Browsing by Subject "tehokkuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 27
  • Västilä, Kaisa; Väisänen, Sari; Koskiaho, Jari; Lehtoranta, Virpi; Karttunen, Krister; Kuussaari, Mikko; Järvelä, Juha; Koikkalainen, Kauko (MDPI, 2021)
    Sustainability 13, 16
    Conventional dredging of ditches and streams to ensure agricultural drainage and flood mitigation can have severe environmental impacts. The aim of this paper is to investigate the potential benefits of an alternative, nature-based two-stage channel (TSC) design with floodplains excavated along the main channel. Through a literature survey, investigations at Finnish field sites and expert interviews, we assessed the performance, costs, and monetary environmental benefits of TSCs in comparison to conventional dredging, as well as the bottlenecks in their financing and governance. We found evidence supporting the expected longer-term functioning of drainage as well as larger plant and fish biodiversity in TSCs compared to conventional dredging. The TSC design likely improves water quality since the floodplains retain suspended sediment and phosphorus and remove nitrogen. In the investigated case, the additional value of phosphorus retention and conservation of protected species through the TSC design was 2.4 times higher than the total costs. We demonstrate how TSCs can be made eligible for the obligatory vegetated riparian buffer of the European Union agri-environmental subsidy scheme (CAP-AES) by optimising their spatial application with respect to other buffer measures, and recommend to publicly finance their additional costs compared to conventional dredging at priority sites. Further studies on biodiversity impacts and long-term performance of two-stage channels are required.
  • Outakoski, Joonas (2016)
    Olen aina ollut melko huoleton ajankäyttäjä. Olen luottanut intuitioon ja kokemuksen tuomaan varmuuteen siitä, että sovitut työt tulevat aina tehdyksi. Olen käyttänyt aikaa taiteellisten töiden loputtomaan hiomiseen ja viilaamiseen. Toisaalta olen freelancerina itse määritellyt (tietoisesti tai tiedostamatta), paljonko käytän päivästä aikaa työn tekemiseen, ja usein työpäivät ovatkin pyörähtäneet 12-tuntisiksi. Näin ollen olen varastanut aikaa itseltäni, omasta vapaa-ajastani ja puolisoltani. Ensimmäisen lapseni synnyttyä kuitenkin havaitsin, että minun on tehtävä muutoksia ajankäyttööni: jos haluan viettää aikaa perheeni kanssa, minun on opittava määrittelemään työaikani ja kyettävä siirtämään pois mielestäni ne asiat, jotka eivät ole sillä hetkellä tärkeitä, tai niiden ajatteleminen ei edistä asioita millään tavalla. Koska työni on pääasiassa taiteellista työtä, halusin tutkia, miten ajankäyttöään voisi tehostaa nimenomaan taiteellisten prosessien näkökulmasta. Tekemieni haastatteluiden ja lukemani lähdekirjallisuuden myötä minulle valkeni nopeasti ajan olevan varsin monitasoinen käsite, ja sen käytön hallitsemiseksi on tehtävä melko suuri kaarros sisimpäänsä: tehostaakseen ajankäyttöä on ensin oltava jonkinlainen ymmärrys omista arvoistaan, visioistaan ja rooleistaan, jotta voi alkaa määritellä sitä, mikä elämässä on tärkeintä. Prosessin myötä minulle on selkiytynyt, minkälaisista elementeistä ajankäyttö koostuu, ja mitkä tekijät siihen vaikuttavat. Jo työajan käsitteen pohdiskelu tuotti paljon havaintoja siitä, kuinka monitahoinen freelancerin tai taiteilijan työajan määritteleminen (tai määrittyminen) on. Myös työryhmätyöskentely tuo omat muuttujansa ajankäyttöön. Jo aihetta rajatessani päätin tutustua erilaisiin työkaluihin, joilla ajankäyttöään voi tehostaa. Kalenterin, sähköpostin sekä muiden organisointiin tarkoitettujen välineiden rinnalle keräsin erilaisia abstrakteja työkaluja: rutiinien luomista, alitajunnan ja itsetuntemuksen hyödyntämistä, luovuuden ruokkimista raamein ja rajoin sekä luonnollisen suunnittelun malliksi kutsutun tavan suunnitella asioita. Tutkin myös oman alani työkaluja ja työnkulkuja sekä niiden hallintaa nimenomaan ajankäytön näkökulmasta. Kirjoitusprosessin aikana pidin erillistä päiväkirjaa työn etenemisestä ja siinä käsiteltyjen asioiden hyödyntämisestä omassa ammatinharjoittamisessa ja opiskelussa. Case studyksi nimeämäni päiväkirja oli eräänlainen toimintatutkimus siitä, miten itse ajankäyttöni koen, minkälaisia tehostamisen kohteita löydän, ja miten onnistun ottamaan ajankäytön hallinnan työkaluja käyttöön. Tämän opinnäytetyön aihe - ajankäyttö - valikoitui myös siitä syystä, että vuosikausia kestäneen opiskeluni aikana olen keskittynyt taiteellisten ja teknisten taitojen hiomiseen, jättäen "hallinnollisten" asioiden hoitamisen retuperälle. Nyt kun pitkän opintoputken päättyessä olen pääsemässä vihdoin omien siipien varaan - etenkin henkisellä tasolla -, on ollut korkea aika alkaa kohentaa elämänhallintaa. Vaikka olen kirjoittanut tämän opinnäytetyön ensisijaisesti omia ajankäytön tehostamisen tarpeita silmällä pitäen, ja pyrkinyt toisaalta välttämään ajankäytön self help -oppaan tekemistä, toivon että tästä kirjallisesta työstä on hyötyä jokaiselle, joka haluaa tutustua siihen, mihin aika oikeastaan kuluu, ja miten aikaa voisi käyttää oikeiden asioiden tekemiseen.
