Browsing by Subject "suolistomikrobisto"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-10 of 10
  • Suutarinen, Maiju (Helsingin yliopisto, 2019)
    Imbalance of intestinal microbiota is called dysbiosis. Signs of dysbiosis are altered abundance of different bacterial species and reduced diversity together with altered interactions between bacterial species and microbiota and the host. Dysbiosis of intestinal microbiota is connected to many intestinal diseases and today many studies are focused to find so called “next generation” probiotics to be used for the alleviation of dysbiosis instead of traditional antibiotic treatments. The study was made in the Human Microbiome Research Program, Faculty of Medicine, University of Helsinki. Aim of the study was to isolate spore-forming bacterial species for the treatment of intestinal inflammation and infections with bacterial therapy. For this purpose, feces from a healthy adult who had acted as a donor for fecal microbiota transplantation was used to isolate spore-forming commensal bacteria. The isolated bacteria were identified and their ability to adhere into intestinal epithelium and strengthen it was investigated. Also anti-inflammatory potential of these isolated bacterial strains was investigated. For isolating bacteria three different heat treatments and ethanol and methanol treatments were used as a pre-treatment step. Pre-treated samples were cultivated on YCFA-media and isolates were picked from plates at different growth points for further cultivation. Selected isolates were purified, their DNA was isolated and they were identified by partial 16S rRNA -gene sequencing. From these identified isolates four isolates were chosen for further investigation and their full length 16S rRNA -gene was sequenced. These isolates were studied also by using API and aerotolerance tests. Potential anti-inflammatory and adhesion properties of the isolates were investigated by attenuation, adhesion and TER-experiments. In the isolation, the effect of different pre-treatments on the recovery of isolates was clear and based on sequencing isolates that were spore-forming anaerobic bacteria were selected for further investigation. Three of the isolates were Clostridium butyricum and one Blautia wexlerae species. Anti- and pro-inflammatory properties of these isolates were very different depending on isolate and one of them was potentially anti-inflammatory. Isolates also adhered differentially and two of them possibly strengthened gut epithelial barrier so they are promising for further research and in the future investigation with these isolates continues. Experience and results with different cultivation methods can be used to for further development of cultivation for anaerobic intestinal bacteria.
  • Hirvonen, Elina (Helsingfors universitet, 2009)
    Tutkimamme bakteeri, Faecalibacterium prausnitzii kuuluu terveen aikuisen ihmisen normaaliin suoliston mikrobistoon yhtenä sen runsaslukuisimmista edustajista. Crohnin taudissa, johon liittyy suoliston mikrobiston epätasapainoa (dysbioosi), Clostridium leptum -ryhmään kuuluvan F. prausnitzii -bakteerin määrän on havaittu olevan normaalia alhaisempi. Kahdessa eri tutkimuksessa tavoitteenamme oli selvittää, miten F. prausnitzii -bakteerin tai sen aineenvaihduntatuotteiden tuominen ennakoivasti eläimeen vaikuttaa tulehduksen kulkuun ja vakavuuteen, sekä toimiiko hoito myös suolesta riippumatonta reittiä (intraperitoneaali-injektio) käyttäen. Mallintamiseen käytettiin trinitrobentseeni sulfonihappo- (TNBS) suolistotulehdusta hiirillä. Sekä Faecalibacterium prausnitzii -bakteerin että sen aineenvaihduntatuotteita sisältävän kasvuliuoksen (supernatantti) osoitettiin hillitsevät tulehdusta TNBS-tulehdusmallissa hiirillä. Käyttämiemme tulehduksen arvosteluperusteiden mukaan molemmat hoidot näyttivät edesauttavan normaalin terveydentilan saavuttamista. Ne hillitsivät esitulehduksellisten sytokiinien tuotantoa sekä vaikuttivat suotuisasti suolenontelon mikrobilajiston tasapainoon koehiirten suolistotulehduksessa. Supernatantti myös lisäsi tulehdusta lievittävän interleukiinin, IL-10 tuotantoa Hoidot tehosivat myös sovelletussa TNBS-mallissa intraperitoneaaliruiskeena: hoidettujen hiirten kuolleisuus väheni kontrolliryhmiin nähden merkittävästi. Näin ollen bakteerin tai siitä valmistetun supernatantin ei tarvitse olla suolenontelossa vaikuttaakseen tulehdusta hillitsevästi.
