Browsing by Subject "teemahaastattelu"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 31
  • Kalaniemi, Emmi (Helsingfors universitet, 2016)
    Objectives: This thesis is about interior designer and interior design. In this thesis, I interviewed seven people who had had their home designed by an interior designer. My main goal was to find out if the interior design or the interior designer had any influence on dwelling or how the inhabitants felt about their home or if they even called their apartment as home. The terms "apartment" and "home" are often used as a synonym for each other but in my mind, there is a clear difference between those concepts. My goal was also to find out if the interior design had an influence on how the people define those two concepts. Methods: My method in this thesis was theme interview. Of the seven people interviewed, four were women and three were men. Five of the interviewees lived in the Helsinki metropolitan area and two in the inner Finland. The interviews have been transcribed and the answers have been categorized into themes. I also requested my interviewees to take pictures from their homes and those pictures have also been analyzed in this thesis. Results and conclusions: The interior designer had a little influence on how well the inhabitants dwelled in their homes but the apartments had been called homes without the designer, as well. The interior designer did not either have any influence on the inhabitants' favorite places. However, the co-operation between the interior designer and the inhabitants had been successful excluding some minor exceptions. The inhabitants trusted especially in the designers' expertise in the major changes such as bringing down a wall etc. and in the color choices. Based on the interviews, the functionality of the apartment is essential for the inhabitants in their everyday life.
  • Karlsson, Tuula (2005)
    Tässä tutkimuksessani tarkastelen vanhusten sosiaalipalveluja vanhusten ja sosiaalityöntekijöiden kokemina. Tutkimuksessa on mukana seitsemän yli 75-vuotiasta vanhusta, neljä aikuissosiaalityöntekijää, yksi sosiaalitoimiston etuuskäsittelijä ja yksi kotihoidon työntekijä. Tarkastelunäkökulmina ovat yli 75-vuotiaat ikääntyneet, sosiaalipalveluja käyttävät vanhukset ja aikuissosiaalityöntekijät Espoon kaupungissa. Tutkimuksen tarkoitus on tuottaa tietoa ikääntyneistä sosiaalipalvelujen asiakkaista ja heidän suhteestaan sosiaalipalveluihin ja erityisesti sosiaalityöhön. Tarkasteluni keskiössä ovat sekä vanhusten että työntekijöiden kokemukset, tietämys ja toiveet vanhuksista sosiaalipalvelujen asiakkaina. Tarkastelen myös sosiaalipalveluja käyttävien vanhusten arkea. Tutkimus on kvalitatiivinen ja tutkimusmenetelmänä on teemahaastattelu. Sekä vanhuksille että sosiaalityöntekijöille on omat teemahaastattelurungot. Etuuskäsittelijän ja kotihoidon työntekijän haastattelut ovat vapaamuotoista keskustelua. Tutkimuksen teemoina ovat kokemukset vanhusten sosiaalipalvelujen asiakkuudesta, vanhusten sosiaalipalvelujen tietämys, vanhusten arki ja toiveet vanhusten sosiaalityölle. Tutkimustulokset kertovat vanhusten kokemuksista palvelutaloasumisesta, kotihoidosta ja sosiaalityöstä. Palvelutalo koetaan turvan ja hoidon antajana. Varjopuolina ovat asunnon pienuus, henkilökunnan kiire ja asumisen kalleus. Kotihoidon palvelut koetaan ulkoapäin määräytyviksi. Palvelujen saamiseen vaadittavien viranomaislausuntojen koetaan väheksyvän vanhuksen omaa tietoa ja tuntemusta avun tarpeestaan. Palveluntarve pitää ikään kuin sinetöidä viranomaistaholta. Kokemukset sosiaalipalveluista kertovat vanhusten uuvuttavasta taistelusta byrokratiaa ja muutoksia vastaan. Vanhusasiakkaat ovat puhelinliikenteen uhreja. Työntekijät tunnistavat vanhusasiakkaiden vaikeudet hakea apua. Sosiaalitoimeen kohdistuvat muutokset rasittavat myös työntekijää. Vanhusten tietämystä sosiaalipalveluista on vaikea arvioida. Oma elämänhistoria ja erilaiset mielikuvat ohjaavat heidän sosiaalityön tuntemustaan. Vanhukset ovat ylpeitä omasta selviytymisestään vaikeissakin elämäntilanteissa. Sosiaalityöntekijä on useimmille vanhuksista jotakin, josta pitää pysytellä erossa. On kunnia-asia selviytyä ilman yhteiskunnan apua. Vanhusten tietämyksen mittareina tässä tutkimuksessa toimivat kuljetuspalvelutuki ja eläkkeensaajan hoitotuki. Ensin mainittu on hyvin tiedossa, jälkimmäisen tuntemuksen ollessa huonoa. Hoitotuen tuntemattomuus näkyy myös sosiaalityöntekijöiden työssä. Vanhusten arjessa näkyy yhtäältä tyytyväisyys ja sopeutuminen, ja toisaalta huoli ja pelko. Tyytyväisyyttä synnyttävät hyvät suhteet lähiomaisiin ja arjen sujuminen. Huolta ja pelkoa aiheuttavat sairaudet ja kunnon heikentyminen. Sosiaalityöntekijöiden puhe vanhusten arjesta on ongelmapuhetta vanhusten kaltoin kohtelusta, taloudellisista vaikeuksista, köyhyydestä ja riippuvuudesta omaisiin. Erityinen huoli heillä on maahanmuuttajavanhuksista. Vanhusten toiveet sosiaalityötä kohtaan ovat konkreettisia, arjen sujumista helpottavia asioita.Toive erityisestä vanhussosiaalityöntekijästä on työntekijöiden yhteinen.
