Browsing by Subject "talouspolitiikka"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 27
  • Väkevä, Katri (2006)
    Demokratisoitumisen niin sanotun kolmannen aallon myötä autoritaariset regiimit vaihtuivat demokraattisiksi suuressa joukossa valtioita ympäri maailman. Erityisen merkittäväksi tämä prosessi osoittautui Latinalaisessa Amerikassa, johon lukeutuvista valtioista suurin osa demokratisoitui kyseisellä ajanjaksolla. Uusien demokratioiden välillä on kuitenkin havaittavissa erittäin suuria eroja regiiminvaihdoksen jälkeisessä kehityksessä – näin myös Latinalaisessa Amerikassa. Koska kyseinen alue muodostaa historiallisten kokemustensa osalta suhteellisen homogeenisen joukon, pyritään sen avulla selvittämään, mikäli demokratisoitumisen jälkeisen kehityksen suuntaa voidaan selittää itse demokratisoitumisprosessin ominaispiirteiden avulla. Selittäviksi tekijöiksi valitaan prosessin aikaiset taloudelliset ja poliittiset reformit, argumentoiden näiden institutionaalisten muutosten vaikuttavan yli transition uusien poliittisten johtajien kohtaamiin kannustimiin. Kehitystä mitataan talouspolitiikan avulla, joka jaetaan yleiseen ja taloudellisen tasa-arvon parantamiseen tähtäävään politiikkaan. Aiemmassa tutkimuksessa esiintyy ristiriitaisia tuloksia koskien erilasten reformien vaikutusta talouspolitiikkaan. Tutkimustulokset on kuitenkin saavutettu hyvin erilaisten tutkimusotteiden avulla, eikä reformien yhteisvaikutuksia ole tutkittu. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, vaikuttavatko molemmat reformit positiivisesti talouspolitiikkaan ja lisäksi, ilmenevätkö niiden vaikutukset eri tavalla talouspolitiikan kahdella eri alueella. Lähtökohtana on polkuanalyyttinen näkökulma, jonka mukaan tietyn hetken valinnat ohjaavat valintoja tulevaisuudessa. Itse analyysi on kaksiosainen. Aluksi tutkimuskysymystä lähestytään laadullisen vertailevan analyysin avulla, vertaillen suurempaa maajoukkoa. Toisessa vaiheessa perehdytään syvällisemmin yhden maan, Brasilian, demokratisoitumisprosessiin ja sitä seuranneeseen kehitykseen. Analyysin ensimmäisessä vaiheessa saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että taloudellisilla reformeilla on ilmeisen suotuisa vaikutus talouspolitiikan molempiin lohkoihin. Poliittisten reformien osalta tulokset ovat ristiriitaisia, eikä odotettua vahvaa yhteyttä taloudelliseen tasa-arvoon ole havaittavissa. Maa-analyysi, joka keskittyy erityisesti taloudellisen tasa-arvon kysymykseen, osoittaa, että selitykseen on välttämätöntä sisällyttää niin yhteiskunnan sosio-historialliset piirteet kuin transitioprosessin luonnekin. Nämä välittävät tekijät ratkaisevat sen, mikä poliittisten reformien lopullinen merkitys on. Tulosten perusteella voidaan argumentoida, että politiikan suuntautuminen taloudellisen tasa-arvon parantamiseen riippuu suuressa määrin demokratian tasosta. Taloudellisten reformien havaittu suora positiivinen vaikutus viittaa siihen, ettei demokratian tasolla olisi yhtä vahvaa vaikutusta yleiseen talouspolitiikkaan. Tutkimuksessa käytettäviä keskeisiä lähteitä ovat Giavazzi & Tabellini (2004), Maravall (1997), Gill (2000), (1990) ja Ragin (1987; 2000).
  • Lassila, Jukka (2000)
    The three essays in this collection approach taxation as a group of policy instruments, and study how their use is connected to and affected by wage formation in the economy. Two essays have been published and the third is forthcoming in scientific journals. There is also an introductory essay summarising the three essays and relating them to other studies. In the first essay the role of taxation is to act as an automatic stabiliser in the face of different shocks. Wage formation is un-institutional. The policy instrument is the degree of indexation of income taxes to prices. The essay combines two theoretical models from previous literature. The essay shows that earlier results, concerning both income tax indexation and the role of openness in deciding the optimal degree of wage indexation, do not hold under some more general assumptions. The second essay was originated by the tax threat experiment in Finland in the late 1980s. The aim of policy is to cure an acute inflation problem. Thus the time horizon is one bargaining round. Several trade unions take part in wage bargaining. The policy instrument is a conditional threat to increase taxes. The study develops a one-shot game describing the determination of the threat and the decisions of the unions. The article gives one possible rationalisation for the use and success of tax threat policies, and discusses reasons why this instrument is not used more often. In the third essay the aim of policies is to increase efficiency and welfare in the economy. The time span is several decades, long enough for households and firms to have fully adjusted their behaviour to the tax and transfer structure. Wage setting is done by majority-voting by life-cycle optimisers in a centralised monopoly union. The essay extends a well-known dynamic general equilibrium simulation model to include a trade union. Tax and transfer structure is shown to affect the economy through dynamic channels and in a way which depends significantly on wage formation.
