Browsing by Subject "teemahaastattelut"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-10 of 10
  • Joukamo-Ampuja, Erja ([E. Joukamo-Ampuja], 2010)
    The aim of the present study was to examine the experiences of students and teachers who had participated in the Sibelius Academy`s "Creative Musicianship Skills" course in 2001. Students were asked to describe what effect their experiences during the course had had on their interaction skills, expression, creative thinking and freedom when playing an instrument. The course began in November 2001 and ended in October 2002. It consisted of interaction skills training, group work skills, stimulating creativity through various exercises, improvisational play, transferring of play into music and experiencing the creative process through group work. The researcher was one of the members of the course. The data consists of a questionnaire and interviews with 8 students; three of whom were experienced instrumental teachers and five of whom were music students. The questionnaire was filled in at the beginning of the course and the interviews took place after the course ended. Research was conducted using a hermeneutic approach to understanding the students' perspectives of their experiences. The researcher also describes her own experiences of having previously been a student on a similar course and, in the process of being a researcher, uses her own experiences and observations during the course to understand those of the students. The participants interviewed had mainly gathered positive experiences from the "Creative Musicianship Skills" course. According to them, their creativity as musicians and teachers increased; they acquired new skills which they could apply to their work as teachers and performers, and their ability to work in a group was enhanced because of new interaction skills. In their experience, a feeling of mutual acceptance engendered in the group improved group dynamics, and the supportive community made the work easier. During the course the participants gained a feeling of security and acceptance within the group, and they became free to experience and try new things without fear. Several of the participants felt that the subsequent increase in creativity and freedom of expression positively changed their musicianship, teaching ability and professional values: they felt they could use their newly learned skills in their teaching, playing, and in their lives in general. The creative use of work procedures was generally experienced as inspirational and challenging; the participants began to analyze their own, as well as their teacher's, studies and playing and they also embarked on examining their own teaching from a more critical perspective. The data shows that during the course much of the criticism that arose was directed towards current methods of educating classical musicians. In the view of the participants, music institutions should offer interaction skills as part of the basic training of musicians in the future. Professional and amateur music groups have a key role when it comes to developing good social skills and creating functioning communities with a healthy sense of belonging. To summarize, today's musician is expected to be an accomplished performer, composer, trainer and teacher as well as an innovator. These roles must be practiced in different contexts. The study argues that creativity and social skills are just as important for the musician as technical and artistic skills in today's working contexts.
  • Hirvonen, Johanna Maria (2006)
    Tutkielmassa tarkasteltiin naisten puhetta parisuhdeväkivallasta. Tavoitteena oli selvittää, millaisia väkivaltaan ja siihen suhtautumiseen liittyviä puhetapoja on tunnistettavissa parisuhdeväkivaltaa kokeneiden naisten haastattelupuheesta. Lisäksi tarkasteltiin sitä, mitä puheella tehdään ja millaisia seurauksia puhetapojen käytöllä on. Tutkielman aineistona on osa Stakesin Perheväkivallan kohtaaminen sovittelussa –projektia varten vuosina 2002-2003 kerätystä teemahaastatteluaineistosta. Tähän tutkielmaan valikoiduissa haastatteluissa haastateltavat ovat väkivallan uhrin asemassa olleita naisia. Tutkielman aineisto koostuu yhdentoista iältään 20-60-vuotiaan naisen haastattelusta. Tutkielman