Browsing by Subject "teknologia"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 56
  • Ryhti, Kira (Helsingfors universitet, 2016)
    Finnish energy production is producing around 1.5 million tons ashes annually. The aim is to utilize ashes instead of landfilling as well as to replace the use of exhaustible natural materials. Wood and peat ashes can be used, for example, in field and forest fertilization and land construction. In road construction and rehabilitation, ash can be used to replace expensive aggregates and achieve better load capacity features. This study was part of the Natural Resources Institute Finland’s (formerly the Finnish Forest Research Institute) project: "New technologies as assistance for the lower road network construction and maintenance". The purpose of this research was to investigate the leaching of heavy metals, nutrients and salts from ash treatments by collecting infiltrate waters with zero-tension lyzimeters, taking water samples from nearby ditch waters and clarify influencing factors. The plots were established in Jämsä on the old forest roads, which are rehabilitated with mixed wood and peat ash in the autumn 2011. The site consists of two forest roads, which had four types of ash treatments and control treatment. For each plot, six zero-tension lysimeters (0.1 m2) were installed every 20 meters, tree to the roads surface and tree to deeper levels. In addition to lysimeters, water samples were taken from nearby ditches. Water samples were collected during 2012 – 2014 once a month from May onwards for 6-8 months. The relations between the substances were tested for statistical correlations (Pearson) and the effects of treatments to leaching were tested with the Tukey HSD-test. Concentrations of 32 elements, ions and compounds were determined from lyzimeter and ditch water samples. Heavy metal concentrations were during the entire follow-up period mainly low. There were no elevated heavy metal concentrations in ditch waters either. The content of nutrients and salts in the water samples were higher from ash treatments than from control treatments. The content of nutrients and salts were also higher in ditch water samples compared to control ditch. Several soluble substances from the ashes had a statistically significant positive correlation (p <0.01) with each other. The results varied a lot progressively, between plots and between the lysimeters of the same plot. Significantly higher concentrations were measured from two lysimeters for number of elements compared to the other lysimeters in other plots (p <0.05). In most cases, the results were very mixed and there was no clear difference between the control and ash treatments. The study yielded valuable information about the leaching of substances from ash structures. A three-year follow-up period is short, for example, compared to the long-term forest fertilization experiments that can last for decades. The pH of the ash decreases in time and decrease in pH could increase solubility of heavy metals. The average concentrations of many elements in water samples from lysimeters and ditch waters were at the same level than in soil waters in forest. Although during the monitoring period, there were no increases in heavy metal concentrations in ditch waters, the accumulation of elements to nearby aquatic ecosystems is difficult to assess in the long-term if leaching behavior changes with time. Ash seems to be a promising material for road construction, as long as the ash quality is suitable to this particular purpose.
  • Hyyrynen, Kirsi-Maria (Helsingin yliopisto, 2021)
    The purpose of this thesis is to review the quality of intervention studies training numeracy skills using technology in primary schools. To find the best methods to support children’s numeracy skills, it is worth paying attention to the quality of empirical intervention studies that examine the effectiveness of interventions by learning results. In this thesis the quality of intervention studies is reviewed by using categories that were made based on the EPHPP tool (e.g. Thomas et al., 2004): generalizability of results, research design, exposure to intervention, assessment tools, realization of intervention and effectiveness. The intervention studies were collected from psycINFO and Eric (ProQuest) databases. The PRISMA directions (Moher et al., 2009) were utilized in making the systematic literature review. All intervention studies had to be published five years before the final search day (1.12.2020) and they were written in English, peer reviewed, contained an abstract and the sample consisted of children aged from 6 to 12. In addition, the criteria included the following: 1) the article is an empirical intervention study containing practicing of numeracy skills; 2) the intervention is implemented for the most part using technology and it is based on either computer-assisted instruction, intelligent tutoring systems or gamification; 3) the effectiveness of a certain program is reviewed in the study; 4) the results of the intervention are reviewed by learning results; and 5) the article doesn’t consist of several separate sub-studies. There was a great deal of variation in the quality of the intervention studies, especially concerning the generalizability of results, research design, exposure to intervention and effectiveness. For instance, sample sizes, principles of forming groups, exposure times and measurement of effectiveness varied widely. In many studies there was a lack of information about the reliability and validity of assessment tools, implementers of the intervention and the methods to gather the sample. In addition, there was missing information about the relations between the intervention and other learning. In future studies it is recommended to make those kinds of choices that potentially influence the quality of interventions positively. It is also recommended to report all aspects clearly and comprehensively.
  • Ropponen, Virpi (Helsingin yliopisto, 2018)
    Seksityöntekijät kohtaavat väkivaltaa ja syrjintää kaikkialla maailmassa. Viime vuosina älypuhelimien ja internetin käyttö on yleistynyt nopeasti seksityöntekijöiden keskuudessa, mikä mahdollistaa erilaisten turvasovellusten kehittämisen heidän tarpeisiin soveltuviksi. Parhaimmillaan teknologian avulla on mahdollista edistää ihmisten hyvinvointia ja turvallisuutta globaalisti. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan seksityöntekijöille suunnatun mobiililaitteella toimivan turvasovelluksen kehittämisprosessia. Tutkimustehtävänä on analysoida, millaisia erityispiirteitä seksityöntekijöille suunnattuun turvasovelluksen kehittämiseen liittyy. Tutkimus on toteutettu Sosiaaliasema X:n alaisuudessa toimivan Artemiksen sateenvarjo -hankkeen yhteydessä. Sovellusprojektin tavoitteena on kehittää vertaisuuteen pohjautuva turvasovellus seksityöntekijöille. Sen suunnitteluun ja kehittämiseen on osallistunut Sosiaaliasema X:n lisäksi teknologia- ja sosiaalialan asiantuntijoita sekä seksityöntekijöitä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys kiinnittyy teknologian sosiaalisen muotoutumisen viitekehykseen, seksityön tutkimukseen sekä sellaiseen sosiaalityön tutkimukseen, jossa tarkastellaan teknologian kehittämistä sosiaalialalla. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jossa hyödynnetään etnografista tutkimusotetta. Tutkimuksen aineisto on tuotettu Artemiksen sateenvarjo -hankkeen yhteydessä vuosina 2017–2018. Hanke ja aineiston tuottaminen ulottuvat maantieteellisesti Suomeen ja Intiaan. Tutkimuksessa hyödynnetään aineistotriangulaatiota, jossa yhdistyvät teemahaastattelut, havainnointi, kyselylomakeaineisto sekä muu projektin ohessa tuotettu materiaali. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Ainutlaatuisen aineiston kautta etsitään vastauksia siihen, millaisia erityispiirteitä seksityöntekijöiden teknologian kehittämisprosessiin liittyy ja miten nämä erityispiirteet on huomioitu sovelluksen toteutuksessa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että seksityöntekijöiden turvasovelluksen kehittämisprosessiin liittyvät erityispiirteet kytkeytyvät yhteistoiminnalliseen kehittämisprosessiin, seksityön toimintaympäristöön ja sovelluksen kansainväliseen käytettävyyteen sekä käyttäjäryhmään liittyviin erityispiirteisiin. Yhteistoiminnallisessa kehittämisprosessissa korostuvat sidosryhmien välinen yhteistoiminta, aktivismi ja vapaaehtoistoiminta sekä vuorovaikutteinen oppiminen. Seksityön toimintaympäristöön ja sovelluksen kansainväliseen käytettävyyteen liittyvät erityispiirteet nousevat esiin sovelluksen turvaratkaisussa, tietoturvassa ja anonymiteetissa, laitekantaan ja verkkoyhteyksiin liittyvissä kysymyksissä sekä vertaisturvassa. Käyttäjäryhmään liittyvät erityispiirteet kytkeytyivät käyttäjien kielitaitoon, luku- ja kirjoitustaidottomuuteen sekä mobiiliteknologian käyttötaitoihin.
