Browsing by Subject "talous"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 33
  • Losada, Fernando (Helsinki Collegium for Advanced Studies, 2013)
    COLLeGIUM: Studies across Disciplines in the Humanities and Social Sciences 14
    Governance in the Eurozone has recently been reinforced following two different but complementary strategies. On the one hand, the passing of several legal acts of secondary EU law (known as the Six Pack and the forthcoming Two Pack) has strengthened the existing, but perceived as insufficient, coordination of national economic policies. On the other hand, a piece of international law has been signed by all but two of the Member States (the Treaty on Stability, Coordination and Governance in the Economic and Monetary Union) in order to install in their national legal orders the principles guiding European economic governance. This paper is particularly concerned with the legitimation mechanisms for these new arrangements. In previous research the author established a threefold scheme for studying different examples of governance in relation to democratic legitimacy. In particular, governance can be conceived (1) as fully respecting decisions adopted according to democratic legitimacy and emphasizing its efficient implementation; (2) as complementing democratic legitimacy, for instance by accepting or even integrating technical and expert advice in public decision-making; or (3) as an alternative to democratic legitimacy, as is the case when public decision-making relies on independent non-majoritarian agencies. The aim of this paper is to proceed with a democratic legitimacy assessment of recent developments in Economic and Monetary Union (EMU), in particular of the new governance mechanisms resulting from those two strategies. This task cannot be carried out without dealing with the underlying conceptions EMU is based on, and from which its particular features result. Hence, we will first describe and specify the theoretical models according to which the relationship between governance and democratic legitimacy can be assessed (I). In a second step, we will describe the main features of EMU as designed in Maastricht (II) and will compare that construction with the theoretical models (III). A description will follow of the development of governance in the European Union and, in particular, of the new governance mechanisms recently designed for EMU (IV). Then, we will assess them against the yardstick of our theoretical models (V). Finally, we will conclude by summarizing the main findings of the survey (VI).
  • Pernanen, Ritva (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Valtiotieteellinen Laitos – Institution – Department Sosiaalitieteiden laitos Tekijä – Author - Ritva Pernanen Työn nimi – Arbetets titel – Title Aktiivinen kansalainen? Kuntouttavan työtoimintalain (L 189/2001) valmisteluprosessiin liittyvät eduskuntakeskustelut Oppiaine – Läroämne – Subject Sosiologia Työn laji – Arbetets art – Level Pro gradu -tutkielma Aika – Datum – Month and year Marraskuu 2020 Sivumäärä – Sidoantal – Number of pages 87 + Liite Tutkielman kohteena on kuntouttavaa työtoimintaa koskevaan lainvalmisteluprosessiin (L 189/2001) liittyvät eduskuntakeskustelut. Kyseessä on yksittäiseen lakiesitykseen (HE 184/2000) kohdistuva tapaustutkimus. Lain kohderyhmään kuuluvat erityisesti ne pitkäaikaistyöttömät, jotka ovat samanaikaisesti sekä työvoima- että sosiaalihallinnon asiakkaita. Työssä tarkastellaan yhtäältä sitä, mitkä lakiesityksen kannalta keskeiset aihealueet hallitsivat keskusteluja ja toisaalta sitä, millainen kuva lain kohderyhmästä välittyy keskustelujen kautta ja miten poliittiset päättäjät pyrkivät saavuttamaan lain tavoitteet. Lakialoite sijoittuu historiallisesti ajankohtaan, jolloin Suomi oli juuri liittynyt Euroopan unionin jäseneksi ja ryhtynyt toteuttamaan aktivointipolitiikkaa. Aktiivinen sosiaalipolitiikka oli yksi väline, jolla hallitus pyrki saavuttamaan tavoitteensa. Tutkimusaineisto koostuu valtiopäiväasiakirjoista, jotka koskevat kuntouttavaan työtoimintaan liittyvää lainvalmisteluprosessia. Ensisijainen analyysikohde on lainvalmisteluun liittyvät eduskuntakeskustelut. Tutkielma pohjautuu tieteenfilosofisilta lähtökohdiltaan sosiaaliseen konstruktionismiin. Analyysimenetelmänä on kriittinen diskurssianalyysi. Lainvalmistelukeskustelujen hallitsevin teema on talous, erityisesti uusliberaalia talouspoliittista suuntausta edustava diskurssi. Eriarvoisuus on toinen hallitsevista keskusteluaiheista, sen keskiössä ovat taloudellinen – ja palvelujärjestelmien tuottama eriarvoisuus. Tulos ei ollut yllätys, koska talous ja eriarvoisuus kietoutuivat keskusteluissa monin tavoin toisiinsa. Eriarvoisuutta