Browsing by Subject "taloudelliset vaikutukset"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 25
  • Perrels, Adriaan; Rajala, Rami; Honkatukia, Juha (Finnish Environment Institute, 2005)
    Finnish Environment Institute Mimeographs 342 (Suomen ympäristökeskuksen moniste 342)
    This report discusses the findings of a quick scan type of study of the social-economic effects of climate change for Finland during the 21st century. From a Finnish domestic economic viewpoint the impacts of climate change on Finland are probably rather modest and in aggregate could even be slightly positive on average for the 21st century, provided that climate change does not cause extreme events such as disruption of the Gulf Stream. The order of magnitude of the aggregate effects, however incomplete these are at this stage, amount to less than 0.1% change in GDP. The increase in annual variations of climate change effects and consequent risks putting the resilience of the economy and key infrastructure to test seem to be of more concern than the above mentioned average impacts. The extent to which benefits can be actually exploited and costs attenuated depends in many cases also on public and private policies outside the realm of climate policy. Examples are policies for agriculture, forestry, and urban and national spatial planning. The report proposes several social-economic research themes to be taken up in order to be better prepared for more thorough support of future strategies dealing with climate change.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2011)
    Ympäristöministeriön raportteja 7/2011
    Asumisneuvonnalla on voimakas vähentävä vaikutus oikeuteen vietäviin asuntoasioihin. Asumisneuvojan palvelujen saatavuus vähentää vireille pantuja huoneenvuokra-asioita 28 % keskiarvosta. Eniten säästöä syntyy kaikille osapuolille kun asukkaiden ongelmat voidaan ratkaista ennen asuntoprosessin käynnistämistä, mikä on myös asukkaan kannalta paras vaihtoehto. Vireillepanojen väheneminen säästää hallinnollista työtä kiinteistöyhtiöissä ja vähentää kuormitusta käräjäoikeudessa. Vuokrarästien takia vireille pantuihin huoneenvuokra-asioihin asumisneuvonnalla on merkittävä vaikutus. Asumisneuvojan palveluiden saatavuus kiinteistöyhtiössä vähentää 30 % vuokrarästien vuoksi vireillepantuja asuntoasioista keskiarvosta. Lähes puolessa asiakastapauksissa oli ongelmana vuokranmaksu ja niistä vuokranmaksuongelmaisista, joiden asiakasprosessi oli kirjattu, 73 %:n kanssa oli tehty maksusopimus- tai suunnitelma. Myös asumisneuvonnan raporttien perusteella asumisneuvojat ovat kokeneet vaikuttavuutta erityisesti vuokranmaksuongelmissa. Tehostetun tuen vaikuttavuuden osalta tutkimuksen kohteena on Tampereella toimiva A-killan ylläpitämä, olemassa olevaan kerrostaloon sijoittunut asumisyksikkö, jolta Tampereen kaupunki ostaa palvelun. Tutkimuksessa verrattiin Härmälässä asuvien entisten asunnottomien palveluiden käyttöä asunnottomuuden aikana (ennen Härmälään muuttoa) ja Härmälässä asumisen aikana. Intervention aikaansaamaksi kustannussäästöksi  15 henkilön osalta muodostuu palveluiden käytössä 93 647 € /5 kk, vuositasolla 224 753 €. Säästö on henkilöä kohden vuodessa 14 980 €. Suurin säästö syntyi asumis- ja päihdepalveluiden käytön kustannuksissa, jotka vähenivät 53 %. Toinen merkittävä kustannussäästö syntyy sairaalapalveluiden käytössä.
  • Nordling, Linnea (Helsingfors universitet, 2016)
    The aim of this master thesis was to evaluate suitability of a biogas plant as a manure maintenance method in a kind of a horse village, where many horse businesses are located close to each other. The suitability of the biogas plant was evaluated by ecological and economic effects. For ecological effects the investigation was made concerning nitrogen and phosphorus flows and for economic effects an evaluation was made concerning the total profitability of the biogas plant. Nitrogen and phosphorus flows were investigated by substance flow analysis. The evaluation was made by investigating internal flows, flows inside and outside of the system and the size of the flows of two systems in which one system was a horse village with a biogas plant and the other system was a horse village without a biogas plant. The horse village without the biogas plant was further divided into two options. One option was to spread the manure on fields and the other option was to hand over the manure. The economic profitability was evaluated by gross margin calculation concerning four different options which were a biogas plant producing CHP with and without financial support and a biogas plant producing fuel with and without financial support. Concerning nitrogen and phosphorus flows, the horse village where the manure is spread on fields is as good option as where the manure is being processed on a biogas plant and where the digested sludge is used for fertilizer as well. Handing over the manure outside the horse village is a worse option in relation to the local substances flow cycle. The construction of the biogas plant in horse village was profitable in every options. Although manure processed by biogas plant is evaluated to produce less nutrient loss compared to manure which is spread straight to the field, there still is a need for further investigation about the effects of biogas production on nutrient flows and nutrient losses in order to model the effects of a horse village. However, according to previous investigations it is known that biogas production decrease greenhouse gas effects. The profitability of biogas plant requires that manure maintenance costs of the horse village have been quite high before the biogas plant.