teoreettinen lähestymistapa on sosiaalinen konstruktionismi, ja menetelmänä on käytetty diskurssianalyysiä. Analyysin pohjalta aineistosta tulkittiin kolme puhetapaa eli tulkintarepertuaaria parisuhdeväkivallasta. Nämä olivat selviytymis- ja uhrirepertuaari sekä kyyninen repertuaari. Puhetapojen seurauksista tehtiin seuraavanlaisia päätelmiä. Selviytymisrepertuaarilla tuetaan muutosta ja eteenpäin pääsemistä. Sillä rakennetaan selviytyjän identiteettiä. Sillä voidaan myös osoittaa kulttuurista kompetenssia ja kokonaishallintaa. Uhrirepertuaarissa myönnetään heikkous ja tarvitsevuus. Tämä voi tukea esimerkiksi avun hakemista, ja vaikeuksista kertominen antaa myös painoarvoa naisten mielipiteille väkivallasta. Kyynisellä repertuaarilla sopeudutaan tilanteeseen, johon väkivalta kuuluu. Siinä tehdään väkivaltaa vähättelemällä omaa elämää ymmärrettäväksi kuulijalle. Kyynisellä repertuaarilla voidaan myös osoittaa tilanteen olevan jollain tapaa hallinnassa. Suurimmassa osassa haastatteluista painottui kuitenkin lopulta selviytymisestä kertova puhetapa. Kyynisyyttä ja uhriutta korostavat puhetavat näyttäytyivät voimakkaammin niiden haastateltavien puheessa, jotka kertoivat väkivaltaa olleen myös heidän aiemmissa parisuhteissaan. Tällä tutkielmalla ei ole tarkoitus tehdä päätelmiä siitä, miten parisuhdeväkivallasta yleisesti ottaen puhutaan, sillä tulkintarepertuaarit konstruoidaan aina jossain tietyssä kontekstissa. Jostain toisesta aineistosta voisi siis tehdä toisenlaisia tulkintoja. Keskeisimpinä lähteinä on käytetty menetelmän osalta Arja Jokisen, Kirsi Juhilan ja Eero Suonisen diskurssianalyysiä käsitteleviä tekstejä. Parisuhdeväkivallan osalta keskeisimpiä lähteitä ovat Marita Husson (2003) väitöskirja ja Leo Nyqvistin tekstit.
  • Kantosalo, Marget (2003)
    The target of this study, conducted in October/November of 1997, is a polytechnic that had then been operating as a permanent polytechnic for some months. Four of its five educational units are the target of this study each representing separate educational fields. The aim of this case-study is to explore how the ideal of a uniform polytechnic works out in practice. The study sets the experiences and views of the management and the personnel of the institution against the official aims of the polytechnic system, specifically multi-disciplinariness and deregulation, by taking into account the conditions for and the obstacles to cooperation causing by the cultural differences of the fields. An answer has been sought to the questions: How did the cultures of the fields confronted? Have they yet evolved a common culture? Do the cultures of the fields separate from one another? It has also been endeavoured to make comprehensible the complexity inherent in the implementation of the broad programmes launched by central administration, particularly, when many people participate in the implementation process. The research method was thematic interview. Cultural themes have been sought by sorting the interview-material employing the Grounded Theory by Glaser & Strauss. The differences between the educational units and the views within them have been grouped by themes utilizing the tripartition of cultural perspectives by Joanne Martin. The perspectives are integration, differentiation and fragmentation perspectives. By coding the material, the categories i.e. the cultural themes have emerged. The core category is 'compulsive' multi-disciplinariness, i.e. the obligation brought by the polytechnic to cooperate multi-disciplinarily. As a common content and strategy has not yet been created for the implementation of this multi-disciplinariness, it still remains only 'a coulisse', an artefact. Exercise of power of the central administration, which is a uniting factor of the institution, is criticized by the units. Some units find that their position has weakened, others that it has strengthened during the polytechnic-status. Nevertheless, all want to continue in the polytechnic-system. The theory of the study is also grounded on the works by Edgar Schein, Andrew Brown, Richard Geerz, Nohria & Eccles (eds.), Kickert et.al, Alasuutari, Harmon & Mayer, Spradley, Hirsijärvi & Hurme and Yin, just to mention a few. The legislation and other sources on the polytechnics are also important.
