Browsing by Subject "taloudellinen ohjaus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-9 of 9
  • Naskali, Arto; Hiedanpää, Juha; Suvantola, Leila (Ympäristöministeriö, 2006)
    Suomen ympäristö 48/2006
    Biologinen monimuotoisuus talouskysymyksenä -raportissa selvitetään biologisen monimuotoisuuden talouskytköksiä, turvaamisen hyötyjä ja kustannuksia sekä taloudellisen toiminnan aiheuttamaa monimuotoisuuden hupenemista. Lisäksi selvitetään talouspoliittisia keinoja vähentää biologisen monimuotoisuuden häviämistä. Samalla hahmotetaan biologisen monimuotoisuuden tehtävä ja mahdollisuudet taloudessa, erityisesti kiinnittäen huomiota markkinaperustaisiin lähestymistapohin ja etenkin markkinoiden luomiseen eli uudenlaisten liiketoimintamuotojen kehittämiseen monimuotoisuuden varaan.
  • Hildén, Mikael; Lepola, Jukka; Mickwitz, Per; Mulders, Aard; Palosaari, Marika; Similä, Jukka; Sjöblom, Stefan; Vedung, Evert (Finnish Environment Institute, 2002)
    Monographs of the Boreal Environment Research 21
    This research-based evaluation of environmental policy Instruments in Finland is focussed on regulatory instruments based on the Water Act, the Air Pollution Control Act and the Chemicals Act, on electricity taxation and on voluntary environmental management systems. The examined policy instruments have had several positive effects. They have directed major industrial point source polluters towards solving environmental problems. The transparency has been an important factor ensuring the success of the policy instruments and in avoiding the regulatory capture that could have thrived in a system largely based on negotiations between operators and authorities. The transparency has made it easy for Finnish firms to adopt environmental management systems and an open attitude to environmental reporting. The permit conditions have not directly resulted in innovations, but they have contributed to the diffusion of end-of-pipe technology and have contributed to innovations by expanding the market for environmentally better technical solutions. The permit systems have also indirectly contributed to innovations by creating a demand for environmental experts and environmental education.Networks have clearly developed as a consequence of and in response to regulatory instruments. These networks appear to have had their greatest significance prior to the permit procedures. The trend has been towards a greater emphasis of the communication in the networks prior to the presentation of an application in order to ensure a smoothly functioning permit process. In the networks contributing to innovations and the diffusion of innovations authorities have largely been outsiders, except when an innovation has become a de facto standard for permit conditions.The different kind of effects, the complexity of consequences and the uncertainties with respect to causes and effects mean that studies aiming at evaluating the overall worth and merit of an environmental policy instrument should never be structured from a single point of view using only one method. Multiple criteria should be used. The drawback of the multiple approach principle in evaluation is that the evaluations will run into data problems and all the difficulties of multi- and transdisciplinary research, but the multidisciplinarity is a necessary condition for developing an informed view of the functioning and effects of environmental policy instruments.This publication is the result of a project financed by the environmental cluster research programme.
  • Wallin, Anna-Riitta (Vesihallitus, 1978)
    Vesihallitus. Tiedotus 143
  • Inkinen, Christine (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämän tutkielman tarkoituksena on sääntelyteoreettista näkökulmaa hyödyntäen tarkastella vaateteollisuuden ylituotannon tuhoamista kiertotalouden edistämisen kanssa ristiriidassa olevana ilmiönä. Vaateteollisuuden ylituotannon, eli sellaisten vaatteiden, joita ei koskaan myydä, osuuden arvioidaan olevan jopa 30-40 % kaikista tuotetuista vaatteista maailmanlaajuisesti. Ylituotannon tuhoaminen on toistaiseksi sääntelemätöntä. Ylituotannon kategorisesta tuhoamisesta on kuluvina vuosina käyty vuoropuhelua mediassa enenevissä määrin, ja Euroopan komissio on vuonna 2020 julkaistussa kiertotalouden uudessa