  • Haapanen, Matti (Suomen metsätieteellinen seura, 1992)
  • Knuutila, Antti (Helsingfors universitet, 2012)
    Brains are capable of processing information with remarkable efficiency under constraints set by the limited supply of physical resources such as the amount of space and the availability of metabolic energy. Natural selection has optimised the structure and function of brain networks using simple design rules similar to those found in man-made electronic and information systems. This study presents findings concerning a number of general principles of brain design governing the evolution and organisation of neural information processing. The rule of minimising wiring in neuronal networks is one such principle operating on multiple levels of brain organisation. Both individual components and larger brain architectural units are seen to feature characteristics of near-optimal wiring. Miniaturisation of neuronal components conserves space but raises problems about noise in signalling. Small-world organisation of anatomical and functional networks is widely employed in the brain, contributing to high global efficiency at low cost. Metabolic costs severely constrain signal traffic in the human brain, necessitating the use of energy-efficient sparse neural representations. Extensive evidence is presented of anatomical and physiological optimisations facilitating efficient information processing in brain networks. Limitations of current experimental techniques are discussed, with a view on possible future avenues of research.
  • Peltoniemi, Jonne (Helsingin yliopisto, 2020)
    Erenumab (Aimovig®) is a first-in-class calcitonin gene-related peptide (CGRP) inhibitor approved for the preventive treatment of migraine by the FDA in May 2018 and by European Commission (EC) in July 2018. It is a human monoclonal antibody (mAb) binding to the CGRP receptor, antagonizing the effect of CGRP. The marketing authorization of Aimovig® was based on two phase II and two phase III clinical trials. In all trials, erenumab with doses 70 mg/mL and 140 mg/mL was found to have a significantly superior effect compared to placebo, with a similar safety profile between all groups. These conclusions are mainly in line with studies conducted post marketing authorization. However, questions about the optimal dose, and the frequency and types of adverse events in larger patient populations remain to be studied. A European Public Assessment Report (EPAR) and Summary of Product Characteristics (SmPC) are required by the European Commission for each human medicine with a marketing authorization within the European Union. The SmPC is produced by the applicant and it should contain all relevant information of the medicinal product as distilled during the assessment process. The SmPC can thus be viewed as a kind of summarized version of the EPAR. The aim of this study was to investigate the post-marketing efficacy and safety information of erenumab from three perspectives: 1) the EPAR was compared with recent systematic reviews and meta-analyses assessing the efficacy and safety of erenumab, 2) all existing literature on the efficacy and safety of erenumab on different subgroups of migraine patients was assessed and summarized, and 3) the efficacy and safety information of the EPAR was compared to those of the SmPC, to resolve whether important information is missing. This review found several points regarding the efficacy and safety of erenumab. First, the status of erenumab was further established as a safe and effective treatment for the prevention of migraine. Second, meta-analyses (n=3) with more extensive cohorts compared to those of the EPAR and SmPC, present a further case for the superiority of the 140 mg dose compared to the 70 mg dose. The difference in dose effect is addressed in the EPAR but its assessment may be based on limited information. Third, different subgroups seem to respond differently to erenumab treatment. This aspect should be further investigated by head-to-head studies. Lastly, the safety information of the SmPC seems insufficient due to lack of mention of upper respiratory infections. This adverse event was among the most common in all of the four clinical trials and has since been observed in a real-world study. Based on these findings, neither the EPAR nor the SmPC of erenumab seem to be fully up to date and information related to the dose and upper respiratory infections as a risk should be reconsidered.
  • Hytönen, Henriikka (Ympäristöministeriö, 2011)
    Ympäristöministeriön raportteja 4/2011
    Ilmastokeskustelun myötä ympäristöinnovaatiot ovat nousseet esille ratkaisujen tarjoajina sekä vähähiilisen ja resurssitehokkaan talouskasvun moottoreina. Tässä raportissa tarkastellaan keinoja ympäristöinnovaatioiden tukemiseen eri maissa sekä ympäristöhallinnon roolia niissä. Tarkastelun kohteena ovat EU-maat Ruotsi, Tanska ja Iso-Britannia sekä Yhdysvallat ja Kanada. Raportti sisältää tiiviin kuvauksen kunkin maan osalta sekä runsaasti linkkejä niiden ympäristöinnovaatiotoimintaa käsitteleville verkkosivuille. Esimerkkimaissa ympäristöinnovaatiotoiminta on verrattain laajaa ja organisoitua. Toiminta on kansallisesti fokusoitua ja osallistuminen kansainvälisiin hankkeisiin aktiivista. Myös ympäristöhallinolla on aktiivien rooli ympäristöinnovaatiotoiminnan ohjaajana ja rahoittajana.