  • Ahlroth, Linda (Helsingin yliopisto, 2015)
    The aim of this study was to through mothers stories deepen the understanding of how mothers had experienced the colic time period and how they had experienced the support in the situation. The theory in this thesis has a parental perspective and deals with subjects about the everyday life and the interaction in families with colicky infants and the support that is aimed at these families. On the basis of the theoretical frame of reference the following research issues were formulated: - How did mothers to colicky infants experience the colic time period? - How did mothers to colicky infants experience the interaction with the child? - How did mothers to colicky infants experience the support in the situation? Seven mothers to infants who had had colic participated in theme-centered interviews that took place in spring 2014. The results of the study show that the mothers experienced the colic time period and the interaction with an excessively crying child as burdening all though the mothers felt the attachment was normalized to this date. The support that is offered to parents with colicky infants was experienced as lacking by the mothers and therefore a development of both the information and the support provided is considered important.
  • Junnila, Asta (2005)
    Vaikka Suomen vuonna 1995 kuntalaki korostaa kunnan ja asukkaiden vuorovaikutusta, ovat kuntien paikallisen julkisuuden aktiivisiksi osapuoliksi usein jääneet tiedotusvälineiden edustajat ja kuntaorganisaatio. Työssä tarkastellaan näiden osapuolien kautta, millainen osa paikallisessa julkisuudessa jää "tavalliselle" kuntalaiselle. Työ on luonteeltaan tapaustutkimus, jossa pyritään hahmottelemaan paikallisen julkisuuden rakennetta ja toimivuutta Somerolla. Työn teoreettinen viitekehys pohjautuu julkisuusteoriaan ja keskusteluun valtaeliiteistä. Demokratia- ja julkisuustutkimuksen ihanteena on julkisuus, jossa kaikilla on tasavertaisesti mahdollisuus osallistua keskusteluun ja päätöksentekoon. Lähtökohdaksi työssä asettuu Eva Etzioni-Halevyn demoelitismi, jonka mukaan yhteiskunnallinen valta ja vaikutusvalta jakautuvat eliittien, alaeliittien ja yleisön kesken. Demoelitismi hyväksyy sen, että kaikissa yhteiskunnissa on enemmän ja vähemmän valtaa omaavia henkilöitä, mutta korostaa, että yhteiskunnan alimman kerrostuman muodostava yleisökään ei ole vailla valtaa. Etzioni-Halevyn jakoa mukaillen paikallisjulkisuuden vaikuttajat jaetaan työssä päättäjätason vaikuttajiin, mielipidevaikuttajiin ja kansalaisryhmien edustajiin eli ns. tavallisiin kansalaisiin. Etzioni-Halevyn lisäksi keskeisinä lähteinä on käytetty mm. C. Wright Millsin, Jürgen Habermasin, Ilkka Ruostetsaaren, Heikki Heikkilän ja Risto Kuneliuksen kirjoituksia. Helsingin yliopiston viestinnän laitoksen Viestinnän tutkimuskeskuksessa vuonna 2005 toteutetun Paikallinen julkisuus ja kunnallinen demokratia -tutkimushankkeen tutkimusraportti toimii työssä keskeisenä vertailukohtana. Työn empiirinen aineisto koostuu paikallislehti- ja teemahaastatteluaineistosta. Lehti- ja haastatteluaineiston avulla etsitään vastauksia mm. siihen, ketkä tai mitkä ovat tutkitun paikkakunnan paikallisen julkisuuden keskeisimpiä osallistujia, ketkä pääsevät omalla äänellään keskustelemaan julkisuudessa, millaisista aiheista paikallisessa julkisuudessa keskustellaan ja mikä rooli paikallisella joukkoviestinnällä on tässä julkisuudessa. Paikallislehdessä somerolaisista piirtyi kuva aktiivisina kuntalaisina, jotka osallistuvat paikallisiin tapahtumiin sekä järjestö- ja yhdistystoimintaan. Kansalaisryhmien edustajat nousivat paikallislehdistölle tyypillisesti Paikallislehti Someron käytetyimmäksi lähdeluokaksi. Pelkkiä lähdekäytäntöjä tarkastelemalla näytti siltä, että kuntalaiset ovat Somerolla hyvin sisällä paikallisessa yhteisössä ja sen toiminnassa. Kuva kuitenkin muuttui, kun