  • Naskali, Arto; Hiedanpää, Juha; Suvantola, Leila (Ympäristöministeriö, 2006)
    Suomen ympäristö 48/2006
    Biologinen monimuotoisuus talouskysymyksenä -raportissa selvitetään biologisen monimuotoisuuden talouskytköksiä, turvaamisen hyötyjä ja kustannuksia sekä taloudellisen toiminnan aiheuttamaa monimuotoisuuden hupenemista. Lisäksi selvitetään talouspoliittisia keinoja vähentää biologisen monimuotoisuuden häviämistä. Samalla hahmotetaan biologisen monimuotoisuuden tehtävä ja mahdollisuudet taloudessa, erityisesti kiinnittäen huomiota markkinaperustaisiin lähestymistapohin ja etenkin markkinoiden luomiseen eli uudenlaisten liiketoimintamuotojen kehittämiseen monimuotoisuuden varaan.
  • Myllyviita, Tanja; Mattila, Tuomas; Leskinen, Pekka (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 27/2015
    Järviruoko on yleistynyt Suomessa siinä määrin, että tiheät kasvustot haittaavat rantojen virkistyskäyttöä. Tässä raportissa arvioitiin elinkaariarvioinnin avulla järviruo’on niiton, ja niittomassan hyödyntämisen ympäristövaikutuksia. Arvioidut hyödyntämisvaihdot olivat kuivikepelletit ja rakennuseriste. Tulosten perusteella järviruo’on niittäminen hillitsee ilmastonmuutosta vähentämällä ruovikon aiheuttamia metaanipäästöjä. Niittämisen hiilijalanjäljen arvioiminen oli kuitenkin erityisen haastavaa puutteellisen tutkimustiedon vuoksi. Lisäksi ruovikon mukana voidaan poistaa huomattavia määriä fosforia, mikä puolestaan hillitsee rehevöitymistä. Järviruo’on jatkojalostus lisäsi myönteisiä ympäristövaikutuksia, sillä järviruoko voi korvata turvetta kuivikekäytössä ja mineraalivillaa rakennusmateriaalina. Hankkeen aikana todettiin, että järviruo’on niittäminen on myös erittäin hyväksyttävää asiantuntijoiden näkökulmasta ja erityisesti jatkokäyttöä tulisi edistää. Suomessa järviruo’on hyödyntäminen ei kuitenkaan ole toistaiseksi taloudellisesti kannattavaa. Järviruokoyrittäjyys olisi kuitenkin ympäristönäkökulmasta tarkasteltuna erittäin kannattavaa.
  • Koskela, Inkeri (2006)
    Tutkielmassa tarkastellaan niin sanottujen kehitysmaiden turismia osana niin kutsuttujen kehittyneiden maiden kehitysmaihin suorittamaa kehitysinterventiota. Turismista tuli yksi kehitysavun muodoista 1960-luvulla, jolloin muun muassa YK ja Maailmanpankki alkoivat edistää turismin kehittymistä osana kehitysmaiden kehitystä. Tällä hetkellä kansainvälinen turismi vaikuttaa merkittävästi lähes kaikkien kehitysmaiden taloudelliseen, kulttuuriseen, sosiaaliseen ja poliittiseen kehitykseen sekä elinympäristöön. Tutkielmassa tarkastellaan, mitä teoreettisia perusteita kansainvälisen turismin edistäminen kehitysmaihin niitä "kehittävänä" toimintana voi saada eri kehitysteorioista. Teoreettinen tarkastelu tapahtuu neljän, kehitysmaatutkimuksen piirissä keskeisinä vaikuttavien kehitysteorioiden kautta. Nämä teoriat ovat modernisaatioteoria, riippuvuusteoriat, uusliberalistinen teoria ja vaihtoehtoisen kehityksen teoria. Tarkastelun tuloksena työssä todetaan, että teoriat voidaan jakaa kahteen sen perusteella, miten ne suhtautuvat kansainväliseen vientiteollisuuteen osana kehitystä. Modernisaatioteorian ja uusliberalistisen teorian kannalta kansainvälinen vientisuuntautunut teollisuus edistää kehitystä. Tämä on keskeisin tekijä niistä löytyville perusteille turismin "kehittävyydestä". Työssä todetaan näistä teorioista löytyvän myös useita muita perusteita turismin pitämiselle "kehittävänä". Riippuvuusteorioiden ja vaihtoehtoisen kehityksen kannalta kansainvälinen vienti voi sen sijaan estää kehityksen tapahtumista, koska vienti perustuu usein kehitysmaiden ja kehittyneiden maiden välillä olevaan epätasa-arvoiseen keskus-periferia-suhteeseen. Turismin voidaan nähdä ylläpitävän tätä kehitysmaiden kehitystä estävää suhdetta. Tätä pidetään työssä yhtenä merkittävimpänä tekijänä sille, miksi kansainvälisen turismin "kehittävyydelle" löytyy vain vähän perusteita em. teorioista. Työssä todetaan em. teorioista löytyvän myös useita muita syitä turismin "kehittävyyden" kyseenalaistamiseksi. Työssä myös kyseenalaistetaan "vaihtoehtoisen turismin" tavoitteiden rinnastaminen vaihtoehtoisen kehityksen tavoitteisiin, vaikka niiden nimellisesti todetaankin työssä vastaavan pitkälti toisiaan. Työssä esitellään lisäksi sekä turismin "kehittävyyteen" liittyvää historiaa että myös niitä keinoja, joilla turismin "kehittävyyttä" kehitysmaille on turismintutkimuksessa perinteisesti arvioitu. Työn tärkeimmät lähteet ovat sekä laajasti turismia koskeva kirjallisuus että työhön valittujen eri kehitysteorioiden kannalta keskeiset lähteet. Turismia koskevassa kirjallisuudessa on keskitytty pääasiallisesti kehitysmaiden turismia koskevaan kirjallisuuteen ja erityisesti turismin kehitysmaille aiheuttamista vaikutuksista tehtyihin tutkimuksiin ja siitä käytyyn keskusteluun.
