Browsing by Subject "taidekasvatus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 20
  • Westerlund, Heidi; Lehikoinen, Kai; Anttila, Eeva; Houni, Pia; Karttunen, Sari; Väkevä, Lauri; Furu, Patrick; Heimonen, Marja; Jansson, Satu-Mari; Juntunen, Marja-Leena; Kantonen, Lea; Laes, Tuulikki; Laitinen, Liisa; Laukkanen, Anu; Pässilä, Anne (2016)
    Kokos
    Tämä raportti käsittelee Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittaman The Arts as Public Service: Strategic Steps towards Equality (ArtsEqual) -tutkimushankkeen taustaa ja perusteita erityisesti kansainvälisestä näkökulmasta. Miksi ArtsEqual-hanketta tarvitaan Suomessa? Mitä perusteita on esitetty kansainvälisissä poliittisissa ja hallinnollisissa toimenpidesuosituksissa ja tutkimuskirjallisuudessa? Hankkeessa kysymme: Voisiko taiteen ymmärtää laajemmin julkisena palveluna, jossa tasa-arvo on lähtökohtana? Mitkä mekanismit luovat epätasa-arvoa taiteen ja taidekasvatuksen palveluissa? Millaisia taiteen ja taidekasvatuksen palveluja suomalaisen yhteiskunnan tulisi kehittää tasa-arvon, osallisuuden ja hyvinvoinnin lisäämiseksi?
  • Jääskeläinen, Tuula (Sage, 2019)
    Hate speech has become a growing topic of discussion and debate on a global scale, especially as advances in the internet transform communication on many levels. Among scholars, hate speech has been defined as any form of expression – for example by means of speech, images, videos, or online activity – that has the capacity to increase hatred against a person or people because of a characteristic they share, or a group to which they belong. In order to maintain the integrity of a functioning democracy, it is important to identify the best balance between allowing freedom of expression and protecting other human rights by countering hate speech. In addition to strengthening the legal framework to address the cases when hate speech can be considered criminal, and developing automated monitoring of online systems to prevent the spreading of cyberhate, counter narratives can be utilised by the targets of hate speech and their communities to create campaigns against hate speech. The employment of artists’ expression and arts education have great potential for creating different counter narratives to challenge one-sided narratives and hate speakers’ simplified generalisations. Because hate speech is not an easy issue to address in schools, clear research evidence, concrete guidelines, and practical examples can help teachers to contribute, along with their students, in combating it. A great body of evidence supporting the beneficial social impacts of the arts and culture fields is already available, but much more research, backed by sufficient resources, is needed to evaluate the impact and effectiveness of intervention strategies in countering hate speech through arts education.
  • Kauppala, Katri (2016)
    Tämä on opinnäytteeni Teatterikorkeakoulun teatteripedagogiikan maisteriohjelmasta. Olen halunnut tässä työssä tutkia, mitä tarkoittaa teoksen sisäinen pedagogisuus. Minkälaisia keinoja taiteella on kurottaa kohti yleisöä ja luoda tekijän ja kokijan tai teoksen ja kokijan välille dialoginen suhde? Miten tällainen suhde voi olla läsnä jo esityksessä? Millä tavalla teoksen raamit tukevat tai eivät tue yhteisen tuntua? Voiko siis pedagogiikka taiteessa laajentua ulos opettamisesta? Voiko pedagogista olla muukin kuin itse teoksen oheen järjestettävä työpaja? Nämä pääkysymykset ohjaavat pohdintaani tässä teatteripedagogiikan maisterin opinnäytteessä. Mitä siis on pedagoginen taide? Termille ei ole tarkkaa määrittelyä. Näkemykseni mukaan pedagoginen taide käsittää sellaiset taideteokset ja esitykset, joissa on tietoisesti valittu jonkinlainen pedagoginen näkökulma. Näitä erilaisia näkökulmia, eli kurotuksia pyrin omalta osaltani pohtimaan tässä työssä. Pedagoginen taide on siis osa taidekasvatusta ja taidepedagogiikkaa, mutta sen piiriin ei voida lukea esimerkiksi työpajaa sellaisenaan, eikä pedagogisen taiteen alle kuulu ryhmäprosessien mekaniikka. Pedagoginen taide keskittyy usein taiteen ja kokijan välisyyteen. Pedagogisuus tulee halusta ja intentiosta. Jos taiteen intentio on olla taidetta, voi sen parissa silti oppia, mutta silloin teos on tehty muista lähtökohdista. Pedagogisuus