Browsing by Subject "symbolinen interaktionismi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-8 of 8
  • Lundén, Anna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan lasten tapoja ymmärtää globaaleja tapahtumia, tapaa, jolla he saavat tietoa näistä ja sitä, kuinka merkityksellisinä lapset pitävät tietoa tapahtumista oman arkielämänsä ulkopuolella. Tutkielmaa taustoittaa ajatus teknologian ja digitaalisen median kasvaneesta roolista yhteiskunnassa ja sen vaikutuksista tiedon leviämiseen. Teoreettisena viitekehyksenä käytetään sosialisaatio-teorioita sekä Herbert Blumerin kehittämä symbolisen interaktionismin teoriaa, jonka mukaan yksilö ymmärtää ja luo merkityksiä asioille aina sosiaalisen vuorovaikutuksen avulla. Sosiaalisen vuorovaikutuksen avulla yksilö peilaa omia käsityksiään oman sosiaalisen yhteisönsä merkityksenantoihin ja näin mukauttaa omat tapansa ajatella yhteisönsä tapojen mukaisesti. Tutkielman tavoitteena on teoreettisen viitekehyksen ja aineiston avulla saada tarkempi käsitys lasten globaalitietoisuudesta sekä tavoista, joilla se muodostuu. Tutkielma on toteutettu kvalitatiivisia metodeja hyväksi käyttäen. Tutkielman aineisto on kerätty keväällä 2017 ja se koostuu kuudesluokkalaisten oppilaiden globaalikasvatustuntien havainnoinnista sekä ryhmähaastatteluista. Ryhmähaastatteluissa käsitellään sekä globaalikasvatustunnin aiheita että haastatellaan oppilaiden näkemyksiä globaaleista tapahtumista, tiedon muodostumisesta sekä merkityksellisyydestä lasten omasta näkökulmasta. Yhteensä haastatteluihin osallistui 21 oppilasta. Aineisto on analysoitu kollektiivisesti tuotettuna kulttuurituotteena, joka kuvastaa lasten omaa pienoiskulttuuria. Tutkielman tulosten mukaan 12-vuotiaille ”globaali” käsitteenä on jokseenkin vaikeasti ymmärrettävissä, mutta heillä on kuitenkin tietoa useista aineiston keruun aikana vaikuttaneista globaaleista tapahtumista, kuten ilmastonmuutos, terrori iskut, Yhdysvaltojen presidentinvaalit. Pyydettäessä he osasivat myös pohtia globaalien tapahtumien syy-seuraussuhteita. Tietoa globaaleista tapahtumista tuli ennen kaikkea digitaalisen median ja ikätovereiden kautta. Aikuisten rooli – esimerkiksi kotona tai koulussa – oli lasten näkökulmasta hyvin pieni. Lapset kokivat, että heidän tulisi saada tietoa globaaleista tapahtumista, mutta he samalla he kokivat pystyvänsä itse hankkimaan kaiken tarpeellisen tiedon. Tutkielman johtopäätösten mukaan lasten globaalitietoisuus muodostuu ikätovereiden ja digitaalisen median avulla, ja ne ovat samalla lasten näkökulmasta kaikkein oleellisimpia tiedonähteitä. Lapset pohtivat globaaleja tapahtumia koskevaa tietoa omasta tietokulttuuristaan käsin, ja he eivät koe aikuisten roolia tämän tiedon muodostumisessa merkityksellisenä. Median ja ikätovereiden eli oman tietokulttuurinsa kautta lapset kuulevat globaaleista tapahtumista ja muodostavat käsityksensä tiedon merkityksellisyydestä. Oman tietokulttuurinsa ansiosta lapsille on kehittynyt kyky vuorovaikutustilanteissa pohtia syitä globaalien tapahtumien takana sekä asettua toisen asemaan.
