Browsing by Subject "taidot"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-16 of 16
  • Heino, Alonzo (Helsingin yliopisto, 2019)
    Inhimillisen elämän ymmärtäminen taidon- tai taiteenkaltaiseksi on herättänyt viime vuosikymmeninä kiinnostusta useiden erilaisten ajattelijoiden ja tutkijoiden keskuudessa. Tämän myötä puhe niin sanotusta elämisen taidosta on lisääntynyt, mutta kyseisen ajatuksen perusteellisempi analyysi on jäänyt tästä huolimatta paljolti tekemättä. Tutkielmani pyrkii osaltaan paikkaamaan tätä puutetta selvittämällä, mitä filosofian tulkitseminen elämisen taidoksi tarkalleen ottaen merkitsee ja mitä tällaisen taidon tavoittelemaan hyvin elämiseen voi sisältyä. Lisäksi tarkastelen elämisen taidon ajatusta myös kriittisestä näkökulmasta ja pyrin vastaamaan esille tuomiini haasteisiin. Pohjustan tutkielmassa myös omaa tulkintaani elämisen taidosta, jonka seikkaperäisempää kehittelyä pidän potentiaalisena jatkotutkimuksen aiheena. Työni sivuaa useita filosofian perinteisiä kysymyksiä ja osa-alueita. Päällimmäiseksi nousevat kysymykset filosofian itsensä luonteesta ja tehtävästä sekä hyvästä elämästä. Tältä osin tutkielmani aihe kytkeytyy selkeästi etiikkaan. Koska puhe on kuitenkin elämisen taidosta, nousee estetiikalle keskeinen kysymys taidon (tai taiteen) luonteesta myös näkyvään asemaan tarkasteluissani. Näiden lisäksi tutkielmani koskettaa myös metafysiikkaa, sillä yksi perusajatuksistani on, että pyrkimys elää hyvin hyötyy eettistä toimintaa koskevan ajattelun ja harjoituksen ohella myös maailmaa laajemmasta perspektiivistä tarkastelevasta pohdiskelusta. Tutkielmani jakautuu kahteen pääosioon. Keskityn ensimmäisen osan alussa erilaisiin antiikin filosofian luonteesta ja tehtävästä esitettyihin tulkintoihin. Lähden liikkeelle ranskalaisen antiikintutkijan Pierre Hadot’n tunnetuksi tulleesta näkemyksestä, jonka mukaan filosofia edusti antiikin kreikkalaisille elämäntapaa ja -taitoa sekä henkistä harjoitusta. Tarkasteluni edetessä voidaan kuitenkin huomata, etteivät ajatukset filosofiasta elämäntapana, elämisen taitona tai henkisenä harjoituksena samastu ongelmitta toisiinsa. Tämän johdosta nostan Hadot’n näkemysten rinnalle John Sellarsin tulkinnan filosofiasta nimenomaan elämisen taitona, jota hän kutsuu kreikan taitoa, taidetta ja tekniikkaa merkitsevän sanan tekhne mukaisesti myös tekniseksi filosofiakäsitykseksi. Eriteltyäni teknisen filosofiakäsityksen vahvuuksia pohdin tutkielman ensimmäisen osion päätteeksi Sellarsin tulkinnan rajoituksia. Tällöin tärkeäksi kysymykseksi nousee se, tuleeko elämisen taidon katsoa liittyvän vain yksilöllisiin tarkoitusperiin. Tässä yhteydessä argumentoin muun muassa ympäristöfilosofi Hans Jonakseen tukeutuen sen puolesta, että taidokkaan elämisen tulisi nykyajan olosuhteiden näkökulmasta pyrkiä paitsi henkilökohtaisen myös luonnon terveyden ja kukoistuksen edistämiseen. Tällaisen elämisen taidon tulkinnan pohjustaminen on tutkielmani jälkimmäisen osan keskeisenä tavoitteena. Tutkielmani toinen osio alkaa teknisen filosofiakäsityksen mielekkyyttä koskevalla arvioinnilla. Keskityn tältä osin saksalaisfilosofi Martin Heideggerin esittämään kritiikkiin, jonka mukaan päämäärähakuinen teknisyys ja metafyysinen ajattelu ovat luonteeltaan alistavia. Vastaan Heideggerin kritiikkiin hahmottelemalla hänen tulkinnastaan poikkeavaa käsitystä tarkoitushakuisen taidon ja metafyysisen ajattelun ominaisluonteista. Hyödynnän tässä yhteydessä erityisesti saksalaisen varhaisromantiikan edustajien Novaliksen ja Friedrich Schlegelin esittämiä ajatuksia. Vaikka niin yksilön kuin luonnonkin hyvinvointia tarkoitusperänään pitävän elämisen taidon tulkinnan perusteellisempi kehittely jää myöhemmän tutkimuksen aiheeksi, esitän tutkielmani päätteeksi muutamia alustavia ajatuksia aiheeseen liittyen.