  • Huurinainen, Outi (Helsingfors universitet, 2009)
    Microbiota inhabiting the colon fermentate carbohydrates, proteins and endogenous substrates to volatile fatty acids (VFA) and produce energy for the microbial growth. Because all species of bacteria ferment some component of the digesta and produce various VFAs, alterations in microflora may modify these fermentative end products. Thus, measuring the amount and type of VFA produced gives an instrument which reflects changes in the bacterial microbiota of the intestine. This study set out to explain the connections between diet composition and the formation of VFAs. The general hypothesis was that different food compositions cause differences in the VFA profile, and this may have systemic effect on animal health. Graeco Latin Square design study with 5 healthy Beagles was performed, feeding high protein (diet A, starch 54 g/kg, crude protein 609 g/kg), high carbohydrate (diet B, starch 438 g/kg, crude protein 194 g/kg), and a balanced commercial (diet C, starch 277 g/kg, crude protein 264 g/kg) diets for three weeks each. The diet C was used also for the baseline. VFA, fecal dry matter and fecal consistency score were assessed. All dogs had formed feces during diets B and C but diarrhea during diet A, leading to significant differences in fecal consistency score between the diets (p < 0.0001). The results indicate that alterations in diet had a large influence on the amount and quality of VFAs produced. Mixed-effect model analysis shows that the diets had a statistically significant (p<0.05) influence on all of the VFAs produced excluding butyric acid. The most significant changes from the baseline diet were seen with the high protein diet. Compared to the baseline diet, valeric acid production increased 24-fold, isobutyric acid by 79.5% and isovaleric acid by 42.4 %. Production of propionic acid decreased by 43.3%, acetic acid by 25.0%, and butyric acid by 10.2 %. In previous studies similar changes in VFA profile have been coupled with various intestinal diseases as well as inhibition in biotin absorption. Furthermore, this might have an influence on inflammatory response at the cellular level. Thus, changes in VFA profile may have an influence at least on the local intestinal health. The total amount of fatty acids decreased on both experimental diets. It seems that having moderate protein and carbohydate levels in the diet is a virtue and more is not necessarily better. This study provides additions to existing understanding of the relationship between diet composition and the formation of VFAs in the intestine. The findings suggest that observing the alterations in VFA levels formed in the intestine and therefore present in feces, may provide an instrument to indirectly observe changes in the bacterial microbiota of the intestine. Thus, there is a need to find the link between the changes in VFA profiles and colonic microbiota, and bacterial diversity in feces by using molecular methods. Having this greater level of understanding would lead to more robust insights into the role of intestinal microbiota in animal health, and to potential advances in the prevention and curing of related diseases.
