ilmenee, voi riskitekijöitäkin löytyä. Tutkielmassa arvioitiin myös suomalaisten eläinlääkäreiden zoonoositietämyksen kehitystä vertaamalla vuoden 2016 tutkimushankkeen tuloksia vuonna 2009 toteutetun tutkimushankkeen tuloksiin. Hypoteesi oli, että eläinlääkäreiden omat arviot zoonoositietämyksestään ovat parantuneet aikaisemmasta. Kyselylomakkeen palautti 262 eläinlääkäriä. Tutkielmaa tehdessä tiedossa oli, että heistä yhdeksän kantoi moniresistenttiä bakteeria. Kyselylomakkeessa kysyttiin omaa arviota käsienpesumahdollisuuksien riittävyydestä työssä. Suurin osa (47,2 %) tallikäyntejä tehneistä hevospraktikoista (n=108) piti tallien käsienpesumahdollisuuksia joskus riittävinä. Tuotantoeläinpraktikkojen (n=118) arviot tilojen käsienpesumahdollisuuksien riittävyydestä olivat valoisammat: 66,9 % arvioi käsienpesumahdollisuudet usein riittäviksi. Vastaajia pyydettiin arvioimaan käsienpesuun käyttämänsä aika. Vastaajista (n=202) 63,9 % käytti käsienpesuun aikaa alle 15 s, kun taas 4,5 % arvioi pesseensä käsiään 40 s tai kauemmin. Maailman terveysjärjestö (WHO) suosittelee käsienpesuajaksi 40–60 s. Vuonna 2009 vastaajista 39,6 % arvioi olevansa samaa mieltä väittämän ”Minulla on hyvät tiedot zoonooseista ja niiden ehkäisystä” kanssa. Vastaava luku vuonna 2016 oli 57,2 %, joten osuus kasvoi 17,6 prosenttiyksikköä. Tulokset eläinlääkäreiden suojautumiskäytännöistä eivät olleet hypoteesin mukaisia, vaikkakin tuotantoeläinpraktikkojen suojavaatteiden käyttö oli osittain hyvällä tasolla. Hypoteesia kantajuuden riskitekijöistä ei voitu tutkia kantajien vähyyden vuoksi. Sen sijaan hypoteesi zoonoositietämyksen kehityksestä osui oikeaan. Tutkimustulokset korostavat koulutuksen tarvetta suojautumisessa, kuten käsienpesuun vaadittavan ajan noudattamisessa. Arviot riittävistä käsienpesumahdollisuuksista olivat heikoimmat talleilla. Eläinlääkäreiden tulisi ohjeistaa erityisesti hevostenpitäjiä käsienpesumahdollisuuksien riittävästä järjestämisestä. Suojautumiskäytäntöjen kartoittaminen on aiheellista myös tulevaisuudessa.
  • Raumolin, Jussi (Suomen metsätieteellinen seura, 1987)
  • Tang, Xiaona (2008)
    This paper explores optimal hedging policies for multinational corporations that have flexible production sourcing and financial hedging capability. The sources of risk examined are exchange rate movements and uncertain foreign currency cash flow, and th firm's aim is to hedge such risk exposure, and at the same time to maximize its firm value. The objective of this paper is to find the optimal hedging policies - what, how, and when should a multinational corporation implement financial and/ or operational hedging, and to what extent should each type of hedging policy be. Following Mello, Parsons and Triantis (1995), and Chowdhry and Howe (1999), the firm's ability to exploit its competitive position depends on the degree to which its flexibility is matched by the construction of an appropriate hedging strategy. The firm's need for hedging is directly related to the degree of production flexibility, and the production plan it chooses is a function of the hedging strategy it employs. Multinational corporations will engage in operational hedging only when both exchange rate uncertainty and demand uncertainty are present. Operational hedging is less important for managing short-term exposures, as demand uncertainty is lower in short term; also operational hedging is less important for commodity-based firms, which face price but not quantity uncertainty. Multinational corporations are likely to use financial instruments to a greater extent to hedge short term exposure and rely on operational hedging more heavily to hedge long term risk. The optimal financial hedging policy cannot be implemented with forward contracts alone, but with foreign currency call and put options and forward contracts together.
