Browsing by Subject "teknologinen kehitys"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-16 of 16
  • Teatterikorkeakoulu / Teaterhögskolan / Theatre Academy Helsinki; Humalisto, Tomi; Karjunen, Kimmo; Kilpeläinen, Raisa (2019)
    Teatterikorkeakoulun julkaisusarja
    The Theatre Academy Helsinki began teaching lighting design in 1986. Since that time, instruction in the degree programme has focused on artistic and technical competence in its mission of helping students form an independent artistic identity. A bold move in its day, the establishment of the lighting design programme has had a profound impact on the Finnish performing arts, as artistic teams have been enriched by a new class of practitioners - artists, thinkers, designers, executors - whose contributions are integral to creating total works of art. Three decades later, lighting design has become established as an artistic field in its own right in the Finnish performing arts; lighting-centred thinking and the use of light have also made strong inroads in other fields, including the fine arts and architecture. The work of lighting designers has left a critical, concrete imprint in the form of both powerful works and collective learning. Despite this, research and articles on the field are rarely published in Finland. This collection, 360 Degrees: Focus on Lighting Design, aims at stimulating conversation about the profession and its history through a diversity of phenomena and perspectives. The hope is that deeper self-understanding will spur further evolution within the field, while making lighting design visible as one art among others. Contributors responded to an open call for submissions, and their writings fall under three broad themes. The first section of this book covers the history of lighting design and its instruction in Finland. In the second, lighting designers reflect on their approach to their work and professional identity as designers and artists. The third and final section delves into questions of visual perception, conceptions of transparency, and the relationship between designer and technology. Originally published in Finnish in 2017, this volume was commissioned to celebrate the 30th anniversary of the lighting design programme at the Theatre Academy of the University of the Arts Helsinki.
  • Humalisto, Tomi; Karjunen, Kimmo; Kilpeläinen, Raisa (2017)
    Teatterikorkeakoulun julkaisusarja
    Valosuunnittelun koulutus aloitettiin Teatterikorkeakoulussa vuonna 1986. Siitä asti teatteritaiteen maisterin tutkintoon johtavan koulutusohjelman opetus on ollut sekä taiteelliseen että tekniseen osaamiseen keskittyvää ja opiskelijoiden taiteilijaidentiteettiä tukevaa. Aikansa rohkea avaus vaikutti syvästi suomalaiseen esittävien taiteiden kenttään; taiteelliset työryhmät ovat saaneet uudenlaisia osaajia - taiteilijoita, ajattelijoita, suunnittelijoita ja toteuttajia, jotka osallistuvat kokonaistaideteosten luomiseen. Kirjoituskokoelma Avauskulmia – Kirjoituksia valosuunnittelusta valottaa valosuunnittelun tai sen koulutuksen historiaa sekä valosuunnittelijoiden työskentelyä, identiteettiä ja siihen liittyviä tekijyyden määrittelyitä. Lisäksi pureudutaan visuaalisen havainnon, läpinäkyvyyden käsitteen ja teknologiasuhteen kysymyksiin. Kirjoituskokoelma juhlistaa osaltaan Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun valosuunnittelun koulutuksen 30-vuotista taivalta.
  • Eloholma, Mikko Aleksi (Helsingfors universitet, 2017)
    In the 1970s information technology started to become part of everyday life and as a result of this process, computer programming has become an important theme in the digital society both in the labor-market and on the educational field. In this study, I examine high school students' everyday conceptions of computer programming and technological development. I explore these conceptions relying on the theory of social representations which is focused on defining how people make foreign technical and scientific phenomena familiar. I interpreted the meanings produced by the high school students in relation to the cultural history of computer programming and especially in relation to the general meanings given to computer programming on the educational field. As a separate research question I examined computer programming in relation to meanings that are connected to technological development. The aim of this study is to offer more understanding about how computer programming is made familiar in an increasingly digital society where it has emerged as an important skill, especially through education. I produced my data by interviewing seven high school students who had attended a voluntary high school course combining electronics and programming. I analyzed the interviews discourse-analytically by defining oppositions that describe the social representation of programming. I also produced concepts that seemed to synthesize the oppositions and examined subject positions that were constructed in the speech. Besides, I analyzed how the representations of programming and technological development were connected in the speech. The representational field of programming was constructed by the oppositions of human-computer, material-virtual, technical-playfulness and proximity-remoteness. I defined the opposition human-computer to be the most fundamental themata of the social representation of computer programming. Programming was perceived as taking technological development to the next level. Technological development was seen as a partly autonomous process but humans were still given the most fundamental role in the definition and delimitation of technologies. On the basis of this study it can be summarized that high school students saw programming as an important phenomenon which at the same time was difficult to approach and define. This observation r a challenge for the establishment of programming both in education and in the wider society.
