Browsing by Subject "taloudellinen kehitys"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-18 of 18
  • Väkevä, Katri (2006)
    Demokratisoitumisen niin sanotun kolmannen aallon myötä autoritaariset regiimit vaihtuivat demokraattisiksi suuressa joukossa valtioita ympäri maailman. Erityisen merkittäväksi tämä prosessi osoittautui Latinalaisessa Amerikassa, johon lukeutuvista valtioista suurin osa demokratisoitui kyseisellä ajanjaksolla. Uusien demokratioiden välillä on kuitenkin havaittavissa erittäin suuria eroja regiiminvaihdoksen jälkeisessä kehityksessä – näin myös Latinalaisessa Amerikassa. Koska kyseinen alue muodostaa historiallisten kokemustensa osalta suhteellisen homogeenisen joukon, pyritään sen avulla selvittämään, mikäli demokratisoitumisen jälkeisen kehityksen suuntaa voidaan selittää itse demokratisoitumisprosessin ominaispiirteiden avulla. Selittäviksi tekijöiksi valitaan prosessin aikaiset taloudelliset ja poliittiset reformit, argumentoiden näiden institutionaalisten muutosten vaikuttavan yli transition uusien poliittisten johtajien kohtaamiin kannustimiin. Kehitystä mitataan talouspolitiikan avulla, joka jaetaan yleiseen ja taloudellisen tasa-arvon parantamiseen tähtäävään politiikkaan. Aiemmassa tutkimuksessa esiintyy ristiriitaisia tuloksia koskien erilasten reformien vaikutusta talouspolitiikkaan. Tutkimustulokset on kuitenkin saavutettu hyvin erilaisten tutkimusotteiden avulla, eikä reformien yhteisvaikutuksia ole tutkittu. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, vaikuttavatko molemmat reformit positiivisesti talouspolitiikkaan ja lisäksi, ilmenevätkö niiden vaikutukset eri tavalla talouspolitiikan kahdella eri alueella. Lähtökohtana on polkuanalyyttinen näkökulma, jonka mukaan tietyn hetken valinnat ohjaavat valintoja tulevaisuudessa. Itse analyysi on kaksiosainen. Aluksi tutkimuskysymystä lähestytään laadullisen vertailevan analyysin avulla, vertaillen suurempaa maajoukkoa. Toisessa vaiheessa perehdytään syvällisemmin yhden maan, Brasilian, demokratisoitumisprosessiin ja sitä seuranneeseen kehitykseen. Analyysin ensimmäisessä vaiheessa saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että taloudellisilla reformeilla on ilmeisen suotuisa vaikutus talouspolitiikan molempiin lohkoihin. Poliittisten reformien osalta tulokset ovat ristiriitaisia, eikä odotettua vahvaa yhteyttä taloudelliseen tasa-arvoon ole havaittavissa. Maa-analyysi, joka keskittyy erityisesti taloudellisen tasa-arvon kysymykseen, osoittaa, että selitykseen on välttämätöntä sisällyttää niin yhteiskunnan sosio-historialliset piirteet kuin transitioprosessin luonnekin. Nämä välittävät tekijät ratkaisevat sen, mikä poliittisten reformien lopullinen merkitys on. Tulosten perusteella voidaan argumentoida, että politiikan suuntautuminen taloudellisen tasa-arvon parantamiseen riippuu suuressa määrin demokratian tasosta. Taloudellisten reformien havaittu suora positiivinen vaikutus viittaa siihen, ettei demokratian tasolla olisi yhtä vahvaa vaikutusta yleiseen talouspolitiikkaan. Tutkimuksessa käytettäviä keskeisiä lähteitä ovat Giavazzi & Tabellini (2004), Maravall (1997), Gill (2000), (1990) ja Ragin (1987; 2000).
