Browsing by Subject "syyllisyys"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-13 of 13
  • Mustonen, Minna (Helsingin yliopisto, 2018)
    Kaija Saariaho’s (b. 1952) music has been a subject of much research, but her piano works have received less attention. The subject of this research is an analysis of Kaija Saariaho’s (b. 1952) piano composition Ballade (2005). Ballade’s character is dramatic and it bases on Douleur, which deals with guilt, from Saariaho Quatre Instants (2002). This motivated Ballade’s analysis as a narrative of guilt and trauma. Parakilas’s (1992) narrative model named the ballad process, the topic of ombra and trauma theory are applied in the analysis. To consider Ballade’s narrative as a contemporary composition, Vincent Meelberg’s (2006) narrat save this ive model of contemporary music is applied. The research is semiotic and psychoanalytical and contributes to the study of Saariaho’s smaller compositions and the narrative analysis of contemporary music. The analysis used Douleur’s and Ballade’s recordings and scores as material. Following Meelberg’s model, the analysis focused on Ballade’s major changes and repeated gestures. Douleur’s lyrics and music were applied to Ballade’s analysis as intertextual pre-texts. Ballade’s narrative is shaped by its melodicity, repeated gestures and shifts between polyphonic or homophonic events. From the perspective of the ballad process, Ballade’s repeated gestures represent guilt as a recurring memory and its homophonic passages depicher a dreamlike reminiscing of a memory. The heartbeat rhythms, repetitions, glissandi and tremolandi typical of ombra represent guilt and fear. They can also represent erotic desire, reflecting the save This ambivalence apparent in Douleur's lyrics. Ballade's sudden moments and repeated gestures can also represent the fright and repetition compulsion typical of trauma, and the way Ballade’s narrativity increases over time the narrativizing process as an attempt to overcome it. The analysis demonstrates Douleur’s and Ballade’s close connection. Douleur’s inclusion to Ballade’s analysis supports Ballade’s reading as a narrative of guilt and trauma. Guilt and trauma are represented in ballade from the meaning of its singular gestures to its overall form. While being contemporary, Ballade communicates with the listener through historically established musical conventions.
  • Pernanen, Ritva (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Valtiotieteellinen Laitos – Institution – Department Sosiaalitieteiden laitos Tekijä – Author - Ritva Pernanen Työn nimi – Arbetets titel – Title Aktiivinen kansalainen? Kuntouttavan työtoimintalain (L 189/2001) valmisteluprosessiin liittyvät eduskuntakeskustelut Oppiaine – Läroämne – Subject Sosiologia Työn laji – Arbetets art – Level Pro gradu -tutkielma Aika – Datum – Month and year Marraskuu 2020 Sivumäärä – Sidoantal – Number of pages 87 + Liite Tutkielman kohteena on kuntouttavaa työtoimintaa koskevaan lainvalmisteluprosessiin (L 189/2001) liittyvät eduskuntakeskustelut. Kyseessä on yksittäiseen lakiesitykseen (HE 184/2000) kohdistuva tapaustutkimus. Lain kohderyhmään kuuluvat erityisesti ne pitkäaikaistyöttömät, jotka ovat samanaikaisesti sekä työvoima- että sosiaalihallinnon asiakkaita. Työssä tarkastellaan yhtäältä sitä, mitkä lakiesityksen kannalta keskeiset aihealueet hallitsivat keskusteluja ja toisaalta sitä, millainen kuva lain kohderyhmästä välittyy keskustelujen kautta ja miten poliittiset päättäjät pyrkivät saavuttamaan lain tavoitteet. Lakialoite sijoittuu historiallisesti ajankohtaan, jolloin Suomi oli juuri liittynyt Euroopan unionin jäseneksi ja ryhtynyt toteuttamaan aktivointipolitiikkaa. Aktiivinen sosiaalipolitiikka oli yksi väline, jolla hallitus pyrki saavuttamaan tavoitteensa. Tutkimusaineisto koostuu valtiopäiväasiakirjoista, jotka koskevat kuntouttavaan työtoimintaan liittyvää lainvalmisteluprosessia. Ensisijainen analyysikohde on lainvalmisteluun liittyvät eduskuntakeskustelut. Tutkielma pohjautuu tieteenfilosofisilta lähtökohdiltaan sosiaaliseen konstruktionismiin. Analyysimenetelmänä on kriittinen diskurssianalyysi. Lainvalmistelukeskustelujen hallitsevin teema on talous, erityisesti uusliberaalia talouspoliittista suuntausta edustava diskurssi. Eriarvoisuus on toinen hallitsevista keskusteluaiheista, sen keskiössä ovat taloudellinen – ja palvelujärjestelmien tuottama eriarvoisuus. Tulos ei ollut yllätys, koska talous ja eriarvoisuus kietoutuivat keskusteluissa monin tavoin toisiinsa. Eriarvoisuutta tuottavien tekijöiden taustalla vaikuttivat yleensä taloudelliset motiivit. Mielikuvaa kohderyhmästä konstruoivat erityisesti seuraavat diskurssit: normaali - poikkeavuus- ulottuvuudella operoiva tarkastelutapa, sitouttamisteemaan sisältynyt sopimuksellisuus ja syyllistäminen. Kohderyhmän kuvaa muokanneiden keskustelujen tuloksena ryhmästä rakentui kaksi toisistaan poikkeavaa mielikuvaa, jotka ilmentävät kahta vastakkaista suhtautumistapaa kohderyhmään: ”keppimalli” ja ”osallistava malli”. ”Keppimallin” ja ”osallistavan mallin” välinen ero tiivistyy työttömyyden syihin. ”Keppimallin” omaksuneet edustajat näkevät työttömyyden syyn olevan työttömässä, hänen ominaisuuksissaan. ”Osallistavat” edustajat katsovat työttömyyden olevan yhteiskunnan rakenteellisista tekijöistä johtuva ongelma. Keskustelijoiden enemmistö kannatti ”osallistavaa mallia”. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että itse lakiesitys tukee monessa suhteessa ”keppimallia”. Esitys sisälsi osallistavalta kannalta tarkasteltuna ”ongelmallisia” lähtökohtia, jotka vaikuttivat kohderyhmästä rakentuvaan mielikuvaan. Yksi niistä on oli lain leimaava nimi, jossa sana ”kuntouttava” medikalisoi kohderyhmän vajaakuntoiseksi. Medikalisointi tekee työttömästä poikkeavan ja työttömyydestä henkilökohtaisen, lääketieteellisen ongelman sen sijaan, että se nähtäisiin yhteiskunnan rakenteellisena ilmiönä. Toinen vastaavanlainen piirre esityksessä on aktivointisuunnitelman sopimuksellinen muoto, joka siirtää työttömyyttä koskevaa vastuuta viranomaisilta yksilöille. Vastuun mukana siirtyy myös syyllisyys työllistymisen epäonnistumisesta yksilölle. Edellä konstruoidun ”syyllisyysolettaman” perusteella lakiesitys antaa ikään kuin ”luvan” lain kohderyhmän kurittamiseen, mikä tarkoittaa käytännössä esitykseen sisältyvien sanktioiden ja vastikkeellisuusvaatimusten oikeuttamista. Aktivointipolitiikan taustalla olevat taloudelliset vaikuttimet selittävät lakiesityksen tavoitteita, ”ongelmakohtia” sekä talouden ja eriarvoisuuden samanaikaista läsnäoloa lainvalmistelukeskustelujen hallitsevina teemoina. Avainsanat – Nyckelord – Keywords
  • Jaari, Aini (2000)
    The study is based on a measure of global self-esteem developed by Rosenberg (1965). The aims are (1) to investigate in an adult population the concept of self-esteem as defined by Rosenberg, (2) to develop measures for examining qualitative differences within this global concept, (3) to map out qualitative differences in self-esteem for the sample of adults involved in the study. Antonovsky (1979) provides the theoretical basis for measures to examine qualitative differences. These include a sense of coherence, machiavellism (Mach IV) and the 'Big Five' personality theories. Emerging qualitative factors (personality components) and their interrelationships are examined. Data was collected during 1995 through questionnares administered to course participants representing different work environments (n=368). Gender, age and education were independent variables. In methodological terms the study was quantitative. Results were examined first on the basis of percentages, averages and correlations. The predictors of the global concept of self-esteem were analysed by means of factor analysis and linear regression analysis. Analysis of variance examined whether, in terms of the predictors, there were differences between different professional groups. The following dimensions of coherence emerged: a sense of meaninglessness (a=.77), disappointment in interpersonal relationships (a=.74), anxiety (a=73). The components of machiavellism were: cynicism (a= .73) and honesty/moral respect (a=.65). The dimensions of a sense of competence were: a wish to please (a=.70), competence and success (a= .78) and success at school (a= .74). Other personality factors were: social competence and empathy (a=.78), willingness to experiment (a=.69), social and verbal influence (a=.78), a sense of shame (a=.70), a sense of guilt (a= .69) and conservatism (a= .67). Gender and age did not have an effect on global self-esteem (Rosenberg). However, level of education did. Those with more extensive education seemed to have higher levels of self-esteem. Weak sense of coherence, shame and guilt as predictors of low self-esteem were common to the whole sample. Education and age also contributed to qualitative predictors. Cynicism and disappointment in interpersonal relationships characterised low self-esteem in young men (aged below 31) who had less education. For employed young adults and women with more education, talkativeness, which was associated with low self-esteem, could be explained as a defence and compensatory mechanism. For women, low self-esteem was affected by aspects to do with a sense of life coherence, shame and guilt. Low self-esteem among educated men was explained by aspects of empathy and social competence. While for men success was the most important contributor, for women it was close interpersonal relationships, empathy and social interaction. The results are largely in agreement with the views expressed by Rosenberg, i.e. the importance of social, normative and institutional integration in affecting self-esteem. Rosenberg, M. (1965): Society and adolescent self-image. Rosenberg, M. (1979): Conceiving the self. Antonovsky, A. (1979): Health, stress and coping.