  • Koski, Kimmo (Miljöministeriet, 2007)
    Miljön i Finland 38sv/2007
    När permanenta bostäder byggs vid stränderna påverkas såväl kustnaturen och miljön som den kommunala samhällsstrukturen och tätortsutvecklingen. Det finns dessutom kommunekonomiska konsekvenser som måste beaktas i planeringen av markanvändningen vid stränderna. Denna publikation handlar om bedömningen av de kommunekonomiska konsekvenserna av permanent boende. Publikationen analyserar vilka faktorer som påverkar den kommunala ekonomin och lägger fram metoder för att beskriva dessa faktorer, bedöma deras konsekvenser och presentera resultat. Den innehåller även exempel från pilotkommuner på hur konsekvensbedömningar kan genomföras i olika situationer. Publikationen är avsedd för konsulter, kommunala planläggare och beslutsfattare samt myndigheter som styr planläggningsprocesser. En permanent strandbebyggelse påverkar hela kommunens utveckling. Därför understryks vikten av ett strategiskt angreppssätt. Permanenta bebyggelser som stödjer kommunens befintliga samhällsstruktur är viktiga för den kommunala ekonomin men också med tanke på stävjandet av klimatförändringen.
  • Kuuluvainen, Timo; Saaristo, Lauri; Keto-Tokoi, Petri; Kostamo, Jouko; Kuuluvainen, Jari; Kuusinen, Mikko; Ollikainen, Markku; Salpakivi-Salomaa, Päivi (FIBRE/Edita Publishing Oy, 2004)
  • Lahtinen, Veikko (2005)
    Tässä pro gradu -tutkimuksessa selvitetään mitä erityisiä vaikutuksia Pietariin käydyllä halkokaupalla on ollut Suur-Saimaan alueen talouteen autonomian ajan lopulla, ennen ensimmäistä maailmansotaa. Pietarista, emämaan pääkaupungista, tuli osaksi halkokaupan kautta enenevässä määrin muidenkin elämän alojen asiointikeskus. Kaupungin merkitys tutkimusajan Suomelle korostui kaupungin suuren suomalaisväestön takia. Saimaan kanavan avaamisen (1856) kautta Suomi kääntyi yhä enemmän Venäjän suuntaan. Tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan halkokaupan taloudellisia vaikutuksia erityisesti työllisyyden kautta kolmessa valitussa esimerkkikunnassa: Ristiinassa, Anttolassa ja Puumalassa. Näillä kunnilla on välitön yhteys Saimaan kanavaan ja sitä kautta Pietariin. Lisäksi tutkimuksessa esitellään malli halkokaupan taloudellisista vaikutuksista. Tarkasteltavien kuntien halkokauppaa käsitellään sitten mallin avulla. Mallin vaiheessa 1. tarkastellaan halonhakkuun, vaiheessa 2. halkojen kuljetuksen (metsästä halkotarhalle), vaiheessa 3. halkojen pilkkomisen (halkotarhalla), vaiheessa 4. halkojen laivaanlastauksen, vaiheessa 5. halkojen (vesiteitse tapahtuvan) kaukokuljetuksen ja viimeksi vaiheessa 6. halkojen purun ja loppukäyttäjille jakamisen työllisyysvaikutuksia. Työn teoreettisena taustana toimii Reino Ajon teoria liikennealueiden muodostumisesta. Teoriasta on apua erityisesti keskityttäessä tutkimaan Saimaan kanavan kautta käydyn kaupan suuntautumista Pietariin, joka oli tutkimusaikana merkittävä taloudellinen keskus Venäjällä. Saimaan kanavan tarkastelun lisäksi käydään lävitse myös sen liityntäliikennettä sekä vesillä että maalla. Lisäksi työssä paneudutaan halkokaupan kuljetustekniikkaan ja sen kehittymisen mukanaan tuomiin vaikutuksiin. Ristiinassa halkokauppa työllisti puoleksi vuodeksi vuonna 1900 kokonaisuudessaan 5,4 %:ia maataloustyöväestöstä. Saimaan kanavan kautta vuonna 1900 kuljetetuista 155400 pinokuutiometristä halkoja Ristiinan osuus oli 4,9 %. Ristiinan osalta tulee muita otosvuosia (1890 ja 1894) tarkastellessa huomioida, että osa kunnan halkokaupasta on todennäköisesti merkitty tilastoihin Mikkelistä lähteneeksi. Tämän takia Ristiinan ilmoitetut halkomäärät ovat luultavasti alhaisempia kuin vienti on todellisuudessa ollut. Mikkelin kaupungin alueelta ei halkoja ole voitu vientiin hakata. Puumalasta vietiin vuonna 1900 7,7 % Saimaan kanavan kautta kuljetetuista halkolasteista. 1800-luvun loppuvuosiin asti halonhakkuu tapahtui Puumalassa, kuten muissakin tarkastelluissa kunnissa, pelkän kirveen voimin. Anttolasta vietiin vuonna 1900 4,4 % kaikista Saimaan kanavan läpi kuljetetuista haloista. Halkolastien määrä kasvoi Anttolassa tasaisesti vuosien 1890 ja 1900 välillä. Väätämönsalmen ruoppaus- ja kunnostustyö vuosina 1896-1897 vaikutti todennäköisesti kasvuun tarkasteluajanjakson lopussa. Halkokaupan myötä kasvanut lotjanrakennustoiminta lisäsi anttolalaisten työmahdollisuuksia. Lotjia rakennettiin myös muualla Suur-Saimaan alueella. Lotjista kehittyi niihin asennettujen koneiden myötä erityinen Saimaan laivatyyppi, jota kutsuttiin tervahöyryksi. Rakentamisen lisäksi välillisiin taloudellisiin vaikutuksiin kuului halkokuljetuksen (vienti) mahdollistama edullinen paluulasti (tyhjä rahtitila), jonka kautta laivan omistaja sai kuljetuksista rahtituloja. Välillisiin vaikutuksiin voidaan lukea myös kulkuväylien parantamiseen liittyneet työt ja investoinnit.