  • Minetti, Mika (2000)
    Tämän tutkielman tarkoituksena on analysoida Laosin demokraattisessa tasavallassa hiljattain toteutettuja taludellisia uudistuksia. Kiinan, Vietnamin, Kamputsean, Thaimaan ja Myanmarin ympäröimä Laos on eräs maailman köyhimmistä kehitysmaista, jonka avautumisen jälkeen syntynyttä uutta tilannetta on määrittänyt politiikan ja talouden välisen tasapainon etsiminen. Maan hallitus on vapauttanut talouden sääntelystä ja toivottanut kansainväliset investoinnit tervetulleiksi, mutta samanaikaisesti se on pitänyt voimakkaasti kiinni yksipuoluejärjestelmästä. Kommunistisella puolueella on edelleen keskeinen asema maan kaikissa poliittisissa instituutioissa. Laosin sisäisen kehityksen ohjaaminen sekä globalisaation mukanaan tuomiin haasteisiin vastaamiin on osoittautunut vaikeaksi. Tästä huolimatta Laosissa, ja myös kansainvälisen yhteisön parissa, esiintyy toiveikkuutta ja pyrkimyksiä vaikuttaa myönteisesti maassa tapahtuvaan taloudelliseen ja inhimilliseen kehitykseen globalisaation aikakaudella. Tutkielmassa käsitelläänkin poliittisen vaikuttamisen mahdollisuuksia aikana, jolloin valtio ja markkinat on erotettu toisistaan. Laosissa tapahtuvaa transformaatiota määrittää parhaiten the New Economic Mechanism, joka otettiin käyttöön 1980-luvun puolivälissä. Kuluneina vuosina laajamittaisia maan sisäisiä uudistuksia on käynnistetty ulkomaankaupan samanaikaisesti kansainvälistyessä. Kaiken aikaa taloudellinen globalisaatio on kiihtynyt. Tutkielmani pyrkii vastaamaan kysymyksiin siitä, mitkä voimat ja toimijat ovat vieneet muutoksia eteenpäin Laosissa, kuinka uudistukset on toteutettu sekä koska ja missä olosuhteissa siirtyminen sosialistisesta suunnitelmataloudesta markkinatalouteen tapahtui. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen tarjoavat tunnetut kehitysteoriat (Frank, Wallerstein jne.), globalisaatioteoriat sekä kansainvälisen politiikan teoriat (realismi ja institutionalismi). Tutkielmassa käsitellään sekä sisäisten että ulkoisten toimijoiden osuutta muutoksiin. Vuodesta 1975 vuoteen 1985 kestäneen eristyneisyyden ajan poliittinen ja taloudellinen todellisuus johdatti niihin sisäisiin paineisiin, jotka sysäsivät talousuudistukset liikkeelle. Ulkoisia vaikuttimia olivat niin kylmän sodan päättyminen, Kaakkois-Aasian integraatio (ASEAN) kuin globaalien markkinoiden mukanaan tuomat mahdollisuudet. Laosin oli avattava rajansa ja ryhdyttävä etsimään yhteistyökumppaneita sosialistisen leirin ulkopuolelta. Valtion mahdollisuudet onnistua tulevaisuudessa luomaan itselleen uusi rooli alueellisena kohtauspaikkana toimittuaan läpi historiansa puskurina suurvaltaintressien välillä riippuu pitkälti maan poliittisen järjestelmän uusiutumiskyvystä ja taidosta allokoida uudistusten mahdollisesti mukanaan tuomaa hyvinvointia tasaisesti.
  • Wistuba, Valia (2001)
    Tutkimus tarkastelee Mercosurin taloudellista kehitystä 1990-luvulla ja valta-asemaa maailman taloudellisessa järjestelmässä. Analyysi jakautuu kahteen osaan. Ensisijaisena tavoitteena on selvittää Mercosurin taloudellista kehitystä analysoimalla Mercosurin ulkomaankauppaa ja suoria ulkomaisia investointeja. Tutkimus yrittää myös analysoida Mercosurin taloudellista asemaa kansainvälisillä areenoilla kuvaamalla jäsenien neuvottelustrategioita, talousalueiden valtasuhteita 1980- ja 1990-luvuilla, ja pohtimalla Euroopan Unionin ja Mercosurin välistä alueellista sopimusta. Tutkimuksen teoreettisena päämääränä on selvittää, miten tutkimusmetodina käytetty uusregionalistinen lähestymistapa ja Björn Hettnen kehitykselliset integraatio väitteet soveltuvat Mercosurin tapaukseen. Tutkimuksen aineistolla on käytetty Björn Hettnen, Andras Inotain ja Osvaldo Sunkelin toimittamaa teosta 'Globalism and the New regionalism', Raúl Bernal-Mezan julkaisua 'Sistema