  • Tiwari, Ananda; Kauppinen, Ari; Räsänen, Pia; Salonen, Jenniina; Wessels, Laura; Juntunen, Janne; Miettinen, Ilkka T.; Pitkänen, Tarja (Elsevier BV, 2023)
    Science of The Total Environment
    Knowledge of the decay characteristics of health-related microbes in surface waters is important for modeling the transportation of waterborne pathogens and for assessing their public health risks. Although water temperature and light exposure are major factors determining the decay characteristics of enteric microbes in surface waters, such effects have not been well studied in subarctic surface waters. This study comprehensively evaluated the effect of temperature and light on the decay characteristics of health-related microbes [Escherichia coli, enterococci, microbial source tracking markers (GenBac3 & HF183 assays), coliphages (F-specific and somatic), noroviruses GII and Legionella spp.] under simulated subarctic river water conditions. The experiments were conducted in four different laboratory settings (4 °C/dark, 15 °C/dark, 15 °C/light, and 22 °C/light). The T90 values (time required for a 90 % reduction in the population of a target) of all targets were higher under cold and dark (2.6–51.3 days depending upon targets) than under warm and light conditions (0.6–3.5 days). Under 4 °C/dark (simulated winter) water conditions, F-specific coliphages had 27.2 times higher, and coliform bacteria had 3.3 times higher T90 value than under 22 °C/light (simulated summer) water conditions. Bacterial molecular markers also displayed high variation in T90 values, with the greatest difference between 4 °C/dark and 22 °C/light recorded for HF183 DNA (20.6 times) and the lowest difference for EC23S857 RNA (6.6 times). E. coli, intestinal enterococci, and somatic coliphages were relatively more sensitive to light than water temperature, but F-specific coliphages, norovirus, and all bacterial rDNA and rRNA markers were relatively more sensitive to temperature than light exposure. Due to the slow microbial decay in winter under subarctic conditions, the microbial quality of river water might remain low for a long time after a sewage spill. This increased risk associated with fecal pollution during winter may deserve more attention, especially when river waters are used for drinking water production. Highlights • Coliphages decayed 22–27 times, and E. coli 4.8 times slower in 4 °C than 22 °C. • E. coli, enterococci, and som. coliphages were more sensitive to light than temperature. • Bacterial DNA/RNA, and Legionella were more sensitive to temperature than light. • Norovirus GII and F-specific coliphages were also more sensitive to temperature. • Indication power of fecal indicators can vary between seasons of the year.
  • Mervaala, Lauri (Helsingin yliopisto, 2020)
    Suoliston mikrobistolla on osoitettu olevan vahva yhteys useisiin suolistosairauksiin samoin kuin moniin systeemisiin sairauksiin, kuten lihavuuteen, diabetekseen ja eräisiin neurologisiin sairauksiin. Näissä tautitiloissa suoliston mikrobiston koostumus ja toiminta on häiriintynyt (dysbioosi). Uusimpien tutkimustulosten perusteella suolistomikrobiston dysbioosilla saattaa lisäksi olla merkittävä vaikutus sydän- ja verisuonitautien synnyssä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää verenpainetaudin kokeellista tautimallia hyödyntäen, vaikuttaako kohonnut verenpaine ja ravinnon suola suolistomikrobiston koostumukseen ja toimintaan. Verenpainetaudin kokeellisena tautimallina käytettiin spontaanisti hypertensiivisiä rottia (SHR), joille verenpainetauti kohde-elinvaurioineen kehittyy geneettisistä syistä. Normaalipaineisena verrokkiryhmänä käytettiin Wistar-Kyoto rottia (WKY), joista on aikoinaan risteytyksen avulla kehitetty SHR-kanta. Koe-eläinkannat jaettiin saamaan joko normaalisuolaista tai runsassuolaista ravintoa. Verenpainetaudin kehittymistä seurattiin mittaamalla koe-eläinten verenpainetta häntämittarilla kahdeksan viikon seuranta-aikana. Suolistomikrobiston koostumus selvitettiin määrittämällä ulostenäytteistä eristetystä DNA:sta 16S sekvensoinnilla. Suolistomikrobiston toimintaa arvioitiin määrittämällä seeruminäytteistä yli 650:n