Browsing by Subject "suunnitelmat"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 60
  • Rantasalmi, Soile (2005)
    1990-luvun lamakausi jätti Suomeen massatyöttömyyden, jonka seurauksena syntyi uusi syrjäytyneiden ja pitkäaikaistyöttömien ryhmä. Sosiaalityön tarve lisääntyi ja samalla työ muuttui vaikeammin hallittavaksi. Pitkäaikaistyöttömyyteen ja siitä seuraavaan elämän epävarmuuteen yhä yksilöllistyvämmässä yhteiskunnassa liittyvät ongelmat lisääntyivät. Syntyi tarve aikuisten asiakkaiden kanssa tehtävälle työlle, koska pitkittynyt työttömyys ja toimeentulotukiasiakkuus tuottivat tilanteita, joihin ei olemassa olevilla keinoilla pystytty vastaamaan. Aikuissosiaalityötä on viime vuosina ryhdytty kehittämään. Kehittämistyön tavoitteena on ollut tuottaa aikuissosiaalityöhön uusia menetelmiä ja toimintatapoja. Tutkimuksen idea lähti liikkeelle oman työkokemukseni myötä syntyneestä kiinnostuksesta tehdä suunnitelmallista ja asiakaslähtöistä aikuissosiaalityötä. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella mitä aikuissosiaalityön asiakkaat odottavat suunnitelmalliselta sosiaalityöltä ja mistä näkökulmasta aikuissosiaalityön suunnitelmia tehdään? Tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa suunnitelmalliseen aikuissosiaalityöhön uutta tietoa, joka voisi toimia suunnitelmallisen aikuissosiaalityön kehittämisen pohjana. Tutkimuksen aineistona olivat yhden Etelä-Suomalaisen kaupungin sosiaalitoimen asiakastietojärjestelmästä tulostetut aikuissosiaalityön suunnitelmat ja aikuissosiaalityön asiakkailta eläytymismenetelmällä kerätyt vastaukset. Aineisto analysoitiin kahtena erillisenä aineistona käyttäen analyysimenetelmänä teemoittelua. Tematisoinnin pohjana oli aineiston määrällistäminen erilaisten aineistoa avaavien kysymysten avulla. Aikuissosiaalityön asiakkaat kohdistavat sosiaalityöntekijöihin erilaisia odotuksia. Odotukset kohdistuvat sekä sosiaalityöntekijöihin että sosiaalityöhön. Aikuissosiaalityön asiakkaat odottavat sosiaalityöltä ja sosiaalityöntekijöiltä tukea ja konkreettista apua päästäkseen sen elämänvaiheen yli, johon sosiaalityö liittyy. Aikuissosiaalityön suunnitelmat luokiteltiin kolmeen erilaiseen suunnitelmatyyppiin, sen mukaan kenen näkökulmasta suunnitelma oli laadittu ja kenen tavoitteista siinä oli kyse. Löysin aineistosta suunnitelmia, joita kutsun asiakkaiden suunnitelmiksi, sosiaalityön suunnitelmiksi ja tyhjiksi suunnitelmiksi. Suunnitelmallinen sosiaalityö kulminoituu asiakkaan kanssa tehtyyn avoimeen yhteistyöhön, jonka avulla yhdessä rakennetaan tulevaisuutta, joka suuntautuu aikaan sosiaalityön jälkeen. Aikuissosiaalityön suunnitelmallisuutta tulisi kehittää yhteisen keskustelun pohjalta ja etsiä yhtenäiseen ajatteluun perustuvaa rakennetta. Keskustelemalla on mahdollista etsiä yhteistä linjaa työn tavoitteisiin ja työorientaatioihin, joilla suunnitelmallista sosiaalityötä toteutetaan.