  • Simula, Markku (Suomen metsätieteellinen seura, 1985)
  • Ranki, Risto (2000)
    The dissertation examines the role of the Cabinet Committee on Economic Policy of the Harri Holkeri government in 1987-1991 and its economic policies. The research material consists of public and confidential documents from the Ministry of Finance and the Bank of Finland and also of extensive notes of discussions in the Cabinet Committee. Twenty-five ministers, civil servants and aides have been interviewed. In addition other interviews and the archives of the conservative National Coalition Party have been available. The Cabinet Committee on Economic Policy is generally regarded as the factual decision-maker regarding all main issues in the government, but this study shows that most often in the central macro-economic decisions the Cabinet Committee was left aside as an institution, and policies were set by key members of the Committee in other fora. The decision-making model seems to remind of the garbage can model. Under the Holkeri period the economy became overheated and the foreign balance was deteriorated, but employment and central government finance remained strong. Output growth ceased the fourth and final year and the economy was driven into a deep depression during the initial time of the next government. Deregulation of the capital market, followed by credit expansion, contributed to an overheating which could not be curbed by the government. Output decline was accentuated by a simultaneous recession in the export countries and also by institutional changes in the trade with the Soviet Union. Parliamentary resistance and the need of a qualified majority when cutting spending made it difficult to decrease expenditure. The Holkeri government was to some extent disengaged from the traditional model of Finnish economic policy in favour of a more ambitious and structure-emphasizing direction. Opportunistic features in its policies could not be observed. Unsuccessful shipyard mergers and the bankruptcy of Wärtsilä Marine are examined in light of the extensive discussions on the subject in the Cabinet Committee. In decision-making the Cabinet Committee on Economic Policy of the Holkeri government, as an institution, was more of a 'fairy godmother' than of a supreme master of the developments. In the economic policy the finance ministers, the Committee or the Cabinet did not reach out, for external and institutional reasons, to be supreme masters but had to be content as fairly good mother fairies.
  • Rakocevic, Nina (2008)
    The new open economy macroeconomics (NOEM) represents the leading development in international economics. Its development began in the early 1990s. The objective of NOEM models is to overcome the limitations of the Mundell-Fleming model and in the same time preserve the empirical wisdom and close connection to policy debates of the traditional literature. The framework of NOEM models consists of general equilibrium framework featuring nominal rigidities in imperfect competition in the markets for goods or labour, in order to reconsider the conventional views on the transmission of monetary and exchange rate shocks. In my master thesis I will research two NOEM models. Redux model is developed by Obstfeld and Rogoff (1995) and the PTM model by Betts and Devereux (2000). The thesis is based purely on theoretical models and the methods applied are of mathematical nature. No mathematical programme was used. The results are presented in Appendices. The most important methods used are log-linear approximation as well utility function maximization. In addition, numerous derivations and substitutions were used in order to derive the results of the research. In this thesis researched two issues. The first issue concerns the transmission effects of monetary policies in two different environments. One is set in the open economy of two countries where the law of one price (LOP) and purchasing power parity (PPP) holds. The other is set in the environment where the pricing-to-market (PTM) is present. The flexible exchange rate dynamics in these two settings makes the results strikingly different and sheds light on the exchange rate pass-through. My first research question is how the transmission mechanisms of monetary policies operate in open economies with flexible exchange rates. I analysed how the monetary disturbances affect the movements of major macroeconomic variables in the economic system: consumption, output, current account, and terms of trade, real and nominal interest rate. The second issue touches the welfare analysis which can be performed as a result the established groundwork for credible policy evaluation. My second research question is what the welfare effects of monetary policies are. I will analyse the social welfare which is constructed as a sum of consumer surplus and producers' profit. This will be done in two environments already explained above. The idea behind this analysis is to assess the international spill over of monetary policy. The results of the analysed models yield different conclusions. The presence of pricing-to-market produces in many aspects opposing results to the ones where the law of one prices holds. Exchange rate volatility is higher, which implies that it reduces the expenditure switching effects as oppose to increasing them with LOP and PPP. International transmission of macroeconomic shocks with PTM has reversing ordering: deviations from PPP make consumption co-movements fall and the elimination of expenditure switching of the exchange rate makes the co-movements of output between countries higher too. In terms of welfare, PPP raises welfare for both countries while with PTM, monetary policy is a beggar-thy-neighbour instrument (i.e. benefits of Home country at the expense of the Foreign.
  • Hintsa, Anu-Elina (2003)
    Valtion perinteinen rooli yhteiskunnan ohjaajana on viime aikoina kohdannut monia haasteita. Talouden merkityksen suhteellinen korostuminen, paineet byrokratian vähentämiseksi sekä poliittisen kentän uudelleenmuotoutuminen ovat pakottaneet valtiot miettimään talouden ohjauspolitiikkaa uudelleen. Eri tahot ovat arvostelleet kriittisesti perinteisiä talouspoliittisia malleja kansantalouden protektionismista ja tasapuolisesta hyvinvoinnin jakamisesta. Valtion uusi rooli kotimaisen kilpailukyvyn takaajana on näyttänyt iskostuneen useiden intressiryhmien mieliin neoliberalismin periaatteita seuraillen. Tämän tutkimuksen tavoitteena on ollut paneutua edellä kuvattuun keskusteluun ja kartoittaa talouden ohjausroolissa tapahtuneita muutoksia vuosien 1987 ja 2003 välillä Suomen konktekstissa. Päämielenkiinnon kohteena on valtion oma näkemys sopivasta ohjaustavasta kunakin tutkittuna ajanjaksona. Tutkimus on konkretisoitu ohjelma-analyysin perinteeseen sopivan hallitusohjelmien sisällönanalyysin kautta. Eri ohjausmallit on jaoteltu interventionistisen, hyvinvointi- ja kilpailuvaltiomallien alle ottaen samalla huomioon mallien näkökulman talouteen, joka vaihtelee talouden korostamisesta talouden hallintaan. Hallitusohjelmien analyysin ohella laajempaa ymmärtämystä on pyritty tuomaan vertaamalla puolueohjelmien näkemyksiä hallitusohjelmiin sekä konkreettisten tukitoimien ja hallituohjelmien muotoilujen yhteensopivuutta. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että kilpailuvaltion kasvupoliittinen malli eli Cernyn viitekehyksen kilpailuvaltio, on näyttänyt vakauttaneen asemansa hallitusten, edustuksellisen demokratian päätöksentekoeliitin mielissä. Niin ikään se on kohentanut asemiaan puolueiden periaateohjelmissa ja tukitoimien puolella erityisesti T&K panostusten muodossa. Toisaalta hyvinvointivaltion talouden lähtökohtia korostava ajatusmalli on edelleen elinvoimainen Suomen hallitusten mielissä ja siihen liittyviä tukitoimia lanseerataan hyvinkin runsaasti. Interventionismissa näytetään siirtyvän tehokkaan ja ympäristön näkökulmat huomioonottavan kilpailun turvaamiseen lähinnä lainsäädännön avulla sekä pk-sektorin toimintaedellytysten varmistamiseen. Kaiken kaikkiaan Suomen hallitusohjelmat ovat vastanneet valtioon kohistuneisiin muutospaineisiin muuttamalla näkemyksiään toimivasta ohjausmallista. Tutkimuksessa paljastui niin ikään, että pääpuolueiden periaateohjelmien vaikutus hallitusohjelmien talouspoliittisen orientaation muodostumiseen näyttää tiukan sisällönanalyysin perusteella olevan melko vähäinen. Erityisesti tilanteissa, joissa hallituspuolueet ovat puoluekentän eri laidoilta näytetään tarvitsevan kompromissiratkaisuja, jotka puolestaan vähentävät hallitusohjelmien ja periaateohjelmien yhtenevyyttä. Vertailun tulokset antavat myös aihetta epäillä hallitusohjelmien merkitystä konkreettisia tukipäätöksiä tehtäessä. Toisaalta hallitusohjelman ainoa tarkoitus ei välttämättä ole tien viitoittaminen ministeriöiden toimille. Sen sijaan tavoitteena saattaa olla uusien ajatusten lanseeraus tai hallituksen yhteisen sävelen etsiminen ja esittäminen.