tuottavien tekijöiden taustalla vaikuttivat yleensä taloudelliset motiivit. Mielikuvaa kohderyhmästä konstruoivat erityisesti seuraavat diskurssit: normaali - poikkeavuus- ulottuvuudella operoiva tarkastelutapa, sitouttamisteemaan sisältynyt sopimuksellisuus ja syyllistäminen. Kohderyhmän kuvaa muokanneiden keskustelujen tuloksena ryhmästä rakentui kaksi toisistaan poikkeavaa mielikuvaa, jotka ilmentävät kahta vastakkaista suhtautumistapaa kohderyhmään: ”keppimalli” ja ”osallistava malli”. ”Keppimallin” ja ”osallistavan mallin” välinen ero tiivistyy työttömyyden syihin. ”Keppimallin” omaksuneet edustajat näkevät työttömyyden syyn olevan työttömässä, hänen ominaisuuksissaan. ”Osallistavat” edustajat katsovat työttömyyden olevan yhteiskunnan rakenteellisista tekijöistä johtuva ongelma. Keskustelijoiden enemmistö kannatti ”osallistavaa mallia”. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että itse lakiesitys tukee monessa suhteessa ”keppimallia”. Esitys sisälsi osallistavalta kannalta tarkasteltuna ”ongelmallisia” lähtökohtia, jotka vaikuttivat kohderyhmästä rakentuvaan mielikuvaan. Yksi niistä on oli lain leimaava nimi, jossa sana ”kuntouttava” medikalisoi kohderyhmän vajaakuntoiseksi. Medikalisointi tekee työttömästä poikkeavan ja työttömyydestä henkilökohtaisen, lääketieteellisen ongelman sen sijaan, että se nähtäisiin yhteiskunnan rakenteellisena ilmiönä. Toinen vastaavanlainen piirre esityksessä on aktivointisuunnitelman sopimuksellinen muoto, joka siirtää työttömyyttä koskevaa vastuuta viranomaisilta yksilöille. Vastuun mukana siirtyy myös syyllisyys työllistymisen epäonnistumisesta yksilölle. Edellä konstruoidun ”syyllisyysolettaman” perusteella lakiesitys antaa ikään kuin ”luvan” lain kohderyhmän kurittamiseen, mikä tarkoittaa käytännössä esitykseen sisältyvien sanktioiden ja vastikkeellisuusvaatimusten oikeuttamista. Aktivointipolitiikan taustalla olevat taloudelliset vaikuttimet selittävät lakiesityksen tavoitteita, ”ongelmakohtia” sekä talouden ja eriarvoisuuden samanaikaista läsnäoloa lainvalmistelukeskustelujen hallitsevina teemoina. Avainsanat – Nyckelord – Keywords
  • Hovi, Virpi (2017)
    Lääkealan turvallisuus ja kehittämiskeskus Fimea myöntää vuosittain usealle proviisorille ensimmäisen apteekkiluvan. Proviisori tutustuu tällöin yrittäjyyden, työnantajan ja apteekkariuden velvoitteisiin konkreettisesti usein ensimmäistä kertaa. Uusien roolien omaksumisen lisäksi proviisorin on otettava haltuun yleensä jo toimiva yritys, apteekki. Yritysten haltuunottoa käsittelevä kirjallisuus on kuvannut tämän ajan kestävän noin 100 päivää. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tuoda esiin apteekkarin eri osaamis-alueiden hallintaan liittyviä kokemuksia ja haasteita erityisesti aloittavan apteekkarin näkökulmasta.Osa-alueet liittyivät yrittäjyyteen, talouteen, omaan hyvinvointiin, kehittämissuunnitelmiin, henkilöstöön sekä toimintaympäristöön. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kymmentä 0,5 - 4 vuotta ensimmäisessä apteekissaan toiminutta apteekkaria. Tulokset analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä osa-alueiden mukaisesti. Tutkimuksen mukaan aloittavien apteekkarien haasteet liittyivät eniten toimintaympäristön ja talouden mukanaan tuomiin haasteisiin, jotka heijastivat myös henkilöstöön muutamissa tapauksissa irtisanomisina. Talouden osalta haasteita oli myös maksuvalmiuden ylläpidon kanssa, varsinkin alussa. Tulosten perusteella apteekkareille tuli usein yllätyksenä työmäärä ja apteekkarin roolin sitovuus. Henkilöstöön liittyvänä haasteena havaittiin henkilöstömitoitus sekä avainhenkilöiden irtisanoutuminen haltuunoton yhteydessä. Apteekin haltuunoton ja talouden suunnittelun tavoissa havaittiin eroja apteekkarien välillä. Toiminta oli useimmin reaktiivista kuin proaktiivista. Apteekkarit myös ilmoittivat useimmiten haasteiksi ne arjen tekniset asiat, jotka olivat vieneet eniten apteekkarin aikaa. Tutkimus myös vahvistaa aiempia tuloksia monialaisen osaamisen hyödyllisyydestä proviisorille.
  • Naskali, Arto; Hiedanpää, Juha; Suvantola, Leila (Ympäristöministeriö, 2006)
    Suomen ympäristö 48/2006
    Biologinen monimuotoisuus talouskysymyksenä -raportissa selvitetään biologisen monimuotoisuuden talouskytköksiä, turvaamisen hyötyjä ja kustannuksia sekä taloudellisen toiminnan aiheuttamaa monimuotoisuuden hupenemista. Lisäksi selvitetään talouspoliittisia keinoja vähentää biologisen monimuotoisuuden häviämistä. Samalla hahmotetaan biologisen monimuotoisuuden tehtävä ja mahdollisuudet taloudessa, erityisesti kiinnittäen huomiota markkinaperustaisiin lähestymistapohin ja etenkin markkinoiden luomiseen eli uudenlaisten liiketoimintamuotojen kehittämiseen monimuotoisuuden varaan.