  • Sunervo, Anni (Helsingfors universitet, 2013)
    Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita kahden minätietoisuustunteen, häpeän ja syyllisyyden, rakentumisesta sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Häpeää ja syyllisyyttä on usein kirjallisuudessa ja tutkimuksessa tarkastelu yksilön henkilökohtaisena tunnekokemuksena, kun taas sosiaalinen ja vuorovaikutuksellinen näkökulma näihin emootioihin on ollut harvinaisempaa. Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata niitä vuorovaikutusprosesseja, joissa häpeä ja syyllisyys syntyvät. Tutkimuksen aineisto koostui yliopisto-opiskelijoiden kirjoittamista kertomuksista, joissa pyydettiin vastaajaa kuvailemaan omin sanoin tilannetta, jossa oli viimeksi kokenut syyllisyyttä, häpeää tai muuta minätietoisuustunnetta. Kertomuksia analysoitiin laadullisella temaattisella analyysilla (Braun & Clarke, 2006). Kertomukset nähtiin kuvauksena eletystä ja koetusta elämästä, mutta samalla huomioitiin kokemusten ja emootioiden sosiaalinen rakentuminen. Analyysin tulokset liittävät häpeän ja syyllisyyden ihmisten välisiin suhteisiin. Suurin osa kertomusten tilanteista sijoittuu vuorovaikutustilanteisiin, ja usein myös läheisiin ihmissuhteisiin. Häpeä näyttäytyy kertomuksissa kivuliaampana ja voimakkaampana emootiona kuin syyllisyys. Syyllisyyttä koetaan erityisesti ihmissuhteissa tehtyjen rikkomusten takia. Häpeä syntyy tilanteissa, kun vuorovaikutus on jollain tavalla epätasapainossa, ja yksilö kokee erillisyyttä suhteessa muihin ihmisiin. Häpeää koetaan myös kun minä paljastuu sosiaalisesti, ja esimerkiksi epäonnistuu vaikutelmanannossaan. Tutkimuksen tulokset vahvistavat näkemystä, jonka mukaan häpeän ja syyllisyyden kokemuksessa on tärkeää se, miten yksilö ajattelee muiden ihmisten näkevän hänet (Leary, 2007). Muiden ihmisten arviot itsestä ovat tärkeitä, sillä ihminen pyrkii olemaan hyväksyttävä muiden ihmisten silmissä (Gilbert, 2007). Ihminen kaipaa hyväksyntää, rakkautta ja vastavuoroisuutta, joita hän saa toisilta ihmisiltä. Häpeä ja syyllisyys kertovat, että yksilön suhde muihin ihmisiin on vaakalaudalla.
  • Sacklen, Iina (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tässä työssä tutkin Katja Ketun romaanin Yöperhosen naispäähenkilöä, Irga Malista ja analysoin hänen identiteettiään sekä sen muutoksia. Romaani seuraa Irgan elämää eri vuosikymmeninä nuorena vankileirillä vietetyistä vuosista aina vanhuuteen saakka. Käytän työssäni Pertti Karkaman teoriaa, jonka hän esittelee teoksessaan Kirjallisuus ja nykyaika (1994). Karkama jakaa henkilöhahmon identiteetin kolmeen eri osa-alueeseen: yhteiskunnalliseen identiteettiin, sosiaaliseen identiteettiin ja itseidentiteettiin. Karkaman teoriaa hyödyntäen pyrin hahmottamaan Irgan identiteetin eri osa-alueiden muutoksia suhteessa ympäristöön ja ihmissuhteisiin. Romaanista löytyy myös johtomotiiveja, joiden merkitysten avaaminen mahdollistaa Irgan identiteetin tiiviimmän tarkastelun. Motiiveja tutkiessani käytän apuna Iiris Kuusisen väitöskirjaa Naisen yksilöityminen suomalaisessa kirjallisuudessa 1950-luvulta lähtien (2008). Työni etenee siten, että analysoin ensin Irgan nuoruutta ja siirryn analyysiluvuissani Irgan elämänvaiheita seuraten kohti Irgan vanhuutta. Pohdin syyllisyyden ja häpeän vaikutusta Irgan identiteetin eri osa-alueisiin sekä hänen haluaan luopua omasta, tuskaa aiheuttaneesta identiteetistään. Miesten ja naisten välinen epätasa-arvo on tärkeä teema Yöperhosessa ja nimenomaan vuorovaikutus miesten kanssa on Irgan identiteetin pirstoutumisen takana. Myös valtasuhteet ja ihmisen halu säilyä hengissä nousevat merkityksellisiksi niin Irgan identiteetin kuin romaanin teemojenkin kannalta.
