Browsing by Subject "taudit"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-9 of 9
  • Taskila-Åbrandt, Taina (2000)
    Tuberkuloosi oli Suomessa aina 1950-luvulle hyvin leimaava sairaus, joka asetti sitä sairastaneet ihmiset marginaaliseen asemaan asemaan yhteiskunnassa. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, miten tämä leima ilmeni ja minkälaisia muotoja se sai. Tutkimuksen keskiössä ovat tuberkuloosia sairastaneet ihmiset. Kuinka he marginaalisen asemansa kokivat ja millaisia selviytymiskeinoja he käyttivät. Tutkimusongelmaa lähestytään sosiologisessa tutkimusperinteessä paljon käytetyn Erwing Goffmanin stigmateorian kautta. Tärkeimpänä tutkimusaineistona ovat Parantolaperinne-kilpailun kirjoitukset. Analyysimenetelmänä on Glaserin ja Straussin kehittämä ja myöhemmin Straussin ja Corbinin tarkentama Grounded theory. Tuberkuloosi oli hyvin voimakkaita mielikuvia herättänyt sairaus. Ennen 1900-lukua tuberkuloosia koskevat mielikuvat olivat luonteeltaan romanttisia, mutta 1900-luvulle tultaessa sairauden negatiiviset mielikuvat tulivat yhä tavallisemmiksi. Negatiivisilla mielikuvilla oli suuri merkitys leiman syntymiseen. Keskeisellä sijalla tutkimuksessa onkin kysymys siitä, mikä tuberkuloosin luonteessa oli sellaista, että se leimasi siihen sairastuneet. Negatiivisten mielikuvien alkuperää etsitään tuberkuloosin lääketieteellisestä luonteesta ja sairauden hoitotavoista. Varsinkin tuberkuloosia koskevalla terveysvalistuksella oli yksilöä syyllistävä ja leimaava vaikutuksensa. Myös parantolahoidolla oli merkityksensä leimautumisessa, koska viimeistään parantolassa olo teki tuberkuloottisen ihmisen sairaudesta kiistattoman tosiasian muiden ihmisten silmissä. Sairastumiskokemus jaetaan tutkimuksessa neljään eri ajanjaksoon perustuen sairastuneiden itsensä tapaan jäsentää sairautensa kulku. Nämä neljä ajanjaksoa olivat: sairastuminen, parantolassa olo, toipuminen ja elämä sairauden jälkeen. Sairastuminen ja elämä sairauden jälkeen olivat yksilöllisiä kokemuksia, mutta parantolassa olo sai kertomuksissa niin samankaltaisia merkityksiä, että voidaan puhua parantola-ajan kollektiivisesta muistamisesta. Tuberkuloottisia sairastaneilla ihmisillä oli runsaasti erillaisia leimautumiskokemuksia, jotka ilmenivät konkreettisesti sairauden jälkeen mm. asunnon ja työpaikan saannin vaikeutena. Selviytyäkseen jokapäiväisessä elämässään tuberkuloosipotilaat käyttivät erillaisia selviytymiskeinoja. Tutkimuksessa käytetään soveltaen Agnes Milesin kehittelemää, alunperin vammaisia ihmisiä koskevaa, selviytymisstrategioiden luokitusta. Miles jakaa strategiat neljään eri luokkaan, jotka ovat: peittely, eristäytyminen, normalisointi ja taistelu. Tuberkuloosia sairastaneiden ihmisten kohdalla esille tulivat salailu ja välttely hetkellisinä selviytymiskeinoina. Koko elämää kattavana selviytymiskeinona normalisointi oli kaikista keinoista yleisin. Vähitellen sairaus alkoi menettää merkitystään, ja elämään tuli tärkeämpiä, sitä uudelleen jäsentäviä tekijöitä. Tällaisia olivat esimerkiksi perheen perustaminen ja lasten saaminen. Toisin kuin Milesin esittämässä taistelustrategiassa, missä korostetaan leimautuneiden ihmisten mahdollisuuksia vaikuttaa asioihinsa järjestön kautta, tuberkuloosia sairastaneiden ihmisten kohdalla korostui henkilökohtaisen taistelun merkitys. Yhteistä kertomuksille olikin yksilöllisten ratkaisujen korostuminen sairaudesta selviytymisessä.
