Browsing by Subject "tanssinopettajat"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-8 of 8
  • Paananen, Outi (2013)
    Taiteellis- pedagogisen opinnäytetyöni kirjallinen osuus sukeltaa koreografi- pedagogin sielun syövereihin etsimään dialogia sekä tarkastelemaan pedagogin ja koreografin valtaa kriittisesti. Opinnäytteeni taiteellinen osuus, yhteistyössä teatteripedagogiikan maisteriopiskelija Maaretta Riionheimon kanssa, sai ensi-iltansa 24.1.2013. Teos oli nimeltään Is there a Moment? ja esitystapahtuma tähtäsi aitojen hetkien ja kohtaamisten etsimiseen. Tavoitteenamme harjoituskaudella oli löytää rehellistä ja aitoa olemista, jonka kykenisimme siirtämään esityksen muotoon. Halusimme tutkia, kuinka voimme taistella passivoivaa nihilististä maailmankuvaa ja käytöstä vastaan. Löysimme ratkaisuksemme yhteisön, jonka keskinäinen rakkaus ja välittäminen antavat kaikille enemmän kuin rankka harjoittelu ottaa. Oma henkilökohtainen kiinnostuksen kohteeni oli tutkia myös omaa aktiivista ja passiivista olemistani opettaja-koreografin asemassa. Halusin kiinnittää huomiota alusta saakka siihen, kenellä valtaa milloinkin on ja kuinka itse otan tai annan valtaa toisille. Esityksemme koostui kolmesta osiosta, jotka tutkivat aikaa, tilaa ja massaa, tai konkreettisemmin lihallisuutta. Harjoituskautemme harjoitteet olivat selvästi esillä teoksemme taiteellisessa lopputuloksessa ja tarkoitus olikin suunnata teoksemme kohti tapahtumaa, jossa esiintyjät ja katsojat saavat kohdata aidosti, tiettyjen sääntöjen turvin. Katseesta muodostui kohtaamisen määrittävin aisti ja elementti, koska katseen kautta vielä myös katsojilla itsellään oli valtaa vaikuttaa kohtaamisiin. Opinnäytteeni kirjallisessa osiossa avaan teoreettisia lähtökohtiani Paulo Freiren sorrettujen pedagogiikasta Simo Routarinteen vallan ja vuorovaikutuksen keinoihin. Prosessimme alussa emme tienneet, mitä tulemme tekemään, enkä näin ollen pystynyt etukäteen määrittelemään tutkimuskysymyksiäni erityisen tarkasti. Kirjoitusvaiheessa prosessista alkoi kuitenkin näkyä muutamia tärkeitä näkökulmia, joista tärkeimpinä pidän autenttisuuteen pyrkimistä sekä ohjaajan valtaa. Autenttisuudesta puhun prosessia kuvaavissa kappaleissa ja ohjaajan valtakysymykset sijoittuvat loppukappaleisiin, jotka käsittelevät ohjaajien roolia ja pohdintaa prosessista.
  • Mikkola-Ylitolva, Saara (2015)
    Tässä opinnäytetyössä tarkastelen eri ikäisten ja eri aikakausilla eläneiden kansantanssinopettajien opettamiseen ja toisen ihmisen kohtaamiseen liittyviä kokemuksia huomioiden kansantanssille tyypillinen ympäristö ja sen vaikutus. Lähestyn aihetta kansantanssinopettajien kertomien kokemusten avulla. Kansantanssiopettajien opetustyöhön liittyvät kokemukset, jotka ovat näyttäytyneet heille henkilökohtaisella ja ammatillisella tasolla merkityksellisinä, johdattavat tutkimuksen kulkua. Kansantanssi vaatii historiallisen ja kulttuurisen yhteyden käsittämisen, ja siten nostan mukaan myös suomalaisessa kansantanssissa 1900-luvun alussa