  • Honkasalo, Veronika (Helsingfors universitet, 2001)
    Tutkimuksessa on tarkasteltu nuorten maahanmuuttajien etnistä identifioitumista sekä sitä, miten he määrittelevät rasismin omien kokemustensa kautta. Analyysi jakautuu kahteen osaan: nuorten identteettipohdintoihin ja rasismin reflektoimiseen. Tutkimuksen kysymyksenasettelu nousee Karmela Liebkindin ja Inga Jasinskaja-Lahden vuonna 1997 tekemästä tutkimuksesta Maahanmuuttajien sopeutuminen pääkaupunkiseudulla. Tutkimuksen mukaan syrjintä ja rasismi ovat merkittävällä tavalla yhteydessä maahanmuuttajien yleiseen psyykkiseen hyvinvointiin. Esimerkiksi nuoret maahanmuuttajat (11-22-vuotiaat) ovat erityisen haavoittuvaisia sekä uuteen maahan tullessaan että siellä ollessaan. Empiirinen aineisto on kerätty teemahaastatteluiden avulla. Tutkimuksen 12 haastateltavaa (6 poikaa ja 6 tyttöä) kävivät haastatteluhetkellä helsinkiläistä lukiota ja olivat 16-19-vuoden ikäisiä. Haastateltavat ovat kotoisin entisen Neuvostoliiton alueelta (5), Somaliasta (4), Vietnamista (1), Hongkongista (1) ja Irakista (1) ja heidän Suomeen tuloikänsä vaihtelee 5-16-vuoden välillä. Haastattelukielioli suomi. Haastatteluaineisto on analysoitu teema-analyysin avulla. Aineistosta etsittiin kohtia, joissa nuoret puhuvat etnisestä identifioitumisestaan suhteessa sekä omaan taustaan että suomalaisuuteen. Lisäksi analyysissa kiinnitettiin huomiota siihen, millaisia näkemyksiä nuoret esittivät rasismista, maahanmuuttopolitiikasta ja ulkomaalaisasenteista ja miten nämä näkemykset ovat yhteneväisiä sekä miten ne eroavat toisistaan. Nuorten etnisyyspohdintoja kuvaavat toisaalta etnisyyden tilannesidonnaisuus ja toisaalta etnisyyden vahva yhteys syntyperään. Etnisyyden saama merkitys vaihtelee sosiaalisten ympäristöjen vaihtuessa. Pohtimalla suomalaisuuden ja suomalaisten tyypillisiä piirteitä nuoret pystyivät helpommin jäsentämään myös omaa kuulumistaan tiettyyn ryhmään. Varsinkin silloin kun suomalaisuus ymmärrettiin kansalaisuudeksi, sitä pidettiin lähes poikkeuksetta syntyperäisten suomalaisten etuoikeutena. Tunnepitoinen ja jopa vereen sidottu etnisyys korostui ennen kaikkea niissä aineiston kohdissa, joissa nuoret pohtivat suomalaiseksi muuttumista ja tulemista. Kukaan haastateltavista ei uskonut muuttuvansa kunnon suomalaiseksi, mikä edellyttäisi toisaalta kokemuksen suomalaisuudesta ja toisaalta hyväksynnän ulkoapäin. Haastateltavat pohtivat vastahakoisesti suomalaisuuden ja suomalaisten negatiivisia piirteitä. Monet mainitsivat asenteellisen ja rasistisen suhtautumisen ulkomaalaisiin, maahanmuuttajiin ja vähemmistöjen edustajiin, kun he puhuivat niistä tilanteista, joissa he häpeävät suomalaisia. Rasismia ei kuitenkaan haluttu yleistää suomalaisten ryhmäominaisuudeksi, vaan sitä pidettiin "poikkeuksellisten" suomalaisten (esimerkiksi skinien) ominaisuutena. Arjen rasistisista selkkauksista puhuttaessa nuoret vähättelivät tapahtumien vakavuutta ja pyrkivät ymmärtämään rasistista käyttäytymistä ja pitivät sitä luonnollisena. Joissakin tapauksissa haastateltavat sanoivat olevansa liian herkkiä rasismille ja päättelivät, etteivät vihamielisyydet alunperin olleet tarkoituksellisia. Rasismin ristiriitaisuutta uhrin kannalta kuvaa tutkimuksessa se, että rasismikokemuksia pidettiin nöyryyttävinä ja hävettävinä, ja sen takia niistä myös vaiettiin kotona. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että rasismi on ymmärrettävä tapahtumaketjuna eikä yksittäisinä ja erillisinä tapauksina. Tutkimuksessa ilmeni, että nuorten rasismia koskeviin pohdintoihin vaikuttaa se, millä tavoin yhteiskunnan yleinen ja virallinen ilmapiiri reagoi rasismiin. Rasismin ja syrjinnän hiljainen hyväksyminen saattaa vaikuttaa siihen, että myös uhrit vähättelevät rasismikokemuksia.
  • Siitonen, Emma (Helsingin yliopisto, 2021)
    Goals. According to Warr's (1999) and Hakanen's (2011) models, the different states of well-being at work can be perceived through four key concepts. These include job satisfaction, burnout, stress and work engagement. Although teachers are mostly satisfied with their work, well-being at work has developed in an alarming direction in recent years and the stress experienced by teachers has increased. There has also been much public debate about the pandemics effects on well-being. Based on previous research, teachers have experienced more stress than normal during the exceptional circumstances caused by the coronavirus. The aim of this master's thesis was to find out how classroom teachers have experienced their well-being at work during the COVID-19 pandemic and to increase understanding of what factors contributed to well-being. In addition, the study sought to find out how classroom teachers well-being at work was promoted at that time. Methods. The study was conducted as semi-structured thematic interviews. The data consists of interviews with eight classroom teachers and one special classroom teacher. The data was analyzed using theory-guided and data-driven qualitative content analysis. Results and conclusions. The COVID-19 pandemic affected teachers well-being at work in many ways. Teachers found the distance learning period particularly stressful. Stressors included an increase in workload, uncertainty and the combination of work and free time. On the other hand, for some teachers the distance learning period increased work engagement and job satisfaction. Some felt that towards the autumn 2020 the situation had recovered close to the time before pandemic, while some felt that exceptional circumstances were still having a strong impact on well-being. The most important support for promoting well-being at work came from the work community, which provided empathy, shared gatherings, and assistance in planning and teaching. Teachers also felt the empathy received from their principal important. Teachers themselves tried to separate work and free time, to exercise and to stick to their basic task. Teachers expressed dissatisfaction with the activities of municipalities and political decision-makers.
  • Leinonen, Kirsi (2006)
    Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten henkilöstö suhtautuu organisaation arvoihin: millaisia merkityksiä se liittää virallisiin arvoihin, millaiset arvot kuuluvat sen mielestä hyvään työyhteisöön ja miten se kokee työyhteisönsä todelliset arvot. Lisäksi tutkimuksessa kysytään, miksi arvot ovat juuri nyt keskeisessä asemassa organisaatioissa. Lähestyn arvoja tapaustutkimuksen kautta. Tutkimuskohteena on Veikkaus Oy. Tutkimuksella ei tavoitella yleistystä, vaan pyritään kurkistamaan arvojen "taakse" ja selvittämään, millaisia merkityksiä nimenomaan Veikkauksen henkilöstö liittää arvoihin. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin yhdeksällä teemahaastatteluilla ja tulokset tuotettiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tutkimus pohjaa kahteen teoreettiseen viitekehykseen: niin sanottuihin uusiin olosuhteisiin, joka tarkastelee arvo-ilmiötä yhteiskunnan makrotasolta, ja organisaatiokulttuuriin, joka jalkauttaa arvot mikrotasolle eli organisaatioihin. Uudet olosuhteet viittaavat yhteiskunnalliseen paradigman muutokseen. Sitä ovat ruokkineet etenkin postmodernismin ajatukset, yhteiskunnalliset muutokset sekä liike-elämässä yhä enemmän jalansijaa saanut eettinen suuntaus. Tämän päivän organisaatiot eivät voi eristäytyä, vaan niiden on otettava kantaa, vastattava ja sopeuduttava uusiin olosuhteisiin. Jatkuvassa epävarmuuden ja muutoksen tilassa arvojen merkitys korostuu. Näkökulman keskeisimmät teoreetikot ovat Aaltonen & Junkkari (2000), Aula (2000b), Aula & Oksanen (2000) ja Puohiniemi (2003). Tutkimuksen organisaatiokulttuurinen viitekehys pohjautuu lähtökohtaan, joka kysyy, pitääkö kulttuuri ymmärtää organisaation osaksi vai organisaation koko olemukseksi. Kulttuurin asemaa suhteessa organisaatioon tarkastellaan etenkin Aulan (1999, 2000b), Conradin (1994) ja Juutin (1992) ajatusten pohjalta. Organisaatiokulttuurin rakennetta ja arvojen asemaa siinä tarkastellaan erityisesti Scheinin (1991) mallin pohjalta. Arvojen syntyminen eli niiden jalkautuminen organisaatiokulttuuriin ihanteellistumisprosessin kautta käsitellään Gagliardin (1986) mallin mukaan. Tutkimustulokset osoittavat, että virallisiin arvoihin suhtaudutaan tutkimusorganisaatiossa pitkälti hyötynäkökulmasta: arvot ovat kuin työkaluja, jotka otetaan esille tarpeen tullen. Parhaassa tapauksessa ne toimivat suunnannäyttäjinä sekä johdolle että henkilöstölle, mutta yhtä hyvin niitä voidaan käyttää "puolustuskeinona" esimerkiksi epämiellyttäviä päätöksiä tehtäessä. Epäselväksi kuitenkin jää, miksi arvot on määritelty ja kenen työtä niiden on tarkoitus ohjata. Käytännön työssä virallisilla arvoilla ei ole koeta olevan merkitystä. Hyvään työhön ja työyhteisöön liitettäviä arvoiksi osoittautuvat avoimuus, hauskuus, kehittyminen ja kunnolla tekeminen. Yksilöllisten arvojen korostumisesta huolimatta kollektiiviset arvot ohittavat ne hierarkiassa. Tutkittaessa organisaation toiminnan todellisia arvoja, ilmeni, että tutkimusorganisaatiossa vallitsee kaksi erilaista arvomaailmaa. Niissä suhtaudutaan eri tavoin yhtiön olosuhteisiin, tapaan toimia ja tehdä työtä, henkilöstön valta-asemiin, yhtiön tapaan suhtautua työntekijöihin sekä työntekijöiden asenteeseen. Suurimmat ristiriitoja synnyttävät tekijät ovat muutos organisaation kilpailuasemassa sekä organisaatioon tulleet uuden työntekijät.