  • Ruggiero, Salvatore; Kangas, Hanna-Liisa; Annala, Sari; Lazarevic, David (Elsevier, 2021)
    Environmental Innovation and Societal Transition 39
    Demand response (DR) is an innovation emerging at the intersection of the energy and information and communications technology sectors. This paper aims to investigate the drivers of—and differences in—business model innovation (BMI) behaviours of firms operating in these two interacting industries. Results from 22 semi-structured interviews with representatives of Finnish DR companies show that external drivers of BMI include regulation, competition, and the demise of the telecom industry following the fall of Nokia. Whereas technology start-ups and companies from adjacent industries are motivated by entrepreneurial opportunities, incumbent energy companies are driven by the threat of losing their existing customers and need to increase efficiency. The BMI behaviours observed do not fall neatly into the often-used dichotomous categories of niche/new entrant and regime/incumbent, as firms show behaviours from both extremes. To overcome this binary thinking, we propose a morphological box model that represents the extreme states of firm BMI while allowing for flexibility.
  • Mikola, Peitsa (Suomen metsätieteellinen seura, 1969)
  • Halonen, Niina (Helsingin yliopisto, 2015)
    Previous studies have confirmed that educational practices have not changed with the digitalization of society. The use of ICT in teaching is mainly low and there is an ongoing public debate regarding the Finnish students well-being. This study tried to find out is there a hypothesized gap between the technology-mediated practices of adolescents and school. The aim of this study was to investigate how and how much ICT is used for learning and what kind of technological attitudes and school well-being experiences students have. It was also examined how the use of technology, attitudes and well-being are interrelated and which factors of these phenomena can explain academic achievement, schoolwork engagement, school value, happiness and school burnout. Finally it was investigated what kind of profiles of ICT use and attitudes could be found among the participants. The study was part of the Mind the Gap -project. The data was collected by questionnaire in the 2013. The participants (n = 735) were sixth graders from Helsinki. The use of digital technology, technology attitudes and school well-being were examined by mean values and gender differences by t-test. Correlational analysis and stepwise regression analysis were carried out to find out the factors that were related to academic achievement, schoolwork engagement, school value, happiness and school burnout. Students were grouped into profiles that represented their technological attitudes and use of ICT using SPSS two-step cluster analysis. One-way ANOVA and cross-tabulations were used to examine group and gender differences. The results indicated that the technology is not used on a regular basis to support learning, even though the students felt quite high ICT enthusiasm (the use of technology was seen as a positive contribution to the schoolwork engagement). Information-orientated use was reported most common. Mechanical technology use (eg. writing) was the next most common, producing technology use (eg. projects, multimedia) came in the third. Communicative technology use (online discussion about schoolwork) was the least common. The majority of the sixth graders felt relatively high schoolwork engagement, happiness and school value. Further, students reacted positively towards the teacher's activity and the conditions of the school. ICT enthusiasm was associated with lower experience of school value, schoolwork engagement as well as negative experiences of teacher's activities. Technology-related problem-solving predicted schoolwork engagement positively. Information-orientated use, and fear of failure using technology were repeatedly negative predictors for school well-being and positive predictors for school burnout. Four different groups (actives, slackers, passives, enthusiastics) showed clear differences in the use of technology, attitudes, school well-being and the associations between these phenomena. To conclude, teacher's role and how the technology is used in schools appears essential. It's important to understand students' predispositions towards using digital technologies and support adolescents' natural ways of utilizing ICT. Students need guidance to understand the possibilities of digital technologies as collaborative and creative learning tools. This, however, does not happen by chance. Therefore, I argue, that there is a need in basic education to build new support systems for national, municipal, school and grade levels to minimize the gap between the technology-mediated practices of adolescents and school.
  • Tanskanen, Hanne (2008)
    Tämän pro gradu -tutkielman aihe on uusien teknologioiden ja suomalaisen tietoyhteiskunnan käsittely sanomalehdistössä. Tutkimuskysymykseni kuuluu, millaisten metaforien avulla uusia teknologioita ja suomalaista tietoyhteiskuntaa kuvataan. Tutkielmani tavoite on selvittää, millaisia metaforisia narratiiveja, myyttejä tai kertomuksia tieteestä, tietoyhteiskunnasta ja teknologioista metaforat rakentavat. Keskeisiä teorioita ja lähteitäni ovat George Lakoffin ja Mark Johnsonin (1980) kognitiivinen metaforateoria, Norman Fairclough’n (2002) diskurssianalyyttinen tutkimus median käytännöistä, Iina Hellstenin (1997; 2002) ja Esa Väliverrosen (2007) tutkimukset tieteen ja bio- ja geeniteknologioiden metaforisista representaatioista sekä Manuel Castellsin ja Pekka Himasen (2001) Suomen tietoyhteiskuntamalli. Keskeisiä käsitteitä ovat metafora, myytti, käsitteellinen metafora, metaforinen narratiivi, diskurssikäytäntö, journalistinen käytäntö, teknologia ja tietoyhteiskunta. Aineistonani on Helsingin Sanomien artikkeleita: 17 vuodelta 1995 ja 21 vuodelta 2002. Metafora-analyysissani yhdistelen Nerlichin ja Hellstenin (2004) ja Hellstenin (2002) tutkimuksissaan käyttämiä menetelmiä sekä Väliverrosen (2007) tutkimusta geenipuheen kertomuksista. Metaforisia ilmauksia etsin kognitiivisen metaforateorian metaforan määritelmän mukaan eli käsitän metaforan käsitteellisten kenttien välisenä mallinnuksena. Käsitteelliset metaforat pohjaavat Lakoffin ja Johnsonin esimerkkeihin, mutta myös Hellstenin metaforisen narratiivin kuvaukseen. Tulkitsen aineistoa konstruktionistisesta näkökulmasta käsin. Lähtökohtainen ajatukseni on, että kielellä on ideologista ja normalisoivaa valtaa, ja että metaforat eivät ole pelkästään käteviä popularisoinnin apuvälineitä. Aineistostani löytyi metaforisia narratiiveja, jotka tukevat aikaisemman tutkimuksen löydöksiä tieteen ja teknologian representaatioista. ”TIETEELLINEN EDISTYS ON MATKA” on yleisesti vaikuttava narratiivinen ylätaso useille käsitteellisille metaforille aineistossani. Aineiston metaforat rakentavat ja ylläpitävät tieteen ja teknologian suurta lupausta tuntemattoman valloittamisesta, luonnon hallitsemisesta ja sairauksien voittamisesta. Kriittisiä piirteitä on kuitenkin jo havaittavissa vuoden 2002 metaforissa. Yksimielisyys tiede- ja teknologiapoliittisesta ideologiasta ilmenee vahvasti aineistoni metaforisoinneissa. Tämän ideologian tavoitteita ovat taloudellinen kasvu, teknologinen edistys sekä kilpailukyvyn edistäminen. Aineiston metaforisoinnit uusintavat teknisen muutoksen välttämättömyyden strategian eli esittävät Suomen kehityksen edelläkävijänä, jota muut voivat seurata. Tietoyhteiskuntakehityksen etenemisellä ja siinä menestymisellä kohotetaan aineiston metaforisissa ilmauksissa kansallista itsetuntoa kautta linjan.