  • Sorvari, Jaana; Antikainen, Riina; Kosola, Marja-Leena; Jaakkonen, Satu; Nerg, Nea; Vänskä, Matti; Pyy, Outi (Suomen ympäristökeskus, 2009)
    Suomen ympäristö 33/2009
    Tässä raportissa esitetään “Pilaantuneen maaperän ja pohjaveden riskinhallintaratkaisujen ekotehokkuus” projektin toisen vaiheen (PIRRE2) tulokset. Projekti oli jatkoa työlle (PIRRE1), jossa kehitettiin internet-pohjainen tukijärjestelmä (www.ymparisto.fi/syke/pirre/). Tukijärjestelmä sisältää tietoa, ohjeita ja suosituksia koskien riskien, kustannusten ja ympäristövaikutusten arviointia, riskiviestintää ja kommunikointia sekä laskentatyökalun, jonka avulla voidaan kohdekohtaisesti vertailla eri riskinhallintavaihtoehtojen ekotehokkuutta. PIRRE2-projektissa ekotehokkuustarkastelu laajennettiin alueelliselle tasolle. Tätä varten tehtiin kirjallisuusselvitys, jonka pohjalta kehitettiin alueellisen ekotehokkuuden määrittämiseen soveltuvat mittarit. Työn tuloksena päädyttiin seuraaviin mittareihin: alueen kokonaispinta-ala, keskiväkiluku, väestöntiheys, kunnostettujen kohteiden lukumäärä, käytetyt puhdistusmenetelmät, kunnostus paikalla, poiskuljetetun pilaantuneen maa-aineksen kokonaismäärä, poiskuljetettujen maa-ainesten haitta-aineet ja niiden pitoisuudet, pilaantuneisuuden toimialat, neitseellisen puhtaan täyttömaa-aineksen tarve, kuljetusmatka, ilmastonmuutos, vedenkulutus ja “ekotehokkuusmittari”. Mittareita testattiin kolmella esimerkkialueella eli Helsingin kaupungin sekä Pirkanmaan ja Kainuun ympäristökeskusten toimialueilla. Testaus tehtiin kokoamalla mittarien arvojen määrittelyyn tarvittavat tiedot vuosilta 2004, 2005 ja 2006. Alueiden erilaisuus näkyi eroina etenkin pilaantuneiden maa-alueiden ja käsittelypaikkojen lukumäärässä sekä kunnostettavien kohteiden pinta-alassa ja muodostuvissa pilaantuneiden maa-ainesten määrissä. Tulosten perusteella ekotehokkuuden toteutumisessa ei millään alueella kuitenkaan ollut havaittavissa selkeitä eroja tarkasteluvuosien välillä. Myös kustannuksia ja riskejä kuvaavien mittarien lisääminen todettiin tärkeäksi jatkokehitystarpeeksi. Tiedonpuute esti näiden tekijöiden huomioon ottamisen tässä työssä. Etenkin kustannusten osalta ekotehokkuuden mittaaminen edellyttää systemaattista tietojen kokoamista ja seurantaa alueellisella tasolla. Ekotehokkuuden toteutumiseen pilaantuneiden maa-alueiden riskinhallinnassa tulevaisuudessa vaikuttavat useat tekijät. Näistä tärkeimpiä ovat lainsäädäntö ja ohjeet, markkinatilanne, väestön liikkuminen sekä kunnostus-, arviointi- ja suunnittelumenetelmien ja -käytäntöjen kehittyminen. Nämä tekijät vaikuttavat osaltaan myös siihen, minkälaisia alueita (sijainti, koko, haitta-aineet) tulevaisuudessa tullaan kunnostamaan ja minkälaisilla menetelmillä ja mihin kaivetut tai käsitellyt pilaantuneet maa-ainekset ohjautuvat. Tehdyn arvion perusteella tekeillä olevat muutokset ohjauskeinoissa, ympäristöpolitiikkaan kirjatut tavoitteet ja menetelmien kehitystyö ja käyttöönotto tulisivat toteutuessaan kukin osaltaan ohjaamaan pilaantuneiden maa-alueiden riskinhallintaa ekotehokkaampaan suuntaan.
