Browsing by Subject "sympatia"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-7 of 7
  • Helin, Juha (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa käsittelen empatiaa ja sympatiaa Brandon Sandersonin fantasiakirjasarjassa The Stormlight Archive. Analysoin eri keinoja, joilla lukijoiden empatia ja sympatia sarjan hahmoja kohtaan herätetään. Analyysissa keskityn sarjan kolmen päähahmoon, Kaladiniin, Shallaniin ja Dalinariin, jotka ovat sarjan eniten fokalisoivat hahmot. Käyn läpi yleisiä kerronnan tekniikoita, joiden avulla lukijoiden sympatia ja empatia hahmoja kohtaan syntyvät, minkä jälkeen tarkastelen hahmojen empatiaan ja sympatiaan käytettyjä keinoja omissa luvuissaan. Sarja on julkaistu 2010–luvulla, ja näin ollen sen tähänastinen tutkimus on hyvin vähäistä. Tutkielmassani käyttämä teoreettinen viitekehys pohjautuu Suzanne Keenin teoriaan narratiivisesta empatiasta, sekä Howard Sklarin teoriaan narratiivisesta sympatiasta. Tämän lisäksi käytän Meir Sternbergin käsitteitä primäärisestä ja äskettäisestä efektistä, jotka ohjaavat lukijoiden tunteita hahmoja kohtaan. Analyysimetodina käytän lähilukua. Tutkielman ensimmäisessä analyysiluvussa käsittelen Kaladinin hahmoa, ja esitän, että lukijoiden tunteet hahmoa kohtaan rakentuvat kolmella keskeisellä tavalla, joita käsitellään omissa alaluvuissaan. Ensimmäisessä alaluvussa käsittelen Kaladinin sankaruutta ja siihen vaikuttavia hetkiä, toisessa hänen suhdettaan Syliin, ja kolmanessa sarjan ensimmäisen kirjan takaumalukuja. Toisessa analyysiluvussa keskityn Shallaniin, ja näytän, että empatia ja sympatia häntä kohtaan syntyvät hänen mutkikkaista ihmissuhteistaan, hänen sisäisestä kamppailustaan identiteettinsä kanssa, sekä sarjan toisen kirjan takauma-luvuista, jotka kertovat hänen synkästä nuoruudestaan. Kolmannessa analyysiluvussa tarkastelen Dalinarin hahmoa. Lukijoiden tunteet Dalinaria kohtaan muovautuvat hänen isähahmon roolinsa avulla. Tunteisiin häntä kohtaan vaikuttavat myös kolmannen kirjan takaumaluvut, sekä tietyt tunteikkaat hetket tarinassa. Tutkielmassa pyrin näyttämään, kuinka lukijoiden tunteet The Stormlight Archiven päähahmoja kohtaan syntyvät. Perustekniikoiden lisäksi osoitan, että Sandersonin käyttämät takaumat lisäävät lukijoiden tunteita hahmoja kohtaan. Tämän lisäksi sarjassa on käytetty tiettyjä hetkiä, sekä hahmojen sisäistä tunteiden myllerrystä lisäämään lukijoiden tuntemuksia hahmoja kohtaan.