  • Maakorpi, Heikki (Helsingfors universitet, 2017)
    Tämä pro gradu-tutkielma käsittelee osattomuudesta vapautumista kuuden vakavasta päihderiippuvuudesta kärsineen henkilön elämäntarinan kautta. Tutkimuksen tehtävänä oli tutkia kielen ja kulttuurin merkitystä tässä prosessissa. Tavoitteena oli kerätä hiljaista tietoa niistä kieleen ja kulttuuriin liittyvistä tekijöistä, jotka ovat olleet merkittäviä osattomuuteen kasvuun vaikuttaneita tekijöitä. Osallisuus ja siihen liittyvä hiljainen tieto liittyy erityisesti häpeästä ja syyllisyydestä vapautumisen kokemuksista ja niiden keskinäisestä suhteesta. Tutkimus aineisto muodostuu kuudesta elämänkerrallisesta kertomuksesta. Tutkimukseen osallistuneita pyydettiin kertomaan sairastumisestaan päihderiippuvuuteen ja siitä toipumisesta. Aineistossa on kolmen naisen ja kolmen miehen kuvaus omasta elämästään tästä näkökulmasta katsottuna. Kaikilla haastatelluilla henkilöillä oli haastattelu hetkellä takanaan useiden vuosien päihteetön elämäntapa. Kriteerinä haastateltavien valinnassa oli vakava päihdeongelma ja vähintään viiden vuoden raittius. Lähtökohtana raittiuden pituuden asettamisessa on ajatus elämäntavan pysyvästä muutoksesta. Osattomuudesta vapautumisen näkökulmasta kahden henkilön yli 30 vuoden ja muiden yli 10 vuoden päihteettömällä elämäntavalla oli keskeinen merkitys. Lisäksi se, että aineistossa oli tasapuolisesti naisten ja miesten kertomuksia oli tulosten kannalta merkittävää Tutkimustulosten pohjalta voidaan päätellä, että toipuminen on osallisuuden näkökulmasta useita vuosia kestävä prosessi. Toipumiseen liittyen häpeän ja syyllisyyden kokemuksilla on ratkaiseva merkitys. Yksi tutkimuksen havainnoista on laajentaa osattomuuden kokemusta hengellisen osattomuuden kokemukseen. Kaikkia haastateltavia yhdistää hengelliseen toipumisohjelmaan tukeutuminen. Hengellisyys käsitetään tässä tutkimuksena laajasti eikä sitä sidota uskontoon liittyväksi käsitteeksi. Tutkimuksen aikana aineistoa analysoitiin kategoria analyysin menetelmillä. Menetelmän avulla aineistosta nousi esiin merkittäviä hiljaiseen tietoon perustuvia tekijöitä päihderiippuvuuteen sairastumiseen ja siitä vapautumiseen liittyen. Erilaiset jäsenyydet ja niissä tapahtuvat muutokset auttoivat havainnoimaan toipumisen mahdollistavia tekijöitä sekä niiden esteitä. Hengellinen osattomuus nousi yhdeksi jäsenkategoriaan liittyväksi kysymykseksi. Hengellinen osallisuus ja osattomuus jäävät usein vaille huomiota päihderiippuvuutta koskevassa tutkimuksessa. Lähtökohta tarkastella päihderiippuvuutta tunne- ja sielunelämän sairautena avaa teologisen tutkimuksen tärkeyden tutkittaessa riippuvuuksia. Erityisesti häpeään ja syyllisyyteen liittyvät kysymykset anteeksi antamisen ja anteeksi saamisen merkityksestä osallisuuden kokemuksissa, kytkeytyvät hengellisyyteen ja sen kokemiseen.
  • Kangas, Jenni (Helsingfors universitet, 2012)
    Voimassa olevassa perhelainsäädännössä syyllisyydellä ei ole merkitystä. Vuoden 1734 laissa syyllisyys puolestaan oli ensi käden kriteerinä niin avioerossa kuin lasten huollossakin. Avioero oli mahdollinen vain, jos toinen puolisoista oli syyllistynyt avioeroon johtaneeseen tekoon. Lapsen huolto uskottiin syyttömälle puolisolle. Tässä työssä tutkitaan avioerossa ja lapsen huollossa tapahtunutta kehitystä Suomessa 1900-luvulla. Pyrkimyksenä on selvittää kuinka syyllisyys avioeroon on vaikuttanut vanhemman asemaan huoltajana. Tutkimus kohdistuu ajanjaksolle, joka sijoittuu kutakuinkin vuoden 1898 holhouslain ja vuonna 1987 uudistetun avioliittolain välille. Samalla pyritään selvittämään minkälainen vaikutus oikeuskäytännöllä on tässä kehityksessä ollut. Näihin kysymyksiin pyritään vastaamaan etenemällä kronologisesti ja arvioimaan aina kullekin ajanjaksolle ominaisia muutoksia. Vuoden 1734 lain naimiskaari perustui siis vahvasti syyllisyysperiaatteelle. Avioero oli mahdollista vain, jos toinen puoliso oli syyllinen avioeroon. Syyllisyys vaikutti suoraan lapsen huoltoon, sillä syyllinen puoliso erotettiin huollosta. Paha puoliso oli siis huono huoltaja. Vuoden 1929 avioliittolaki toi syyllisyysperiaatteen rinnalle välirikkoperiaatteen. Syyllisyyden merkitys väheni ja samalla äitien suosio huoltajana kasvoi. Korkeimman oikeuden toimivaltaan kuuluneella erivapausmenettelyllä oli vaikutuksensa välirikkoperiaatteen hyväksymiseen sekä äidin hoivan ihanteen syntyyn. 