  • Kitti, Hanna (Suomen ympäristökeskus, 2013)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 34/2013
    Suomessa on runsaat pohjavesivarannot ja pohjaveden osuus yhdyskuntien vedenhankinnassa on noin 65 %. Pohjavesi vaikuttaa merkittävästi veden kiertoon ja osallistuu useiden ekosysteemipalveluiden tuottamiseen. Pohjavesi tuottaa ihmisille tarpeellisia hyödykkeitä ja palveluita, joilla on merkittävää taloudellista arvoa. Ihmistoiminta on kuitenkin heikentänyt tai uhkaa heikentää pohjaveden tilaa paikallisesti eri puolilla Suomea. Vesipuitedirektiivi velvoittaa jäsenmaita laatimaan taloudellisen analyysin vedenkäytöstä. Velvoitteen tarkoituksena on taata vesihuollon kustannusten kattaminen, saastuttaja maksaa -periaatteen toteutuminen, vesien hyvään tilaan tähtäävien vesiensuojelutoimenpiteiden kustannustehokkuus ja annetussa määräajassa tehtävien vesiensuojelutoimenpiteiden kustannusten kohtuullisuuden tavoite. Etenkin vesiensuojelutoimenpiteiden kustannusten kohtuullisuuden arviointi edellyttää pohjavesien kunnostus- ja suojelutoimenpiteiden hyötyjen arvioimista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kirjallisuuskatsauksen perusteella selvittää aikaisemmin tehtyä pohjavesiin kohdistuvaa taloudellista arvottamistutkimusta sekä antaa suosituksia arvottamistutkimuksen toteuttamiseen Suomessa. Kirjallisuuskatsauksen perusteella on suositeltavaa, että pohjavesien tilamuutoksen rahallisten hyötyvaikutusten selvittämiseksi Suomessa toteutettaisiin taloudellinen arvottamistutkimus kysyntämenetelmien ja erityisesti lausuttujen preferenssien menetelmillä. Näitä ovat esimerkiksi ehdollisen arvottamisen menetelmä tai valintakoemenetelmä. Näiden menetelmien lisäksi voidaan soveltaa myös tuotantofunktioon perustuvaa hinnoittelumenetelmää. Tutkimus olisi syytä toteuttaa paikallisella tasolla kohteessa, jossa pohjavesiesiintymän tilaa on heikentänyt jokin valtakunnallisesti tyypillinen tekijä, kuten torjunta-aineet, kloridi tai nitraatti. Etenkin kustannusten kohtuullisuuden arvioimisen kannalta soveltuva olisi kohde, jossa pohjavesi on luokiteltu riskialueeksi, jossa veden tila on joko huono tai toistaiseksi hyvä ja jossa on ehdotettu tai suunnitteilla pohjaveden kunnostustoimenpiteitä.
  • Haapakoski, Jukka (2008)
    Applied general equilibrium models are used for analyzing the costs and benefits of trade liberalization for developing countries. From the basis of Lakatosian Scientific Research Programmes analysis, applied general equilibrium models can be seen to belong to a unified neo-Walrasian general equilibrium framework. In this master’s thesis I appraise the methodology, hard core assumptions and certain auxiliary hypothesis of this framework. I critically discuss the consistency of the hard core assumptions made and the realism of these assumptions as opposed to competing explanations of economic reality. In this discussion I will attempt to give a picture of what kind of an economic world is being discussed according to the standard hard core assumptions. I will also give an account of how the arising issues are depicted in the Global Trade Analysis Project (GTAP), which is based on the neo-Walrasian GE framework, and generally assess whether these frameworks are able to account for the costs and benefits of trade liberalization in developing countries. I conclude that the neo-Walrasian general equilibrium framework is not yet adequate enough to function as a framework for applied general equilibrium models especially when estimating the gains and losses of trade for developing countries. The analysis of the GTAP framework additionally fits this conclusion as even stronger assumptions about economic reality need to be made in order to apply the neo-Walrasian general equilibrium framework for analyzing real world economic issues. The principal problem in the neo-Walrasian general equilibrium framework is the assumption that economies should be analyzed with respect to general equilibrium states. Among the many issues arising here, not adequate enough reasons have been given to avoid the problems of hysterisis and path dependence. There can be a variety of different and unpredictable equilibrium states that will result just due to these problems. The neo-Walrasian GE framework is also unable to account for the dynamic effects that income redistribution has on agents’ preferences and the resulting outcomes for production and consumption. The framework cannot assess the effects of oligopoly without making stronger more unrealistic assumptions and additionally requiring high amounts of data. The standard trade models do not assess the environmental impacts of trade, which analytically challenge the stability of equilibrium and lead to neglecting the potentially hazardous effects of local and global environmental impacts. Finally the maximization assumptions for both supply and demand have been criticized from various angles. The upshot is that the assumptions based on maximization behaviour cannot adequately describe how consumers make choices and achieve welfare, while the factor pricing theory for production cannot be an adequate description of how firms maximize profits. These results are based on summarizing various sources and come with some qualifications.