  • Lavikainen, Anniina (2006)
    Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, minkälaista on fibromyalgian kaltaista kroonista sairautta sairastavien arki ja elämä. Fibromyalgia on krooninen sairaus, jonka etiologia ei ole yksiselitteinen, ja jonka pääoireisiin kuuluvat krooninen kipu, väsymys ja uupumus. Fibromyalgiaa esiintyy noin 2 %:lla väestöstä. Fibromyalgiaa sairastavien arkea lähestyttiin tutkimalla sairastuneiden kertomuksia nojautuen sairauden kokemusta hahmottavaan teoreettiseen kirjallisuuteen sekä narratiivisuuteen ja sairausnarratiivien analysoimiseen. Tutkielman aineistona on 13 fibromyalgiaa sairastavan yksilöhaastattelua, jotka on tehty käyttämällä väljää teemahaastattelukehikkoa apuna. Enemmistö haastateltavista on keski-ikäisiä naisia, mutta joukossa on myös muutamia miehiä ja nuorempia henkilöitä. Tutkielman analyysimenetelmänä on narratiivinen analyysi ja varsinkin sairasunarratiivien tutkiminen. Sairastuneiden haastatteluja kohdeltiin narratiiveina myös siksi, että niiden kautta haluttiin päästä sairastuneiden sairauden kokemusta lähelle. Tutkielman tärkeimpinä teoreettisina lähteinä toimivat sekä sairauden kokemusta valottava teoreettinen kirjallisuus että laaja sairausnarratiiveja käsittelevä kirjallisuus, joista varsinkin Arthur Frankin (1995) Illness narratives-teos oli tutkielman aiheen kannalta tärkeä. Tutkielman päätutkimuskysymys selvitti fibromyalgiaa sairastavien sairauden kokemusta ja sen eri aspekteja. Lisäksi toinen yhtä tärkeä tutkimuskysymys selvitti onko fibromyalgiaa sairastavien kertomuksista löydettävissä Frankin hahmottelemia sairausnarratiivien piirteitä. Tutkielman tuloksena selviää, että fibromyalgia on sairautena moniselitteinen ja oireiltaan perinteisistä akuuteista sairauksista eroava sairaus. Fibromyalgiaa sairastavilla on käsityksiä, että fibromyalgia ei ole sairautena yleisesti hyväksytty, vaan se on pikemminkin kakkosluokan sairaus. Fibromyalgian alhaisella sairausstatuksella on suuria vaikutuksia sairastuneiden sairauden kokemukseen, joka vaikuttaa olevan pirstaleinen ja vaikea hahmottaa. Fibromyalgiaa sairastavien elämä on jatkuvaa kamppailua moniselitteisen sairauden kanssa, jota ei pysty kokonaan hallitsemaan. Fibromyalgiaa sairastavat ovat kohdanneet haasteellisia tilanteita ja vaikeuksia hoidollisessa kontekstissa, työelämässä ja sosiaalisessa elämässä. Näissä eri konteksteissa kohdatut vaikeudet ovat vaikuttaneet sairastuneiden sairauden kokemukseen. Suurimmat haasteet sairastuneille on tuonut fibromyalgian näkymättömyys ja moniselitteisyys. Fibromyalgiaa sairastavien kertomuksista on löydettävissä Frankin sairausnarratiivien piirteitä. Sairastuneiden kertomukset alkavat kaikilla Frankin ennalleenpalautumistarinan piirteistä, mutta fibromyalgian oireiden pitkittyessä kertomuksiin tulee paljon Frankin kaaosnarratiiveille ominaisia piirteitä. Kaaosta aiheuttaa fibromyalgian oireiden kontolloimattomuus, kykenemättömyys löytää oikeaa diagnoosia tai hoitokeinoja oireiden helpottamiseen. Kuitenkin diagnoosin vihdoin löydyttyä, tarinat voivat palata hetkeksi ennalleenpalautumistarinoiden suuntaisiksi, mutta fibromyalgian oireiden vaihtelevuus sekä fibromyalgian kiistanalainen diagnoosi tuovat takaisin kaaostarinoiden piirteitä sairastuneiden kertomuksiin. Kaiken kaikkiaan eniten kaaosta sairastuneille aiheuttaa se, että heidän on vaikea