  • Turtiainen, Pekka (Helsingfors universitet, 2016)
    Tässä työssä tarkastellaan teknologiasta kertomisen tapoja ja retoriikkaa kilpakirjoitusaineistossa. Tutkielman aineisto koostuu Joensuun yliopiston ETIM-tutkimushankkeen ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vuonna 2007 järjestämän Minä ja teknologia -keruun vuoden 1945 jälkeen syntyneiden vastauksista eli yhteenä 14 teknologiaelämäkerrasta. Vastaajien ikähaarukka on 24-vuotiaasta 61-vuotiaaseen. Työn tavoitteena on löytää erilaisia asenteita teknologisia muutoksia kohtaan ja tarkastella, kuinka ihmiset kertovat itsestään muutosten keskellä eri elämänvaiheissaan. Ensimmäinen tutkimuskysymykseni on tarkastella, kuinka aineiston kertojat asemoivat itseään ja muita toimijoita teknologiaelämäkerroissa ja mitä merkityksiä positioihin kytkeytyy. Toiseksi selvitetään, millaisin syin ja keinoin teknologisia muutoksia vastustetaan tai pidetään hyväksyttävinä. Tutkin positiointianalyysin avulla kertojien tuottamia positioita suhteessa eri teknologioihin. Retorisen diskurssianalyysin kautta keskityn teknologian hyväksynnän ja vastustuksen piirteisiin. Positiot kytkeytyvät aineistossa sukupolveen, ikään, koulutustaustaan, sosiaalisiin suhteisiin ja sukupuoleen. Omaa aktiivista toimijuutta korostetaan toistuvasti kerrottaessa itselle mieluisista teknologioista. Oma positio uhrina tai muiden toiminnan kohteena korostuu kerrottaessa itselle vieraasta tai vastenmielisestä teknologiasta. Menneisyyden teknologiamuistot ovat usein nostalgisesti latautuneita, kun taas uutta teknologiaa arvioidaan käytettävyyden ja hyötynäkökulman kautta. Uutta teknologiaa merkityksellistetään myös vertaamalla sitä vanhaan. Aineiston iäkkäämpien kertojien teksteissä vanhuksiin liitetään stereotypioita osaamattomuudesta ja haluttomuudesta uuden teknologian suhteen, ja nuoret saavat negatiivisesti latautuneita luonnehdintoja teknologian käyttäjinä ja suunnittelijoina. Itselle mieluisat teknologiat esitetään tavallisina ja sitä kautta hyväksyttävinä, mutta kielteiseksi koettu teknologia etäännytetään itsestä ja omasta arjesta erilaisten kategorisointien kautta. Teknologisoituva yhteiskunta esitetään sekä mahdollisuutena parempaan elämään että epätasa-arvoisena sekä perinteisten taitojen ja tapojen rapistajana. Menneisyys näyttäytyy suuressa osassa kirjoituksista nostalgisena aikana, jolloin kasvokkainen kanssakäyminen ja tasa-arvo toteutuivat kirjoitushetken nykyisyyttä paremmin. Aineistossa käsitellään runsaasti myös ympäristöongelmia, joiden suhteen teknologia näyttäytyy paitsi ongelmien syynä, myös potentiaalisena väylänä kestävälle kehitykselle. 2000-luvun teknologiset muutokset synnyttävät aineistossa runsaasti kritiikkiä ja näyttäytyvät myös uhkina etenkin suuriin ikäluokkiin kuuluvien vastaajien keskuudessa. Teknologian tutkimus, joka käsittelee ihmisten kokemuksia ja asenteita, onkin sovellettavissa esimerkiksi palvelumuotoiluun väestön ikääntyessä ja palveluiden sähköistyessä.