  • Byström, Vilja (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2017)
    Vast amounts of the previous research on artists has had a focus on the managerial activities and artist's personal development post-graduation. This thesis is a qualitative case study of Finnish visual artists and their artistic identity. More precisely, it focuses on the collaboration between emerging artists and a mediator on an art exhibition. The research looks into the current practicalities of the interaction occurring in the exhibition process, and defining the elements that add value to artist's work in three different types of galleries in Helsinki, Finland. The primary data of this research are six semi-structured interviews conducted between March and May 2016. The theoretical framework of the work applies to the studies of creative labor, art world and art sociology. The main results of the study suggest that interaction skills and communication methods evolve within personal experiences rather than through direct tutoring in the process of co-operation. However, mediators do have a vital role in helping young artists in the transitional phase. The outcomes of this work also proves that an encouraging environment includes shared learning experiences and appears, at its best, as appreciation and mutual trust. These elements form a functioning foundation for different participants in the art world to successfully work together. The Finnish art world has plenty of room for more interdisciplinary learning environments and collaborative models. The subject of a relationship between an artist and a mediator should be explored further.
  • Kilpeläinen, Henna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Suomesta viedään elintarvikkeita eniten naapurimaahan Ruotsiin. Ruotsin markkinoiden etuna voidaan katsoa olevan sen maantieteellinen läheisyys, markkinoiden suurempi koko sekä vapaakaupan mahdollisuus. Eduista huolimatta Ruotsin markkinat vaativat yrityksiltä resursseja ja taitoja sekä pitkäjänteistä työtä. Tutkielma tarkastelee elintarvikevientiä ja niitä taitoja, joita tarvitaan vientitoiminnan onnistumiseksi, kun viennin kohdemaana on Ruotsi. Lisäksi on selvitetty, mitkä tekijät voivat edistää elintarvikevientiä Ruotsiin. Tutkielman lähestymistapa on laadullinen ja aineisto on kerätty teemahaastattelun menetelmällä. Tähän tutkielmaan on valittu pieniä ja keskisuuria elintarvikeyrityksiä, jotka jo harjoittavat vientiä Ruotsiin. Tutkielmaan haastateltiin yhteensä neljän eri yrityksen edustajaa. Tutkielman tulosten mukaan Ruotsiin suuntautuvassa elintarvikeviennissä tarvitaan eniten taitoa löytää ja solmia oikeat kumppanuudet sekä markkinoida omaa tuotetta. Tulos on yhtenevä aiempien tutkimusten kanssa. Tutkielman tulokset osoittavat myös, että ulkopuolinen apu edistää vientiä. Siitä on hyötyä etenkin vientitoiminnan aloitusvaiheessa yleisesti sekä kontaktien hankkimisessa. Tulevaisuudessa vientitoiminta tulee todennäköisesti kasvamaan ja yhä useampi yritys aloittaa ja pyrkii myös laajentamaan kansainvälistä liiketoimintaa. Tämä tulee vaatimaan yrityksiltä enemmän resursseja ja taitoja. Erityisesti pienempien yritysten kohdalla oikeat kumppanit ja ulkopuolinen apu voivat vaikuttaa merkittävästi vientitoiminnan käynnistämiseen ja sen laajentamiseen.
  • Unknown author (Helsingin yliopisto, 2004)
    Verkkari 2004 (7)
  • Heikkinen, Maiju (2020)
    Kohti päättymätöntä matkaa – tutkielma sirkuksen pedagogiikasta, taidosta ja taiteesta on tanssinopettajan maisterikoulutuksen taidepedagoginen opinnäytetyöni. Opinnäytetyössäni pureudun Suomen sirkuskentällä näkyviin tradition ylläpitämiin arvoihin ja normeihin sekä pedagogisiin ilmiöihin, joiden vaikutuksia ja heijasteita tunnistan myös sirkustaiteessa. Tutkielmani pohjautuu tanssinopettajan maisterikoulutukseen sisältyneisiin opetusharjoittelujaksoihin. Ensimmäinen opetusharjoittelu oli viisiviikkoinen käsilläseisontakurssi, jonka toteutin Teatterikorkeakoulun tiloissa keväällä 2019. Toisessa, syventävässä opetusharjoittelussa opetin kehonkuuntelu- ja liikeimprovisaatioharjoittelua. Kurssi toteutui pääasiassa Kirkkonummella ja kesti viisi kuukautta syyskuusta 2019 helmikuulle 2020. Opetusharjoittelujaksot saivat minut pohtimaan sirkuspedagogiikkaa ja alalla näkyviä arvoja ja käytäntöjä uudella tavalla. Ne avasivat vaihtoehtoisia reittejä opettaa fyysismotorisia taitoja, ja tarjoilivat minulle keinoja muuttaa sirkusopetuksissa näkyvää, traditiosta kumpuavaa tapakulttuuria. Harjoittelujen myötävaikutuksesta löysin keinoja muokata sitä kaanonia, joka mielestäni suomalaisessa sirkuskulttuurissa edelleen soi vahvasti. Opinnäytteeni tutkimusote mukailee autoetnografista tutkimusta yhdistäen autobiografisen eli omaelämäkerrallisen tiedon ja toimintatutkimuksellisen lähestymistavan. Ammatilliseen sirkuskoulutukseen liittyvät muistelmani ja tanssinopettajan maisterikoulutukseen sisältyvien opetusharjoittelujaksojen päiväkirjamerkintöjeni mietteet ja oivallukset ovat ensisijaisia tiedonlähteitä työssäni. Omien henkilökohtaisten kokemusteni avulla pyrin tuomaan esille sirkuskulttuurissa yleisesti näkyviä ilmiöitä ja yritän löytää kulmia ymmärtää niiden syntyperää ja tarkoitusta. Lisäksi liitän keskusteluun mukaan syventävän opetusharjoittelun tunneille osallistuneiden ajatuksia luoden moniäänisemmän peilauspinnan