saada omia tuntemuksiaan ja oireitaan todennetuksi muiden silmissä. Toisaalta joidenkin sairastuneiden kertomuksiin tulee myös etsintänarratiivien piirteitä, kun he ajan kuluessa ovat päässeet jollain tapaa sinuiksi fibromyalgian kanssa ja haluavat lisäksi auttaa muita fibromyalgiaa sairastavia toimimalla esimerkiksi tukihenkilönä tai levittämällä asiallista tietoa sairaudesta. Tärkeimmät käytetyt lähteet: Frank, Arthur: Illness narratives (1995), lisäksi esim. Garro, Linda (1994); Whitehead, Lisa (2006); Nettleton, Sarah (2006).
  • Niemi, Mikko (2019)
    Suomeen saatiin reilu viisi vuotta sitten biopankkilaki, joka mahdollisti täysin uuden tavan tehdä lääketieteellistä tutkimusta. Perinteisesti tutkijat ovat keränneet ihmisperäisiä näytteitä yksittäisiin tutkimushankkeisiin, mutta biopankkeihin näytteitä kerätään yhteisesti ja näytteet ovat käytettävissä useisiin tutkimuksiin. Kertaalleen näytteistä tehdyt määritykset, kuten tiedot perintötekijöistä, palautetaan biopankkiin tulevia tutkimuksia varten. Biopankkilain ansiosta toiminta on ammattimaista ja valvottua, ja näytteen luovuttajan oikeudet turvataan. Biopankkeja ovat perustaneet kaikki suomalaiset yliopistosairaalapiirit, Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos, Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu ja eräät muut terveydenhuollon toimijat.
  • Ganander, Christfrid (1860)
  • Lohi, Saska (Helsingin yliopisto, 2015)
    Bats can act as potential vectors for various zoonotic diseases and other pathogens. Therefore their interactions with people should be examined to mitigate potential risks. Bats are small flying mammals and hide in small crevices during daylight hours, making them difficult to observe. Consequently, they have a capacity to “hitchhike” on ships to be dispersed over large distances. This study focused on anthropogenic unintentional bat translocations, i.e. hitchhiking bats. The study area is the Great Lakes region in North America. Using a web-based questionnaire survey, I asked the public about the frequency of bat-human encounters on ships, their nature, and perceived risks and incidents. I found that bats are commonly seen by people working on ships at the Great Lakes. Bats do not cause trouble other than scaring people. Based on photographic evidence, at least one bat was seen on a ship outside of its native range. Therefore ships might act as vectors, helping bats to disperse to new areas. This might provide pathways for pathogens to spread along, from bats to bats or from bats to humans. The risks related to hitchhiking bats seem to be rather limited. Rabies risk is the most obvious, but no cases of people getting rabies infection from hitchhiking bats were acknowledged. The possibility of ships translocating bats infected with Pseudogymnoascus destructans remains unknown. This study demonstrates how by engaging the public it is possible to gather novel scientific knowledge, and deepen our understanding about the relationship between man and wildlife. There are numerous hidden ways of how people interact with animal species. This study illuminates one of these ways, but many more are yet to be studied.
  • Tikka, P. S. (Suomen metsätieteellinen seura, 1932)
  • Unknown author (Helsingin yliopisto, 2008)
    Verkkari 2008 (3)
  • Pohjanpää, Lauri (Helsingin yliopisto, 2008)
    Verkkari 2008 (4-5)