aineenvaihduntatuotteen pitoisuudet UPLC-MS/MS-laitteella. Tutkimuksessa osoitettiin, että verenpainetautia sairastavien koe-eläinten suolistomikrobiston koostumus poikkesi merkittävästi normaalipaineisten koe-eläinten koostumuksesta. Lisäksi havaitsimme, että runsassuolainen ravinto muutti suolistomikrobiston koostumusta myös verenpainetaudista riippumatta. Seeruminäytteiden metabolomiikka-analyysit osoittivat, että useat suolistomikrobien muodostamat metaboliitit imeytyvät suolistosta, jolloin niitä voidaan havaita verenkierrosta biologisesti aktiivisina pitoisuuksina. Verenpainetautia sairastavien koe-eläinten seerumissa eräiden metaboliittien pitoisuudet olivat merkittävästi korkeammat normaalipaineisiin koe-eläimiin verrattuna. Havainto viittaa siihen, että metaboliittien muodostuminen on lisääntynyt suolistossa ja/tai metaboliittien läpäisevyys suoliston seinämästä on verenpainetaudissa lisääntynyt. Yksi mielenkiintoisimmista havaituista metaboliiteista oli fenyyliasetyyliglysiini, jonka veripitoisuutta sekä verenpainetauti että runsassuolainen ravinto nostivat merkittävästi. Fenyyliasetyyliglysiini on aikaisemmin yhdistetty sydänpotilaiden suurentuneeseen kuolleisuusriskiin sekä verisuonten lisääntyneeseen tukosriskiin. Kaiken kaikkiaan runsassuolainen ravinto aiheutti merkittävästi laajemmat muutokset seeruminäytteiden metabolomiikassa normaalipaineisille koe-eläimille verenpainetautia sairastaviin verrattuna. Havainto saattaa viitata siihen, että suolistomikrobien muodostamat metaboliitit osallistuvat suolaresistenssiyden muodostumiseen. Lisäksi tutkimuksessa arvioitiin suolistomikrobien ja verenpainetaudin syy-seuraussuhdetta suorittamalla ulosteensiirto mikrobivapaisiin hiiriin (”germ-free mice”). Ulosteensiirto verenpainetautia sairastavilta koe-eläimiltä kohotti verenpainetta merkittävästi enemmän kuin ulosteensiirto normaalipaineisilta koe-eläimiltä. Havainto viittaa siihen, että suolistomikrobit ja niiden muodostamat metaboliitit osallistuvat keskeisesti verenpainetaudin kehittymiseen. Tutkimuksen perusteella suolistomikrobit ja niiden muodostamat metaboliitit voisivat olla lupaavia lääkekehityksen kohdemolekyylejä kehitettäessä uusia hoitoja sydän- ja verisuonitautien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon. (311 sanaa)
  • Liukkonen, Tiina (Helsingin yliopisto, 2019)
    Suolistomikrobit ovat hyödyllisiä ja tarpeellisia, joten kaikkia mikrobeja ei ole tarpeellista tuhota. Siksi naudan elimistössä toimii myös immuunijärjestelmää säätelevä systeemi. Immuunivastetta hillitsevää järjestelmää kutsutaan immunologiseksi toleranssiksi eli immuunijärjestelmän kyvyksi olla käynnistämättä immunologista vastetta tiettyjä antigeeneja vastaan. Immunologinen toleranssi perustuu soluihin, jotka hillitsevät puolustusvasteen toimintaa. Tärkeimpiä säätelysoluja ovat regulatoriset T-lymfosyytit, Treg:it, jotka tuottavat tulehdusta hillitseviä sytokiineja sekä estävät muiden puolustussolujen toimintaa. Monilla nisäkkäillä tärkeimpänä regulatorisena T-solutyyppinä pidetään FoxP3⁺ -T-lymfosyyttejä, mutta naudan regulatorisista solutyypeistä on ristiriitaisia tutkimustuloksia. Naudan suoliston immunoregulatorisista soluista, eikä naudan sikiöiden immunoregulatorisen järjestelmän kehityksestä ole aiempaa tutkimusta. Tämän tutkielman tutkimusosuuden tavoitteena oli selvittää naudan suoliston immunoregulatorisen järjestelmän kehitystä. Tarkoituksena oli tutkia, onko naudan sikiön suolistossa regulatorisia lymfosyyttejä ja muita mahdollisesti regulatorisissa tehtävissä toimivia soluja tai regulatoristen solujen tuottamia immuunireaktioihin vaikuttavia viestimolekyylejä. Toisena tavoitteena oli selvittää regulatoristen solujen olemassaoloa vasikan, hiehon ja aikuisen naudan ohut- ja paksusuolessa. Lisäksi tutkittiin markkinoilla olevien solujen tunnistamiseen käytettyjen vasta-aineiden toimivuutta naudan suolistokudosvärjäyksissä. Tämä työ on osa laajempaa tutkimusta, jossa tutkitaan varhaisia isäntä-mikrobivaikutuksia naudan suolistossa. Tutkimukseen käytettiin teurastamoilta kerättyjä nautojen sikiöitä sekä vasikoiden ja aikuisten nautojen suolistonäytteitä. Tutkimukseen otettiin kahdenkymmenen