Browsing by Subject "suolapitoisuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-12 of 12
  • Myrberg, Kai (Finnish Institute of Marine Research, 1998)
    Monographs of the Boreal Environment Research 10
  • Camarena‐Gómez, María Teresa; Ruiz‐González, Clara; Piiparinen, Jonna; Lipsewers, Tobias; Sobrino, Cristina; Logares, Ramiro; Spilling, Kristian (American Society of Limnology and Oceanography, 2021)
    Limnology and Oceanography 66: 1, 255-271
    In parts of the Baltic Sea, the phytoplankton spring bloom communities, commonly dominated by diatoms, are shifting toward the co-occurrence of diatoms and dinoflagellates. Although phytoplankton are known to shape the composition and function of associated bacterioplankton communities, the potential bacterial responses to such a decrease of diatoms are unknown. Here we explored the changes in bacterial communities and heterotrophic production during the spring bloom in four consecutive spring blooms across several sub-basins of the Baltic Sea and related them to changes in environmental variables and in phytoplankton community structure. The taxonomic structure of bacterioplankton assemblages was partially explained by salinity and temperature but also linked to the phytoplankton community. Higher carbon biomass of the diatoms Achnanthes taeniata, Skeletonema marinoi, Thalassiosira levanderi, and Chaetoceros spp. was associated with more diverse bacterial communities dominated by copiotrophic bacteria (Flavobacteriia, Gammaproteobacteria, and Betaproteobacteria) and higher bacterial production. During dinoflagellate dominance, bacterial production was low and bacterial communities were dominated by Alphaproteobacteria, mainly SAR11. Our results suggest that increases in dinoflagellate abundance during the spring bloom will largely affect the structuring and functioning of the associated bacterial communities. This could decrease pelagic remineralization of organic matter and possibly affect the bacterial grazers communities.
  • Puntila-Dodd, R.; Bekkevold, D.; Behrens, J. W. (Springer, 2021)
    Hydrobiologia 848: 2
    Species invasions often occur on coasts and estuaries where abiotic conditions vary, e.g. salinity, temperature, runoff etc. Successful establishment and dispersal of non-indigenous species in many such systems are poorly understood, partially since the species tend to show genetic and ecological plasticity at population level towards many abiotic conditions, including salinity tolerance. Plasticity may be driven by shifting expression of heat shock proteins such as Hsp70, which is widely recognized as indicator of physical stress. In this study, we developed a qPCR assay for expression of the hsp70 gene in the invasive round goby (Neogobius melanostomus) and tested the expression response of fish collected from a brackish environment in the western Baltic Sea to three different salinities, 0, 10 and 30. hsp70 expression was highest in fresh water, indicating higher stress, and lower at brackish (ambient condition for the sampled population) and oceanic salinities, suggestive of low stress response to salinities above the population’s current distribution. The highest stress in fresh water was surprising since populations in fresh water exist, e.g. large European rivers and Laurentian Great Lakes. The results have implications to predictions for the species’ plasticity potential and possible range expansion of the species into other salinity regimes.
  • Nieminen, Emmi (Helsingfors universitet, 2011)
    The aim of the thesis is to assess the fishery of Baltic cod, herring and sprat by simulation over 50 years time period. We form a bioeconomic multispecies model for the species. We include species interactions into the model because especially cod and sprat stocks have significant effects on each other. We model the development of population dynamics, catches and profits of the fishery with current fishing mortalities, as well as with the optimal profit maximizing fishing mortalities. Thus, we see how the fishery would develop with current mortalities, and how the fishery should be developed in order to yield maximal profits. Especially cod stock has been quite low recently and by optimizing the fishing mortality it could get recovered. In addition, we assess what would happen to the fisheries of the species if more favourable environmental conditions for cod recruitment dominate in the Baltic Sea. The results may yield new information for the fisheries management. According to the results the fishery of Baltic cod, herring and sprat are not at the most profitable level. The fishing mortalities of each species should be lower in order to maximize the profits. By fishing mortality optimizing the net present value would be almost three times higher in the simulation period. The lower fishing mortality of cod would result in a cod stock recovery. If the environmental conditions in the Baltic Sea improved, cod stock would recover even without a decrease in the fishing mortality. Then the increased cod stock would restrict herring and sprat stock remarkably, and harvesting of these species would not be as profitable anymore.
  • Pitkänen, Heikki (Vesihallitus, 1979)
    Vesihallitus. Tiedotus 175
  • Ruuskanen, Ari (University of Helsinki, 1993)
  • Luangjame, Jesada (The Society of Forestry in Finland - The Finnish Forest Research Institute, 1990)
    In a study of two salt-tolerant tree species, Combretum quadrangulare and Eucalyptus camaldulensis, results from a greenhouse experiment with NaCl salinity of 0, 0.5, 1.0, 1.5 and 2.0% were compared with those of a field study on non-saline and saline soils in north-eastern Thailand. Determination of optimum gas exchange and development and evaluation of photosynthetic models with and without water deficit were included. Shoot height and diameter growth, shoot internode length, root length/biomass, leaf width and length, leaf area, number and biomass, and shoot:root and leaf:root ratios decreased with salinity, while leaf thickness increased with salinity. More growth occurred in roots than in the leaf canopy. In the laboratory, photosynthesis, stomatal conductance and water potential decreased with salinity, while CO2 compensation point increased with salinity. Transpiration, dark respiration and photorespiration increased at low salinity but decreased at high salinity. In the field study, however, there were no significant differences in stomatal conductance and opening between saline and non-saline soils. Model predictions supported results of the field measurements. Adaptation of salinity was reflected in an acclimatization of tree structure in the field study. There were both functioning and structural changes of seedlings in the greenhouse experiment. In terms of ecophysiological and morphological characteristics, E. camaldulensis showed better salt tolerance than C. quadrangulare in both the greenhouse experiment and field study.