vaatii pedagogista tarkoitusta ollakseen olemassa. Olen halunnut tässä työssä keskittyä nimenomaan esitystilanteen tai teoksen pedagogisuuteen, eli olen rajannut ulos sellaiset teatteripedagogiset pohdinnat, jotka liittyvät teatterin perinteiseen opettamiseen. Olen kiinnostunut teoksen, tekijän ja kokijan välillä tapahtuvan pedagogiikan mahdollisuudesta. En ole ottanut tähän työhön mukaan työpajoihin tai ryhmäprosesseihin liittyviä kysymyksiä. Voiko pedagogiikka kasvaa taiteen tekijöiden ja harrastajien mukana aina kokijoihin ja katsojiin saakka. Mitä teoksen sisäinen pedagogisuus edellyttää tekijältä? Vastuuta ja halua, sekä pedagogisen intention olemassaoloa. Pedagogisuus on kutsu, eikä käsky. Se on sysäys, sekä valmius ottaa kiinni. Se on halu hypätä mukaan pyörteeseen ja altistua itsekin huimaukselle. Pedagoginen ajatusmaailma ei karta epätietoisuutta, vaan hakeutuu kohti kohtaamista ja kohdattavan esiintuomaa erilaisuutta. Minkälaisia keinoja taiteella on kurottaa kohti yleisöä ja luoda dialoginen suhde? Nykyteatteri on jo tehnyt tutuksi erilaiset esityspaikat ja –tilat. Näiden avulla voidaan luoda otollinen sosiaalinen tila kohtaamiselle. Osallistumisen kautta yksisuuntainen kokemuksen tarjoaminen muuttuu kaksisuuntaiseksi. Ajatusten ja kokemusten jakaminen muuttuu olennaiseksi osaksi paitsi taidetta, parhaassa tapauksessa myös elämänfilosofiaa. Pedagogiikka voi olla tapa hahmottaa teos, sekä tapa olla. Pedagoginen teos kurkottaa yli tekijöidensä. Se hamuaa jollain tavalla kohti kokijaa, eikä tyydy yksisuuntaiseen monologiin. Sen ytimessä on dialoginen oleminen ja kohtaamisen halu. Pedagogisen taiteen tarkoitus ei ole sen enempää tuputtaa totuutta, kuin vältellä vastuuta. Sen tarkoitus on luoda mahdollisuuksia kommunikaatiolle, tuoda näkyväksi erilaisia mielipiteitä ja parhaimmillaan mahdollistaa hetkellinen tila-aika-jatkumo, jossa monenlaisten ihmisten erilaisuuksien verkosto muuttuu näkyväksi ja hyväksyttäväksi.
  • Halinen, Hannamari (Helsingin yliopisto, 2015)
    This study examines and describes sense of belonging of seventeen preschoolers in groups where art education is the main support for children with special educational needs to support their learning and developing. Children were interviewed twice in autumn and in spring. Preschool groups were part of Taikava-project and in all groups art educators were working every weekday in early childhood education instead of group assistants. Art educators were working with other early childhood educators. This study examines possibilities to support children with art education and especially in sense of belonging. The theoretic part of this study is about the possibilities of art education to support children with special needs. In Vantaa there has been quite similar project before, TaikaVoima, but the art educators did not work fulltime in day care centers in that project. TaikaVoima- projects results proved to encourage children with special needs and affirm the sense of belonging in their groups. This study has both qualitative and quantitative data and results. In this study there were 17 preschoolers interviewed twice in a year. Seven of these children were having special educational needs. Additionally it was examined kindergarten teachers perceptions of children's behavior and art educators and kindergarten teachers group work about the challenges and the targets for the first year of the project. Children's experiences were scrutinized with three different material by method of triangulation. This qualitative research has phenomenological and hermeneutical features. It is researching the world in which preschoolers are living in, and their experiences in their groups and the meaning of their experiences. The awareness and knowledge of preschoolers about their own skills and abilities and challenges did deepen during the interviews. Children had learned new social skills and skills to express themselves with art educators. Children need more support from educators to understand the needs of other children and to learn to help and take others in to account. Children were positive surprised of the help that other children gave them. They were also surprised of the new friends and games that came out if educators decided playmates.