  • Vähätalo, Ellinoora (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkimuksen kohteena ovat kotimaan markkinoilla esiintyvät jäätelöbrändit. Tutkimuksen aiheena on kuluttajan elintarvikkeen brändiin liittämät merkitykset ja miten merkitykset vaikuttavat kuluttajan jäätelötuotteen valintaan. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mikä merkitys brändillä on kuluttajan jäätelötuotteen valinnassa. Lisäksi tutkielmassa pyritään selvittämään, mitkä brändi-identiteetin ulottuvuuksista nousevat merkityksellisiksi jäätelötuotteiden kuluttamisessa sekä miten kuluttajan brändimielikuva rakentuu ja millaisia mielikuvia eri jäätelöbrändit herättävät. Tutkimuksen lähestymistavaksi valittiin laadullinen tutkimus. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluina, joissa käytiin läpi jäätelön kulutukseen ja valintaan liittyviä piirteitä, brändiä rakentavia tekijöitä sekä jäätelöbrändeihin liittyviä mielikuvia. Teemahaastattelun yhteydessä hyödynnettiin tutkimusmenetelmänä projektiivista tekniikkaa, kun haastatelluille näytettiin kahta erilaista jäätelöbrändeihin liittyvää kuvaa. Aineisto koottiin haastattelemalla 6 eri milleniaali-ikäryhmää edustavia helsinkiläisiä kuluttajia, jotka kuluttivat jäätelötuotteita säännöllisesti. Tutkielmassa tarkasteltiin kotimaan markkinoilla myytäviä vahvoja jäätelöbrändejä. Työn teoreettinen osuus rakennettiin kuvaamalla brändikirjallisuuden avulla keskeisimmät brändiä rakentavat tekijät. Lisäksi kuvattiin hedonisten tuotteiden kulutukseen ja valintaan liittyviä piirteitä suhteessa aikaisempaan tutkimuskirjallisuuteen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakennettiin brändiin liittyvän teorian ja hedonisten tuotteiden valintaan ja kulutukseen liittyvään aikaisemman tutkimuskirjallisuuden pohjalta. Tutkimuksen perusteella näyttäisi siltä, että brändillä on merkitystä kuluttajan jäätelötuotteen valinnassa. Brändi vaikutti jäätelötuotteiden kohdalla tuotteen ja yrityksen herättämään mielikuvaan sekä tuotteen koettuun laatuun. Brändi vaikutti siihen, kuinka laadukkaana jäätelö koettiin. Pelkkä brändi ei kuitenkaan riitä, sillä maku on jäätelötuotteen valintaa eniten määrittävä ominaisuus. Tutkimuksen perusteella näyttäisi siltä, että jäätelötuotteen kohdalla vahvan brändin herättämä mielikuva on selkeä ja tunnistettava, joka ilmenee myös brändin toiminnassa. Tutkimuksen perusteella voidaan myös todeta, että helsinkiläiset milleniaalikuluttajat arvostavat jäätelöbrändien kohdalla erikoisempia niche-tuotteita perinteisten tuotteiden sijaan.
  • Heikkinen, Helena (2006)
    Tehdyn tutkimuksen tavoitteena oli vertailla kahta erilailla ryhmiteltyä sairaalayksikköä ja sitä, miten ryhmittelyperiaate vaikuttaa viestintään, koordinaatioon, sekä toiminnan yleiseen sujuvuuteen. Lisäksi luotiin yleiskuva osastojen emäorganisaatiosta, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä (HUS), jotta lukijalle syntyisi käsitys siitä, millaisessa ympäristössä tutkittavat osastot toimivat. Tutkimusongelman, eli sairaalaorganisaation toimintaympäristön muutoksista johtuvien muutospaineiden seurauksien pohjalta muodostettiin kolme tutkimuskysymystä, jotka olivat: 1) miten työntekijät kokevat viestinnän, koordinaation sekä siten toiminnan sujuvuuden toimivan eri tavalla ryhmitellyissä yksiköissä 2) millainen organisaation yleisrakenne HUSissa on, sekä 3) mitä johtamissuuntausta tai -suuntauksia HUSissa käytetään yleisellä tasolla. Tutkimus toteutettiin vertailevana tapaustutkimuksena. Aineisto koottiin teemahaastatteluilla. HUSin yleisorganisaation kuvausta varten haastateltiin ns. strategista johtoa (N=2), kun taas osastoilla haastateltavina olivat hoitajat ja lääkärit (N=15). Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että tietoteknisten sovellusten myönteinen vaikutus koordinaatioon, prosesseihin sekä yksiköiden väliseen tiedonkulkuun nousi erittäin tärkeäksi tulokseksi. Tietotekniikan pääteltiin vähentävän organisatoristen rakenteiden merkitystä. Toisaalta organisaatiorakenne vaikuttaa edelleen logistiikkaan, sekä prosessien ja toiminnan yleiseen sujuvuuteen. Koska molemmat osastot toimivat saman organisaation alaisuudessa, on niiden monet toiminnalliset piirteet hyvin samankaltaisesti järjestettyjä. Yhdysosaston, joka tutkimuksessa edusti markkinapohjaista yksikön ryhmittelyperiaatetta, todettiin voivan tuoda merkittäviä hyötyjä ennen kaikkea potilaalle, mutta myös lääkäreille ja hoitajille. Henkilökunta arvioi potilaan hyötyvän yhdysosastosta erityisesti sen tarjoaman laajan reumatietämyksen, hoitohenkilöstön tuttuuden, sekä hoidon jatkuvuuden vuoksi. Yhdysosaston arvioitiin parantavan yksikön sisäistä koordinaatiota ja viestintää, mutta toiminnan sujuvuutta haittasi yksikön sisäinen asenteellinen jako. Funktionaalisella osastolla tiedonkulku arvioitiin pääosin hyväksi. Resurssipula tunnistettiin yksittäiseksi merkittävimmäksi tekijäksi, jonka vuoksi koordinaatio ja toiminnan sujuvuus kärsivät. Ongelmat toiminnan sujuvuudessa ilmenivät mm. rakenteellisena tyhjäkäyntiaikana ja puutteena hoidon jatkuvuudessa. Koordinaatio yhteistyöyksiköihin toimi pääasiallisesti hyvin, erityisen läheisen yhteistyöosaston kanssa havaittiin kehittyneen joustava epämuodollinen koordinaatiosuhde. Mikrotasolle siirryttäessä tulee esille se, ettei mikrokokonaisuuksien toimintaa ole suunniteltu kokonaisvaltaisesti. Molemmat tutkittavat osastot kuuluvat laajempaan osaamiskeskusten kokonaisuuteen. Näiden yksiköiden välisessä viestinnässä, koordinaatiossa sekä toiminnan sujuvuudessa ilmeni ongelmia. Eräs ratkaisu voisi olla henkilöstön työkierto, jolloin toisten yksiköiden toimintatavat tulisivat tutuiksi. HUS on läpikäymässä rakennemuutosta keskusjohtoisesta U- (unitary) mallista hajautetumpaan M- (multi-divisional)-malliin. Rakennemuutos on sopusoinnussa ympäristön vaatimusten kanssa. Keskittämällä erikoistietämys suhteellisen itsenäisiin divisiooniin voidaan toimintaa tehostaa purkamalla päällekkäisyyksiä. HUS on omaksunut piirteitä kaikista terveydenhuollossa tyypillisesti suosituista johtamissuuntauksista. Johtamisen painopisteet ovat potilaassa, laadussa ja tuloksellisuudessa. Lisäksi selvitellään prosessijohtamisen soveltuvuutta johtamismalliksi.