  • Turtiainen, Pekka (Helsingfors universitet, 2016)
    Tässä työssä tarkastellaan teknologiasta kertomisen tapoja ja retoriikkaa kilpakirjoitusaineistossa. Tutkielman aineisto koostuu Joensuun yliopiston ETIM-tutkimushankkeen ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vuonna 2007 järjestämän Minä ja teknologia -keruun vuoden 1945 jälkeen syntyneiden vastauksista eli yhteenä 14 teknologiaelämäkerrasta. Vastaajien ikähaarukka on 24-vuotiaasta 61-vuotiaaseen. Työn tavoitteena on löytää erilaisia asenteita teknologisia muutoksia kohtaan ja tarkastella, kuinka ihmiset kertovat itsestään muutosten keskellä eri elämänvaiheissaan. Ensimmäinen tutkimuskysymykseni on tarkastella, kuinka aineiston kertojat asemoivat itseään ja muita toimijoita teknologiaelämäkerroissa ja mitä merkityksiä positioihin kytkeytyy. Toiseksi selvitetään, millaisin syin ja keinoin teknologisia muutoksia vastustetaan tai pidetään hyväksyttävinä. Tutkin positiointianalyysin avulla kertojien tuottamia positioita suhteessa eri teknologioihin. Retorisen diskurssianalyysin kautta keskityn teknologian hyväksynnän ja vastustuksen piirteisiin. Positiot kytkeytyvät aineistossa sukupolveen, ikään, koulutustaustaan, sosiaalisiin suhteisiin ja sukupuoleen. Omaa aktiivista toimijuutta korostetaan toistuvasti kerrottaessa itselle mieluisista teknologioista. Oma positio uhrina tai muiden toiminnan kohteena korostuu kerrottaessa itselle vieraasta tai vastenmielisestä teknologiasta. Menneisyyden teknologiamuistot ovat usein nostalgisesti latautuneita, kun taas uutta teknologiaa arvioidaan käytettävyyden ja hyötynäkökulman kautta. Uutta teknologiaa merkityksellistetään myös vertaamalla sitä vanhaan. Aineiston iäkkäämpien kertojien teksteissä vanhuksiin liitetään stereotypioita osaamattomuudesta ja haluttomuudesta uuden teknologian suhteen, ja nuoret saavat negatiivisesti latautuneita luonnehdintoja teknologian käyttäjinä ja suunnittelijoina. Itselle mieluisat teknologiat esitetään tavallisina ja sitä kautta hyväksyttävinä, mutta kielteiseksi koettu teknologia etäännytetään itsestä ja omasta arjesta erilaisten kategorisointien kautta. Teknologisoituva yhteiskunta esitetään sekä mahdollisuutena parempaan elämään että epätasa-arvoisena sekä perinteisten taitojen ja tapojen rapistajana. Menneisyys näyttäytyy suuressa osassa kirjoituksista nostalgisena aikana, jolloin kasvokkainen kanssakäyminen ja tasa-arvo toteutuivat kirjoitushetken nykyisyyttä paremmin. Aineistossa käsitellään runsaasti myös ympäristöongelmia, joiden suhteen teknologia näyttäytyy paitsi ongelmien syynä, myös potentiaalisena väylänä kestävälle kehitykselle. 2000-luvun teknologiset muutokset synnyttävät aineistossa runsaasti kritiikkiä ja näyttäytyvät myös uhkina etenkin suuriin ikäluokkiin kuuluvien vastaajien keskuudessa. Teknologian tutkimus, joka käsittelee ihmisten kokemuksia ja asenteita, onkin sovellettavissa esimerkiksi palvelumuotoiluun väestön ikääntyessä ja palveluiden sähköistyessä.