  • Salmenperä, Hanna (Ympäristöministeriö, 2013)
    Ympäristöministeriön raportteja 25/2013
    Alueellisia jätesuunnitelmia on laadittu Suomessa jo vanhan jätelainsäädännön velvoittamana. Keskustelua alueellisten jätesuunnitelmien tarpeellisuudesta ja niiden ohjaavuudesta on käyty aina suunnitelmien laadinnan yhteydessä. Uuteen jätelakiin ja -asetukseen sisällytettiin alueellisten jätesuunnitelmien laadinnan velvoitteen lisäksi täsmentävä lista suunnitelmien tietosisällöstä. Samoihin aikoihin alueellista ympäristöhallintoa on uudistettu ja uudistustoimet jatkuvat parhaillaan. Alueellinen ympäristöhallinto joutuu suoriutumaan lainsäädännön edellyttämistä velvoitteistaan vähemmillä resursseilla kuin aiemmin. Hankkeen tavoitteena oli kehittää alueellisten jätesuunnitelmien laadintaa. Hankkeessa kartoitettiin alueellisten jätesuunnitelmien laadinnan kokemuksia sekä koottiin laatijoiden näkemyksiä uusien suunnitelmien toteutukseen. Tavoitteena oli selvittää, millä tavoin jätesuunnitelmat tulisi laatia tulevaisuudessa, ottaen huomioon alueellisten jätesuunnitelmien ja valtakunnallisen jätesuunnitelman välisen suhteen, jätelain edellytykset suunnitelmien toteutuksesta, suunnitelmien ohjaavuuden sekä resurssitehokkaan toteutustavan. Voimassaolevat alueelliset jätesuunnitelmat toteutettiin eri ajankohtina, erilaisin voimavaroin, toimintatavoin ja erilaisista maantieteellisistä lähtökohdista. Kaikille jätesuunnitelmille oli kuitenkin yhteistä haasteet alueellisesti ohjaavan suunnitelman laatimisessa, perusteellisen lähtötiedon kokoamisessa ja suunnitelmien ja ohjelmien vaikutusten arviointi (SOVA) -menettelyn soveltamisessa. Jätesuunnitelmien laatimisen taustalla reunaehtoina olivat jäte- ja SOVA -lainsäädännön vaatimukset. Selvitystyön pohjalta alueellisia jätesuunnitelmia ehdotetaan kehitettäväksi lainsäädäntömuutoksella poistamalla alueellisia jätesuunnitelmia koskevat sisältövelvoitteet kokonaan. Näin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille (ELY-keskus) jää vapaus itse päättää suunnitelmansa laajuudesta ja tietopohjasta. Yhteistyötä ehdotetaan tiivistettäväksi alueellisten jätesuunnitelmien ja valtakunnallisen jätesuunnitelman laadinnassa siten, että alueelliset jätesuunnitelmat ottavat valtakunnallisen jätesuunnitelman tavoitteet suoraan itselleen ja ovat siten alueellisia jätehuollon toimenpideohjelmia. Lisäksi voimavaroja keskitetään jätehuollon lähtötietojen koostamisessa sekä suunnitelmien seurannassa. Myös suunnitelmien seurannan yhteydessä yhteistyötä voidaan tiivistää yhteisen viestinnän kautta. Selvityksessä ehdotetaan, että alueelliset jätesuunnitelmat valmistellaan yhtäaikaisesti. Tämä helpottaa niiden keskinäistä yhteistyötä ja tiedonvaihtoa. Jätesuunnitelmat laaditaan eri ELY-keskusten yhteenliittymien voimin. Mahdollisia tulevia yhteistyötahoja voisivat Etelä- ja Länsi-Suomen yhteenliittymän lisäksi olla Itä-Suomi (Etelä-Savo, Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala) sekä Pohjois-Suomi (Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu ja Lappi). Laajojen suunnitelma-alueiden haasteet tulee ottaa huomioon ja yhteistyökokoonpanot muodostetaan hyvässä yhteistyön hengessä. Lisäksi ehdotetaan, että alueellisilta jätesuunnitelmilta poistetaan SOVA-asetuksen mukainen ympäristöarvioinnin velvollisuus. Tämä edellyttää muutosta SOVA-lakiin ja -asetukseen. Edellisen jätesuunnitelmakierroksen kokemusten perusteella voidaan todeta, ettei alueellisilla jätesuunnitelmilla yksinään ilman lainsäädännön ja muiden tekijöiden myötävaikutusta ole merkittäviä ympäristövaikutuksia. Suunnitelmien ympäristöarviointi lisäsi edellisellä kierroksella merkittävästi työkuormaa, eikä tuonut lisäarvoa suunnitelmien sisältöön. SOVA-prosessista myönteiseksi koettua vahvaa vuorovaikutusta eri toimijoiden välillä voidaan jatkaa tulevien suunnitelmien laadinnassa ilman lainsäädännön velvoitteita.