  • Fagerholm, Nooa (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkimuksessa tarkastellaan Helsingin arvopaperipörssin käyttäytymistä 1930-luvun laman aikana. Tutkimuksessa tullaan kuvailemaan Helsingin arvopaperipörssin yleisindeksin kehittymistä tutkimusajanjakson aikana. Pörssistä saatavan datan ja siinä olleiden yritysten taloudellisten tietojen avulla lasketaan erilaisia arvostuskertoimia osakkeille. Arvostuskertoimien avulla pyritään selvittämään, miten osakkeet olivat arvostettu ajanjaksolla ja mitä ne kertoivat sijoittajien suhtautumisesta lamaan. Tutkimusajanjaksoksi on valittu vuodet 1926–1938, jotta arvopaperipörssin käyttäytymisestä laman aikana saisi kokonaisvaltaisemman kuvan. Näin ollen tutkimusajanjakso käsittää 1920-luvun lopun nousukauden, lama-ajan laskusuhdanteen sekä sen jälkeisen elpymisen. Pääasiallisena lähteenä käytetään osakkeiden hintadataa. Tutkimukseen on kerätty myös Helsingin arvopaperipörssin listattujen yhtiöiden tulokset vuosilta 1926–1939 Firmor i Finland- vuosijulkaisuista. Näiden avulla on pystytty laskemaan pörssihinnoittelua kuvaava P/E- luku. Kyseistä lukua ei ole tiettävästi ennen laskettu tutkimuksen ajanjaksolta. Tutkimuksessa käytetään muina arvostuskertoimina kuvailemaan pörssin hinnoittelua: efektiivistä osinkotuottoa, P/NV- lukua, P/S- lukua ja tuottoa suhteessa nimelliseen kirjanpitoarvoon. Arvostuskertoimien avulla on mahdollista muun muassa selvittää edelsikö lamaa esimerkiksi jonkinlainen räikeä yliarvostustilanne pörssissä, vai oliko laman aikana nähtävissä selkeitä aliarvostustilanteita. Tutkimuksen metodina käytetään deskriptiivistä lähestymistapaa yhdessä yrityksistä saatavan tilastollisen datan kanssa. Tutkimuksessa rakennetaan narratiivi Helsingin arvopaperipörssin kehityksestä käyttäen hyväksi arvopaperipörssistä ja siinä olevista yrityksistä saatavaa taloudellista dataa. Narratiivia syvennetään pörssin historiikeista saatavilla aikalaiskuvauksilla sekä sen ajan Kauppalehden uutisoinnilla. Tutkimuksen lopputulemana voidaan todeta, ettei Helsingin arvopaperipörssi ollut ennen lamaa yliarvostetussa tilassa, eikä siinä ollut havaittavissa spekulatiivista kuplaa. Sijoittajat näyttivät ennakoivan laman alkamisen kohtuullisen hyvin, sillä mitään äkillisiä isoja kurssilaskuja ei esiintynyt. Lamasta elpymisen myötä arvopaperipörssi nousi rajusti tutkimusajankohdan loppuun asti. Elpyminen alkoi hiljalleen jo kultakannasta irrottautumisen jälkeen, jolloin sijoittajat alkoivat hinnoitella tuloskasvua yrityksille. Sijoittajat näyttivät olevan hyvinkin valveutuneita Suomen ja maailman taloudellisista muutoksista ja niiden vaikutuksista kotimaan pörssiin. Vuonna 1937 pörssi vaikutti hetkellisesti olevan yliarvostetussa tilassa, mutta muutoin arvostus on pysynyt laman aikana kohtuullisena — jopa hieman aliarvostettuna. Toimialakohtaisesti mitattuna pankkiosakkeet ovat olleet yliarvostettuja laman jälkipuoliskolla, kun taas teollisuusosakkeiden kurssikehitys näyttää vuotta 1937 lukuun ottamatta seuranneen niiden vahvaa tuloskasvua. Tutkimuksen ajanjaksolla arvopaperipörssi on tuonut noin 12 % kumulatiivisen tuoton reaalisesti mitattuna, mitä voidaan pitää poikkeuksellisen tuottoisana jaksona.
  • Marski, J; Mäensivu, V (Kela, 1998)
    Sosiaali- ja terveysturvan katsauksia 30
    Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten kokemaa taloudellista hyvinvointia ja sosiaaliturvaan liittyviä mielipiteitä. Yleisellä tasolla taloudellinen tilanne on helpottunut muutaman vuoden takaisesta, mutta heikompiosaisten ja menestyjien väliset erot ovat kasvaneet. Suomalaisten mielipiteet ovat muuttuneet hieman hyvinvointivaltiolle myönteisemmiksi. Tutkimuksessa osoitettiin myös, että vastaajille esitettyjen väitteiden sanamuotoa ja viitekehystä vaihtamalla voidaan saada tukea hyvinkin erilaisille sosiaaliturvapolitiikan linjauksille.
  • Hiilamo, H; Kangas, O; Manderbacka, K; Mattila-Wiro, P; Niemelä, M; Vuorenkoski, L (Kela, 2010)
    Miten syksyllä 2008 alkanut globaali talouskriisi vaikuttaa pitkällä aikavälillä suomalaiseen hyvinvointivaltioon? Jos olisimme antiikin Kreikassa, voisimme mennä Delfoin oraakkelin luo Apollonin temppeliin ja esittää tämän kysymyksen ennuspapittarelle. Eräänä lokakuun päivänä 2009 Kelan tiloihin kokoontui joukko suomalaisia hyvinvointivaltion huippuasiantuntijoita. He kertoivat julkisen talouden, kansalaisten toimeentulon ja terveyden näkökulmista kolmelle ”professori-oraakkelille” eli tanskalaiselle Nina Smithille, ruotsalaiselle Johan Fritzellille ja saksalaisille Karl Hinrichsille Suomen kokemuksista edellisestä, 1990-luvun alun lamasta, sen jälkeisestä kehityksestä sekä omista tulevaisuuden arvioistaan. Seuraavana päivänä oraakkelit lausuivat ennustuksensa, joka paljastetaan tässä raportissa.
