Browsing by Subject "taloudellinen eriarvoisuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Ristikangas, Gabriella Rachel Victoria (Helsingin yliopisto, 2022)
    The aim of the study is to examine the interplay between foreign direct investment (FDI) and host nation-state income inequality. The particular topic of interest is extending the understanding of the Chinese Belt and Road Initiative (BRI) and its potential relationship to the developing world’s income inequality. This study is relevant, because of the continuous and unquestionable rise of China. The research question is whether there is a correlation between an increase in Chinese FDI and an increase in income inequality. The hypothesis is that as FDI increases, income inequality increases. Theoretically, the research relies on critical global political economy. The chosen research method is empirical quantitative research, including both descriptive and inferential statistics and an expert interview. An unbalanced dataset of 50 BRI nation-states between the years 2010 to 2017 was used. This secondary data came from a variety of sources, including the UNDP, World Bank, World Inequality Database, and AidData. This thesis conducted a variable ranking and three different types of statistical correlation calculations. The results of this study are largely inconclusive. The correlation coefficients in all cases that included FDI inflow data do not provide empirical support for the hypothesis of an increase in Chinese FDI being positively correlated with an increase in income inequality. Even when lagging the income inequality variables with a variety of delays, no statistically significant relationships were found. This is largely explained by the non-linearity of the FDI flow data. Therefore, this thesis estimated FDI stock variables to test the relationship between more linear data with the income inequality variables, which are by nature more linear. At last, with the estimated FDI stock statistically significant relationships were found. It is noteworthy, however, that the results were also inconsistent; as there were both positive and negative correlation coefficients. Providing support not only for the initial hypothesis but also against it. Despite the inconclusiveness of the results, the majority of the relationships lean towards the null hypothesis. Regardless, it is important to realize, that despite the FDI inflow calculations not providing statistically significant results, it does not necessarily indicate that the Chinese FDI project is without potential serious implications for the income inequality of host nation-states. The results of this study are important for policymakers and researchers alike. As such, this thesis concludes that more research is needed to draw more decisive conclusions about the relationship between FDI and income inequality.
  • Harjunen, Arttu (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan kulutuserojen toimivuutta taloudellisen eriarvoisuuden mittarina. Taloudellista eriarvoisuutta tarkastellaan länsimaissa ensisijaisesti tuloerojen pohjalta. Ei ole kuitenkaan konsensusta siitä, kuvaavatko tuloerot vai kulutuserot paremmin taloudellista eriarvoisuutta. Tutkielman pääkysymys on, kuinka hyvin kulutuserot toimivat taloudellisen eriarvoisuuden indikaattorina teorian ja käytännön tekijöiden näkökulmasta. Keskeisimpiä tavoitteita on muodostaa hyvä kokonaiskuva kulutuserotutkimuksesta ja selvittää kulutuserojen mittausmenetelmien vahvuudet, ongelmat ja haasteet. Lisäksi verrataan tulo- ja kulutuspohjaisten mittareiden kykyjä mitata taloudellista eriarvoisuutta ja tarkastellaan miten kulutuserot ovat kehittyneet suhteessa tuloeroihin. Tutkimusmenetelmänä käytetään kirjallisuuskatsausta, jossa syvennytään yhdysvaltalaisiin ja eurooppalaisiin kulutuseroja käsitteleviin artikkeleihin. Tutkielman alussa verrataan tulo- ja kulutuspohjaisten mittareiden kykyä mitata taloudellista eriarvoisuutta tarkastelemalla niiden heikkouksia ja