1940-luvulla isien asema alkoi kuitenkin vahvistua korkeimman oikeuden myöntäessä huollosta erotetulle vanhemmalle oikeuden tavata lastaan. Samoihin aikoihin mahdollistui myös avioeron yhteydessä tehdyn huoltopäätöksen muuttaminen. Huoltopäätös saatettiin muuttaa nyt syyllisen puolison eduksi, sillä syyllisyydellä ei ollut uutta huoltoratkaisua tehtäessä merkitystä. Paha puoliso ei enää välttämättä ollut huono huoltaja. Oikeuskäytännöllä on siis ollut ratkaiseva rooli tutkimuksen kohteena olevassa kehityksessä. Avioerosäännöksiin hyväksyttiin sopimusvapauden periaate vuonna 1948, kun asumuserosäännökset lisättiin avioliittolakiin. Syyllisyyden merkitys väheni näin myös avioerossa. 1960-luvulta alkoi kehitys, jonka voidaan sanoa johtaneen nykyiseen tilanteeseen, jossa puolisot ovat huoltajina periaatteessa tasaveroisessa asemassa. Syyllisyys poistui lapsenhuoltolain voimaantultua vuonna 1984 ja samassa yhteydessä yhteishuolto avioeron jälkeen tuli mahdolliseksi, siitä tuli jopa pääsääntö huollosta päätettäessä. Neljä vuotta myöhemmin syyllisyys poistettiin myös avioerosäännöksistä avioliittolain uudistuksen yhteydessä. Syyllisyydellä ei siis ole enää siitä lähtien ollut merkitystä. Pahan puolison ja hyvän huoltajan roolit ovat muuttuneet huomattavasti tutkittavalla ajanjaksolla. Lainsäädäntö jopa suojaa pahan puolison oikeuksia velvoittamalla hyvän huoltajan huolehtimaan näiden oikeuksien toteutumisesta.
  • Moilanen, Tero (Helsingin yliopisto, 2020)
    HELSINGIN YLIOPISTO  HELSINGFORS UNIVERSITET Tiedekunta/Osasto  Fakultet/Sektion Teologinen tiedekunta Laitos  Institution Systemaattinen teologia TekijäFörfattare Tero Moilanen Työn nimi Arbetets ti Piilotajunnan relationaalinen luonne uskonnollisessa uskossa Oppiaine  Läroämne Uskonnonfilosofia Työn laji Arbetets art pro gradu -tutkielma Aika Datum 2020 Sivumäärä Sidoantal 92 Tiivistelmä Referat Hyrckin mukaan uskonnollisen kokemisen taustalla ovat tiedostamattomat tunnetasoiset mielikuvat piilotajunnassa, jotka antavat merkityksiä ihmisen tietoisessa mielen tasossa. Kristillinen jumalakuva sisältää tunne- ja kehitystasoltaan erilaisia ja ristiriitaisia elementtejä. Tiedostamattomien sisäisten objektisuhteiden maailma on monimutkainen ja sisältää primitiiviset osavietit, jotka tuottavat rajattoman tyydytyksen, että totaalisen tuhon mielikuvia Kokoan ja avaan Matti Hyrckin ajattelua piilotajunnan merkityksestä uskonnollisessa uskossa kristinuskon kontekstissa. Kysyn mitä ristiriitaisuuksia subjektiivisen kärsimyksen kokeminen on mielikuvamaailmassa suhteessa teodikea-ongelmaan, joka on taustalla kristinuskon perinteessä. Teismissä, kuinka kaikkivaltias, kaikki tietävä ja hyvä Jumala sallii kärsimyksen. Jumala on pyhä, hyvä ja oikeudenmukainen, kuinka tämä ristiriita ihmisen kärsimyksessä voi avautua tai voiko sitä ymmärtää. Suhteessa olon perusmielikuvien teoria uskonnollisessa kontekstissa, joka on Hyrckin rakentama psykoanalyyttinen uskontoteoria eli psykoanalyysi on työväline uskonnollisessa uskossa kristinuskon kontekstissa. Jumalakuvat Kantin antiteodikea ajattelun valossa Immanuel Kantin kriittinen filosofia on lähtökohta Radikaali paha käsitteen muotoilulle. Jussi Kotkavirta Hyvä ja pahan lähteellä kirjoituksessa avaa psykoanalyysin näkökulmasta Kantin Radikaali paha käsitettä. Näkökulmia pahaan ja ihmisen taipumuksesta pahaan Näkökulmia kärsimyksen ymmärtämisessä Psykoanalyyttinen ajattelu välineenä avata subjektiivista kärsimyksen kokemusta. Psykoanalyyttinen tieto Psykoanalyysi ja filosofia Avainsanat – Nyckelord objektisuhdeteoria, mielikuvamaailma, jumalasuhde, kärsimys, syyllisyys, paha, kristillinen usko, syvyyspsykologia, Kantilainen näkökulma teodikea-ongelmaan, Suhteessa olon perusmielikuvien teoria (SPT). Radikaali paha, psykoanalyysi. Säilytyspaikka – Förvaringställe Helsingin yliopiston kirjasto, Keskustakampuksen kirjasto, Teologia
  • Karvonen, Ella (Helsingfors universitet, 2012)
    Tässä tutkielmassa tutkitaan talouskriisin 2008–2011 syyllisiä The New York Timesin (NYT) pääkirjoitusten kautta. Tutkimuskysymys on, keitä NYT pitää syyllisenä talouskriisiin. Tutkimuksen tarkoituksena oli ottaa selvää eri toimijoista eikä talouskriisin syistä – kuten haitallisista asuntolainoista, pankkien riskinotosta, sääntelyn löyhentämisestä – sinänsä. Talouskriisin syistä ja syyllisistä on esitetty eri näkemyksiä, ja oli kiinnostavaa tutkia, miten media on ottanut kantaa syyllisyyteen. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii ajatus sosiaalisesta konstruktivismista, jonka mukaan eri toimijat, kuten media, rakentavat todellisuutta. Toisin sanoen NYT on rakentanut todellisuutta talouskriisin syyllisistä ilmaisemalla, keitä se itse pitää syyllisenä kriisiin. Aineistona toimii NYT:n pääkirjoitukset syyskuun 2008 ja syyskuun 2011 väliseltä ajalta. 