pohdinnoilleni. Toimintatutkimuksellisuus näkyy oman ammatillisen toimintani tarkasteluna ja kehittämisenä sekä alalla näkyvien käytäntöjen muutosta tavoittelevana, kriittisenä tutkailuna. Opinnäytteeni aiheet liikkuvat taidon, sirkustaiteen, taidepedagogiikan ja taidonpedagogiikan ympärillä. Käsittelen perinteessä kulkevia arvoja ja käytäntöjä keskittyen erityisesti niiden vaikutuksesta muodostuviin valta-asetelmiin sekä siihen, miten ne mielestäni näkyvät tämän päivän sirkusopetuksissa. Pohdin sirkuskasvatuksen luonnetta suhteessa urheilukasvatukseen ja taidekasvatukseen, ja yritän määritellä sirkustaiteen paikkaa taidekentällä. Pohdin minkälaisten taitojen ja arvojen ympärille sirkustaide kietoutuu, yritän selvittää mitä taidolla tarkoitetaan ja mistä kulmista sirkustaitoja on mahdollista määritellä. Läpi työn tarkastelun alle pääsevät tavat, kuinka tietoa ja taitoa kuljetetaan eteenpäin, sekä muut sirkuspedagogiikkaan vaikuttavat näkymättömät tekijät, jotka ovat taidon opettelun hetkellä läsnä vaikuttamassa oppimisen tapahtumaan. Tuon esille myös omia oivalluksia ja vaihtoehtoja toisenlaisen sirkuspedagogiikan toteuttamiseksi. Opinnäytteessäni tuon esille, mihin oma pedagoginen toimintani kiinnittyy, minkälaista sirkuspedagogiikkaa itse toteutan ja toivon toteuttavani sekä minkälaisia kauaskantoisempia toteutumia toivon toiminnallani saavuttavani.
  • Hurri, Mari (Helsingin yliopisto, 2019)
    Goals. The goal of this Master’s Thesis is to examine Helsinki University’s Home Economics teacher students’ digital skills, what experiences they have of utilizing digital tools in Home Economics teaching and how they consider using digital tools in the future while working as Home Economics teacher in secondary school. In addition to that, one goal is to examine how their university education supports the development of their digital skills. The subject is topical because digitality constantly changes our society and the work of teachers. According to research digitality has not advanced evenly in Finnish secondary schools, and there are differences in teachers’ digital skills. Home Economics is in a key position teaching the future everyday skills and it cannot fall behind technological development. Therefore it is important to pay attention to teacher education and to the development of the students’ skills. Methods. My Master’s Thesis was conducted as a quantitative research on Helsinki University’s web-based survey tool. The target group of the study was all the Home Economics students of the grades 2–5 (or higher). There were 49 responses by the due date. The material was analyzed with SPSS and Excel utilizing descriptive statistical analysis methods, correlations and t-tests. The open questions were examined using qualitative content analysis. Results and conclusions. Results show that Home Economics students have somewhat good digital skills, but especially problem solving skills require improvement. Problem solving skills are connected to using digital tools in the future in teaching Home Economics, so it would be important to invest in it in teacher education. Students thought the greatest advantage of using digital tools is how it diversifies pedagogy, and the greatest challenge had to do with hardware problems. Students thought it was easiest to use digital tools in the planning of teaching. The use of digital tools is encouraged in the university, but the students feel they don’t get enough education in it.
  • Piirainen, Riitta (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2016)
    Tutkielman tarkoituksena on kehittää laulupedagogiikkaa. Sen lähtökohtana on teoria laulamisesta kokemuksena, kun sen merkitys muuttuu erilaisissa konteksteissa. Teoriaosassa on avattu sekä laulamista, yhteisöllisen ja kokemuksellisen oppimisen käsitettä voimaantumista ja reflektiota korostaen, sillä tutkimuksessa on keskitytty nimenomaan laulamisen kokemuksen tutkimiseen. Tutkielma käsittelee laulamisen merkityksiä neljän laulutaidottomaksi itsensä kokevan aikuisen näkökulmasta. Tutkimus on toteutettu fenomenologisen näkemyksen mukaisesti. Tutkielman lähtökohtana ovat olleet kaksi tutkimuskysymystä: 1.) Miten haastateltavat määrittelevät laulutaidottomuuden ilmiötä ja 2.) Millaisia merkityksiä laulutaidottomaksi kokevat antavat laulamiselle? Tutkimusaineisto on kerätty avoimen haastattelun avulla neljältä eri länsimaista kulttuuria edustavalta itsensä laulutaidottomaksi kokevalta henkilöltä ja se on litteroitu (76 sivua) ilmaisuja sanatarkasti noudattaen. Analyysi on toteutettu aineistoksi Spiegelbergin seitsemän portaista fenomenologis-hermeneuttista merkitysanalyysiä noudattaen. Tutkielman tuloksena ovat yhteisenä koetut laulamisen olennaiset merkityskokonaisuudet, joita oli kolme: voimaannuttava laulaminen, laulamisen yhteisöllinen voima, sekä muihin verrattu laulutaidottomuus. Nämä nivoutuivat yhteiseksi pääilmiöksi: Yhteisössä voimaantuva laulaminen. Häpeän ja pettymyksen kokemukset olivat saaneet osallistujat kokemaan itsensä laulutaidottomiksi. Tutkimuksen kannalta oli myös merkittävää, että moni laulutaidottomuutta kokeva kyseenalaisti itse-reflektion tuloksena omaa laulutaidottomuuttaan. Tämän tutkielman tulosten perusteella voidaan kehittää musiikkikasvatuksen alaa, erityisesti laulunopetusta kokemuksellisen ja yhteisöllisten oppimisen mallien pohjalta.