vahvuuksia. Aihetta katsotaan sekä teorian että käytännöllisyyden näkökulmasta. Seuraavaksi tarkastellaan, miten kulutuseroja mitataan ja minkälaisia tuloksia tutkimuksissa on saatu. Ensin käsitellään perinteisiä kyselypohjaisia tutkimuksia ja tämän jälkeen vaihtoehtoisia datalähteitä ja mittausmenetelmiä hyödyntäviä tutkimuksia. Tarkastelun kohteena on erityisesti datan laatuun liittyvät tekijät. Tutkielmassa käsiteltyjen elinkaari- ja pysyvän tulotason hypoteesien mukaan kulutus on tuloja relevantimpi eriarvoisuuden tarkastelussa. Käytännöllisyyteen liittyvät tekijät ovat kuitenkin olleet teoriaa merkittävämmässä asemassa valittaessa näiden kahden väliltä. Kulutuspohjaisen eriarvoisuuden mittaamisen keskeisimpänä ongelmana on datan laatuun liittyvät tekijät. Huolta kulutusmenojen kyselytutkimuksien datan laadusta on herättänyt suuri ero kyselytutkimuksien ja kansantalouden tilinpidon perusteella laskettujen kokonaismenojen välillä. Datan laatua heikentävät käsiteltyjen artikkelien mukaan kulutusmenojen kyselytutkimuksien pienet otoskoot, tuloja epäyhtenäisemmät kulutuksen määritelmät tietoaineistoissa, kulutuksen ja menojen eroavuus, raportoinnin haasteellisuudesta sekä unohtamisesta johtuva tahaton yli- ja aliraportointi sekä erityisesti rikkaimpien kotitalouksien muita ryhmiä yleisempi aliraportointi. Tutkielmassa käsitellyt perinteiset kyselypohjaiset tutkimukset ja vaihtoehtoisia menetelmiä hyödyntävät tutkimukset antavat kulutuserojen kehityksestä hyvin erilaiset kuvat. Perinteisten kyselypohjaisten tutkimusten mukaan kulutuserojen kasvu on ollut huomattavasti tuloeroja maltillisempaa ja välillä niiden kehitys on jopa mennyt vastakkaisiin suuntiin. Vaihtoehtoisia menetelmiä hyödyntävien tutkimuksien mukaan kulutuserot ovat kasvaneet aiempaa luultua enemmän ja osan mukaan kulutuserojen kehitys on seurannut hyvinkin läheisesti tuloerojen kehitystä. Monia vaihtoehtoisia menetelmiä hyödyntäviä tutkimuksia on kuitenkin kritisoitu niiden kyvyttömyydestä korjata kyselytutkimuksiin liittyviä mittausvirheitä, mikä on ollut niiden lähtökohtainen tavoite. Kulutuksen ensisijaista käyttöä taloudellisen eriarvoisuuden mittaamisessa puoltaa erityisesti elinkaari- ja pysyvän tulotason hypoteesi. Tarkasteltujen artikkeleiden perusteella ongelmaksi muodostuu etenkin datan laatu, jota tulisi parantaa kasvattamalla otoskokoa ja kehittämällä itse kyselytutkimusta tarkemmaksi. Toinen vaihtoehto on kehittää rekisteripohjaisia menetelmiä, joissa kulutus lasketaan tulojen ja säästöjen perusteella käyttäen valtion eri rekisteri ja tietokantoja. Tällöin kulutuserojen mittaus olisi täysin riippumaton kyselytutkimuksista ja niihin liittyvistä ongelmista.
  • Heino, Saska (2021)
    Käsitteen pääoma käyttö on laventunut historian saatossa merkittävästi. Yhä useampi asia, ominaisuus ja yhteiskunnallinen suhde on nimetty pääomaksi. Käsitteen muutokset kuvastavat osittain pääoman reaalisia muutoksia. Kyse on suurelta osin kuitenkin käsitteen epämääräistymisestä eli saman termin käytöstä yhä uusissa asiayhteyksissä. Käsitteen merkitys on korostunut viime vuosien tulo- ja varallisuuserokeskusteluissa. Keskusteluista on kiittäminen suurelta osin Thomas Pikettyä, jonka teokset Capital in the Twenty-First Century ja Capital and Ideology ovat synnyttäneet maailmanlaajuista väittelyä taloudellisesta eriarvoisuudesta. Piketty on soveltanut työssään laajaa ja abstraktia pääomakäsitettä. Pikettyn pääoma on varallisuutta riippumatta sen käyttötarkoituksesta. Hänen pääomakäsitteensä laveus heijastaa sen epämääräistymistä. Laveuden seurauksena on Pikettyn selitysmallin empiirinen paikkansapitämättömyys ja heikko selitysvoima. Tämä katsausartikkeli osoittaa, että Pikettyn ongelmat voidaan palauttaa suurelta osin epämääräistyneeseen pääomakäsitteeseen. Artikkeli osoittaa myös, että Pikettyn työn empiiristä paikkansapitävyyttä on kyseenalaistettu laajalti. Lopuksi katsaus pohtii, minkälainen pääomakäsite voisi soveltua pääoman analysointiin Pikettyn laajaa käsitettä paremmin.