merkittävästi vaikuttaneen Anni Collanin (1876–1962) ajatuksia täydentämään tutkimuksen kokonaiskuvaa. Työn voimallisena liikkeellepanijana on toiminut henkilökohtainen tarve laajentaa omaa ymmärrystä ihmisestä, opettamisesta ja kansantanssista ja niitä sitovasta kontekstista. Katson, että taideopettajana olen sitoutunut taiteeseen ja kasvattajana kytkeytynyt yhdistämään työhöni sekä maailmankatsomukseni että elämänkokemukseni ja niiden tuoman ymmärryksen. Uskon opettajuuden kasvun kaaren olevan jatkuva ja kerroksittain kypsyvä kuten ihmisyys ja taiteilijuus. Uskon omien kokemusten reflektoinnin kautta olevan mahdollista saavuttaa tarkempi tietoisuus itsestä ja ympäristöstä. Uskon myös kohtaamiseen ja dialogiin, joiden avulla voimme yhdessä tulkita ja muuttaa ympäröivää todellisuuttamme. Ajatteluani ohjaa fenomenologinen tutkimusote, jossa tutkimuksen kohteena on yksilön kokemuksellinen suhde maailmaan, jossa hän elää. Tutkimustyö käynnistyi syksyllä 2014, jolloin kutsuin alalla aktiivisesti toimivia kansantanssinopettajia jakamaan kokemuksiaan. Kesään 2015 mennessä ilmoittautuneita opettajia oli neljä, joista kolme vastasi kirjallisesti puolistrukturoituun kyselyyn. Kirjallisen vastaamisen jälkeen opettajat tarkensivat kokemuksiaan suullisesti teemahaastattelussa, minkä lisäksi yksi opettaja vastasi suullisesti kyselyyn. Tutkimuksen aineisto muodostuu kolmesta osasta: kirjallisista kyselyvastauksista, työn pääaineistoksi muotoutuneista suullisista haastatteluista, sekä Collanin arkistomateriaalista, jota pyrin lähestymään pitäen silmällä hänen yksilöllistä ja henkilökohtaista kokemusmaailmaansa. Tutkimukseen osallistuneet kansantanssinopettajat nostivat esiin positiivisia työhön liittyviä kokemuksia. Kaikkiin kokemuksiin liittyi toisen ihmisen kohtaaminen ja vuorovaikutuksen merkityksellisyys; yhteistyön ja dialogin kautta saavutettiin onnistumisen kokemus. Kertomuksiin liittyi lisäksi laajasti pohdintaa omasta ammatti-identiteetin muotoutumisesta, ammattiin liittyvistä yksilön henkilökohtaisista epävarmuustekijöistä ja ympäristön aiheuttamista ulkoisista haasteista. Esille nousi, että ulkoiset työtä rajaavat tekijät tai ulkoapäin työhön kohdistuvat paineet vaikuttavat työn sisältöön siten, että omaa taiteellista ja pedagogista näkemystä arkaillaan hyödyntää. Turhautumisen tunteet näyttivät ensisijaisesti liittyvän laajoihin, hitaasti muuttuviin ja muutettavissa oleviin näkemyksiin ja toimintatapoihin työympäristön ja yhteiskunnan tasolla. Tähän työhön yhdistyi oman ymmärryksen aukeamisen lisäksi toive antaa ääni kansantanssinopettajien hiljaiselle tiedolle, sille sanattomalle ja osin tiedostamattomalle tietotaidolle, jonka he omaavat. Yllättäen tutkimus toi esiin, että ammattikentällä on aihealueita, joita ympäröi hiljaisuus. Yhtenä tällaisena aihealueena näyttäytyy kansantanssin ja taiteen välinen suhde. Hiljaisuuteen ja hiljaiseen tietoon liittyvä salaperäisyys näyttää kietovan ja kiehtovan kansantanssinopetukseen liittyviä monimuotoisia aspekteja.