  • Ovaskainen, Ville (The Society of Forestry in Finland - The Finnish Forest Research Institute, 1992)
    The theoretical effects and relative efficiency were analysed of alternative forest taxes on short- and long-term timber supply, and management intensity, with particular reference to the situation in Finland. The different types of taxes were: lump-sum (site productivity), realized income (yield) and ad valorem property taxes.
  • Knekt, Johanna (2002)
    Tässä työssä käsitellään horisontaalisten yrityskauppojen vaikutuksia ja sitä, miten kilpailuviranomaisten tulisi suhtautua niihin. Yrityskauppojen vaikutukset voivat olla joko yhteiskunnan hyvinvointia lisäävät tai vähentävät. Hyvinvointia vähentäviä vaikutuksia yrityskaupoista syntyy silloin, kun niiden seurauksena hinnat nousevat. Tämä hinnankorotus voi johtua joko yksipuolisista vaikutuksista tai koordinointivaikutuksista. Yksipuoliset vaikutukset ovat yrityskaupan osapuolten yksipuolinen hinnankorotus, joka on siis riippumaton sen kilpailijoiden toimista. Koordinointivaikutukset puolestaan esiintyvät silloin, kun yrityskaupat muuttavat markkinoiden toiminnan luonteen kilpailullisesta enemmän kollusiiviseksi. Tällöin toimialan kaikki yritykset nostavat yhteisesti hintoja, ja ovat siis riippuvaisia kilpailijoidensa toimista. Yrityskauppojen hyvinvointia lisäävinä vaikutuksina pidetään esimerkiksi yrityskauppojen yhteydessä syntyviä tehokkuuksia. Tällaisia ovat muun muassa tuotannon rationalisointi, skaalaedut ja tekninen kehitys. Tehokkuuksien merkitys on tärkeä, koska niiden ajatellaan pienentävän yrityskaupoista muuten koituvaa hinnankorotusta. Yrityskauppojen vaikutuksia pyritään tuomaan esille erilaisten oligopolimallien avulla. Pääosin keskitytään Cournot-kilpailuun perustuvaan malliin, joka keskittyy yrityskauppojen tehokkuus- ja ulkoisvaikutuksiin. Malli pyrkii osoittamaan, että yrityskaupat ilman merkittäviä tehokkuusvaikutuksia nostavat hintoja. Kuitenkin malli todistaa myös sen, että yrityskaupat ilman tehokkuuksia voivat olla yhteiskunnalle hyödyllisiä, mikäli ne tuottavat positiivista ulkoisvaikutusta. Ulkoisvaikutuksilla mallissa tarkoitetaan sitä yrityskaupoista koituvaa tuotannon tehostumista, kun tuotanto siirtyy korkeiden kustannusten yrityksiltä alhaisempien kustannusten yrityksille. Lisäksi käsitellään nyky-yrityskauppavalvonnan periaatteita. Erityisesti keskitytään EU:n ja USA:n yrityskauppavalvontoihin, joiden yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia käydään läpi. Yrityskauppavalvonnassa markkinavoimalla on keskeinen merkitys. Tyypillisesti ajatellaan, että mitä suurempi markkinavoima ehdotetulla yrityskaupalla tulisi olemaan, sitä todennäköisemmin se johtaa hintojen nousuun. Esitettyjen oligopolimallien pohjalta pyritään sitten arvioimaan, kuinka yhdenmukainen kilpailulainsäädäntö on talousteorian kanssa. Lopuksi tarkastellaan uuden talouden tuomaa uutta dynamiikka sen asettamia kilpailupolitiikan haasteita. Uuden talouden ominaispiirteitä ovat innovaatioiden nopeus ja suuruus, verkostovaikutukset sekä standardit ja niiden asettamisprosessi. Näiden ilmiöiden pohjalta pohditaan, soveltuuko tämän päivän kilpailupolitiikka niiden vaikutusten arviointiin sekä, voidaanko staattisten mallien lopputuloksia yleistää myös uutta taloutta koskeviksi.
  • Metsäaho, Netta (Helsingin yliopisto, 2017)
    The Big Wheel education reform, downsizing and restructuring processes has left the university of Helsinki in a confused state. The goal of this study was to better understand the reasons and justification of the Big Wheel and to examine the process as part of a neoliberal university scene. In this context, neoliberal university is seen as an institution driven by global economic and market forces. Neoliberal universities emphasize on global markets, individual freedom of selection, degrees based on expectations set by working life and resource-efficient practices. In this study I will examine the discourses and speech of the reasons and justification of the Big Wheel. My research tasks are 1) What are the reasons and justifications for the Big Wheel education reform? and 2) What discourses are produced in the speech on reasons and justifications. I collected the data on Flamma, which is the intranet of University of Helsinki. My data consisted of all the bulletins and materials that dealt with the Big Wheel reform (N=32). As my research approach, I chose discourse analysis that I utilised in constructing the discourses. By discourses, I mean different manners of speaking, that are used in construing a social reality. I analysed the data and construed three hegemonic discourses. The dimensions of the discourse of internationality are recruiting best students, renewing marketing, profiling (University of) Helsinki and attractive education programs. The discourse of effectiveness composes of resource-wise planning, perfusion of students and freedom of choice. The discourse of employability is about the employability of degrees, know-how based degrees and taking into consideration the changing working-life. The fourth discourse, the discourse of knowledge as an instrumental value, summarized the first three and was seen throughout the data. According to this study one can conclude that the Big Wheel education reform produces and reproduces neoliberal university policies.