  • Lemmetty, Johanna (Helsingfors universitet, 2008)
    Nykymuotoisen metsäsuunnittelun ongelmaksi on koettu heikko asiakaslähtöisyys. Sitä voidaan kuitenkin kehittää tuntemalla metsänomistajien tarpeet paremmin. Sen vuoksi tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tapaustutkimuksen keinoin teemahaastattelulla metsänomistajien aitoja tarpeita, jotka liittyvät metsäsuunnitelman hankkimiseen. Tutkimuksen kohteena olivat erillismetsäsuunnitelman tilanneet metsänomistajat, koska he olivat tilanneet suunnitelman omasta aloitteestaan joko metsäkeskukselta tai metsänhoitoyhdistykseltä. Haastatellut 12 henkilöä ovat aktiivisia metsänomistajia, jotka arvostavat hyvää ja tuottavaa metsää. Metsänomistajien aitoja tarpeita ovat metsänhoidolliset syyt. Metsäsuunnitelma on puukaupan apu, metsänhoitotöiden järjestyksen ja kiireellisyyden määrittäjä, metsän kokonaistilanteen selventäjä, metsän arvon ilmentäjä ja etämetsänomistajalle mielenrauhaa tuova asiakirja. Aloite suunnitelman hankkimiseen oli tullut metsänomistajalta itseltään, joten metsäammattilaisten myötävaikutus tilauspäätökseen oli vähäinen. Pääsääntöisesti metsänomistajat olivat vahvassa vuorovaikutuksessa metsäsuunnittelijan kanssa, mutta osalla yhteydenpito oli vähäistä suunnitteluprosessin aikana. Viisi metsänomistajaa 12:sta oli ollut suunnittelijan mukana maastossa. Metsänomistajat olivat pääpiirteissään tyytyväisiä suunnitteluprosessiin ja kokivat suunnitelman vastanneen tarvetta. Tutkittujen metsänomistajien toimeliaisuudesta kertoo se, että lähes kaikki olivat tehneet uuden suunnitelmansa avulla puukauppoja, taimikonhoitoa tai molempia. Monet metsänomistajat kertoivat tekevänsä metsänhoitotöitä itse, mutta useat tukeutuvat osittain ja jotkut jopa kokonaan ammattilaisen apuun. Erillismetsäsuunnittelussa itsessään on asiakaslähtöisyyden piirteitä, mutta erillismetsäsuunnitelmia tilanneita tutkimalla on hankala vastata nykymetsäsuunnittelun pahimpaan ongelmaan, asiakaslähtöisyyden puutteeseen. Uusi suunnittelujärjestelmä antanee mahdollisuuden lisätä neuvonnan määrää ja tehdä erilaisia metsäsuunnitelmia metsänomistajille. Vaikka metsänomistajat kaipaavat yhä enenevässä määrin kokonaispalvelua, tänäkin päivänä metsänomistajat ovat omatoimisia. Asiakaslähtöisyyden parantamista voidaan auttaa edelleen tutkimuksen keinoin. Järkevintä olisi tutkia mm. niitä metsänomistajia, jotka ovat tilanneet aikaisemmin suunnitelman, mutta uudella aluesuunnittelukierroksella ovat jättäneet sen tilaamatta. Olisi hyvä tietää, mikä heidän mielestään on ollut suunnitelmassa vikana ja miksi metsänomistaja on jättänyt suunnitelman tilaamatta.
  • Avellan, Eija (2005)
    Tutkielmassa tarkastellaan extranet-informaation hallintaa extranetiä käyttävissä tietointensiivisissä organisaatioissa. Työn tavoitteena on selvittää, a) miten organisaatioiden toimintakäytännöt selittävät sitä, missä laajuudessa extranet on otettu niissä käyttöön b) mikä on extranetin ja siinä olevan informaation merkitys käyttäjille sekä c) mihin extranetin informaatiota käytetään ja miten sitä jaetaan organisaatioissa. Tutkielmassa extranetillä tarkoitetaan sidosryhmille suunnatun informaation yksisuuntaiseen välittämiseen käytettävää järjestelmää, jossa ei ole operatiivisia toimintoja. Tutkimusongelma liittyy tilanteeseen, jossa extranet on ollut yleisesti organisaatioiden käytössä 1990-luvulta asti, mutta aihetta koskevaa kirjallisuutta ja tutkimusta on toistaiseksi olemassa melko vähän. Tutkielman teoreettinen viitekehys kattaa tietojohtamisen (knowledge management) kirjallisuutta. Tärkeimmät teoriat ovat Choon informaation hallinnan prosessimalli, Hansenin et al. tietojohtamisen strategiat sekä Taylorin informaation käyttöluokat. Viitekehyksen tärkein merkitys tutkielmalle on toimia työkaluna, jota vasten empiiristä aineistoa peilataan, lisäksi viitekehys toimii aineiston käsitteellistämisen apuna. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus. Empiirinen aineisto koostuu edunvalvontayhdistyksen, Lääketeollisuus ry:n, neljän jäsenyrityksen teemahaastatteluista. Haastateltavat edustavat organisaatioiden asiantuntijatasoa sekä ylintä johtoa. Aineiston analyysimenetelmänä käytetään teemoittelua. Tutkielmassa todetaan, että extranetin käyttöoikeuksien laajuutta organisaatioissa selittävät toiminnan organisointi, johdon optimismi ja työntekijöiden toimenkuvat. Extranetin merkitys on käyttäjille melko laaja, ja käyttäjät painottavat esimerkiksi ajankohtaisuutta, luotettavuutta, tulkintojen merkitystä sekä käytön reaktiivisuutta. Extranet-informaatiota käytetään organisaatioissa toimintaympäristön luotauksessa, ongelmanratkaisu- ja päätöksentekoprosesseissa sekä toiminnan suunnittelussa. Extranet-informaation jakaminen on epävirallista, käytännöt vaihtelevia eikä organisaatioissa ole määritelty informaation jakamisen suhteen vastuita. Hansenin et al. tietojohtamisen strategioista organisaatioissa näyttää vallitsevan erityisesti personointistrategia. Tutkielmassa havaitaan, että tietojohtamisessa ja informaation hallinnassa keskiössä ovat niin organisaation johto, yksilöt kuin teknologiakin. Johto voi omalla toiminnallaan luoda puitteet organisaation toimintakäytäntöihin, mutta myös yksilöiden näkemyksillä on merkitystä siinä, miten informaatiota jaetaan ja kenen koetaan olevan vastuussa tiedon kehittämisestä. Tutkittavissa organisaatioissa havaitaan kahden ääripään näkemyksiä: toisen ääripään mukaan extranet-informaatiota ei tarvitse erityisesti jakaa, toisen ääripään mukaan jakaminen on koko organisaation eduksi. Johdolla ei aina ole käsitystä organisaation toimintakäytännöistä, eikä se siten kyseenalaista näitä käytäntöjä. Tärkeimpiä lähteitä tutkielmassa ovat: Hansen et al. (1999): What"s your strategy for managing knowledge?; Choo, Chun Wei (1998): The knowing organization; Choo, Chun Wei (2000): Information management for the intelligent organization; Taylor, Robert (1991): Information Use Environments.