  • Huttunen, Kristiina (2005)
    Väitöskirjassa on koottu yhteen empiirisiä tutkimuksia teknologisen kehityksen ja kansainvälistymisen vaikutuksista Pohjoismaisilla työmarkkinoilla. Tarkoituksena on tutkia miten nämä tekijät vaikuttavat eri työntekijäryhmien palkkoihin ja työn kysyntään. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan mitä tapahtuu työntekijöille, jotka menettävät työpaikkansa teknologisen kehityksen tai kansainvälistymisen seurauksena. Ensimmäisessä esseessä tutkitaan miten työvoiman rakenne on muuttunut Suomalaisissa toimipaikoissa viime vuosina. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan miten yritysten tutkimus- ja kehittämistoiminnassa ja ulkomaan viennissä tapahtuneet muutokset selittävät toimipaikkojen työvoiman rakenteen kehitystä. Tulokset osoittavat, että ikääntyvien (yli 45-vuotiaiden) ja korkeasti koulutettujen osuus yksityisen sektorin työntekijöistä on kasvanut vuosina 1988-2001. Regressiotulokset eivät kuitenkaan osoita, että toimipaikkojen tutkimus- ja kehitystoiminnalla tai viennillä olisi vaikutusta toimipaikkojen työntekijärakenteeseen. Toisessa esseessä tutkitaan miten yrityksen omistuksen vaihdos kotimaisesta ulkomaiseen vaikuttaa palkkoihin ja työvoiman rakenteeseen suomalaisissa toimipaikoissa. Tulokset osoittavat, että ulkomaisen haltuunoton jälkeen palkat suomalaisissa toimipaikoissa nousevat. Palkkojen nousu on voimakkainta korkeasti koulutettujen työntekijöiden kohdalla. Haltuunotolla ei näytä olevan vaikutusta toimipaikkojen työntekijärakenteeseen. Kolmannessa esseessä tarkastellaan kuinka vakavia ja pitkäkestoisia seurauksia työpaikkojen häviämisellä on työntekijöille, jotka menettävät työpaikkansa toimipaikan sulkemisen tai joukkoirtisanomisen seurauksena Norjassa. Tulokset osoittavat että työpaikkansa menettäneet työntekijät työskentelevät keskimäärin 3 kuukautta vähemmän seuraavana vuonna kun samanlaiset työntekijät jotka eivät menettäneet työpaikkojansa. Palkat ovat keskimäärin 2 prosenttia alemmat ja pysyvät alemmalla tasolla jopa seitsemän vuotta työpaikan menettämisen jälkeen. Seuraukset ovat vakavimmat työntekijöille, joilla on vähemmän koulutusta, ja jotka työskentelivät pienissä toimipaikoissa. Neljäs essee tarkastelee työvoiman vaihtuvuutta kuolevissa toimipaikoissa norjalaisella aineistolla. Tarkoituksena on selvittää miten eri vaiheessa kuolevista toimipaikoista lähteneiden työntekijöiden palkat eroavat. Tulokset osoittavat, että työntekijät jotka lähtevät kuolevista toimipaikoista vapaaehtoisesti tienaavat keskimäärin enemmän seuraavissa työpaikoissa. Vastaavasti työntekijät, jotka irtisanotaan toimipaikoista ennen niiden kuolemaa, joutuvat tyytymään huomattavasti alhaisempiin palkkoihin seuraavissa työpaikoissaan, kuin ne jotka pysyvät toimipaikassa sen kuolemaan saakka.
