Browsing by Subject "taidemaailma"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-7 of 7
  • Byström, Vilja (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2017)
    Vast amounts of the previous research on artists has had a focus on the managerial activities and artist's personal development post-graduation. This thesis is a qualitative case study of Finnish visual artists and their artistic identity. More precisely, it focuses on the collaboration between emerging artists and a mediator on an art exhibition. The research looks into the current practicalities of the interaction occurring in the exhibition process, and defining the elements that add value to artist's work in three different types of galleries in Helsinki, Finland. The primary data of this research are six semi-structured interviews conducted between March and May 2016. The theoretical framework of the work applies to the studies of creative labor, art world and art sociology. The main results of the study suggest that interaction skills and communication methods evolve within personal experiences rather than through direct tutoring in the process of co-operation. However, mediators do have a vital role in helping young artists in the transitional phase. The outcomes of this work also proves that an encouraging environment includes shared learning experiences and appears, at its best, as appreciation and mutual trust. These elements form a functioning foundation for different participants in the art world to successfully work together. The Finnish art world has plenty of room for more interdisciplinary learning environments and collaborative models. The subject of a relationship between an artist and a mediator should be explored further.
  • Weissenfelt, Carita (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielman tarkoituksena oli selvittää helsinkiläisen Baltic Circle -teatterifestivaalin ja sitä edeltäneen, vuonna 1996 perustetun kansainvälistymishankkeen kehitykseen vaikuttaneita seikkoja. Baltic Circlen kehitystä lähestyttiin kansainvälistymisen ja festivaalin identiteetin näkökulmista. Tutkielman tavoitteena oli tunnistaa valinnat, jotka johtivat Baltic Circle -festivaalin kansainvälistymiseen ja ohjasivat festivaalin merkityksen muotoutumista. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä oli Howard S. Beckerin taiteen sosiologisen teorian ajatus taidemaailmoista, jotka muodostuvat ihmisten välisestä kommunikaatiosta. Taidemaailmoista irrottautuu ajoittain ryhmittymiä, jotka rikkovat vakiintuneita konventioita ja muodostavat siten taidemaailman alaisuudessa toimivia alakategorioita. Teatterifestivaalit voidaankin nähdä teatterin taidemaailman alaryhmittymänä. Tutkielmassa hyödynnettiin myös taidefestivaaleista tehtyä tutkimusta, jonka mukaan taidefestivaaleja voidaan tarkastella joko yksittäisistä, irrallisista esityksistä muodostuvina metatapahtumina tai kokonaiskokemuksen koostamina esitystapahtumina. Tutkielma toteutettiin haastattelututkimuksena. Haastateltaviksi valittiin neljä Baltic Circle -festivaalin johtajana toiminutta henkilöä, joista jokainen on vastannut johtokautensa aikana festivaalin toiminnasta. Haastateltavat olivat Jukka Hytti, Johanna Hammarberg, Eva Neklyaeva ja Hanna Nyman. Lisäksi tutkielmassa hyödynnettiin Baltic Circlen festivaalikatalogeja. Baltic Circle -festivaalin kansainvälisyyden todettiin kehittyneen merkittävästi vuonna 1996 perustetusta hankkeesta. Alun perin henkilökohtaisiin suhteisiin perustuva Itämeren alueellinen verkosto on muuttunut läpikotaisesti kansainväliseksi festivaaliksi. Nykyään kansainvälisyys tarkoittaa Baltic Circle -festivaalille kansallisuuksista riippumatonta ymmärrystä globaaleista ilmiöistä. Täten kansainvälisyys on muuttunut myös käsitteellisellä tasolla. Myös teatterifestivaalin merkitys on muuntunut Baltic Circle -festivaalin syntyajoista. Alueelliseksi teatterikatselmukseksi perustettu festivaali muuttui sisältölähtöiseksi kokonaistaideteokseksi. Baltic Circle kehittyi näin ollen metatapahtumasta itsenäiseksi esitystapahtumaksi, joka koostuu useista toisiaan täydentävistä osista. Muutoksen myötä festivaalikävijöiden rooli aktivoitui ja Baltic Circle -festivaali profiloitui taideammattilaisten kohtaamispaikaksi. Kehitys tarkoitti myös festivaalijohtajan työnkuvan laajentumista tuotannollis-taiteelliseksi. Festivaalijohtajasta tuli ikään kuin itsenäisenä taideteoksena koettavan teatterifestivaalin taiteilija. Tutkielma tarjoaa esimerkin teatterifestivaalin kehityksestä sekä arvioi, miten yleiset globalisaation tuomat muutokset ovat vaikuttaneet siihen. Lisäksi se ehdottaa yleisemmällä tasolla taidefestivaalin merkityksen muuttuneen tuotantotahona nähtävästä toimijasta itsenäiseksi taidemuodoksi, joka muodostuu monimuotoisen ohjelmiston kokonaisuudesta.
