Browsing by Subject "taloudellinen arviointi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Ahtiainen, Heini (Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristö 47/2008
    Suomessa on tähän mennessä varsin harvoin arvioitu vesistöjen tilan parantamisen rahamääräisiä hyötyjä osinarvioinnin haasteellisuuden ja vakiintuneiden käytäntöjen puuttumisen vuoksi. Tämän työn päätavoitteena on havainnollistaa tapaustutkimuksen avulla järven rehevyyden vähentämisen hyötyjen rahallista arvottamista. Tutkimus kasvattaa Suomessa tehtyjen vesistöjen arvottamistutkimusten joukkoa ja lisää tietoutta vesistöjen tilan parantamisen rahallisista hyödyistä. Työssä sovelletaan ehdollisen arvottamisen menetelmää Länsi-Uudellamaalla sijaitsevan Hiidenveden rehevyyden vähentämisen hyötyjen arvottamiseen. Käytettyä menetelmää ja sen käytännön soveltamista kuvataan mahdollisimman läpinäkyvästi ja kattavasti. Tutkimuksessa on pyritty noudattamaan arvottamistutkimuksen suunnittelun ja toteuttamisen hyviä käytäntöjä, ja niitä tuodaan tässä työssä esille. Hyötyjen arvioimiseksi Hiidenveden lähialueen kotitalouksilta on kysytty heidän maksuhalukkuuttaan järven rehevyyden vähentämisestä. Tämän ohella on selvitetty muun muassa järven virkistyskäyttöä, kotitalouksien näkemyksiä sen vedenlaadusta ja rehevyyden aiheuttamista haitoista ja syitä maksuhalukkuuteen tai -haluttomuuteen. Suurin osa kotitalouksista on ainakin mahdollisesti valmiita maksamaan Hiidenveden tilan parantamisesta. Lähialueen kuntien asukkaille ja siellä vapaa-ajan asunnon omistajille laskettu kokonaismaksuhalukkuus vaihtelee välillä 600 000–7 700 000 euroa laskentatavasta ja oletuksista riippuen. Järkevillä ja perustelluilla oletuksilla kokonaismaksuhalukkuus viidelle vuodelle on välillä 3,0 miljoonaa –5,7 miljoonaa euroa. Kotitalouksien maksuhalukkuuteen vaikuttavia tilastollisesti merkitseviä tekijöitä ovat asunnon tai vapaa-ajan asunnon sijainti lähellä Hiidenvettä, vastaajan suhtautuminen hoitorahastoon, halukkuus osallistua talkoisiin järven kunnostamiseksi, käsitys vedenlaadusta, kotitaloudessa olevat lapset ja tulot. Tekijöiden vaikutus maksuhalukkuuteen on teoreettisten ja empiiristen odotusten mukainen. Kokonaismaksuhalukkuutta voidaan verrata Hiidenveden tilan parantamiseen tähän mennessä budjetoituihin varoihin. Maksuhalukkuus kuvaa tällöin järven tilan parantamisen hyötyjä. Hiidenveden kunnostushankkeen rahoitussuunnitelman mukaan vuosille 2008–2011 on budjetoitu varoja noin 1,4 miljoonaa euroa. Suurin osa kokonaismaksuhalukkuusarvioista ylittää tämän summan, joten järven kunnostuksen jatkorahoitusta voidaan pitää perusteltuna kunnostamisesta saatavien hyötyjen perusteella. Hiidenveden maksuhalukkuustutkimuksen perusteella on periaatteessa mahdollista arvioida karkealla tasolla myös jonkin toisen järven rehevyyden vähentämisen hyötyjä. Tällöin vesistöjen ja niiden ympäristöjen tulee olla mahdollisimman samankaltaisia. 
  • Helo, T (Kela, 2000)
    Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 55
    Julkaisussa esitetään taloudellisen arvioinnin tulokset Aslak-toiminnan yhteiskunnallisista kustannuksista, vaikuttavuudesta ja kustannus-vaikuttavuudesta. Tutkimus perustuu kolmeen aineistoon: postikyselyllä vuoden 1999 keväällä kerättyyn 1 200 kuntoutujan poikkileikkausaineistoon, Kelan rekistereistä poimittuun paneeliaineistoon ja kuntoutuspalvelujen tarjouskilpailun yhteydessä saatuun aineistoon. Analyysin erityisen mielenkiinnon kohteena on selvittää, miten Aslak-toimintaan sijoitetuilla voimavaroilla aikaansaatava vaikuttavuus vaihtelee kuntoutujien sukupuolen ja iän mukaan.
