Browsing by Subject "tanssikasvatus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-9 of 9
  • Kurola, Hannaleena (Helsingin yliopisto, 2018)
    According to the National Curriculum for Basic Education experiental and embodied learning and also using different senses give more positive experiences in school and strenghten motivation (POPS 2014, p. 30). Art education in school still doesn’t include dance as a school subject, even though dance as a form of embodied learning would fulfil the aims of the Curriculum. Anttila (2013, p. 52) says that the problem in school is that the conception of dance is usually narrow and teachers don’t have the knowledge of the possibilities of dance. Also the educational value of dance has been underestimated (Anttila 2009, p. 85). Previous studies have proved that dance has positive effects in school, but teaching dance in school is pretty much dependent on teachers’ know-how or separately arranged and funded projects. The focus of this study is on the co-operation between dance teachers and teachers in basic education. The aim of the study is to figure out how dance can be tought in line with the aims of the Curriculum, what kind of positive effects dance has in school and how teacher and dance teacher can benefit from their co-operation. The co-operation is also put into perspective of Engeström’s (2004) designs of interaction. The data of this study was gathered by interviewing dance teachers and school teachers who participated in Osaava Ope project. Before the interviews the teachers, excluding one teacher, were observed for one lesson (2x45min). Three dance teachers, two primary school teachers and one secondary school physical education teacher were interviewed for this study. The interviews were transcribed. This study is a qualitative case study and the research material was analyzed with a theory-based content analysis. Especially in primary school, dance was quite easily combined with the aims of the Curriculum. The theme of the dance lessons was also studied in other subjects in the class room, so basically dance was one learning method and one way to study the theme in question. In secondary school dance lessons were just separate lessons because all the subjects are tought separately by different teachers. The experiences from the projects were clearly more negative in secondary school than in primary school. Both dance teachers and teachers thought that dance has positive effects in school. Supporting different kind of learners, new learning methods, inspiring students and using creativity were considered as positive effects. The study found that both dance teachers and teachers in school felt the co-operation as rewarding and productive. Engeström’s communication design described the co-operation best.
  • Perttula, Karoliina (2016)
    Taiteellis-pedagogisessa opinnäytetyössäni Kehärummusta iPodiin - Luovan liikunnan tarkastelua opetuksessani pohdin, miten mahdollistan luovan liikunnan peruskoulun liikuntatunneilla. Tutkimukseni pohjautui toimintatutkimukseen, ja tavoitteenani oli kehittää omaa opettajuuttani. Toteutin keväällä 2015 Pitäjänmäen peruskoulussa 6., 7. ja 9. luokkalaisten liikuntatunneilla luovan liikunnan kokeiluja. Keräsin jokaisen opetustunnin jälkeen oppilailta kirjallisesti kokemuksia ja ajatuksia tunnin harjoitteista. Tein myös itse opetustuntien aikana ja jälkeen muistiinpanoja havainnoistani. Oppilaiden kirjoitukset ja omat havaintoni antoivat suuntaa ja tavoitteita seuraaville opetuskokeilukerroille toimintatutkimukselle tyypilliseen tapaan. Opetuskertoja muodostui 6. ja 7. luokkalaisille kolme ja 9. luokkalaisille ympäristötekijöiden takia kaksi. Opetusryhmissäni oli vain tyttöjä. Itseäni on kiinnostanut tanssillisten elementtien sekoittaminen normaaleihin liikuntatunteihin opettajaopintojeni alusta lähtien. Mielenkiintoani on lisännyt se, että tanssi ei ole omana oppiaineenaan Suomen peruskouluissa ja koen tanssinopetuksen liikuntatunneilla olevan hyvin paljon opettajasta kiinni. Lisäksi minua on hämmästyttänyt se, että vaikka olen