  • Niemelä, H; Salminen, K (Kela, 2009)
    Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 104
    Tutkimuksessa analysoidaan Euroopan unionin jäsenmaista Espanjan, Ison-Britannian, Saksan, Ruotsin, Suomen ja Tanskan eläkestrategiaraporttien muotoutumista niiden historian ja institutionaalisen perinnön polkuriippuvuuksien sekä EU:n liberaalin hallinnan eli avoimen koordinaatiomenetelmän tuloksena. Vertailumaiden eläkepolitiikan historiallisinstitutionaalinen analyysi saa kuitenkin tutkimuksessa pääpainon. Tutkimuksessa eritellään EU:n avoimen koordinaation strategiaa ja sen tavoitteita. Lisäksi analysoidaan EU-komission ja -neuvoston vertailumaiden eläkestrategioita arvioivaa yhteisraporttia ja sitä, minkä maiden eläkestrategiat EU nimeää raportissaan parhaiksi ja mitkä ongelmallisiksi ja millä perusteilla. Erityisesti huomiota kiinnitetään eläkejärjestelmien talouspoliittisen ja sosiaalipoliittisen funktion väliseen suhteeseen sekä verrataan yhteisraporttia jälkikansalliseen työkykyä korostavaan schumpeterilaisen kilpailuvaltion ideaalityyppiin. Historiallisen institutionalismin ja polkuriippuvuuden avulla osoitetaan, että vaikka vertailumaiden eläkejärjestelmiin on tehty muutoksia, järjestelmien tietyt perusrakenteet ovat säilyneet. Kaikki vertailumaat ovat edeltä käsin tehneet eläketurvaansa ne muutokset, jotka EU eläkestrategiaraporteissa on asettanut jäsenmaiden eläketurvan tavoitteiksi. Vertailumaat ovat uudistaneet eläketurvaansa niin, että niiden eläketurvassa havaitaan selvä siirtymä keynesiläisestä hyvinvointivaltiosta työkykyä painottavaa schumpeterilaista kilpailuvaltiota kohti. Tutkimuksen mukaan EU:lla ei ole ollut kovin paljon vaikutusta vertailumaiden eläkejärjestelmiin, vaan kilpailuvaltioparadigma antaa paremmat edellytykset maiden eläkemuutosten ymmärtämiseen kuin perinteiset integraatioteoriat. Kysymys onkin enemmän koko kapitalismin uudesta säännöstelytavasta kuin Euroopan integraatioprosessista.
  • Lindblom, Seppo (2002)
    The method of the present study has been influenced by 'Zeitdiagnose', which can be considered as a special genre of modern sociological research. The starting points of this study are the great Finnish depression, the turning point in the 20th century, and the anxiety and uncertainty concerning future adjustment of the welfare state which followed. The need of a new analysis becomes clear when uncertainty is confronted with certainty, and traditional ways of thinking do not any more offer relevant questions and answers in the field of welfare policy. The antagonism between left and right is loosing its relevance. Therefore, alternative co-ordinates must be built. The welfare state has not faced ideological enemies but instead a more and more complex world and the era of uncertainty. The welfare state is seen as a receipt of certainty characterised by a wide political consensus. This study examines what happens when the receipt of certainty confronts with the era of uncertainty. Political confidence is in danger. The main claim is that the welfare state has to be undressed of excessive demands and of expectations it cannot fulfil. This research is guided by society-policy themes in which the uncertainty is accepted and the limits and content of the reflexive accountability of the welfare state is being analysed. The concept of reflexive accountability is considered as one welfare-policy way of thinking. The research searches for an active intervention policy which could create confidence in the era of uncertainty. The study introduces three alternative concepts of policy: reflexive accountability, expansive and frustrated politics. Reflexive accountability refers to a restricted political responsibility in which global distribution of income, democratic dialogue, pragmatic creativity and contingency are emphasised. The expansive concept of policy, on the other hand, searches for solutions from rapid economic growth and expansive welfare state and social policies. Opposite to the latter is reaction of frustration and disappointment which arises when expansion reaches its conceptual and material limits. Uncertainty and contingence are the basic concepts of this research. Uncertainty refers to a mental ambivalence on choosing the right policies. It is characterised by the volatility of global know-how intensive economy, difficulties in choosing between right and wrong and by the tendency to question the legitimacy of science. Contingency refers to a possibility to choose and to act differently. It means carefulness and deliberation in order to recognise unknown possibilities. As a room of manoeuvre in the welfare policy, contingency can be understood as unexhausted mental and material resources to stand the test of unexpected trials as well as to take benefit from new opening opportunities.