  • Miettinen-Koivusalo, Satu (Helsingfors universitet, 2011)
    Tutkielma keskittyy hoivahenkilöstön työhyvinvoinnin merkityksiin ja sen ongelmakohtiin erään vanhusten hoivalaitoksen henkilökunnan kertomana. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii Blumerin (1969) teoria symbolisesta interaktionismista, sekä Strykerin strukturaalinen symbolinen interaktionismi (2008). Tutkimuskohteena ovat sosiaaliset prosessit siltä osin kuin ne haittaavat tai tukevat työhyvinvointia hoivalaitoksissa. Tutkielman tavoitteena ei ole käyttää grounded theorya uuden teorian löytämiseen, vaan uusien työhyvinvoinnin tekijöiden kartoittamiseen. Tutkimuskysymykset käsittelivät sitä, millaisena työhyvinvointi näyttäytyy haastateltavien kertomana. Ja lisäksi tarkasteltiin sitä, miten sosiaaliset suhteet työyhteisössä kytkeytyvät työhyvinvoinnin eri aspekteihin. Vanhustenhoidon erityispiirteitä ja aikaisempia työhyvinvoinnin tutkimuksia käydään läpi, sekä kartoitetaan vanhustenhoidon tilaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Työhyvinvoinnin käsitettä tarkastellaan sekä yleisesti että vanhustenhoidon osalta. Tutkimusmenetelmänä toimi laadullinen aineistolähtöinen symboliseen interaktionismiin perustuva grounded theory. Aineisto koostui puolistrukturoiduista haastatteluista ja käsitti yhteensä 24 haastattelua, joista 12 valittiin tähän tutkielmaan. Kaikki haastateltavat olivat naisia, johon kuului 8 lähi- ja perushoitajaa, 2 sairaanhoitajaa ja 2 osastonhoitajaa. Haastateltavien valinnan kriteerinä oli työskentely pitkäaikaispotilaiden osastolla. Aineisto analysoitiin glaserilaista grounded theory metodologiaa käyttäen hyödyntäen abduktion logiikkaa. Haastattelut analysoitiin grounded theory metodologian mukaisesti avoimen ja selektiivisen koodauksen avulla CAT-ohjelmaa apuna käyttäen. Tutkimustulosten perusteella havaittiin, että työhyvinvointi koostuu dynaamisista työyhteisön prosesseista, joita säätelevät luottamuksen ja vallankäytön tasapainottelu. Työhyvinvointia kannatteleviin tekijöihin lukeutui avoin kommunikaatio, kollegiaalinen tuki, tasavertaisuus ja yhteiset pelisäännöt. Työhyvinvointia haittaaviksi sosiaalisiksi prosesseiksi fokusoitui vallankäyttö, joka oli selkein työhyvinvointia uhkaava kategoria haastateltavien puheessa. Se oli yhteydessä lukuisiin suoriin ja epäsuoriin interaktion muotoihin, kuten vaientamiseen, syyllistämiseen ja nonkommunikaatioon. Hoivaorganisaation keskeinen dynaaminen elementti oli hoivaorganisaation jähmeys, joka näkyi monella tapaa työyhteisön arjessa vaikeuttaen koko organisaation toimintaa. Organisaation johdolla on merkitystä hoivaorganisaation toiminnan kannalta sekä puheen kulttuurin että konservatiivisen johtamisen muodossa. Merkityssisältöjen erilaisuus johdon ja alaisten välillä aiheutti vuorovaikutuksen vaikeutumista. Sosiaaliset suhteet olivat odotetusti tärkeässä asemassa hoivahenkilöstön työn arjessa. Analyysin tulokset tukivat hoivalaitoksien työntekijöiden työhyvinvointitutkimuksen aikaisempaa linjaa, joissa on korostettu sosiaalisten suhteiden, luottamuksen ja vallankäytön merkitystä työhyvinvointiin. Työn tarkoituksena oli tuottaa uusia työhyvinvoinnin tekijöitä. Tällaisena voidaan pitää nonkommunikaation merkitystä organisaation vuorovaikutusprosessien kannalta. Tutkielman keskeisimmät lähteet ovat: Blumer, H.: Symbolic Interactionism: Perspective and Method; Utriainen, K.: Arvostava vastavuoroisuus ikääntyvien sairaanhoitajien työhyvinvoinnin ytimenä hoitotyössä, sekä Stryker, S.: From Mead to a Structural Symbolic Interactionism and Beyond.