  • Sten, Sirje; Mauno, Ulla (Birkalands miljöcentral, 2009)
    Miljön i Finland 45sv/2009
    Avfallsplanen för södra och västra Finland är en gemensam utvecklingsplan för avfallshanteringen inom Tavastlands, Sydöstra Finlands, Sydvästra Finlands, Västra Finlands, Birkalands och Nylands miljöcentralers verksamhetsområden. I avfallsplanen presenteras nuläget i fråga om avfallshanteringen samt de framtida utvecklingsbehoven fram till år 2020 i planeringsområdet. Avfallsplanen fokuserar på sex tyngdpunkter inom planeringen av avfallshanteringen: materialeffektivt byggande, biologiskt nedbrytbart avfall, samhälls- och glesbygdsslam, förorenad mark, aska och slagg och avfallshantering i exceptionella situationer. I planen framförs utöver de tyngdpunktsspecifika målen dessutom nödvändiga och viktiga åtgärder för att målen ska uppnås samt de parter som ansvarar för genomföringen. I avfallsplanen presenteras hur uppföljningen är ordnad under avfallsplanens period. I planeringen tillämpas miljöbedömningen enligt SMB-lagen, dvs. lagen om bedömning av miljökonsekvenserna av myndigheters planer och program (200/2005) och en miljöbeskrivning enligt lagen har gjorts över bedömningen. I miljöbeskrivningsdelen presenteras miljöbedömningens skeden och innehåll i avfallsplaneringsprocessen i Södra och Västra Finland. Miljökonsekvensbedömningen utfördes över tyngdpunktshelheterna i avfallsplanen. Miljöbedömningen har utförts vid sidan av planeringen och den har styrt avfallsplanens innehåll och mål.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2007)
    Ympäristöministeriön raportteja 3/2007
    Ympäristöministeriön asettaman, valtakunnallista jätesuunnitelmaa (VALTSU) valmistelleen työryhmän mietinnössä esitetään strateginen suunnitelma Suomen jätehuollon sekä jätteiden synnyn ehkäisyn kehittämiseksi vuoteen 2016 mennessä. Suunnitelmassa on korostettu jätealan yhtymäkohtia muihin ympäristöpolitiikan sektoreihin, kuten kemikaalipolitiikkaan, luonnonvarojen kestävään käyttöön, ilmastopolitiikkaan, ympäristöterveydenhuoltoon, maaperän suojeluun ja teknologiapolitiikkaan. Jätehuollon päämääriksi on valittu seitsemän keskeistä teemaa, jotka ovat: 1) tuotannon ja kulutuksen materiaalitehokkuus, 2) kierrätyksen tehostaminen, 3) vaarallisten aineiden hallinta, 4) jätehuollon ilmastovaikutukset, 5) jätehuollon terveys- ja ympäristöhaitat, 6) jätehuollon organisointi ja 7) jäteosaamisen kehittäminen. Näiden lisäksi tarkastellaan yhdessä luvussa jätteiden kansainvälisiä siirtoja. Kullekin teemalle esitetään pitkän aikavälin tavoitteita ja niiden toteuttamiseksi tarvittavat keskeiset ohjauskeinot vastuutahoineen. Ohjauskeinot sisältävät mm. lainsäädännön muutoksia, jätevirtojen vero-ohjauksen selvittämistä, ohjeistusta, vapaaehtoista yhteistyötä ja informaation lisäämistä. Esimerkiksi jätteen synnyn ehkäisyn edistämiseksi esitetään otettavaksi käyttöön uusia tuotteiden, tuotannon, rakentamisen ja kulutuksen materiaalitehokkuutta parantavia ohjauskeinoja. Kierrätystä ehdotetaan parannettavaksi mm. toimilla, jotka parantavat uusiomateriaalien kysyntää. Yhdyskuntajätteen hyödyntämisasteen lisäämiseksi ja kaatopaikkojen metaanipäästöjen vähentämiseksi tulisi lisätä kierrätykseen soveltumattoman jätteen enrgiahyödyntämistä. Työryhmä on esittänyt myös kunnille, yrityksille ja muille alan toimijoille joukon suosituksia vapaaehtoisiksi toimenpiteiksi. Mietintö sisältää myös ehdotuksen valtakunnallisen jätesuunnitelman ja alueellisten jätesuunnitelmien yhteensovittamiseksi, ehdotuksen seurannan toteuttamiseksi sekä tiivistelmän suunnitelman vaikutusten arvioinnista.