42 pääkirjoituksen rinnalla käytettiin vertailukohteena dokumenttielokuvia Inside Job ja Capitalism: A Love Story. Aineisto kerättiin NYT:n internetsivuilta hakusanalla 'financial crisis' ja myöhemmin aineistoa rajattiin niin, että mukaan tuli vain ne pääkirjoitukset, joissa lehti ilmaisee oman mielipiteensä talouskriisin syyllisistä. Tutkimusmenetelmänä on laadullinen tutkimus ja tarkemmin ottaen teoriaohjaava sisällönanalyysi. Analyysissä tutkittiin, millaisia syyllisyysmainintoja pääkirjoituksista löytyy, ja eri maininnat luokiteltiin eri luokkiin, kunnes valmiina oli kolme yläluokkaa: talous, kulttuuri ja politiikka. NYT:n pääkirjoituksissa esitetään talouskriisin syyllisiksi hyvin erilaisia asioita aina johdannaisista Yhdysvaltain hallintoon. Jotkin toimijat saavat enemmän mainintoja kuin toiset. Analyysissä on mukana edellä mainittujen johdannaisten lisäksi muita abstraktimpia 'syyllisiä', kuten käytökseen liittyviä seikkoja. Varsinainen huomio on kuitenkin toimijoissa näiden eri abstraktimpien asioiden takana. Kaikkiaan NYT:n pääkirjoituksissa ja valituissa dokumenttielokuvissa on varsin samankaltainen näkemys talouskriisistä ja sen syyllisistä. Suurimpina syyllisinä nähdään pankit, sääntelijät ja poliitikot. Analyysin keskeisimpänä havaintona on politiikan rooli ja politiikan ja talouden välinen suhde. NYT:n mukaan talouskriisin puhkeamisessa keskeistä oli nimenomaan sääntelyn pettäminen. Sääntelyn avulla voitaisiin suitsia talouskriisin puhkeamisessa keskeisessä asemassa ollutta ahneutta ja riskinottoa, joka sai pankit myöntämään holtittomasti asuntolainoja ja muodostamaan niistä monimutkaisia johdannaisia. Keskeisenä päätelmänä on, että viime kädessä poliitikot päättävät, millä tavalla taloutta valvotaan ja säännellään, joten jos tulevaisuudessa halutaan välttää vastaavanlaiset talouskriisit, on kiinnitettävä enemmän huomiota politiikkaan ja sen mahdollisuuksiin.
  • Acs, Veronika (Helsingfors universitet, 2012)
    The aim of this master’s thesis was to investigate the effect of audience on shame and guilt in Finland and Colombia. Finland is a rapidly developing country where multiculturalism is already part of everyday life. Therefore, it is very important to gather evidence on how people in different cultures understand and interpret emotions. More specifically, it will be investigated how possible cultural variations can be explained with individual, situational and cultural differences. My thesis is a by-product of a larger cross-cultural investigation into how different cultures perceive emotions and what kind of dissimilarities people have when experiencing emotions. This is conducted by postdoctoral researcher Mia Silfver-Kuhalampi from University of Helsinki and Professor Johnny Fontaine from Ghent University, Belgium. The questionnaire used in this thesis is based on the componential emotion theory. This cognitive model of emotions takes into account the concurrent relationship between many cognitive and physiological components. The participants in both countries filled in the questionnaire online. The Finnish sample consisted of 149 students from University of Helsinki from which 120 participants were female and 29 male. The Colombian sample consisted of 137 students from Universidad el Bosque, Bogota, Colombia from which 101 participants were female and 36 male. Factor analysis was used to identify how shame and guilt are factored in Finland and Colombia. Additionally, analysis of variance was used to identify how cultural differences and the effect of audience affect feelings of shame and guilt. The results of the study suggested that feelings of guilt and shame are factored in a similar manner in Finland and Colombia. Moreover, in both countries shame was split into two different types of shame: shame/self-disgust and shame/embarrassment. The Finnish sample experienced more shame/self-disgust than Colombian sample, while Colombian students experienced more shame/embarrassment than Finnish students did. Culture did not have an effect on guilt. Audience presence affected shame/self-disgust and shame/embarrassment in both countries. When it came to guilt the situation was not as clear. When there was no audience present, feeling of guilt was similar in both countries. However, when audience was present Colombian sample experienced significantly more guilt. Some of the results support results from previous research but significant is the fact that two different types of shame were found: shame/self-disgust and shame/embarrassment. This could partly explain why researchers have previously had difficulties in distinguishing shame and guilt.