  • Eriksson, Lauri (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan tilausmuotokuvaa Suomen nykytaiteen kentällä vuosina 1990-2018. Tutkielman päätehtävänä on jäljittää taidehistoriallisen tieteenalan kautta teoksen tilaajan, taiteilijan ja muotokuvan kohteen toimintaa tilausmuotokuvan syntyhistoriassa sekä konventioissa. Tarkastelussa paikannetaan tilatun muotokuvan sosiaalisia ja kulttuurisia ulottuvuuksia, kuten näköisyyteen, taiteen autonomiaan, taidemaailmaan, identiteettiin ja ideologiaan liittyviä merkityksiä. Sopimus tai tilauksen vahvistava asiakirja erottaa tilausmuotokuvan tässä tutkielmassa kaikista muista eri motiivien synnyttämistä muotokuvista. Tutkielma rakentuu kolmesta osa-alueesta, jotka kietoutuvat yhdeksi kokonaisuudeksi sisältäen: muotokuvia tilaavien instituutioiden tarkastelun, tilausmuotokuvien kontekstualisoinnin sekä tilausmuotokuvia toteuttavien kuvataiteilijoiden haastatteluiden analysoinnin. Nämä elementit punoutuvat tutkielmassa rakentuvan hermeneuttisen kehän eri komponenttien väliselle dialogille. Samalla käsitellään muotokuvia tilaavien instituutioiden toimintaperiaatteita, sopimuksia ja tilausmääriä. Lopuksi taiteilijoiden haastattelut rakentuvat synteesiksi yhdessä tutkielman avainteosten kesken. Tutkielma vahvistaa käsitystä, että tilatun muotokuvan traditiossa ja käytännöissä on havaittavissa selkeitä epäjatkuvuuksia ajanjaksolla 1990-2018. Suomen presidenttien muotokuvat asettuvat ulos perinteisestä edustus- ja hallitsijamuotokuvan konventioista selkeämmin ja johdonmukaisemmin muihin tutkielmassa käsiteltäviin muotokuvatilauksiin verrattuna. Konservatiivisena pidetyssä tilausmuotokuvassa on siirrytty statuksen painottamisesta sekä vallan representaatiosta intiimimpään ilmaisuun ja identiteettien moninaisuuteen. Vaikka muotokuvien identiteettikäsitys on monisäikeisempi ja vapaampi, suomalaiset tilaajatahot ovat varsin hitaasti lämmenneet traditionaalista muotokuvaa haastaville teoksille, mikä ilmenee sitoutumisella perinteiseen esittävyyteen ja öljyväriteoksiin. Vaihtoehtoiset tekniikat ja nykytaiteen suomat mahdollisuudet ovat jääneet tilausmuotokuvissa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta hyödyntämättä. Tämä koskee myös nykytaiteessa hyväksyttyä valokuvataidetta. Muotokuvatilauksia pidetään usein ristiriidassa vapaan taiteilijaidentiteetin kanssa. Tilaajien ja taiteilijoiden väliset sopimukset ovat tarkastelun ajanjaksolla vapaampia kuin esioletus antaa ymmärtää. Taitelijoiden haastattelut vahvistavat käsitystä siitä, että sopimukset eivät rajoita taiteilijoiden ilmaisua muotokuvatilauksissa. Tapauksissa, joissa tilauksen päämääränä on ensisijaisesti arvostettu taideteos, muotokuvien kohteet ovat poikkeuksellisen tietoisia taiteen kentän toimintatavoista ja arvostelmista. Kuvataiteesta kiinnostunut muotokuvan kohde näyttääkin olevan olennainen edellytys onnistuneelle muotokuvateokselle.