  • Niskanen, Karoliina (2013)
    Opinnäytteessäni pohdin teatteritaiteen parantavia ja eheyttäviä mahdollisuuksia. Minä uskon, että teatteriesitys voi toimia ikään kuin energiahoitona ihmiselle. Taiteen kautta koettu puhdistumisen hetki, katharsis, voi vaikuttaa ihmisessä pitkään. Minä haluan olla hyvä näyttelijä eli näyttelijä, joka antaa hyvää itselleen, vastanäyttelijälleen ja katsojalleen. Näyttelijäntyön kautta on mahdollista jakaa hyvää energiaa. Lähestyn hyvyyden ideologiaa avaamalla Karuna Reikin filosofiaa ja sen merkitystä minulle itselleni. Reiki on japanilainen energiahoitotekniikka. Karuna taas on sanskriitinkielinen sana ja se merkitsee myötätuntoa, joka virtaa puhtaasta sydämestä. Pohdin, kuinka saisin myötätunnon periaatteen osaksi näyttelijyyttäni. Haluan kehittää Karunaa itsessäni suhteessa ihmisyyteeni ja ammattiini. Kirjoitan tarinan voimasta. Tarinoita on kaikkialla ympärillämme. Uskon, että taiteella on mahdollisuus herättää ihmisen omat sisäiset tarinat eloon ja sitä kautta puhdistaa häntä. Teatteriesityksen myötä katsojan omat tarinat yhdistyvät esityksen kautta koettuun tarinaan. Kirjoitan yleisön merkityksestä. Esityksen aihe rakentuu aina katsojiensa ympärille tässä ja nyt. Näyttelijä tarvitsee yleisöään kipeästi. Yhteinen, jaettu esityskokemus antaa hyvää energiaa ja mahdollisuuden aitoon läsnäolon kokemukseen. Vuorovaikutus on avain sydämen aukeamiselle. Pohdin kirjoituksessani läsnäolon hetkiä, sitä miten ne syntyvät ja mikä voima niillä on. Läsnäololla on suora yhteys rakkauteen. Läsnäolon hetki on parantava hetki. Kirjoitan kohtaamisen tärkeydestä ja kontaktin voimasta. Minä haluan ottaa ihmisen vastaan. Teatterin parantavista vaikutuksista käytän konkreettisena esimerkkinä yleisökontaktikurssia ja hoitolaitoskiertuetta. Kirjoitan hoitolaitosvierailuistani, Maailman Vahvin – monologini harjoitusprosessista sekä esiintymisistäni Munkkisaaren korvaushoitoyksikössä ja Sörnäisten vankilan kuntoutusosastolla. Kirjoitusmateriaalina käytän opintopäiväkirjamerkintöjäni sekä nauhoittamaani katsojahaastattelua ja työryhmän keskustelua. Ajatteluni tukena käytän Jussi Lehtosen kirjaa Samassa Valossa – Näyttelijäntyö hoitolaitoskiertueella. Haluan kehittyä näyttelijänä mutta ennen kaikkea ihmisenä. Tavoitteeni tässä kirjoitusprosessissa on antaa itselleni työkaluja, joiden avulla kasvaa kohti hyvää. Kirjoitan kohti Rakkautta ja kohti Vapautta!
  • Rahkonen, Olli (2016)
    Kirjallinen lopputyöni "Hyvästi, rakas." kertoo luopumisen prosessistani Teatterikorkeakoulusta. Halusin tällä työllä tarkentaa itselleni ennen kaikkea missä olen nyt. Mitkä ovat omat arvoni taiteilijana ja minkälaiseksi tekijäksi haluan tulevaisuudessa tulla? Nykyisyys oli pääajatukseni mutta sen kartoittamiseen oli käytävä kaukana menneisyydessä ja kurkattava myös tulevaan. Tulevaisuudessa minulla on tuskin aikaa pohtia tätä näin pitkään. Halusin tuoda esille omat intohimoni tekijänä ja kirjoittaa minua inspiroivista ihmisistä ja asioista. Unelmoinnin ja kurkottamisen halusin selventää itselleni miettimällä suuntaa