  • Hintsa, Anu-Elina (2003)
    Valtion perinteinen rooli yhteiskunnan ohjaajana on viime aikoina kohdannut monia haasteita. Talouden merkityksen suhteellinen korostuminen, paineet byrokratian vähentämiseksi sekä poliittisen kentän uudelleenmuotoutuminen ovat pakottaneet valtiot miettimään talouden ohjauspolitiikkaa uudelleen. Eri tahot ovat arvostelleet kriittisesti perinteisiä talouspoliittisia malleja kansantalouden protektionismista ja tasapuolisesta hyvinvoinnin jakamisesta. Valtion uusi rooli kotimaisen kilpailukyvyn takaajana on näyttänyt iskostuneen useiden intressiryhmien mieliin neoliberalismin periaatteita seuraillen. Tämän tutkimuksen tavoitteena on ollut paneutua edellä kuvattuun keskusteluun ja kartoittaa talouden ohjausroolissa tapahtuneita muutoksia vuosien 1987 ja 2003 välillä Suomen konktekstissa. Päämielenkiinnon kohteena on valtion oma näkemys sopivasta ohjaustavasta kunakin tutkittuna ajanjaksona. Tutkimus on konkretisoitu ohjelma-analyysin perinteeseen sopivan hallitusohjelmien sisällönanalyysin kautta. Eri ohjausmallit on jaoteltu interventionistisen, hyvinvointi- ja kilpailuvaltiomallien alle ottaen samalla huomioon mallien näkökulman talouteen, joka vaihtelee talouden korostamisesta talouden hallintaan. Hallitusohjelmien analyysin ohella laajempaa ymmärtämystä on pyritty tuomaan vertaamalla puolueohjelmien näkemyksiä hallitusohjelmiin sekä konkreettisten tukitoimien ja hallituohjelmien muotoilujen yhteensopivuutta. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että kilpailuvaltion kasvupoliittinen malli eli Cernyn viitekehyksen kilpailuvaltio, on näyttänyt vakauttaneen asemansa hallitusten, edustuksellisen demokratian päätöksentekoeliitin mielissä. Niin ikään se on kohentanut asemiaan puolueiden periaateohjelmissa ja tukitoimien puolella erityisesti T&K panostusten muodossa. Toisaalta hyvinvointivaltion talouden lähtökohtia korostava ajatusmalli on edelleen elinvoimainen Suomen hallitusten mielissä ja siihen liittyviä tukitoimia lanseerataan hyvinkin runsaasti. Interventionismissa näytetään siirtyvän tehokkaan ja ympäristön näkökulmat huomioonottavan kilpailun turvaamiseen lähinnä lainsäädännön avulla sekä pk-sektorin toimintaedellytysten varmistamiseen. Kaiken kaikkiaan Suomen hallitusohjelmat ovat vastanneet valtioon kohistuneisiin muutospaineisiin muuttamalla näkemyksiään toimivasta ohjausmallista. Tutkimuksessa paljastui niin ikään, että pääpuolueiden periaateohjelmien vaikutus hallitusohjelmien talouspoliittisen orientaation muodostumiseen näyttää tiukan sisällönanalyysin perusteella olevan melko vähäinen. Erityisesti tilanteissa, joissa hallituspuolueet ovat puoluekentän eri laidoilta näytetään tarvitsevan kompromissiratkaisuja, jotka puolestaan vähentävät hallitusohjelmien ja periaateohjelmien yhtenevyyttä. Vertailun tulokset antavat myös aihetta epäillä hallitusohjelmien merkitystä konkreettisia tukipäätöksiä tehtäessä. Toisaalta hallitusohjelman ainoa tarkoitus ei välttämättä ole tien viitoittaminen ministeriöiden toimille. Sen sijaan tavoitteena saattaa olla uusien ajatusten lanseeraus tai hallituksen yhteisen sävelen etsiminen ja esittäminen.
  • Heimonen, Minerva (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tutkin tässä pro gradu -työssä pääministeri Jyrki Kataisen eduskunnan täysistunnoissa pitämiä eurokriisiin liittyviä puheenvuoroja ajanjaksolla 2010–2014. Tarkastelun kohteena ovat puheen retoriset keinot ja etenkin se, millä kielellisillä keinoilla pääministeri hakee legitimiteettiä eli oikeutusta hallituksen eurokriisipolitiikalle. Pääministeri Jyrki Katainen piti tutkimusajanjakson aikana yhteensä 101 puheenvuoroa, joissa aiheena oli eurokriisi. Eurokriisi on herättänyt paljon keskustelua niin mediassa kuin Suomen eduskunnassakin. Hallituksen tehtävä on saada niin poliittiset vastustajat kuin kansalaisetkin vakuutettua kriisitoimien järkevyydestä. Tutkielman päätutkimuskysymys on, millä kielellisillä keinoilla pääministeri Jyrki Katainen rakentaa oikeutusta hallituksen eurokriisipolitiikalle. Käytän tutkimuksessani Theo Van Leeuwenin kehittämiä legitimaation strategioita, joissa puhuja vetoaa auktoriteettiin, moraaliin, rationalisuuteen tai narratiiveihin kuulijan vakuuttamiseksi. Tämän lisäksi hyödynnän tutkielmassa Antonio Reyesin hypoteettiseen tulevaisuuteen vetoamisen strategiaa. Otan tutkielmassa huomioon myös klassisen retoriikan tutkimuksen, Aristoteleen retoriikan kolmijaon sekä Chaim Perelmanin Uuden Retoriikan. Perelmanin tutkimuksesta on esillä etenkin kuulijakunnan jako universaali- ja erityisyleisöön. Tutkielmasta käy ilmi, että Katainen pyrkii luomaan legitimiteettiä hallituksen politiikalle metaforilla, syyllistävällä retoriikalla, me-pronominilla rakennetulla yhteisöllisyyspuheella, suomalaiset homogeeniseksi