  • Tamminen, Eeva (Helsingfors universitet, 2015)
    Pro gradu-työssäni tutkin Tero Saarinen Companyn taidemaailmaa ja markkinointistrategiaa. Tutkimusstrategiani on tapaustutkimus. Työni tavoite on kuvailla Tero Saarinen Companyn taidemaailmaa yhtenä tapausesimerkkinä. Lisäksi tutkin Companyn markkinointistrategiaa ja tarkastelen organisaatiota ja sen toimintatapoja lähemmin. Päätutkimuskysymykseni on: Miten Tero Saarinen Companyn taidemaailma rakentuu? Muita tutkimuskysymyksiäni ovat: Miten taiteilija ja tukiverkosto sijoittuvat taidemaailmaan? Mitkä ovat Tero Saarinen Companyn konventiot? Miten kaupallisuus ja markkinointi sopivat taidemaailmaan? Teoriaosuudessa esittelen ensin Howard Beckerin kehittelemän taidemaailmojen teorian. Taidemaailmoissa konventioilla on suuri rooli, ja ne vaikuttavat kaikilla tasoilla, esimerkiksi esteettisten järjestelmien rakentumisessa. Konventioilla on yhteys vallan käyttöön taiteen kentällä. Taidemaailmat ovat myös jatkuvassa muutoksen tilassa. Lisäksi tarkastelen Beckerin taiteen jakelujärjestelmää, jolla on monia yhtäläisyyksiä markkinoinnin kanssa. Syvennyn sitten taidemarkkinointiin Philip Kotlerin, Joanne Scheffin, Kevin L. Kellerin, François Colbertin, Elizabeth Hillin, ja Catherine ja Terry O'Sullivanin teorioiden pohjalta. Erityisesti keskityn yleisön, segmentoinnin, kohdentamisen, asemoinnin, ja SWOT-analyysin käsitteisiin. Miranda Boorsman ja Hyu-Kyung Leen pohdiskelut romantiikan suuntauksen vaikutuksesta taidemarkkinointiin ja kuluttajan roolista taiteen tekemisen prosessissa tuovat mielenkiintoisen lisän markkinointiteoriaan. Tapaustutkimuksessa Beckerin määritelmä taidemaailmasta verkostomaisena sosiaalisena rakennelmana osoittautui todeksi Tero Saarinen Companyn tapauksessa. Companylla on laaja yhteistyöverkosto ja pitkäaikaiset kumppanit, joiden avulla Tero Saarinen tekee taidetta. Taiteilija ei tee kaikkea itse vaan tukiverkostolla on tärkeä ja keskeinen rooli taiteen luomisprosessissa. Tero Saarinen Company on verkosto-organisaatio, joka on yksi esimerkki organisaation taidemaailmaan liittyvistä konventioista. Verkosto-organisaatio on malli, jossa organisaation ydintoiminnot ovat pienen vakituisen henkilökunnan vastuulla ja suurin osa muista palveluista on ulkoistettu. Company käyttää kaupallisia keinoja eli markkinoinnin perinteisiä työvälineitä organisaation markkinointistrategiassa. Nämä kaupalliset keinot eivät ole kuitenkaan ristiriidassa organisaation taidelähtöisen mission kanssa. Loppupäätelmänä totean, että Tero Saarinen Company on taidelähtöinen organisaatio, jossa taiteilijalla ja missiolla on tärkeä asema. Markkinointistrategia laaditaan organisaation mission ehdoilla ja markkinoinnin sisältö syntyy Saarisen taideteoksessa esiintyvistä elementeistä. Tero Saarinen Companyn taidemaailma koostuu taiteilijasta, organisaation työntekijöistä, yhteistyökumppaneista, rahoittajista, mediasta ja muista tanssin kentän tekijöistä. Companyn taidemaailmasta muodostuu näin laaja yhteistyöverkosto, jossa taide syntyy yhteistyössä keskeisten kumppanien kanssa.
  • Vogt, Sara (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkimus tarkastelee suomalaista improvisaatioteatterin taidemaailmaa 2010–2020-lukujen taitteessa. Se on kaksiosainen ja vahvasti empiirinen. Ensimmäinen osa selvittää, millainen improvisaatioteatterin taidemaailma Suomessa tällä hetkellä on, minkälaisia toimijoita siinä toimii ja mitä erityispiirteitä siinä on nähtävissä. Toinen osa selvittää kyselytutkimuksella, minkälaisia improvisaatioryhmiä tällä hetkellä Suomessa on, miten ne toimivat ja minkälaista toimintaa järjestävät. Tutkimusmetodeina on käytetty havainnoivaa osallistuvaa tutkimusta sekä survey-tyyppistä kyselytutkimusta. Tutkimuksen teoreettinen tausta nojaa Howard S. Beckerin käsitykseen taidemaailmasta sekä Hans van Maanenin jäsennykseen taiteen tutkimuksesta. Tutkimuksen tuloksena improvisaatioteatterin toiminnasta on nostettu esiin kolme keskeistä osa-aluetta: esitystoiminta, koulutustoiminta sekä verkostoitumistoiminta. Näitä toiminteita ylläpitävät Suomessa ryhmämuotoiset improvisaatioteatterit sekä improvisaatioteatterikoulut. Tutkimuksessa tehdyn selvityksen mukaan Suomessa toimii tällä hetkellä yli sata aktiivista improvisaatioteatteria ja ryhmää. Osa ryhmistä on ammattimaisia, osa puoliammattimaisia ja osa harrastusryhmiä. Tarkastelu osoittaa, että ryhmät järjestävät toimintansa eri tavoilla ja toimintamuodoilla sekä tekevät runsaasti eri improvisaatioteatterin tyylilajeja. Tutkimuksessa esiin nousseiden teemojen nojalla voidaan sanoa, että suomalainen improvisaatioteatteri ei vielä ole laajasti tunnettua. Sillä on kuitenkin oma vankka ja aktiivinen kannattajakuntansa, joka löytää omia tapojaan lajin kehittämiseksi. On todennäköistä, että improvisaatioteatterin vakiintuminen osaksi suomalaista teatterikenttää jatkuu.
