Browsing by Subject "teema"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Rostén-Jokinen, Laura (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkimuksessa tarkastellaan Kelan vuorovaikutusta lapsiperheiden etuuksiin keskittyvällä keskustelupalstalla. Tutkimuskohteena on Kelan sosiaalisen median hahmon, Kela-Kertun, vastaukset Kelan asiakkaiden esittämiin kysymyksiin. Tutkimuksessa selvitetään, millainen vuorovaikutus luo edellytyksiä onnistuneelle neuvonnalle, jota sosiaalisessa mediassa tapahtuvalla kirjoittamalla palvelemisella tavoitellaan. Tutkimuskysymyksiin vastataan tarkastelemalla Kela-Kertun vastauksia asiakkaiden kysymyksiin yhteensä 60 keskusteluketjussa, jotka on poimittu Kysy Kelasta -keskustelupalstalta niin, että ketjujen poimintahetkellä viimeiset vuorot sijoittuvat ajanjaksolle 13.12.2017–28.2.2018. Työn teoriatausta on lingvistisessä tekstintutkimuksessa ja kirjoitetun vuorovaikutuksen tutkimuksessa. Tutkimus kytkeytyy myös virkakielen ja institutionaalisen vuorovaikutuksen tutkimukseen. Tutkimuskysymyksiä lähestytään temaattisen rakenteen sekä teeman ja reeman tarkastelun kautta. Tematiikkaa tarkastellaan niin teemoiksi asettuvien elementtien, teemankulun kuin teemojen tunnistettavuudenkin kautta. Työssä luodaan myös katsaus pää- ja sivulauseen välille hahmottuvaan tematiikkaan. Tutkimuksessa tarkastellaan lisäksi kirjoittajan ja lukijan välistä vuorovaikutusta asiantuntijan ja maallikon tietokehysten eroavaisuuksien kautta. Tutkimuksessa osoitetaan, että vastausvuoron tematiikka vaikuttaa vuorovaikutuksen onnistumiseen. Vuorovaikutusta tukevat teemat, jotka viittaavat kysymysvuoroon tai kysymyksen esittäjään, sillä ne luovat tekstiin asiakaslähtöisen näkökulman. Kelan toimintaa kuvaavat teemat taas saavat rinnalleen reemoja, jotka kertovat Kelan toiminnasta ja joiden toiminnassa asiakas on usein ilmipanematon. Tekstien neuvontafunktion näkökulmasta asiakasnäkökulma on hyödyllinen. Tutkimuksessa näytetään myös, miten niin sanotulla lauseyhdistelmätasolla temaattiseksi asettuvat adverbiaalilauseet toimivat niin puheenaiheen kuin tuttuudenkin näkökulmasta teema–reema-jaon välisen logiikan mukaisesti. Teemankulun näkökulmasta tutkimuksessa osoitetaan, miten erityisesti kysymysvuorosta kumpuavat teemankulut tukevat vuorovaikutusta ja kysymyksen ja vastauksen välistä suhdetta, jonka ansiosta Kela-Kertun vastaukset tulevat lukijalle hyväksyttäviksi. Tutkimus näyttää, miten asiakaslähtöinenkään teema, jonka teemankulku on osoitettavissa tekstistä, ei ole aina lukijalleen tunnistettava, vaikka Kela-Kerttu on tekstissään tarkoittanut sen tunnistettavaksi. Tällaiset tapaukset liittyvät usein kysymyksiin, joissa on jotakin ongelmallista (esimerkiksi virheellisesti käytetty termi tai väärinkäsitys). Olen tutkimuksessani osoittanut, että Kela-Kertun tarve muokata teemaentiteetti lukijalle tunnistamattomaksi motivoituu sen institutionaalisesta roolista: Kela-Kerttu pyrkii vastauksissaan samaan aikaan sekä täsmällisyyteen, yleistettävyyteen sekä yksitulkintaisuuteen, joten sillä on tarve korjata kysymysvuoron virheet ja varmistaa, ettei vastaus ole monitulkintainen, vaikka kysymys sellainen onkin. Tätä tukee analyysin tietokehyksiä käsittelevät havainnot. Tutkimuksen keskeinen tutkimustulos on se, että Kela-Kertun omista motiiveista lähtevä pyrkimys muokata vastausta itselleen ongelmattomaksi luo vuorovaikutusta, jossa teksti etäännyttää lukijaa ja jossa kysymys ja vastaus eivät ”keskustele” keskenään. Tutkimuksessa tämän on osoitettu olevan riski onnistuneelle neuvonnalle ja vuorovaikutuksella. Tutkimustulosten perusteella tutkimuksessa ehdotetaan, että kirjoittamalla tapahtuvan neuvonnan onnistumista voitaisiin tukea sillä, että vastaus kirjoitettaisiin eksplikoimaan kysymysvuoron ongelmalliset kohdat ja ne korjaukset, jotka vastaukseen tehdään. Näin kysymyksen ja vastauksen välille syntyy keskusteleva suhde, josta käsin vastausvuoro tulee todennäköisemmin ymmärrettäväksi maallikkolukijalle.