Mundial y Mercosur:globalización, regionalismo y politicas exteriores comparadas', Riorda Roettin toimittamaa teosta 'Mercosur: Regional lntegration, World Markets' ja useita Buenos Airesin poliittis-hallinnollisen tutkimuslaitoksen julkaisuja. Lisäksi tutkimuksessa on käytetty CEPALin ja IRELAn 1990-luvun julkaisuja. Tutkimuksen tavoitteena on löytää vastaus kysymykseen: missä määrin integraatio on vaikuttanut Mercosurin jäsenien kansalliseen ja alueelliseen taloudelliseen kehitykseen sekä vallan haalimiseen kansainvälisillä areenoilla. Tutkimuksen taustalla on väite kansallisen talouspolitiikan riittämättömyydestä kansalliselle ja alueelliselle taloudelliselle kehitykselle. Menestyksekkään taloudellisen integraation ja taloudellisen kehityksen takaamiseksi tarvitaan poliittista integraatiota toisin sanoen alueellista talous-ja sosiaalipolitiikkaa. Lisäksi tutkimuksen taustalla on oletus integraation kyvystä lisätä Mercosurin jäsenten taloudellista valtaa ja vastavuoroisesti neuvotteluvaltaa kansainvälisillä areenoilla. Pääosin tutkimustulokset tukevat tutkielmassa esitettyjä väittämiä. Alueellista ja alueiden välistä ulkomaankauppa ja suoria ulkomaisia investointeja luonnehtii interdependenssi ja keskittyneisyys. Suorien ulkomaisten investointien noususta huolimatta Mercosur jäsenien epätasa-arvoinen asema kansainvälisessä taloudellisessa järjestelmässä ei ole oleellisesti muuttunut 1990-luvun aikana. Mercosurin taloudellisia suhteita hallitsevat kauppataseen alijäämä sekä riippuvuus ulkomaisesta pääomasta. Myös alueellinen epätasa-arvo ja työttömyys ovat lisääntyneet. Mercosur on solminut useita kansainvälisiä sopimuksia ja on vakiinnuttanut asemansa kansainvälisessä järjestelmässä. Epäsuotuisasta taloudellisesta kehityksestä, kilpailevista integraatiomalleista ja yhtenäisen aluepolitiikan puutteesta johtuen Mercosurin neuvotteluvalta kansainvälisillä foorumeilla ei ole merkittävästi lisääntynyt.
  • Riihinen, Päiviö (Suomen metsätieteellinen seura, 1981)
  • El Krekshi, Maruan (2005)
    The aim of our study is to explore the state of Human Development in the Arab World through the UNDP's first Arab Human Development Report, and to refer to the debate surrounding it. We argue that the concerns of the authors of the Report can be traced to the nineteenth century Arab Nahda Debate. We argue that the Arab Human Development Report has to be understood as a continuation of that debate, which aims at modernizing Arab societies by linking modernity with the Arab Islamic cultural heritage. The main sources of the study are the 2002 and 2003 Arab Human Development Reports. We have used various types of sources, such as Reports of international organizations, English, French and Arabic newspaper articles. Arabic development related written sources were composed mainly of the publications of the Centre for Arab Unity Studies (Beirut).
  • Hiilamo, H; Kangas, O; Manderbacka, K; Mattila-Wiro, P; Niemelä, M; Vuorenkoski, L (Kela, 2010)
    Miten syksyllä 2008 alkanut globaali talouskriisi vaikuttaa pitkällä aikavälillä suomalaiseen hyvinvointivaltioon? Jos olisimme antiikin Kreikassa, voisimme mennä Delfoin oraakkelin luo Apollonin temppeliin ja esittää tämän kysymyksen ennuspapittarelle. Eräänä lokakuun päivänä 2009 Kelan tiloihin kokoontui joukko suomalaisia hyvinvointivaltion huippuasiantuntijoita. He kertoivat julkisen talouden, kansalaisten toimeentulon ja terveyden näkökulmista kolmelle ”professori-oraakkelille” eli tanskalaiselle Nina Smithille, ruotsalaiselle Johan Fritzellille ja saksalaisille Karl Hinrichsille Suomen kokemuksista edellisestä, 1990-luvun alun lamasta, sen jälkeisestä kehityksestä sekä omista tulevaisuuden arvioistaan. Seuraavana päivänä oraakkelit lausuivat ennustuksensa, joka paljastetaan tässä raportissa.