  • Vellava, Sanna (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielman aiheena on biohakkerointi (biohacking) ja itsen mittaaminen (Quantified Self) kulttuurisena ilmiönä, joka ylittää maantieteelliset rajat. Biohakkeroinnilla voidaan viitata monenlaisiin käytäntöihin. Tässä työssä biohakkeroinnilla tarkoitetaan ilmiötä, jossa omaa biologista ruumista (ja omaa elämää) manipuloidaan biologisilla ja teknologisilla keinoilla ja välineillä. Käsitteenä biohakkerointi muodostuu sanoista biologia ja hakkerointi. Metaforana se käsittää ihmisen tietokonejärjestelmään verrattavissa olevana organismina, jonka toimintaa pyritään säätelemään, muokkaamaan ja parantamaan. Itsen mittaamista tarkastellaan yhtenä mahdollisena osa-alueena ja työkaluna biohakkeroinnissa. Purkamalla biohakkerointia metaforana sekä tarkastelemalla sitä operatiivisena filosofiana tutkimus jäljittää joitain niistä ideoista ja ajattelun tyyleistä, joista ilmiö saa voimavaransa. Tutkimus pyrkii erottamaan toisistaan median ja yritysten luoman julkisuuskuvan sekä ruohonjuuritasolla tapahtuvat merkityksenannot. Tarkoituksena on kartoittaa ja pyrkiä selittämään, mitä merkityksellistä ja arvokasta biohakkeroinnista innostuneet ihmiset siinä näkevät. Mistä ja millaisten elementtien avulla tällaisen käsitteen ympärille kietoutuva ilmiö saa kulttuurisen vetovoimansa? Samalla pohditaan, millaisena tutkimuskohteena biohakkerointia voisi tarkastella ja millaisia teoreettisia mahdollisuuksia siihen tällöin sisältyisi. Tutkimus on toteutettu Suomessa, pääkaupunkiseudulla, marraskuun 2014 ja huhtikuun 2016 välisenä aikana. Aineisto koostuu 17 puolistrukturoidusta haastattelusta biohakkeroinnista kiinnostuneiden ihmisten kanssa, biohakkerointiin liittyvien tapahtumien havainnoinnista, aiheesta julkaistusta kirjallisuudesta ja internetin onlinetilojen kautta kerätystä materiaalista, kuten nettisivuista, blogeista sekä keskusteluryhmien seuraamisesta. Aktiivisin aineistonkeruu tapahtui keväällä ja kesällä 2015. Työssä tarkastellaan biohakkerointia kolmesta toisiaan täydentävästä näkökulmasta. Biohakkerointia analysoidaan diskursiivisesti rakentuvana yhteisönä sekä löyhänä verkostona, joka saa voimansa arvojen ja tavoitteiden moninaisuudesta ja jännitteisyydestä. Biohakkeroinnin diskurssin kautta ihmiset voivat ottaa kantaa myös laajemmin yhteiskunnassa meneillään oleviin haasteisiin ja muutoksiin. Tieteellisen tiedon soveltamista sekä tiedon tuottamista itsen mittaamisen teknologioiden avulla tarkastellaan osana itsen kehittämiseen ja transformaatioon tähtääviä projekteja. Itsenmittaamisteknologiat tähtäävät mekaaniseen objektiivisuuteen, jonka avulla itsestä tuotetaan ns. datakaksosia. Ne toimivat välineinä oppimisprosessissa, jossa tähdätään esimerkiksi käyttäytymisen muuttamiseen. Biohakkerointi on erään määritelmän mukaan superihmiseksi tulemisen tiedettä ja taidetta . Tiede ja taide nähdään toisilleen rinnakkaisina kenttinä, mikä mahdollistaa joidenkin teoreettisten mahdollisuuksien kehittämisen ilmiön tarkastelemiseksi. Vaikka biohakkerit eivät edusta näitä yhteisöjä välttämättä itse, heidän kauttaan voidaan havainnoida mahdollisia muutoksia tieteen tekemisen ja tieteellisten representaatioiden tuottamisen tavoissa. Biohakkerointi näyttäytyy hyvinvointitrendinä, mutta se kytkeytyy myös laajempiin trendeihin länsimaisessa tieteellisessä ajattelussa, josta se saa käyttövoimaa niin taloudellisen, sosiaalisen kuin symbolisen pääoman muodossa. On myös nähtävissä, että sen ilmaisemat ajatukset ja näkemykset eivät rajoitu vain ilmiön sisälle, vaan samoja keskusteluja käydään sekä tiedeyhteisön että muiden kansalaisten keskuudessa. Tiedeyhteisössä käytävissä keskusteluissa on esitetty, että biologia ei enää edusta vain determinististä kohtaloa, vaan jopa mahdollisuutta. Biohakkerit näyttävät olevan osa tätä keskustelua, vaikkakaan eivät toimi tiedeyhteisön sisällä. Biohakkeroinnin kautta esitetään myös (bio)poliittisia kysymyksiä, joihin edelläkävijät ottavat jo kantaa vaikka eivät välttämättä tiedosta tekevänsä niin, tai ainakaan se ei ole merkittävä toimintaa ohjaava motivaatio. Instituutioiden ja auktoriteettien kyseenalaistaminen voidaan nähdä osana laajempaa poliittista liikehdintää, jossa yhteisöjen rajoja ja vallanjakoja ajatellaan uusiksi. Biohakkerointi on käytännöllisesti suuntautunut ajattelun tyyli, jossa ruumiillinen, teknologinen ja sosiaalinen kietoutuvat yhteen. Se tuntuu vetoavan niihin, joilla on jo valmiiksi taitoa ja resursseja ja mahdollisuus panostaa aikaa ja energiaa vaadittavaan tietotaitoon. Median esittämän kuvan ja tapahtumien markkinointimateriaalin perusteella voi vaikuttaa siltä, että kyseessä on lähinnä teknologiaan ja suorituskyvyn pakkomielteiseen parantamiseen redusoituva neoliberaalin subjektin rakennusprojekti. Haastattelujen valossa biohakkerointi näyttää kuitenkin myös toimivan erityisesti miehille keinona puhua julkisesti tavoilla, jotka eivät ole ehkä aiemmin olleet hyväksyttyjä. Teknotieteeseen nojaava biohakkerointidiskurssi tuntuu tarjoavan hyväksyttävän kontekstin ja keinot tuoda esiin henkilökohtaisiakin asioita, vaikeuksia ja intiimejäkin aiheita, kuten itsetunto ja sosiaaliset taidot tai niiden koettu puute. Todellisuuden ns. paljastaminen tieteellisesti on yksi osa biohakkeroinnin viehätystä, mutta siihen sekoittuu myös esteettisiä ja viihteellisiä elementtejä. Biohakkerointidiskurssi vetoaa liikkuessaan monilla kentillä ja sekoittamalla luovasti erilaisia elementtejä toisiinsa. Näihin kuuluvat niin tieteellinen tieto, henkilökohtaiset narratiivit, refleksiivisyys kuin mielikuvituksen voima, jotka yhdessä lupaavat tuoda muutoksen niin henkilökohtaisella kuin yhteiskunnallisella tasolla. Se myös herättää kysymyksen, kuinka tiedon tuotannon käytäntöjä ja esittämisen tapoja voisi pohtia uusista näkökulmista ja näin osallistua ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin keskusteluihin sekä olla mukana muutoksissa mielekkäillä tavoilla.