valmistunut liikunnanopettajaksi, opiskelen tanssinopettajan maisteriohjelmassa ja työkokemusta itselläni on molemmilta saroilta, koen edelleen luovien ja tanssillisten harjoitteiden opettamisen liikuntatunneilla haastavana. Tähän ovat vaikuttaneet omat ennakkokäsitykseni luovien harjoitteiden onnistumisesta sekä oppilaiden ennakkoasenteet tanssia ja luovuutta kohtaan. Viimeisen kipinän luovan liikunnan tutkimiseen sain vuonna 2016 käyttöön otettavasta uudistuneesta perusopetuksen opetussuunnitelmasta, joka antaa mahdollisuuden oppiainerajat ylittävään ilmiöpohjaiseen oppimiseen, oppilaan osallistamiseen ja ongelmanratkaisutaitojen kehittämiseen. Luovat harjoitteet tukevat mielestäni hyvin uuden opetussuunnitelman tavoitteita. Myös opetuksen on muututtava, sillä maailma ympärillämme muuttuu. Luovan liikunnan harjoitteeni ovat saaneet vaikutteita luovasta tanssista ja tanssikasvatuksesta. Aloitan pohtimalla kirjallisuuden avulla, mitä luovuus, luova liikunta ja luova tanssi ovat; luovuutta on vaikea määritellä tarkalleen. Tämän jälkeen kerron tarkemmin, mitä luova liikunta omassa käytössäni on; esittelen myös lyhyesti Labanin liikeanalyysiä ja leikkiä. Kerron eri tutkimusten ja kirjallisuuden avulla, millaisia ennakkokäsityksiä tanssia, liikuntaa ja luovuutta kohtaan ilmenee sekä mitä opettajan tulisi ottaa huomioon opettaessaan luovaa liikuntaa. Koska opinnäytteeni on toimintatutkimus, sen tulokset eivät ole yleistettävissä. Lisäksi tulosten kirjoittaminen ei tarkoita, että kehittämistyöni olisi valmis, vaan se on ensiaskel oppimisprosessissa. Huomasin tutkimukseni aikana, että luova liikunta on prosessi niin opettajalle kuin oppilaille, mikä vaatii ajan antamista molemmille osapuolille. Koin myös onnistumisia siinä, että niin sanotusti epäaktiiviset oppilaat olivat suhteellisen hyvin mukana harjoitteissa. Palaute ja kokemukset olivatkin pääsääntöisesti positiivisia; omassa tahdissa tekeminen, tuntien erilaisuus, vapaus sekä aivojen erilainen aktivointi aiheuttivat positiivisia kokemuksia. Ylemmillä luokilla kuitenkin myös kyseenalaistettiin, miten jotkut harjoitteet liittyivät liikuntatuntiin. Lisäksi liiallinen vapaus aiheutti epävarmuutta. Itse rentouduin tutkimukseni aikana opettajana ja opin olemaan niin sanotusti paremmin läsnä oppilaiden joukossa. Innostuin tuntirakenteesta, jossa oli rauhallista aivojumppaa ja lopputunnista koko kehoa aktivoivaa hikiliikuntaa, mitä aionkin vaalia tulevaisuudessa.
  • Leppänen, Taneli (Helsingin yliopisto, 2021)
    Objectives. The purpose of this study is to find out what opportunities dance teachers in primary school see in dance education, as well as what goals they have had in their teaching. The purpose of the study is also to describe the experiences of dance teachers in their work. Methods. For the study, six people who taught dance in primary school were interviewed. The interview had features typical of both the thematic interview and the narrative interview. The material was spelled out and analyzed by means of content analysis. Results and conclusions. The interviewees considered the possibilities of dance diverse. Dance was thought to be a tool for developing self-awareness and self-image, as well as developing skills that support schooling, such as concentration and calming down. Dance was thought to promote movement skills, as well as develop expression skills and emotional skills. The teaching goals that emerged most clearly from the material were to develop movement skills, practice social skills and being in a group, increase body awareness, presence and self-understanding, and become acquainted with dance and increase dance knowledge. The teachers ’stories showed that they find the teaching of dance rewarding and meaningful. They also felt that the students liked the dance and the dancing had been accompanied by a sense of togetherness. According to the interviewees, being in contact with other students when dancing was nice for some students and challenging for some. Interviewees found it sometimes challenging to manage the group and involving students in dance.