  • Kotiranta, Laura (Helsingin yliopisto, 2021)
    Eriarvoisuuden vähentäminen on yksi keskeinen hyvinvointivaltion tavoite ja tehtävä. Erityisesti 2000-luvulla yhteiskunnallinen eriarvoisuus on kuitenkin kasvanut Suomessa ja maailmalla. Tulo- ja varallisuuseroissa mitattu taloudellinen eriarvoisuus on kasvanut rikkaiden rikastumisen ja elintason kehityksen epätasaisen jakautumisen seurauksena. Eriarvoistumiskehitykseen ovat vaikuttaneet lisäksi teknologinen kehitys, globalisaatio sekä rakenteelliset ja demografiset muutokset. Yksilön ja tämän vanhempien sosioekonominen asema ja yhteiskuntaluokka ylläpitävät eriarvoisuutta, kun vanhempien sosioekonominen asema vaikuttaa yksilön koulutuksen korkeuteen, työllistymiseen, tulotasoon ja luokka-asemaan. Myös koulutustaso vaikuttaa tuloeroihin ja sosioekonomiseen asemaan sekä kokemuksiin yhteiskunnallisista ristiriidoista ja tulonjakopolitiikasta. Sukupuolten välillä taloudellinen eriarvoisuus on Suomessa hyvin pientä, joskin yleisesti naisten tulot ovat miehiä pienemmät. Tulot ovat jakautuneet jonkin verran myös alueellisesti, ja pienistä eroista huolimatta alueellinen taloudellinen eriarvoisuus on kasvussa. Tässä tutkielmassa selvitettiin, onko pienituloisuus yhteydessä kokemuksiin taloudellisesta ja sosiaalisesta eriarvoisuudesta ja vaikuttavatko mahdolliseen yhteyteen vanhempien sosioekonominen tausta ja yksilön koulutustaso. Lisäksi tutkittiin, eroavatko tuloluokan ja eriarvoisuuden kokemusten väliset yhteydet suuralueittain. Taloudellista eriarvoisuutta tarkasteltiin tuloerojen epäoikeudenmukaisuuden kokemusten ja sosiaalista eriarvoisuutta sosiaaliryhmien välisten ristiriitojen kokemusten avulla. Aineistona (N = 755) käytettiin vuoden 2019 International Social Survey Programmen (ISSP) Suomen aineistoa. Muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin ristiintaulukoinnin ja logistisen regressioanalyysin avulla. Lopuksi alueellisia eroja selvitettiin interaktion testauksen avulla. Tutkielman tuloksista havaittiin, että pienituloisilla oli suurituloisia suurempi todennäköisyys kokea tuloerot epäoikeudenmukaisiksi ja ristiriidat voimakkaammiksi. Koulutustason lisääminen heikensi tuloerojen epäoikeudenmukaisuuden kokemusten ja tuloluokan välistä yhteyttä. Vanhempien sosioekonomisen taustan lisäämisen seurauksena pienituloisten luokka ei ollut enää tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä tuloerojen epäoikeudenmukaisuuden kokemuksiin. Sosiaaliryhmien välisten ristiriitojen kokemusten ja pienituloisuuden yhteys heikkeni koulutustason ja vanhempien sosioekonomisen taustan vaikutuksen myötä. Eriarvoisuuden kokemusten ja tuloluokan välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja suuralueittain. Tulokset tukevat aiempien tutkimusten tuloksia tuloluokan ja taloudellisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden kokemusten välisestä yhteydestä. Tulokset viittaavat siihen, että taloudellisesti hyvässä asemassa olevat, jotka todennäköisesti kärsivät yhteiskunnan eriarvoisuudesta vähiten, näkevät myös eriarvoisuuden vähäisempänä kuin pienituloiset, joihin eriarvoisuus ja sen kasvu vaikuttavat enemmän. Tulokset koulutuksen ja vanhempien sosioekonomisen taustan vaikutuksista tuloluokan ja eriarvoisuuden kokemusten väliseen yhteyteen mukailevat aiempaa tutkimusta. Lisäksi tutkielman tulokset osoittavat, että tuloluokasta riippumatta merkittävä osa vastaajista kokee erityisesti taloudellista eriarvoisuutta esiintyvän suomalaisessa yhteiskunnassa. Eriarvoisuuden kokemukset viittaavat siihen, että eriarvoisuuden vähentämiseen ja eriarvoistumisen ehkäisyyn tulisi panostaa aiempaa enemmän julkisen vallan toimin.