  • Kivialho, K. (Suomen metsätieteellinen seura, 1937)
  • Maasalo, Paulus (2001)
    Työn teemana on taloudellinen hegemonia. Talouspoliittisten hegemoniateorioiden avulla työssä tarkastellaan Kiinan WTO-jäsenyysprosessia. Tutkimuksen kohteina ovat WTO, Kiina ja Yhdysvallat. Tutkimuskohteen taustana on ajatus suurvaltojen välisestä kilpailusta. Tutkimuksessa keskitytään hegemonia-arviointeihin resurssivallan määrittelyin. Pyrin myös muodostamaan uutta teoriaa koskien hegemonin elinkaarta. Kiinan ja Yhdysvaltojen osalta rajaus on tehty koskemaan vuonna 1986 alkanutta kiistaa Kiinan WTO-jäsenyydestä. Valtioiden osalta tarkastellaan niiden talouspoliittista ideologiaa ja intressejä. Ajallisen rajauksen päätöspisteenä on Bill Clintonin presidenttikauden päättyminen vuonna 2001. Ajallinen rajaus on kuitenkin suuntaa-antava, koska tutkimuksen painopisteenä ovat pikemminkin teemat eivätkä niinkään Yhdysvaltain tietyn hallinnon ratkaisut. Tutkimusstrategiana on tapaustutkimus. Tosin tapaustutkimuksen ohessa pyritään myös uuden teorian muodostamiseen. Tapaustutkimuksen tapauksena on jo edellä mainittu Kiinan WTO-jäsenyysprosessi vuodesta 1986 lähtien. Tutkimuksen tulokset ovat kahdentyyppisiä, kuvaus ja selitys. Kuvaus on idiografinen kuvaus Kiinan ja Yhdysvaltain asemasta ja WTO:n merkityksestä molemmille maille. Selitys puolestaan valottaa Kiinan asemaan vaikuttavia tekijöitä viitekehyksen avulla. Toisaalta tulokset ovat myös teorian kriittistä arviointia. Viitekehyksessä esitettävien teorioiden selityskykyä punnitaan historian ja tämän tutkimuksen tapauksen valossa. Tutkimusaineistona on valmis kirjallinen aineisto, jota olen tutkinut muun muassa lähdekritiikin oppeja noudattaen. Kirjallinen aineisto on koostunut pääasiassa jo tehdyistä tutkimuksista, artikkeleista, kirjallisista dokumenteista ja tilastollisesta aineistosta. Tilastollista aineistoa ei ole erikseen analysoitu, vaan se on lähinnä muuta esitystä tukemassa. Tutkimuksen viitekehys koostuu eri tutkijoiden teorioista ja näkemyksistä hegemonin tai suurvallan toimintaan. Pääasialliset teoriat, joiden avulla tarkastellaan tapaustutkimuksen kohteena olevaa Kiinan WTO-jäsenyysprosessia, ovat Robert Keohanen ja Robert Gilpinin talouspoliittiset teoriat. Nämä teoriat koskevat kansainvälisten talousregiimien osuutta Yhdysvaltain taloudellisen hegemonian välineinä. Koko tutkimuksen läpäisevänä punaisena lankana on ajatus hegemonioiden nousun ja tuhon syklistä. En aio selittää sitä tai vetää deterministisiä johtopäätöksiä. Nousu ja tuho otetaan historiallisena tosiasiana. Itse aion selittää ja kuvata Yhdysvaltain vastustusta Kiinan WTO-jäsenyyttä kohtaan hegemonististen intressien avulla. Toisin sanoen tutkimuksen tarkoituksena on vastata kysymykseen: ?Miksi Yhdysvallat on vastustanut Kiinan WTO-jäsenyyttä?? Tuloksena esitän, että Yhdysvallat on vastustanut Kiinan WTO-jäsenyyttä ylläpitääkseen taloudellista hegemoniaansa.
  • Houni, Topi (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielmassa tarkastellaan kilpailukyvyn käsitteen historiaa Suomen itsenäisyyden juhlavuoden 1967 rahaston (Sitra) perustamisvaiheessa 1966–1967. Sitran alkuperäinen tavoite oli markan arvon vakauttaminen, taloudellisen kasvun nopeuttaminen ja Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn parantaminen. Tutkielma tuo 1960-luvun ja Sitran esimerkkitapauksen muodossa historiallista perspektiiviä ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun, jossa Suomen taloudellisia ongelmia ja mahdollisia ratkaisuja rakennettaan kilpailukyky-käsitteen ympärille. Keskustelua kilpailukyvystä Sitran perustamisvaiheessa lähestytään käsitehistoriallisen tutkimusotteen avulla. Erityisesti Quentin Skinnerin menetelmällisiä painotuksia hyödyntäen tarkastellaan, millaista kamppailua käytiin kilpailukyky-käsitteen määritelmistä ja arvottamisesta. Tavoitteena on selvittää, minkälaiseksi käsitteeksi Sitran perustamisessa mukana olleet henkilöt mielsivät kilpailukyvyn, ja erosiko rahaston perustamiseen liittyvä keskustelu kilpailukyvyn luonteesta aikakauden laajemmasta talouspoliittisesta keskustelusta. Sitran perustamisprosessin keskeisiä henkilöitä olivat Suomen Pankin pääjohtaja Klaus Waris, Suomen Pankin ylin virkamiehistö sekä rahaston lainsäädännölliseen valmisteluun osallistuneet poliitikot. Sitran perustamisprosessiin liittyvät asiakirjat, muistiot ja puheet muodostavat tärkeimmän lähdeaineiston. Aikakauden laajempaa talouspoliittista keskustelua tarkastellaan sanoma- ja aikakausilehtiaineiston ja hallitusohjelmien avulla. Sekundaarilähteenä hyödynnetään käsitehistoriaa ja aikakauden talous-, kauppa- ja integraatiopolitiikkaa käsittelevää aikalais- ja tutkimuskirjallisuutta. Keskeisinä tutkimustuloksina esitetään, että kilpailukykyä määriteltiin ja arvotettiin Sitran perustamisvaiheessa sen mukaan, miten käsitteen katsottiin palvelevan erilaisten intressiryhmien poliittisia tavoitteita. Käsitteen määrittämistavoissa esiintyi kaksi yleistettävissä olevaa merkityskerrostumaa. Kilpailukyvyn pitkäaikainen ja voimakas pohjakerrostuma