  • Luotonen, Anniina (Helsingfors universitet, 2013)
    Tässä työssä tutkittiin kansanedustajien puhetta ja argumentointia talouskurista. Työn tarkoituksena oli selvittää, miten hyvinvointiyhteiskunta näyttäytyy talouskurin perusteluna. Hyvinvointiyhteiskunta ja julkisen talouden säästöpaineet olivat eduskuntavaaleissa 2011 ja sen jälkeisessä julkisessa keskustelussa paljon esillä, koska erityisesti kansainvälinen taloustilanne oli heikentynyt. Koin tärkeäksi analysoida tarkemmin, miten talouskuria perustellaan ja miten hyvinvointiyhteiskuntaa käytetään argumenttina. Tutkimusmetodina oli retorinen analyysi, jota sovellettiin Chaïm Perelmanin käytäntöjen pohjalta. Aineistona oli kaksi eduskuntakeskustelua: Hallitusohjelmakeskustelu kesällä 2011 ja keskustelu pääministerin hallituksen politiikkaa koskevasta ilmoituksesta talvella 2012. Aineisto rajattiin hallituspuolueiden kansanedustajien kommentteihin, joissa vaadittiin tiukempaa taloudenpitoa tai varoitettiin synkentyvästä taloustilanteesta. Kommentteja kertyi yhteensä 126. Lisäksi vertailukohtana käytettiin Paavo Lipposen hallituksen ohjelmasta käytyä keskustelua vuodelta 1995. Kansanedustajien vaatimukset säntillisemmästä taloudenpidosta olivat jaettavissa kolmeen teemaan. Talouskurivaatimuksia perusteltiin kriisiytyneellä taloustilanteella, kunnollisuuden ihanteella sekä sosiaalisella oikeudenmukaisuudella tai hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämisellä. Eduskunnassa luotiin kriisitunnelmaa vahvalla retoriikalla, jossa vedottiin niin isänmaallisuuteen, suomalaisten me-henkeen kuin tulevien sukupolvien edun ajattelemiseen. Vahvana elementtinä kansanedustajien puheessa oli myös pelko menettämisestä. Edustajat varoittivat esimerkiksi rahojen loppumisesta ja siitä, ettei tulevien sukupolvien koulutukseen tai vanhusten hoivaan enää olisi varaa. Raija Julkusen mukaan 90-luvun laman aikana poliitikkojen käyttämä retoriikka pärjäämisestä ja sosiaaliturvan väärinkäytöksistä muutti kansalaisten mentaalisia malleja hyvinvointiyhteiskunnasta. Julkusen mukaan retoriikalla kansalaiset saatiin hyväksymään laman aikana tehdyt julkisen talouden isot leikkaukset. Tämän työn aineiston perusteella on syytä uskoa, että samanlaista retoriikkaa käytetään nyt. Hyvinvointiyhteiskunnan leikkauksia perustellaan nytkin sen pelastamisella ja poliitikot vaativat isoja rakenteellisia muutoksia suomalaisen yhteiskuntarakenteen tervehdyttämiseksi. Hyvinvointiyhteiskuntaa ja sen säilyttämistä käytettiin hyvin paljon argumenttina erilaisille uudistuksille. Tämän voidaan tulkita heijastavan poliitikkojen luottamusta siihen, että kaikki hyväksyvät hyvinvointiyhteiskunnan yhteisenä päämääränä ja yhteiskuntamallina. Samalla huomionarvoista kuitenkin on, etteivät poliitikot juuri määrittele termiä, mikä voi kertoa Perelmaninkin esittelemästä teoriasta, jonka mukaan arvoilla on universaali hyväksyntä vain pääpiirteissään.