  • Hinttala, Hanna-Maija (2004)
  • Alanko, Suvi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman aiheena ovat teemat Paavo Haavikon runokokoelmassa Lehdet lehtiä (1958). Tavoitteena on tarkastella runokokoelman teemoja ja jäsentää sen rakennetta teemojen avulla. Tarkasteltaessa kokoelman teemoja keskitytään pääasiassa runojen ydinteemoihin, jotka jaetaan kolmeen ryhmään. Ensimmäisessä ryhmässä on kieleen ja kirjoittamiseen liittyvä tematiikka, toisessa politiikkaan ja historiaan liittyvä tematiikka, kolmannessa sukupuoliin ja niiden esittämiseen liittyvä tematiikka ja neljännessä luontotematiikka. Teemojen tutkimuksen lisäksi tutkielmassa tarkastellaan kokoelman intertekstuaalisia viittauksia. Näitä eriteltäessä hyödynnetään erityisesti Sisko Ylimartimon aiempaa Haavikko-tutkimusta. Teoksen sisältämät historiaan ja politiikkaan kohdistuvat intertekstuaaliset viittaukset, joita Ylimartimo selventää ja avaa, ovat oleellisesti yhteydessä teoksen tematiikan muodostumiseen. Tutkielmassa hyödynnetään lisäksi Paavo Haavikon henkilöarkiston Lehdet lehtiä -kokoelman oikovedosta. Oikovedokseen tehtyjä muutoksia ja poistoja tarkastellaan suhteessa julkaistun teoksen tematiikkaan. Tutkimuksessa osoitetaan, että Lehdet lehtiä on kokoelmana kollaasimainen ja hyvin monitulkintainen. Runojen tapahtumat ovat outoja ja odottamattomia, selittämättömiä. Intertekstuaaliset viittaukset risteilevät kokoelmassa laajasti. Sekavuudesta ja runojen monitulkintaisuudesta huolimatta kokoelman rakenne järjestäytyy ja selkenee teoksesta poimittujen neljän ydinteeman avulla. Kokoelman toinen ja kolmas osasto muodostavat oman historiallis-poliittisen temaattisen kokonaisuutensa suorien lainausten ja tarkkojen intertekstuaalisten viittausten kautta. Kokoelman viidettä osastoa määrittää niin ikään selkeästi antiikin ajan historiallisuuden tematiikka. Loput ydinteemat, kieli ja kirjoittaminen, sukupuoliroolit sekä luonto, jakautuvat koko teoksen alueelle. Kieltä ja säkeiden merkityksiä hämmennetään teoksen ensimmäisestä osastosta alkaen. Kirjailijuus ja kirjoittaminen luovat yhteyksiä kiinalaiseen runoilijaan Li Pohon. Luonto eläimineen näyttäytyy toisaalta ihanteellisena ympäristönä elämälle, toisaalta hiljaa humisevana taustana runojen tapahtumille. Erityisesti linnut ja puut ovat vahvasti läsnä. Runoissa nainen piirretään esiin ruumiinosiensa kautta, ja viettelevien tekojensa kautta nainen nähdään syyllisenä kaikkeen pahaan. Mies sen sijaan on vahva ja aktiivinen toimija, suvunjatkaja positiivisessa mielessä. Oikovedoksen ja kahden kokoelmasta poistetun runon tarkastelu tuo vaihtelua teoksen sukupuolirooleihin. Poistetuissa runoissa esillä olevat naisen ja miehen roolit ovat erilaiset kuin muussa teoksessa. Nainen näyttäytyy niissä muusana ja neitsyenä, mies puolestaan herkkänä ja tarvitsevana.