Browsing by Subject "tarinankerronta"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Hirvensalo, Johanna (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmassa tarkastellaan Pohjois-Amerikan intiaanien tarinankerrontaperinteeseen ja sykliseen (kehämäiseen) aikakäsitykseen liittyviä symbolisia kehiä ja niiden merkitystä Thomas Kingin romaanissa Green Grass, Running Water (1993). Tutkimusmenetelmäksi valittiin romaanin lähiluku, ja analyysin pohjana on käytetty Pohjois-Amerikan intiaanikulttuureista tehtyä antropologista tutkimusta sekä intiaanien kirjallisuudesta tehtyä kirjallisuudentutkimusta, erityisesti sellaista, joka käsittelee Thomas Kingin teoksia. Tutkielman ensimmäisessä luvussa esitellään romaanin lisäksi erilaisia kehiä ja niiden symboliikkaa Pohjois-Amerikan intiaanikulttuureissa. Tämä toimii pohjana romaanin analyysille seuraavissa luvuissa. Toisessa luvussa käsitellään intiaanien tarinankerrontaperinnettä ja analysoidaan sitä, millaisia tarinankerrontaan liittyviä kehiä romaanista löytyy ja millainen merkitys niillä romaanissa on. Tutkielman tässä luvussa osoitetaan, että kaikki romaanin sisältämät kertomukset muodostavat osittain sisäkkäisiä kehiä, joita voidaan tarkastella rakenteen, motiivien, sanavalintojen ja teemojen kautta. Tämän lisäksi luvussa kuvataan sitä, millainen yhteys tarinankerronnalla ja siinä esiintyvillä kehillä on identiteetin rakentamiseen ja kotiin palaamiseen romaanin kuvaamassa intiaaniyhteisössä. Tutkielman kolmannessa luvussa tarkastellaan romaanissa esiintyvää syklistä aikakäsitystä ja sen ymmärtämisen merkitystä. Syklinen aikakäsitys muodostaa perustan romaanin keskeisille tapahtumille, kuten luomismyytin toistuvan kerronnan vaikutuksille, ja myyttisten olentojen mahdollisuus liikkua ajan ja avaruuden halki ilman lineaarisen aikakäsityksen rajoitteita on syklisen aikakäsityksen seurausta. Tässä luvussa näytetään myös, miten syklinen aikakäsitys ohjaa huomion ihmisten ja tapahtumien välisiin suhteisiin ja miten tämä kaikki liittyy aikaisemmin tarkasteltuun kehän symboliikkaan romaanissa. Neljännessä luvussa esitetään yhteenveto tutkimuksen tuloksista ja sen aikana tehdyistä havainnoista, minkä lisäksi siinä pohditaan tämän kaltaisen tutkimuksen merkitystä niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta. Lisäksi viisi kaavakuvaa (liitteenä) havainnollistavat erilaisia romaanissa esiintyviä kehiä ja niiden keskinäisiä suhteita. Tutkielmani täydentää aiempaa tutkimusta Thomas Kingin teoksista osoittaessaan, miten romaanissa esiintyvät intiaanien tarinankerronnan kehät ja syklisen aikakäsityksen kehät liittyvät toisiinsa. Tämän lisäksi tutkielmani korostaa kehien merkitystä romaanin tärkeiden teemojen ja kokonaisuuden ymmärtämisen tukena.
  • Kauritsalo, Petri (Helsingfors universitet, 2017)
    Tässä tutkielmassa analysoin Never Alone -videopeliä ja millä tavoin se on adaptaatio Robert Nasruk Clevelandin perinteisesti suullisesti kerrotusta alaskalaisesta Inupiaq-alkuperäiskansan tarinasta Kunuuksaayuka. Tutkielman keskeisiä teemoja ovat Alaskan Inupiaq-alkuperäiskansan kulttuuriset vaikutteet videopelin henkilöhahmoihin ja keskeisiin teemoihin. Analysoin jokaista videopelin kolmeatoista lukua, sekä vertaan niitä alkuperäisen teoksen rakenteeseen ja sisältöön. Tutkimalla Inupiaq-kansan kulttuuria ja historiaa tarkoituksenani on selvittää, miten ne esitetään sekä videopelissä että alkuperäisessä tarinassa. Analyysini kohteena on videopelin kolmetoista lukua, joista jokaisessa esitetään Inupiaq-kansalle tärkeitä teemoja ja kulttuurisia arvoja. Analysoin myös, kuinka uskollinen videopelin tarina ja tapahtumat ovat alkuperäiseen tarinaan verrattuna tutkimalla mitä adaptaatioprosessissa on otettu huomioon, kun tarina on käännetty suullisen kerronnan muodosta interaktiivisen videopelin muotoon. Vertailen miten tarinan sisältöä on muutettu tarkastelemalla onko tarinallisia elementtejä muutettu, lisätty tai poistettu. Tutkielman keskeisin teoreettinen viitekehys on Robert M. Nelsonin teoria homologiasta kirjalisuudessa, jonka mukaan useat teokset voivat olla peräisin samasta lähteestä ja pitää sisällään saman perusrakenteen. Tarinasta Kunuuksaayuka on olemassa monta erilaista versiota, joista jokainen on omalla tavallaan erilainen kertojasta riippuen, mutta kaikissa tarinoissa on hahmotettavissa sama perusrakenne. Tämä tutkielma analysoi Clevelandin Kunuuksaayukan ja videopeli Never Alonen välillä olevaa homologiaa kirjallisuuden näkökulmasta. Tutkin jokaista videopelin lukua tapahtumajärjestyksessä, videopelin juonen tapahtumien