  • Vuoristo, Mikko (Helsingin yliopisto, 2020)
    Eliölajit ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa niin fysikaalisen ympäristönsä, kuin muiden eliölajienkin kanssa. Nämä vuorovaikutukset voivat olla osapuolille negatiivisia, neutraaleja tai positiivisia. Fasilitaatio tarkoittaa sitä, että joku laji edesauttaa toisen lajin selviytymistä. Äärimmäinen esimerkki fasilitaatiosta on perustajalaji. Perustajalaji on laji, joka pelkällä läsnäolollaan tarjoaa muille eliöille kriittisiä resursseja, joita ilman muut lajit eivät voi selviytyä. Nämä resurssit voivat olla esimerkiksi ravintoa, suojaa tai elintilaa. Alustaansa kiinnittyvät simpukat ovat perustajalajeja, joita tavataan kaikilta maailman merialueilta. Esiintyessään tiheinä kasvustoina kalliorannoilla ne tarjoavat lukuisille selkärangattomille eläimille suojaa aallokon voimalta ja pedoilta, ravintoa ja elintilaa lisääntyneen sedimentaation myötä, sekä runsaasti sekundaarista kiinnittymispintaa. Alustaansa kiinnittyvät simpukat muodostavat perustan habitaatille, joka lopulta muotoutuu simpukoiden ja muiden lajien yhteisvaikutuksella. Vähäsuolaisessa ja -lajisessa Itämeressä sinisimpukka (Mytilus trossulus x edulis) on alustaansa kiinnittyvänä simpukkana erittäin tärkeässä roolissa. Sinisimpukkaa esiintyy pinnan läheltä aina kymmenien metrien syvyyteen asti, kunhan kiinnittymiseen sopivaa alustaa vain on tarjolla. Simpukoiden esiintymiseen Itämeressä vaikuttavat monet tekijät, joista tärkeimpinä ovat aallokko joka aiheuttaa fysikaalista stressiä, ja alhainen, itää ja pohjoista kohti pienentyvä suolapitoisuus joka aiheuttaa fysiologista stressiä. Paikoin erittäin runsaina esiintyvät sinisimpukat edesauttavat sedimentin kertymistä muodostamansa kolmiulotteisen matriisin onkaloihin mikä mahdollistaa myös pehmeän pohjan lajien esiintymisen kalliorannoilla. Sinisimpukkayhteisössä onkin piirteitä sekä pehmeistä, että kovista pohjista, mikä tekee niistä edullisia elinympäristöjä runsaalle määrälle erilaisia selkärangattomia eläimiä. Tässä tutkimuksessa tutkittiin sisäsaaristosta ulkosaaristoon voimistuvan aallokon vaikutusta sinisimpukka-rakkohauru -yhteisön rakenteeseen kolmella lähellä toisiaan sijaitsevilla merialueilla läntisellä Suomenlahdella, missä suolapitoisuus laskee läntisimmän ja itäisimmän tutkimusalueen välillä ainoastaan muutamilla promillen kymmenyksillä. Näytteitä noudettiin sukeltamalla 36:sta eri pisteestä kolmen metrin syvyydeltä rakkohauruvyöhykkeeltä, neljältä eri avoimuusvyöhykkeeltä. Näytteistä havaitut eläintaksonit tunnistettiin ja eläinten yksilömäärät laskettiin, ja sinisimpukoiden sekä rakkohaurun (Fucus vesiculosus) kuivapaino määritettiin. Tilastollisilla menetelmillä selvitettiin eliöyhteisön rakenteen eroja näillä kolmella alueella, sekä kasvavan avoimuuden vaikutusta. Lisäksi selvitettiin korreloivatko tavattujen eläinlajien yksilömäärät sinisimpukan tai rakkohaurun biomassan kanssa. Sinisimpukka oli kaikilla näytepisteillä runsain tavattu laji, ja jäljessä yksilömääristä puhuttaessa sinisimpukkayksilöitä ei huomioida. Alueet eivät eronneet toisistaan taksonien tai eläinyksilöiden kokonaismäärien osalta, mutta yksittäisillä taksoneilla eroja kuitenkin havaittiin. Avoimuudella havaittiin olevan merkittävä vaikutus eliöyhteisön rakenteeseen. Avoimuuden kasvaessa havaittujen taksonien määrä laski ja runsaimmat taksonit vaihtuivat sedimenttiä suosivista nilviäisistä vapaasti uiviin äyriäisiin, sen sijaan eläinten kokonaisyksilömäärissä merkitseviä eroja ei havaittu. Merkittävä osuus tavatuista yksittäisistä taksoneista korreloi negatiivisesti kasvavan avoimuuden kanssa, avoimuuden kanssa positiivisesti korreloivia taksoneita oli vähemmän. Sinisimpukoiden biomassan kanssa havaittiin korrelaatiota usealla taksonilla, kaikki positiivisia, sen sijaan rakkohaurun biomassan kanssa korrelaatiota havaittiin ainoastaan yhdellä taksonilla. Tämä tutkimus osoittaa, että avoimuudella on selkeä vaikutus perustajalajina toimivan sinisimpukan ympärille muotoutuneeseen eliöyhteisöön ja sen rakenteeseen. Suolapitoisuuden vähäinen lasku tutkimusalueiden välillä sen sijaan ei vielä merkitsevästi vaikuta sinisimpukkayhteisön rakenteeseen, vaikka yksittäisillä lajeilla - merkittävimpänä juuri sinisimpukka - viitteitä vaikutuksista havaittiinkin. Sinisimpukan merkitys muuhun lajistoon on merkittävä, rakkohaurun merkitys on sen sijaan varsin vähäinen.