  • Hämäläinen, Soili (2016)
    Nivel
    Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu on antanut tanssitaiteen yliopistotasoista koulutusta vuodesta 1983. Esittävien taiteiden alan jatkotutkintoja on voinut suorittaa vuodesta 1988, ja tanssi- ja teatteripedagogiikan laitos aloitti toimintansa 1997. Näillä kolmella on perustamisestaan lähtien ollut merkittävä rooli tanssitaiteen, tanssi- ja teatteripedagogiikan sekä esittävien taiteiden tutkimuksen kehittämisessä maassamme. Tämä teos tarkastelee näiden kolmen yksikön vaiheita ja sitä, mitä niiden vuorovaikutuksessa on syntynyt. Kirjan ensimmäinen osa keskittyy tanssitaiteen laitokseen vuosina 1983–1995. Soili Hämäläisen tekstiin tuovat muistojen moninaisuutta ja tapahtumien monikerroksisuutta laitoksen opiskelijoiden ja opettajien kertomukset. Kirjan toinen osa keskittyy tanssija teatteripedagogiikan kysymyksiin usean kirjoittajan esseiden ja artikkeleiden pohjalta. Keskeisiksi teemoiksi nousevat kehollisuus, dialogisuus ja kohtaamiset. Kirjoitukset pohtivat esitystä pedagogisena tapahtumana ja taitelijan ja opettajan työn yhteen kietoutumisia. Kolmannessa osassa tarkastellaan jatko-opintoja ja tutkimusta sekä kunkin kirjoittajan omaa henkilökohtaista matkaa tutkijaksi. Kirjoituksissa hahmottuvat erilaiset kokemukset tutkimustyöstä ja esittävän taiteen alan jatko-opintojen kehitys alkuajoista aina nykypäivään.
  • Santala, Marjuska (Sibelius-Akatemia, 2014)
    Tämän tutkimuksen tarkoitus on tarkastella kahden eri aineiston kautta suomalaisen kansantanssin materiaalia tämän päivän opetusvaatimuksiin ja tavoitteisiin peilaten sekä nostaa esiin nuorten ajatuksia suomalaisesta kansantanssista. Kiinnostuksen kohteena ovat nuoret, jotka eivät harrasta kansantanssia: mitä ajatuksia ja tuntemuksia laji heille tuo? Tavoitteena on myös herättää keskustelua kansantanssimateriaalin käytöstä. Tutkimus on kvalitatiivinen toimintatutkimus, jonka aineistot kerättiin opetustunneilta hämeenlinnalaisessa yläkoulussa ja kyselyllä kansantanssin harrastuskentältä. Suomalaisesta perinteestä kumpuava, uusi tanssiliikuntamuoto FolkJam oli mukana integroituna tunneille suomalaisen perinteisen ja nykykansantanssin lisäksi. Tutkija itse oli osa tutkimusta toimien opettajana tavoitteenaan reflektoida tekemistään ja pyrkiä reagoimaan mahdollisiin ongelmiin. Kansantanssi aiheutti oppilaissa aluksi hämmennystä tai passiivisuutta, mutta tuntien edetessä sosiaalinen kanssakäyminen ja kehon käyttö lisääntyivät taitojen ohella: muutosta voi pitää merkittävänä kahden kuukauden prosessissa. Kyselyaineistossa selvisi, että uutta nykykansantanssimateriaalia käytetään kansantanssin kentällä jonkin verran, mutta samalla se koettiin vaikeaksi työstää ja oppia. Tuloksista löytyy keskusteluaiheita niin koulumaailmaan kuin kansantanssin harrastuskentälle, sillä molemmilla alueilla havaittiin tarpeita uusien toimintatapojen työstämiseen.
  • Rouhiainen, Leena (2007)
    Acta Scenica