Browsing by Subject "tarjouskilpailut"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Tukiainen, Janne (2002)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia Helsingin sisäisen bussiliikenteen kilpailuttamista vuosina 1997 - 2001. Tarkastelun painopisteenä on kilpailun vaikutus tarjoushintoihin. Ennen kaikkea kilpailun ja voittaneen tarjouksen eli hankintakustannusten yhteys on kiinnostuksen kohteena. Lisäksi tarkastellaan millä tavoin tarjouskilpailun järjestäjä voi vaikuttaa kohteiden suunnittelulla kilpailun määrään. Käytetty tarjouskilpailuaineisto on kerätty kirjoittajan toimesta ja on ensimmäistä kertaa käytössä tässä tutkimuksessa. Tutkimuksessa esitellään bussiliikennemarkkinoiden erityispiirteitä, erityisesti yritysten kustannuksiin ja sitä kautta tarjoushintoihin vaikuttavia tekijöitä perustuen Berechmanin (1993) tutkimukseen. Tällaisia ovat esimerkiksi skaala- ja verkostoedut, eri maiden väliset suhteelliset edut ja markkinoille tulon esteet. Empiirinen analyysi tavallisella PNS-menetelmällä kuitenkin osoittaa, ettei näillä ominaisuuksilla näyttäisi olevan vaikutusta tarjoushintoihin. Lisäksi käydään läpi sääntelyn ja sen purkamisen teoreettisia perusteita sekä kokemuksia sääntelyn purkamisesta ja kilpailuttamisesta eri maissa. Keskeisenä teoreettisena perustana on huutokauppateoria. Yleisen teorian esittelyn lisäksi, käsitellään tehtyjä empiirisiä huutokauppateoreettisia tutkimuksia ja tarkastellaan huutokauppateorian empiirisen tutkimisen ongelmia, joita Laffont (1997) käsittelee tutkimuksessaan. Lisäksi esitetään yksityisen arvon malli hankintahuutokaupoille, soveltaen McAfeen ja McMillanin (1987) tutkimusta. Sen perusteella lisääntyneen kilpailun tulisi alentaa tarjoushintoja. Tämä on ensimmäinen tutkimus, jossa huutokauppateoriaa sovelletaan bussiliikenteen kilpailuttamiseen. Empiirinen analyysi osoittaa, että vaikka lisääntynyt kilpailu alentaa kaikkia tarjouksia, muutos ei ole tilastollisesti merkitsevä (p = 0,08). Pienen p-arvon perusteella voidaan kuitenkin varauksin todeta yhden lisätarjoajan mukaantulon kilpailuun laskevan tarjoushintoja noin yhden prosentin keskiarvohintaan verrattuna. Tarkasteltaessa voittaneen tarjouksen ja tarjoajien lukumäärän yhteyttä todetaan, että selvää yhteyttä ei ole havaittavissa. Näin ollen huutokauppateoreettisen tarkastelun yhteydessä tehty yksityisen arvon oletus ei saa empirialta tukea. Tosin sekä käytettyä menetelmää että valittuja muuttujia on mahdollista jalostaa. Suunnittelijan mahdollisuudet alentaa hankintakustannuksia kilpailua lisäämällä ovat hyvin rajalliset. Tämän tutkimuksen näkökulman perusteella vallitsevaa kilpailuttamistapaa ei kannata muuttaa. Halutessaan vaikuttaa kilpailuun määrään suunnittelijan ainoaksi mahdolliseksi keinoksi havaitaan sopimuskauden pituuden lyhentäminen. Sopimuskauden pituuden vähentäminen vuodella lisäisi tarjoajien lukumäärää 1,18 kappaletta. Keskeisiä lähteitä: BERECHMAN, JOSEPH (1993): Public Transit Economics and Deregulation Policy. Studies in Regional Science and Urban Economics 23. North-Holland, Amsterdam. LAFFONT, JEAN-JACQUES (1997): Game Theory and Empirical Economics: The Case of Auction Data. European Economic Review 41, 1-35. McAFEE, PRESTON R. - McMILLAN, JOHN (1987): Auctions and bidding. Journal of Economic Literature 25, 699-738.