  • Tyhtilä, Taavi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Teknologinen murros on mahdollistanut teollisuusyhteiskuntien siirtymän kohti uudentyyppisiä datayhteiskuntia. Muutoksessa on kyse monitasoisesta ja dynaamisesta sosiaalisesta ilmiöstä, joka järjestää uudelleen yhteiskuntien rakenteita, toimintaperiaatteita ja sosiaalisia suhteita. Tutkielma tarkastelee kriittisesti Euroopan komission vuosien 2010-2020 välillä kommunikoimaa visiota eurooppalaisen datayhteiskunnan tulevaisuudesta ja tavoitteista. Komission mukaan uuden teknologiaekosysteemin ja digitaalisen poliittisen talouden muodostamalla digitaalisella toimintaympäristöllä sekä sen tuottamalla datalla on strateginen merkitys Euroopan tulevaisuudelle. Tutkielma selvittää 1) millaista visiota komissio kommunikoi eurooppalaisen datayhteiskunnan tulevaisuudesta ja miten digitaalisen toimintaympäristö, sen eri osatekijät ja toimijat merkityksellistetään tavoitteiden määrittelyn yhteydessä, sekä 2) millaisille ideoille komission visio perustuu ja millaisia ideationaalisia elementtejä hyödynnetään sen kerronnallistamisen yhteydessä. Tutkielmassa omaksutaan ideationaalisesti suuntautunut kriittisen poliittisen talouden ja teknologian tutkimuksen holistinen lähestymistapa, jonka apuna analyysin yhteydessä hyödynnetään narratiivista politiikkakehystä (NPK). Teoreettiset lähtökohdat kyseenalaistavat datayhteiskuntien kehitysprosessien luonnollisuuden ja deterministisyyden, osoittamalla niiden olevan valintojen seurausta, joiden taustalla vaikuttavat ideoiden tuottamat oletukset ja kuvitelmat kehityksen seurauksista ja haluttavuudesta. Tämä mahdollistaa datapolitiikkaa ohjaavan vision haastamisen sekä sen etujen ja mahdollisuuksien, haittojen ja kustannusten kriittisen arvioinnin. Primääriaineiston muodostavien komission politiikkadokumenttien (33kpl) ja ehdotusten pohjalta annetun lainsäädännön (3kpl) yhteydessä tunnistettujen politiikkanarratiivien laadullinen analyysi ja kriittinen arviointi auttaa tarkastelemaan, miten komissio kerronnallistaa datayhteiskuntien muutoksen osatekijöiden ja toimijoiden merkitystä sekä näiden välisiä suhteita. Kerronnallistamisen kautta selviää, miten komissio luo talouteen, teknologiaan ja edistykseen yhdistyvien kuvitelmien välityksellä käsitystä yhteiskunnalliseen muutoksen liittyvistä jaetuista tavoitteista ja yhteisestä hyvästä. Analyysin keskiössä ovat tavat, joilla komissio rajaa ja merkityksellistää datafikaatioon liittyvän poliittisen projektin yhteydessä digitaalisen toimintaympäristön historialliset kehitysprosessit, objektit ja subjektit politiikan, hallinnan ja julkisen keskustelun kohteeksi. Analyysin perusteella komissio on omaksunut positivistiselle epistemologialle, talousliberaalille uskomusjärjestelmälle ja dataimperatiiville perustuvan teknoutopistisen kuvitelman moderniudesta, joka rajaa datapolitikan tavoitteet teknologisen determinismin, Big data -paradigman ja valvontakapitalismin talouslogiikan saneleman instrumentaalisen rationaliteetin edellyttämän digitaalisen hallinnan toiminnoiksi. Datapolitiikan tarkoitus ei ole muuttaa vallitsevan järjestelmän logiikkaa tai sen kehityssuuntaa vaan 1) mahdollistaa oikeanlainen toiminta ja 2) rajoittaa haittavaikutuksia. Taustalla on uskomus Big Datan, markkinoiden ja digitaalisen hallinnan muodostaman kolminaisuuden ongelmanratkaisukyvystä, joka takaa datayhteiskuntien tehokkuuden, talouskasvun ja sosiaalisen edistyksen. Kehityssuunta ei ole ongelmaton, ja on johtamassa valvontayhteiskuntien syntymiseen. Yhteistuotannolliset palautesilmukat legitimoivat datafikaation kiihdyttämistä ja luonnollistavat valvontakehitystä, normalisoimalla prosessit osaksi modernien datayhteiskuntien elämää. Datan sekä sitä tuottavien subjektien ja objektien arvouttamisprosessit noudattavat vallitsevan talousjärjestelmän imperatiiveja, jotka ovat usein ristiriidassa demokraattisten arvojen kanssa. Hallitsevan vision rajattu ja itseään vahvistava episteeminen positio hankaloittaa vaihtoehtoisten kuvitelmien esittämistä ja uusien ideoiden syntymistä, mikä lisää kehityksen determinististä luonnetta ja tulkintaa sen väistämättömyydestä. Vaihtoehtoja on olemassa, mutta niiden tekeminen kilpailukykyiseksi edellyttää yhteiskunnallista painetta ja poliittista halua muuttaa nykyistä järjestystä.
  • Rask, Mikko (National Consumer Research Centre, 2008)
    Kuluttajatutkimuskeskuksen väitöskirjoja 4
    Asiantuntijuuden laajentuminen tieteen ja teknologian hallinnassa Väitöskirja keskittyy asiantuntijuuden laajentumiseen tieteen ja teknologian hallinnassa. Ilmiöllä tarkoitetaan länsimaisissa yhteiskunnissa viime vuosikymmeninä tapahtunutta uusien toimijoiden mukaan tuloa tieteen ja teknologian sovelluksia koskevaan keskusteluun ja päätöksentekoon. Koulutustason nousu ja uusien instituutioiden muodostuminen ovat antaneet aiempaa useammille toimijoille ja kansalaisryhmille mahdollisuuden osallistua ja kriittisesti arvioida asioita, jotka aikaisemmin kuuluivat vain teknologian kehittäjien ja asiantuntijoiden vastuulle. Moderni bioteknologia on esimerkki alasta, jolla nämä ilmiöt ovat Suomessakin olleet viime vuosina keskeisessä roolissa. Tutkimuksellisesti asiantuntemuksen laajentuminen on kiinnostava ilmiö sekä yleisteoreettisesti että käytännölliseltä kannalta. Vaikka laajentumisen prosessi on tulkittavissa jo joidenkin olemassa olevien teoriakehysten avulla, samalla se tarjoaa kiinnostavia mahdollisuuksia näiden kehysten uudistamiseen. On esimerkiksi kiinnostavaa, miten ja millä ehdoin asiantuntemuksen laajeneminen tapahtuu erilaisilla tiede- ja teknologiapäätöksenteon areenoilla ja eri kehitysvaiheissa olevissa yhteiskunnissa. Käytännölliseltä kannalta on ilmeistä, että asiantuntemuksen hallitsematon laajeneminen voi aiheuttaa haittaa sekä tieteen ja teknologian kehittämisen tehokkuudelle että niille osallistumaan joutuville tahoille, jotka eivät hyödy osallisuudestaan tai joille ei tarjoudu mahdollisuutta tai joilla ei ole edes kiinnostusta vaikuttaa kyseessä olevaan kehittämiseen. Tämän vuoksi asiantuntijuuden laajentumisen pohtiminen on myös käytännölliseltä kannalta tarpeellista. Väitöskirjan keskeinen argumentti on, että vaikka asiantuntemuksen laajentumiseen vaikuttavia tekijöitä on nostettu esiin aiemmissa tutkimuksissa, ilmiö nähdään edelleen liian riippumattomana kontekstistaan. Tällä tarkoitetaan sitä kenttää, jolla asiantuntijuuden laajentuminen tapahtuu. Tämän kontekstin kuvaamiseksi väitöskirjassa esitellään politiikka-areenan käsite. Yhdistämällä kaksi dikotomista ulottuvuutta, (toimijalähtöinen: vakaa/polarisoitunut ja institutionaalinen: hierarkkinen/osallistuva) tarkasteltavaksi tuodaan neljä erityyppistä politiikka-areenaa. Kehystä rakennetaan ja testaan teoreettisen, metodologisen ja empiirisen triangulaation avulla. Keskeinen havainto on, että kukin areenatyyppi suosii tietynlaista asiantuntijuutta sekä sen laajentamiseen liittyviä asetelmia ja konflikteja. Väitöskirjassa luodaan areenavaikutuksen (arena effect) käsite kuvaamaan erityyppisten areenoiden vaikutusta asiantuntijuuden laajentumiseen. Väitöskirja on tyypiltään artikkeliväitöskirja, jossa neljä julkaistua tieteellistä artikkelia sidotaan yhteen erillisen laajan johdantoluvun avulla. Johdantoluvussa kehitetään teoriaa asiantuntijuuden laajentumisesta ja kommentoidaan viimeaikaista keskustelua asiantuntijuuden normatiivisesta teoriasta (normative theory of expertise). Väitöskirjan neljä artikkelia luovat lisäksi uutta tietoa erityiskysymyksistä, jotka liittyvät kansalaisten osallistumiseen, riskien ennakkoarviointiin, ennakointitoimintaan ja tutkijakoulutukseen.