  • Nevanen, Saila (Helsingin yliopisto, 2015)
    This research focuses on one arts education project which was carried out in Helsinki in early childhood education centres and schools. This study is an evaluation research which concentrates on art education s connections to learning, wellbeing and communality; it views kindergarten and school as arts learning environments and at arts education as a multiprofessional col-laboration between teachers and artists. The arts education project, which was started in Helsinki in 2000, was offered to children who were under school age (3 6 years old) and at ele-mentary school age (7 9 years old). The data consists of interviews of the teachers, artists and principals of the kindergartens (N=23), the narratives of the closing report (N=9) and the follow-up materials of the project. The method of the research was multidimensional evaluation. The research includes five independent articles and a summary that con-nects the entirety of the research. Each theme is included in one independ-ent article, each of which was published in international peer-reviewed journals. Article I analyses the multiprofessional collaboration between teachers and artists. Article II focuses on the possibilities of arts education in developing learning abilities. Article III explores kindergarten and school as learning environments of arts education. Article IV highlights the evalua-tion of the arts education project through a multidimensional evaluation method. The last article, number V, analyses the long-term impacts of the arts education project in kindergartens and schools. The results show that well-executed, long-lasting arts education projects may support and promote children s wellbeing and their learning abilities. It was easy to motivate and direct the children in activities that connected target-oriented work with natural play. Arts education can also be used to strengthen the unity of the community between early childhood education centres, schools and neighbourhoods. The multiprofessional collaboration between the teachers and artists con-nected their skills and professional abilities, but successful cooperation also required the ability to handle additional interests and tensions. The long-term impact evaluation showed that five out of ten participating kindergartens still continue the developmental work started in the project. The project work was also seen as an excellent way to continue or update training.
  • Anttila, Eeva; Pohjola, Hanna; Löytönen, Teija; Kauppila, Heli (2017)
    Teatterikorkeakoulun julkaisusarja
    Tämä verkko-oppimateriaali on laadittu erityisesti osaksi taidealojen opettajankoulutukseen kuuluvaa Ihmis- ja oppimiskäsitykset taideopetuksessa -kurssia. Materiaalin tarkoitus on tukea opiskelijan itsenäistä opiskelua, toimia ryhmätyöskentelyn pohjana ja antaa opiskelijoille mahdollisuus syventyä itseään kiinnostaviin aiheisiin syvemmin myös kurssin jälkeen. Se toimii siis parhaiten yhteydessä kontaktiopetukseen, mutta sitä voi käyttää myös itsenäisesti, irrallaan kurssista.
  • Pohjola, Laura (2006)
    Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella kriittisen kulttuurisen lukutaidon käsitettä taidekasvatuksessa. Tutkimusta määrittää kriittinen tiedonintressi, ja sen painopiste on teoreettinen. Tutkimuksen taidekasvatuksellisena viitekehyksenä toimivat deweyläinen pragmatismi ja kriittinen pedagogiikka, joiden keskeisistä käsitteistä tutkimuksen läpi kulkeviksi johtoajatuksiksi on nostettu oppilaslähtöisyys ja kriittinen kulttuurinen lukutaito. Esimerkkeinä toimivien Pikku G:n rap-tekstien arvosissältöihin kohdistuvassa analyysissa sovelletaan A. J. Greimasin semioottista aktanttimallia ja punnittaan samalla mallin välinearvoa kriittistä kulttuurista lukutaitoa harjoitettaessa. Analyysissa esiin nousseita teemoja tulkitaan semioottisen sosiologian ja kriittisen pedagogiikan käsitteiden avulla. Tutkimuksella pyrittiin osoittamaan, miten kriittinen asenne, kulttuurituotteiden sisältöjen analyysi ja tulkinta auttavat kasvattajaa ja oppijaa tunnistamaan merkityksenmuodostamisen prosesseja ja tulemaan tietoisiksi toisinnäkemisen tarpeellisuudesta