  • Huotari, Riikka (2010)
    Kansainvälinen siirtolaisuus on lisääntynyt voimakkaasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Monet maailman kehittyneemmistä talouksista ovat siirtyneet entistä rajoittavampaan maahanmuuttopolitiikkaan, joka pääsääntöisesti suosii korkeasti koulutettuja siirtolaisia. Tämä on myös kasvattanut siirtolaisissa korkeasti koulutettujen suhteellista osuutta (Docquier ja Marfouk 2006). Taloustieteellisessä tutkimuksessa on jo 1960-luvulta alkaen oltu kiinnostuneita siitä, miten korkeasti koulutetun työvoiman kansainvälinen liikkuminen vaikuttaa maailman heikoimmin kehittyneissä talouksissa. Perinteisen näkemyksen mukaan koulutetun työvoima virta kehitysmaista kehittyneisiin talouksiin on haitallista. Tätä ilmiötä kutsutaan aivovuodoksi. Endogeenisen talouskasvun teorialla, joka painottaa inhimillisen pääoman merkitystä taloudelliseen kasvuun vaikuttavana tekijänä, on myönteisempi näkökulma aivovuodon vaikutuksista. Se painottaa koulutetun työvoiman liikkumisen positiivisia vaikutuksia koulutuksen ja inhimillisen pääoman lisääntymisen kautta. Tässä tutkielmassa tavoitteenani on selvittää, miten aivovuoto hyödyttäisi kehittyvää taloutta. Esittelen ensiksi Beinen ym. (2001) teorian jonka mukaan aivovuoto vaikuttaa kehittyvässä taloudessa kahdella tavalla: (i) koulutetun työvoiman maastamuutto johtaa osaamisen ja siten inhimillisen pääoman vähentymiseen kehittyvässä taloudessa, mutta taas toisaalta (ii) maastamuuton mahdollisuus luo kehittyvän talouden väestölle kannustimia hankkia lisää inhimillistä pääomaa. Jälkimmäisen (ii) vaikutuksen ollessa suurempi kehittyvä talous hyötyy aivovuodosta. Koska aivovuodon on osoitettu hyödyttävän kehittyviä, erityisesti väestömäärältään suuria maita (Beine ym. 2008), sitä kannattaa tutkia yhdessä väestönkasvun kanssa. Tutkielmassani tarkastelen myös koulutetun työvoiman liikkumisen vaikutuksia inhimilliseen pääomaan, väestönkasvuun ja taloudelliseen kasvuun nojautuen Mountfordin ja Rapoportin (2007, 2008) teoriaan. Osoitan, että aivovuodolla on positiivisia vaikutuksia sekä kehitysmaassa että kehittyneessä taloudessa. Tutkin myös aivovuodon vaikutuksia globaalin tulonjaon kehitykseen. Vaikka viime vuosikymmeninä globaalin tasa-arvon on havaittu lisääntyneen, aivovuoto voi jatkossa lisätä epätasa-arvoa kiihdyttämällä kehittyvien talouksien väestönkasvua. Mountfordin ja Rapoportin (2007, 2008) mukaan on todennäköistä, että aivovuoto heikentää kehittyvien maiden suhteellista asemaa.
  • Eskelinen, Heikki; Zimine, Dmitri (Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen seura, 2003)
    Idäntutkimus;2/2003
  • Kuokkanen, Kanerva (2003)
    Tutkimuksen aiheena on kolmannen sektorin rooli kumppanuuksissa tavoite 1 -ohjelmassa (kehityksessä jälkeen jääneiden alueiden kehittäminen) Itä- ja Pohjois-Suomessa rakennerahastokaudella 2000–2006. Taustalla on EU:n rakennerahastojen kumppanuusperiaate, jossa julkisen sektorin lisäksi politiikan muotoiluun ja toimeenpanoon osallistuu myös markkinoiden ja kolmannen sektorin toimijoita. Kolmannen sektorin roolia analysoidaan suhteessa suomalaisen kansalaisyhteiskunnan perinteisiin institutionaalisiin piirteisiin, kumppanuusperiaatteen ilmentämään uudenlaiseen hallintaan sekä sosiaaliseen pääomaan, ja Itä- ja Pohjois-Suomea verrataan toisiinsa. Aineistona on Itä- ja Pohjois-Suomen ohjelma-asiakirjat, osaamisen vahvistamisen ja työvoiman valmiuksien parantamisen toimintalinjan (Itä-Suomi) ja osaamisen ja työllisyyden toimintalinjan (Pohjois-Suomi) ESR-hankkeiden luettelot ja kuvaukset sekä keskeisten toimijoiden haastattelut. Tutkimuksen perusteella julkisella sektorilla on vahva rooli kumppanuuksissa, jotka ovat myös painottuneet enemmän markkinoiden kuin kolmannen sektorin suuntaan. Vaikkei rakennerahasto-ohjelmien perusteella voi varsinaisesta kolmannen sektorin valtaistamisesta puhua, hankkeisiin osallistuu kuitenkin erilaisia, usein suomalaiseen järjestökenttään ankkuroituneita järjestö- ja säätiötoimijoita. Haastattelujen perusteella kolmannen sektorin osallistumista pidetään suotavana, mutta osallistuminen on rajallista. Siirtymästä hallinnosta hallintaan on varovaisia viitteitä, ja kolmannen sektorin ja sosiaalisen pääoman välillä nähdään yhteys. Itä- ja Pohjois-Suomen välillä ei ole radikaaleja eroja.