toimintasuunnitelmassa nostanut tekstiilit yhdeksi etusijalle asetettavaksi tuoteryhmäksi. Samoin uudessa toimintasuunnitelmassa ehdotetaan yleistä myymättä jääneiden kestohyödykkeiden hävityskieltoa, joka toteutuessaan vaikuttaisi suuresti vaateteollisuuden toimintatapoihin. Euroopan parlamentti on suunnitelmaa koskevassa päätöslauselmassa päätynyt korostamaan pikamuodin asemaa vaateteollisuuden ongelmissa. Tutkielmassa selvitetään ensinnäkin sitä, mitä ympäristöoikeudellisia ohjauskeinoja ylituotannon tuhoamiseen puuttumiseksi voidaan käyttää. Koska komissio on ehdottanut hävityskieltoa, on hävityskiellon roolia tarkastelun kohteena korostettu. Eräänlaisena vaihtoehtoisena ja täydentävänäkin ratkaisuna nostetaan tutkielmassa esiin taloudellinen ohjaus, minkä lisäksi tarkastellaan informaatio-ohjausta, joka on toistaiseksi ollut vaateteollisuuden sääntelyssä korostuneessa merkityksessä. Itsesääntelyn osalta todetaan, ettei sen avulla ole toistaiseksi onnistuttu puuttumaan luotettavasti ja pitävästi ylituotannon tuhoamiseen, minkä vuoksi sääntelylle nähdään tarvetta. Tutkielman toisena tutkimuskysymyksenä on se, miten ympäristöohjauksen keinoin voidaan vaikuttaa ylituotannon tuhoamiseen. Ohjauskeinoja analysoitaessa hyödynnetään Ranskassa hyväksyttyä, mutta ei vielä voimaan astunutta hävityskieltoa sekä ylituotannon tuhoamisen kannalta relevantteja olemassa olevia ohjaavia ympäristöveroja, eli jäte- ja jätteenpolttoveroa. Jälkimmäisten osalta voidaan todeta, ettei verotus ole toistaiseksi ollut sellaisella tasolla, että verotuksen ohjaava vaikutus olisi voinut toteutua. Riippumatta siitä, säännelläänkö ylituotannon tuhoamista hallinnollisen vai taloudellisen ohjauksen keinoin, on ylituotannon tuhoamisen sääntelyssä riskinä ongelmien valuminen unionin ulkopuolelle. Uudessa toimintasuunnitelmassa on nostettu esiin jätteiden viennin tarkempi sääntely osana muita toimenpide-ehdotuksia. EU:sta viedään kuitenkin tekstiilijätteen lisäksi myös tuotestatuksella vaatteita unionin ulkopuolelle. Kohdemaissa taas ei välttämättä ole vaatteiden kierrättämiseksi tai edes muuksi hyödyntämiseksi tarpeellista infrastruktuuria, ja vaatteet saattavat lopulta päätyä sääntelemättömille kaatopaikoille tai avotuliin. Sääntelyn kannalta ei myöskään ole tarkoituksenmukaista jakaa vaateteollisuuden kuormittajia brändiarvon perusteella siten, että yksin pikamuotia tuottavien yritysten aiheuttama ympäristökuorma otetaan huomioon. Lopuksi tutkielmassa päädytään siihen, että sekä hävityskiellolla että riittävän korkeilla ohjaavilla jätteeseen suunnatuilla veroilla voidaan vaikuttaa ylituotannon tuhoamiseen kuormitusta vähentävästi. Koska kyseessä on sekoittuva saaste ja globaali teollisuuden haara, on kuitenkin tärkeää arvioida toteutunutta sääntelyä sen estämiseksi, että unionin tuhoamisesta kumpuavat ongelmat valuvat näkymättömiin muualle.
  • Parikka, Katriina (Suomen ympäristökeskus, 2006)
    Suomen ympäristö 4/2006
    Maa-aineksia käytetään vuosittain suuria määriä. Eniten otetaan soraa, mutta kalliokiviaineksen osuus rakentamisessa on viime vuosina lisääntynyt soravarojen vähenemisen myötä. Yhteiskunnan kasvanut maa-ainesten käyttötarve, soravarojen vähentyminen tietyillä alueilla ja sen myötä pidentyneet kuljetusmatkat sekä maa-ainestoiminnan muut ympäristönäkökohdat ovat lisänneet kiinnostusta uusiomateriaalin käyttöön rakennusteollisuudessa ja maanrakennuksessa. Maanrakentamiseen kelpaavia uusiomateriaaleja syntyy vuosittain suuria määriä, mutta maa-ainesten uusiokäyttö lisääntyy kuitenkin hitaasti. Uusiomateriaalit eivät täytä standardien vaatimuksia tai testausmenetelmät, tekniikka ja kannustimet niiden käyttöön ovat riittämättömiä. Uusiomateriaalin käytön vauhdittamiseksi ja soveltuvan teknologian kehittämiseksi tarvitaan uusia keinoja. Ympäristöministeriön rahoittamassa selvityksessä tarkastellaan maa-ainesveron toimivuutta ohjauskeinona ja sen kannustinvaikutuksia Ruotsissa, Tanskassa ja Isossa-Britanniassa. Raportissa selvitetään näiden maiden maa-ainesverokäytäntöjä, sekä veron vaikutusta maa-aineksen ottomääriin ja uusiomateriaalin käyttöön. Maa-ainesveron tausta-ajatuksena on ekologinen verouudistus, jonka mukaan uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä ja ympäristöhaittoja tulisi vähentää, sekä materiaalitehokkuutta ja kierrätystä lisätä verotuksen avulla. 