jokapäiväisissä kulttuurisissa käytänteissä. Esimerkkitekstien analyyttisen mallintamisen tavoitteena on tarkastella, miten semioottista analyysia voitaisiin hyödyntää kriittisen teorian ideologisessa tulkinnassa. Tutkimuksen ylittävä tehtävä koskee kasvatuksellisia jatkotoimenpiteitä käytännössä koskien kriittisen kulttuurisen lukutaidon harjoittamista koululuokassa.Tutkimuksen johdannossa kerrotaan tutkimuksen taustasta ja asetetaan tutkimustehtävät. Tutkimuksen toisessa luvussa esitellään tutkimuksen taidekasvatuksellisen viitekehyksen ja paneudutaan lähemmin niihin kriittisen pedagogiikan teoreettisiin painotuksiin, jotka ovat työn kannalta oleellisia. Kolmannessa luvussa käsitellään populaarikulttuurin osallisuutta koulujen taideopetuksessa ja oppilaan kokemusmaailmassa sekä esitellään lyhyesti hiphopin ja rapin tyylisuuntia. Työn neljännessä luvussa esitetään tutkimusta määrittävät tutkimusongelmat ja tutkimusasetelma. Viides luku esittelee analyysimetodina toimivan Greimasin aktanttimallin sekä semioottisen sosiologian käsitteistöä. Esimerkkiteksteille asetetut kysymykset ja tekstien semioottinen analyysi päättävät luvun. Kuudennessa luvussa semioottisessa analyysissa esiin nousseita teemoja tulkitaan kriittisen pedagogiikan ja semioottisen sosiologian käsitteiden avulla. Seitsemäs ja kahdeksas luku keskittyvät tutkimuksen yhteenvetoon ja pohdintaan. Tämä tutkimus vahvistaa lähtökohtana olevaa käsitystä siitä, että kasvattajan ja oppijan kriittinen ja eettinen asenne koululuokassa esitettyihin asioihin sekä sisältöihin on oleellinen osa yksilöksi ja yhteiskunnalliseksi toimijaksi kasvamista ja että tämä kriittisen kulttuurisen lukutaidon harjoittaminen luo uusia ulottuvuuksia ja näkökulmia taidekasvatuksen käytäntöihin. Aktanttimallin sovellus opetusmateriaalina käytettäviin rap-teksteihin osoittaa, millä tavoin teoria-aparaattia voi käyttää välineenä laulutekstien arvosisältöjä tarkasteltaessa.
  • Potapova, Olga (2019)
    This thesis work is an attempt to investigate ballet class as a practice without a specific focus on the performative aspects. Taking the inspiration from the martial arts practices, this research touches the issues of learning and ageing within a long-term practice, which gives a new angle for seeing training in ballet. Taking into consideration current social and cultural context, and with the support from contemporary research in phenomenology, embodied practices, and somatics, I try to see a way for inclusive and holistic approach to teaching and practicing classical dance. A series of open workshops at Theatre Academy of University of the Arts Helsinki served as a practical platform for this investigation. Practicing within a diverse and changing group helped to collect different experiences and opinions on the classes. While the material was grounded in Vaganova method, the somatic lens to the practicing and the supportive atmosphere enabled the possibility to work with practitioners’ minds and mental states. The data for the investigation was collected via keeping journals, writing during the classes, and making short videos. Another part of the research was having interviews with theatre pedagogues familiar with martial arts practices and taking the inspiration from their experiences and approaches. Staying with the practice in a humble manner, but showing a number of findings, this work aims to be a possible basis for the future research.
  • Trento, Francisco (2020)
    This article presents a glossary of protocols for dis(abling) artistic research in academic institutions to activate a forum for institutional critique. It focuses on crafting spaces that foreground non-ableist modes of existence and socialities. The protocols welcome useless failures—not feeding a neoliberal discourse of coaching. Non-normative body-minds are experts in failure. Pressured by growing productivity requirements, art education institutions standardise deadlines, the measurements of research impact and their spaces. These constant readjustments are based on flawlessly able bodies. The protocols highlight invisible disabilities, especially considering the neuroqueer subjectivities in art schools.