  • Helsingin yliopisto, Opettajankoulutus; Koskennurmi-Sivonen, Ritva; (Tekstiilikulttuuriseura, 2012)
    Tekstiilikulttuuriseuran julkaisuja
  • Rajamäki, Kristi (Helsingin yliopisto, 2018)
    Psykoterapiasta on runsaasti keskustelunanalyyttista tutkimusta. Psykoterapiavuorovaikutusta on tutkittu niin yleisesti kuin myös keskittyen joihinkin erityisiin osa-alueisiin. Näiden tutkimusten tavoitteena on saada tietoa ja löytää mahdollisia kehitysideoita. Potilaan minuus on keskeinen osa-alue psykoterapiassa. Sitä työstetään terapiassa jatkuvasti, mutta siitä miten terapeutti potilaan minuutta käsittelee, ei ole aiemmin tehty perusteellista tutkimusta. Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää, miten terapeutti hakee potilaan puheesta kuvauksia hänen minuudesta, ja miten hän näitä kuvauksia käsittelee. Käsitys minuudesta nojaa tässä symbolisen interaktionismin teoriaperinteeseen. Vuorovaikutustutkimuksena tämä keskittyy terapeutin käyttämiin vuorovaikutuksellisiin resursseihin potilaan minuuden työstämisessä. Vuorovaikutuksen tutkiminen on mikrososiologiaa, ja edellyttää yksityiskohtaista analyysia, niinpä tässä käytetään keskustelunanalyyttisia menetelmiä sekä videoitua ja tarkkaan litteroitua aineistoa. Aineistona on viisi terapiaistuntoa kahdesta eri tapauksesta psykodynaamisessa psykoterapiassa. Tutkimuksessa syntyneitä havaintoja tarkastellaan aiemman keskustelunanalyyttisen, erityisesti psykoterapiatutkimuksen valossa. Keskeisimmät esille nousevat piirteet minuuden käsittelemisessä psykoterapiassa ovat minuuden delikaattisuus ja projektiluonteisuus sekä sen henkilökohtaisuuden ja sosiaalisuuden välinen suhde. Psykoterapiassa käsitellään runsaasti arkaluontoisia aiheita, jotka edellyttävät terapeutilta delikaattisuuteen suuntautumista. Minuuden kohdalla tämä korostuu erityisesti, sen ollessa jossain määrin delikaattinen aihe jo itsessään, sekä sisältäessä paljon delikaattisia osa-alueita. Psykoterapiassa esiintyy tyypillisesti myös ylisessioisia projekteja. Myös minuus näyttäytyy tämän tutkimuksen perusteella sellaisena pitkäaikaisena projektina, jota työstetään istunnosta toiseen. Minuuden eri osa-alueetkin vaativat pitkäjänteistä käsittelyä. Vaikka minuus on hyvin henkilökohtainen asia, näkyy myös sen sosiaalinen ulottuvuus tässä tutkimuksessa vahvasti. Tutkimuksessa ilmenee kuinka terapeutti käyttää tätä minuuden sosiaalista puolta hyväksi potilaan minuuden työstämisessä. Yhteenvetona voisi todeta minuuden olevan keskeinen osa-alue psykoterapiassa. Sen käsitteleminen noudattaa pääpiirteittäin tyypillisiä psykoterapiavuorovaikutuksen lainalaisuuksia. Minuuden kohdalla nämä psykoterapiavuorovaikutukselle tyypilliset piirteet korostuvat entisestään projektiluontoisuuden ja delikaattisuuden osalta. Näiden lisäksi minuuden tasapainottelu sen henkilökohtaisuuden ja sosiaalisuuden välillä tekee siitä moniulotteisen.