  • Puustinen, Antti (2007)
    Lääkealan ja erityisesti apteekkien toimintaympäristö on ollut voimakkaiden muutosten keskellä viime vuosina. Useat jo toteutetut ja suunnitelmissa olevat muutokset heikentävät apteekkien taloudellista liikkumavaraa. Toisaalta kuluttajat arvostavat apteekkilaisten työtä yhä enemmän. Positiivisia muutoksia toimintaympäristöön ei ole odotettavissa, joten ainoa mahdollisuus on toiminnan tehostaminen, osin jopa radikaalisti ja samalla pioneerihengessä. Yksi apteekkien tärkeimmistä tukiprosesseista on materiaalivirtojen hallinta. Se vaatii asiantuntevaa henkilöstöä, riittäviä työvälineitä ja toimivaa tietojärjestelmää. Rowan keräilyvarastoautomaatti on esimerkki siitä, miten apteekin logistista toimintaa voidaan virtaviivaistaa tehokkaasti ja taloudellisesti sekä samalla parantaa lääkitysturvallisuutta. Keräilyvarastoautomaatin käyttöönottaneet apteekit (apteekkarit, n = 3, ja henkilökunta, n = 50) arvioivat omaa toimintaansa sekä ennen implementointia että sen jälkeen. Mielipiteet vahvistivat selvitettyjä muutoksia, jotka koskivat saapuvan tavaran käsittelynopeutta (aika), hyllytys-, keräily- ja toimitusvirheitä (määrä, laatu ja aika), reseptilääkkeiden keräilynopeutta (aika ja varmuus) sekä talousasioita (euro). Saapuvan tavaran käsittelyyn kuluu 50 % vähemmän työaikaa aiempaan verrattuna. Lisäksi samalla voidaan tehdä muita avustavia, teknisiä tehtäviä, koska yhtä lääkepakkausta ei käsitellä kuin yhden kerran ennen automaattista hyllytystä. Parhaimmillaan on saavutettu 1100 pakkausta ja kerätty 600 pakkausta (500 reseptiä) yhdeksän tunnin aikana (apteekki avoinna klo 9 – 18) eli keräilyvarastoautomaatti on tehnyt 1700 siirtoa eli 190 siirtoa tunnissa. Hyllytys- ja keräilyvirheiden määrä on lähes nolla. Aiemmin keräilyvirheitä oli selvitysten mukaan viisi - kahdeksan virhettä per työpäivä eli 1500 - 2500 virhettä per vuosi. Keräilyvarastoautomaatin käyttöönoton jälkeen hyllytys- ja keräilyvirheitä on arviolta yksi prosentti aiemmasta. Automaatti ei tee virhettä vaan sitä käyttävä ihminen. Keräilyn tai hyllytyksen aiheuttamia toimitusvirheitä ei ole kirjattu käyttöönoton jälkeen – aiemmin niitä oli noin kymmenen per vuosi (sekä kaikki toimitushetkellä huomatut ja korjatut virheet, joita ei ole dokumentoitu). Lääkitysturvallisuuden paranemisen lisäksi apteekin toiminta on nyt rauhallisempaa ja jämäkämpää. Reseptilääkkeiden keräilynopeus parani 100 asiakkaan otannalla 15 sekuntia reseptiä kohti. Reseptinkäsittelynopeus parani 49 sekuntia eli 17 % reseptin kirjoittamisen alkamisesta siihen, kun asiakas lähti kohti kassaa. Tässä on toki huomioitava mahdolliset virhelähteet. Reseptien toimitusnopeus parani 10 % 15 toimitetusta reseptistä 17 reseptiin tunti per henkilö. Muutos näkyy selvästi resepti- ja asiakasmäärien kasvuna. Tärkeintä on huomioida se, että reseptilääkkeiden keräily toimii aina apteekin ollessa avoinna 365 / 7 / 24 –periaatteella. Henkilöstökuluissa säästö on 100 000 euroa vuodessa, joten investointi on kannattava alle kahdessa vuodessa. Lääkitysturvallisuuden ja taloudellisen tehokkuuden lisäksi apteekkien työilmapiiri on parantunut.