  • Aakala, Eero (2018)
    Tämä laadullinen tapaustutkimus käsittelee syksyllä 2016 Hämeenlinnan vankilassa järjestettyä ryhmälähtöistä vankilateatteriprojektia. Pääasiallisena tutkimustehtävänä on selvittää projektiin osallistuneiden vankien kokemuksia projektista. Tutkimus tarkastelee näitä kokemuksia terapeuttisen musiikkikasvatuksen ja kriittisen pedagogiikan tiimoilta rakentuvassa teoreettisessa viitekehyksessä. Samalla sivutaan myös maailmalla saatuja kokemuksia vankilateatterista. Ryhmälähtöisessä projektissa esityksen teemat ja sisältö, kuten myös musiikki, nousevat valmiin käsikirjoituksen tai suunnitelman sijaan itse ryhmältä. Ryhmälähtöisyys tuo taideprojektia lähemmäs soveltavaa taidetoimintaa, jolle ovat osallistavuutensa lisäksi usein tyypillisiä jonkinlaiset hyvinvointia edistävät tavoitteet. Samoin oli oman projektimme kohdalla, mutta samalla rajanveto muodollisen terapian ja pedagogisen taidetyöskentelyn välillä oli selvä. Työryhmällämme ei ollut muodollista terapeuttista koulutusta, ja projektin päämäärä oli alusta lähtien kirkas: taiteellisesti korkeatasoisen esityksen aikaansaaminen. Lopulta syntyi Vierailija -näytelmä, joka esitettiin kolmesti vankilan ulkopuoliselle kutsuvierasyleisölle. Lyhyellä aikataululla ja taiteellisella kunnianhimolla tehty projekti osoittautui haastavaksi ja paikoin stressaavaksi. Tämä herätti toisinaan kysymyksiä toiminnan tarkoituksenmukaisuudesta suhteessa vankilassa tehtävään työhön ja esimerkiksi vankilayhteisössä vallitsevaan alakulttuuriin. Osa henkilökunnasta antoi myös kriittistä palautetta. Osallistuneiden vankien kokemukset kuitenkin paljastavat palkitsevaa itsensä ylittämistä, uusia oivalluksia ja hyvältä tuntunutta kiitosta ja luottamusta. Haasteellinen projekti toi suuria onnistumisen kokemuksia ja vahvisti myönteistä suhtautumista vastaavaan toimintaan. Tähän liittyy tälle tutkimukselle olennainen transformaation käsite. Transformaatiolla tarkoitetaan ihmisessä heräävää eheyttävää sosiaalista muutosta, jossa tämä ryhtyy aktiivisesti ja vastuullisesti ottamaan elämäänsä omiin käsiinsä. Tällöin ihminen, joka Paulo Freiren sanoin on ”sorretussa” asemassa, saa myös äänensä kuuluviin. Tämä saattaa vankilateatterin kohdalla johtaa myös radikaaleihin vivahteisiin näytelmän kohtauksissa, teemoissa ja musiikissa.
  • Koski-Laulaja, Jussi (2019)
    Kandidaatintutkielmassani tutkin taiteen tekemistä korkeakoulujen musiikkikasvatuksen koulutusohjelmissa ja minkä takia musiikkikasvatusta ylipäätään opetetaan korkeakoulutasolla. Tutkimustehtävänäni on selvittää, miten korkeakoulumusiikkikasvatuksessa tapahtuvaa taiteen tekemistä on tutkittu ja tutkimuskysymykseni ovat: 1) Miten tutkimuskirjallisuudessa on käsitelty korkeakoulumusiikkikasvatuksessa tapahtuvaa taiteen tekemistä? 2) Miten korkeakoulumusiikkikasvatus voi vaikuttaa opiskelijan taiteilijuuteen osana ammatti-identiteettiä? Olen valinnut tutkimusmenetelmäkseni systemaattisen kirjallisuuskatsauksen, jonka tavoitteena on kartoittaa, missä määrin ja mistä näkökulmista tutkittavaa aihetta on aikaisemmin tarkasteltu. Aineistonanalyysissäni käytän John Deweyn kasvatusfilosofian taidekäsitystä ja tarkastelen korkeakoulutaidekasvatusta ja taiteilija- ja ammatti-identiteetin rakentumista. Tutkimustulokseni osoittavat, että taiteilijuutta ei voi opettaa, mutta siihen voi kannustaa ja se on korkeakoulumusiikkikasvatuksen tärkeimpiä tehtäviä. Korkeakoulussa oman taiteilijaidentiteetin kasvuun vaikuttavat kaikki projektit, taiteelliset tuotokset ja eritoten sosiaalinen verkosto.