oli kustannuksia ja hintoja korostanut ajattelutapa, jonka rinnalle nousi 1960-luvun mittaan ja Euroopan talousintegraation seurauksena innovaatioita ja teknologiaa korostanut kasvukilpailukykyajattelu. Sitran perustamisen ja laajemman keskustelun yhteydessä esiintyivät kummatkin merkityskerrostumat. Sitra ei siis ollut uudenlaisen kasvukilpailukykyajattelun ensimmäinen ilmentymä, mutta symbolisesti merkittävä ja konkreettinen instituutio, jolle aikalaiset antoivat suuren merkityksen. Tutkimustuloksena esitetään myös, että kilpailukyky oli kansallisen tai kansantaloudellisen yhteishyvän tärkein legitimaatiokäsite 1960-luvulla. Kilpailukyky käsitettiin myönteisenä tavoitetilana ja välttämättömänä keinona turvata yhteiskunnan hyvinvointi. Kilpailukyvyn keskeisestä asemasta kertoo se, että ainoastaan kommunistien muodostama vähemmistö suhtautui kilpailukyvyn välttämättömyyteen ja käsitteen läntiseen talousintegraatioon liittyneeseen odotushorisonttiin nuivasti. Tutkielman perusteella esitetään, että kilpailukyvyn keskeisen aseman haastaminen oli Suomessa 1960-luvulla – kuten nykyään – vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
  • Alppivuori, Kristiina (2018)
    Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn kuntastrategiat: Varhainen välittäminen, osallistuus ja asumisen tuki "AKU-hanke".
  • Luomanen, Sari (Helsingin yliopisto, 2021)
    Vuoden 2019 alusta lähtien Covid-19- virus on aiheuttanut akuutin yhteiskunnallisen ja taloudellisen kriisin. Ihmisten turvallisuuden takaamiseksi ja terveydenhuollon kantokyvyn varmistamiseksi yhteiskunta on ollut sulkutilassa eripituisia ajanjaksoja aiheuttaen maalle runsaita taloudellisia ongelmia. Suomen valtiolla on ollut suuri rooli talouden tukijana ja elvyttäjänä, joten julkinen velkasuhde on noussut korkeaksi. Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään, onko koronapandemian myötä taloustiede tuottanut uuden talouspoliittisen mallin, joka oikeuttaa julkinen velkaantumisen eri tavalla kuin aiemmin? Lisäksi työssä tarkastellaan sitä, onko uusi talouspoliittinen malli ollut olemassa jo ennen koronapandemiaa. Koronapandemiaan liittyvä julkinen keskustelu valtion velkasuhteen noususta alkoi keväällä 2020 julkaistujen laajojen talousraporttien jälkeen. Tässä työssä käydään läpi tarkemmin velkasuhteesta käytyä julkista keskustelua Helsingin Sanomissa julkaistujen pääkirjoitusartikkeleiden avulla, joita analysoidaan retorisen diskurssianalyysin keinoin. Analyysin tueksi tutkielmaan haastateltiin kolmea suomalaista talousasiantuntijaa. Tässä työssä esitetään, että suhtautuminen julkiseen velkaantumiseen on muuttunut Suomessa ja velkaantuminen oikeutetaan eri tavalla kuin aiemmin. Näin ollen taloustiede on tuottanut uuden talouspoliittisen mallin, jossa velkaantuminen on oikeutetumpaa kuin ennen koronapandemiaa. Velkamyönteisempi ideologia on kuitenkin ollut olemassa jo ennen koronapandemiaa, mutta pandemia sysäsi liikkeelle tämän taustalla jo aiemmin olleen muutoksen. Syitä velkamyönteisyydelle on muun muassa alhaiset korot, pitkään jatkunut taloudellinen pysähtyneisyys ja tarve siirtyä ekologisesti kestävämpään yhteiskuntaan. Valtiontaloutta hoidettiin vuosikymmeniä tiukan talouskurin ideologiaan nojautuen, jossa velkaantuminen oli suositeltavaa ainoastaan väliaikaisesti ja pakon vuoksi. Koronapandemian myötä suhtautuminen velkasuhteen nousuun on muuttunut, sillä olosuhdetekijät ovat olleet suotuisat. Taloustieteen performatiivisuus ei kuitenkaan toteudu suoraan, vaan uuden mallin välittäjä on talouspolitiikka, jonka kulloisenkin mallin avulla taloutta tuotetaan ja rakennetaan tietynlaiseksi.
  • Joenperä, Leo (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tiivistelmä/Referat – Abstract In January 2018 The EU implemented the largest reform in financial market regulation in decades. Markets in Financial Instruments Directive (2014/65/EU), from here on identified as MiFID II. During the financial crisis of 2008, the deficiencies of the EU’s financial market regulation became apparent. The primary research question of this study asks, whether the Policy Cycle is a relevant angle for analysing EU financial policy making. The second question seeks to find out why it has taken so long for MiFID II to be implemented? The Policy Cycle theory has already been used successfully to understand EU policy making, and financial policy making. It is the conclusion of this study, that even with its clear drawbacks, the Policy Cycle theory can successfully be used in this case study to understand EU policy making further. The second research question posed why it has taken so long to implement the directive? The answer found in this study is simply the enormous size of the directive and the large technical implications that follow. Developing new systems of compliance will always take time. Financial regulation is often complex and EU policy making is often difficult to follow, with several decisions going on at once. The use of Policy Cycle will help give structure to an otherwise complex process.