eri-ikäisen, -rotuisen ja -sukupuolisen sikiön suolistonäytteitä painottuen viimeiseen tiineyskolmannekseen, sekä seitsemän vasikan, yhden hiehon ja kolmen aikuisen naudan suolistonäytteitä. Nautojen ohut- ja paksusuolinäytteitä tutkittiin immunohistokemiallisin menetelmin parafiinileikkeistä. Vasta-aineina käytettiin anti-FoxP3-, anti-CD103- ja anti-IL-10-vasta-aineita. Anti-FoxP3-vasta-aine tunnistaa Treg:ien pääsäätelijän, transkriptiotekijän FoxP3. Anti-CD103-vasta-aine tunnistaa CD103-pintaproteiinin regulatoristen dendriittisolujen ja lymfosyyttien pinnalta. Anti-IL-10-vasta-aine on puolestaan kaikkien regulatoristen solutyyppien tuottama välittäjäaine. Lymfosyytin kaltaisia FoxP3⁺ -soluja havaittiin ensimmäisen kerran 150-180 vuorokauden ikäisen sikiön suoliston lamina propriassa. Lymfosyyttien kaltaisia CD103⁺ -soluja oli jo 110 vuorokauden ikäisen sikiön epiteelin seassa. Myös dendriittisolujen kaltaisia CD103⁺ soluja havaittiin jo 150-180 vuorokauden ikäisten sikiöiden suoliston epiteelin seassa. Makrofagin näköisiä IL-10⁺ soluja havaittiin jo 210 vuorokauden ikäisen sikiön lamina propriassa sekä harvakseltaan 220 vuorokauden ikäisen sikiön Peyerin levyn imukeräsissä. Aikuisella naudalla IL-10 värjäsi runsaasti lymfosyytin näköisiä soluja Peyerin levyn imukeräsissä. Tulosten perusteella nämä naudan sikiön immunoregulatorisen järjestelmän osat ovat sikiössä jo ennen syntymää ja IL-10:n tuotanto aktivoituu sikiökaudella noin 210 päivän iässä. Immunologinen toleranssi suolistomikrobeita kohtaan voi siis alkaa kehittyä jo ennen syntymää. Muiden tutkimusten mukaan on mahdollista, että emästä pääsee sikiöön mikrobien osasia tai jopa kokonaisia mikrobeja.
  • Wiik-Miettinen, Fanny (Helsingin yliopisto, 2018)
    Human gut microbiota is an important topic for many different disciplines. Various factors, e.g. antimicrobial drugs and diet, affect the development and balance of gut microbiota and its interactions with the host. Plant based carbohydrates that transit unabsorbed and undigested through the upper parts of gastrointestinal tract are an important source of energy for the colon bacteria. Some of colon bacteria produce short chained fatty acids (e.g. acetate, propionate, butyrate) from these carbohydrates. SCFAs provide a source of energy and regulate the cell growth and metabolism. The changes in the diversity and abundance of the SCFA producing bacteria have been linked to many gut related diseases. Studying gut microbiota with today’s analytical methods is still challenging. In this work the effects of dietary fibers on gut microbiota were monitored with a static, single vessel batch model. A batch model is typically developed for the quick high-throughput screening of samples. Fiber samples were processed in various ways to increase their solubility and thus fermentability. In this work butyrate producing bacteria, Akkermansia muciniphila and bifidobacteria were targeted. Enumeration was performed with selective growth media and quantitative PCR. Bacterial population was characterized by 16S rRNA based sequencing. To quantitate only viable bacterial cells from the sample matrix by qPCR, samples were treated with propidium monoazide (PMA), which after light activation inhibits the amplification of double-stranded DNA from dead and lysed cells. Since acidic SCFAs accumulate in the sample suspension, pH decreases clearly during the incubation in the static model. This leads to conditions which do not resemble the ones in the colon. Two different buffer solutions, pH adjustment and shorter incubation time were tested to overcome this challenge. The numbers of A. muciniphila and some of the butyrate producers decreased in acidic environment and the proportion of acid-tolerant bacteria was clearly increased and dominated the bacterial population. The optimization of PMA treatment for fecal suspension samples proved to be challenging due to the highly variable composition of sample matrixes. Dietary fibers were observed to cause different changes in bacterial population: the most soluble fibers caused greater decrease of pH and thus greater proportion of acid tolerant bacteria in the population.