kulun mukaisesti. Kiinnitän huomiota videopelin pelimekaniikkoihin ja siihen, miten tietyt pelimekaniikat heijastavat Inupiaq-kansan arvoja. Analysoin tapahtumien kulun mukaisesti videopelin yhteyttä alkuperäiseen teokseen, joka on Inupiaq-kansan jäsenen, Robert Nasruk Clevelandin, versio tarinasta Kunuuksaayuka, joka on hyvin tunnettu tarina Inupiaq-kansan keskuudessa. Inupiaq-kansan piirissä suullinen tarinankerronta on merkittävä osa heidän kulttuuriaan ja identiteettiään, ja tarinat pitävät sisällään huomattavan määrän kulttuuriperimää ja tietoa, jota välitetään uusille sukupolville tarinankerronnan kautta. Analysoin tutkimuksessani myös Cultural Insight -dokumenttivideoita, jotka ovat pelin sisällä olevia lyhyitä dokumenttivideotiedostoja, jotka kertovat Inupiaq-kansan tavoista, kulttuurista, uskomuksista ja arvoista. Videoilla Inupiaq kansan jäsenet keskustelevat arvoistaan ja kulttuuristaan aina senhetkisen teeman viitekehyksessä. Cultural Insights -videoita on yhteensä kaksikymmentäneljä ja niitä voi katsoa joko pelin aloitusvalikoista tai videopeliä pelatessa. Videot ovat aluksi lukittuja - kahta ensimmäistä lukuunottamatta - mutta vapautuvat katsottaviksi, kun pelaaja etenee pelissä tiettyyn kohtaan. Analysoin miten videot täydentävät ja puhuttelevat videopelin osien teemoja sekä miten ne antavat pelaajalle tietoa Inupiaq-kansan kulttuurista. Tarkastelen lopuksi millaisen vastaanoton Never Alone -videopeli on saanut sekä kansainvälisesti että Inupiaq-kansan keskuudessa, koska yksi pelikehittäjien tavoitteista on ollut välittää Inupiaq-kansan kulttuurista perimätietoa videopelin kautta.
  • Laurilehto, Riikka (2019)
    In the written part of my thesis, I am looking into how sustainability thinking should be reformulated in feminist, post-humanist ontological terms, and how this renewed sustainability thinking could inform the working structures of artistic working groups in the field of performing arts. The focus is on "why" and "how" we as humans should start practicing a non-anthropocentric worldview to formulate ecologically-minded and sustainable life and work practices. These practices should be equality-driven, keen on enjoyment and regenerative energy, and globally aware but locally invested. I have a special emphasis on the importance of formulating new language and representational narratives – both in the arts and other everyday contexts – to acknowledge the ecological and symbiotic nature of human and nonhuman subjects and their shared habitat planet Earth. In the performing arts context, my interest is centred on how working groups should structure their work socially, materially and artistically to respect and accurately depict this symbiotic real. My personal experiences in professional education and productions runs as an exemplary thread throughout the thesis. In the first chapters I will describe the terms ecology and sustainability as they are used in the frame of this work and will provide a short historical summary of the Western sustainability movement. In the third chapter I will articulate what I see as the main issues in conventional sustainability thinking, namely anthropocentrism, the admiration for austerity and the inability to change business-as-usual. Through this articulation, I reformulate sustainable equality and subjectivity through post-human philosophy and feminist theory. In the fourth chapter I give a deeper insight to ecologically complex storytelling and what kind of forms it might take in performance. The fifth chapter consists of questions and thematic areas of focus for artistic working groups in the field of performing arts to consider when formulating sustainability guidelines for their work. I detail six areas of focus: equality and transparent communication, energy use, enjoyment, temporality and time, locality and delegating responsibility. This chapter is greatly influenced by my own experiences in production processes and is complemented with a few exemplary practices from the European contemporary performance field. In the sixth and final chapter, I present and analyse three different productions I have participated in as a working group member and performer during 2018 and 2019. I look at each performance with a sustainability focus approach. The three productions are: Their Limbs Their Lungs Their Legs, a big stage dance production, and the artistic part of my thesis; Of being in the Dark, a site-sensitive outdoors piece and olento / olio / otus / eläin / eläjä, a first exploration phase towards a movement and sound piece.