  • Keski-Hakuni, Laura (Helsingfors universitet, 2015)
    Suomen valtio sitoutui vuonna 1995 YK:n Pekingin julistuksen ja toimenpideohjelman allekirjoittaessaan ottamaan sukupuolinäkökulman huomioon kaikessa toiminnassaan. Pro gradu -tutkielma tarkastelee, miten sukupuolivaikutuksia arvioidaan sosiaali- ja terveysministeriön ja valtiovarainministeriön hallinnonalakohtaisten talousarvioesitysten valmistelussa ja miten sukupuolinäkökulma ilmenee valtion talousarvioesityksessä. Tutkimuksen kontekstina ovat 1980- ja 1990-luvuilla tapahtuneet politiikan muutokset, jotka asettavat yhä tiukemmat reunaehdot tasa-arvopolitiikan suunnittelulle ja toimeenpanolle. Tutkielma soveltaa sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista käsittelevää kansainvälistä ja kansallista tutkimusta. Tämän lisäksi se pohjaa uusinstitutionalistiseen ja uusliberaalia hallintoideologiaa käsittelevään tutkimukseen. Tutkielman kirjalliseen aineistoon kuuluvat Suomen valtion talousarvioesitys vuodelle 2014, sosiaali- ja terveysministeriön toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma vuosille 2012–2015 sekä ministeriön toiminnallisen tasa-arvotyöryhmän työsuunnitelma vuodelle 2014. Tutkielman empiirinen haastatteluaineisto koostuu seitsemän henkilön asiantuntijahaastattelusta. Haastateltavat toimivat kahdessa tarkasteltavassa ministeriössä talousarviovalmisteluun tai tasa-arvovastuisiin liittyvissä tehtävissä. Tutkimustulosten perusteella sukupuolivaikutusten arvioinnit eivät ole vakiintuneet osaksi tarkasteltavien ministeriöiden valmistelu-työtä. Vastuu sukupuolivaikutusten arviointien tekemisestä on haastateltaville epäselvä, ja ministeriöiden sisäisten tasa-arvo-työryhmien asema talousarvioesityksen valmistelussa on epäselvä tai heikko. Ministeriöiden hallinnonalakohtaisissa yhteenvedoissa esityksen sukupuolivaikutuksista ilmenee eroja erityisesti siinä, ketkä osallistuvat yhteenvedon laatimiseen ja tehdäänkö arvio vuosittain. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista ei ole tällä hallituskaudella juurikaan kehitetty osana talousarvioprosessia. Haastateltavat tunnistavat talousarvioesityksen sisällössä vähintään välillisiä sukupuolivaikutuksia. Samalla he katsovat, ettei tehdyillä sukupuolivaikutusten arvioinneilla ole välitöntä vaikutusta talousarvioesityksen sisältöön. Tasa-arvoon liitetyt tavoitteet tai sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen eivät esiinny talousarvioesityksen alun yhteenveto-osiossa, jossa esitellään hallituksen finanssipoliittinen linja ja esityksen määrärahojen pääpiirteet. Sukupuolivaikutusten arviointia ei mainita myöskään valtiovarainministeriön hallinnonalakohtaisen talousarvioesityksen kohdissa, jotka käsittelevät hallinto- ja talouspolitiikan valmistelua. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalakohtaisessa esityksessä mainitaan sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen kehittäminen talousarvion laatimisessa hallituksen tasa-arvo-ohjelman pohjalta, muttei mitään yksityiskohtaisempaa toimenpidettä tavoitteen edistämiseksi. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisella on institutionaalisesti vahvempi asema sosiaali- ja terveysministeriössä kuin valtiovarainministeriössä. Tämä on nähtävissä sekä haastatteluaineistossa sekä talousarvioesityksessä, jossa valtavirtaistaminen mainitaan valtiovarainministeriön hallinnonalakohtaisessa yhteenvedossa, mutta se ei ole toimintatapana vakiintunut talousarvioesityksen valmistelussa. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamiseen kuuluvien velvoitteiden institutionaalinen asema on heikko siksi, että niiden toimeenpanoa ei valvota eikä laiminlyöntiä ole sanktioitu. Valtavirtaistamisen epäselvä säädöspohja ja poliittinen tavoitteenasettelu näkyvät siinä, että vastuu toimeenpanosta nojaa lähinnä hallinnollisiin järjestelyihin, esimerkiksi verkostojen ja työryhmien toimintaan, joiden asema talousarvioesityksen valmistelussa on epäselvä tai heikko. Kehysbudjetoinnista ja Euroopan unionin finanssipoliittisesta sääntelystä aiheutuvien esteiden lisäksi talousarvioesityksen rakenteessa ja sen laatimiseen kuuluvassa prosessissa on institutionaalisia piirteitä, jotka vaikeuttavat sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen toimeenpanoa. Myös budjetoinnin panosorientoituneisuus asettuu sukupuolivaikutusten arviointeihin liittyvää tulosorientoitunutta budjetointia vastaan. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen säädöspohja tai poliittinen tavoitteenasettelu ei heijastele uusliberaalia hallintoideologiaa, mutta sen piirteitä ilmenee valtavirtaistamisen toimintatavoissa, esimerkiksi toiminnan horisontaalisuudessa sekä sukupuolineutraalissa kielessä ja toimintavoissa. Pohdittaessa, miten sukupuolivaikutusten arviointi voisi toteutua valtion talousarvioesityksen valmistelussa vaikuttavammin, keskeistä on, katsotaanko arvioinneilla olevan selkeä tarkoitus. Sukupuolivaikutusten arviointien tulisi liittyä ja vaikuttaa sekä talousarvioesitykseen sisältyvään hallinnonalojen toiminnan suunnitteluun että toimintaan osoitettaviin määrärahoihin, ja sitoa niiden valmistelua yhteen.