tarkasteltiin, millaisissa yhteyksissä päättäjätason vaikuttajat, mielipidevaikuttajat ja kansalaisryhmien edustajat pääsivät lehdessä puhumaan. Suurin osa jutuista, joissa oli kuultu kansalaisryhmien edustajia, liittyivät kulttuuriin ja tapahtumiin sekä vapaa-aikaan ja harrastuksiin. Kunnallishallinnon päätöksiä ja siellä valmisteltavia asioita sen sijaan kommentoivat lähinnä päättäjätason vaikuttajat. Haastattelut olivat ns. vaikuttajahaastattelujaa eli lumipallomenetelmää käyttäen haastateltaviksi valikoitui seitsemän näkyvää paikallista päätöksentekijää ja mielipidevaikuttajaa. Haastattelut ja paikallisten merkittävien päätöksentekijöiden ja mielipidevaikuttajien etsintä toivat esiin somerolaisen paikallisjulkisuuden neuvottelumekanismit. Vaikka vallanverkosto osoittautui keskittyneen varsin pienelle poliitikkojen, korkeimpien virkamiesten ja muiden näkyvien henkilöiden ryhmälle, ei somerolaisen paikallisjulkisuuden voi sanoa olevan suljettu. Paikallisjulkisuuden keskeisiksi toimijoiksi nousivat ns. luottovaltuutetut, jotka toimivat välittäjinä päätöksentekijöiden ja kansalaisryhmien edustajien välillä. Kuntalaisilla on valtaa luottovaltuutettujensa kautta, sillä näiden on huomioitava yleisön toiveet, mikäli haluavat säilyttää asemansa luottovaltuutettuna. Kuitenkin itsenäisesti ja ilman luottovaltuutettujen kaltaisia "välikäsiä" toimiva kuntalainen joutuu Somerolla etsimään paikkaansa ja vaikuttamisväyläänsä.
  • Sell, Anna Viktorina (2005)
    Tämä on tutkimus helsinkiläisistä työttömäksi jättäytyneistä ja työttömyyden valinneista nuorista aikuisista. Tutkimuksessani tarkastelen sitä, millaisia valintoja nuoret ja nuoret helsinkiläiset aikuiset tekevät pätkätyö-työttömyys-(työ)-putken aikana 2000-luvun Suomessa. Monet nuorten työelämään liittyvistä motivaatioista ja orientaatioista ovat viimeaikaisten tutkimusten mukaan suoria seurauksia työmarkkinoiden muutoksista. Toisaalta on esitetty, että nuorten orientaatiotavat ja asennoituminen työhön liittyisivät osaksi laajempaa työn merkityksen kyseenalaistamisen tendenssiä Uudeksi työmarkkinoiden ilmiöksi voi lukea sen, että paitsi työn, myös työttömyyden muotojen variaatio on lisääntynyt. Vaikka nuoret siirtyvät työmarkkinoille vanhempiaan koulutetumpina, liittyy monien työmarkkina-asemaan aiempaa enemmän riskejä ja epävarmuutta. Koska työllisyystilanteet vaihtuivat nopeasti, identifioituivat haastateltavani johonkin työn ja työttömän välimaastoon, sekä työntekijöiksi että työttömiksi. Kun pätkä- ja osa-aikaiset työt lisääntyvät, on myös omia asenteita ja arvoja tarkennettava. Haastattelemani nuoret määrittelivät identiteettinsä osittain myös kuluttajuuden ja kulutusyhteiskuntaan liittyvien käsitteiden kautta: kapitalismi-kriittisinä ja kulutuksen minimoijina. Haastattelujen pohjalta nousseet havaintoni, valintoihin ladattu vapaus ja valintojen sijoittuminen elämäntyyliksi ovat toimineet työtäni suuntaavina lähtökohtina. Elämäntyyli-käsitettä käyttämällä saatoin teoreettisesti konkretisoida ajatustani siitä, millä tavoin haastateltavani hakevat "mieltä" toimintansa pohjaksi. Havaitsin ajankäytön ja elämäntyylin välillä loogisen jatkumon. Tutkimukseni täsmentyikin nuorten ajankäyttötapojen hahmottamisen kautta kulttuuritutkimukselliseksi kysymykseksi siitä, millaisia merkityksiä nuoret antavat omalle elämälleen. Elämäntyyli, käsitteenä jäsentää tutkimustani ja ohjaa huomioni erityisesti valinnan materiaalisiin ehtoihin ja näiden ehtojen toteuttamiseen. Tämä seikka puolestaan kiteyttää, tutkimukseni mukaan, paljolti tämän päivän valitsemisen ydintä ja mahdollistaa elämäntavan käsitteen tarkentamista teoreettisesti etenkin työn tekemisen välttämättömyyksiin, varsinkin itsensä toteuttamisen, kykyjen ja osaamisen muodossa. Tutkimukseni keskeisimpinä päätuloksina voidaan pitää sitä, että haastateltavani olivat löytäneet monia tekemisen tasoja, joissa saattoi toteuttaa omaa orientaatiota, työttömänäkin. Näistä orientaatiotavoista olen keskeisimmiksi nostanut projektit, boheemisen elämäntyylin ja vihreän kuluttamisen. Olen esittänyt tutkimuksessani, että jotkut elämäntyylin orientaatiot esittäytyvät haastatelluillani keskeisimpinä ja pysyvämpinä kuin toiset. Samoin esitän, että tiettyjen elämäntyylien toteuttamiselle miljöö ja paikka toimivat keskeisinä elementteinä: tärkeäksi tekijäksi osoittautuu se, missä toiminta tapahtuu. Tarkemmin, paikasta (materiasta) tulee lähtökohtaisesti keskeinen tekijä oman elämäntyylin rakentamisessa.