  • Ekola, Juha (2019)
    Tämä tiivistelmä jonka maisterin kirjalliseen opinnäytteeseeni liittyen kirjoitan, on samalla myös kypsyyskoe – mikä salatarkoitus on lukijan mielestäni hyvä tietää. Pyrin kaikkia osaamiani keinoja käyttäen siis osoittamaan että olen aivan kypsä. Pehmeä, punainen ja valmiina putoamaan tosimaailman kosteaan heinikkoon oravain evääksi. Itse työstä: kahden erillisen harhaanjohdannon jälkeen koetan tässä kirjoituskokoelmassa päästä selville siitä, miksi elämäni on ollut niin helppoa, että olen pystynyt seuraamaan intohimojani ja kiinnostuksieni kohteita aina taideopintoihin saakka. Tähän pyrin muun muassa tutkimalla sukuni historiaa muutaman polven ylöspäin, pääasiassa isälinjaa pitkin, saadakseni selville mistä on peräisin sen aineellinen turva – ja sitä kautta myös oma turvani, jonka varassa olen uskaltanut huikennella. Sen jälkeen pohdin ja hieman myös tuskailen sen asian parissa, että miten ja missä ja millaista teatteria sitä oikein kehtaa tehdä, jos haluaisi sen tekemisen putoavan enemmän hyvän vaakakuppiin kuin pahan. Mietin millä tavalla vähempivaltaiset ihmiset hyötyvät siitä, että heidän kohtalojaan teatterissa muut esittävät – ja mitä vaihtoehtoja meillä on. Sitten käsittelen omaa suhdettani tekopyhyyteen ja kokemuksiani siitä, sekä vaatimustani: jokaisen taiteentekijän tulisi omaa tekopyhyyttänsä tutkia ja käyttää materiaalina. Materiaalina käyttämisellä tarkoitan sitä, että koska teatterintekijä (miellän itseni teatterintekijäksi enemmän kuin näyttelijäksi) ei – kuten teatterikaan – ole maailmasta irrallinen, voivat hänen jääviytensä ja sidoksensa käsittelemiinsä asioihin olla aivan yhtä tärkeä osa totuuden tavoittelua kuin häntä itseään vahvempien pahojen tai itseään heikompien hyvien ruotiminen. Adhd:n vaikutusta harjoitteluun ja esiintymiseen sekä yleisesti elämänhallintaan käsittelen luvussa neljä sekä omien kokemusteni että tutkimustiedon pohjalta. Viides luku taas on omistettu rajatun mittaisille ajatelmille, pienille tönäisyille, joiden kaltaiset kirjalliset ohjeet ovat minulle itselleni olleet menneinä vuosina merkittävä eteenpäin ajava voima. Tämän lukemiston viimeinen luku on Riihimäen autogrillille ja sen lähiympäristöön sijoittuva näytelmäkohtaus.