  • Kruskopf, Milla (Helsingfors universitet, 2016)
    The purpose of this study is to increase scientific understanding of children's conceptual change in computational thinking during a summer school intervention. With a mixed method approach of self-report questionnaire and interview, the investigation highlights modern children's knowledge, beliefs and understanding of as well as attitudes, emotions and motivations towards computers, programming and artificial intelligence. Think-aloud –tasks are also used to investigate children's computational thought processes. The SRQ data with an intervention group (n = 28) and a comparison group (n = 21) was analysed with repeated measures and independent samples t-tests, MANOVA and ANCOVA, with the pretest condition as covariate. The data revealed a change in the intervention group's conceptions about embedded cyber-physical systems and the application of computers in different industrial and artistic fields. A slight shift towards a strong AI –mindset was discovered in the intervention group through the SRQ. The interviews for the intervention group (n = 6) and two comparison groups (n = 4, material comparison n = 4) reinforced this conclusion and showed a strong enhancement of computational thinking attitudes and perspectives in the intervention group in contrast to the comparison groups. The computational skills were found to be tightly knit to level of mathematical understanding, and didn't change notably during the summer school intervention.
  • Nieminen, Klaara (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielman aihe on liikkeen representaatio still-kuvassa, jota lähestytään Étienne-Jules Mareyn (1830–1904) kautta. Hän oli tieteilijä, joka kehitti liikkeen kaappaamisen teknologioita ja representaatiomalleja 1850-luvulta kuolemaansa saakka. Tutkielman keskiössä on Mareyn keksimä valokuvaustekniikka, kronofotografia. Se esittää liikkeen hahmoa toistamalla ja tämän liikeradan näkyväksi tekemisellä. Tällainen representoimisen tapa yleistyi modernistisessa taiteessa ja vaikutti valokuvataiteen kehitykseen. Kronofotografia paikkasi graafisen metodin ja tavallisen valokuvauksen puutteita ja pystyi sellaiseen, mihin muut teknologiat eivät kyenneet. Nykyinen liikkeenkaappausteknologia on velkaa kronofotografialle niin teknisellä kuin visuaalisella tasolla. Tutkielman taustavireenä on tieteen ja taiteen jakama halu visualisoida liikettä, joka näyttäytyy poikkitieteellisenä menetelmänä ja eri alojen kuvaesimerkkien analysoimisena. Metodi yhdistää tieteen ja taiteen arviointikriteerejä ja asettaa niitä vastakkain. Liikkeen kaappausta ja sen representaatiota analysoidaan teknisestä, syntaktisesta, keinokohtaisesta ja historiallisesta näkökulmasta. Tutkielman teoreettinen lähtökohta on representaation käsite, jonka avulla kuvatyyppejä, esityskeinoja sekä katsomista arvioidaan. Tekstin tarkoitus on pureutua välineen ja ilmaisun keskinäiseen jännitteeseen selvittämällä, miksi tietyt keinot toimivat toisia paremmin. Tutkielma käsittelee käytetyn teknologian, representatiivisten keinojen ja havainnon vuorovaikutteista suhdetta. Mareyn kronofotografisiin kuviin ja diagrammeihin painottuva aineisto hakee vertailukohtia taiteen kuvastosta, kuten valokuvista, piirustuksista ja maalauksista. Niissä käytettyjä keinoja verrataan keskenään erilaisia kuvallisia kielioppeja tulkiten. Aineistoon kuuluvat lisäksi representatiivisten keinojen suhdetta havaintoon käsittelevät tutkimukset, joita sovelletaan kuva-aineistoa analysoitaessa. Tutkielma keskittyy taiteen laajasta keinopaletista hahmon toistoon ja osittaiseen peittämiseen; ääri- ja vauhtiviivan sekä liikesumennuksen käyttöön; sekä samansuuntaisten, kaarevien ja konvergenttien linjojen suosimiseen. Näillä keinoilla luotua näennäistä liikettä still-kuvassa selitetään biologisin ja havaintopsykologisin perustein. Tutkimuksessa käy ilmi, miten Mareyn geometrisen yksinkertaiset kronofotografiset kuvat kaappaavat liikkeen muita tekniikoita paremmin, sillä niissä huomio keskittyy itse liikkeeseen liikkuvan hahmon sijaan. Johtopäätöksenä on, että käytetty väline vaikuttaa representatiivisten keinojen valintaan. Silti tietty tekniikka ja ilmaisu eivät muodosta lukittuja pareja, vaan keinot matkaavat ristiin tieteen ja taiteen välillä muuttuen toisenlaisiksi eri tekijöiden käsissä. Näin ollen myöskään yksikään kuvatyyppi, esimerkiksi kronofotografinen kuva tai diagrammi, ei ole yksinomaan jonkin ennalta määrätyn kontekstin käytössä. Tutkielma vahvistaa käsitystä asiayhteyden tärkeydestä myös kuvan tulkinnassa: samaan kuvaan ladataan eri merkityksiä paikasta ja ajasta toiseen siirryttäessä. Tutkielma tuo esiin, kuinka merkitysten ja tekniikoiden matkaavasta luonteesta huolimatta monet liikkeen esittämiskeinot ovat olleet olemassa jo vuosisatojen ajan, eivätkä ne ole uusien ilmaisutapojen tai teknologioiden tieltä väistyneet. Syy vaikuttaa löytyvän katsomisen mekanismeista: nämä keinot puhuttelevat aivojen liikkeentunnistusalueita. Liikkeen esittäminen pysäytettynä kaksiulotteisella pinnalla kiinnostaa tieteilijöitä ja taiteilijoita yhä tänä päivänä tehtävän paradoksaalisen luonteen vuoksi ja säilynee siksi myös tulevaisuudessa osana kuvallista kulttuuria.