  • Ollila, Markku; Virta, Hanna; Hyvärinen, Veli (Suomen ympäristökeskus, 2000)
    Suomen ympäristö 441
  • Grass, Kai (1999)
    Tutkielman tarkoitus on selvittää teknisen kehityksen kansantaloustieteellisiä vaikutuksia. Työ pohjautuu aiheesta tehtyihin malleihin, ja niiden toimintamekanismien tarkasteluun tiettyjen oletusten vallitessa. Työvoiman liikkuvuus on nykypäivänä yhä nopeampaa ja toisaalta työmarkkinat ovat nykypäivänä yhä selvemmin jakaantuneet. Tutkimuksessani selvitän, miten tekninen kehitys, työvoiman liikkuvuus ja kansantalouden kasvu ovat nivoutuneet yhteen ja mikä näiden eri tekijöiden vaikutus toisiinsa. Lisätarkasteluna Pro Gradussa käsitellään tuottavuuden paradoksia, jonka mukaan tuottavuus ei ole kasvanut suhteessa tehtyihin tietotekniikkainvestointeihin. Tämä on tarkastelussa, jotta saataisiin kuva teknisen kehityksen hyödyllisyydestä kansantalouden kannalta. Paradoksille löytyykin erilaisia selityksiä, ja niitä käsitellään tutkielman jälkimmäisessä osassa.
  • Hirvonen, Matti J.; Kamppinen, Arto (Vesihallitus, 1972)
    Vesihallitus. Tiedotus 20
  • Koufos, Mikhael (Helsingin yliopisto, 2018)
    Pro gradu -tutkielman tavoitteena oli rakentaa OP Vakuutuksen henkilövakuutusyritysasiakkaiden henkilöstöille suunnatun työntekijän ja koko organisaation työhyvinvointia mittaavan Hyvinvointikartoitus-kyselyn aineiston pohjalta kokonaisvaltaista työhyvinvointia kuvaava rakenneyhtälömalli. Malli mahdollistaa siihen sisällytettyjen eli endogeenisten työhyvinvoinnin osa-alueita ilmentävien faktoreiden yhteyksien tarkastelun suhteessa työhyvinvointiin. Tämän lisäksi tarkasteluun otettiin mukaan mallin ulkopuolisia eli eksogeenisia muuttujia, jotka oli johdettu Hyvinvointikartoitus-kyselyn ikä-, sukupuoli-, asema- ja koulutusmuuttujista. Työhyvinvoinnin taloudellista vaikutusta oli mahdollista tarkastella sairauspoissaolojen määrää kuvaavan eksogeenisen muuttujan kautta. Aineisto kattoi vuosina 2015-2016 saadut Hyvinvointikartoituksen vastaukset, joskin aineistoa oli muokattu tietyiltä osin. Vastauksia tutkielmassa käytetyssä aineistossa oli yhteensä 19 832, ja oli siten rakenneyhtälömallinnukseen laaja. Kaikki vastaukset oli kerätty sähköisellä kyselylomakkeella. Nykypäivän yrityksissä ja muissa työnantajaorganisaatioissa aineettoman pääoman merkitys on korostunut suhteessa aineelliseen pääomaan. Aineetonta pääomaa pidetään koko kansantalouden kehityksen ja kasvun kannalta yhtenä tärkeimmistä tekijöistä. Tutkimusten mukaan työhyvinvoinnin puute aiheuttaa merkittäviä kustannuksia koko yhteiskunnan laajuisesti. Useimmat panostukset työhyvinvoinnin edistämiseen kasvattavat myös työnantajaorganisaation aineetonta pääomaa. Aineettoman pääoman kasvaminen realisoituu organisaation liiketaloudellisena tuloksellisuutena. Lopullisia talousvaikutuksia ovat mm. organisaation kannattavuuden korkea taso, kilpailukyky ja hyvä maine. Tutkielmassa käytettyjä monimuuttujamenetelmiä ovat faktorianalyysi ja rakenneyhtälömallit, joissa yhdistyvät konfirmatorinen faktorianalyysi ja polkuanalyysi. Koska rakenneyhtälömalleissa on tarkoitus testata niiden taustalla olevaa substanssiteoriaa eli tutkielman tapauksessa työhyvinvointiteoriaa, tutkielmassa käydään aluksi laajasti läpi työhyvinvointiin ja sen osa-alueisiin liittyvää tutkimusta. Rakenneyhtälömallien rakentamisessa on työhyvinvointiteorian lisäksi hyödynnetty eksploratiivista faktorianalyysiä. Tutkimusote on siten mallia generoiva. Lopullinen työhyvinvoinnin rakenneyhtälömalli saatiin yhdennentoista hypoteettiseen malliin tehdyn modifikaation jälkeen. Perinteisen suurimman uskottavuuden estimointimenetelmän sijaan tutkielman rakenneyhtälömalleissa käytettiin kyselyaineiston järjestysasteikollisille muuttujille sopivaa diagonaalisesti painotettua pienimmän neliösumman estimaattoria (DWLS). Uusimman tutkimuksen mukaan DWLS vaikuttaa olevan suositeltavin menetelmä eimultinormaalisesti jakautuneiden aineistojen tapauksessa. Rakenneyhtälömallien teoriaa kuitenkin kehitellään yhä jatkuvasti. Rakenneyhtälömallin työhyvinvointifaktori on määritelty tässä tutkielmassa siten, että siihen suoraan liittyvät faktorit ovat fyysinen terveys, liikunta, henkinen terveys, uni, työ, muutoshalukkuus liittyen henkilökohtaiseen hyvinvointiin ja muutoshalukkuus liittyen työhön. Rakenneyhtälömalli rakentuu edelleen siten, että nämä faktorit selittivät alemman tason faktoreita ja havaittuja muuttujia. Tutkielman hyvinvoinnin rakenneyhtälömalli on suhteellisen monimutkainen, sillä havaittuja muuttujia mallissa oli yhteensä 83 kappaletta. Mallin kompleksisuus huomion ottaen lopullisen mallin sopivuus aineistoon oli hyvyysindeksien mukaan hyvällä tasolla. Kun lopullinen rakenneyhtälömalli oli luotu, voitiin tarkastella mallin työhyvinvointifaktorin suhdetta eksogeenisiin muuttuj iin. Taustamuuttujista tilastollisesti merkitsevät yhteydet havaittiin sukupuolta, korkeakoulutusta, työntekijäasemaa ja sairauspoissaoloja selittävien muuttujien kohdalla. Naisilla havaittiin olevan miehiä hieman matalampi työhyvinvoinnin taso. Korkeakoulutuksella on työhyvinvointia lisäävä, mutta hyvin vähäinen vaikutus. Työntekijäasemassa olevilla oli suurempi työhyvinvoinnin taso kuin muissa asemissa olevilla. Työhyvinvoinnin tasolla oli lisäksi selkeä negatiivinen yhteys sairauspoissaoloihin. Hyvinvointiteorian mukaan sairauspoissaolojen vähenemisellä on suora positiivinen yhteys työnantajaorganisaation taloudelliseen menestykseen, joten tätä kautta voitiin todeta organisaation kokonaisvaltaisella työhyvinvoinnilla olevan sen taloudelliseen menestykseen positiivinen yhteys.