  • Salomaa, Sanna Kaisa (2001)
    Riskienhallinnan avulla yritys pyrkii pienentämään liiketoimintaansa liittyviä riskejä. Tässä pro gradu ?tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan hintojen ja kurssien vaihtelulta eli markkinariskiltä suojautumista osana yrityksen riskienhallintaa ja pyritään arvioimaan toiminnan hyödyllisyyttä yrityksen omistajien kannalta. Täydellisillä pääomamarkkinoilla yrityskohtainen markkinariskiltä suojautuminen ei vaikuta yrityksen arvoon, mutta markkinoiden ollessa epätäydelliset suojautuminen voi nostaa yrityksen arvoa. Epäsymmetrinen informaatio, transaktiokustannukset ja verot aiheuttavat yritykselle kustannuksia, joita se suojautumalla voi alentaa. Epäsymmetrisestä informaatiosta yrityksen ja ulkopuolisten rahoittajien välillä aiheutuvia rahoituskustannuksia voidaan suojautumalla alentaa, jolloin niiden vaikutus yrityksen investointiasteeseen ja pääomarakenteeseen vähenee. Suojautumalla voidaan vaikuttaa myös agentuurikustannuksiin, joita syntyy omistajien ja ulkopuolisten rahoittajien ja toisaalta omistajien ja johdon välisistä intressiristiriidoista. Edellä mainittuja hyötyjä ei synny, jos johto tai omistajat suojautuvat omaan lukuunsa. Suojautumisella tarkoitetaan yrityksen arvon riippuvuuden vähentämistä satunnaismuuttujien muutoksista ja se toteutetaan tavallisimmin suojaamalla tulevia kassavirtoja johdannaisten avulla. Tietyin oletuksin optimaalinen suojausaste voidaan yksikäsitteisesti ratkaista ja yksinkertaisimmassa tapauksessa yrityksen kannattaa suojata kaikki tulevat kassavirtansa. Yleisemmillä oletuksilla yrityksen arvon maksimoivaa suojausastetta ei yksikäsitteisesti voida ratkaista. Empiiristen tutkimusten valossa tärkeimpiä suojautumispäätökseen vaikuttavia tekijöitä näyttävät olevan yrityksen käytössä olevat resurssit sekä edellytykset vähentää riskiä käytettävissä olevien instrumenttien avulla. Empiiristen tutkimusten ongelmana on tosin tutkimusaineiston niukka saatavuus sekä muuttujien määrittelyyn liittyvät kysymykset. Yrityskohtainen markkinariskiltä suojautuminen voi siis tietyin edellytyksin nostaa yrityksen arvoa ja olla näin omistajien kannalta hyödyllistä toimintaa. Oleellista on arvioida saavutettavia hyötyjä suhteessa kustannuksiin, koska yrityksen arvon maksimoivaa suojausastetta ei välttämättä voida yksikäsitteisesti ratkaista ja koska suojaustoiminnan perustaminen ja sen ylläpitäminen vaatii resursseja.
  • Matomäki, Alisa (Helsingin yliopisto, 2019)
    Zoonoosi tarkoittaa eläimestä ihmiseen ja toisinpäin tarttuvaa tautia. Zoonoottisiin taudinaiheuttajiin kuuluu bakteereita, viruksia, sieniä, loisia ja biologisia eliöitä. Eläinlääkärit voivat monipuolisen ammattinsa vuoksi altistua päivittäin eläimille, niiden eritteille tai ruhon osille sekä to-dennäköisesti myös zoonooseille. Tehokas suojautuminen edellyttää ymmärrystä zoonooseihin liittyvistä riskeistä. Suomen hyvä tautitilanne voi muuttua esimerkiksi eläinten liikkumisen sekä ilmaston muuttumisen myötä. Tähän muutokseen on hyvä varautua tiedostamalla Suomen ulko-puolellakin esiintyvien tautien riskejä tilanteen mukaan. Lisensiaatintutkielmani pohjautuu vuonna 2009 Eläinlääkäripäivien yhteydessä järjestetyn kyselytutkimuksen suojautumiskysymyksiin. Kirjalli-suuskatsauksen tavoitteena oli koota tietoa eläinlääkäreiden kohtaamista zoonooseista Suomessa sekä kuvailla eläinlääkäreiden suojautumiskäy-täntöjä. Tutkimusosuuden tavoitteena oli kuvailla ja analysoida suomalaisten eläinlääkäreiden suojautumiskäytäntöjä oleellisimmat zoonoosit huomioiden. Hypoteesina oli, että eläinlääkäreiden suojautumisessa olisi parantamisen varaa. Kyselyssä kysyttiin taustatietoja, altistumista sekä suojautumista työssä ja lisäksi vapaa-ajasta. Vastauksia saatiin yhteensä 306 eläinlääkäriltä. Tulokset tukevat eläinlääkärin ammatin monipuolisuutta sekä eläinlääkäreiden hyvää tietoisuutta zoonooseista. Noin joka kuudes eläinlääkäri ilmoitti työskentelevänsä Suomen lisäksi muussa maassa tai kokonaan Suomen ulkopuolella. Pieneläinten suuhun liittyvien toimenpiteiden yhteydessä olisi tarpeen suojautua erityisesti roiskeilta. Hammaskivenpoiston yhteydessä puolet vastaajista (51 %) käyttivät kirurgista suu-nenäsuojaa vähintään joskus, mutta vain joka neljäs (26 %) vastaajista käyttivät suojalaseja vähintään joskus. Australian ja Amerikan suojautumisohjeistuksiin verraten tässä olisi parannettavaa. Nautojen synnytysavun yhteydessä olisi tarpeen suojautua eritteiltä suojavaatetuksella sekä olkapään yli ulottuvilla kertakäyttöisillä suojakäsineillä eli rektalisointikäsineillä. Vastaajista lähes jokainen (92 %) suojautui läpäisemättömällä essulla, mutta ainoastaan joka kymmenes (10 %) suojautui rektalisointikäsineillä aina naudan syn-nytysavussa. Tuloksissa oli havaittavissa, että suomalaiset nautoja hoitavat eläinlääkärit pesevät käsiään useammin kuin amerikkalaiset tuotantoeläinlääkärit. Pieneläimissä käsien pesu oli yhtä yleistä suomalaisten ja amerikkalaisten kollegoiden kesken. Hypoteesi toteutui osassa toimenpiteistä, erityisesti pieneläinten suuhun liittyvissä toimenpiteissä sekä naudan synnytysavussa. Tuloksissa sel-visi myös toimenpiteitä joissa suomalaiset eläinlääkärit esimerkiksi pesivät käsiään saippualla vähintään yhtä ahkerasti kuin amerikkalaiset kol-legansa. Jokainen eläinlääkäri on vastuussa omasta suojautumisestaan sekä mahdollisten työntekijöidensä suojautumisesta. Yhtenäinen suojautumisoh-jeistus voisi olla keino lisätä suojautumisen yleisyyttä sekä lisätä rutiinia.