  • Suppala, Matti (Helsingfors universitet, 2012)
    Tehokkuus on kasvanut merkittävästi yksityisellä sektorilla viime vuosikymmenenä. Valtionhallinto on jäänyt merkittävästi jälkeen tehokkuuden kehityksestä. Valtiohallinnossa on yritetty yksityiselle sektorille luotujen teorioiden ja metodien soveltamista, mutta tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Puutteelliset tietojärjestelmät eivät pysty ohjaaman valtionhallinnon toimintaa tehokkaasti. Laskentatoimi on yritysten perusinfrastruktuuria, josta ammennetaan tietoa yritystoiminnan hahmottamiseen ja johtamiseen. Laskentatoimen tarjoamat informaatiovirrat auttavat yritysten rahaprosessin hahmottamisessa. Rahaprosessista mitataan toiminnan tehokkuus, jonka avulla toimintaa suunnitellaan pitkällä ja lyhyellä aikavälillä. Laskentatoimi on työkalu organisaation johtamiseen, ei automaattinen järjestelmä, joka korjaa ongelmat tehokkuudessa automaattisesti. Liiketaloudellisten työkalujen soveltaminen valtionhallintoon on ongelmallista. Arpajaislupien kaltaisissa tapauksissa, joissa julkisilla palveluilla on selkeät vastuuyksiköt toimeenpanossa, sekä mitattavia palvelumaksuja, voisivat organisoida toimintaansa laskentatoimen avulla tehokkaamaksi. Markkina signaalit eivät voi vaikuttaa valtionhallinnossa, jolloin laskentatoimen lukujen tulkitseminen vaatii laajempaa toimintaa sidosryhmien kanssa, sekä osaavaa, paikallista johtamista. Tutkielman laadullinen aineisto koostuu liiketaloudellisesta kirjallisuudesta, joka on laskentatoimen suhteen on rajattu kotimaiseksi. Aineistoissa on myös henkilökohtaista havainnointia arpajaislupien työprosessista. Tutkielman laadullinen osa keskittyy laskentatoimen ja valtionhallinnon yhteensovittamisen hahmottamiseen. Tutkimuksessa on myös määrällistä aineistoa, jolla havainnoidaan arpajaislupien tuloja, joka todistaa laskentatoimen hyötyjä tehokkuuden havainnoinnissa, sekä nykyisen hinnoittelupolitiikan epämääräisiä tuloksia.
  • Löflund, Mia Maria (2008)
    Valtakunnalinen normiohjaus on muuttunut informaatio-ohjaukseksi joka on vaikuttanut siihen, että vanhustenhuoltoa kehitetään eri tavalla eri kunnissa. Kunnan vanhuspoliittinen strategia sekä kehittämisohjelma ohjaa tänä päivänä vanhustenhuollon kehitystä. Suuri haaste kunnissa on väestön vanheneminen sekä talouden heikkenevä tilanne. Tutkimuksen perusajatuksena on kartoittaa ja paremmin ymmärtää vanhustenhuollon johtajuutta Suomessa. Tarkastelun kohteena ovat julkisen sektorin vanhustenhuollon palvelut ja julkisen sektorin rahoittamat yksityiset vanhusten palvelut. Tarkastelussa tuotiin esille johtajan vaikea asema eri tekijöiden välillä. Henkilökunta, asiakkaat, omaiset, esimiehet poliitikot sekä yksityisen sektorin hallituksen jäsenet asettavat johtajuudelle erilaisia vaatimuksia. Tehokkuus-, kommunikointi- sekä osaamisvaatimusten näkökulmasta olen tarkastellut vanhustyön johtajuutta. Tutkimuskysymykseni on ollut: Mitkä työvälineet vanhustyön johtajuus tarvitsee saavuttaakseen tasapainon eri tekijöiden asettamien vaatimusten välillä. Tutkimuksessa käytin kvalitatiivista lähestymistapaa teemahaastattelemalla kymmenen vanhustyön johtajaa Kymenlaakson maakunnan kymmenestä kunnasta. Näistä kymmenestä johtajasta kahdeksan ovat työssä julkisella sektorilla ja kaksi yksityisellä sektorilla. Aineisto kerättiin kesällä 2006. Tutkimustuloksista havaittiin, että vaikka johtajat ovat saaneet enemmän vastuuta uuden julkisjohtamisen myötä, heidän toimvaltansa on kuitenkin rajoittunut. Johtajat elävät ristiriidassa työn pirstaleisuudesta ja vaatimusten moninaisuudesta johtuen. He eivät kuitenkaan valita. Ajanpuutteen takia he joutuvat tekemään valintoja ja priorisoimaan työtään. Yhteys vanhuksiin sekä hallinnolliset tehtävät hoidetaan voimavarajohtamisen kustannuksella.Tehokkuus- kommunikointi- ja osaamisvaatimukset vaikuttavat johtajuuteen. Tehokkuus- ja kommunikointi vaatimusten välillä voi syntyä epätasapainoa.