  • Dehqanzada, Laura (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän tutkielman tavoitteena on soveltaa eletyn uskonnon teoriaa maahanmuuttajataustaisten hazara-muslimien käsityksiin ja kokemuksiin jinneistä. Tutkielman lähtökohtana on laajentaa islamiin liittyvää tutkimusta keskittymällä kahteen melko vähän tutkittuun aihepiiriin: jinneihin ja shiialaisuuteen. Tutkielmaa varten on haastateltu viittä (5) aikuista hazara-taustaista maahanmuuttajaa. Kaikki haastateltavat ovat asuneet osan elämästään Afganistanissa ja saapuneet Suomeen noin 20 vuotta sitten. Haastattelut on tehty teemahaastatteluina, jotka on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmin. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on eletyn uskonnon teoria, jonka avulla peilataan haastateltavien näkemyksiä ja kokemuksia jinneistä. Aineiston keskeisimpinä teemoina ovat eletyn uskonnon teorian näkökulmasta narratiivisuus, kehollisuus, performatiivisuus, henkipossessio, sekä uskonnollisten käsitysten muutokset. Arjen toiminnoissa jinnit näyttäytyvät aineistossa erityisesti siitä näkökulmasta, kuinka niitä tulisi välttää. Aineistosta keskeisinä keinoina nousevat varoittavat kertomukset jinneistä, rukousformulat, Koraanin lukeminen, sekä islamin peruspilarien noudattaminen. Aineiston perusteella käsitykset jinneistä vaihtelevat hyvin paljon paitsi keskenään, myös suhteessa viralliseen oppiin. Kaikki haastateltavat uskovat jinnien olemassaoloon, mutta käsitys niiden toimijuudesta ja vuorovaikutuksesta ihmisten kanssa vaihtelee suuresti. Suurimmat erot jinneihin liittyvissä käsityksissä ovat aineiston perusteella miesten ja naisten välillä. Naisten käsityksissä jinnit ovat aktiivisesti vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa, ja naisilla oli runsaasti omakohtaisia kokemuksia. Miehillä vastaavia kokemuksia ei ollut, ja he suhtautuvat ajatukseen jinnien toimijuudesta varauksellisesti. Yhteiskunta ja ympäröivä yhteisö muovaavat käsityksiä jinneistä ja toisaalta asettavat raamit sille, kuinka ne näyttäytyvät. Suomeen muutto on vaikuttanut osan haastateltavien käsityksiin, mutta myös henkilökohtaisilla kokemuksilla on ollut suuri vaikutus siihen, kuinka jinneihin suhtaudutaan.
  • Rosenholm, Roni-Kristian Joakim (Helsingin yliopisto, 2020)
    Joukkoliikenne on Suomessa murrosvaiheessa. Käynnissä oleva murrosvaihe on synnyttänyt ja tulee synnyttämään jatkossakin OnniBus.comin kaltaisia yrityksiä, jotka hyödyntävät sääntelyn jähmettämän kilpailukentän synnyttämiä tarjonta-aukkoja palveluvalikoimassaan. Kilpailusta tulee vuosien saatossa markkinaehtoista ja asiakkaista tullaan enenevissä määrissä kamppailemaan hinnalla, palvelutasolla ja muilla mahdollisilla erilaistamiskeinoilla. Näihin kilpailukeinoihin ei ole aiemmin tapahtuneen tai käynnissä olevan sääntelyn seurauksena ollut syytä kiinnittää samanlaista huomiota, kuin toimittaessa markkinaehtoisesti. Pro gradu -tutkielman tavoitteena on tuottaa tutkimus, kuinka Suomessa toimivien joukkoliikenteen toimijoiden palvelutarjoomat eroavat toisistaan asiakasnäkemyksen valossa. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluin maaliskuussa 2018. Haastateltaviksi valittiin ennakkotietojen perusteella seitsemän sopivalta vaikuttavaa palveluntarjoajien palveluita aktiivisesti käyttänyttä tai käyttävää asiakasta. Tutkimuksella syvennettiin näkemystä ja ymmärrystä joukkoliikenteen toimijoiden käyttämien kilpailukeinojen asiakasnäkökulmasta. Tutkimus vahvisti, että kullakin palveluntarjoajilla on omat vahvuutensa toisiinsa nähden ja suhteessa kuluttajiin esimerkiksi maantieteellisten etäisyyksien, aika - ja tilannetekijöiden sekä hinnoittelun osalta. Palveluntarjoajien toisistaan poikkeavat palveluratkaisut, jotka ovat muotoutuneet liikennevälineiden luontaisten ominaisuuksien pohjalle tarjoavat useimmille kuluttajille näiden vaihteleviin tarpeisiin mukautuvan liikennejärjestelmän.
  • Hirvonen, Nina (Helsingin yliopisto, 2017)
    Objectives. Previous studies show that there is need for more cooperation between the preschool education and primary education to ensure the child's smooth start to school. The purpose of this qualitative study was to find out what kinds of views do kindergarten teachers and class teachers have on the cooperation between the preschool education and primary education. Today, there has been a lot of talk about the importance of the cooperation between the preschool education and primary education for the child's smooth transition from preschool to primary education. The research questions helped to identify how useful do kindergarten teachers and class teachers find the cooperation, how frequently cooperation is carried out, which types of cooperation there is, how can the cooperation be developed and whether kindergarten teachers and class teachers have ideas how to develop the current cooperation. Methods. The study material consisted of three kindergarten teachers and four class teachers working in the metropolitan area. The research strategy used in this study was qualitative research in which theme interviews were used. The collected data were analyzed by means of data-driven content analysis. Results and Conclusions. This study showed that kindergarten teachers and class teachers felt the cooperation between the preschool education and primary education important. In addition, responses emphasized the cooperation to encompass the same basic formula but the organization of additional forms of cooperation depends on the year and on the activity of the preschool teachers and primary teachers. The implementation of cooperation between preschool education and primary education was performed weekly, monthly, once every two months or 2-6 times a year. In the autumn preschool teachers and primary school teachers will invest in joint planning of activities in the presence of preschool children in the classroom. In the spring a joint evaluation meeting, the introduction of preschool children to school and primary school teachers and the meeting of a pupil care team for children moving to school. All teachers felt that the current cooperation between the preschool education and primary education is positive and they do not want to make a lot of changes or develop the existing cooperation. Kindergarten teachers and class teachers would like to see closer cooperation between preschool and primary school teacher for example by adding joint debates and common planning time. They also wished that kindergarten and school would be in the same building. Kindergarten teachers and class teachers had different content development suggestions for cooperation between preschool education and primary education. Improvement alternatives included for example adding various events, ensuring data transfer from kindergarten to school, effortless school visits and joint training.
  • Tuovinen, Senni (Helsingin yliopisto, 2018)
    Aims. The aim of the thesis was to find out kindergarten teachers' views about early childhood education learning environment and how the learning environment interlinks with the realization of the early childhood visual arts education. It was surveyed what kind of visual arts education methods the interviewees use and how they take advantage of the kindergarten's learning environment in their teaching. The aim was also to find out benefits and challenges the learning environments bring for the visual arts education and what kind of views the kindergarten teachers have about the design of the learning environments. The topic of the thesis connects essentially with the field of research that encompasses the Finnish early childhood education learning environments and how visual arts education is realized in them. This thesis got under way inspired by my bachelor's thesis (Tuovinen, 2013) in which it was studied how the kindergarten teachers realize the visual arts education in practice. In this pro gradu – thesis the learning environment's possible effect on the visual arts education is incorporated. Methods. The research strategy was qualitative and as a research setting a phenomenographic approach was used. The main material consists of themed interviews of four (4) kindergarten teachers. The interviewees who took part in the research worked in the Helsinki metropolitan area in municipal kindergartens with 3- to 5-year-old children. In the process of analyzing and breaking down the gathered results Manninen et al's (2007) classification of the learning environments and Rusanen's (2009) classification of early childhood visual arts education was used. As a method of analysis a theory-driven content analysis based on half-structured theme interviews was used. The results are presented both with tables and with various transcribed passages. Results and conclusions. The results of the thesis show that kindergarten teachers experienced the visual arts education possibilities in early childhood education learning environments mainly positively. The factors that were considered meaningful for visual arts education in early childhood learning environments were atelier, separate rooms, working in small groups and ensuring enough time, kindergarten staff members and high-class mediums for the visual arts education. Visual arts education in the learning environments was realized mainly through artwork expression and aesthetic experience of the environment. The children's personal experiences and trips to local outdoor environments thus formed the body of the visual arts education. Comparing research results to different aspects of learning environment depicts how successful visual arts education needs physical, but also social, local and technical aspects of the learning environment to be successful. Kindergarten teachers viewed their role as learning environment builders in two different ways - as modifiers and as preservers.