  • Juolahti, Minerva (Helsingin yliopisto, 2019)
    In this thesis, the relationship between art and public discussion is studied in the context of the maker of art. The starting point of this work is the observation that in the discussion and research about the role of art in society, the viewpoint of the maker often plays the role of a walk-on. Art is frequently the object of different societal desires and expectations that concern for example art’s impact in the societal activation of citizens. These desires commonly disregard the context and condition that effect the process of the making of art. In this study, the ideals of the role of art in public discussion, the structures that effect the actualisation of these ideals, and the potential of art as a part of public discussion, are discussed from the perspective of the maker. The relationship between art and public discussion is considered in the light of Jürgen Habermas’ ideal of communicative rationality, Chantal Mouffe’s idea of agonistic politics, and Jacques Rancière’s concept of the distribution of the sensible. Their ideas are put into dialogue with the point of view of the maker both through interviews of artists as well as through reflective autoethnographic artistic research. The interviews are conducted by using a semistructured theme interview method and the autoethnography leans on the tradition of artistic research. The interviewees are from the fields of visual arts and dance, as these fields share similarities for instance in their economic structures. Part of the material of the thesis consists of statistics and reports on the conditions of the making of art. In the interviews, art’s role in society is seen through the modern idea of art as a field that is to a certain extent detached from the rest of society, thus forming a radical sphere of freedom in relation to public discussion. Art is located in the margins of society which both enables the freedom of art but also suppresses it. Economical and institutional structures as well as structures related to publicity effect the actualisation of the ideals of art’s role in society. Changes in the societal structures seem to influence art’s makers perception of the place of art in society and in public discussion. In the study, art comes out as an activity that has either a supportive or a resisting political position in relation to the hegemonic order. The possibility for art to influence public discussion through mainstream media doesn’t appear strong in the interviews. Journalism related to art is criticised for concentrating on stories of the artists or on the success of the art, instead of on the contents of the art. The picture that is formed in the study of the relationship between art and public discussion shares similarities with the ideas of both Habermas and Mouffe as well as Rancière. Art is seen to have an important role in public discussion because it can for example challenge the existing power structures and bring forth things that have formerly been invisible in society. Through art it is possible to raise emotions and effect people especially through provoking shared affects. In the autoethnographic artistic research, art forms an affective and performative moment of discontinuity in relation to public space and discussion.