  • Hildén, Mikael; Huhtala, Anni; Koikkalainen, Kauko; Ojanen, Maria; Grönroos, Juha; Helin, Janne; Isolahti, Mika; Kaljonen, Minna; Kangas, Arjo; Känkänen, Hannu; Puustinen, Markku; Salo, Tapio; Turtola, Eila; Uusitalo, Risto (Ympäristöministeriö, 2007)
    Ympäristöministeriön raportteja 15/2007
    Tässä selvityksessä tarkastellaan missä maatalouden ravinnekuormitukseen kohdistuvan nykyisen ohjauksen keskeiset ongelmat ovat, mitä hyötyjä ja muita huomioon otettavia seikkoja liittyy mahdollisten verojen käyttöön sekä mihin maatalouden vesistökuormitusta rajoittavassa ympäristöohjauksessa tulisi tulevaisuudessa kiinnittää huomiota. Kehitettävät asiat liittyvät toisaalta toimenpiteiden kohdentamiseen ja toisaalta ohjauksen kannustavuuteen. Selvityksen vertailukohtana käytetään Euroopan Unionin yhteistä maatalouspolitiikkaa sekä siihen liittyvää ympäristötukijärjestelmää erityisesti tukijärjestelmän niiden toimenpiteiden osalta, joilla pyritään suoraan vaikuttamaan ravinteiden käyttöön maataloudessa. Selvityksessä todetaan, ettei lannoiteverolla yksinään pystytä korvaamaan nykyistä ympäristötukijärjestelmää eikä se toisaalta olisikaan mahdollisen veron tarkoitus. Nykyisessä järjestelmässä lannoitevero olisi ennen kaikkea tiedollisen ohjauksen tehostamiskeino. Lannoiteveron avulla olisi mahdollista jossain määrin tehostaa maatalouden vesiensuojelua. Maatalouden koko tuki- ja verojärjestelmän tarkastelu ennen seuraavaa tukijärjestelmäuudistusta olisi perusteltu etenemistapa.
  • Honkasalo, Antero (Ympäristöministeriö, 2012)
    Suomen ympäristö 22/2012
    Selvityksessä tarkastellaan vihreästä taloudesta ja vihreistä töistä käytyä keskustelua kansainvälisissä järjestöissä (OECD, EU, UNEP) sekä Suomen talouden vihreää rakennemuutosta ja niitä ilmastonmuuton hillintää tehostavia teknologioita, joiden voidaan odottaa tulevan otetuksi käyttöön vuoteen 2050 mennessä. Erityistä huomiota on kiinnitetty siihen, miten kansalaisten riskikäsitykset ja niiden kehitys vaikuttavat ilmastopoliittisten toimien yhteiskunnalliseen hyväksyttävyyteen.Tältä pohjalta arvioidaan, miten työ ja työolosuhteet tulevat muuttumaan. Vihreät talouden ja työn raportit suhtautuvat yleensä hyvin positiivisesti mahdollisuuteen luoda ympäristöpolitiikan avulla uusia työpaikkoja. Työllisyysvaikutukset voivat kuitenkin lopulta osoittautua vähäisemmiksi kuin rohkeimmissa ennusteissa on arvioitu. Energiantuotannossa tarvitaan vähän työvoimaa kansantalouden mittakaavassa, vaikka energia tuotettaisiinkin lähinnä uusiutuvista energialähteistä. Suuremman vaikutuksen työvoimaan tuo kulutuksen muuttaminen vähähiiliseksi. Tällöin vaikutetaan aloihin, joiden työllistävä vaikutus on suuri kuten rakentaminen, liikenne ja koko elintarviketuotanto. Työn muutosta ilmastopolitiikan vaatimusten kiristyessä tuleekin käsitellä tuotannon muutoksen ohella myös kulutuksen näkökulmasta.
  • Salminen, Jani; Määttä, Kalle; Haimi, Henri; Maidell, Marjo; Karjalainen, Anna; Noro, Kirsi; Koskiaho, Jari; Tikkanen, Sarianne; Pohjola, Johanna (Butterworth-Heinemann, 2022)
    Journal of Cleaner Production
    The Circular Economy (CE) is a concept that has gained considerable global attention during the past decade amongst private and public sector actors, politicians and policymakers, citizens and media, and scientific communities. Water and water-related ecosystems, despite their vital role in practically all human activities, have been largely missing from conceptualisations and scientific definitions of the CE. Therefore, this paper presents a definition and concept for a water-smart CE that incorporates water and water-related ecosystems. A water-smart CE would (i) reduce losses of water, energy and valuable substances, (ii) improve water efficiency and productivity, (iii) reuse treated wastewater, and (iv) better protect and lessen pressure upon water-related (both aquatic and groundwater) ecosystems. The paper also touches upon the potential risks of the CE to water-related ecosystems. Policy instruments that could be used to promote a transition towards a water-smart CE in Finland – the setting of the present study – and beyond were also sought. Additionally, actors who provide and/or use water-smart CE solutions were interviewed to shed light on their perceptions about the drivers of, barriers to and potential policy instruments for promoting a transition towards a water-smart CE. Based on the analyses of policy instruments and stakeholder interviews, a mixed use of economic, regulatory and informative instruments is suggested to support the desired transition towards a water-smart CE in Finland and elsewhere.
  • Kosola, Marja-Leena (Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 17/2008