  • Mertaniemi-Hannus, Ulla (Helsingfors universitet, 2001)
    Terveellä eläimellä on ruuansulatuskanavassa monimuotoinen mikrobisto, jonka tasapainoon vaikuttavat elinympäristön olosuhteet ja isäntäeläimestä johtuvat tekijät kuten ruuansulatuskanavan pH, peristaltiikka ja käytettävissä olevat ravinteet. Suolistomikrobiston kehittyminen alkaa porsaan syntymisen yhteydessä ja jatkuu koko eliniän. Suolistomikrobiston tasapainolle porsaan vieroitus on suuri muutos, jolloin helposti esiintyy häiriöitä mikrobiston tasapainossa. Suolistomikrobisto stimuloi immuunijärjestelmän ja suolen limakalvon kehittymistä sekä limakalvon limantuotantoa. Toimivan suolistomikrobiston on havaittu suojelevan isäntäeläintä patogeenien mikrobien infektioilta. Probiooteilla pyritään tasapainottamaan suoliston mikrobistoa ja siten ehkäisemään suolistoinfektioita. Probioottien on raportoitu lisäävän kasvua, vähentävän kuolleisuutta ja estävän ripulin esiintymistä. Tässä syventävien opintojen tutkielmassa tutkittiin sian suolistosta eristettyjen maitohappobakteerien antimikrobisia ominaisuuksia. Tavoitteena oli selvittää, voidaanko vieroitusripulia ja ödeematautia aiheuttavan E. coli -bakteerin kasvua inhiboida in vitro sian suolistosta tai ulosteesta eristettyjen maitohappobakteerien antimikrobisten ominaisuuksien avulla. Menetelmänä käytettiin Bioscreen®-kasvatusta, jota varten testikannoista tehtiin kasvusuodokset. Bioscreen®-kasvatuksen avulla selvitettiin, aiheuttaako maitohappobakteerin kasvusuodos patogeenin E. colin kasvun inhiboitumista in vitro. Maitohappobakteerien maitohapon tuoton ja kasvualustan pH:n vaikutuksia kontrolloitiin vastaavasti maito- ja suolahapolla. Tuloksena kahden vuorokauden kasvatuksissa havaittiin jo pelkän pH:n laskun aiheuttavan indikaattoribakteerin kasvun estymistä. Suurin osa 139 testibakteerikannasta esti E. coli -indikaattoribakteerin kasvua vaihtelevasti. E. coli -bakteerin kasvun estymistä testibakteerien kasvusuodosta sisältävällä alustalla verrattiin maitohapon aiheuttamaan kasvunestoon. Voimakkaasti (yli 20 % maitohappoa enemmän) E. coli -bakteerin kasvua estäviä bakteerikantoja oli kolme. Voimakkaasti kasvua estävien testibakteerien kasvunesto positiiviseen kontrolliin verrattuna oli 31-39 %. Suurin osa (102 isolaattia) testikannoista esti indikaattoribakteerin kasvua 0-10 % maitohappoa enemmän. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että 139 testatusta maitohappobakteerikannasta tässä tutkimuksessa kolmen kannan kasvusuodoksella on indikaattoribakteeri E. coli O141 F18-kannan kasvua voimakkaasti inhiboiva vaikutus in vitro. Tulokset viittaavat siihen, että ainakin kyseiset kolme kantaa voivat tuottaa maitohapon lisäksi antimikrobisia yhdisteitä, joiden luonnetta tässä tutkimuksessa ei kuitenkaan voitu tarkemmin selvittää. Näiden antimikrobisilta ominaisuuksiltaan parhaimpien Lactobacillus-kantojen käytettävyys probiootteina ja mahdollisina rokotevektoreina edellyttää myös lisätutkimuksia sekä in vitro että in vivo kokeina.