  • Ranta, Hanna (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida liimapuun ja massiivipuulevyn markkinoiden tulevaa kehitystä Australiassa ja selvittää liimapuun ja massiivipuulevyn Australian markkinoihin vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää australialaisten liimapuuta ja massiivipuulevyä käyttävien rakennusalan yrittäjien ja asiantuntijoiden suhtautumista eurooppalaiseen liimapuuhun ja massiivipuulevyyn. Tutkimuksen aineisto kerättiin helmikuussa 2018 teemahaastatteluina. Teemahaastattelun runko oli muodostettu Juslinin ja Hansenin tietoympäristömallin pohjalta. Haastateltavina oli yhteensä kuusitoista australialaista rakennusyrittäjää ja rakennusalan asiantuntijaa. Litteroitu haastatteluaineisto analysoitiin nostamalla esiin eri teemoja, joita tarkasteltiin tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen pohjalta. Esiin nousevat teemat olivat kasvava kysyntä, riittämätön kotimaan tarjonta, muun makroympäristön tekijät, kilpailevat materiaalit, jakelun toimivuus ja asiakkaiden mieltymykset. Tutkimusten tulosten mukaan liimapuun ja massiivipuulevyn kysyntä tulee kasvamaan Australiassa. Kasvua tukee rakentamisen noususuhdanne erityisesti Melbournessa ja Sydneyssä. Muutokset rakentamissäädöksissä, kasvava kiinnostus puurakentamista ja ympäristöystävällisiä, kestävän kehityksen periaatteita noudattavia rakennusmateriaaleja kohtaan tulee vaikuttamaan liimapuun ja massiivipuulevyn kysyntään. Arkkitehtien ja insinöörien puurakentamiseen liittyvillä asenteilla sekä kilpailevien materiaalien tarjonnalla on vaikutus liimapuun ja massiivipuulevyn kysyntään.
  • Vilen, Tarja (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on Helsingin Sanomien Musta laatikon toimittajien kokemukset livejournalismista ja sen tehokeinojen hyödyntämisestä yleisön sitouttamiseen. Livejournalismi on uusi journalismin muoto, joka on viime aikoina alkanut kiinnostaa akateemista tutkimusta. Suomessa livejournalismin edelläkävijä on Helsingin Sanomien Musta laatikko. Käsitteellä livejournalismi viitataan tapahtumaan, jossa journalistit esittävät aiemmin julkaisemattomia ja käsikirjoitettuja, editoituja ja harjoiteltuja puheenvuoroja läsnäolevalle liveyleisölle. Tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaisin keinoin livejournalistit lisäävät yleisön sitoutumista, ja miten näitä keinoja voisi hyödyntää journalismiin laajemmin. Tätä tarkoitusta varten on haastateltu kahdeksaa Mustan laatikon livejournalistia. Tutkielman teorialuvussa käydään läpi median murroksen myötä tapahtunutta journalismin käännettä yleisölähtöisyyteen ja perehdytään uuden media-ajan ilmiöihin. Livejournalismin ideana on tarjota tarinoita elävälle yleisölle, minkä vuoksi yleisösuhde ja sen rakentuminen on hyvin keskeinen käsite. Livejournalismia lähestytään uuden media-ajan ilmiönä, jota tutkimalla voi olla mahdollista saada uutta tietoa journalismin yleisösuhteesta sekä sen tulevaisuudesta. Ratkaisuna yleisön luottamuksen ja sitoutumisen kasvattamiseen on esitetty journalismin laadun määrittämistä uudelleen niin, että sisällöt ovat yleisölähtöisiä ja vastaavat yleisön tarpeisiin. Aika näyttää olevan otollinen livejournalismin kaltaisille elämyksellisille journalismin ilmiöille, sillä yleisöt haluavat livekohtaamisia ja aitoja kokemuksia. Uudet journalismin muodot haastavat luopumaan perinteisestä jaottelusta populaarin viihteen ja laadukkaan tiedon sekä tunteen ja järjen välillä. Tämän tutkimuksen haastatteluaineiston keräämiseen käytetään menetelmänä teemahaastattelua ja analysointiin hyödynnetään temaattista analyysiä. Mustan laatikon toimittajat pitävät livejournalismia perinteistä journalismia syvällisempänä, läpinäkyvämpänä, tarinallisempana, subjektiivisempana, tunteellisempana ja vuorovaikutteisempana journalismin muotona. Kaikkien näiden koettiin lisäävän sekä yleisön kiinnostusta että luottamusta, mutta samalla niiden käyttämiseen journalismissa suhtauduttiin kriittisesti. Perinteisessä journalismissa toimittajat puolustavat edelleen objektiivisuuden tavoittelun säilyttämistä journalismin keskiössä ja korostavat subjektiivisen sekä objektiivisen sisällön erottelun tärkeyttä. Yleisölähtöisyyteen suhtauduttiin osin kriittisesti, koska osan mielestä liiallinen yleisön miellyttäminen voi olla uhka journalismin objektiivisuudelle. Journalismin yleisösuhteessa nähtiin parantamisen varaa ja moni kertoi Mustan laatikon tehneen näkyväksi sen, että yleisöllä on tarve ja halu olla yhteydessä toimittajiin. Toimittajien liveläsnäolo tuntuu inhimillistävän journalismia, jonka myötä yleisö luottaa esiintyjään ja mahdollisesti myös journalismiin enemmän. Journalismin teossa koettiin tärkeäksi journalistinen prosessi, ja että sisällöt olisivat entistä läpinäkyvämpiä. Livejournalismin tehokeinojen hyödyntämisestä esiin nousivat myös yhteistyön lisääminen, kirjoitus- ja innovaatiotyöpajat, livekohtaamiset yleisön kanssa, yleisövuorovaikutus, hidas tutkiva journalismi sekä uudenlaiset muodot, kuten podcastit, journalistinen essee ja videoanalyysi. Musta laatikko nähtiin avauksena uudenlaisille tavoille tehdä journalismia ja sen koettiin palauttavan niin yleisön kuin toimittajienkin uskoa journalismin merkityksellisyyteen. Vaikka alalla on kova tarve yleisön sitouttamiseen, toimittajat olivat yhtä aikaa sekä vastahakoisia että innokkaita ottamaan käyttöön tunnepitoisia ja sitouttavia tarinankerrontakäytäntöjä. Siihen, onko Mustalla laatikolla vaikutusta journalismin kenttään laajemmin, osa suhtautui kriittisesti tai varovaisesti media-alan vallitsevan tilanteen takia. Tämän tutkimuksen pohjalta voidaan esittää, että on tartuttava syvällisesti ja luovasti siihen, miten livejournalismin keinoja voisi hyödyntää laajemmin journalismin kentällä. Tähän tarvitaan erityisesti journalismin yleisötutkimusta. Iso kysymys tutkimuksessa ja alalla lopulta on, että vaikka yleisö haluaisi tietyntyyppistä sisältöä, onko sen tuottaminen taloudellisesti kannattavaa.