ryhmäksi niputtavalla puheella sekä vaihtoehdottomuuteen ja vääjäämättömyyteen vetomalla. Olen jaotellut metaforat taistelumetaforiin, sairauden alueen metaforiin, pelimetaforiin sekä tuhon lähdealueesta kumpuaviin metaforiin. Syyllistävään retoriikkaan kuuluu mm. vastapuolen mielipiteiden kumoaminen ja negatiiviseen valoon saattaminen. Monikon 1. persoonan käyttäminen on keino toimijuuden häivyttäminen kritiikkiä herättäneissä ratkaisuissa, mutta myös keino saada kuulijat tuntemaan itsensä osallisiksi päätettäviin asioihin. Tämän lisäksi Katainen käyttää suomalaisuus-kategoriaa, joka on hänen puheessaan tiettyjen positiivisten ominaisuuksien muodostama representaatio. Kataisen vaihtoehdottomuuden ja vääjäämättömyyden retoriikan kulmakivi on väite, että Suomen ainoa vaihtoehto eurokriisissä on auttaa ongelmamaita. Opposition ehdotukset leimataan populistisiksi ja Suomelle ongelmia aiheuttaviksi ideoiksi. Asiantuntijoiden puolueettomiin arvioihin vetoaminen rakentaa osaltaan vääjäämättömyyden retoriikkaa. Tämän lisäksi tutkielmassa selvitetään, onko Jyrki Kataisen puheen tyylissä tapahtunut muutoksia aikavälillä 2010–2014. Ilmenee, että pääministerin puheessa mm. kasvavana epävarmuutena ja puolustautuvan retoriikan lisääntymisenä. Pääministerin eurokriisiretoriikkaa leimaa hyvin vahvasti vaihtoehtojen puute sekä vastuun kantamisen tärkeys. Suomelle on tärkeää olla linjassa muiden EU-maiden kanssa, ja se nähdäänkin ainoana keinona selvitä kriisistä.
  • Seppälä, Jukka (2003)
    Tutkimuksessa analysoidaan Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) taloudellisia, poliittisia ja kulttuurisia rooleja sekä niiden muutosta vuosina 1945-89. Viimeaikaisessa yhteiskunnallisessa tutkimuksessa ja keskustelussa on kiinnitetty paljon huomiota talouden ja politiikan suhteiden muutoksiin. Tämä keskustelu ja tutkimus on osaltaan liittynyt myös kansainvälisen ja kansallisen tason suhteiden muutoksiin. Tutkimuksessa IMF:n taloudellisia, poliittisia ja kulttuurisia rooleja sekä niiden muutosta analysoidaan sen merkittävimpien aktiviteettien muutosta tutkimalla. Tarkastelun kohteena ovat tällöin IMF:n taloudellisten resurssien käyttö sekä tähän liittyvä ehdollisuus, konsultaatiot, valuuttakurssien ja valuuttarajoitusten valvonta, tekninen apu, koulutus, tutkimus sekä julkaisut. Tarkastelun päähuomio ei kuitenkaan ole näissä aktiviteeteissa itsessään, vaan niiden suhteessa IMF:n taloudellisiin, poliittisiin ja kultuurisiin rooleihin. Tutkimuksen taustalla kulkeva argumentti on, että nämä erilaiset toiminnalliset roolit sekoittuvat käytännössä monin tavoin eri instituutioiden ja organisaatioiden toiminnassa. Tietyn organisaation toiminnan tarkoitus saattaa liittyä vain yhdelle sektorille, mutta sen käytännön toiminta voidaan usein erotella useammille sektoreille kuuluvaksi. Samalla voidaan olettaa, että taloudellisten, poliittisten ja kulttuuristen järjestelmien ja tilojen sosiaalisten konstruktioiden muutokset alkavat yksittäisistä instituutioista ja organisaatioista, jolloin päädytään siihen että on mielekästä tarkastella sitä, miten erilaiset järjestelmät ja tilat käytännössä sekoittuvat ja kohtaavat toisensa erilaisten instituutioiden ja organisaatioiden sisällä. Tutkimuksen analyysitapa on luonteeltaan laadullinen ja perustuu erilaisten taulukointien käyttöön. Primääriaineistona on käytetty IMF:n itsensä julkaisemaa yhdeksänosaista historiasarjaa, jonka sisältämää kuvausta IMF:n aktiviteettien muutoksesta analysoidaan nyt uudella tavalla. Varsinainen analyysi perustuu viitekehyksessä tarkennettavaan käsitteelliseen erotteluun sekä globaalin järjestelmän yleiseen rakenteelliseen malliin. Nämä kaksi tarkastelutapaa mahdollistavat IMF:n roolien analysoimisen kahdesta toisiaan tukevasta erillisestä perspektiivistä. Tutkimustulokset osoittavat, että IMF:llä on ollut tarkasteltavana ajanjaksona monipuoliset taloudelliset, poliittiset ja kulttuuriset roolit, jolloin näihin rooleihin liittyvät järjestelmät ja sosiaaliset tilat ovat yhtyneet ja sekoittuneet IMF:n toiminnassa. Roolien sekoittuminen kansainvälisellä tasolla on tapahtunut politiikka-talous sekä politiikka-kulttuuri -akseleilla. Yksikään aktiviteetti ei siis sisällä kaikkia kolmea roolia, mutta yhdessä tarkasteltuna ne muodostavat monipuolisen roolikokonaisuuden. Vaikka roolit yleisesti ottaen ovatkin vahvistuneet ajan myötä, voidaan todeta että kehityskulku kaikkien aktiviteettien suhteen ei ole ollut yhteneväistä. Niiden kehityksessä tarkasteltavien ajanjaksojen välillä on ilmennyt eritahtisuutta, joka on johtunut ulkoisen maailman muutoksista aiheutuneista paineista. Politiikan teorian kannalta tarkastelu herättää kysymyksen sopimuksenvaraisten ja identiteettiin perustuvien yhteisöjen välisen politiikan eroista ja mahdollisuuksista.