  • Tapani, Annukka (2007)
    Ammattikorkeakoulut ovat uusia toimijoita koulutuksen kentällä. Satakunnan ammattikorkeakoulun (SAMK) toiminta ammattikorkeakouluna alkoi vuonna 1992. SAMKissa on koulutusta kolmella toimialalla: tekniikka ja merenkulku, sosiaali- ja terveysala sekä liiketalous, matkailu- ja kulttuuriala. Toimipisteitä on yhteensä kymmenen ja ne sijaitsevat viidellä paikkakunnalla. Me-teeman tarkasteluun tuo lisänsä SAMKin ainutlaatuinen ylläpitomalli ja koulutusyksiköiden eriaikainen mukaantulo kokonaisuuteen. Ylläpitomallissa määritellään muun muassa rahavirrat, koulutuspaikkakunnat ja koulutuksen tasapuolinen kehittäminen eri paikkakunnilla. Ammattikorkeakoulun rakentuminen ei ole ollut helppoa: ammattikorkeakoulukokeiluun liitettyjen oppilaitosten ikä vaihteli vajaasta kymmenestä vuodesta jopa yli sataan vuoteen, välimatkat vaihtelivat vajaasta kilometristä yli sataan kilometriin, samoin huomattavaa vaihtelua oli opiskelijamäärässä ja henkilökunnan määrässä. Kollektiivisen identiteetin merkitystä tutkin kysymällä, mitä sana me merkitsee tutkimuskohteena olevan ammattikorkeakoulun henkilökunnan mielessä. Keräsin aineiston sähköpostikyselynä valitsemiltani 60 henkilöiltä. Vastauksia sain takaisin 39 kpl. Valitut henkilöt olivat luokitukseni mukaan ns. kriittisiä tapauksia, joiden tiesin työyhteisökokemukseni perusteella edustavan kriittistä ajattelua: henkilö on toiminut pitkään SAMKissa tai hän on esittänyt kriittisiä ajatuksia työryhmissä tai kokouksissa. Kriittinen tapaus voi olla myös henkilö, joka on uusi toimija tässä yhteisössä. Mukaan valitsin sekä johtotehtävissä toimivia, opettajia että toimistohenkilökuntaa. Kaksoisroolini keskushallinnon virkamiehenä, osana tutkimaani merkityskokonaisuutta, ja tutkijana oli haasteellinen: vastaajien mielessä saatoin olla vakooja tai keskushallinnon edustaman ajattelutavan vanki. Analysoin aineiston viisiportaisesti. 1. Argumentaatioanalyysi: etsin vastauksista perustelut (P), taustaoletukset (T) sekä väitteet (V). 2. Argumentaatioanalyysin täydennys retorisella analyysillä: kirjoitin edellä esitetyt argumentit tyyppitarinoiksi. Sovelsin fenomenologista metodia: kun fenomenologinen reduktio on tehty, kiinnostuksen kohteena oleva ilmiö voidaan kuvata ja paljastaa ja mennä syvemmälle ilmiöön 3. Analysoin omat näkökulmani tyyppitarinoista, niiden vakuuttavuudesta, vakuuttamisen keinoista, suuntauksesta, kenelle tarkoitettuja ja kuinka onnistuneesti. 4. Kahdeksan muuta henkilöä vertaisanalysoivat tyyppitarinat. Tutkimusaineistoni perusteella sana me saa merkitykseksi seuraavia asioita: • merkitys on erilainen riippuen tilanteesta, jossa ollaan • sana merkitsee yksikköä tai sen osaa • se merkitsee kaikkia, hyvin laajasti • meisyys merkitsee sitä, että meillä on jotain yhteistä • me sanalla ei ole merkitystä enää. Me-sanan käytössä voidaan erottaa seuraavat tasot: • Olen aina me. • Ulkopuolisille kumppaneille me tarkoittaa kaikkia, talon sisäisesti me tarkoittaa omaa yksikköä. • Työyhteisöni on me. • En käytä sanaa me juuri lainkaan. Yhteenkuuluvuuden tunteen esteiksi nähtiin seuraavat seikat: • Johtaminen • Ulkoiset rakenteet • Henkilöstön tahtotila • Toisaalta nähtiin, että tämä on kasvuprosessi kohti yhteisöllisyyttä. Tärkeimmät lähteet: Blumer, H. (1969) Symbolic Interactionism. Pespective and Method. Berkeley: University of California Press. Berkley and Los Angeles, California. Kalliola, S. (2001). Herbert Blumer. Symbolinen interaktionismi. Teoksessa V. Hänninen, J. Partanen & O-H. Ylijoki (toim.) Sosiaalipsykologian suunnannäyttäjiä. Tampere: Osuuskunta Vastapaino. Kaunismaa, P. (1997) Keitä me olemme? Kollektiivisen identiteetin käsitteellisistä lähtökohdista. Sosiologia 34, (3), 220-229. Kakkuri-Knuutila, M-L. ja Halonen, I. (2002). Argumentaatioanalyysi ja hyvän argumentin ehdot. Teoksessa M-L. Kakkuri-Knuutila (toim.) Argumentti ja kritiikki. Helsinki: Gaudeamus Kuusela P. (2001) George Herbert Mead. Pragmatismi ja sosiaalipsykologia. Teoksessa V. Hänninen, J. Partanen & O-H. Ylijoki (toim.) Sosiaalipsykologian suunnannäyttäjiä. Tampere: Osuuskunta Vastapaino. Mead, G. H. (1962) Mind, Self, & Society. From the Standpoint of a Social Behaviorist. Edited and with an Introduction by C. W. Morris. Chicago: The University of Chicago Press. Varto, J. (1996) Laadullisen tutkimuksen metodologia. Helsinki: Kirjayhtymä.