  • Lindholm, Jonas (Helsingin yliopisto, 2018)
    Ekonomin i många finländska kommuner är pressad. Under 2000-talet har en mängd kommunsammanslagningar genomförts med motiveringen att de ökar kommunernas livskraft. Kommunsammanslagningar förknippas också med ekonomiska risker, såsom överdimensionerade investeringar och harmonisering av de kommunalt anställdas löner. Det finns dock ont om forskning kring sammanslagningsavtalets och särskilt investeringarnas inverkan på kommunens ekonomi. Syftet med denna studie är att undersöka hur kommunsammanslagningar påverkar den nya kommunens handlingsutrymme, och vad som kan förklara variationer mellan kommuner. Analysramen i studien tar avstamp i strukturell kontingensteori. I den empiriska undersökningen studeras kommunsammanslagningar som anpassning av kommunen till omgivningen i relation till kontingensfaktorerna ekonomisk ställning och storlek. Sammanslagningsavtalet utgör anpassningsmekanismen. Graden av detaljstyrning i avtalen, särskilt kring investeringar, betecknar organiseringsformen. Antagandet är att en överensstämmelse mellan kontingensfaktorerna och graden av detaljstyrning i avtalet ökar den nya kommunens handlingsutrymme tack vare en positiv ekonomisk utveckling. Även sambanden mellan kontingenserna, avtalet och handlingsutrymmet undersöks. Materialet i studien består av sammanslagningsavtalen och ekonomiska nyckeltal samt intervjuer med ledande tjänstemän i sammanslagningskommunerna. Resultaten visar att graden av detaljstyrning i sammanslagningsavtalen varierar. Detaljstyrningen är starkast i de sammanslagningar som leder till små kommuner vars ekonomiska ställning inför sammanslagningen är svagt. Samtidigt är den ekonomiska utvecklingen efter sammanslagningen bättre i de små och ekonomiskt svagaste än i övriga kommuner. Ju större kommun, desto sämre är den ekonomiska utvecklingen i förhållande till övriga kommuner. Slutsatsen är att handlingsutrymmet ökar särskilt i små och ekonomiskt svaga kommuner efter kommunsammanslagningar. Ökade investeringar begränsar inte handlingsutrymmet på det sätt som har befarats. Däremot stöder studien inte uppfattningen om att kommunsammanslagningar automatiskt skulle leda till ekonomiskt starkare kommuner. Handlingsutrymmet i de största sammanslagningskommunerna verkar ha utvecklats negativt efter sammanslagningen.
  • Lammi, Minna; Peura-Kapanen, Liisa; Timonen, Päivi (Kuluttajatutkimuskeskus, 2010)
    Kuluttajatutkimuskeskuksen vuosikirjoja 6
  • Hahtola, Kauko (Suomen metsätieteellinen seura, 1967)
  • Alanen, Ilkka; Nikula, Jouko; Granberg, Leo; Kopoteva, Inna (Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen seura, 2003)
  • Pulkkinen, Lotta (2000)
    Avhandlingen undersöker ekonomiska orsakernas påverkan på arbetskraftens migration. Denna undersökning görs med push- och pull-teorin som bas. I push- och pull-teorin betonas de ekonomiska faktorernas inverkan på internationell migration. Skillnader i ländernas ekonomi såsom sysselsättning, arbetslöshet, inkomstnivå, skattenivå och prisnivå styr de internationella migrationsrörelserna enligt push- och pull-teorin. I avhandlingen har använts dessa indikatorer för att klassificera unionsländerna i antigen attraherande (pull) eller frånstötende (push) länder för en migrant. Samtidigt undersöks om slopandet av gränsformaliteter inom unionens gränser har inverkat på rörligheten. Arbetskraftens rörlighet har undersökts under två tidsperioden, år 1986-1997 och 1965-1999. I granskningen för perioden 1986-1997 klassificerades unionsländerna i push, pull eller neutrala länder och undersöktes i vilken mån de reella flyttrörelserna korrelerar denna klassificering. I granskingen för perioden 1965-1999 undersöktes i