  • Rokala, Ville (2006)
    Tutkielmassa tarkastellaan, miten kahden maan välisen taloudellisen yhteistyön syveneminen vaikuttaa tuotannontekijöiden kansainväliseen liikkumiseen ja hyödykkeitä tuottavien yritysten sijoittumiseen maiden välillä endogeenisen kasvuteorian viitekehyksessä. Keskeisenä tutkimuksen kohteena on kuljetuskustannusten alenemisen vaikutus tutkimus- ja kehitystoimintaa tekevien yritysten sekä teollisen sektorin yritysten sijoittumiseen pitkällä aikavälillä. Tutkielman päälähteinä olevissa Walzin (1996) ja Yamamoton (2003) artikkeleissa taloudellinen kasvu perustuu jatkuvaan tuotekehittelyprosessiin erillisellä tutkimus- ja kehityssektorilla. Tuotekehittelyn avulla yritykset saavat haltuunsa patentteja, joiden avulla kehitetään differentioituja välisektorin hyödykkeitä. Välisektorin hyödykkeitä käytetään tuotannontekijöinä teollisella sektorilla kulutushyödykkeiden tuotannossa. Tuotannontekijöinä toimivien välisektorin hyödykkeiden lukumäärän kasvu johtaa teollisen sektorin kasvuun ja tuottavuuden nousuun. Tämä ymmärretään taloudelliseksi kasvuksi. Tutkittavissa malleissa taloudellista kasvua tapahtuu vain teollisella sektorilla. Ensimmäisenä tarkasteltavassa Walzin artikkelissa maiden tuotantorakenteiden erikoistumista pitkällä aikavälillä kontrolloidaan maiden tuotannontekijöiden alkuvarantojen sekä markkinoilla vallitsevan kilpailutilanteen interaktion avulla. Osoitetaan, että maiden tuotannontekijöiden alkuvarantojen eroavuudet yhdessä kuljetuskustannusten alenemisen kanssa ovat tekijöitä, jotka pitkällä aikavälillä johtavat tuotannon ja tutkimus- ja kehitystoiminnan täydelliseen keskittymiseen maahan, jossa on tarjolla suurempi määrä tuotannontekijöitä. Tällöin vakaan taloudellisen kasvun ura on ydin-periferia-asetelma. Maiden tuotannontekijöiden alkuvarantojen ollessa yhtä suuret teollinen tuotanto keskittyy vain osittain, ja vakaan taloudellisen kasvun ura on sisäpisteratkaisu, jossa molemmissa maissa tuotetaan teollisia kulutushyödykkeitä pitkällä aikavälillä. Jälkimmäisenä tarkasteltavassa Yamamoton artikkelissa talousalueelle johdetaan kaksi eri mallia kansanväliselle kaupalle ja teollisen tuotannon sijoittumiselle. Kulutushyödykkeiden kuljetuskustannusten ollessa riittävän alhaiset teollisen sektorin yritykset sekä teollisen sektorin tuotannontekijöitä valmistavan välisektorin yritykset keskittyvät täysin yhteen maahan. Tässä tapauksessa tuotannontekijöiden kuljetuskustannukset eivät rasita kulutushyödykkeiden tuotantoprosessia, ja talousalue saavuttaa maksimaalisen potentiaalisen kasvunopeuden. Yritysten keskittymisen aste on tärkeä taloudelliseen kasvuun vaikuttava tekijä. Kuljetuskustannusten ollessa tarpeeksi korkeat sekä välisektorin että teollisen sektorin yritykset jakaantuvat kumpaankin maahan. Tällöin kummassakin maassa tuotetaan teollisia kulutushyödykkeitä, ja sen kansainväliselle kaupalle ei ole tarvetta. Tutkielman keskeisimmät lähteet: Walz, U. (1996): Transport costs, Intermediate Goods, and Localized Growth. Regional science and Urban Economics 26, 671–695. Yamamoto, K. (2003): Agglomeration and growth with innovation in the intermediate goods sector. Regional Science and Urban Economics 33, 335– 360 Grossman, G. M. & Helpman, E. (1991): Innovation and Growth in the Global Economy. The MIT Press, Cambridge, Ma. USA.
  • Pantzar, Mika; Tarkka, Minna (Kuluttajatutkimuskeskus, 2002)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 74
  • Einiö, Elias (2003)
    Tutkielmassa tarkastellaan, miten kahden teollisuusmaan välisen kaupan kustannusten lasku vaikuttaa tuotannon allokoitumiseen lopputuotetuotannon ja tuotekehityksen välillä. Keskeisenä kysymyksenä on tuotannon uudelleenallokoitumisen vaikutukset kouluttamattoman ja koulutetun työvoiman kysyntään ja tarjontaan, suhteellisiin palkkoihin ja kouluttamattoman työvoiman kitkatyöttömyyteen. Tarkastelun viitekehyksenä on schumpeterilainen laatutikapuumalli. Mallissa toimialan lopputuotemarkkinoita hallitsee laatujohtaja, joka on patentoinut kehittämansä korkealaatuisimman tuotteen ja joka hinnoittelee laatuedun turvin kilpailijansa ulos markkinoilta. Laatujohtajana ansaitut monopolivoitot kannustavaa yrityksiä tuotekehitykseen, jota lisäämällä todennäköisyys keksiä seuraavan sukupolven