  • Numminen, Ava (Sibelius-Akatemia, 2005)
    Studia musica
    The purpose of this study research is to explain poor pitch singing as a phenomenon and figure out how an adult poor pitch singer learns to sing. Poor pitch singing is defined as an inability to sing in tune. The issue is brought up in a holistic way from four standpoints: 1) how singing and singing skills are understood in a culture 2) subjective experiences in singing 3) cognitive processes in singing 4) physiological processes in singing. The framework of the study lies in cultural psychology. Methodologically it is an action research and a Lets' sing-project was carried out. The researcher acted as a teacher in the project. Ten students, born 1945-1979, participated in the project. All participants were labelled as poor pitch singers, they had had negative singing experiences, and they were nervous about singing. Five participants had serious problems and three participants slight problems in producing tone frequencies correctly while singing (level of function of voice mechanism), and in differentiating tone frequencies (level of cognitive processing). The singing range was initially a narrow one, and mostly covered only speech range. Students were instructed during a 1,5 year teaching period both in group and individual settings. The maximum amount of lessons for a group setting was 50 hours, and for an individual setting 12 hours. The minimum amount of lessons for a group setting was 28 hours, and for an individual setting 3 hours. The results show that a disability to sing is not a fixed trait of an individual but a skill which can be developed in adult years from any initial level. Ability to perceive and produce tone frequencies was developed in all students. It seems that practicing singing enhanced the ability to differentiate tone frequencies, too. The range of voice was enhanced, especially towards higher frequencies. To learn to change voice to a head or falsetto register was practiced. This contributed to enhancing voice range and to correct singing. By the end of the project every student could sing at least some songs correctly when supported by piano or by teachers' voice. The most advanced students sang correctly also without this support. Students were very motivated to develop their singing skills and many experiences of success were demonstrated. Besides singing skills there were positive effects on self-expression, performing skills, and self confidence. 35 amateur choir singers assessed participants' singing skills on the basis of a sample on a CD-record. It was found that participants were assessed to sing better in samples representing the end of the project than in samples representing the starting of the project. The difference was significant (p <.05). A test of musical ability by Karma was conducted two times, before and after the first teaching period. Results correspond to average results of the adult population. No correlation between singing ability and the results of this musicality test was found. The singing culture is outlined in the research through an aesthetic and praxial view of music and music education. As a rule there is no teaching available for poor pitch singers in music education institutions based on an aesthetic view, and poor pitch singing is habitually attributed to an inner and stable trait of an individual. A singing skill should, however, be seen as a multidimensional, cultural and context bound phenomenon. Praxial view provides for a fruitful starting point of a holistic concept of singing, and learning to sing. The study outlines dimensions of singing skills, a good relationship to singing, and a scaffolding model to promote singing in tune as an aid for developing singers. ln stead of "poor pitch singer" the concept of "developing singer" is suggested.
  • Ouakrim-Soivio, Najat; van den Berg, Marko (2018)
    Artikkeli perustuu vuonna 2017 useista lukioista kerättyyn, historian opiskeluun ja lähdekriittisten taitojen soveltamiseen liittyvään, aineistoon. Käytetyssä tutkimuslomakkeessa lukiolaisilta tiedusteltiin erilaisia, pääasiassa historian opiskeluun liittyviä, taustatietoja. Opiskelijoilta kysyttiin niin ikään, millaisia työtapoja historian tunneilla käytetään. Myös lukiolaisia opettavat opettajat vastasivat tunneilla käytettyjä työtapoja koskeviin kysymyksiin. Opiskelijoille annettiin tuottamistehtävä, jossa heidän piti annettujen lähteiden pohjalta esittää perusteltu arvio siitä, miksi Elvis Presley halusi tavata USA:n presidentti Nixonin vuonna 1970. Artikkelin tutkimuskysymykset liittyvät opiskelijoilta kysyttyjen taustatietojen ja historian tunneilla käytettyjen työtapojen sekä pisteytetyn avovastauksen välisten yhteyksien analysointiin. Lisäksi tutkimuksessa verrattiin opiskelijoiden ja heidän opettajiensa arvioita historian tunneilla käytetyistä työtavoista. Tutkimus osoitti, että eri lukioryhmien suoriutumisessa tuottamistehtävästä oli merkittäviä eroja. Tuottamistehtävän tuloksissa oli tilastollisesti melkein merkitseviä tai merkitseviä eroja opiskelijoiden sukupuolen ja kotikielen mukaan. Tutkimuksessa havaittiin myös, että lukiolaiset ja heidän opettajansa arvioivat historian tunneilla käytettyjä työtapoja eri tavoin.