  • Rantala, Milla (2001)
    Tutkimuksen lähtökohtana on ajatus siitä, että pankit ovat siirtymätalouksissa yritysten tärkeimpiä rahoituksen lähteitä, koska pääomamarkkinat ovat useimmissa maissa varsin kehittymättömät tai niitä ei käytännöllisesti katsoen ole lainkaan olemassa. Lisäksi yritysten mahdollisuus sisäisen rahoitukseen on siirtymätalouksissa varsin olematon. Rahoitusmarkkinoiden joustavuus ja tehokkuus ovat tärkeimpiä taloudellisen kasvun ja markkinatalouden toiminnan edellytyksiä. Pankkijärjestelmän uudistusten toteuttaminen ei aina ole helppoa. Vaikka useimmissa siirtymätalouksissa toimii useita liikepankkeja, pankkisektorilla vallitseva kilpailu on vähäistä. Vähäinen kilpailu aiheuttaa tehottomuutta luoton kohdentumisessa yritysektorille. Lisäksi ongelmaluottojen osuus pankkien taseissa on edelleen suuri ja luotonanto kohdistuu tehottomasti toimiville valtion omistamille yrityksille. Vähäinen kilpailu pankkisektorilla aiheuttaa tehottomuutta luoton kohdentumisessa talouden eri sektoreille. Pro gradu-työni tarkoituksena on osoittaa, että pankkien välisen kilpailun lisäämisellä on positiivisia ulkoisvaikutuksia sekä siirtymätalouksissa toimivien pankkien että erityisesti yksityisten yritysten toimintaan. Siirtymätalouksissa on valtion omistamilla yrityksillä ollut perinteisesti vahva asema, mutta siirryttäessä markkinatalouteen on taloudellisen kasvun ylläpitämisen edellytyksenä yksityisen yrityssektorin toimintamahdollisuuksien tukeminen. Yksityisen yritysektorin merkityksen kasvua voidaan siis tehostaa pankkijärjestelmän uudistuksilla, koska pankkitoiminnan parantaminen takaa yrityksille rahoituksen saannin. Pankkien välisen kilpailun tehostaminen parantaa luottomarkkinoiden likviditeettiä ja täten sekä pankkien että yritysten liiketoiminnan kannattavuutta. Pankkien välisen kilpailun edistämiseen liittyy kiinteästi pankkijärjestelmän sääntelyn ja valvonnan kasvava merkitys. Työssäni esitetyissä malleissa pankkien toimintaa pyritään rajoittamaan esimerkiksi pääomavaatimusten kasvattamisella (Gorton ja Winton 1998) ja pankkien lukumäärää optimoimalla (Schnitzer 1999a). Jokainen esittämäni malli muodostaa oman kokonaisuuden. Esitetyn mallin lopuksi pyrin tiivistämään saadut tulokset ja arvioimaan mallin soveltuvuutta siirtymätalouksiin. Analyysin tuloksena voidaan kaikkien mallien pohjalta väittää, että pankkien välillä vallitseva kilpailu tehostaa yrityssektorin toiminnan kannattavuutta. Pankkien toiminnan kannalta on kaikissa malleissa oleellista yrityksestä hankitun informaation luotettavuus ja laatu. Keskeisimmät käytety mallit ovat Gorton ja Winton (1998), Monika Schnitzer (1999a, 1999b) sekä Christa Hainz (1999).
  • Kivelä, Arvo (Suomen metsätieteellinen seura, 1951)
  • Rasi, Janne (Helsingfors universitet, 2011)
    In this research, the productivity change of piglet production on ProAgria Annual Pig Accounting farms (Finnish pig farms exploiting this particular advisory service) is measured from 2003 to 2008, using Fisher productivity index. Moreover, an exact decomposition method is applied in order to obtain a more detailed picture of factors contributing to productivity change. The examined components are changes in technology, technical efficiency, allocative efficiency, scale efficiency and price effect. Indices are formed in two ways: as aggregated indices and geometric means of farmlevel indices. The two indices provide almost identical average annual productivity growth rates, 2.7 % and 2.8 %, respectively, although the growth patterns slightly differ. Scale efficiency is found to be the most important factor contributing to production growth. Aggregated scale efficiency improves by 1.6 % per annum and the mean scale efficiency by 2.1 % per annum. Another component having a remarkable effect on productivity growth is technical efficiency change. Both aggregated and mean index rise by 1.4 % per annum. On the contrary, technological change is slightly negative, on average -0.1 % per year. However, annual changes are noteworthy. Both allocative efficiency change and price effect have little impact on productivity change. Growing average number of sows seems to be a major cause contributing to productivity change, seeing that it is closely connected with improving scale efficiency. Regressive technological change is an alarming result because technological change is the most important element evoking productivity growth in the long term.
  • Mäkelä, Timo (Helsingfors universitet, 2017)
    The wood procurement companies and the forest industry are linked in both economical and operational perspective. Therefore, the success of one is dependent on another. In Finland, the procurement volumes are to increase, so efficient performance of procurement operations is vital. In this study, the operational environment and operative practices of the chosen 12 procurement companies were studied by analyzing procurement data of three years’ period, by interviewing the entrepreneurs and by assessing their operative practices with a cost analysis model. The results point out considerable variation in the procured volume and productive machine hours. Common problems were related to timber reception at mills and difficulties in resource utilization planning due to varying amount of harvesting work. Entrepreneurs hoped for larger forest stand inventory and more systematic planning in acquisition of stands to optimize logistics and harvesting. Variation in the worksite preparation performance of the employees of the customers requires improvement and entrepreneurs have development to do in performance monitoring and attitudes towards it. Variation in tools used for monitoring and resources dedicated to it was notable. Limitations of management resources appeared in middle-size companies and hiring supervisor-level personnel is a high threshold. Unit costs for harvesting varied considerably, but in general higher productive machine hours decrease the unit cost. Decrease of the annual standstill-time and transit distances and adequate worksite volume and machinery utilization rate are key factors, that can affect the unit cost by up to several per cent. On national scale, the cost decrement can be from millions of euros to tens of millions only by small improvements Notable variation in productive machine hours and harvested volumes tells about possibilities for improvements. These can be found by developing the operational environment together with customers and by assessing own practices and attitudes openly and critically. Wood procurement companies in general have the will to improve and develop and together with the forest industry’s increasing need for timber, this provides improvement possibilities for the whole chain of wood procurement.