  • Westerinen, Justiina (2017)
    Teatterikorkeakoulun julkaisusarja
    Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun tanssinopettajan ja teatteriopettajan maisteriohjelmat ovat 20 vuoden ajan kouluttaneet esittävän taiteen opettajia, joilla on valmiudet sekä ihmisten kohtaamiseen että taiteen vaalimiseen. Koulutus on synnyttänyt erityistä taiteellista ominaislaatua ja uudenlaista taiteellista toimintaa, joka voi vastata tulevaisuuden moniin haasteisiin ehdottamalla toisenlaisia havaitsemisen, ajattelemisen ja yhdessä olemisen tapoja ja reagoimalla herkästi todellisuuteen. 20 vuodessa ohjelmista on valmistunut 97 tanssinopettajaa ja 85 teatteriopettajaa. Neljä valmistunutta on suorittanut myös alansa tohtorintutkinnon. Lisäksi yhteensä 32 tanssi- tai teatterialan maisteria on suorittanut erilliset opettajan pedagogiset opinnot. Valmistuneita toimii erityisesti taiteen perusopetuksessa, vapaan sivistystyön oppilaitoksissa, ammatillisessa koulutuksessa ja korkeakouluissa, mutta myös peruskouluissa ja lukioissa. Maisteriohjelmien koulutussuunnittelijana on lähes koko niiden olemassaolon ajan toiminut FM Justiina Westerinen, joka on koonnut yksiin kansiin tanssi-ja teatteripedagogiikan koulutusalojen syntyhistoriaa ja nykypäivää. Aineistona hänellä on ollut oman kokemuksensa ohella monipuolista materiaalia pöytäkirjoista opiskelijapalautteisiin. Kirjassa on runsas kuvitus.
  • Heino, Soja (2014)
    Taidepedagogisessa opinnäytetyössäni tuon esille näkökulmia ja esitän mahdollisuuksia tanssinopettajan tapahtumatuotantoon. Lähestyn aihetta Oulun ammattikorkeakoulun tanssinopettajaopiskelijoiden ajatusten, sekä tanssinopettaja-tapahtumatuottaja Mira Kolasen haastattelun kautta. Kiinnostuksen kohteena on, kuinka Oulun ammattikorkeakoulun tanssinopettajaopiskelijat kokevat tapahtumatuottamisen olevan osat tanssinopettajan opintoja ja tanssinopettajan työnkuvaa. Käytän tutkimuksessa hermeneuttis-fenomenologista tutkimusotetta, jonka kautta sain mahdollisuuden käsitellä aihetta sekä yksityiskohtiin että laajempiin käsitteisiin perehtyen. Hermeneuttisen kehämallin kautta tutkimusaineistosta saamani tieto löysi projisointipinnan tanssinopettajien työkentän kanssa. Tutkimuskysymykseni laajeni käsittelemään tanssinopettajien koulutuksen suhdetta työkentällä tarvittaviin tarpeisiin ja vaatimuksiin tapahtumatuotannon näkökulman kautta. Tutkimukseni teoria ja arvopohja tulee Lauri Rauhalan holistisesta ihmiskäsityksestä, sekä Paolo Freiren dialogisuuden ja muutoksen etiikasta. Pyrin tuomaan esille lähtökohtia, joista tanssinopettajien koulutus koostuu, sekä käsittelen tapahtumatuotannon teoriaa. Pohdin tanssinopettajakoulutusten mahdollisuutta syventää tanssinopettajien ammattitaitoa, kun keinoina ovat dialoginen pedagogiikka ja tapahtumatuotanto.Tanssinopettajaopiskelijoiden kokemukset opiskelusta ja näkemykset tulevaisuuden työstä luovat lähtökohtia tanssinopettajaopiskelijoiden koulutussisältöjen kehitysehdotuksille. Tuon tutkimukseen mukaan myös omat kokemukseni tanssinopettajasta tapahtumatuottajana. Tutkimuksen aikana esioletukseni siitä, että tanssinopettajaopiskelijat kaipaavat vielä konkreettisempaa opetusta tanssipedagogiikan ja tapahtumatuottamisen yhteydestä syventyi. Tanssinopettajaopiskelijat tulevat tarvitsemaan tapahtumatuotannon taitoja tulevassa työssään. On tärkeää, että tanssinopettaja tietää kuinka tuotannonala ja sen osa-alueet toimivat. Vielä tärkeämpää on, että hän pystyy yhdistämään teorian joustavasti omaan ammattitaitoonsa ja laajentamaan luovaa työtään tapahtumatuotannon työkaluilla. Tanssinopettajan työnkuva niin opettajana, tanssijana, koreografina, tuottajana kuin taitelijanakin kaipaa tukea. Koen, että tapahtumatuottamisen taidot avaisivat suuria mahdollisuuksia toteuttaa sekä taidepedagogiikkaa että taiteellista työtä yhdessä. Vapaus toimia oman alansa kehittäjänä ja oman yhteisönsä kulttuurituottajana antaa toivoa jaksavasta, yli ammattirajojen verkottuvasta ja inspiroituneesta tanssinopettajasta. Tuon tutkimuksen lopussa esille ehdotuksia ja ajatuksia tanssinopettajan koulutuksen kehittämiseen. Kehittämällä ja syventämällä koulutuspolkua, sekä antamalla tanssinopettajille mahdollisuuksia ja työkaluja kehittää omaa ammattitaitoaan, luo perusteluja taiteen, kulttuurin ja taidekasvatuksen olemassaolon tärkeydelle. Tanssinopettajan tieto-taitojen hyödyntäminen monipuolisemmin tanssinkentällä tukee ajatusta dialogisesta, kehittyvästä ja verkostoituvasta ammattikentästä. Liikkeen opettamisen lisäksi tanssinopettajien tapahtumatuottamisen yhteiset lähtökohdat olisivat siis näin ollen samat kuin taidepedagogiikassakin: ihmiskäsitys, dialoginen kohtaaminen ja vuorovaikutus.