  • Lindfors, Anna (Helsingin yliopisto, 2017)
    Luontouskonto on Catherine Albanesen (1990) kehittämä analyyttinen väline, jota hän käytti tarkoittamaan uskontoja, joiden symboliikan ja rituaalisuuden keskiössä on luonto. Luontouskonto-käsitettä on sittemmin kehitetty eteenpäin ja se on tullut tarkoittamaan erityisesti uskonnoiksi ymmärrettäviä ilmiöitä, joiden keskiössä on luonnon pyhittäminen. Tarkastelen tässä tutkielmassani luontouskontoa osana pääkaupunkiseutulaisten ympäristöaktiivien luontosuhdetta. Määrittelen luontouskonnon funktionaalisesti luontokeskeiseksi tavaksi tuottaa merkitystä elämälle ja maailmalle, jossa merkitys ammennetaan luonnosta tai sen puolesta toimimisesta. Tarkestelen teoksessa luontouskontoa, jota kuvaa ympäristöhuoli. Tähän luontouskontoon liittyy tiedepohjainen maailmankuva, luonnon näkeminen kunniottavaa huolenpitoa vaativana ja itseisarvoisena sekä ympäristöystävällisen käyttäytymisen näkeminen uskonnollisena velvollisuutena. Luontouskontoon myös usein liittyy luonnon arvottaminen pyhäksi sekä rituaalista toimintaa.Tutkimuskysymykseni ovat millainen on haastattelemieni ympäristöaktiivien luontosuhde, millaiseksi he kokevat ja käsitteellistävät luonnon ja oman paikkansa suhteessa siihen sekä onko heidän luontosuhteensa käsiteltävissä luontouskontona. Tutkielmani aineistona on marras-joulukussa 2016 kerätyt pääkaupunkiseudulla toimivien ympäristöaktiivien teemahaastattelut. Analysoin nämä yhdentoista ihmisen haastattelut sisällönanalyysiä käyttäen. Teemoittelun ja koodauksen pohjalta muodostin aineistosta kolme kategoriaa: henki luonnossa, elämän merkitys luonnosta/ympäristöaktiivisuudesta ja ei-uskonnollinen luontosuhde. Näistä kategorioista kaksi ensimmäistä on käsitteellistettävissä luontouskonnoksi. Toisin sanoen näissä kahdessa kategoriassa luontoon suhtaudutaan pyhänä, luontosuhteeseen liittyy rituaalisuutta sekä hengellisiä kokemuksia. Henki luonnossa -kategoriassa luonnossa nähdään myös olevan henki tai sen nähdään olevan sielujen kansoittamaa. Luonto ymmärretään itseisarvoisena ja keskinäisriippuvaisena ja siihen tulee suhtautua kunniottavasti. Ei-uskonnollinen luontosuhde erottuu kahdesta aiemmasta kategoriasta ei-uskonnollisena, mutta kaikissa kolmessa luonto ymmärretään tiedollisesti samankaltaisena. Tutkielmani perusteella voidaan sanoa, että Suomen ympäristötoimijoilla on samankaltaista suhtautumista luontoon kuin mitä aiemmin on kuvattu pääosin pohjoisamerikkalaisen aineiston perusteella. Täten luontouskontoon liittyvä oletus kansainvälisyydestä vahvistuu. Tutkimukseni ei kuitenkaan tue väitettä siitä, että ympäristöliike itsessään olisi uskonnollinen, vaan ympäristöaktiivien luontosuhteita on niin ei-uskonnollisia kuin uskonnollisiakin.
  • Tikanmäki, Sofia (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan strategista organisaatioviestintää media-alan työnantajajärjestöissä: sitä, miten viestintää suunnitellaan ja miten se yhdistyy organisaation tavoitteisiin sekä sitä, millaisia rooleja viestijät saavat. Tutkielman viitekehyksenä toimii organisaatioviestinnän teoria, strategisen viestinnän käsite sekä viestijöiden roolien tutkimus. Tutkimuskysymyksiä on kaksi: 1) Millaista on viestinnän suunnitelmallisuus ja strategisuus toimintasuunnitelmien ja viestijöiden käsitysten kautta? ja 2) Millaisia rooleja viestintä saa työnantajajärjestöjen toimintasuunnitelmissa ja viestijöiden puheissa? Tutkielma on tapaustutkimus kuudesta media-alan työnantajajärjestöstä. Tutkielman aineistona oli kuusi toimintasuunnitelmaa sekä kuusi teemahaastattelua. Toimintasuunnitelmissa tarkasteltiin viestinnän rooleja ja viestinnän yhteyttä organisaation tavoitteisiin. Suunnitelmia analysoitiin sisällönanalyysin keinoin sekä havainnoimalla aineistoa että yhdistelemällä analyysiin teoriaa. Teemahaastatteluista tutkittiin viestijöiden rooleja sekä viestinnän suunnitelmallisuutta. Niitä analysoitiin teemoittelemalla. Tutkimuksessa havaittiin, että viestintää suunnitellaan työnantajajärjestöissä hyvin vaihtelevasti. Suuressa osassa tutkittuja järjestöjä viestintää suunniteltiin heikosti ja hyvin yleisellä tasolla. Yhdessä järjestöistä viestintää suunniteltiin konkreettisemmin viestintäsuunnitelmien ja vuosikellon avulla. Viestintää toteutettiin ja suunniteltiin jonkin verran suhteessa organisaation tavoitteisiin, mutta usea viestijä koki, että suunnitelmallisuutta olisi voinut olla enemmän. Työ tuntui haastateltujen mielestä ennalta-arvaamattomalta ja reagoimiselta ennakoimisen ja suunnitelmallisuuden sijasta. Organisaation tavoitteet toimivat useimmiten ohjaavana periaatteena viestinnän toteuttamisen taustalla, mutta eivät aina. Viestijät saivat toimintasuunnitelmissa ja viestijöiden haastatteluissa viisi erilaista roolia, jotka eivät olleet toisiaan poissulkevia. Löydetyt roolit olivat tiedonvälittäjä, maineenrakentaja, tukija, luotaaja ja kehittäjä. Rooleista tiedonvälittäjän rooli nähtiin haastatteluissa usein viestintätyön perusmuotona ja se esiintyi paljon myös toimintasuunnitelmissa. Luotaaja ja kehittäjä olivat rooleja, joihin osuvia tehtäviä ei toimintasuunnitelmissa ollut, mutta haastatteluissa ne nousivat esille. Maineenrakentaja oli rooleista ainoa, jota ei noussut esille viitekehyksessä. Tutkimuksen tulokset eivät sellaisenaan tapaustutkimuksen luonteen vuoksi sovi sovellettavaksi suoraan muihin organisaatioihin. Ne antavat kuitenkin viitteitä siitä, kuinka viestintää suunnitellaan ja miten viestijät näkevät suunnitelmallisuuden. Teorian pohjalta voidaan sanoa, että erityisesti suunnitelmallisuus suhteessa organisaation tavoitteisiin olisi tärkeää ja auttaisi viestintää tukemaan organisaation toimintaa ja siten tuomaan enemmän hyötyä organisaatiolle. Tulokset osoittavat, että viestijöiden roolit ovat toistensa kanssa risteäviä erityisesti pienissä organisaatioissa, joissa viestintäresurssit ovat pienet. Nämä roolit ja niiden tehtävät olisi hyvä huomioida myös toimintaa suunnitellessa.