  • Kilpiö, Antti (Suomen metsätieteellinen seura, 1937)
  • Jakonen, Oskari (Helsingin yliopisto, 2020)
    This paper constructs and analyses a variation on a DSGE model with a shadow banking system integrated in the financial sector by Falk Mazelis. Shadow banking is fundamentally described as credit intermediation outside the regular banking system and the description is specified in this paper during the process of historical review of the Chinese financial sector. Excess credit in the shadow banking sector and theoretical studies of banks’ and shadow banks different reaction to monetary policy shocks are the main motives behind this study. The Mazelis model builds upon a Gertler-Karadi DSGE model of financial intermediation with unconventional monetary policy. After mapping previous literature on banking, shadow banking and DSGE modelling the detailed model of Mazelis is adjusted by altering the monetary policy rule and four model parameters towards Chinese economical characteristics. The adjustments are and argued with data, previous literature, and theoretical arguments motivated by the historical review. The main objective of this approach is, trough the variation, to capture the effect of Chinese economical characteristics towards an economy with modelled shadow banking sector. The implications of the original model are considered as a foundation for the altered model. In the original model after tightening monetary policy, regular banks reduce the amount of loans on their balance sheet while shadow banks increase lending. This reduces the real effects of the shock, but at the same time shadow banks amplify the reaction of key variables to real shocks and can make the financial sector and the whole economy more unstable. The analysis of the altered model provides suggestions that the implemented Chinese characteristics make the economy slightly more vulnerable to a monetary policy tightening reducing capital and consumption. In addition, simulated shocks to productivity and monetary policy amplify the reactions of the financial sector in bank and shadow bank loan supply suggesting that the altered model can make the economy all the more unstable. The DSGE framework used in this paper does not try to model Chinese economy, but rather provides hints of economic elements in it and highlights specific aspects of it.
  • Tienari, Satu (2000)
    Tutkielmassa tarkastellaan talouden piirissä vallinneita käsityksiä talouden, ympäristöongelman ja yhteiskunnan välisistä suhteista 1960 - 1990-luvuilla. Tutkimusaineistona käytetään Talouselämä-lehteä. Pyrkimyksenä on tutkia, millainen kuva ympäristöongelman luonteesta, sen syistä ja ratkaisukeinoista talouslehdessä rakentuu. Taloutta tutkitaan kulttuurisena instituutiona sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta talouslehden antamien merkitysten kautta. Tutkielmassa hahmotetaan talouden ja ympäristön paikkaa sekä merkitystä yhteiskuntajärjestelmässä systeemiteorian avulla. Myös taloudellisen toiminnan rationaalisuuskäsityksiä sivutaan lyhyesti. Talouden ja ympäristöongelman välisen suhteen yhteiskunnallista muutosta tarkastellaan refleksiivisen modernisaation teorian valossa. Talouslehden ympäristöpuheen muutoksia taustoitetaan refleksiivisen modernisaation teorioista erityisesti instituutioiden kulturisoitumisen, teollisuusyhteiskunnasta riskiyhteiskuntaan siirtymisen sekä luonnon yhteiskunnallistumisen teemoilla. Talouselämä-lehden ympäristöaiheista kirjoittelua tutkitaan sekä määrällisen että laadullisen analyysin avulla. Ensin tarkastellaan ympäristöaiheisten artikkelien palstatilan muutoksia, joita verrataan bruttokansantuotteen muutoksiin, sekä tarkastellaan näkökulmassa tapahtunutta muutosta ympäristöaiheisten otsikkojen perusteella. Sen jälkeen kunkin vuosikymmenen puolivälin pisimpien artikkelien laadullisella diskurssianalyyttistä perinnettä hyödyntävällä analyysillä tutkitaan yksityiskohtaisemmin lehdessä annettuja merkityksiä. Talouselämän ympäristöongelman käsittelytavassa on tapahtunut määrällisiä ja laadullisia muutoksia ajalla 1965 - 1995. Lehdessä rakentuva kuva talouden, ympäristöongelman ja yhteiskunnan välisestä suhteesta näyttäytyy kahtena laadullisesti toisistaan eroavana murroskautena. Ensimmäinen murroskausi oli 1970-luvun alkuvuosina. Tällöin ympäristöaihe herätti kysymyksiä sen luonteesta, laajuudesta ja vaikutuksista. Lainsäädännön muutokset koettiin turhiksi ympäristöongelman hoitamisessa. Ympäristöaiheen käsittelyn määrät noudattelivat mediajulkisuuden huomioarvoltaan talouden vaihtelua: taloudellisella laskukaudella ympäristöaihe sai vähemmän tilaa kuin nousukaudella. Myös 1990-luvun alussa tapahtui mediajulkisuuden määrässä ja laadussa selkeä muutos: ympäristöongelma alkoi kietoutua talouden omaan logiikkaan. Ympäristöystävällisyyden integroinnista yritysten tavanomaiseen taloudelliseen toimintaan tuli ihanne. Ympäristöongelmien hoitamisen laiminlyönnit tulivat kalliimmiksi kuin niiden hoitaminen, ja jopa eksplisiittisesti talouden ympäristöpuheessa toivottiin yhteisiä valtion asettamia pelisääntöjä. Eettiset vastuukysymykset tulivat myös uutena elementtinä talouden ympäristöpuheeseen 1990-luvulla hyötynäkökulman rinnalle. Aiheen saama palstatila ei myöskään enää vähentynyt taloudellisen laskukauden aikana. Tärkeimmät tutkielmassa käytetyt teokset ovat Niklas Luhmannin Ecological Communication (1989), Ülrich Beckin, Anthony Giddensin ja Scott Lashin Nykyajan jäljillä. Refleksiivinen modernisaatio (1995), Pertti Suhosen Mediat, me ja ympäristö (1994) sekä Esa Väliverrosen Ympäristöuhkan anatomia (1996).