  • Kullberg-Turtiainen, Marjo; Forsbom, Maj-Britt; Säynevirta, Kirsi; Molander, Kiki (Kela, 2021)
    Kuntoutusta kehittämässä
    Tämän julkaisun tavoite on kuvata tanssikuntoutusmenetelmän kehittämistä, siitä saatuja kokemuksia ja koota ehdotuksia sen edelleen kehittämiseksi. Tanssin merkitystä neurologisessa kuntoutuksessa on tutkittu hyvin vähän. Helsingin yliopiston psykologian ja logopedian osaston ja Validia Kuntoutus Helsingin kehittämis- ja tutkimushankkeen tavoitteena oli kehittää moniammatillinen, tanssinopettajan ja fysioterapeutin yhdessä ohjaama yksilöllinen tanssikuntoutusmenetelmä aivovammakuntoutujille. Kehityshankkeessa ja siihen liittyneessä pilottitutkimuksessa (Särkämö ym. 2021) osallistujina oli 11 vaikean traumaattisen aivovamman saanutta, aivovamman kroonisessa vaiheessa ollutta henkilöä. Tanssikuntoutus on neurologinen kuntoutusmuoto, joka tarkoittaa tässä tanssinopettajan ja fysioterapeutin yhdessä ohjaamaa yksilöllistä terapiaa vaikean/erittäin vaikean aivovamman saaneelle henkilölle, jolla on rajoitteita liikkumis- ja toimintakyvyssä, mutta tarpeeksi motorista toimintaa pystyäkseen osallistumaan tähän kuntoutusmuotoon. Tanssinopettaja ohjaa kuntoutujaa tanssimaan koreografiaan ja fysioterapeutti ohjaa tarvittaessa kuntoutujaa manuaalisesti. Fysioterapeutin ohjauksen tavoitteena on auttaa kuntoutujaa suorittamaan tanssiliikkeen mahdollisimman oikein ja toteuttamaan tanssisarjan mahdollisimman oikeassa rytmissä, jolloin kuntoutuja voi saada kokemuksen siitä, kuinka koko keho osallistuu tanssiin, vaikka omatoiminen liikkeiden suorittaminen ei onnistuisikaan. Tanssiasento (esimerkiksi istuen tai seisten), koreografia, fysioterapeutin ohjaus ja kuntoutujan valitsema tanssittava lempimusiikki sovitetaan yksilöllisesti ottaen huomioon kunkin kuntoutujan fyysiset ja kognitiiviset rajoitteet ja kyvyt. Tavoitteena on motorinen, kognitiivinen ja emotionaalinen kuntoutuminen. Tanssi-liiketerapiasta (TLT) tanssikuntoutus eroaa monella tavalla. TLT on psykoterapian soveltava muoto, tanssikuntoutus on neurologista terapiaa. Nyt käsillä olevassa julkaisussa kerromme, kuinka tanssikuntoutus sai alkunsa, kuinka tätä terapiamuotoa vietiin eteenpäin hankkeen aikana ja miten sitä suunnitellaan kehitettävän edelleen. Kuvaamme sitä, kuinka tanssinopettaja, fysioterapeutti ja kuntoutuja toimivat yhteistyössä. Kerromme kuntoutuksen toteuttamisesta ja hankkeen aikana saaduista havainnoista ja kokemuksista. Pohdimme, mihin tanssikuntoutus voi vaikuttaa ja kuinka sitä kannattaisi kehittää edelleen.