vilken utsträckning migrationsrörelserna har återspeglat de ekonomiska skillnaderna mellan europeiska unionens medlemsländer. Enligt push- och pull-teorin borde de ekonomiska skillnadernas tillväxt mellan medlemsländerna intensifiera migrationsrörelser. Unionen har blivit ett gränslöst område tack vare gemenskapslagarna som tillger unionsmedborgarna möjligheten att inresa till ett annat medlemsland, att bosätta sig där och att utnyttja i stort sätt samma sociala rättigheter som landets egna medborgare har. Granskningen för perioden 1986-1997 visade att de länder som klassificerats som push-länder hade i huvudsak låg nettomigration och låg andel av utländsk arbetskraft. På samma sätt hade pull-länderna enligt de ekonomiska indikatorerna hög nettomigration och stor andel utländsk arbetskraft. Enligt granskningen för perioden 1965-1999 har rörligheten tydligt följt samma trend som utvecklingen av de ekonomiska skillnaderna mellan de europeiska länderna. En positiv korrelation är särskilde tydlig mellan nettomigration och skillnaderna i BNP per invånare samt mellan nettomigration och skillnaderna i tillväxten av BNP. Ökade migrationsrörelser kan därmed i stor utsträckning förklaras med ökade skillnader i ländernas ekonomi. Fastän rörligheten har ökat efter att fria rörligheten för arbetskraften förverkligades år 1992 har även de ekonomiska skillnaderna mellan länderna varit stora. På grund av detta är det svårt att skilja åt politikåtgärdernas entydiga påverkan på migration. Statistiken för rörligheten som använts i avhandlingen kommer från Eurostat och OECD. De ekonomiska indikatorernas värden baserar sig däremot på statistiken från OECD.
  • Välilä, Angelica (2016)
    Pro gradu -tutkielman tavoitteena on analysoida kuinka maahan virtaavat suorat ulkomaaninvestoinnit ovat vaikuttaneet Venäjän taloudelliseen kehitykseen. Suorien ulkomaaninvestointien vaikutuksesta kohdemaan taloudelliseen kehitykseen on olemassa paljon kirjallisuutta. Tutkimuksia Venäjään kohdistuvien investointien vaikutuksesta talouskasvuun on tehty hyvin vähän. Tutkimukset, joita aiheesta on tehty, rajoittuvat aikaan jolloin maahan tehtiin vielä kovin vähän ulkomaisia investointeja. Muista maista tehdyt tutkimukset osoittavat, että suorien ulkomaaninvestointien tietovuodoilla on positiivinen vaikutus kohdemaan taloudelliseen kehitykseen kokonaistuottavuuden kasvun kautta. Positiiviset vaikutukset edellyttävät kuitenkin hyvää omaksumiskykyä kohdemaalta, johon vaikuttavat esimerkiksi kohdemaan inhimillinen pääoma, instituutiot ja rahoitusmarkkinoiden kehittyneisyys. Venäjän tapauksessa omaksumiskyky nähdään suurimpana esteenä suorista ulkomaaninvestoinneista hyötymiseen. Venäjällä on kuitenkin viime vuosina aktiivisesti ryhdytty parantamaan investointi-ilmapiiriä. Tutkimuksessa analysoidaan suorien ulkomaaninvestointien vaikutusta kohdemaan talouskasvuun kasvuteorioiden ja -mallien avulla. Lisäksi aineistona käytetään Venäjän ja Suomen keskuspankin, Venäjän tilastokeskuksen Rosstatin, Maailmanpankin sekä UNCTAD:n tilas-toja ja julkaisuja. Tutkimusongelman kannalta tärkeä informaatio esitetään kuvien ja taulukoiden avulla. Tarkasteltava ajankohta rajoittuu vuosiin 2003–2014. Lisäksi suorien ulkomaaninvestointien ja talouskasvun riippuvuutta vuosina 2004–2011 on tarkasteltu empiirisessä osiossa. Empiirisen analyysin perusteella suorilla ulkomaaninvestoinneilla ei ole ollut suoraa tilastollisesti merkitsevää vaikutusta Venäjän talouskasvuun vuosina 2004–2011. Teorioiden valossa niillä uskotaan kuitenkin olevan vaikutusta, mikäli ne linkittyvät teknologiseen kehitykseen tietovuotojen kautta.
  • Svynarenko, Arseniy (Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen seura, 2005)
    Idäntutkimus