  • Junni, Annukka (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä pro gradu -tutkielma tutkii forensisen kääntäjän toimijuutta rikostutkinnassa. Tavoitteena on selvittää, millaista forensisen kääntäjän toimijuus rikostutkinnassa on. Tutkielma etsii vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Onko kääntäjällä erityistä toimijapositiota rikostutkinnassa? Miten forensisen kääntäjän toimijuus ilmenee rikostutkinnassa? Millaisia rajoituksia kääntäjän toimijuudella on? Aihetta ei ole aikaisemmin tutkittu Suomessa, joten tämä tutkielma täyttää käännöstieteellisessä tutkimuksessa olevan aukon. Forensisella kääntämisellä tässä tutkielmassa tarkoitetaan kaikkea rikosprosessissa ja etenkin esitutkinnassa esiintyvää vieraskielisen materiaalin kääntämistä, siihen liittyvää kielellistä analyysiä sekä muita aiheeseen liittyviä asiantuntijatehtäviä. Tutkielma kuuluu käännöstieteen sosiologian piiriin. Albert Banduran (2001) luokittelu toimijuuden kolmesta eri tasosta toimii analyysin ensisijaisena teoreettisena viitekehyksenä. Kääntäjän toimijuutta rikostutkinnassa tarkastellaan yksilöllisen, valtuutetun ja kollektiivisen toimijuuden tasoilla. Bandura erottelee lisäksi yksilöllisen toimijuuden neljä komponenttia: tarkoituksellisuus, ennakkosuunnittelu, itsereaktiivisuus ja itsereflektio. Analyysissä näitä komponentteja peilataan kääntäjän yksilöllisen toimijuuden sisäisten alaluokkien analyysiin. Tutkimuksen aineistoina toimivat vuosina 2015–2016 kerätyt teemahaastattelut (n=10) forensisilta kääntäjiltä sekä rikostutkijoilta vuonna 2018 kerätyt haastattelut (n=13). Molemmissa aineistokokonaisuuksissa haastatteluita on kerätty Rajavartiolaitokselta, keskusrikospoliisilta sekä Tullilta. Vuoden 2018 haastatteluihin osallistui myös kaksi Helsingin poliisilaitoksen tutkijaa. Haastatteluita analysoitiin teoriaohjaavan eli abduktiivisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimustulokset osoittavat, että kääntäjän toimijuutta esiintyy kaikilla kolmella edellä mainitulla tasolla. Kääntäjän yksilöllinen toimijuus ilmenee käännösratkaisuissa, kääntäjän tekemissä huomautuksissa sekä oman asiantuntijuuden pohdinnassa. Näissä alaluokissa kääntäjä osoittaa myös intentionaalisuutta, itsereflektiota sekä itsereaktiivisuutta. Valtuutettua toimijuutta on havaittavissa tutkijan toivomissa kääntäjän tekemissä huomautuksissa, kääntäjän näkemisessä kieli-, kulttuuri- ja maa-asiantuntijana sekä käännettävien osien valinnassa. Kollektiivista toimijuutta ilmenee erityisesti kääntäjien ja rikostutkijoiden yhteistyössä. Kääntäjien kokemukset järjestelmän osana olemisesta myös ilmentävät kollektiivista toimijuutta. Eri toimijuuden tasot limittyvät toisiinsa. Kääntäjän toimijuutta kuitenkin rajoittavat aika ja taloudelliset syyt, kääntäjän oman roolin rajojen tiedostaminen, kääntäjän ulkopuolisuus sekä osapuolten tietämyksen taso toistensa tarpeista ja toiveista. Analyysi osoittaa, että kääntäjän toimijuus on erittäin merkityksellistä rikostutkinnassa. Merkityksellisyys ei liity vain siihen, että ilman kääntäjää tekstejä ei saataisi käännettyä. Tutkijahaastattelut osoittavat, että kääntäjää kaivataan aktiiviseksi osallistujaksi rikostutkinnassa ja hänen kulttuurin- ja maantuntemustaan halutaan hyödyntää. Tutkielman havainnot tarjoavat monia jatkotutkimusehdotuksia. Viranomaiset voivat myös hyödyntää tuloksia rikostutkinnan kehittämisessä.