  • Melakari, Aino (Helsingin yliopisto, 2018)
    Taloudellinen eriarvoisuus on viime vuosien aikana ollut kiivaan yhteiskunta- ja talouspoliittisen keskustelun aiheena. Sen on laajan tutkija- ja asiantuntijajoukon keskuudessa katsottu heikentävän niin yhteiskunnallista kuin myös yksilön hyvinvointia. Keskustelussa tunnetuimpia näkemyksiä on edustanut brittiläisten epidemiologien Richard Wilkinsonin ja Kate Pickettin tuloerohypoteesi, jonka mukaan eriarvoisuus heikentää eri väestöryhmien välistä tasa-arvoa suhteessa esimerkiksi terveyteen, koulutukseen ja sosiaalisiin suhteisiin. Tässä tutkielmassa tarkastellaan taloudellisen eriarvoisuuden ja psyykkisen hyvinvoinnin mahdollisia yhteyksiä suomalaiskunnissa. Taloudellista eriarvoisuutta analysoidaan sekä tuloeroina että suhteellisena köyhyytenä. Teoriaosuudessa kuvataan tuloerojen ja köyhyyden ajallista kehitystä sekä luodaan kuvaa niihin vaikuttaneista ja vaikuttavista asioista. Esiin nostetaan myös Wilkinsonin ja Pickettin tutkimuksiin ja johtopäätöksiin kohdistu-nutta kritiikkiä, joka koskee suurimmaksi osaksi varsin yksinkertaisia regressiomallinnuksia sekä maa- ja osavaltiotasoisista aineistoista saatujen tulosten yksioikoista ulottamista yksilötasoa koskeviin yleistyksiin. Paneeliaineisto on muodostettu Sotkanet-indikaattoripankista kerätyistä kuntakohtaisista tilastoista, ja se ulottuu vuosille 1995-2015. Psyykkisen hyvinvoinnin kuvaamiseen käytetään mielenterveyden avohoitokäyntien mää-riä, psykiatrian laitoshoidon potilasmääriä sekä depressiolääkkeistä Kela-korvausta saaneiden määriä ilmaisevia indikaattoreita. Selittävät muuttujat ovat tuloeroja ilmaisevan Gini-kertoimen ja suhteellista köyhyyttä kuvaavan kunnan yleisen pienituloisuusasteen lisäksi kunnan työttömyysprosentti sekä kuntalaisten koulutustasoa, avioerojen määriä ja yksinasumista mittaavat indikaattorit. Havaintojen lukumäärä on enimmillään 5647 havaintoa, ja tarkastelussa ovat mukana yli 2000 asukkaan kunnat (267-280 kuntaa vuodesta ja muuttujasta riippuen). Analyysit suoritetaan kiinteiden vaikutusten regressiomallinnuksella. Tutkielman tulokset kumoavat osittain tuloerohypoteesin. Vaikka Gini-kertoimella mitattujen tuloerojen ja kun-talaisten psyykkistä hyvinvointia kuvaavien selitettävien muuttujien väliset yhteydet osoittautuivat positiivisiksi, eivät ne psykiatrista laitoshoitoa lukuun ottamatta olleet tilastollisesti merkitseviä. Pienituloisuusasteen tilastolli-nen merkitsevyys korostui sen sijaan liki kaikissa regressiomalleissa. Laitoshoidon kohdalla Gini-kertoimen ja vasteen välinen yhteys muodostuu pienituloisuusasteen muodostamaa yhteyttä suuremmaksi. Gini-kertoimen saamat regressiokertoimet ovat muiden kahden vasteen kohdalla suurimmillaan silloin, kun se on ainoana selittä-vänä muuttujana mallissa. Muista muuttujista työttömyysprosentti muodostaa tilastollisesti merkitsevän, mutta negatiivisen