  • Erikivi, Antti (2008)
    Osuustoimintayritykset ovat toimineet samojen periaatteiden mukaisesti niiden perustamisesta, 1800 luvun lopusta lähtien. Yksi keskeisimmistä osuuskunnan eroista sijoittajaomisteiseen yritykseen nähden löytyy päätöksentekomenetelmien eroista: Sijoittajaomisteisessa yrityksessä päätöksenteko tapahtuu ”yksi osake – yksi ääni” –periaatteella, kun taas osuustoimintayrityksissä käytössä on demokraattinen, niin sanottu”yksi jäsen – yksi ääni” –äänestystapa. Muun muassa tästä päätöksentekomenetelmästä johtuen osuustoimintayritysten oletetaan toimivan sijoittajaomisteisia yrityksiä tehottomammin. Varsinkin globalisoituvassa maailmassa, jossa yrityksiltä vaaditaan entistä enemmän ketteryyttä ja nopeaa reagoimista toimintaympäristön muutoksiin, voisi olettaa osuustoiminnallisuuden olevan yritysmuotona vähitellen häviämässä. Kuitenkin osuustoimintayrityksillä on edelleen merkittävä rooli yrityskentässä. Tässä tutkielmassa tutkitaan osuustoimintayritysten päätöksenteon tehokkuutta. Mediaaniäänestäjän preferenssien erotessa keskiarvojäsenen preferensseistä ”yksi jäsen – yksi ääni” –menetelmä aiheuttaa tilanteen, jossa koko osuustoimintayrityksen lopputulos ei maksimoidu. Tutkimuksessa osoitetaan, että osuustoimintayrityksellä on kuitenkin erilaisia keinoja päästä tehokkaaseen lopputulokseen myös ”yksi jäsen – yksi ääni” –äänestysmenetelmällä. Jos päätöksenteko koskee esimerkiksi investointeja, niin jos investointien kustannukset jaetaan osuuskunnan jäsenten kesken investoinneista saatavien hyötyjen suhteessa, on lopputulos optimaalinen oli äänestysmenetelmä mikä tahansa. Tutkielmassa tullaan myös siihen johtopäätökseen, että osuustoimintayrityksen jäsenistön homogeenisuudella on merkitystä osuuskunnan menestymiselle. Tutkielmassa todetaan myös, että osuustoiminnallisilla yrityksillä on toisilla toimialoilla paremmat edellytykset pärjätä kuin toisilla. Keskeisimpinä lähteinä tutkielmassa käytetään Hartin ja Mooren (1998) sekä Albaekin ja Schultzin (1997) artikkeleita.
  • Hämäläinen, Saara (2008)
    Tämä tutkielma on kirjallisuuskatsaus, jossa tarkastellaan äänestysmekanismien manipuloitumattomuutta. Aluksi käsitellään sitä, milloin manipulaatio on mielekäs käsite ja milloin taas ei, sekä sitä, milloin äänestysmekanismi on manipuloitumaton ja milloin ei. Lopuksi arvioidaan, missä suhteessa äänestysmekanismin manipuloitumattomuus on toivottava ja missä suhteessa ei-toivottava ominaisuus. Äänestysmekanismi on manipuloitumaton, jos kaikkien äänestäjien kannattaa aina äänestää rehellisesti. Äänestäjä äänestää rehellisesti, jos hänen äänestysstrategiansa vastaa hänen preferenssejään; muuten hän äänestää epärehellisesti tai strategisesti. Manipulaation havaitaan olevan mielekäs käsite, jos äänestäjän preferenssit ovat yksikäsitteiset sekä jos preferenssien ja äänestysstrategioiden vastaavuus on määritelty. Preferenssien manipulaatio ja preferenssien muodostus voivatkin helposti sekoittua toisiinsa. Kuten Gibbard-Satterthwaiten lause osoittaa, äänestysmekanismit ovat manipuloitumattomia vain erikoistapauksissa. Myös Arrow’n lause voidaan tulkita nimenomaan manipuloitumattomuutta koskevaksi mahdottomuuslauseeksi ja epämuodollisesti ekvivalentiksi Gibbard-Satterthwaiten lauseen kanssa. Manipuloitumattomia äänestysmekanismeja voidaan kuitenkin muodostaa eräissä tapauksissa, joissa käytetään tulonsiirtoja tai joissa äänestystilanne on joko riittävän yksinkertainen tai monimutkainen. Jackson (2003) ja Taylor (2005) ovat keskeiset lähteet, kun tarkastellaan äänestysmekanismeja, joita mahdottomuustulokset eivät koske. Äänestysmekanismin manipuloitumattomuutta on tavattu pitää toivottavana ominaisuutena, joka liittyy mekanismin avulla tehtyjen päätösten legitimiteettiin ja tehokkuuteen. Harvat lähteet kuitenkaan käsittelevät perusteellisesti sitä, miksi äänestysmekanismin olisi hyvä olla manipuloitumaton. Manipulaation puolesta ja sitä vastaan esitetyt kommentit voidaan kuitenkin tiivistää rehellisyysargumentiksi ja läpinäkyvyysargumentiksi sekä eräiksi huomioiksi, jotka koskevat äänestysmekanismien ja kannustinmekanismien pääosin legitimiteettiin ja tehokkuuteen liittyviä ominaisuuksia. Argumenttien tärkein lähde on Dowding ja van Hees (2007). Manipulaatio liittyy erityisesti valintarajoitteiden huomioonottamiseen eli omien preferenssien sopeuttamiseen muiden preferensseihin, mikä voi olla keskeistä tehokkaiden päätösten tekemiseksi. Manipulaatio tuottaa samalla demokratian kannalta suotuisia kannustimia ottaa selvää ja vaikuttaa muiden preferensseihin ja arvioida uudelleen omia preferenssejään. Vaikka tietävän on helpompi manipuloida kuin tietämättömän, jokaisella on kuitenkin yhtä monta ääntä, joilla manipuloida äänestyspäätöstä, kunhan äänestysmekanismi on anonyymi. Lisäksi äänestäjät jättänevät manipuloimatta, jos eivät tiedä, johtaisiko rehellinen äänestäminen kuitenkin parhaaseen päätökseen. Rehellinen äänestäminen saattaa silti altistaa äänestäjät asialistan manipulaatiolle.