laadukkaampi tuote kasvaa. Tullimaksun lasku vähentää ulkomaankaupan kustannuksia ja kasvattaa laatujohtajan voittomarginaalia, jolloin tuotekehityksen odotettu voitto kasvaa. Tämä lisää yritysten kannustinta tehdä tuotekehitys-investointeja, jonka seurauksena resursseja siirtyy lopputuotannosta tuotekehitykseen. Kun tuotekehityksessä käytetään panoksena suhteellisesti runsaammin koulutettua työvoimaa, tuotekehityksen osuuden kasvu lisää koulutetun ja vähentää kouluttamattoman työvoiman suhteellista kysyntää. Tämä kasvattaa koulutettujen suhteellista palkkaa. Tullimaksun laskun kokonaisvaikutuksena kouluttamattomien jakoulutettujen työntekijöiden välinen palkkaero kasvaa. Tuotekehitysinvestointien lisääntyessä uusi tuote keksitään entistä nopeammin ja tuotteiden elinkaari lyhenee. Tämä lisää irtisanomisten tiheyttä. Tällöin kitkatyöttömyvs lisääntyy, kun irtisanottu työntekijä ei löydä uutta työpaikkaa välittömästi. Työssä käytetyt matemaattiset mallit ovat dynaamisia yleisen tasapainon malleja. Kuluttajien kysyntä mallinnetaan dynastisen perheen intertemporaalisena kulutusvalintana. Lopputuotteiden kysyntä-tarjonta-kehikko mallinnetaan laatutikapuu-mallina (Grossman ja Hclpman, 1991, luku 4). Työn keskeisimmät lähteet ovat Dinopolouksen ja Segerstromin (1999b) ja Senerin (2001) artikkelit.
  • Einiö, Elias (2006)
    In this paper, we study whether the implementation of new technologies has increased the relative demand for highly skilled workers. We use data on Finnish manufacturing plants over the years 1986-2002. Our rich plant-level data set covers basically all manufacturing plants which employ at least 25 persons. To empirically tests the hypothesis of skill-biased technical change (SBTC), we apply the general index approach proposed by Baltagi and Rich (2005). This approach has the advantage of allowing for an unconstrained time path of SBTC. It also avoids the problem of omitted technology variables in the prevalent proxy variable approach. Our paper contributes to the empirical literature on SBTC in several ways. First, we take into account the problems caused by a fractional response variable, a cost share bounded between 0 and 1. In our analysis, we use logit transformation to solve this problem. As logit transformation excludes boundary observations, we check the robustness of our regression estimates by the Bernoulli quasi-maximum likelihood method. Second, because the effect of technology on the factor intensities is presumably different across industries, we allow for different time paths of SBTC across industries. Third, we calculate the bootstrap estimates of the standard errors and confidence intervals for the labour demand elasticity estimates. Our main findings are the following. There is evidence on SBTC in six out of twelve two-character NACE industries. We find indications against the skill-bias hypothesis for one industry. Thereby, our results support the view that there have been some technology-induced changes in labour demand that favour more skilled workers. However, the pattern of SBTC is different across industries. Strong evidence supporting the capital-skill complementarity is also found. Finally, our results show that research and development (R&D) intensity and our index of SBTC correlate negatively, indicating that R&D intensity is one of the sources of skill-biased technical change.
  • Grass, Kai (1999)
    Tutkielman tarkoitus on selvittää teknisen kehityksen kansantaloustieteellisiä vaikutuksia. Työ pohjautuu aiheesta tehtyihin malleihin, ja niiden toimintamekanismien tarkasteluun tiettyjen oletusten vallitessa. Työvoiman liikkuvuus on nykypäivänä yhä nopeampaa ja toisaalta työmarkkinat ovat nykypäivänä yhä selvemmin jakaantuneet. Tutkimuksessani selvitän, miten tekninen kehitys, työvoiman liikkuvuus ja kansantalouden kasvu ovat nivoutuneet yhteen ja mikä näiden eri tekijöiden vaikutus toisiinsa. Lisätarkasteluna Pro Gradussa käsitellään tuottavuuden paradoksia, jonka mukaan tuottavuus ei ole kasvanut suhteessa tehtyihin tietotekniikkainvestointeihin. Tämä on tarkastelussa, jotta saataisiin kuva teknisen kehityksen hyödyllisyydestä kansantalouden kannalta. Paradoksille löytyykin erilaisia selityksiä, ja niitä käsitellään tutkielman jälkimmäisessä osassa.