  • Koskinen, Mirja (Lounais-Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristö 12/2008
    Pori on Suomen merkittävimpiä tulvauhka-alueita, jossa Kokemäenjoki tulviessaan voi aiheuttaa merkittävät taloudelliset vahingot ja uhattuna on jopa 10 000 – 15 000 ihmistä. Viranomaisten saumattoman toiminnan varmistamiseksi suurtulvatilanteessa on laadittu erityissuunnitelma Kokemäenjoen tulviin varautumisesta Porissa Satakunnan pelastuslaitoksen, Porin kaupungin ja Lounais-Suomen ympäristökeskuksen yhteistyöhankkeena. Tiedottaminen on tulvauhka- ja tulvatilanteissa keskeisessä asemassa sekä vahinkojen pienentämisen (teollisuuden ja asukkaiden omatoiminen varautuminen) että väestön turvallisuuden kannalta. Tulvatietoisuuden lisäämiseksi on suunnitelmasta keskusteltu laajasti viranomaisten, kaupungin eri hallintokuntien ja muiden keskeisten toimijoiden kanssa. Porissa on tarve jakaa asukkaille täsmällistä tietoa tulvauhasta ja tulviin varautumisesta. Suunnittelutyön aikana on korostunut aloitetun Porin tulvasuojeluhankkeen toteuttamisen sekä tulvatilanteen ennakoinnin ja ennakkotorjunnan merkitys. Pelastustoimitilanteessa viranomaisten mahdollisuudet suojata rakennuksia rajoittuvat merkittävimpiin kohteisiin ja tarvittaessa tulvauhka-alueen väestön evakuointiin. Väliaikaisten siirrettävien tulvasuojarakenteiden käyttö Porissa on hankalaa, koska suojaustarvetta on kilometreittäin. Tällä hetkellä paras tulvasuojelukeino on hätätilanteessa keksittyä vahvistamaan olemassa olevia tulvapenkereitä.
  • Sten, Sirje; Mauno, Ulla (Pirkanmaan ympäristökeskus, 2009)
    Suomen ympäristö 43/2009
    Etelä- ja Länsi-Suomen jätesuunnitelma on Hämeen, Kaakkois-Suomen, Lounais-Suomen, Länsi-Suomen, Pirkanmaan ja Uudenmaan ympäristökeskusten toimialueiden yhteinen jätehuollon kehittämissuunnitelma. Suunnitelman laadinnassa on sovellettu SOVA-lain eli viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain (200/2005) mukaista ympäristöarviointia. Jätesuunnitelmassa esitetään suunnittelualueen jätehuollon nykytila sekä tulevaisuuden kehittämistarpeet vuoteen 2020. Vuonna 2020 jätehuollon tavoitetila Etelä- ja Länsi-Suomessa on, että jätemäärä on vähentynyt, hyödyntäminen lisääntynyt sekä jätehuolto on suunnitelmallista. Jätesuunnitelma keskittyy kuuden painopisteaiheen jätehuollon suunnitteluun: Rakentamisen materiaalitehokkuus, Biohajoavat jätteet, Yhdyskunta- ja haja-asutuslietteet, Pilaantuneet maat, Tuhkat ja kuonat, Jätehuolto poikkeuksellisissa tilanteissa. Suunnitelmassa esitetään painopistekohtaisten tavoitteiden lisäksi tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeelliset ja keskeiset toimenpiteet sekä toteuttamisesta vastuussa olevat tahot. Jätesuunnitelmassa esitetty, kuinka seuranta hoidetaan jätesuunnitelmakaudella ja millaisia indikaattoreita seurannassa käytetään.
  • Salmenperä, Hanna; Sten, Sirje (Pirkanmaan ympäristökeskus, 2009)
    Suomen ympäristö 44/2009
    Ympäristöselostuksessa esitellään Etelä- ja Länsi-Suomen jätesuunnitelman viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain (200/2005), SOVA-lain, mukaisen ympäristöarvioinnin vaiheita ja sisältöä. Jätesuunnitelma on Hämeen, Kaakkois-Suomen, Lounais-Suomen, Länsi-Suomen, Pirkanmaan ja Uudenmaan ympäristökeskusten toimialueiden yhteinen jätehuollon kehittämissuunnitelma. Ympäristövaikutusten arviointi tehtiin jätesuunnitelman painopistekokonaisuuksista. Arvioitavat vaihtoehdot muodostettiin jätesuunnitteluryhmän ja asiantuntijaryhmien yhteistyönä. Merkittävien vaikutusten tunnistamisessa käytettiin perustana SOVA-asetuksen arviointikriteereitä. Ympäristöarviointi on suoritettu suunnittelun rinnalla ja se on ohjannut jätesuunnitelman sisältöä ja tavoitteita. Vaikutusten arviointi on selkeyttänyt painopisteissä valittuja linjauksia. Selostuksessa esitellään lyhyesti jätesuunnitelman kannalta keskeisiä suunnitelmia ja ohjelmia. Näistä keskeisin on valtakunnallinen jätesuunnitelma, jonka toteuttamisessa alueellinen jätesuunnitelma on tärkein työväline. Lisäksi selostuksessa kuvataan suunnittelualueen ympäristön nykytilaa niiden indikaattoritietojen osalta, joihin jätehuollon kysymykset ja erityisesti valitut painopisteet kytkeytyvät sekä nykytilan kehitys, mikäli jätesuunnitelma ei toteudu. Selostus sisältää myös jätesuunnitelman seurantaohjelman.