  • Kostas, Konstantinos (Helsingin yliopisto, 2019)
    Hannah Arendt’s theory of action acts as a conceptual resource to ponder human action and conditionality in the current historical context of automation. With the fourth industrial revolution, it is plausible to automate jobs that require cognitive and affective skills. From an economic perspective this means that production is becoming more techonlogy-centered. Simultaneously work has become the main source for individual’s societal action, which determines individual’s socioeconomic position as well as the space for identity formation. This equation has raised automation anxiety in an individual and societal level. The purpose of this thesis is to outline and analyze Arendt’s conception of work in the context of present technologies, more specifically, when studying the impact of deep learning algorithms to organization of work. I am analyzing the phenomenon of fourth industrial revolution theoretically through Arendt’s political thought through phenomenological analysis of meaning of work. Arendt’s concepts of labor, work and action and her distinctions of private, social and private realms act as a conceptual premise. Arendt’s thought on work has been examined critically. According to the critique, Arendt’s thinking on work and society is not suitable for contemporary social analysis. In this thesis, I claim that Arendt is still a timely thinker regarding the institutional meaning of work. Arendt’s writings act as an empirical basis to analyze the state of human action in the current era. Only by analyzing the most fundamental concepts of our society, work and freedom, it is possible to find emancipatory directions in societal transformations. With the support of Arendt’s anthropological approach, we are able to deeply explore possibilities for human action in the context of today’s automation. The significance of automation in Arendt’s thought has attracted marginal attention despite its relevance in her views on human state of affairs. The spatial analysis in this thesis points that Arendt takes her thinking on work on an institutional level. Thus, Arendt can be interpreted as a theorist of conditions for existence of work. Work’s spatial conditions are materiality, uniqueness and worldliness. These spatial meanings of work are formed through three dimensions, which are work as taking a place, as having a position and as taking a stand. Through spatial analysis of work it is conceivable to evaluate political and communal significance of work. In our current context, the meaning of work is to permit a space for an individual to form a public space through work. In this thesis, relationship between automation and freedom is analyzed through Arendt’s theory of action, which offers resources to study human conditionality and institutional freedom in our current historical context. In this way Arendt is fostered as a thinker of automation. From an arendtian perspective, the purpose of automation is to act as a neutral enabler of institutional freedom. Arendt does not regard new technologies, like service robots, as threats for human action. According to Arendt, only human thinking, as separated from cognition and logical reasoning ability, can function as nurturers of historicity, meaning and human existence. The task of human thinking is to work and support the worldliness and durability of the social system in a world where artificial intelligence and automation operate as the basis of society’s organizational rationality.
  • Pantzar, Mika; Tarkka, Minna (Kuluttajatutkimuskeskus, 2002)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 74
  • Vidgren, Tuija (Helsingfors universitet, 2017)
    Suomalainen yhteiskunta on ikääntyvä. Tämän vuoksi on tärkeää tarkastella ikääntymisen ja digitalisaation vuoropuhelua. Tämä pro gradu -tutkielma paikantuu LähiVerkko-projektiin, jossa pilotoidaan nettiopastajatoimintaa. Projektin tarkoituksena on kehittää toimintarakenne ikäihmisten vertaisohjaajuudelle tietotekniikan parissa. Nettiopastoiminnan toimintamallin luomisen lisäksi on tärkeää tutkia myös itse nettiopastajien mielipiteitä ja ajatuksia, heidän omia kokemuksiaan vapaaehtois- ja vertaistoiminnasta, kun kyse on juuri vertaistuellisesta tietotekniikkaopastuksesta. Tässä tutkielmassa tarkastellaan ikääntyneitä nettiopastajia vapaaehtoisina ja vertaisina sekä kuvataan nettiopastajia teknologian käyttäjinä ja avun antajina. Tutkielmassa pyritään selvittämään, millainen on ikääntyneen nettiopastajan oma suhde teknologiaan sekä kuinka nettiopastaja kokee vapaaehtoistoiminnan vertaisten parissa. Tutkielmassa esitellään vapaaehtoisuuden, vertaisuuden ja teknologian käsitteet sekä pohditaan niiden suhdetta ikääntymisen ilmiöön. Tutkielman aineiston keruu oli kaksivaiheinen. Aineisto kerättiin LähiVerkko-projektin nettiopastajatoiminnan pilottiin osallistuneilta opastajilta. Aineisto on muodostettu kyselylomakkeen ja fokusryhmähaastatteluiden avulla. Kyselylomakkeen avulla kerättiin nettiopastajista esimerkiksi taustoihin ja tieto- ja viestintätekniikan käyttöön liittyviä tietoja. Haastatteluissa puolestaan keskityttiin enemmän haastateltavien kokemuksiin tutkimusaiheesta. Tutkielman haastatteluaineisto koostui kolmesta nettiopastajien fokusryhmähaastattelusta. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Tutkimusmenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tutkielman mukaan ikääntyneen nettiopastajan suhde teknologiaan on ristiriitainen. Suurinta osaa nettiopastajista pystyy kuvaamaan valveutuneiksi tieto- ja viestintätekniikan käyttäjiksi mutta suhtautumisessa omaa osaamista kohtaan on myös epävarmuutta. Lisäksi tutkielmassa havaitaan nettiopastajien pitävän nettiopastajatoimintaa aidosti vertaisuuteen perustuvana. Vertaisohjaukseen perustuvalla toiminnalla nähdään olevan suurta merkitystä ikääntyneiden tietoteknisten taitojen opettelussa, apua on helpompaa pyytää ikätoverilta. Nettiopastajatoiminta antaa myös tekijöilleen paljon. Toimintaan mukaan hakeutuneet ovat aidosti kiinnostuneita ja innostuneita nettiopastamisesta. Opastustoiminta on tekijöilleen mielekästä tekemistä ja se antaa sisältöä arkeen. Vertaisohjauksella nähdään siis olevan hyötyä niin yhteiskunnallisesta kuin yksilöllisestä näkökulmasta tarkasteltuna. Myös vapaaehtoistoimintaa organisoivalla taholla on oma merkityksensä toiminnan tukemisessa. Tämän tutkielman merkitys sosiaalialalle avautuu julkisten palveluiden sähköistymisen sekä vapaaehtoisuuden ja vertaisuuden kautta. Tutkielman perusteella vapaaehtoisuuteen perustuva vertaisohjaus on osoittautunut toimivaksi tietotekniikkaopastuksen käytännöksi ikääntyneiden parissa. Vertaiset nettiopastajat auttavat sitoutuneella toiminnallaan ikätovereitaan pysymään mukana yhteiskunnan teknologisessa kehityksessä. Kyse ei kuitenkaan ole kestävästä ratkaisusta, sillä ikääntyneiden tietotekniikkaopastuksen tarve kasvaa jatkuvasti. Tietotekniikkaopastuksen ei tulisi tulevaisuudessa perustua ainoastaan vapaaehtoisuuteen.