  • Kaukonen, Sini (2006)
    Pro gradu -tutkielmassa vertaillaan Suomen ja Ruotsin hallitusten globalisaatio- ja EU-diskursseja talouspoliittisten linjausten argumentoinnin yhteydessä viimeisen kymmenen vuoden ajalta, keskittyen erityisesti vuosiin 2003–2005. Laajemmassa mielessä tutkimus liittyy kansainvälisen talouden viimeaikaisten muutoksien synnyttämään keskusteluun politiikan ja markkinavoimien välisestä taistelusta. Tutkielmassa pyritään selvittämään, missä määrin globalisaatiosta ja EU:sta puhutaan näissä kahdessa Pohjoismaassa talouspoliittisen ohjauksen alaa kaventavina tekijöinä. Ideoihin keskittyvä tutkimusote tarjoaa uudenlaisen näkökulman aiemmin lähinnä taloustieteellisin metodein tutkittuun aiheeseen. Tutkimus pohjautuu konstruktivistis-institutionaalisen lähestymistapaan, joka korostaa diskurssien roolia poliittisen "todellisuuden" rakentajina. Diskurssianalyysi perustuu Colin Hayn ja Nicola Smithin luomaan taloudellisten diskurssien analyysimalliin. Mallissa globalisaatio- ja EU-puhe jaotellaan diskurssikategorioihin sen mukaan, esitetäänkö nämä valtion ulkopuoliset taloudelliset prosessit vääjäämättöminä ilmiöinä vai poliittisesti ohjailtavina projekteina. Huomiota kiinnitetään myös prosessiin liitettyyn konnotaatioon (positiivinen tai negatiivinen). Kriittisen diskurssianalyysin pyrkimyksenä on kyseenalaistaa diskurssien itsestäänselvyys. Tutkielman laajempi viitekehys muodostuu globalisaation ja EU:n taloudellisia vaikutuksia koskevasta kirjallisuudesta. Erityisen tärkeäksi diskurssianalyysin tuloksien tulkinnassa nousee uusliberalistisen talouspoliittisen paradigman ja perinteisen pohjoismaisen regulaatiomallin valtion talouspoliittista roolia koskevat näkemyserot. Aineisto koostuu Suomen ja Ruotsin hallitusohjelmista viimeisen kymmenen vuoden ajalta sekä molempien maiden pääministerien ja valtiovarainministerien talouspoliittisia linjauksia koskevista puheista vuosilta 2003–2005. Aineistosta löydetty globalisaatio- ja EU-puhe jaetaan analyysimallin avulla kuuteen Hayn ja Smithin mallista johdettuun diskurssiin (välttämättömyys-, selviytymis-, uhka-, kiitollisuus, vaikuttamis- ja kontrolloitu uhka- diskurssit). Diskurssianalyysin tulokset esitetään maittain diskurssien prosentuaalisina jakaumina. Analyysin tulosten mukaan Suomen ja Ruotsin päättäjät puhuvat globalisaatiosta ja EU:sta taloudellisina voimina huomattavan eri tavalla. Ruotsin päättäjät antavat poliittisista vaikutusmahdollisuuksistaan kansainvälisen talouden paineen alla paremman kuvan kuin suomalaiset. Suomessa taas varsinkin globalisaatio esitetään tekijänä, joka pakottaa muuttamaan talouspolitiikkaa uusliberalistisen mallin suuntaan. EU:sta puhutaan molemmissa maissa taloudellisena pakotteena vähemmän kuin globalisaatiosta. Tästä huolimatta EU:n esitetään vaikuttaneen tiukan budjettipolitiikan linjan nousuun. Suomen ja Ruotsin kansainvälisessä mittakaavassa hyvin samankaltaista taloudellista asemaa vasten diskurssien eroavaisuus vahvistaa käsitystä siitä, että talouspoliittinen puhe on ennen kaikkea strategista toimintaa – kahden Pohjoismaan hallitukset rakentavat hyvin erilaisen kuvan taloudellisesta toimintaympäristöstään ja hyvinvointimallinsa selviytymismahdollisuuksista.
  • Haapala, Hannu (2003)
    Tutkimuksen aiheena on suomalaisen hyvinvointivaltion tulevaisuuden kehityspaineiden arvioiminen painottamalla moraali- ja yhteiskuntafilosofista lähestymistä. Käytetty moraaliteoreettinen lähtökohta on utilitaristisen etiikan (mahdollisimman suuri onnellisuus mahdollisimman monelle) ja oikeudenmukaisuusteorian (kullekin moraalisen ansionsa mukaan) synteesi. Moraalille voidaan tutkimuksessa antaa määritelmä, mutta käytännön kysymyksissä täysin varmaa tietoa moraalikysymyksissä ei voida saada, koska kaikkia teon seurauksia ei voida koskaan tietää ja koska oikeudenmukaisuuden arviointi perustuu viime kädessä intuitioon. Inhimillisen toiminnan katsotaan voivan olla niin rationaalista eli intentioitten mukaista kuin irrationaalistakin ja niin altruistista kuin egoististakin. Tutkimuskysymys on, tulisiko tämän päivän Suomen talous- ja sosiaalipolitiikassa pyrkiä enemmän oikeistolaisen vai vasemmistolaisen retoriikan mukaiseen politiikkaan. Poliittinen oikeisto ja vasemmisto määritellään karkeasti siten, että poliittinen vasemmisto korostaa suhteellisesti enemmän julkisvallan roolia tuloerojen kaventamisessa ja poliittinen oikeisto joko ei pidä taloudellista tasa-arvoa suhteellisesti yhtä tärkeänä tai luottaa enemmän markkinapohjaisiin ratkaisuihin. Tutkimuksen filosofisen osuuden pohjalta muokatun talous- ja sosiaalipolitiikan onnistumisen arvioinnin mallin osina ovat taloudellinen tuotanto, taloudellinen jakaminen, henkinen hyvinvointi, mahdollisuuksien oikeudenmukaisuus ja politiikan lopputulosten oikeudenmukaisuus. Mallia tarkentamalla alakohtaisiksi tutkimuskysymyksiksi saadaan kysymykset koskien julkisen sektorin tai taloudellisen tasa-arvon suhdetta BKT:n kasvuun, suomalaisen hyvinvointivaltion onnistumista tuloerojen