  • Kiiski, Elina (2007)
    Työssä tarkastellaan eurooppalaisen julkisuuden rakentumisen mahdollisuuksia Euroopan unionissa. Työni lähtökohtana on ajatus siitä, että poliittisten päätösten on perustuttava julkiseen harkintaan deliberatiivisen demokratiateorian mukaan. Koska Euroopan unioni on kehittynyt yhä suuremmassa määrin poliittiseksi toimijaksi, on myös EU:ssa toteutettava julkiseen harkintaan perustuvaa päätöksentekoa. Jotta julkinen harkinta voisi unionissa toteutua, olisi EU:ssa oltava jonkinlainen yhteinen julkisuus, jonka puitteissa kansalaiset voisivat keskustella heitä koskevista asioista ja osallistua unionin päätöksentekoon. Toistaiseksi on kuitenkin epäselvää, miten tällainen julkisuus voisi ylikansallisessa EU:ssa rakentua. Työssäni pyrin kartoittamaan erilaisia näkemyksiä siitä, millaisia mahdollisuuksia aiheeseen perehtyneet yhteiskuntatieteilijät eurooppalaisen julkisuuden syntymiselle näkevät. Pyrin tieteellisen julkisuuskeskustelun pohjalta vastaamaan myös kysymykseen siitä, millainen EU:n olisi oltava rakenteeltaan, jotta sen puitteissa voisi syntyä jotakin, mitä voitaisiin kutsua julkisuudeksi. Lopuksi analysoin Euroopan komission viestintäsuunnitelmaa, jonka tavoitteiksi on kirjattu eurooppalaisen julkisuuden ja demokratian parantaminen. Erityisen relevantiksi kysymys EU:n julkisuudesta on tullut 2000-luvulla, EU:n perustuslaillisen prosessin myötä. Perustuslailla on haluttu syventää EU:n integraatiota sekä selkiyttää EU:n perussopimuspohjaa, mutta huonolla menestyksellä. Ranskan ja Alankomaiden kansalaiset hylkäsivät perustuslain kansanäänestyksissään vuonna 2005 ja toistaiseksi sopimuksen kohtalosta on käynnissä miettimisaika. Samaan aikaan puhe EU:n demokratiavajeesta on yleistynyt kautta unionin. Viestinnän tutkimuksen kannalta kysymys Euroopan unionin kehityksen suunnasta voidaankin nähdä olevan tiiviisti yhteydessä siihen, kuinka EU:n kommunikatiivinen tila kehittyy. Jotta EU:sta voisi kehittyä myös kansalaisilleen hyväksyttävissä oleva poliittinen toimija, on EU:ssa oltava myös jonkinlainen poliittinen ja medioitu julkisuus. Teoreettisena jäsennyksenä työssäni käytetään näkemyksiä eurooppalaisen julkisuuden synnystä ylikansallisesti tai vaihtoehtoisesti kansallisissa julkisuuksissa. Yleisesti näkemykset ylikansallisen eurooppalaisen julkisuuden synnyn mahdollisuuksista ovat melko pessimistisiä, lukuunottamatta Internetin potentiaalia ylikansallisten yhteisöjen synnyttämiseen. Sen sijaan tutkijoiden parissa suosiota on saanut näkemys eurooppalaisen julkisuuden rakentumisesta kansallisissa julkisuuksissa, joiden sfääreissä voitaisiin käsitellä sekä unionin että muiden jäsenmaiden asioita yhä paremmin. Näiden kahden näkemyksen välistä kuilua kuroo umpeen näkemys EU-julkisuuden rakentumisesta prosessina. Tämä prosessi syntyy kansalaisten arkipäiväisistä toimista, jos he näiden toimien puitteissa käyttäytyvät yhä enemmän myös EU:n kansalaisina, vaikkapa vaaleissa tai yli rajojen ulottuvissa kansalaisjärjestöissä. EU-julkisuus tarvitsee siis syntyäkseen myös demokraattisia rakenteita, joiden myötä kansalaisena toimiminen EU:ssa on mahdollista. Euroopan komission viestintäsuunnitelman analyysissä kiinnitetään huomiota siihen, miten komissio