johon olen matkalla, omaa vaellustani. Uskon vahvasti pehmeisiin arvoihin ja ihmisten kunnioittamiseen ja niiden avulla tiedän tulevani tulevaisuudessa parhaaksi versioksi itsestäni. Menestymisen palvonta on minulle sitä, että pyrin elämään niin, että voin mennä tyytyväisenä nukkumaan iltaisin. Mietin myöskin roolejani ihmisenä ja läpikäynti tavoistani toimia sosiaalisissa tilanteissa oli hedelmällistä. Halusin myös liittää muistojani Berliinistä, koska se oli opintojaksona niin ainutlaatuinen ja rikastuttava. Siellä opin nöyryyttä tätä työtä kohtaan ja silmäni aukesivat paikallisten näyttelijöiden toimesta. Se sai minut haluamaan paremmaksi taiteilijaksi. Se sai minut haluamaan kansainväliseksi taiteilijaksi. Rupesin vaatimaan itseltäni enemmän ajatusta työtäni kohtaan tämän jälkeen. Tuntui tärkeältä kirjoittaa tästä matkasta, koska se oli kouluaikani kohokohta ja teoksen taustavire on luopumisen ajatus näin rakkaasta instituutiosta. Teksti syntyi kiitollisuudesta. Musiikista ja laulamisesta kirjoitin, koska se on minulle kaikista rakkain ilmaisumuoto. Näen sen tässä vaiheessa elämääni aidoimpana muotona ilmaista itseäni. Myös jatkuvan tutkiskelun aihe itselleni on löytää vastaavanlainen helppous näyttelemiseen kuin mitä laulaessa koen. Olen tutkinut sitä jo ensimmäiseltä vuosikurssilta lähtien. Loppusanat kiteyttivät itselleni sen miksi ylipäätänsä kirjoitin tämän lopputyön. Kaiken tekemisieni taustalla on kuitenkin aina ollut ne ihmiset jotka jakavat kanssani ne muistot ja tunteet. Ilman ystäviä, perhettä ja kollegoita olisi tämä työ täysin tyhjää itselleni. En ole koskaan ollut sooloilija ja se kävi minulle jälleen selväksi tämän lopputyön parissa. Kaiken ydin on olla osa jotain suurempaa kokonaisuutta. Olla osa jotain ja kuulua jonnekin. Ja missä ikinä se jokin onkaan, saa siellä toteuttaa itseään. Tärkeimpänä se, että siellä saa olla oma itsensä ihmisten keskellä, joihin luottaa.
  • Halonen, Miikkael (2020)
    Tässä työssä tutkittiin Mendelssohnin karakterikappaleita ja niiden kerronnallisuuden myötävaikutusta oppijan itsetuntemukseen, arvoihin ja elämän merkityksellisyyden syvenemiseen sosiaalisessa kanssakäymisessä. Selvitettiin myös, miten tunnekasvatus, rakkaus ja empatia voivat ilmetä pianotunnilla. Työ toteutettiin pääasiassa teoreettisena kirjallisuuskatsauksena, jossa eriteltiin Mendelssohnin klaveerikirjallisuuden estetiikkaa, musiikin semiotiikkaa ja kasvatusfilosofisia näkökulmia. Teoriaa täydennettiin kokeellisella osiolla, joka käsitti ryhmätuntimuotoisen Mendelssohn-työpajan ja ryhmähaastattelun. Tuloksista selvisi, että sävellyksillä koettiin olevan kerronnallisia ulottuvuuksia, joita saatettiin liittää omaan kokemusmaailmaan. Dialoginen tarinoista keskusteleminen ja toisen persoonan kokemus nousivat keskeisiksi tunteiden tunnistamisen, luovuuden ja hyvinvoinnin edistäjiksi. Tämän toteutumisessa työssä päädyttiin trilogisen tilan ja polyfonisen empatian käsitteisiin. Tutkimustuloksien voidaan ajatella inspiroivan pianonsoitonopettajia myötätuntoiseen ja narratiiviseen pedagogiikkaan.