  • Lamberg, Veera (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkimuksessani olen kiinnostunut siitä, miten tanssitaiteen taiteellinen ja sisällöllinen kehitys, mutta toisaalta myös yhteiskunnallisten arvojen ja arvostusten muutos, näkyvät tanssijan työssä 2010-luvun Suomessa. Tutkimuskysymykseni ovat: miten tanssijan professionalismi eli ammatillisuus määrittyy tässä ajassa ja mitkä ovat tanssijan työn reunaehdot? Keskiössä ovat siten työn arvot, käytännöt ja roolit eli tanssijan ammatin toimintatavat ja työn arvostus. Howard S. Beckerin taidemaailman ja Pierre Bourdieun taiteen kentän käsitteiden avulla työni liittyy taiteen sosiologiseen tutkimukseen, jossa tärkeitä ovat taidejärjestelmän sisäiset normit, toimintatavat ja esteettiset mieltymykset. Työni taustaluvussa tuon myös esiin erityisesti Juha Siltalanan, Richard Sennettin, Mikko Salasuon ja Mikko Piispan ajatusten avulla laajempaa työelämän ja taiteilijantyön muutosta, joka vaikuttaa tanssijan työn taustalla. Tutkimukseni koostuu neljän tanssijan teemahaastattelusta, jotka analysoin taiteensosiologisessa viitekehyksessä nojaten sosiaalisen konstruktionismin mukaiseen ajatukseen tiedon ja käsitteiden sosiaalisesta rakentumisesta. Tutkimukseni sitoutuu siten laadullisen tutkimuksen tutkimusperinteeseen. Aineiston teemoittelen teoriaohjaavan sisällönananalyysin avulla. Aineistoni tanssijan työn professionalismia ja ammatinharjoittamisen reunaehtoja kuvaavat teemat ovat: laajentuminen, tekijyys, pystyväinen keho ja omaäänisyys, jakaminen ja luoviminen. Tutkimukseni tuo erityisesti esille, että tanssijan rooli on noin viimeisen kymmenen vuoden aikana laajentunut koreografin ajatuksia suodattavasta objektista selvästi aktiivisesti teosprosessiin osallistuvaksi subjektiksi. Siten tanssijaa voidaan mielestäni hyvin pitää auteur-taiteilijana siinä missä koreografiakin. Tanssitaiteen estetiikan laajentuminen esitystaiteen suuntaan on selvästi vaikuttanut tanssijan esiintymistaitojen vaatimuksiin, mutta myös tanssijan ja koreografin väliseen hierarkiaan ja valta-asetelmaan. Löytämäni teemat kietoutuvat toisiinsa ja tuovat esiin, millaisena tanssijan ammatti ja työn arki piirtyy esiin 2010-luvun Suomessa ammatissa aktiivisesti toimivien tanssijoiden näkökulmasta.
  • Jagt, Kari (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2016)
    The aim of this study was to examine the phenomenon of surplus in the arts and to take into consideration the new terms of "art surplus" and "leftover art". The art world was approached with the leftover perspective: art is produced more than it is consumed. Qualitative case study focused on four art forms: visual arts, literature, music and theater. The data consisted of 12 professional interviews representing 12 cultural organizations. Research questions were: What kind of surplus does the production of the arts cause and how it could be utilized? How the terms "art surplus" and "leftover art" could be defined as a part of art world's operational environment? The theoretical framework consisted of literature from the fields of aesthetics, cultural research and art sociology. From the field of arts management especially the perspectives of cultural industry and art products as consumer goods were of special interest. Suggested terms (art surplus and leftover art) evoked cautious and negative response among the interviewees. However, the idea of utilization of left-over art was welcomed. During the research process also the terms (art surplus and leftover art) got more precise definitions. Art surplus is the art which never gets the status of an artwork and stays unproduced. Leftover art is the unfulfilled proportion of the desired reception for an art product. Interviewed art professionals described the oversupply of the arts as a natural and acknowledged fact in the art field which still would rather be prevented if possible. The emergence of leftover art situations is prevented from occurring for example with new applications which aim at getting audience and the arts to encounter more efficiently. The surplus art has been used among other things within self-publishing services. The interviewees reacted positively to the ideas of utilizing leftover art for example to get distributed for the disadvantaged people. Could a new structure be designed to become responsible for the utilization and distribution of the leftover art and how then the principle of equality can be actualized together with the compensation of the artists and the copyrights.