  • Anttila, Eeva (2011)
    Teatterikorkeakoulun julkaisusarja
  • Hämäläinen, Soili (2016)
    Nivel
    Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu on antanut tanssitaiteen yliopistotasoista koulutusta vuodesta 1983. Esittävien taiteiden alan jatkotutkintoja on voinut suorittaa vuodesta 1988, ja tanssi- ja teatteripedagogiikan laitos aloitti toimintansa 1997. Näillä kolmella on perustamisestaan lähtien ollut merkittävä rooli tanssitaiteen, tanssi- ja teatteripedagogiikan sekä esittävien taiteiden tutkimuksen kehittämisessä maassamme. Tämä teos tarkastelee näiden kolmen yksikön vaiheita ja sitä, mitä niiden vuorovaikutuksessa on syntynyt. Kirjan ensimmäinen osa keskittyy tanssitaiteen laitokseen vuosina 1983–1995. Soili Hämäläisen tekstiin tuovat muistojen moninaisuutta ja tapahtumien monikerroksisuutta laitoksen opiskelijoiden ja opettajien kertomukset. Kirjan toinen osa keskittyy tanssija teatteripedagogiikan kysymyksiin usean kirjoittajan esseiden ja artikkeleiden pohjalta. Keskeisiksi teemoiksi nousevat kehollisuus, dialogisuus ja kohtaamiset. Kirjoitukset pohtivat esitystä pedagogisena tapahtumana ja taitelijan ja opettajan työn yhteen kietoutumisia. Kolmannessa osassa tarkastellaan jatko-opintoja ja tutkimusta sekä kunkin kirjoittajan omaa henkilökohtaista matkaa tutkijaksi. Kirjoituksissa hahmottuvat erilaiset kokemukset tutkimustyöstä ja esittävän taiteen alan jatko-opintojen kehitys alkuajoista aina nykypäivään.
  • Santala, Marjuska (Sibelius-Akatemia, 2014)
    Tämän tutkimuksen tarkoitus on tarkastella kahden eri aineiston kautta suomalaisen kansantanssin materiaalia tämän päivän opetusvaatimuksiin ja tavoitteisiin peilaten sekä nostaa esiin nuorten ajatuksia suomalaisesta kansantanssista. Kiinnostuksen kohteena ovat nuoret, jotka eivät harrasta kansantanssia: mitä ajatuksia ja tuntemuksia laji heille tuo? Tavoitteena on myös herättää keskustelua kansantanssimateriaalin käytöstä. Tutkimus on kvalitatiivinen toimintatutkimus, jonka aineistot kerättiin opetustunneilta hämeenlinnalaisessa yläkoulussa ja kyselyllä kansantanssin harrastuskentältä. Suomalaisesta perinteestä kumpuava, uusi tanssiliikuntamuoto FolkJam oli mukana integroituna tunneille suomalaisen perinteisen ja nykykansantanssin lisäksi. Tutkija itse oli osa tutkimusta toimien opettajana tavoitteenaan reflektoida tekemistään ja pyrkiä reagoimaan mahdollisiin ongelmiin. Kansantanssi aiheutti oppilaissa aluksi hämmennystä tai passiivisuutta, mutta tuntien edetessä sosiaalinen kanssakäyminen ja kehon käyttö lisääntyivät taitojen ohella: muutosta voi pitää merkittävänä kahden kuukauden prosessissa. Kyselyaineistossa selvisi, että uutta nykykansantanssimateriaalia käytetään kansantanssin kentällä jonkin verran, mutta samalla se koettiin vaikeaksi työstää ja oppia. Tuloksista löytyy keskusteluaiheita niin koulumaailmaan kuin kansantanssin harrastuskentälle, sillä molemmilla alueilla havaittiin tarpeita uusien toimintatapojen työstämiseen.