vähentämisessä, kansalaismielipidettä poliittisten ja taloudellisten vapauksien välisestä tasapainosta, yhteiskunnallisen säätykierron voimakkuutta pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa verrattuna muihin yhteiskuntamalleihin sekä kansalaismielipidettä talous- ja sosiaalipolitiikan lopputulosten oikeudenmukaisuudesta. Rajaamalla kysymyksenasettelut karkeasti kahden vaihtoehdon välistä paremmuutta koskeviksi tutkimuksessa riittää tarkastella, olisivatko seuraukset toisessa paremmat kuin sen vaihtoehdossa. Vaikka onnellisuutta ei voida mitata, niitä välineitä, joitten avulla ihmisille pyritään antamaan mahdollisimman hyvät edellytykset edistää onnellisuuttaan, kuten talouskasvua tai tulonjaon tasaisuutta, voidaan melko täsmällisesti arvioida tai jopa matemaattisesti laskea. Tutkimustuloksena on, että vasemmistolaisen retoriikan mukaiset hypoteesit talous- ja sosiaalipolitiikassa saavat alakohtaisissa tutkimuskysymyksissä enemmän tukea kuin oikeistolaiset hypoteesit. Tulokset ovat joko neutraaleja tai vasemmistolaisen retoriikan mallin mukaisia. Tutkimustulokset ovat kuitenkin pakostakin epävarmoja, mm. mielipidemittauksia käytettäessä politiikan onnistumisen osa-alueita ei voitu täysin erottaa toisistaan. Tutkimus pysyy koko ajan yleisluontoisissa kysymyksissä. Tutkimus ei pyri vastaamaan kysymyksiin käytännön keinoista, millä vasemmistolaisen retoriikan mukaista politiikkaa voitaisiin käytännössä toteuttaa, ja sivuuttaa kysymykset globalisaation vaikutuksista kansallisen ja ylikansallisen talous- tai sosiaalipolitiikan yhteensovittamiseen. Tärkeimpiä lähteitä ovat mm. John Rawlsin Oikeudenmukaisuusteoria, Peter Singerin Prathical Ethics, Kianderin & Lönnqvistin Hyvinvointivaltio ja talouskasvu, Raija Julkusen Suunnanmuutos sekä EVA 2001: Erilaisuuksien Suomi.
  • Lampela, Rosa (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmassa tarkastellaan suomalaista talouspolitiikan journalismia eduskuntavaalien 2015 alla. Tutkielmassa pyritään vastaamaan kahteen tutkimuskysymykseen: 1. Miten julkisen talouden leikkauksia kehystettiin Helsingin Sanomissa ja Aamulehdessä eduskuntavaalien 2015 alla? 2. Millaisia ensi- ja toissijaisten määrittelijöiden rooleja aineistosta löydetyissä kehyksissä on havaittavissa? Tutkielmassa erotetaan talouspolitiikan journalismi omaksi käsitteekseen, tarkennuksena yleisesti käytettyyn ‘talousjournalismiin’, jolla viitataan usein lähinnä yrityksiä ja markkinoita koskevaan kirjoitteluun. Tutkielmaa taustoitetaan tarkastelemalla aiempaa talousjournalismia koskevaa tutkimusta muun muassa lähdekäytäntöjen ja esitetyn kritiikin osalta. Lisäksi painotetaan usein epäpoliittisena ja teknisenä pidetyn talouspolitiikan poliittista luonnetta. Tutkielman metodologiana on kehysanalyysi. Kehyksen käsite on peräisin Erwing Goffmanilta (1974). Kehykset nostavat joitakin asioita toisia keskeisemmäksi ja samalla vaikuttavat siihen, mikä on lukijalle huomattavaa, merkityksellistä ja muistettavaa (Entman 1993). Tutkielmassa keskeinen on Hall ym. (1978) teoria ensi- ja toissijaisista määrittelijöistä. Teorian mukaan uutistuotannon rakenteelliset tekijät, aikapaine ja luotettavien lähteiden vaatimus, johtavat yhteiskunnallisen eliitin suhteettoman vahvaan asemaan mediassa. He ovat usein erilaisten asiakysymysten ensisijaisia määrittelijöitä, jolloin median rooliksi jää uusintaa näitä näkemyksiä. Teoriaosuudessa käydään läpi myös muuta median ja päättäjien suhdetta valtakysymyksenä tarkastelevaa kirjallisuutta. Tutkielman aineistona on talouspolitiikkaa käsittelevät jutut (ei mielipidekirjoitukset) Aamulehdessä ja Helsingin Sanomissa eduskuntavaalien 2015 alla, kahden viikon ajalta 16.3. - 29.3.2015. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan viittä kontekstualisoivaa juttua, jotka ovat ilmestyneet aineistolehdissä samalla ajanjaksolla, mutta jotka eivät käsittele tarkasti rajattuna talouspolitiikkaa. Tutkielmassa havaitaan, että molemmissa lehdissä julkisen talouden leikkauksia on kehystetty melko samalla tavalla. Aamulehdestä nousee esiin kolme kehystä, jotka nimettiin Kisailu, taktikointi ja vaalipeli; Perinteinen kurinalainen taloudenpito sekä Hegemonian haastaminen. Helsingin Sanomista nousee esiin neljä kehystä, jotka nimettiin Leikkausten vastustaminen uskottavaa talouspolitiikkaa; Poliittinen peli ja leikkauskilpa; (Akateeminen) taloustiede ja objektiivisuus sekä Leikkauslinja. Aineistoanalyysin perusteella todettiin julkisen talouden leikkauksia kritisoivan kehysten yllättävän vahva ja toisaalta niitä puolustavien kehysten odotettua heikompi esiintyvyys. Tutkielmassa myös todetaan, että kontekstualisoivien juttujen perusteella myös Saksan talouspoliittisen linjan vaikutus suomalaiseen talouspolitiikkaan on yksi käytetty kehys. Lisäksi todetaan, että tässä kehyksessä saksalaisella talouspolitiikalla on ollut jopa ensisijaisen määrittelijän rooli. Tutkielmassa ei löydetty laajaa empiiristä tukea Hallin ym. teorian väitteelle, jonka mukaan median rooliksi jää uusintaa vaikutusvaltaisten lähteiden näkemyksiä.