  • Pelto-Arvo, Saara (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tekoäly on noussut viime vuosina puheenaiheeksi julkisessa keskustelussa, ja tekoälyn mahdollisuuksiin on herätty myös viestintäalalla, jossa tekoälyn vaikutukset puhututtavat alan koulutuksissa ja julkaisuissa yhä kasvavissa määrin. Keskustelun lisääntymisestä huolimatta konkreettisia esimerkkejä tekoälyn hyödyntämisestä on kuitenkin viestinnän alalla varsin vähän. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisissa viestinnän toiminnoissa tekoälyllä voisi olla roolia, millaisia vaikutuksia tekoälyllä voi viestinnän alan vakiintuneisiin käytäntöihin sekä miten tekoäly vaikuttaa viestinnän ammattirooleihin. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä käytetään institutionaalista teoriaa, jonka avulla tarkastellaan, miten viestinnän alalla vallitsevat instituutionaaliset rakenteet, kuten vakiintuneet käytännöt ja toimintatavat vaikuttavat tekoälyn omaksumiseen ja miten tekoäly puolestaan muuttaa näitä institutionaalisia tekijöitä. Lisäksi tarkastellaan vakiintuneisiin rakenteisiin ja toimintatapoihin liittyviä haasteita, jotka voivat olla esteenä tekoälyn hyödyntämiselle viestintäalalla. Koska viestinnän alalla tekoälyn vaikutuksia ei ole aiemmin tutkittu, tutkimuksen taustana hyödynnetään myös journalismin automaatioon keskittyvää tutkimusta. Tutkimus on laadullinen kartoitus viestinnän ja tekoälyn maailmaan. Tutkimusaineisto koostuu kahdeksasta viestintä- ja media-alan ammattilaisten asiantuntijahaastatteluista, joita on analysoitu laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Ensimmäisenä keskeinen tutkimustuloksena ovat neljä tekoälylle annettua roolia viestinnän alalla: tekoäly ammattilaisen avustajana etenkin sisällöntuotannon ja tiedonhankinnan näkökulmasta, tekoäly yleisön parempana palvelijana, tekoäly hiljaisten signaalien ja kriisien tunnistamisessa auttavana luotaajana ja hälyttäjänä, sekä tekoäly viestintäalan vastapuolena esimerkiksi väärän tiedon levittäjänä ja tiedon oikeellisuuden tarkistamisen haastajana. Toinen keskeinen tutkimustulos liittyy tekoälyn mukanaan tuomaan viestintäalan vakiintuneiden elementtien kuten toimintatapojen ja ammattiroolien muutokseen. Vaikka tutkimuksen perusteella tekoäly muuttaa viestinnän alaa suurten muutosten sijaan hiljattain, se voi luoda jo lyhyellä aikavälillä uudenlaisia vaatimuksia ja rooleja alalle sekä tuoda mukanaan uusia haasteita esimerkiksi datan oikeellisuuden varmistamiseen sekä väärän tiedon levittämiseen liittyen, jotka voivat myös vaikeuttaa viestinnän ammattilaisen työtä. Tutkielman keskeinen johtopäätös on, että vaikka tekoälyn yleistyminen voi muokata viestinnän alan institutionalisoituneita käytäntöjä esimerkiksi osaamisvaatimuksia ja ammattirooleja muuttamalla, viestinnän alan vakiintuneet toimintatavat, kuten siiloutuneet ammattiroolit sekä asenteet voivat olla myös esteenä tekoälyratkaisujen käyttöönotolle. Nämä haasteet tulee ratkaista alalla ennen kuin uusista teknologisista sovelluksia voidaan ottaa käyttöön. Viestinnän alalla tulee myös pohtia kriittisesti, mitkä ovat juuri niitä haasteita, joita tekoäly voisi alalla ratkaista: esimerkiksi missä kohtaa työssä on joko hyvin paljon dataa, jonka käsittelyssä tekoäly voisi auttaa, tai mitkä ovat, hitaita ja paljon manuaalista työtä vaativia tehtäviä, joita voisi automaation myötä hoitaa tehokkaammin. Viestinnän ammattilaisten tulisikin olla mukana tekoälyratkaisujen kehittämisessä, jotta alan tarpeet olisivat jo kehitysvaiheessa selvästi edustettuina. Tämän mahdollistamiseksi viestintäalan koulutuksessa tarvitaan lisää poikkitieteellisyyttä ja yhteistyötä eri alojen ja teknisten osaajien kanssa.