  • Vähä-Mäkilä, Helena (Helsingin yliopisto, 2021)
    The human gastrointestinal track is populated by gut microbiota that consist of viruses, bacteria, archaea, fungi and micro-eukaryotes. The gut microbiota is beneficial for the host in many ways, including synthesis of short chain fatty acids and vitamins, and supporting the maturation and normal functions of the immune system. A healthy gut microbiota provides colonization resistance by preventing the attachment and growth of pathogenic microorganisms in the intestines. The use of antibiotics is a common cause of intestinal microbiota disturbation and weakened colonization resistance, which can lead to intestinal infection after antibiotic treatment. The leading cause of antibiotic-associated diarrhea is infection caused by bacterium Clostridioides difficile. C. difficile infection is generally treated with vancomycin or metronidazole, but in approximately 20 % of the patients the infection renewed. In these cases, the infection is referred to as a recurrent C. difficile infection. A recurrent C. difficile infection is treated with a repeated course of antibiotics or a fecal microbiota transplantation (FMT). FMT is a medical procedure in which feces of a healthy pre-screened donor is infused into a patient’s intestine in order to restore a healthy gut microbiota. FMT is an effective treatment for recurrent Clostridioides difficile infections, and its efficacy to treat other diseases linked with intestinal dysbiosis is being studied. Rectal bacteriotherapy, in which a transplant consists of specific intestinal bacterial strains, is used similarly to FMT, has been studied as a substitute for FMT to further reduce possible risks of fecal transplant such as transferring yet-unknown pathogens into patients. The gut microbiota is a favorable ecosystem for enrichment of antibiotic resistant genes through horizontal gene transfer between bacteria. From individuals carrying C. difficile bacteria not everyone will develop C. difficile infection after antibiotic treatment, and not all C. difficile infections lead to recurrent C. difficile infections. The reason for this might be the colonization resistance against C. difficile provided by the antibiotic resistant microbes that weren’t affected by the antibiotic treatment. Antibiotic resistant commensal bacteria living in the intestine may have an important role in maintaining the colonization resistance during and after antibiotic treatment. Since vancomycin is used as a treatment for C. difficile infections, introduction of non-pathogenic vancomycin resistant bacteria in form of bacteriotherapy could provide a better colonization resistance during the antibiotic treatment. The aim of this study was to examine the incidence of vancomycin resistance gene vanB in the microbiota of three FMT donors and 13 recipients, and to study culturable vancomycin resistant gut bacteria isolated from FMT donors. The vanB gene carriage of FMT donors and patients before and after FMT was studied. Furthermore, a total of 68 vancomycin resistant bacterial isolates were cultivated and purified from FMT donors, and the taxonomical identification of isolates was performed based on their 16S rRNA gene. Whether the vancomycin resistance of the isolates resulted from vanB gene was assessed using a PCR method. The results showed that all the FMT donors carried a vanB gene in their microbiota. The gene was present in the patients’ intestinal microbiota one month after FMT and half of the patients carried the gene still after 8 or 12 months after FMT. The vanB gene wasn’t found in the samples collected from patients before FMT. It is likely that the vanB gene had transferred from donors to patients via FMT. However, vanB gene couldn’t be detected in any of the cultivated bacterial isolates, and thus the bacterial strains carrying the gene were left unidentified. The isolates represented 21 different bacterial species. Donors differed from each other with respect to overall species distribution, which supports the previous findings of individual specific microbiotas. All three donors carried species from the genus Bacteroides and lately reclassified genus Lactobacillus, but none of the species was found in all three donors. The isolates found in this study might be candidate strains for rectal bacteriotherapy, but further studies are required to determine the effectiveness and safety of these isolates.