  • Aro-Heinilä, Timo (2004)
    Tässä tutkimuksessa esittelen kehittämäni elämäntavan ympäristövaikutuksia mittaavan indikaattorijärjestelmän. Indikaattoreiden muodostamisessa pyrin mallintamaan ympäristökäyttäytymistä ekologisen kestävyyden kriteerien mukaisesti. Indikattoreiden viitearvot keräsin asiantuntija-arvioihin perustuvalla delfoi -menetelmällä. Käyttämäni mittaustekniikka perustuu ajatukseen, että elämäntavan ympäristövaikutukset voidaan määritellä ensisijaisesti yksilön kulutuksen perusteella. Tutkimus selkeyttää kuvaa siitä, mitkä (kulutus)elämäntapaan liittyvät tekijät ovat olennaisia ja mitkä epäolennaisia ympäristövaikutusten muodostumisen kannalta. Lisäksi osoitan, minkälaisia yhteyksiä erilaisten yksilöllisten tekijöiden ja elämäntavan ympäristövaikutusten välillä voidaan löytää. Yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen puutteena on ollut pyrkimysten ja todellisten ympäristövaikutusten virheellinen rinnastaminen. Tämä tutkimus edustaa sosiaalipsykologista ympäristötutkimusta, jossa ympäristökäyttäytymisen mallintamisessa ei tehdä hätiköityjä olettamuksia käyttäytymisen ja ympäristövaikutusten suhteesta – pyrkimys ympäristöystävälliseen käyttäytymiseen pidetään erillään todellisista ympäristövaikutuksista. Pyrkimystä ympäristöystävälliseen käyttäytymiseen mittasin kierrätysaktiivisuudella. Tutkimuksen empiirinen osuus perustuu kyselylomakkeeseen, jolla ympäristöasioihin liittyviä tunne- ja käsitysmekanismeja sekä ympäristökäyttäytymistä mitattiin kahden helsinkiläisen kaupan asiakkailta. Näiden vastaajien elämäntavan ekologista kestävyyttä määrittävät toisaalta sosioekonomiset statuserot mutta myös persoonalliset erot emotionaalisessa ja kognitiivisessa rakenteessa. Ympäristöasioihin liittyvä syyllisyys on mekanismi, joka vaikuttaa erityisen voimakkaasti elämäntapaan ekologisen kestävyyden näkökulmasta. Ekologisesti kestävään elämäntapaan pyrkiminen on yksilölle helpompaa käsittää konkreettisen materiaalisen kuluttamisen avulla. Ympäristöasioihin liittyvä syyllisyys on nimenomaan tällaisen kuluttamisen ekologiseen kestävyyteen vaikuttava emotionaalinen mekanismi. Etenkin ruuan ja tavaroiden kuluttamiseen liittyvät ympäristövaikutukset riippuvat pitkälti ympäristökäyttäytymiseen liitettävästä syyllisyydestä. Asuminen ja liikenne ovat järjestelmiä, joissa pyrkimys muuttaa elämäntapansa ekologisesti kestävämmäksi ei vielä juurikaan näy. Kuitenkin ne ovat ruokajärjestelmän ohella merkittävimpiä ympäristövaikutusten aiheuttajia.
  • Koski, Marianna (Helsingfors universitet, 2014)
    Tutkimuksessa tarkasteltiin yhdeksän päihderiippuvuudesta kristinuskon avulla toipuneen häpeän ja syyllisyyden tunteiden käsittelyä. Tutkimuskysymys oli: Miten kristinusko on auttanut kristinuskon avulla päihderiippuvuudesta toipuneita häpeän ja syyllisyyden tunteiden käsittelyssä? Aiempaa tutkimusta juuri tästä aiheesta ja näkökulmasta ei ole tehty. Tutkimusta häpeästä, syyllisyydestä ja päihderiippuvuudesta on tehty. Kuitenkin tiedossa on, että päihderiippuvaisia raitistuu uskon avulla, joten oli perusteltua tutkia asiaa myös tästä kristinuskon näkökulmasta. Tutkimusten mukaan häpeän ja syyllisyyden tunteet ovat hyvin olennaisia päihderiippuvaisilla, ja voivat olla myös aiheuttamassa ja ylläpitämässä riippuvuuksia. Kristinuskossa on aiemmin keskitytty enemmän syyllisyyden kysymyksiin ja teologisessa kirjallisuudessa syyllisyys on häpeää enemmän esillä. Kuitenkin 2000-luvulla myös häpeän tematiikkaa on alettu nostamaan enemmän esiin teologian alalla, erityisesti Malisen ja Kettusen toimesta. Tutkimuksen aineisto kerättiin keväällä 2013 teemahaastattelua käyttäen. Haastateltavia oli yhdeksän ja heitä oli neljältä eri paikkakunnalta. Haastateltavat saatiin ev.lut. kirkon diakonien kautta, sekä kaksi haastateltavaa oli vapaakirkon kautta saatuja. Haastattelut nauhoitettiin, sekä litteroitiin. Analyysin metodina käytettiin sisällönanalyysia. Tämän tutkimuksen alkuperäinen tarkoitus oli tutkia yleisesti häpeän ja syyllisyyden tunteiden käsittelyä haastateltavilla ja kristinuskon osuutta siihen, mutta aineistossa tuli esiin vahvasti haastateltavien kohtaamiset kirkon työntekijöiden kanssa, ja näiden kohtaamisten merkittävyys heidän syyllisyyden ja häpeän tunteiden käsittelyssä, joten tässä tutkimuksessa armolliset kohtaamiset nousivat keskiöön. Tämä näkyi tutkimustuloksissa. Haastateltavia auttoi häpeän ja syyllisyyden tunteiden käsittelyssä se hyväksyntä ja armo, joka oli välittynyt heille kirkon työntekijöiden kautta. Kristinusko liittyy tähän siten, että haastateltaville oli merkittävää, se että kohtaamiset tapahtuvat juuri kirkon työntekijöiden kanssa, eikä vaikka psykologin tai sosiaalityöntekijän. Kirkon työntekijä edustaa korkeampaa voimaa, ja näin ollen kohtaamisissa ei ollut kyse vain kahden ihmisen kohtaamisesta vaan mukana oli myös hengellinen ulottuvuus, Jumala, jota kirkontyöntekijät ikään kuin edustivat. Kristinuskossa on ajatus syntien anteeksiannosta, sekä ihmisestä Jumalan kuvana, arvokkaana teoista riippumatta. Nämä asiat välittyivät haastateltaville kohtaamisissa kirkon työntekijöiden kanssa.