  • Sinivuori, Saara (Helsingfors universitet, 2015)
    The aim of this study was to increase understanding regarding the skills of a multi domain artisan, together with the similarity of the skills between the professions. I investigated the career of a person, who has had five very different craft professions. I examined the nature of the skills that are demanded in these professions and searched for similarities between the skills joined with another profession. In addition, this study focused on the occasions and reasons for searching new craft professions. The method of this study was qualitative with a case study approach. The theoretical view of this study can be seen as hermeneutical, based on the aim of interpretation of the study. The theoretical basis for this study is created from learning and teaching the skills and the role of tacit knowledge in learning a new skill. The open interviews were used to collect the data for this study and it was analyzed following the principles of content analysis. The results indicate that the skills of very different craft professions can be useful in several different professions. Mastering previous skills was not the reason for choosing and studying new craft professions. Based on this study, the reasons were due to the changes in production lines, physiological restrictions and incidents and unpredictable happenings. The role of a family and home was remarkable in the process of growing to be a crafts person.
  • Virtanen, Hennariikka (Helsingfors universitet, 2006)
    The aim of this work was to study what kind of working grips people use to knit in Finland and decide if one grip is superior to others. I investigated how knitters have adopted their grips and how they experience their knitting. I also explored whether it is possible to change one's grip. To provide a theoretical basis for the research I observed knitting in terms of culture, skill and ergonomics. The first part of the study material comprised video recordings of the grips of 95 knitters together with background information collected via a questionnaire during the education of craft teachers at the University of Helsinki in spring 2004, 2005 and 2006. Using the data obtained I focused on three knitters, whose grip of the knitting needles clearly differed from the ergonomically good grip. In addition to them I interviewed one student, who had changed over to more ergonomic way of knitting after participating in the first part of this study. In this respect my study is a several events' case study. In order to analyse my data I used both qualitative and quantitative content analysis methods to complement each other. Most of my research participants had learned to knit in first years of elementary school or comprehensive school. Almost everyone had adopted the basics of knitting by imitating, and many of them had corrected "incorrect" positions from verbal instructions. Through practice the imitated position had gradually become the style unique to each knitter. The findings showed that students' background in knitting is quite varied due to the diverse level of craft teaching. This is reflected in their knitting grips and their interest in knitting. Students do not think that there is one right working grip. The most important thing is that working seems as fluent and relaxed as possible, at which point knitting is easy and flows freely. They often consider their own style so pleasing and well-functioning that they do not think there could be any room for improvement. This study pointed out that, while it is possible to change a knitter's working grip, there is a bigger challenge in acknowledging weaknesses in one's know how. According to the results of my research, the most common working grip among Finnish knitters' corresponds with the grip that has been described as ergonomically good. Over one third of all participants knitted this way. Hands keep the knitting firmly but without tension. The forefinger that guides the yarn from the ball rests gently against the knitting needle, and the yarn goes in front of the first joint of the forefinger. The position of the hands and loops is the same as in the ergonomically good grip, i.e. the fingertips of both hands and the loops are near the tips of the knitting needles, so that the fingers only have to move small distances. When knitters purl and plain, they commonly pick up the yarn from the back of the knitting needle in the same way as when knitting. While researching the common features of working grips I have learned what abnormal grips are like. Although I recognized many different ways to knit, all the peculiar grips were modifications of the continental way of knitting. The results of this study give a clear picture of those points knitters should focus their attention on in order to gain a good hold of the needles.