  • Turkki, Nella (2020)
    This research aims to examine methods of an artistic-pedagogical process and their potential for working with a diverse group. The theoretical reference point is EcoJustice education, a framework for ecologically and socially just pedagogy. The two research questions are: (1) How can my artistic-pedagogical methods as a dance pedagogue open a dialogue about climate crises, fostering more ecologically and socially just awareness in diverse groups? Moreover, (2) how do my pedagogical methods utilised in the given process of ILMA relate to the EcoJustice framework? The basis of this research is the artistic process of the devised dance performance ILMA (Finnish for “air”) which is the artistic part of my artistic-pedagogical thesis. ILMA is a dance performance about climate emotions and nature relationships in today’s world, and it premiered at the Zodiak New Dance Centre in Helsinki, Finland on 7th of March 2020. The working group of ILMA consisted of a diverse group of people from various backgrounds and aged between 14–84 years, a scenographer, light designer and musician and myself as the facilitator and director. The 13 performers of ILMA were found through an open call and workshop that handled the emotions related to climate change through dialogue, autobiographical writing and dance improvisation. The pedagogical dance practices turned out to foster connection and a sense of belonging in the group, that allowed the participants to reflect on their narratives concerning the bigger picture of our society and the ecosystem in a supportive atmosphere. Through dance improvisation, sensing exercises and embodiment practices, the participants found possibilities to express climate emotions in creative ways of working creating movement material and scenes for the ILMA performance. The analysis of the movement-based methods was framed by three main elements of my pedagogy; diversity, connection, and belonging. From the EcoJustice point of view, dance performance projects like ILMA can also foster the connectedness and feeling of hope due to the practices of recognition and connection. EcoJustice education can also work as a framework for ecologically and socially aware dance pedagogy offering space for imagination, feeling of interconnectedness, and questioning the modern destructive behaviour. To further develop the methods utilised in ILMA, an initial framework of a Pedagogy of (Be)longing was created. The pedagogy is based on the bodily practices that foster diverse ways of knowing. With open dialogue and autobiographical practises it also advances the connection to one’s own body, the others and the more-than-human world – and that way a sense of belonging. The Pedagogy of (Be)longing will be further developed in my future studies and practices.
  • Kuoppamäki, Anna; Vilmilä, Fanny (Nuorisotutkimusseura, 2017)
    Artikkelissa tarkastellaan formaaleissa ja non-formaaleissa toimintaympäristöissä musiikkia harrastavien nuorten artikuloimia kokemuksia musiikillisen toimijuuden rakentumisesta. Keskeisenä kiinnostuksen kohteena on se, mitä musiikillisen toimijuuden kokemukset paljastavat musiikin tekemisen saavutettavuudesta eri toimintaympäristöissä. Erityisesti tarkastellaan, kuinka toimintaympäristön toimintakulttuurit ja sukupuolen neuvottelut kietoutuvat musiikillisen toimijuuden rakentumiseen. Artikkelissa yhdistyvät musiikkikasvatuksen tutkimuksen, sukupuolenja nuorisotutkimuksen näkökulmat. Empiirinen aineisto koostuu kahdeksantoista musiikkiopistoissa ja kulttuurisen nuorisotyön piirissä musiikkia harrastavan nuoren haastatteluista.
  • Ripatti, Tinka (Helsingfors universitet, 2016)
    Objectives.This study is part of a research project, Taikava. The purpose of the study is to examine how the pedagogy of teaching art can support the collaboration and inclusion of children between the ages of 3–5 years. The aim was to find out how the children are taken into account as individuals. It was also examined how the children's interaction can be supported. In addition, the aim was to find out the interaction situations in which the pedagogy of teaching art is used in kindergarten. It was also studied what kind of changes about the collaboration of the children appeared when the pedagogy of art was used in kindergarten. Methods. This study was conducted as a qualitative research. The material was collected by observing and interviewing. The observation happened in day-care centres in Vantaa. The aim was to observe the interaction between children and adults. In addition, four kindergarten teachers and four art pedagogues were interviewed to this study. The material was analyzed by using material-based analysis. Results and conclusions. The participants felt that children's needs and their co-operation can be supported by using the pedagogy of teaching art. They felt that the presence of an adult, a child-oriented perspective and a positive and supportive atmosphere was important when try to increase children's collaboration. They also valued the fact that adults increase children's participation and encourage them to work together. Art education was carried out as a planned or spontaneous activity in small-group sessions and the everyday interaction in other situations. The first year of Taikava brought some positive changes when it comes to children's collaboration and inclusion. Children's social skills, team spirit and the sense of belonging among others increased. Also the inclusion between children developed. Children made new friends. In addition, the bullying was decreased. It was felt that art became part of the everyday life.