  • Kuusjärvi, Siiri (Helsingin yliopisto, 2020)
    Background and the aim of the study: Based on previous literature, the cooperation between catering workers and early childhood educators is essential for providing special diets and food education activities in day-care centres. This cooperation is scarcely studied. Furthermore, while some research has been conducted in the school environment, the perceptions and roles of catering workers on food education have not been previously studied in the early education environment. Therefore, this thesis aimed to examine how catering workers and early childhood educators perceive their cooperation and to observe their dynamic in the day-care environment. Additionally, the aim was to explore what perceptions catering workers and early childhood educators have on food education, their role as food educators, and the relationship that children have with catering workers and the kitchen. Material and methods: The study was qualitative by design with an ethnographic emphasis. Observation and interview data were collected from four day-care centres in the Pirkanmaa region. In each day-care centre, data was collected for two days by observing a group mealtime and interaction moments between catering workers and early childhood educators. Mealtime observations were recorded using a form developed based on the Environment and Policy Assessment and Observation (EPAO) -tool. The children in the mealtime observation groups were mainly 2-5 -years old, though one group of 1-3 -years old was also studied. Besides observations, two interviews were conducted in each day-care centre: one with a catering worker and the other with an early childhood educator. Interviews (n=8) were performed as thematic interviews. Interview and observation data were combined in the analysis phase. The analysis was data-based content analysis. Symbolic interaction theory was used as a guide in data collection and as a reflection point for the results. Results and conclusion: Early childhood educators strongly emphasised mealtime related topics and the children’s role in food education during interviews. There were slight differences between early childhood educators´ descriptions of food education, which were similarly reflected in mealtime observations. Catering workers emphasised the properties of food and food appreciation more often than early childhood educators. Catering workers and early childhood educators experienced their cooperation to be rather good, though perceptions on what good collaboration included differed. Staff interactions were subject to constant change and cooperation was unique to each day-care centre. Data analysis from both observation and interviews revealed “the symbols of cooperation” as a common theme, which was divided into four categories: 1) flexible interpretation of the service contract, 2) staff parties, 3) a shared break room, and 4) an open kitchen door. Catering workers and early childhood educators considered children to perceive catering workers divergent from other adults but not unfamiliar. The kitchen was considered a place that interested children but remained a somewhat unfamiliar and forbidden place for them. Results provide new insight for the perceived and observed cooperation between catering workers and early childhood educators and their perceptions about food education. Despite the potential for cooperation and food education, childrens’ relationship with catering workers was described to be distant and, therefore, provides opportunity for further studies.