  • Ristimäki, Mika; Oinonen, Kari; Tiitu, Maija; Helminen, Ville; Heikkilä, Jenni; Merisalo, Matti; Annala, Timo; Kalenoja, Hanna (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 15/2015
    Ansiotulosta tehtävän työmatkakuluvähennyksen tarkoituksena on edistää työn tarjontaa ja työllisyyttä työntekijöiden liikkuvuutta tukemalla. Kuluvähennystä myönnettiin vuonna 2013 noin 825 000 verovelvolliselle. Vähennyksen kokonaismäärä oli lähes 1,6 mrd. € ja suoria veromenetyksiä siitä aiheutui yhteensä noin 620 milj. euroa. Vuoden 1995 tasoon nähden myönnettyjen vähennysten määrä on kolminkertaistunut. Nykymuotoinen työmatkakulujen verovähennys on hallinnollisesti erittäin raskas. Suomen aluerakenteen kehitys eriytyy yhä selkeämmin kasvaviin ja taantuviin alueisiin. Kasvuseuduilla joukkoliikennejärjestelmät kehittyvät ja vastaavasti heikentyvät väestöään menettävillä alueilla. Selvityksessä tarkastellaan työmatkakuluvähennyksen uudistamista ja yksinkertaistamista pelkästään työmatkan pituuteen perustuvaksi, ilman tietoa kulkutavasta. Selvityksessä esitetään vaihtoehtoisia yksinkertaisia kilometripohjaisia malleja ja arvioidaan siirtymisen vaikutuksia sekä edellytyksiä Suomessa. Lisäksi esitetään vertailutietoa Pohjoismaista. Eri mallien vertailun perusteella ehdotetaan työmatkakuluvähennyksen yksinkertaistamista kilometripohjaiseen malliin, jossa korvaustaso olisi noin 0,17 €/km. Tämän mallin kustannukset vastaisivat nykyisen mallin kokonaiskustannuksia. Yksinkertaistamisella voidaan saavuttaa sekä hallinnollisia hyötyjä että kannustaa työvoiman liikkuvuutta rakennemuutosalueilla ja yhdyskuntarakenteen toimivuutta kaupunkiseuduilla. Yksinkertainen malli tukisi hyvin myös tulevaisuuden liikkumisen järjestämisen uusia tapoja ja parantaisi työmatkakuluvähennyksen ennakointimahdollisuuksia. Se myös kohtelisi työntekijöitä tasavertaisemmin ja olisi vähemmän altis väärinkäytöksille verrattuna nykymalliin. Selvityksessä tiedot työmatkakuluvähennyksistä ja mallivaihtoehtojen tuloksista on havainnollistettu monipuolisilla tilasto- ja kartta-analyyseillä, jotka antavat arvokasta taustatietoa nykyjärjestelmän vaikutuksista ja sisällöllisistä uudistustarpeista.
  • Kouki, Jari; Tikkanen, Olli-Pekka (Ympäristöministeriö, 2007)
    Suomen ympäristö 24/2007
    Suomessa uhanalaisiin ja silmälläpidettäviin lajeihin sisältyy satoja metsien lajeja. Näistä suuri osa on riippuvaisia lahopuiden esiintymisestä, mutta lajien yksityiskohtaiset elinympäristöt vaihtelevat. Lajeille sopivia elinympäristöjä voi olla sekä suojelualueilla että talousmetsissä, jos niissä vain on lajin edellyttämää lahopuuta riittävästi tarjolla. Lajien esiintymismahdollisuuksien säilyttäminen on haasteellista mm. sen vuoksi, että metsien sukkession myötä sopivien elinympäristöjen määrä voi nopeastikin muuttua. Tutkimuksessa selvitetään, miten paljon suojelualueet ja niitä ympäröivät talousmetsät tarjoavat eri lahopuulajeille sopivaa elinympäristöä nyt ja pitkällä aikavälillä (60 vuotta) tulevaisuudessa. Erityisesti selvitetään, miten aluetason metsien käytössä voidaan suojelualueiden verkosto ja talousmetsien käsittelytavat yhdistämällä toteuttaa lahopuusta riippuvaisen uhanalaisen metsälajiston suojelu kustannustehokkaasti. Tutkimus sisältää ekologisten, taloudellisten ja sosiaaliseten vaikutusten arviontia. Mallialueena on 120 km2 alue Lieksan valtionmailla Pohjois-Karjalassa. Seutukunta on viime vuosikymmeninä joutunut voimakkaan taloudellisen ja sosiaalisen rakennemuutoksen kohteeksi. Metsätalouden työllistävä merkitys seudulla on vähentynyt ja metsän muiden käyttömuotojen kuten virkistyskäytön ja luonnonsuojelun merkitys on kasvamassa.