  • Raijas, Anu; Uusitalo, Outi (Kuluttajatutkimuskeskus, 2012)
    Kuluttajatutkimuskeskuksen kirjoja 7
  • Peura-Kapanen, Liisa; Lehtinen, Anna-Riitta (Kuluttajatutkimuskeskus, 2011)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 3/2011
    Finanssimarkkinoiden kehittyminen, nuorten media- ja teknologiakeskeinen elämäntapa sekä vastuullisuuden korostaminen taloudellisissa päätöksissä ovat haaste aikuisuuteen ja itsenäiseen talouteen siirtyvälle nuorelle. Nuorten valmiudet järkeviin taloudellisiin päätöksiin ovat usein puutteelliset, mikä johtuu muun muassa asenteista, tietämättömyydestä ja kokemattomuudesta. Käsillä oleva tutkimus liittyy Toimijat, kanavat ja tavat nuorten taloudellisen osaamisen edistämisessä (TOKATA) -hankkeeseen. Hankkeen kohderyhmänä ovat 15-20-vuotiaat nuoret. Ensimmäisessä osahankkeessa luodaan katsaus taloudellisesta osaamisesta käytettyyn terminologiaan, kartoitetaan nuorten taloudelliseen toimintaan ja osaamiseen liittyviä toimijoita Suomessa sekä arvioidaan nuorille suunnattua talousosaamisen materiaalia. Suomessa nuorten taloudellisen osaamisen edistämiseen osallistuvat monet toimijat muun muassa tuottamalla materiaalia ja kouluttamalla. Koulujen kuluttajakasvatuksella on merkittävä asema nuorten taloustaitojen kehittämisessä. Yksityistalouden perusasioita opetetaan monissa eri oppiaineissa. Viranomaisten ohella talousosaamisen kehittämisessä on mukana julkisen sektorin toimijoita, järjestöjä ja säätiöitä sekä elinkeinoelämän järjestöjä ja yrityksiä. Vaikka yhteistyötä eri toimijoiden välillä on olemassa, puuttuu Suomesta kokonaissuunnitelma nuorten talousosaamisen edistämiseksi. Tutkimuksen empiirisessä osassa arvioitiin eri kouluasteiden yhteiskuntatalouden oppikirjoja, nuorille suunnattua talousaiheista verkkomateriaalia sekä talousaiheisia pelejä. Materiaalit luokiteltiin taloudellisen osaamisen neljään osa-alueeseen: päivittäistalouden hallinta, talouden suunnittelu, finanssituotteiden valinta ja talousasioiden seuraaminen. Erityisesti oppikirjoissa käsitellään hajanaisesti ja osin suppeasti yksittäisiä teemoja. Oppikirjoissa ja verkkoaineistoissa keskeisiä teemoja ovat päivittäiset käytännöt rahatalouden hoidossa, eri tyyppisten luottojen esittely ja laskujen maksamatta jättämisen seuraukset. Talouden suunnittelu ja riskeihin varautuminen näyttäytyvät materiaaleissa vähäisessä määrin. Sijoittamista käsitellään lähinnä lukioiden kirjoissa. Verkkomateriaalit täydentävät oppikirjoja, mutta ongelmana voi olla niiden saavutettavuus. Niitä tulisi kehittää hyödyntämällä nykyistä enemmän internetin mahdollisuuksia. Tällä hetkellä verkkomateriaalit ovat suureksi osaksi internetiin vietyjä esitteitä, joista puuttuvat vuorovaikutteiset elementit. Nuorten arjen käytännöt - sähköiset sopimukset, kännykän tai internetin välityksellä tapahtuva ostaminen ja maksaminen sekä luottojen hakeminen muualta kuin pankeista - eivät myöskään näyttäydy materiaaleissa riittävästi. Tiiviimpi yhteistyö ja selkeä työnjako nuorten taloustaitojen edistämiseen osallistuvien toimijoiden kesken mahdollistaisi materiaalin monipuolisen kehittämisen ja poistaisi tarjottavan informaation päällekkäisyyden. Informaation tarjonnassa talousasioiden kytkentää nuoren todelliseen elämään tulee kehittää havainnollisella tavalla. Eri toimijoiden tulisi myös pohtia, millä keinoin ja miten ajoitettuna nuorten taloustietoja ja -taitoja tulisi edistää, jotta nuorelle syntyy kokonaiskuva siitä, millaista osaamista taloudellinen toimijuus vaatii.