  • Saarinen, Rauni (Helsingin yliopisto, 2021)
    Maisterintutkielmassani tutkin miten musiikki ilmenee elokuvassa Kolme väriä: Sininen ja miten kuvataide ilmenee elokuvassa Nuoren naisen muotokuva, sekä miten nämä taiteet voidaan kokea samastumisen kautta. Lisäksi vastaan tutkielmassani siihen, millaisia tunteita taide voi mahdollisesti herättää katsojassa samastumisen kautta. Lähtöoletuksenani on, että taide on merkityksellistä, joten samastuminen taiteen herättämiin kokemuksiin on relevantti tutkimusaihe. Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä käytän kognitiivista elokuvateoriaa sekä hyödynnän esimerkiksi musiikintutkimusta ja taidehistoriaa. Metodinani käytän elokuva-aineiston kvalitatiivista lähilukua ja otan huomioon myös elokuvien intertekstuaalisuuden. Kognitiivisen elokuvateorian avulla selvitän, millaiset mielensisäiset prosessit mahdollistavat elokuvan ymmärtämisen ja samastumisreaktion. Taide puhuttelee yksilöiden herkkyyttä, tunteita ja havaintokykyä suhteellisen suoraan, samanaikaisesti aktivoiden kognitiivisia kykyjä, kuten kyvyn seurata kerrontaa. Taiteella on affektiivinen ulottuvuus, eli siihen voidaan reagoida tunteellisesti. Affektiivisuus kattaa muun muassa refleksinomaiset reaktiot, tuntemukset ja pidempikestoiset tunnetilat. Katsojan mahdollinen samastumisreaktio riippuu monesta osatekijästä. Elokuvan henkilöihin hän voi suhtautua esimerkiksi persoonaskeeman avulla. Fiktiivinen elokuva vaatii usein myös kuvittelua. Epäkeskeiskuvittelu on sympaattista sitoutumista elokuvaan, jolloin katsoja kuvittelee, millaista olisi tuntea elokuvan henkilön tunteet. Keskeiskuvittelu on empaattista sitoutumista elokuvaan, jolloin katsoja kuvittelee itsensä elokuvan henkilön asemaan. Peilineuronit mahdollistavat affektiivisen mimiikan, jolloin katsoja simuloi tahattomasti näkemänsä elokuvan henkilön tunnetiloja, perustuen tämän ilmeisiin ja eleisiin. Affektiivinen mimiikka voi generoida myös kehollista simulaatiota, jossa toisen yksilön affektiiviset ja motoriset toiminnot resonoivat kokijassaan. Mielen teoria puolestaan tarkoittaa kognitiivista prosessia, jossa yksilö mieltää tiettyjen ajatusten, uskomusten ja motivaatioiden kuuluvan toiselle yksilölle. Musiikki ja kuvataide ilmenevät elokuva-aineistossani monella eri tavalla. Ne kietoutuvat osaksi elokuvan aiheita, tematiikkaa ja kerrontaa. Elokuvassa Kolme väriä: Sininen musiikki luo elokuvalle yleisen melankolisen tunnelman ja ilmentää päähenkilön mielensisäisiä tiloja. Elokuvassa Nuoren naisen muotokuva nähdään kuvataiteellisia tekoprosesseja. Elokuvassa on myös intertekstuaalisia viittauksia kirjallisuuteen ja musiikkiin, jotka ovat olennaisia juonen ja samastumisen kannalta. Molemmissa elokuvissa on mahdollista kokea samastumista taiteen herättämiin yleismaailmallisiin tunteisiin. Samastumiskokemus syntyy esimerkiksi keskeiskuvittelun ja affektiivisen mimiikan kautta. Tutkielmani johtopäätöksenä on, että taide vetoaa tunteisiin ja erilaiset taidemuodot voivat rikastuttaa yksilön subjektiivista elokuvakokemusta.