  • Koski, Kimmo (Ympäristöministeriö, 2007)
    Suomen ympäristö 38/2007
    Vakituisten asuntojen rakentaminen rannalle vaikuttaa rantaluonnon ja ympäristön lisäksi kunnan yhdyskuntarakenteeseen ja taajamien kehittämiseen. Sillä on myös kuntataloudellisia vaikutuksia, jotka kannattaa ottaa huomioon rantojen käyttöä suunniteltaessa. Tässä julkaisussa paneudutaan vakituisesta asutuksesta aiheutuvien kuntataloudellisten vaikutusten arviointiin. Julkaisussa kartoitetaan kuntatalouteen vaikuttavia tekijöitä sekä esitetään tapoja näiden tekijöiden kuvaamiseksi, vaikutusten arvioimiseksi ja tulosten esittämiseksi. Pilottikuntien esimerkkien avulla havainnollistetaan, miten erilailla vaikutusten arviointi voidaan eri tilanteissa toteuttaa. Julkaisu on tarkoitettu kuntien kaavoittajille ja päättäjille sekä konsulteille ja kaavoitusta ohjaaville viranomaisille. Koska vakituinen ranta-asutus vaikuttaa koko kunnan kehittämiseen, julkaisussa korostetaan strategisen otteen merkitystä. Vakituisen asutuksen sijoittaminen kunnan olemassa olevaa yhdyskuntarakennetta tukevalla tavalla on tärkeää paitsi kunnan talouden myös ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta.
  • Seppälä, Elina; Hjerppe, Turo; Marttunen, Mika (Suomen ympäristökeskus, 2014)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 34/2014
    Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain tavoitteena on, että pinta- ja pohjavesimuodostumien tila ei heikkene ja niiden tila on vähintään hyvä. Vedenlaadun paranemisesta syntyviä virkistyshyötyjä selvitettiin Suomen ympäristökeskuksessa kehitetyn VIRVA-mallin avulla hyvää huonommassa tilassa olevalla Raaseporin rannikkoalueella ja koko Suomen puoleisella Suomenlahden rannikolla. Virkistyskäytöllä on rannikkoalueella suuri merkitys. Aiempien tutkimusten perusteella tärkeimpiä rannikon ja saariston vesialueisiin liittyviä ulkoiluharrastuksia ovat uinnin lisäksi veneily, kalastus ja rannalla oleilu. Tässä raportissa esitettyä tutkimusta varten toteutettiin postikysely kesällä 2011. Virkistyskäyttöään ja vedenlaadun vaikutusta siihen arvioi 281 rantakiinteistön omistajaa. Tulosten perusteella nykyisellä vedenlaadulla on haitallisia vaikutuksia keskeisiin vesistön virkistyskäyttömuotoihin kuten uintiin, veneilyyn ja kalastukseen. Vastaajista lähes kaikkien (96 %) mielestä nykyinen vedenlaatu oli haitannut uintia. Noin puolet vastaajista (52 %) oli vähentänyt virkistyskäyttöään huonon vedenlaadun vuoksi. Mikäli Raaseporin merialueen rehevyys vähenisi niin, että siellä saavutettaisiin hyvä ekologinen tila, kasvaisi alueen rantakiinteistöjen virkistyskäyttöhyöty VIRVA-mallilla arvioituna noin 6 miljoonaa euroa vuodessa. Raaseporin ja myös koko Suomenlahden rannikolla on runsaasti ranta-asutusta, johon on sidottu suuria pääomia ja tämä taas johtaa ranta-asutuksen suurempaan virkistyskäyttöarvoon verrattuna muihin virkistäytyjiin. Tarkastelun perusteella vesistöstä aiheutuva muun virkistyskäytön arvon kasvu olisi noin 17 % rantakiinteistöjen käyttäjille aiheutuvasta hyödystä eli miljoona euroa vuodessa. Muista käyttäjistä eniten hyötyisivät uimarit. Mikäli koko Suomenlahdella saavutettaisiin hyvä ekologinen tila, kasvaisi rantakiinteistöjen virkistyskäyttöhyöty noin 50 milj. euroa vuodessa. Hyödyt olisivat siten suuremmat kuin nykyiset arviot merenhoidon kustannuksista. VIRVA-laskelmat perustuvat useisiin oletuksiin ja asiantuntijoiden päätelmiin. Niihin liittyy siis jonkin verran epävarmuutta. Siksi mallilla laskettuja ”tarkkoja” euromääräisiä arvioita olennaisempaa on tarkastella tulosten suuruusluokkaa ja erilaisilla oletuksilla laskettuja virkistyskäyttöhyötyjen vaihteluväliä. Tulokset kuitenkin vahvistavat käsitystä, että Suomenlahden vedenlaadun paranemisella olisi huomattavia hyötyjä vesistön virkistyskäytölle.