  • Kinnunen, Kaisa (Kuluttajatutkimuskeskus, 2003)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 79
  • Pankasalo, Markku (2007)
    Tutkimuksessa on tarkasteltu Suomen sähköverkkoliiketoiminnan luonnetta ja siihen kohdistettua sääntelyä yhteiskunnallisen tehokkuuden näkökulmasta. Ongelma on, että sähköverkkoliiketoiminta muodostaa luonnollisen monopolin, jolloin kilpailun tehokkuutta edistävä vaikutus ei toteudu. Tällöin voidaan oikeuttaa julkisen vallan toimet – julkinen omistus ja julkinen sääntely – yhteiskunnallisen tehokkuuden edistämiseksi. Tutkimus on rajattu koskemaan kotitaloussähkön paikallista siirtoliiketoimintaa. Tutkimuksen tavoitteena on ollut kuvailla Suomen sähköverkkomarkkinoiden rakennetta kotitalouskuluttajan näkökulmasta, sekä eritellä niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat paikallisten sähköverkkomonopolien liiketoiminnan yhteiskunnalliseen tehokkuuteen. Yhteiskunnallinen tehokkuus käsittää neljä osa-aluetta: allokatiivinen tehokkuus, jota kuvaa hintataso, yritystoiminnan sisäinen tehokkuus, tekninen tehokkuus, sekä innovatiivinen tehokkuus. Kolme viimeksi mainittua on tässä tutkimuksessa operationalisoitu kustannustehokkuudeksi. Markkinoiden toimintaa on arvioitu siitä näkökulmasta, kuinka hyvät edellytykset yrityksillä on maksimoida edellä mainitut osa-alueet. Keskeisessä asemassa ovat olleet julkisen omistuksen ja julkisen sääntelyn vaikutukset yhteiskunnallisen tehokkuuden edistämiseen Tutkimus perustuu vahvasti taloustieteelliseen tehokkuustutkimukseen, keskeisenä lähtökohtana markkinoiden epäonnistuminen luonnollisen monopolin näkökulmasta. Tutkimusongelmaa on tarkasteltu agenttiteorian sekä epäsymmetrisen informaation ongelman muodostaman teoreettisen viitekehyksen kautta. Tutkimus on toteutettu tilastollisena analyysina, tärkeimpänä menetelmänä regressioanalyysi. Tutkimusongelman ratkaisemisessa on käytetty hypoteettis–deduktiivista menetelmää. Empiirisessä tutkimuksessa on keskitytty sähkön siirtohinnoittelun ja yritysten kustannustehokkuuden tarkasteluun, sekä valvovan viranomaisen harjoittaman sääntelyn analysointiin. Keskeinen aineisto koostuu jakeluverkkoyritysten rakennetta ja niiden liiketoiminnan luonnetta kuvaavista tunnusluvuista. Yhteiskunnalliseen tehokkuuteen keskeisesti vaikuttavaksi tekijäksi havaittiin yrityksen omistusmuoto (yksityinen osakeyhtiö, kunnallinen osakeyhtiö, kunnallinen liikelaitos, osuuskunta): yksityinen osakeyhtiö veloittaa sähkön siirrosta korkeinta hintaa, jolloin allokatiivinen tehokkuus heikkenee. Toinen yhteiskunnallista tehokkuutta määrittävä muuttuja, kustannustehokkuus, ei puolestaan ollut merkitsevässä yhteydessä mihinkään käytetyistä muuttujista, joten yksityinen osakeyhtiön ei havaittu parantavan yhteiskunnallista tehokkuuttaan tämän tekijän suhteen. Vastoin ennakko-odotuksia osuuskunta tuotti edullisimman hintatason ja näin ollen sekä parhaan allokatiivisen että yhteiskunnallisen tehokkuuden. Suomessa harjoitetulla julkisen sääntelyn menetelmällä todettiin olevan hyvät mahdollisuudet yhteiskunnallisen tehokkuuden edistämiseen. Empiirisesti kuitenkin havaittiin, että sääntelyn asettamia tuoton rajoituksia tulee tiukentaa, jotta allokatiivisen tehokkuudessa yritysmuotojen välillä havaittua hajontaa voidaan pienentää ja edistää kotitalouskuluttajan kannalta oikeudenmukaisempien paikallisten sähköverkkomarkkinoiden kehittymistä.