  • Hämäläinen, Rosa (Helsingin yliopisto, 2019)
    R. J. Palacion Wonder (2012), John Greenin ja David Levithanin Will Grayson, Will Grayson (2010) ja Angie Thomasin The Hate U Give ovat hyvin menestyneitä lasten ja nuorten kirjoja, joita yhdistää paitsi realistinen maailmankuvaus ja minäkertoja myös tarinoille keskeiset eettiset teemat kuten kiusaaminen ja syrjintä erilaisuuden perusteella. Näiden aihepiirien perusteella romaanien voisi olettaa toimivan ihanteellisena lukemisena vaikutuksille alttiille lapsilukijoille, mutta eettinen lähestymistapa yhtä ihmisryhmää kohtaan ei välttämättä takaa, etteikö teksti sisältäisi myös kyseenalaisia vähemmistöjen kuvauksia. Tutkielmassa määritellään lähiluvun keinoin, kuinka romaanien hahmot edustavat sukupuolen, etnisyyden, seksuaalisuuden tai vammaisuuden vuoksi toiseutettuja ihmisiä ja ihmisryhmiä. Kielteisten kuvausten kohdalla tutkielmassa tarkkaillaan, sisältävätkö teokset kuvauksia eri vähemmistöön kuuluvista hahmoista ja tulevatko nämä hahmot toiseudestaan johtuen tarinoissa tuomituiksi, vähätellyiksi tai pelkistetyiksi stereotyypeiksi. Myönteiset kuvaukset puolestaan tarjoavat mahdollisuuden analysoida, kuinka romaaneissa käsitellään empatiaa, sympatiaa ja sääliä, ja kuinka niissä pyritään herättämään kyseisiä tunteita lukijassa. Lopuksi pohditaan myös huumorin, ironian ja realististen kuvausten arvoa liiallisen moralisoinnin välttämisessä, joka muuten saattaisi muodostua ongelmaksi teosten suosiolle ja niiden sanoman tehokkuudelle. Analyysissa hyödynnetään populaari- ja lastenkirjallisuuden sekä kerronnan etiikan tutkimuksen lähestymistapoja ja tutkimuskäsitteitä. Analyysi osoittaa kuinka romaanin eettinen aihepiiri vaikuttaa paitsi siihen, keneen lukijan odotetaan kohdistavan myötätuntonsa, myös käänteisesti siihen, kuka jätetään huomiotta tai esitetään tuomittavana, naurettavana tai yksipuolisena. Wonder käsittelee syrjintää syntymävamman perusteella ja sivuaa myös etnisyyttä, mutta ei sisällä seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvia hahmoja. Will Grayson, Will Grayson käsittelee seksuaalisuutta, mutta jättää etnisyyden ja vammaisuuden vähälle huomiolle. The Hate U Give keskittyy lähes yksinomaan etnisyyteen. Kaikissa kolmessa romaanissa on naishahmoja, mutta ne esittävät naiseuden lähinnä kielteisessä valossa. Toisaalta kaikissa korostetaan hyväksynnän, myötätunnon sekä syrjittyjen oikeuksien puolustamisen arvoa. Tämä näennäinen ristiriita, epäselvyys ja moninaisuus ei tee kirjoista huonoja tai moraalisesti arveluttavia vaan peräänkuuluttaa lähinnä keskustelua ja lähilukutaitojen opettamista lastenkasvatuksessa.