  • Hartonen, Mikko (2008)
    Tämä tutkielma tarkastelee taidon ja onnen suhdetta rahapeleissä sekä pohdiskelee yleisesti taidon luonnetta ja sen erilaisia määrittelytapoja. Tutkielman motivaationa toimivat Suomen ja joidenkin muiden EU:n jäsenvaltioiden lainsäädännöt, joissa rahapelien kuulumisen valtiollisten monopolien alaisuuteen ratkaisee se, onko peli arvioitu taito- vai tuuripeliksi. Jos peli on arvioitu tuuripeliksi ja sitä pelataan vastiketta vastaan, on oikeus sen järjestämiseen ainoastaan valtion monopoliyhtiöillä. Lainsäädännössä ei ole kuitenkaan käytetty mitään objektiivista mittausmenetelmää onnen merkityksen arvioimiseksi. Tutkielmassani hahmotellaan aluksi muutamaa vaihtoehtoista määritelmää taidolle ja sen jälkeen esitellään malli, jonka avulla taidon suhteellista osuutta rahapeleissä voidaan mitata. Mallissa käsitellään ensin yksinkertaisia pankkia vastaan pelattavia peruspelejä ja vähitellen mallia laajennetaan koskemaan useamman pelaajan nollasummapelejä. Lopuksi tarkastellaan hieman taidon osa-alueita käytännössä havainnollistamalla pelitilanteita erilaisten pokeripelien avulla. Esimerkeissä käydään läpi mm. vastustajien profilointia, pelaamista vastustajan oletettua lähtökäsijakaumaa vastaan sekä peliteorian hyödyntämistä bluffaamisessa. Olennaisimpina lähteinä on käytetty hollantilaisten Bormin ja Genugtenin töitä. Heidän analyysinsä perustuu alunperin von Neumannin ja Morgensternin peliteoreettiselle tarkastelulle, jota ovat myöhemmin kehittäneet mm. Nash, Harsanyi ja Selten. Tutkielmassani esiteltyä mallia soveltaen taidon suhteellista osuutta rahapeleissä on mahdollista mitata. Tulosten avulla voidaan päätellä kummassa kahdesta annetusta pelistä taidolla on suurempi merkitys. Tulokset ovat ordinaaliasteikollisia, joten pelit voidaan asettaa järjestykseen niiden saaman taitotasoarvon mukaan, mutta saatujen arvojen erotusten suuruudet eivät ole vertailukelpoisia. Malli soveltuu sellaisenaan monien kohtalaisen yksinkertaisten pelien analysointiin. Joitain monimutkaisempia pelejä varten malliin täytyisi tehdä laajennuksia. Useamman pelaajan peleissä tietyt eri pelaajatyyppien strategioita koskevat oletukset voidaan myös helposti asettaa kyseenalaisiksi. Tämä ei kuitenkaan vähennä mallin arvoa teoreettisessa mielessä. Tärkeimmät lähteet: Borm P., Genugten B.(1996): On a measure of skill for games with chance elements, Tilburg university press. Borm P., Dreef M., Genugten B.(2003): Measuring skill in games: Several approaches discussed, Tilburg university press Larkey P., Kadane J., Austin R., Zamir S. (1997): Skill in games, Management science, 43(5), 596-609
  • Laininen, Henna (Taideyliopiston Kuvataideakatemia, 2018)
    Tämä julkaisu Taiteen metsittymisestä – Harjoitteita jälkifossiilisiin oloihin on ensimmäinen suomenkielinen, jälkifossiiliseen ajatteluun liittyvä taiteellisten käytäntöjen antologia. Julkaisu on syntynyt Mustarinda-talolla syyskuussa 2017 pidetyn Taidetta luonnon ehdoilla? -symposiumin pohjalta. Julkaisussa symposiumin taiteilijat esittelevät Paljakanvaaralla syntyneitä taiteellisia kokeilujaan ja niiden myötä avautuvaa ajattelua. Symposiumin järjestivät Taideyliopiston Kuvataideakatemian tohtoriopiskelijat kuvataiteilija ja tutkija Markus Tuormaa sekä kuvataiteilija ja tutkija Henna Laininen. Järjestäjien lisäksi symposiumiin osallistuivat esitystaiteilija ja tutkija Saara Hannula, ympäristötaiteilija Timo P. Vartiainen ja kuvataiteilija Isla Peura. Ympäristötuhon aikakaudella ekologiset kysymykset ovat nykytaiteessa yhä keskeisempiä: monet taiteilijat pohtivat työskentelynsä energiapohjaa, materiaaleja sekä suhdetta ei-inhimilliseen. Erityisesti meitä kiinnosti, miten meneillään oleva siirtymä kohti jälkifossiilisia oloja näkyy taiteilijoiden työskentelyssä. Minkälaisia taiteen käytäntöjä alkaa syntyä, ja miten siirtymä vaikuttaa yksilön kokemukseen? Onko jälkifossiilisia oloja varten mahdollista harjoitella? Jälkifossiilisuudella tarkoitamme tässä yhteydessä asteittaista ja hidasta siirtymävaihetta fossiilienergialle perustuvasta elämänmuodosta kohti fossiilienergian vähittäisen ehtymisen myötä syntyviä, toistaiseksi tuntemattomia oloja. Käytettävissä tai helposti saatavilla olevan öljyn määrä vähenee, ja öljyn hyötysuhde eli EROEI laskee. Koska jälkifossiilisuudesta ei juurikaan ole (jälki)teollisissa yhteiskunnissa käytännön kokemusta, on jälkifossiilisuuskin moniulotteinen ja pääosin spekulatiivinen ajatusrakennelma. Kun taiteilija joutuu kyseenalaistamaan nykyisten taideinstituutioiden fossiilipohjaiset rakenteet ja kysymään myös oman työnsä mielekkyyttä, voi tapahtua metsittymistä. Tässä julkaisussa pohdimme myös, voisiko taiteen metsittymisellä kuvailla niitä monimuotoisia prosesseja, joissa ei-inhimilliset ja materiaaliset olosuhteet nousevat taiteellisen työskentelyn keskiöön ja joiden seurauksena taiteen alue muuttuu. Henna Laininen kirjoittaa julkaisun johdantoluvussa metsittymiseen liittyvistä ajatuksistamme – mitä metsittyminen mahdollistaa, ja mitä vaaroja siinä piilee? Saara Hannula käsittelee tekstissään (esitys)taiteelle ominaisia rajaamisen, kehystämisen ja esityksellistämisen käytäntöjä sekä niiden vaikutusta metsän kokemukseen. Markus Tuormaa tunnustelee osallisen ja kuvallisen maisemasuhteen eroa sekä vertailee fossiilienergialla tapahtuvan liikkumisen ja ei-teollisen liikkumisen vaikutusta maisemakokemukseemme. Kävelty matka avautuu aisteille eri tavoin, kun eristävät kumisaappaat vaihtaa maiseman omista materiaaleista valmistettuihin tuohivirsuihin. Isla Peura tutkii tekstissään luopumista ja luopumisen rituaaleja osana siirtymää kohti jälkifossiilisia oloja. Miten valokuvaamisesta luopuva valokuvataiteilija kohtaa pimeyden oleskellessaan ilman keinovaloa öisessä metsässä? Timo P. Vartiaisen työskentelyssä keräily ja esteettinen kokemus kietoutuvat yhteen. Luonnonantimien kerääminen turvaa selviytymistä mutta tarjoaa samalla nautintoja kaikille aisteille. Yhteisillä retkillä ahkerasti harjoitetut taidot säilyvät ja välittyvät nuoremmalle sukupolvelle. Henna Laininen tutkii toisessa tekstissään, miten kasvin kanssa kirjoittaminen tai sen mahdottomuus vaikuttaa kieleen ja kirjoittajaan.