  • Heiskanen, Eino (2016)
    Opinnäytteeni koostuu kahdesta eri aiheesta, joista ensimmäisessä kerron itsestäni, taustoistani ja ajattelutavoistani. Molemmat vanhempani sekä setäni ovat näyttelijöitä, joten voisin sanoa tulevani näyttelijäsuvusta. Tänä keväänä valmistun itse näyttelijäksi. Minulle teatteri ei ole kuitenkaan ollut aina se ainut vaihtoehto, vaan paikka tuoda taidekuplan ulkopuolista maailmaa näkyväksi ja tarjota uusia näkökulmia ja tarinoita katsojille. Siksi opinnäytteeni käsittelee myös paljon teatterin ulkopuolisia asioita. Kiinnostukseni kohteita ovat aina olleet tulevaisuus, tulevaisuuden tutkimus, tietotekniikka ja pelit. Pääaiheekseni muodostui näyttelijäntaiteen kehittyminen ja muuttuminen teknologisten innovaatioiden myötä sekä internetin mahdollistamat taiteen ja viihteen uudet kanavat. Internetin avulla taiteilijat voivat saavuttaa valtavia katsojamääriä ja tavalliset tallaajat voivat ryhtyä taiteilijoiksi ilman minkäänlaista koulutusta. Tällä hetkellä internetin suosituimpana alustana pidän Youtubea, johon taiteilijat, näyttelijät ja amatööri- sekä ammattikoomikot julkaisevat joka päivä tuhansia videoita. Globaalit väylät ja julkaisualustat tulevat koventamaan tulevaisuuden sisällöntuottajien keskinäistä kilpailua. Tulevaisuuden näyttelijä eroaa perinteisestä filmitähdestä olemalla läsnä verkossa ja oikeassa maailmassa faniensa ja kollegojensa kanssa. Myös virtuaali- ja reaalimaailmaa sekoittava laajennettu todellisuus tulee muuttamaan kaikkea näyttelijän taiteesta lääketieteeseen. Animaatiotekniikan myötä näyttelijän työnkuva muuttuu ja laajenee. Näyttelijäntyötä tullaan pilkkomaan osiin ja green screen, motion capture eli liikkeenkaappaus ja Cinematic virtual reality tulevat olemaan näyttelijän perustyökaluja näyttämön ja kameran lisäksi. Vaikka työkalut muuttuvat, niin sisällöt ja teemat pysyvät jokseenkin samana taiteessa ja vanhat taidemuodot, kuten mimiikka ja naamionäytteleminen saavat uusia muotoja. Käsittelen myös verrattain uutena taidemuotona videopelejä, virtuaalitodellisuutta ja näyttelijäntyötä peleissä. Pohdin sisältävätkö pelit taidetta tai voidaanko pelit itsessään laskea taiteeksi. Yritän kertoa peleistä ja uudesta tekniikasta sillä tavalla, että asiasta mitään tietämätön saisi niistä jonkinlaisen käsityksen. Lopuksi kerron millaisena näen oman tulevaisuuteni nyt koulusta valmistuvana taiteilijana.