  • Eriksson, Lauri (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan tilausmuotokuvaa Suomen nykytaiteen kentällä vuosina 1990-2018. Tutkielman päätehtävänä on jäljittää taidehistoriallisen tieteenalan kautta teoksen tilaajan, taiteilijan ja muotokuvan kohteen toimintaa tilausmuotokuvan syntyhistoriassa sekä konventioissa. Tarkastelussa paikannetaan tilatun muotokuvan sosiaalisia ja kulttuurisia ulottuvuuksia, kuten näköisyyteen, taiteen autonomiaan, taidemaailmaan, identiteettiin ja ideologiaan liittyviä merkityksiä. Sopimus tai tilauksen vahvistava asiakirja erottaa tilausmuotokuvan tässä tutkielmassa kaikista muista eri motiivien synnyttämistä muotokuvista. Tutkielma rakentuu kolmesta osa-alueesta, jotka kietoutuvat yhdeksi kokonaisuudeksi sisältäen: muotokuvia tilaavien instituutioiden tarkastelun, tilausmuotokuvien kontekstualisoinnin sekä tilausmuotokuvia toteuttavien kuvataiteilijoiden haastatteluiden analysoinnin. Nämä elementit punoutuvat tutkielmassa rakentuvan hermeneuttisen kehän eri komponenttien väliselle dialogille. Samalla käsitellään muotokuvia tilaavien instituutioiden toimintaperiaatteita, sopimuksia ja tilausmääriä. Lopuksi taiteilijoiden haastattelut rakentuvat synteesiksi yhdessä tutkielman avainteosten kesken. Tutkielma vahvistaa käsitystä, että tilatun muotokuvan traditiossa ja käytännöissä on havaittavissa selkeitä epäjatkuvuuksia ajanjaksolla 1990-2018. Suomen presidenttien muotokuvat asettuvat ulos perinteisestä edustus- ja hallitsijamuotokuvan konventioista selkeämmin ja johdonmukaisemmin muihin tutkielmassa käsiteltäviin muotokuvatilauksiin verrattuna. Konservatiivisena pidetyssä tilausmuotokuvassa on siirrytty statuksen painottamisesta sekä vallan representaatiosta intiimimpään ilmaisuun ja identiteettien moninaisuuteen. Vaikka muotokuvien identiteettikäsitys on monisäikeisempi ja vapaampi, suomalaiset tilaajatahot ovat varsin hitaasti lämmenneet traditionaalista muotokuvaa haastaville teoksille, mikä ilmenee sitoutumisella perinteiseen esittävyyteen ja öljyväriteoksiin. Vaihtoehtoiset tekniikat ja nykytaiteen suomat mahdollisuudet ovat jääneet tilausmuotokuvissa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta hyödyntämättä. Tämä koskee myös nykytaiteessa hyväksyttyä valokuvataidetta. Muotokuvatilauksia pidetään usein ristiriidassa vapaan taiteilijaidentiteetin kanssa. Tilaajien ja taiteilijoiden väliset sopimukset ovat tarkastelun ajanjaksolla vapaampia kuin esioletus antaa ymmärtää. Taitelijoiden haastattelut vahvistavat käsitystä siitä, että sopimukset eivät rajoita taiteilijoiden ilmaisua muotokuvatilauksissa. Tapauksissa, joissa tilauksen päämääränä on ensisijaisesti arvostettu taideteos, muotokuvien kohteet ovat poikkeuksellisen tietoisia taiteen kentän toimintatavoista ja arvostelmista. Kuvataiteesta kiinnostunut muotokuvan kohde näyttääkin olevan olennainen edellytys onnistuneelle muotokuvateokselle.
  • Mikkilä, Veera (Helsingin yliopisto, 2020)
    Aims. The aim of this study is to discover the factors influencing which employees’ experience of organizational commitment during changes in contact center work environment. Meyer and Allen’s three component model of organizational commitment is used as the theoretical frame. It interprets organizational commitment through three components: affective, normative, and continuous commitment. The research focuses on areas impacting affective commitment. Methods. The study was conducted as thematic interviews during the fall of 2019. Seven per-manent employees of the target organization attended the interviews. The material was spelled out, after which it was coded according to the themes. The method of the analysis is thematic design, in which the formation of themes proceeds to a more detailed examination. Results and Conclusions. The most prominent finding in the study was the employees’ experiences of the role and the support of the supervisor for commitment. Reflecting the theoretical frame, the results of this study comply with Meyer & Allen’s three-component theory. Based on the study, the affective commitment of the employees of the target organization can be seen as low, and the level of commitment can be explained by normative or continuance aspects of commitment.
  • Östman, Anne (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmassa tarkastellaan pakolaistaustaisten asiakkaiden integraatioprosessin tukemista osallisuuden näkökulmasta. Tutkielma sijoittuu integraatioprosessin alkuvaiheessa tehtävään sosiaalityöhön. Suomalaisessa kotouttamispolitiikassa kunnat vastaavat yhdessä työ- ja elinkeinotoimistojen kanssa integraation tukemisesta. Pääkaupunkiseudun kunnissa sosiaalitoimen maahanmuuttajapalveluiden alaiset erityisyksiköt keskittyvät työskentelyyn pakolaistaustaisten henkilöiden kanssa ensimmäisen oleskeluluvan saamisen jälkeen. Kotoutumisen edistämistä koskevan lain mukaan työn tavoitteena on pakoalaistaustaisten asiakkaiden integraation tukeminen ja edistäminen sekä aktiivisen yhteiskuntaan osallistumisen mahdollistaminen. Teoreettisesti tutkielma kiinnittyy monitieteelliseen keskusteluun pakolaisuudesta, integraatiosta ja osallisuudesta. Osallisuudella tarkoitetaan tunnetta yhteisöön kuulumisesta, hyväksytyksi tulemisesta ja toimintamahdollisuuksista. Osallisuus näyttäytyy keskeisenä hyvinvoinnin sekä psyykkisen ja sosiaalisen integroitumisen kannalta. Integraatioprosessin alkuvaiheessa asiakkailla ei ole heidän tarvitsemiaan tietoja ja taitoja uudessa yhteiskunnassa toimimiseksi, minkä seurauksena he voivat olla riippuvaisia erityisyksiköissä saamistaan palveluista. Tämän lisäksi kohtaamiset palvelujärjestelmät voivat olla ainoa kontakti valtaväestöön. Sosiaalityössä rakennetaan muodollisen osallisuuden ohella perustaa pitkäkestoiselle integraatiolle. Tutkielman tavoitteena on tarkastella millaisena asiakkaiden osallisuus ja sosiaalityöntekijöiden mahdollisuudet osallisuuden tukemiseen näyttäytyvät. Tutkielman aineisto koostuu viiden sosiaalityöntekijän yksilöhaastattelusta, jotka on toteutettu kahdessa pääkaupunkiseudun kunnassa vuoden 2015 keväällä. Haastattelut on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Konkreettiset tutkimuskysymykset ovat: - Millaisena pakolaistaustaisten asiakkaiden osallisuus näyttäytyy sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta? - Millaisena sosiaalityössä integraatioprosessiin tarjottava tuki näyttäytyy osallisuuden näkökulmasta? Tutkielmassa yhteiskunnallisen osallisuuden vajeet määrittyvät tilapäisiksi ja liittyvät pakolaistaustaan, uudessa yhteiskunnassa alussa olemiseen sekä psyykkisen ja sosiaalisen integraatioprosessin verkkaisuuteen. Pakolaistaustaisten asiakkaiden osallisuus näyttäytyy jännitteisenä. Asiakkaalla on osallisuutta mahdollistavia ominaisuuksia, mutta samalla hänen elämäntilannettaan leimaa uudessa asuinmaassa elämiseen ja pakolaistaustaan kiinnittyvien tietojen ja taitojen puuttumiseen ja psyykkisen huonovointisuuden myötä riippuvuutta palveluista. Integraatioprosessin tuki osallisuuden näkökulmasta rakentuu mikro-, meso- ja makrotasoilla tapahtuvan vaikuttamisen kautta. Asiakkaiden osallisuutta tuetaan tilanteen vakauttamisen, palveluohjauksen ja psykososiaalisen tuen keinoin. Kokonaisvaltainen kohtaaminen ja avustaminen osaamisen ja voimavarojen käyttöön saamisessa vahvistavat osallisuuden mahdollisuuksia. Asiakkaiden erityisen haavoittuvaksi tulkittu yhteiskunnallinen asema korostaa asianajotehtävän merkitystä erityisesti suhteessa palvelujärjestelmään. Osallisuuden näkökulmasta syrjintä, rasismi, palvelujärjestelmän puutteet ja byrokratian vaikeus vaikeuttavat integraatioprosessin etenemistä. Sosiaalityöntekijöiden kokemus työn sisällön kapeutumisesta kiireen vuoksi muodostaa esteen kokonaisvaltaiselle integraatioprosessin tukemiselle.