  • Vähävihu, Elina (Helsingfors universitet, 2008)
    In this study the researcher wanted to show the observed connection of mathematics and textile work. To carry this out the researcher designed a textbook by herself for the upper secondary school in Tietoteollisuuden Naiset - TiNA project at Helsinki University of Technology (URL:http://tina.tkk.fi/). The assignments were designed as additional teaching material to enhance and reinforce female students confidence in mathematics and in the management of their textile work. The research strategy applied action research, out of which two cycles two have been carried out. The first cycle consists of establishing the textbook and in the second cycle its usability is investigated. The third cycle is not included in this report. In the second cycle of the action research the data was collected from 15 teachers, five textile teachers, four mathematics teachers and six teachers of both subjects. They all got familiar with the textbook assignments and answered a questionnaire on the basis of their own teaching experience. The questionnaire was established by applying the theories of usability and teaching material assessment study. The data consisted of qualitative and quantitative information, which was analysed by content analysis with computer assisted table program to either qualitative or statistical description. According to the research results, the textbook assignments seamed to be applied better to mathematics lessons than textile work. The assignments pointed out, however, the clear interconnectedness of textile work and mathematics. Most of the assignments could be applied as such or as applications in the upper secondary school textile work and mathematics lessons. The textbook assignments were also applicable in different stages of the teaching process, e.g. as introduction, repetition or to support individual work or as group projects. In principle the textbook assignments were in well placed and designed in the correct level of difficulty. Negative findings concerned some too difficult assignments, lack of pupil motivation and unfamiliar form of task for the teacher. More clarity for some assignments was wished for and there was especially expressed a need for easy tasks and assignments in geometry. Assignments leading to the independent thinking of the pupil were additionally asked for. Two important improvements concerning the textbook attainability would be to get the assignments in html format over the Internet and to add a handicraft reference book.
  • Ahonen, Jorma (2005)
    Tutkimuksessa tarkastellaan koulujärjestelmämme tietoyhteiskuntakehityksen edistämiseksi suunnitellun ja vuosina 2001-04 toteutettuun ja Opetushallituksen, Kuntaliiton ja Opetusalan koulutuskeskuksen organisoimaan Ope.fi I - koulutushankkeeseen osallistuneiden ohjaajien ilmoittamia ohjaajakoulutukseen hakeutumisen perusteita ja motiiveja. Motiivien tutkimisen taustalla on tietoyhteiskuntaohjelmankauden ja -strategian uudistusvaiheessa vuonna 1999 havaittu ja OPEPRO-täydennyskoulutuksen ennakointihankkeessa esitetty tilanne, jossa opettajien tieto- ja viestintätekniikkaosaamisen taso havaittiin kaikilla koulujärjestelmän tasoilla odotettua heikommaksi. Tilanteen korjaamiseksi käynnistettiin laaja valtakunnallinen koulutusohjelma, jonka osallistujille asetettiin tehtäväksi parantaa tilanne ohjaamalla ja kouluttamalla kollegoitaan paikallistasolla tieto- ja viestintätekniikan perustaitoisuuteen (Ope.fi I-taitotaso) ja poistaa siten koulujärjestelmän jatkokehittämistä estävä osaamiseen ja uudenlaisen teknologisen kulttuurin omaksumiseen liittyvät hidasteilmiöt. Teknologista diffuusiota koskevassa tutkimuksessa tällaisina kehityksen hidasteina tunnetaan Geoffrey A. Mooren mukaan nimetty ns. Mooren-kuilu-ilmiö, jossa innovaatioiden leviäminen ja kehitys pysähtyy muutosta eteenpäin vievien innovaattoreiden ja visionäärien ja muutokseen epäilevästi suhtautuvan enemmistön väliseen kommunikatiiviseen kuiluun. Tutkimuksen viitekehyksessä on myös Everett M. Rogersin luoma teoria diffuusioprosessissa vaikuttavien eri suuntiin kehityksessä vaikuttavien aktoriryhmien toiminnasta teknologisten innovaatioiden adaptaation ja toimintakulttuurien uudistumisen joko edistäjinä tai hidastajina. Tutkimuksessa arvioidaan hankkeeseen osallistuneiden ohjaajien mahdollisuutta toimia koulujärjestelmässämme sekä aktiivisena ja kulttuuria muokkaavana aktoriryhmänä ja siten Mooren-kuiluilmiön ylittämisen fasilitoijina. Tutkimuksen