näkee unionin viestinnän keinot mahdollisuutena edistää julkisuutta ja demokratiaa EU:ssa. Analyysiosiossa vertaan komission näkemyksiä eurooppalaista julkisuutta pohtineiden yhteiskuntateoreetikkojen näkemyksiin. Näkemyksissä on huomattavissa suuria eroja siinä, missä määrin viestinnän keinojen voidaan uskoa ratkaisevan EU:n kohtaamia ongelmia. Tärkeimmät työssäni käytetyt lähteet teoriaosiossa sekä ensimmäiseen ja toiseen tutkimuskysymykseen vastaamisessa ovat Jürgen Habermas, Hannu Nieminen, Erik O. Eriksen, Renée van Os, Marianne Van de Steeg, Peter Schlesinger, Ruud Koopmans, Barbara Pfetsch, Thomas Risse, Peter Dahlgren ja Hans-Jörg Trenz.
  • Ikonen, Iiro; Hagelberg, Eija; Lammi, Antti; Lundström, Eriika; Seppälä, Outi; Särmäntö, Päivi (Lounais-Suomen ympäristökeskus, 2006)
    Suomen ympäristö 36/2006
    Halikonjoen luonnonhoidon suunnittelu tehtiin kolmessa eri vaiheessa 2002-2004. Suunnittelutyö keskitettiin Halikonjoen - Uskelanjoen valtakunnallisen maisema-alueen Halikonjoen ydinosalle. Työn kuluessa käytiin läpi kyselyin tai tilakäynnein alueen lähes kaikki maanomistajat ja luotiin rekisteri, jonka avulla on helppo kohdentaa neuvontaa ja edistää alueiden hoidon aloittamista maatalouden erityisympäristötuilla, metsätalouden tuilla ja muilla tuilla. Lisäksi inventoitiin tarkemmin alueen luonnonarvoja ja tehtiin visuaalinen maisematarkastelu. Työn perusteella voidaan todeta, että Halikonjokilaakson luonnon monimuotoisuusarvoa nostavat erityisesti perinnemaisemat, kuten jokivarsien tuoreet niityt, kuivahkot paisterinteet ja joen lähiympäristön kalliorinneterassien ketolaikut. Alueella on myös hiekkaisuutta, mikä näkyy huomionarvoisen lajiston korkeassa määrässä. Jokivarressa on lisäksi lehtolaikkuja, joissa on usein vanhenevaa puustoa ja maapuita sekä luonnontilaisia puroja ja noroja. Luontodirektiivin liitteen IV lajeista alueella elää pikkuapollo (Parnassius mnemosyne), saukko (Lutra lutra), vuollejokisimpukka (Unio crassus) sekä liito-orava (Pteromys volans). Nykyisin yhä merkittävämpi osa Suomen uhanalaisista lajeista on riippuvaisia hoidetuista perinnemaisemista. Lähes kaikki pelloksi kyntämättömät Varsinais-Suomen tuoreet niityt ovat jokinotkoissa. Jokinotkojen rinteitä on myös hyödynnetty niittyinä hyvin pitkään, osa rinteistä on myös kynnetty pelloiksi hevosten aikakaudella. Jokinotkojen tuoreita ja kuivia niittyjä uhkaa etenevä umpeenkasvu, mikä heikentää merkittävästi monien lajien elinmahdollisuuksia. Niittyjä tulisikin lähes poikkeuksetta saada hoitoon, sen lisäksi hoitoon tulisi saada myös hakamaisia alueita, reunavyöhykkeitä ja metsälaitumia. Tärkeää on että mukaan saadaan laajoja jokimaisemakokonaisuuksia, joiden sisällä hoitotapa vaihtelee. Halikonjoen alueelle tulisi priorisoida jatkossakin hoitotukia ja räätälöityä tilakohtaista suunnittelua. Myös uusia joustavia rahoituskeinoja metsäisten alueiden osalta tulisi vielä kehittää. Maanomistajat ja alueen toimijat ovat tehtyjen kyselyjen ja alueella toimineen Maisemajuna –projektin (2003-2006) kokemusten perusteella pääsääntöisesti kiinnostuneita kehittämään alueidensa hoitoa ja osallistumaan siihen. Työ jatkaa Lounais-Suomen ympäristökeskuksen tilakohtaisten suunnittelutöiden sarjaa. 