  • Seppälä, Anna-Greta (2003)
    Väestorakenteen vanhentuessa yhteiskuntamme tulee kokemaan suuria muutoksia. Ikääntyvä väestö tuo tullessaan useita haasteita sosiaalitieteiden, gerontologian, ja muiden tieteiden tutkimusaloille. Väestön ikääntyminen ja ikääntyneiden lukumääräinen kasvu on johtanut vanhusten tutkimiseen ja siihen kuinka vanhukset näkevät oman vanhenemisensa. Tämä opinnäytetyö on jaettu kahteen selvästi erilaiseen osioon. Ensimmäisessä osassa määritellään sosiaaliset, biologiset ja psykologiset ikääntymiseen liittyvät prosessit, elämänkaari ja kehittyminen aikuisiässä ja minkälaisia vaikutuksia niillä on myöhäiseen aikuisikään yksilön kannalta. Eriksonin, Levinsonin ja Jungin elämänkaariteoriat luovat pohjan tutkimuksen teoriaosalle ja kuvaavat niitä haasteita joihin yksilö joutuu elämänsä eri vaiheissa. Nämä teoriat nähdään perustana selvitettäessä ikääntymisprosesseihin liittyviä tekijöitä. Erilaisiin haasteisiin vastaaminen eri elämänkaaren vaiheissa sekä niistä haasteista selviytymiseen kiinnitetään myös huomiota. Opinnäytetyön toinen osa on empiirinen tutkimus, jolla pyritään havainnollistamaan Schwartzin (1992) arvoteoriasta nousseita eroja suomalaisten ja amerikkalaisten yli 60 vuotiaiden sykemittarikäyttäjien välillä. Kaikki arvot tulee nähdä kulttuurisen ympäristön vaikutuspiirissä vaikuttaviksi. Sosiaalinen ympäristömme vaikuttaa vahvasti siihen, kuinka erilaiset kokemukset koetaan ja kuinka arvojen ja kulttuurin välillä saavutetaan järkevä vuorovaikutus. Koska molemmat kulttuurit ovat enemmän individualistisia kuin kollektivistisia (Hofstede, 1991), myös yhteneväisyyksiä arvomaailmoissa esiintyy. Kyselylomake lähetettiin suomalaisille ja amerikkalaisille niille sykemittarin käyttäjille, jotka olivat käyttäneet mittaria harjoittelussaan viimeisen 6-12 kk:n aikana. Vastausprosentti molemmissa kulttuureissa oli yli 50 %, jolloin vastanneiden kokonaismäärä n=634 (amerikkalaisia n=539; suomalaisia n=95). Tutkimuksen tulosten mukaan eri kulttuurien välillä esiintyi sekä eroja että yhteneväisyyksiä harjoittelutavoissa ja individuaalis-kollektiivisissa arvoissa. Odotetusti sekä amerikkalaiset että suomalaiset vastaajat osoittivat enimmäkseen individualistisia ominaisuuksia.
  • Repo, Petteri; Koskinen, Ilpo; Grönman, Heidi (Kuluttajatutkimuskeskus, 2006)
    Kuluttajatutkimuskeskuksen vuosikirjoja 2
  • Leminen, Mikko (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tutkielman tavoitteena oli selvittää kirjallisuustutkimuksena ISOBUS-väylän hyödyntämismahdollisuuksia. Hyödyntämismahdollisuuksia etsittiin sekä peltotöidenteon aikaisista hyödyistä, että jälkikäteen työn analysoinnin hyödyistä sekä hyödyistä valmistauduttaessa seuraavaan työtapahtumaan ja seuraaviin vuosiin. Työn aikaiset hyödyt jakautuvat kahteen eri luokkaan. Sellaisiin, mistä on apua viljelijälle sekä työkoneen ja traktorin autonomisen toiminnan lisäämisen hyötyihin. Viljelijälle apua on mm. polttoaineenkulutusmittarista, joka näyttää reaaliaikaista polttoaineenkulutusta myös hehtaaria kohti, työkoneen toimintaa mittaavista anturitiedoista tai pienestä mutta tärkeästä asiasta eli työkoneen työtuntilaskuriin perustuvasta huoltomuistutuksista. Työkoneen ja traktorin autonomisuuden lisäämisellä on mahdollista tehdä jopa täysin ilman ihmistä toimiva traktori. Väylän avulla työkone voi ohjata traktoria mm. muuttamaan työnopeutta tai työsyvyyttä ja kun väylälle lisätään vielä GPS-ajouraopastin niin traktori osaa myös ohjata itseään pellon sisällä gps-paikkatiedon perusteella. Työn analysoinnissa väylän isoimmat hyödyt ovat tietojen siirtäminen suoraan tietokoneelle viljelykirjanpitoon, jolloin viljelijän ei tarvitse pitää paperisia muistiinpanoja työsuorituksista sekä analysoitavien tietojen määrän runsas kasvu. Viljelijä pystyy runsaan tietomäärän avulla kotonaan etsimään pellolta ongelmakohtia ja selvittämään johtuuko pellon vajavainen kasvu pellon huonosta kasvukunnosta vai viljelytoimenpiteistä. Tietokoneella pystyy myös valmistelemaan työtä tekemällä esimerkiksi paikkakohtaisen lannoituskartan esimerkiksi satokartan avulla tai määrittämällä ajourat pellolle niin, että pelto saadaan työstettyä mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti ilman päällekkäisajoa. Tietoja voi siirtää tietokoneelle ja sieltä takaisin väylälle joko reaaliaikaisesti mobiilidatan tai langattoman internetin avulla tai määräajoin laittamalla muistitikun väylälle ja siirtämällä tiedot sen avulla tietokoneelle. Väylän standardisointi on vielä kesken, mutta joka tapauksessa se mahdollistaa monipuolisen teknologian käytön ja hyödyt viljelyssä.