otsikossa ja tekstissä luonnehditaan ohjaajia kuilujen ja kulttuurirajojen ylittämiseen viittaavien metaforien kautta, kuten lipunkantajat, sillanrakentajat ja pioneerit. Kehityksen hidasteilmiön poistamisen mahdollisuutta ja onnistumista tutkitaan myös alueellisen yhdenvertaisuuden näkökulmasta kuvaamalla ohjaajakoulutusten ulottuvuutta ja jakautumista eri puolille maata. Tutkimuksen aineisto koostuu ohjaajakoulutusten päättöjaksoilla suoritetusta arviointikyselystä, jossa vastaajia pyydettiin ottamaan kantaa kaikkiaan 16:een eri koulutukseen hakeutumisen perusteena mahdollisesti oleviin motiiviväitteisiin. Aineisto koostuu kaikkiaan 878 Ope.fi I -ohjaajan vastauksista, 48:ssa eri ohjelmassa. Aineistoa on käsitelty ja analysoitu kvantitatiivisen tutkimusmetodiikan mukaan. Saatuja tuloksia on tarkasteltu teoriataustaa vasten sekä päätelty löydetyistä motiivifaktoreista ohjaajajoukon kykyä, mahdollisuuksia ja tahtotilaa toimia tietoyhteiskuntakehityksen edistämisen kontekstissa aktiivisen voimana myös kehityksen seuraavissa vaiheissa. Tutkimuksen mukaan ohjaajajoukon ilmoittamat motiiviperusteet osallistua ohjaustyöhön ja koulutukseen latautuvat kaikkiaan neljään orientaatiofaktoriin, jotka jakautuvat osallistumisen perusteina: tavoite- ja kehityssuuntautuneisuuteen, oppimisen ja oppimisen kautta saavutettavan hyödyn tavoitteluun, sosiaaliseen suuntautuneisuuteen sekä tukiorientaatioon. Tukiorientaation faktoriin latautui merkittävinä motiiviperusteina ja yleensä osallistumisen mahdollistajina ohjelman maksuttomuus, työnantajan tuki ja kollegoiden kannustus. Tutkimuksessa löydettiin myös tilastollisesti erittäin merkitseviä eroja vertailtaessa ja testattaessa vastaajaryhmien taustamuuttujia suhteessa löydettyihin faktoreihin ja orientaatiosuuntiin. Tulosten mukaan ohjelmaan osallistuneet naiset ovat oppimisorientoituneempia kuin miehet, jotka puolestaan ovat motiivisuuntana sosiaalisesti orientoituneempia kuin naiset. Pienistä kouluista tulevat ohjaajat ovat puolestaan merkitsevästi oppimisorientoituneempia kuin suurten koulujen ohjaajat. Kaikkiaan ohjaajien ilmoittamat toimintamotiivit ovat vahvoja ja hyvin yhdenmukaisia ja -suuntaisia. Tutkimustulosten valossa näyttäisi siltä, että tässä hankkeessa ja tietoyhteiskuntakehityksen vaiheessa vaikuttaneet aktorit omaisivat riittävän tahtotilan ja motivaation johdattaa kollegansa tieto- ja viestintätekniikan perustaitoisuuteen ja sen aktiiviseen käyttämiseen tarvittavaan asennemuutokseen. Hankkeen seurauksena koulujärjestelmässä olisi siis toiminnallinen valmius seuraavaan strategiseen kehittämisvaiheeseen, jossa tieto- ja viestintäteknologia voidaan ottaa käyttöön koulun arjessa oppimisen tueksi, menetelmällisesti sujuvasti ja opettajien tietoisena didaktisena ja pedagogisena ratkaisuna.
  • Ryky, Pinja (Helsingin yliopisto, 2018)
    Objectives. In the light of previous research, so called working life orientation is more emphasised in university education and this is also what students wish. Previous studies have shown that there is a shortage of skills and knowledge among university students and employers' expectations. Especially students in generalist fields, i.e. those students who do not graduate from their studies to a certain profession, experience challenges in their working life transition. This study examines the experiences of generalist students in the competences they have learned in the university and what competencies they think it was useful to learn when transitioning to working life. The study also explores the challenges the graduated students face in working life on a more general level. Methods. The study examined 20 generalist students from the University of Helsinki and especially their experiences of learning working life skills and the challenges faced after the transition to working life. The data were collected with a questionnaire and semi-structured interviews. The data were analyzed using abductive content analysis method. Results and Conclusions. The students reported to learn competencies related to understanding and knowledge formation, and the least described competences were related to communication and interaction. Most of the students missed the least described communication and interaction competences, and also the challenges in working life were mostly related to these competences. It can be concluded that student learning of communication skills should be developed in order to prepare students for the demands of working life.