  • Unknown author (Pohjois-Karjalan ympäristökeskus, 2009)
    Suomen ympäristö 47/2009
    Itä-Suomen jätesuunnitelma on Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakuntien yhteinen jätehuollon kehittämissuunnitelma vuoteen 2016. Suunnitelmassa on esitetty tavoitetila vuoteen 2016 jätteiden energiahyötykäytölle, biojätteiden ja lietteiden käsittelylle, haja-asutusalueiden jätehuollolle, rakentamisen jätteiden käsittelylle, materiaalitehokkuudelle sekä jäteneuvonnalle. Suunnitelma sisältää jätehuollon nykytilakuvauksen sekä ympäristövaikutusten arvioinnin. Tavoitteiden saavuttamiseksi on esitetty noin 50 alueellisesti toteuttamiskelpoista kehittämistoimenpidettä vastuutahoineen. Jätesuunnitelman toteutumista tullaan seuraamaan suunnitelmassa asetettujen määrällisten ja laadullisten mittareiden avulla.
  • Schroderus-Härkönen, Seija; Kovalainen, Heikki; Kananen, Eero; Pulkkinen, Erkki; Nuortimo, Elina (Kainuun ympäristökeskus, 2007)
    KAIra 4/2006
    Kainuun haja-asutuksen jätevesihanke 2005-2006 toteutettiin EU-hankkeena Kainuun ympäristökeskuksessa. Hankkeen rahoittajina olivat EAKR, Kainuun ympäristökeskus ja Kainuun kunnat. Hankkeen tavoitteena oli pilottikohteiden kautta selvittää Kainuun haja-asutusalueella olevien kiinteistöjen jätevesien käsittelyn tila ja taso verrattuna 1.1.2004 voimaan tulleen jätevesiasetuksen käsittelyvaatimuksiin. Jätevesiselvitys tehtiin kymmenen pilottikylän 400 ja Oulujärven rantavyöhykkeen 441 kiinteistöllä. Hankkeen aikana koulutettiin kuntien viranomaisia, jätevesijärjestelmien suunnittelijoita ja rakentajia sekä lokayrittäjiä. Pilottikylillä ja Oulujärven rantavyöhykkeellä toteutettu selvitys osoitti, että 5-10 % jätevesijärjestelmistä on rakennettu vuoden 2000 jälkeen ja jopa 30-40 % järjestelmistä on yli 25 vuotta vanhoja. Jätevedet johdetaan suurimmalla osalla kiinteistöistä (75 %) joko kivipesään tai avo-ojaan. Kiinteistöjen omistajat arvioivat itse oman jätevesijärjestelmänsä puhdistustehon. Puhdistusteho on arvioitu huonoksi 50-75 % kiinteistöistä, joissa on vesikäymälä. Kainuussa tehty selvitys osoitti, että vuosittain noin 2000 kiinteistön jätevesijärjestelmä tulisi kunnostaa vuoteen 2014 mennessä.