  • Heikkilä, Elina (Helsingfors universitet, 2015)
    Dress and clothing have been studied a lot from the symbolic interaction perspective where dress is seen as a message. According to symbolic interactionism a person tells about him or herself and expresses the self through different identities. In this study, I ask how women express their self and identity through dress and what is other persons' role in women's expression of their dressing identity. In addition, I look for answers to the questions why women are preserving clothes they do not use and what kind of meanings they attach to these clothes. I used a combination of thematic and narrative interviews for collecting of data. I interviewed nine women between 19 and 64 years of age. In the course of the interviews, informants presented clothes they liked, clothes that were special for them and clothes that they had but which they no longer used. I coded the data with Atlas/ti program. I analyzed the data by using a theory dependent approach. Women express their self through various identities that are affected by social context. Women also define their identities by rejecting such ways of dressing that they think are uncharacteristic for themselves. They are careful not to reveal too much. They are also sensitive about overdressing and being labeled into a wrong age group. Women's dress is affected by an imaginary other person's look, an image of how other people see them. This is especially evident in work and formal dress. Women's favorite clothes made them feel comfortable, they felt that these clothes reflected their own style, and women believed that they looked good in wearing those clothes. Women preserved clothes that they did not use because they believed that they still one day would use them or they wanted to keep them as memories. The clothes kept as memories build up women's present day identity by disclosing what she had been before and reminding her of positive moments in the past.
  • Myllärniemi, Mimosa (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkimuksessa tarkastelen sitä, mitä tehtäviä uskonnollisen kuvan sisältävät vaatteet saavat pukeutujien symbolisessa toiminnassa. Tutkimuksen aineisto koostuu internetsivustoilta kerätyistä keskusteluista ja niistä valikoiduista kommenteista, joissa pukeutujat ilmaisevat, vaatevalintansa taustalla olevia syitä. Olen koonnut aineiston 36 eri verkkosivulta tai -keskustelusta ja tutkimuskysymyksen kannalta relevantteja kommentteja valikoitui aineistoon yhteensä 147 kappaletta. Lähestyn tutkimuksessa uskonnollisen kuvan sisältävää vaatetta symbolina, joka pystyy siihen liittyvien merkitysten välityksellä herättämään ja aktivoimaan käyttäjässään ja katsojassaan konnotaatioita eli erilaisia elämyksellisiä prosesseja kuten mielikuvia, merkityksiä, muistoja ja tunteita. Teoreettisissa taustaluvuissa rakennan ymmärrystä uskonnollisen kuvan sisältävästä vaatteesta ensin uskonnolliseen kuvaan nivoutuvan symbolisen toiminnan kautta; osana ihmisten elettyjä uskontoa ja osana kulttuureja, joissa sekulaarit toimijat liittävät kuviin uusia merkityksiä. Uskonnollista kuvaa käsittelevien lukujen jälkeen tuon mukaan symbolisen vuorovaikutuksen näkökulman, joka kuvaa vaatteen välityksellä tapahtuvaa inhimillistä symbolista toimintaa. Symbolisessa vuorovaikutuksessa pukeutujat liittävät itseensä merkityksiä ja asemoituvat suhteessa kulttuurisiin ja henkilökohtaisiin ambivalensseihin, ilmaisevat itseään, hallinnoivat minään liitettäviä mielikuvia ja toimivat suhteessa itseensä ylläpitääkseen eheää minäkäsitystä. Olen eritellyt aineistosta on teoriasidonnaisen sisällönanalyysin keinoin kaksi symbolisen toiminnan muotoa, joissa uskonnollista kuvastoa sisältävien vaatteiden käyttöä voidaan ymmärtää. Vaatteet ovat toisaalta välineitä symbolisen vuorovaikutuksen prosesseissa, joissa pukeutujat hallinnoivat minäänsä ja siihen liitettäviä mielikuvia uskontojen, muotien ja populaarikulttuurien sekä alakulttuurien ja tyylien merkitysverkostoissa. Toisaalta vaatteet asettuvat osaksi symbolista toimintaa, jossa keskeistä on vuorovaikutuksen sijaan ne elämykselliset prosessit, joita pukeutujat voivat vaatteen välityksellä tavoittaa. Uskonnollisen kuvan sisältävä vaate voi olla paitsi toiminnan väline, se voi herättämiensä konnotaatioiden kautta toimia suhteessa pukeutujaan liikuttamalla tunteita, suuntaamalla ajatuksia kohti sekä tekemällä läsnä olevaksi pukeutujan elämäntarinan, minäkuvan ja todellisuuden jäsentämisen kannalta keskeisiä kertomuksia kuten suhteita, ideoita, uskomuksia tai muistoja.