  • Lahdenranta, Aino (Helsingfors universitet, 2013)
    Tutkielma kuuluu filosofian historian alaan ja käsittelee taloustieteilijänä tunnetun Adam Smithin moraaliteoriaa. Smithin ajattelua lähestytään tekstuaalisesti The Theory of Moral Sentiments -teoksen pohjalta. Tutkielmassa keskitytään Smithin deskriptiiviseen teoriaan moraalitunteista ja esitetään yksityiskohtainen analyysi sen keskeisistä käsitteistä. Tekijä kiinnittää huomiota teorian aatehistorialliseen kontekstiin ja sijoittaa sen osaksi varhaismodernin etiikan traditiota. Smithin moraalifilosofista teosta käsitellään myös suhteessa hänen muuhun tuotantoonsa. Lisäksi tutkielmassa taustoitetaan Smithin moraaliteoriaa perehtymällä hänen käsitykseensä ihmismielen toiminnasta, erityisesti tunteiden ja mielikuvituksen suhteen. Smithin pyrkimyksenä on tarjota teoksessaan naturalistinen selitys moraalille eli yhteisille käsityksille hyveistä, paheista ja oikeudenmukaisuuden säännöistä. Hänen näkemyksensä edustaa Francis Hutchesonin ja David Humen teorioiden tapaan sentimentalismia, sillä teoria perustuu moraalitunteille, joita toisten tunteet ja käytös aiheuttavat katsojissa. Smithin keskeinen haaste on selittää, miksi tietynlaiset tunteet herättävät katsojissa säännönmukaisesti hyväksyntää tai paheksuntaa. Tässä selityksessä Smith vetoaa tunteiden ominaispiirteisiin, mielikuvituksen toimintaan sekä erityisesti sympatiaan. Smithin moraaliteoria muistuttaa monin tavoin Humen teoriaa, mutta on silti omalaatuinen. Tutkielmassa osoitetaan muun muassa sympatia-käsityksen omintakeisuus suhteessa Humen vastaavaan. Sympatia tarkoittaa Smithille kanssatunnetta eli katsojan taipumusta kokea tarkkailemansa henkilön tunteita muistuttavia tunteita tämän tilanteeseen eläytymisen johdosta. Tutkielman käsittelyluvut etenevät seuraten The Theory of Moral Sentiments -teoksen rakennetta. Ensimmäisessä käsittelyluvussa perehdytään Smithin käsitykseen tunteiden sopivuudesta, jota katsojien taipumus kanssatunteeseen määrittää. Luvussa argumentoidaan, että katsojan kokeman sympatian astetta eivät säätele aiemmat moraalikäsitykset, vaan ihmismielen säännönmukaisuudet, joita tutkielmassa nimitetään sympatian laeiksi. Smithin teoriassa ei siten ole kyse vain moraalinormien soveltamisen kuvaamisesta, vaan yrityksestä selittää niiden psykologinen perusta. Toinen käsittelyluku paneutuu Smithin käsitykseen oikeudenmukaisuuden hyveestä, joka perustuu katsojien taipumukselle tuntea suuttumusta asianosaisten puolesta, kun heille aiheutetaan tahallisesti haittaa. Viimeiseksi käsitellään Smithin näkemystä omastatunnosta, joka tarkoittaa yksilöiden kykyä omaksua puolueettoman katsojan näkökulma suhteessa omiin tunteisiinsa ja käytökseensä. Tutkielma osoittaa, että Smithin teoria moraalitunteista on naturalistinen. Moraalitunteiden herääminen selitetään ihmismielen toiminnan avulla vetoamatta Jumalaan, tuntemattomiin mielen kykyihin, kuten erityiseen moraaliaistiin, tai metafyysisesti epäilyttäviin moraalisiin ominaisuuksiin. Smithin teoria on myös koherentti, sillä hän ei joudu vetoamaan niihin moraalinormeihin, joiden perustan hän vasta yrittää selittää. Tutkielmassa argumentoidaan, että The Theory of Moral Sentiments sisältää täysin deskriptiivisen teorian moraalitunteista, vaikka teos kokonaisuutena kattaa myös hyveeseen kannustavia osuuksia. Edellisen perusteella tutkielmassa esitetään, että mikäli Smithin teoriaa halutaan peilata myöhempään filosofiseen ajatteluun, oikea vertailukohta ei löydy normatiivisen etiikan eikä semantiikkaan keskittyvän meta-etiikan piiristä. Smithin teoria kuuluu sitä vastoin filosofisen ja empiirisen moraalipsykologian alaan. Tutkielma avaa hyviä mahdollisuuksia jatkotutkimukselle. Esimerkiksi Smithin teorian suhde muiden brittimoralistien sekä ranskalaisen Nicolas Malebranchen ajatteluun vaatii lisäselvitystä.