  • Seppälä, Elina; Hjerppe, Turo; Marttunen, Mika (Suomen ympäristökeskus, 2014)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 34/2014
    Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain tavoitteena on, että pinta- ja pohjavesimuodostumien tila ei heikkene ja niiden tila on vähintään hyvä. Vedenlaadun paranemisesta syntyviä virkistyshyötyjä selvitettiin Suomen ympäristökeskuksessa kehitetyn VIRVA-mallin avulla hyvää huonommassa tilassa olevalla Raaseporin rannikkoalueella ja koko Suomen puoleisella Suomenlahden rannikolla. Virkistyskäytöllä on rannikkoalueella suuri merkitys. Aiempien tutkimusten perusteella tärkeimpiä rannikon ja saariston vesialueisiin liittyviä ulkoiluharrastuksia ovat uinnin lisäksi veneily, kalastus ja rannalla oleilu. Tässä raportissa esitettyä tutkimusta varten toteutettiin postikysely kesällä 2011. Virkistyskäyttöään ja vedenlaadun vaikutusta siihen arvioi 281 rantakiinteistön omistajaa. Tulosten perusteella nykyisellä vedenlaadulla on haitallisia vaikutuksia keskeisiin vesistön virkistyskäyttömuotoihin kuten uintiin, veneilyyn ja kalastukseen. Vastaajista lähes kaikkien (96 %) mielestä nykyinen vedenlaatu oli haitannut uintia. Noin puolet vastaajista (52 %) oli vähentänyt virkistyskäyttöään huonon vedenlaadun vuoksi. Mikäli Raaseporin merialueen rehevyys vähenisi niin, että siellä saavutettaisiin hyvä ekologinen tila, kasvaisi alueen rantakiinteistöjen virkistyskäyttöhyöty VIRVA-mallilla arvioituna noin 6 miljoonaa euroa vuodessa. Raaseporin ja myös koko Suomenlahden rannikolla on runsaasti ranta-asutusta, johon on sidottu suuria pääomia ja tämä taas johtaa ranta-asutuksen suurempaan virkistyskäyttöarvoon verrattuna muihin virkistäytyjiin. Tarkastelun perusteella vesistöstä aiheutuva muun virkistyskäytön arvon kasvu olisi noin 17 % rantakiinteistöjen käyttäjille aiheutuvasta hyödystä eli miljoona euroa vuodessa. Muista käyttäjistä eniten hyötyisivät uimarit. Mikäli koko Suomenlahdella saavutettaisiin hyvä ekologinen tila, kasvaisi rantakiinteistöjen virkistyskäyttöhyöty noin 50 milj. euroa vuodessa. Hyödyt olisivat siten suuremmat kuin nykyiset arviot merenhoidon kustannuksista. VIRVA-laskelmat perustuvat useisiin oletuksiin ja asiantuntijoiden päätelmiin. Niihin liittyy siis jonkin verran epävarmuutta. Siksi mallilla laskettuja ”tarkkoja” euromääräisiä arvioita olennaisempaa on tarkastella tulosten suuruusluokkaa ja erilaisilla oletuksilla laskettuja virkistyskäyttöhyötyjen vaihteluväliä. Tulokset kuitenkin vahvistavat käsitystä, että Suomenlahden vedenlaadun paranemisella olisi huomattavia hyötyjä vesistön virkistyskäytölle.
  • Ahtiainen, Heini (Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristö 7/2008
    Tässä työssä on tarkasteltu vesistöjen tilan parantamisen hyötyjen rahallisen arvon selvittämistä ja siinä käytettäviä taloudellisia arvottamismenetelmiä ja niillä tehtyjä tutkimuksia. Erityisesti on keskitytty lausuttujen preferenssien menetelmiin, joilla hyötyjä voidaan arvioida kokonaisvaltaisesti sekä tulostensiirtomenetelmään, jolla tietyssä kohteessa tehdyn arvottamistutkimuksen tuloksia voidaan siirtää toiseen kohteeseen. Lisäksi on vertailtu eri menetelmillä tuotettujen hyötyarvioiden käyttökelpoisuutta päätöksenteon tukena. Työssä on tehty katsaus tähän mennessä toteutettuihin vesistöjen tilan parantamisen arvottamistutkimuksiin niin Suomessa kuin muissakin maissa. Katsauksessa ovat olleet mukana kyselyjen avulla tehdyt arvottamistutkimukset ja tulostensiirrot. Suomen tilannetta on tarkasteltu lisäksi lupavirastojen ympäristöneuvoksille suunnatun kyselyn avulla, jossa on selvitetty hyötyjen ja haittojen arviointia lupamenettelyssä. Lisäksi kirjallisuuskatsauksen avulla on arvioitu arvottamismenetelmien käytön nykytilannetta ja vaikutusta päätöksentekoon. Vesistöjen tilan parantamisesta koituu erilaisia hyötyjä eri ihmisryhmille, joiden rahallista arvoa voidaan arvioida arvottamistutkimuksilla. Arvioita on mahdollista käyttää osana kustannushyötyanalyyseja, ja siten tarkastella hankkeiden taloudellista tehokkuutta. Selvityksen mukaan Yhdysvalloissa kustannushyötyanalyyseja ja arvottamistutkimuksia käytetään melko yleisesti vesivaroja koskevassa päätöksenteossa, mutta Euroopassa samanlaista käytäntöä ei yhtä laajassa mittakaavassa ole. Vesistöjen tilan parantamisen hyötyjen rahallisen arvon määrittäminen on tärkeää, sillä se lisää niiden vertailukelpoisuutta kustannuksiin ja siten päätösten läpinäkyvyyttä. Tulostensiirrolla saatavien melko karkeidenkin hyötyarvioiden avulla on usein mahdollista saada käsitys kunnostushankkeen hyötyjen suuruusluokasta suhteessa kustannuksiin, mikä usein jo sinällään riittää päätöksenteon tueksi. Merkittävissä hankkeissa on puolestaan suositeltavaa suorittaa alkuperäinen arvottamistutkimus. Euroopan unionin lainsäädännön ja erityisesti vesipolitiikan puitedirektiivin tuomat uudet vaatimukset asettavat haasteen taloudellisen arvottamisen kehittämiselle Suomessa. Alkuperäisiä arvottamistutkimuksia vesistöjen tilan parantamisesta tarvitaan lisää, ja niiden suunnittelussa ja toteutuksessa on otettava huomioon tutkimusten tulosten mahdollinen myöhempi hyödynnettävyys muissa kohteissa. Siten arvottamistutkimuksista saadaan mahdollisimman suuri hyöty.