  • Glad, Jukka (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tarkastella Rajavartiolaitoksessa 1990-luvulta nykypäivään käytyä muutosprosessia avoimuuden näkökulmasta laadullisen tutkimuksen metodein. Vaikka Suomessa onkin pitkä lainsäädännöllinen historia viranomaisten toiminnan julkisuusperiaatteen osalta, avoimuus on kuitenkin noussut nykyisessä muodossaan keskeiseksi yhteiskunnalliseksi keskustelunaiheeksi juurikin 90-luvulta eteenpäin. Rajavartiolaitos taas osaltaan profiloitui kylmän sodan aikana erittäin hiljaiseksi organisaatioksi, jonka prioriteettina oli pitää hiljaisuuden linjaa toiminnastaan mm. ulkopoliittisten paineiden vuoksi – tutkimuksen tarkoitus on avata muutosprosessia tuosta tilasta nykypäivään institutionalismin keinoin, selvittäen syitä ja mekanismeja avoimempaan linjaan siirtymisen taustalta. Avoimuus hahmotetaan usein eräänlaisena universaalina hyveenä, joka tekee organisaatioista tehokkaampia, tulosvastuullisempia ja luotettavampia. Toisaalta avoimuuden implementoinnissa on myös omat riskinsä ja haasteensa, jotka ovat erityisen relevantteja valtiollisen turvallisuusorganisaation toimintaa tarkastellessa. Tutkimus avaa teoriaosiossaan avoimuuden käsitteen historiaa ja teoreettisia havaintoja pyrkiessään selventämään, mitä odotuksia ja tavoitteita avoimuuteen liittyviin kysymyksiin liittyy. Tutkimuksen pääasiallisena aineistona on 6 teemahaastattelua, joissa on keskusteltu organisaation kokemista muutoksista 90-luvulta eteenpäin Rajavartiolaitoksen sotilas- ja siviilihenkilöstön kanssa. Aineiston analysointi suoritettiin teoriasidonnaisen analyysin metodein, tulkiten aineistoa ja sen kautta esiin nousevia teemoja institutionalististen teorioiden, kuten isomorfismin ja soveliaisuuden logiikan kautta. Isomorfian teoria selventää syitä sille, miksi organisaatiot päätyvät muistuttamaan toisiaan pidemmällä aikavälillä, siinä missä soveliaisuuden logiikka taas selittää toimijoiden käyttäytymistä opittujen roolien ja sääntöjen kautta. Analyysi nostaa esiin kolme pääasiallista tapaa avoimuuden tarkasteluun: julkisen, sidosryhmällisen ja sisäisen avoimuuden, joiden kaikkien osalta oli havaittavissa muutoksia Rajavartiolaitoksen toimintamalleissa. Aikaisempi ”salavartiolaitoksen” kutsumanimellä tunnettu, hiljaisuuteen pyrkivä linja on korvautunut aktiiviseen viestintään kannustavilla linjauksilla, viranomaisyhteistyö on tehostunut ja muuttunut luottavaisemmaksi sekä kansallisella että eurooppalaisella tasolla ja organisaation sisällä on tunnistettu tarve myös sisäisen tiedottamisen tehostamiseksi. Merkittävänä havaintona voidaan pitää, että vaikka moni muutoksen taustalla vaikuttava tekijä heijastaa laajempaa yhteiskunnallista muutosta, käytännössä konkreettiset muutokset ovat syntyneet hyvin orgaanisesti Rajavartiolaitoksen itsensä sisällä. Soveliaisuuden logiikan ja isomorfismin teoriamallit osoittautuvat tehokkaiksi linsseiksi organisaatiomuutoksen tarkasteluun ja auttavat selventämään yksilöiden roolia muutoksen toteuttamisessa ja sen juurisyiden ymmärtämisessä.