  • Peura-Kapanen, Liisa (Kuluttajatutkimuskeskus, 2012)
  • Lehtinen, Anna-Riitta (Kuluttajatutkimuskeskus, 2012)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 142
  • Veikkamo, Jarmo (Helsingin yliopisto, 2017)
    This thesis analyzes the economical thinking of the board of a small cooperative. The diversification of societies has created various new objectives along with new business forms which are challenging the traditional and supposedly rational economical thinking. One of these scarcely studied subjects is the subject cooperative of this research. When designing its business, the cooperative is forced to consider the decided business objectives along with the existing business environment. Thus, this research asks how is the discussion of economy manifested in the board meetings and what is the economic model of the cooperative. The conceptual framework of this qualitative study is cultural-historical activity theory. It posits long-term activity as a formation of collectively structured short-term actions that are influenced by structural units of the activity system. Activity is mediated through mental and material cultural artefacts, rules and division of labor, and it is also constantly transforming as a reaction to disturbances and contradictions in the activity. The subject of this qualitative study is an event organized in a cooperative. This event as a series of actions or as a component of an activity builds the activity of the cooperative. The analysis is based on transcribed data from 14 administrative meetings. With content analysis 24 themes with economic facet were distinguished. Five themes were more strictly analyzed, because both speaking turns and the manifestations of transformative agency condensed in these themes. Manifestations of transformative agency are discursive acts used for influencing the topic of discussion. The frequencies of these manifestations were used to present the tendency existing in the themes to transform the activity. The discussions dealing the event concentrated on three board meetings. In the first two meetings economy was strongly discussed as the plan turned out to be financially unprofitable. The decision to arrange the event was postponed, because the board wanted to ensure even a cost price result. Simultaneously designing and marketing was going on. No discussions on the events financial result took place during the third meeting even though the number of participants and total funding was less than needed for the cost price result. The talk about economy was replaced by talks about marketing and external support. Decision to arrange the event was again postponed, but later approved although the goals for financial result were not met. Still, as the unprofitable event as one component of the activity of the cooperative was linked to other components of the activity, an inference was possible that the board is executing a long-term green economy model as it is aiming to produce socially and ecologically sustainable business by partly abandoning its' profit objectives.
  • Ruotsalainen, Roosa (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän tutkielman aiheena on vuosien 1863–64 valtiopäivien rautatiekeskustelu. 1860-luvun alussa rautatiet eivät olleet vielä vakiinnuttaneet asemaansa Suomessa, ja aiheesta keskusteltiinkin valtiopäivillä vielä vilkkaasti. Säätyjen tehtävänä oli päättää rakennettaisiinko Helsingistä Hämeenlinnaan 1862 rakennetulta radalta seuraavaksi rataa Tampereelle vai Lahteen. Valtiopäivillä keskusteltiin Suomen tulevaisuudesta ja siitä, miten rautatiet siihen sopisivat. Tutkimuskysymykseni ovat siis: Miksi valtiopäiville valitut säätyjensä edustajat näkivät rautatiet tärkeänä osana Suomen tulevaisuutta? Minkälaisia tarpeita niiden ajateltiin muuttuvassa maailmassa palvelevan? Päälähteenäni käytän säätyjen istuntojen pöytäkirjoja kyseisiltä valtiopäiviltä. Rautateiden rakentaminen oli pitkälti taloudellinen kysymys. Rautatiet olivat kallis investointi, ja toisaalta rautateiden avulla voitiin saavuttaa kaupankäynnin vilkastumista ja siten myös talouskasvua. Valtiopäivämiehet pitivät Suomea köyhänä maana, ja suurin osa koki, että rautateistä voisi olla avuksi Suomen talousahdinkoon. Nopeita voittoja ei kuitenkaan odotettu, vaan muutokset näkyisivät vasta kun enemmän ratoja olisi saatu rakennettua. Osa ajatteli, että rautateiden rakentaminen oli pois erityisesti maanviljelyksen auttamisesta. Maanviljelys olisi saatava jaloilleen ennen kuin voitiin rakentaa rautateitä. Valtiopäivien koolle kutsuminen ensimmäisen kerran sitten vuoden 1809 asetti paineita edustajille saada muutosta ja uudistuksia aikaan. Keinot niiden aikaansaamiseksi vaihtelivat kuitenkin säädystä ja edustajasta toiseen. Rautatiekysymystä käsiteltiin valtiopäivillä pitkälti talousvaliokunnan mietinnön pohjalta. Siinä talousvaliokunta oli eritellyt eri ratalinjojen etuuksia ja vertaillut niitä toisiinsa. Argumentit Lahden radan puolesta koostuivat pitkälti siitä, että rataa voitaisiin jatkaa itään ja edelleen Pietariin, josta Suomella olisi ratayhteys muuhun Eurooppaan. Suomen vesireitit ulkomaille jäätyivät usein talvisin, joten tarve maayhteydelle oli suuri. Tampereen paremmuutta perusteltiin usein kotimaan yhteyksillä, ja erityisesti Tampereelta jatkettavan Pohjanmaan yhteydellä. Tampere oli myös Suomen tärkein teollisuuspaikkakunta, jonka yhteys rannikolle ja sitä myöten ulkomaille oli tärkeää viennin ja tuonnin kannalta. Valtiopäivillä keskusteltiin myös Turun ja Porvoon radoista, mutta niiden kannatus jäi säädyissä vähemmälle. 1860-luvulla valtiopäivien käytänteet eivät olleet vielä vakiintuneet, ja keskustelussa valtiopäivämiesten henkilökohtaisilla mielipiteillä oli paljon sijaa. Maan etu oli kuitenkin asia, jota kaikki kokivat ajavansa puolustamalla rautateitä. Maan edusta ei kuitenkaan käyty avointa keskustelua, ja edustajilla oli selkeästi eri mielipiteitä siitä, mihin suuntaan Suomea tulisi viedä, ja millä tavalla rautatiet istuisivat Suomen tulevaisuuteen.
  • Sillanpää, Miina (Suomen Sosialidemokraattinen työläisnaisliitto, 1924)
    Toveritar : työläiskotien perhelehti