  • Aaltonen, Juha; Ahopelto, Lauri; Dubrovin, Tanja; Hjerppe, Turo; Kallio, Johanna; Lehtoranta, Virpi; Maunula, Markku; Puustinen, Markku; Väisänen, Sari (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23/2016
    Suomi on vesirikas maa. Moni suomalainen asuu, mökkeilee, harrastaa tai rentoutuu vesien äärellä. Maamme tunnetaan ulkomailla tuhansien järvien maana ja on suosittu ulkomaanlomakohde. Ehkä vasta itsekin ulkomaan matkan jälkeen huomaamme, miten etuoikeutettua on voida juoda ja käyttää puhdasta ja riittoisaa vesijohtovettä. Kun ajattelee tarkemmin, vesi liittyy lähes kaikkeen elämiseen ja taloudelliseen toimintaan. Maatalous tarvitsee vettä kasteluun ja eläinten juomavedeksi. Teollisuus käyttää vettä raaka-aineena, valmistusprosesseissa ja lauhdevetenä. Vedestä saadaan sähköä vesivoimaloiden avulla ja vesistöt tuottavat ravintoa ja virkistystä käyttäjilleen. Vesiympäristöön liittyy myös luontaista tulvasuojelua ja puhdistusmekanismeja, joita voidaan ihmistoiminnalla joko voimistaa tai heikentää. Vaikka Suomessa ei toistaiseksi ole ollut määrällisesti suurta pulaa vedestä, on hyvälaatuisen veden saatavuudessa jo koettu paikallista puutetta. Ilmastonmuutoksen on ennakoitu yleisesti lisäävän veden määrää Suomessa, mutta sääolojen ajalliset ja paikalliset muutokset sekä äärevöityminen voivat kuitenkin tulvien ohella lisätä myös kuivuutta. Hyödynnettävissä olevan veden määrän ja laadun muutosten lisäksi muutokset veden käytössä voivat aiheuttaa paineita käyttökelpoisen veden riittävyyteen. Tiedot saatavilla olevan ja käytetyn veden määrästä ovat tärkeitä ja tulevat korostumaan. Luonnonvarojen kestävä ja ekotehokas hyödyntäminen, siihen liittyvä liiketoimintojen ja osaamisen edistäminen ja päätöksenteko edellyttävät tietoja luonnonvarojen saatavuudesta ja riittävyydestä. Vesien osalta tämä on sinistä biotaloutta, joka kuuluu nykyisen hallituksen kärkihankkeisiin. Tämän selvityksen tavoitteena on tuottaa uudet tai päivitetyt valtakunnalliset arviot veden ja sen käytön määristä sekä vesivarojen käytön välittömistä taloudellisista arvoista. Tavoitteena on myös arvioida veden tarjoamien palveluiden välillisiä arvoja ja mahdollistaa niiden suhteuttaminen muihin biotalouden tuottamiin arvoihin. Selvityksessä tarkastellaan ensisijaisesti makean veden eri käyttömuotojen keskimääräistä vuotuista tuottoarvoa ja/tai vedenhallinnan tuottamaa keskimääräistä lisäarvoa. Selvitystä varten on käyty läpi ja koottu yhteen jo olemassa olevaa kirjallisuutta ja muu aineisto, sekä tehty niistä tarvittaessa uusia arviolaskelmia. Samalla on kartoitettu myös aiheeseen liittyviä tietoaukkoja ja puutteita tilastoinneissa. Raportti esittelee myös uudenlaisia vesiimme liittyviä taloudellisia arviointimenetelmiä ja painotuksia esimerkiksi vesien virkistyskäytön ja loma-asumisen osalta.