  • Laitinen, Jonna (2003)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten Nordeassa työskentelevät ikääntyvät naiset ovat selviytyneet pankkimaailman kansainvälistymisen ja fuusioiden aiheuttamista muutoksista omassa työssään, mitä he tekevät ja ajattelevat muutosten keskellä sekä millaisia selviytymiskeinoja he käyttävät. Tavoitteena oli myös tutkia, näkyvätkö työelämässä yleisesti koetut ilmiöt, kuten kiireen ja vaatimusten kasvu näiden ikääntyvien naisten työssä. Tarkastelun kohteena oli lisäksi reagointi muutoksiin. Onko stressin tai työuupumuksen kokeminen lisääntynyt muutosten myötä? Tavoitteena oli myös tutkia koulutus- ja itsensäkehittämismahdollisuuksia sekä sosiaalisen tuen hakemista muutoksista selviämiseen. Lisäksi tarkoituksena oli tarkastella sukupuolen vaikutusta sekä ikäsyrjinnän esiintyvyyttä työyhteisössä. Tutkimusaineisto koostuu kymmenestä Nordean 45-60-vuotiaiden naistyöntekijöiden teemahaastattelusta, jotka suoritettiin tammi- helmikuussa 2003. Analysointi tapahtui tyypittelemällä haastatteluja teemoittain ja vertailemalla tuloksia aikaisempiin tutkimuksiin. Haastattelukatkelmia käytettiin paljon asioiden havainnollistamiseen. Tutkimuksen viitekehys nojaa aikaisempaan työelämäntutkimukseen sekä ikääntyvistä työntekijöistä ja naisten ikääntymisestä kertovaan kirjallisuuteen. Tulosten mukaan monien tapahtuneiden fuusioiden ei koettu vaikuttavan kovinkaan merkittävästi tavallisen ”rivityöntekijän” tasolla. Suurin ”rysäys” koettiin olleen SYP:n ja KOP:n fuusio. Keinoina muutoksista selviämiseen käytettiin paljon sosiaalista tukea, lähinnä työtovereiden kanssa keskustelua. Tässä myös tiimin tärkeys korostui. Kiireen ei koettu aiheutuvan fuusioitumisista, vaan se tuntui olevan yleistä työelämän muutosta ja sen ennustettiin lisääntyvän tulevaisuudessa entisestään. Sitä vastoin stressin lisääntymisen katsottiin aiheutuvan nopeista muutoksista. Varsinaista fuusioista johtuvaa työuupumista ei koettu, mutta motivaation puute uuden oppimisessa ja epävarmasta tulevaisuudesta johtuva väsymys rasittivat naisia. Koulutusmahdollisuuksia kerrottiin olevan vähemmän kuin entisinä aikoina. Koulutus oli myös paljon omasta aktiivisuudesta kiinni samoin kuin itsensäkehittäminenkin. Itseään voi kehittää työn puitteissa, mutta mahdollisuuksia urakehitykseen katsottiin olevan vähän. Tutkimuksen naisten voidaan katsoa olevan todellisia selviytyjiä. He ovat läpikäyneet monta fuusiota ja saneerauksista huolimatta säilyttäneet työpaikkansa. Lisäksi he ovat vielä työkykyisiä. Naisten puheesta paistaa läpi selviytyminen ja omanarvontunne. Ikä- ja sukupuolisyrjintä ei noussut aineistosta merkittävästi esille. Minkäänlaista valitusta omasta asemasta ei tullut esille, päinvastoin, naiset kokivat olevansa jokseenkin hyvässä asemassa sekä nuorempiin että miehiin nähden. Ikääntyvien naisten he kuitenkin katsoivat yleensä yhteiskunnassa olevan huonommassa asemassa kuin miesten.