  • Koivunen, Anna (Helsingfors universitet, 2012)
    Tutkielman taustalla on Venäjän uusin vuoden 2010 sotilasdoktriini. Työn tavoite oli löytää Grounded Theory -menetelmällä toimintaolettamuksia valitusta aineistosta. Venäjä on valtiojohtoinen maa, jossa muutokset toteutetaan valtiojohtoisesti. Näin ollen muissa maissa merkityksettömänä pidettävät asiakirjat todella vaikuttavat Venäläiseen politiikan tekoon. Juuri tämä olemme voineet huomata tutkimuksen kuluessa. GT-metodia käytettäessä saimme kaivettua esiin doktriinista toimintaolettamuksia ja olettamuksia siitä, kuinka maan ympäristö toimii. Päädyttiin tarkastelemaan maailman ja lähialueen turvallisuusarkkitehtuuria, modernin sodan muutosta, sosioekonomisten aspektien vaikutusta sotaan, varustelun ja rahoituksen dynamiikkaa sekä tieteen, innovaatioiden ja investointien näkökulmia. Havaitsimme, että Venäjä on lähtenyt harjoittamaan uutta valtapolitiikkaa. Se on valinnut kumppaneikseen ennen kaikkea Aasian maita sekä perinteiset IVY-maat. Lännen kanssa tehtävä yhteistyö on ennen kaikkea hyöty-yhteistyötä, jonka tarkoituksena on ennen kaikkea saada houkuteltua maahan investointeja sekä teknologista osaamista. Lisäksi havaitsimme Venäjän siirtyneen katsomaan nykysodan muutosta yhtenevästi lännen kanssa, ja alkavan hiljalleen muuttaa omaakin armeijaorganisaatiotaan länsimaisia linjoja mukaillen. Lännen kanssa on myös lähdetty taistelemaan terrorismia vastaan ideologisesti sekä fyysisesti. Erona länteen kuitenkin pysyy ydinaseen painotus puolustuksessa sekä suuri maavoimajoukko, joka supistamisesta huolimatta pysyy suurena. Sosiaaliset näkökulmat tulivat esiin erityisesti koulutuksen näkökulmasta, sillä huipputeknologian tuottaminen lähes 100 % omavaraisesti vaatii valtavaa älyllistä potentiaalia. Tässä suhteessa maalla on vielä töitä. Investointien osalta ongelmaksi nousee vieläkin epähoukutteleva sijoitusilmasto. Talous on raaka-ainetuotannon myötä vahvistunut, joka on vakauttanut valtiota ja mahdollistanut puolustusteollisuuteen sekä aseostoihin panostamisen. Suunnitellut noudattavat doktriinissa asetettuja tavoitteita, mutta puolustusteknologinen kompleksi ei ole aina pystynyt tuottamaan tarvittavia laitteita. Näin ollen aseita on ostettu myös ulkomailta. Osa rahoituksesta tähän tulee kuitenkin omasta asemyynnistä lähinnä maihin, joihin Nato-maat eivät myy aseita. Uusi ja mielenkiintoisin aspekti doktriinissa oli informaatiosota, josta aiemman doktriinit eivät ole maininneet. Informaatiosotaa käydäkseen Venäjän on kuitenkin oltava informaatioyhteiskunta. Vaikka informaatioyhteiskunnan kehitys on vielä kesken, on Venäjä onnistunut erinomaisesti implementoimaan kansansa keskuuteen uusimman elektroniikan käyttöhalun ja -taidon. Yllättävää kyllä kansa ehti ennen armeijaa, ja armeijaorganisaation informaatiotekninen laitteisto ei ole vielä saavuttanut toivottavaa tasoa, joka näkyi esimerkiksi Georgian sodassa.
  • Honkasalo, Antero (Ympäristöministeriö, 2012)
    Suomen ympäristö 22/2012
    Selvityksessä tarkastellaan vihreästä taloudesta ja vihreistä töistä käytyä keskustelua kansainvälisissä järjestöissä (OECD, EU, UNEP) sekä Suomen talouden vihreää rakennemuutosta ja niitä ilmastonmuuton hillintää tehostavia teknologioita, joiden voidaan odottaa tulevan otetuksi käyttöön vuoteen 2050 mennessä. Erityistä huomiota on kiinnitetty siihen, miten kansalaisten riskikäsitykset ja niiden kehitys vaikuttavat ilmastopoliittisten toimien yhteiskunnalliseen hyväksyttävyyteen.Tältä pohjalta arvioidaan, miten työ ja työolosuhteet tulevat muuttumaan. Vihreät talouden ja työn raportit suhtautuvat yleensä hyvin positiivisesti mahdollisuuteen luoda ympäristöpolitiikan avulla uusia työpaikkoja. Työllisyysvaikutukset voivat kuitenkin lopulta osoittautua vähäisemmiksi kuin rohkeimmissa ennusteissa on arvioitu. Energiantuotannossa tarvitaan vähän työvoimaa kansantalouden mittakaavassa, vaikka energia tuotettaisiinkin lähinnä uusiutuvista energialähteistä. Suuremman vaikutuksen työvoimaan tuo kulutuksen muuttaminen vähähiiliseksi. Tällöin vaikutetaan aloihin, joiden työllistävä vaikutus on suuri kuten rakentaminen, liikenne ja koko elintarviketuotanto. Työn muutosta ilmastopolitiikan vaatimusten kiristyessä tuleekin käsitellä tuotannon muutoksen ohella myös kulutuksen näkökulmasta.