  • Kiiskinen, Anna-Liisa; Karjalainen, Jani (Keski-Suomen ympäristökeskus, 2006)
    Suomen ympäristö 47/2006
    Tässä julkaisussa kuvataan syksyllä 2005 toteutetun ympäristökasvatuksen alueellisten yhteistyötilaisuuksien sarjan merkittävimmät havainnot ja toimenpide-ehdotukset, jotka esitetään huomioitavaksi kansallisessa kehittämistyössä. Maakuntaralliksi nimetyt 13 kuulemistilaisuutta toteutettiin ympäristöministeriön ja opetusministeriön aloitteesta. Tavoitteena oli käynnistää ja vahvistaa yhteistyötä paikallisten ja alueellisten ympäristökasvattajien välille. Maakunnissa todettiin, että toimijoita on paljon, mutta toiminta hajallaan ja resurssit riittämättömiä tai lyhytkestoisia. Ympäristökasvatuksen kehittämiseen tarvitaankin enemmän jämäkkyyttä ja yhteistä näkemystä siitä, minne ollaan menossa. Tarvitaan pitkäjänteisyyttä sekä toimintaan että rahoitukseen. Ympäristökasvatuksen määrä ja laatu riippuvat nyt liiaksi yksittäisten opettajien, kasvattajien, päiväkotien ja koulujen oma-aloitteisuudesta ja innostuksesta. Opetussuunnitelmia kouluissa ja ympäristölainsäädäntöä kunnissa tulkitaan hyvin eri tavoin. Tästä seuraa eriarvoisuutta erityisesti kuntien välille. Valtakunnan tasolla tarvitaan yhtenäinen toimintamalli ja linjaukset. Aluetasolla ehdotetaan luotavaksi kehittämiskeskusten verkosto.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2006)
    Suomen ympäristö 8/2006
    Vesienhoidon asetustoimikunnan asettaman keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesien jaoston tehtävänä oli laatia perusteet seikoista, joita on otettava huomioon: - nimettäessä pintavesi keinotekoiseksi tai voimakkaasti muutetuksi vesimuodostumaksi vesienhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) 22 §:n mukaisesti - arvioitaessa vesimuodostuman parasta saavutettavissa olevaa ekologista tilaa vesienhoidon järjestämisestä annetun lain 8 §:n mukaisesti. Jaos ehdottaa, että pintavesi voidaan nimetä vesienhoitosuunnitelmassa keinotekoiseksi vesimuodostumaksi, jos kanava on rakennettu maalle tai tekojärvi on rakennettu siten, että yli puolet sen pinta-alasta on muodostunut maalle. Vesimuodostuma voidaan nimetä vesienhoitosuunnitelmassa voimakkaasti muutetuksi, mikäli hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi tarpeellisista hydrologis-morfologisten ominaisuuksien muutoksista aiheutuu merkittäviä haitallisia vaikutuksia ympäristölle tai vesistön käytölle. Tarpeen mukaan voidaan kuitenkin käyttää suoria hydrologis-morfologisia kriteereitä, joista on myös tehty ehdotuksia raportissa. Jaos ehdottaa, että keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesien paras saavutettavissa oleva ekologinen tila määritetään tapauskohtaisesti. Parhaassa saavutettavissa olevassa ekologisessa tilassa eliöstön vapaaseen kulkemiseen rakenteellisten esteiden ylitse ja ohitse sekä ylä- että ala-virtaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. Harkittaessa näitä rakenteellisia toimia on otettava huomioon eliöstön koko elinkierto. Työssä käytettiin hyväksi jo tehtyjä kansallisia ja kansainvälisiä selvityksiä.
  • Kaimio, Maarit (Helsingin yliopisto, 2001)
    Verkkari 2001 (1)
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2008)
    Suomen ympäristö 32/2008
    Kohti kierrätysyhteiskuntaa – Valtakunnallinen jätesuunnitelma vuoteen 2016, on valtioneuvoston hyväksymä strateginen suunnitelma jätehuollon ja jätteiden synnyn ehkäisyn periaatteista, päämääristä ja tavoitteista vuoteen 2016 sekä niiden saavuttamiseksi tarvittavista toimista. Jätepolitiikan keskeisenä tavoitteena on jätteen synnyn ehkäisy ja jätteistä aiheutuvien haitallisten terveys- ja ympäristövaikutusten vähentäminen. Suunnitelmaan sisältyy Suomen kansallinen jätteen synnyn ehkäisyn suunnitelma sekä seitsemän muuta jätehuollon sektoreita poikkileikkaavaa päämäärää, joiden alle on ryhmitelty jätesuunnitelman tavoitteet ja keskeiset ohjauskeinot niiden saavuttamiseksi. Suunnitelman tavoitteena on saada yhdyskuntajätteen määrä kääntymään laskuun vuoteen 2016 mennessä. Tavoitteena on lisäksi mm., että yhdyskuntajätteestä kierrätetään materiaalina 50 % ja hyödynnetään energiana 30 %. Loppusijoitettavaksi kaatopaikoille päätyisi enintään 20 % jätteistä. Suunnitelmassa esitetään lisäksi, että teollisuuden toimialat asettaisivat toimialakohtaisissa materiaalitehokkuussopimuksissa tavoitteita ominaisjätemääriensä vähentämiseksi ja kierrätyksen lisäämiseksi.