yhteyden sekä laitoshoidon että depressiolääkityksen suhteen. Myös koulutustason sekä avohoitokäyntien ja laitoshoidon välille muodostuu tilastollisesti merkitsevä, mutta negatiivinen yhteys. Avioerojen määrää kuvaava muuttuja ei muodostunut tilastollisesti merkitseväksi selittäväksi tekijäksi yhdenkään vasteen kohdalla, yksinasumisen regressiokerroin oli tilastollisesti merkitsevä ainoastaan suhteessa laitoshoitoon. Tutkielman johtopäätöksissä todetaan, että maa- ja aluetasoisista tutkimusasetelmista johdetut tulokset eivät ole kaikissa yhteyksissä keskenään vertailukelpoisia. Pelkästään maa- tai aluetason indikaattoreiden käyttämisen ohella hyötyisi tutkimus monitasomallinnuksiin perustuvista asetelmista. Tutkimusta taloudellisen eriarvoisuuden ja terveyden välisistä yhteyksistä tarvitaan myös jatkossa, etenkin Suomen kontekstissa.
  • Hakovirta, M; Rantalaiho, M (Kela, 2012)
    Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 124
    Tutkimuksessa tarkastellaan taloudellista eriarvoisuutta lapsuudentutkimuksen viitekehyksessä ja lasten näkökulmista käsin. Tutkimuksessa kysytään, mitkä taloudellisten resurssien erot jäsentyvät lasten näkökulmista tarkasteltuina merkityksellisinä, mitä lapset itse käsittävät eriarvoisuudella sekä miten he eriarvoisuuden kokevat. Tutkimuksessa tarkastellaan myös sitä, minkälaisissa yhteyksissä taloudellinen eriarvoisuus lasten arjessa esiintyy, mitä seurauksia eriarvoisuudella lasten elämässä on ja minkälaisia keinoja ja toimintamalleja lapsilla on puuttua taloudelliseen eriarvoisuuteen omassa arjessaan. Tutkimus on laadullinen tutkimus. Tutkimusaineisto koostui keväällä 2011 kerätyistä viides- ja kahdeksasluokkalaisten lasten teemahaastatteluista ja eläytymistarinoista sekä lasten eläytymistarinoihin liittämistä piirustuksista. Analyysimenetelmänä käytettiin laadullista sisällönanalyysiä. Analyysissa kiinnitettiin huomiota erityisesti lasten eriarvoisuuden kokemuksiin sekä eriarvoisuutta koskeviin ajatuksiin ja merkityksenantoihin. Tutkimus osoittaa taloudellisen eriarvoisuuden olevan läsnä lasten arjessa monin eri tavoin, erityisesti erilaisina kuluttamisen ja kulutusmahdollisuuksien eroina. Kuluttaminen on osa lasten arkea, ja siihen sisältyy tiettyjä odotuksia, joista lapset ovat tietoisia ja joista poikkeamisen he saattavat kokea haastavana. Tutkimuksessa kuvataan, miten lasten väliset erot kulutusresursseissa tuottavat eriarvoisuutta, joka edelleen määrittää lapsen sosiaalista osallisuutta ja asemaa vertaisryhmässä. Taloudellinen samanarvoisuus voi olla ystävyyden mahdollistava tekijä, kun taas taloudellinen eriarvoisuus voi pahimmillaan johtaa syrjimiseen, ryhmästä ulos sulkemiseen ja kiusaamiseen. Tutkimus osoittaa, miten lapset omalla toiminnallaan rakentavat aktiivisesti omia strategioitaan selviytyäkseen tilanteista, joissa lasten väliset taloudelliset erot ovat läsnä.