  • Hiltunen, Risto (2007)
    Tutkimuksen kohde on keskihajonnan vaikutuksen käsittely hinta–laatu-suhteen kaavassa. Jos kahden summattavan muuttujan keskihajonta on hyvin erisuuri, ei näiden painotettu summa muodostu oikeassa suhteessa. Tarkoitus on, että hinta–laatu-suhteen laskemisessa keskihajonnan vaikutus muuttujien suhteeseen poistetaan. Tämä toteutetaan käytännössä standardoinnilla, joka on tilastotieteessä paljon käytetty menetelmä tällaisissa tilanteissa. Tutkimus tarkastelee myös standardoinnin vaikutusta käytännössä Suomen rakennusalan suunnittelun tarjouskilpailuissa viimeisen kahden vuoden aikana. Tilastotieteen teorian pohjalta voidaan todeta, että standardointi sopii hinta–laatu-suhteen kaavaan. Standardointi säilyttää jakauman muodon, ja myös aineiston korrelaatiot säilyvät. Hajonnan huomioinnin mielessä se on myös parempi kuin nykyiset hinta–laatu-suhteen laskentakaavat. Suoritetun 150 havainnon otoksen analyysin tulokset kertovat, että standardointi vaikuttaa käytännössä tarjouskilpailujen tuloksiin merkittävästi. Tarjouskilpailun voittaja vaihtuu 37 %:ssa tapauksista, ja järjestys vaihtuu lähes 72 %:ssa tarjouksista. Työn yhteydessä tarkastellaan laajasti summattavien muuttujien ominaisuuksia. Tarkastelun yhteydessä pohditaan mm. tapoja arvioida laatumuuttujaa, ja sen taustalla olevia komponentteja. Hintapisteytykselle esitetään uusi laskentatapa, joka pyrkii huomioimaan poikkeavia havaintoja. Koska tutkimus on tehty julkisen hallinnon tarjouskilpailuiden tarpeisiin, myös uuden hankintalain rajaamat puitteet on huomioitu esiteltävissä menetelmissä. Tutkimuksen tulokset on esitetty todennäköisyyden frekventistisinä tulkintoina, ja toteutetussa tutkimuksessa on aineiston arviointiin käytetty apuna tilastotieteen otantateoriaa, jonka pohjalta on pohdittu aineiston yleistettävyyttä. Arvioinnissa on käytetty apuna todennäköisyyksille laskettuja luottamusvälejä, joita on tarkennettu äärellisyyskorjauksella. Apuvälineeksi tarjouskilpailujen arviointiin tutkimus ehdottaa hajontasuhdetta, joka mittaa tarjouskilpailun onnistumista hajonnan kannalta. Tutkimustulokset eritellään arkkitehti-, yhdyskuntatekniikka- ja talonrakennustekniikan suhteen. Eräs mielenkiintoinen lisähuomio on, että noin 23 %:ssa tarjouksista on sekä alhaisin hinta että paras laatu. Tutkimuksen pohjalta näyttäisi myös siltä, että tarjouskilpailuissa painotetaan nykyään kertoimina selkeästi enemmän laatua kuin hintaa. Tärkeimpiä käytettyjä lähteitä ovat Journal of construction engineering and management:issä julkaistut rakennusalan artikkelit hinta–laatu-suhteeseen liittyen. Tätä lehtisarjaa tukee myös muutama vastaava rakennusalan kansainvälinen julkaisu, kuten Building and environment. Suomalaisista lähteistä tärkeimmät ovat Lahdenperän ja Sulankiven artikkeli rakennushankkeiden valinnasta, sekä Tauriaisen "Suunnittelupalvelujen valintaopas". Laissa tärkein lähde on uusi hankintalaki.