Browsing by Subject "tekstikritiikki"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • From, Heidi (Helsingfors universitet, 2015)
    Tämän pro gradu-tutkielman tarkoitus on selvittää, mainitseeko Paavali Roomalaiskirjeensä 16. luvun 7. jakeessa naispuolisen apostolin. Tässä on Room. 16:7 jae kreikan- ja suomenkielisenä: ἀσπάσασθε Ἀνδρόνικον καὶ Ἰουνιαν τοὺς συγγενεῖς µου καὶ συναιχµαλώτους µου, οἵτινές εἰσιν ἐπίσηµοι ἐν τοῖς ἀποστόλοις, οἳ καὶ πρὸ ἐµοῦ γέγοναν ἐν Χριστῷ. Terveisiä Andronikokselle ja Junialle, heimolaisilleni ja vankitovereilleni, jotka ovat arvossapidettyjä apostolien joukossa ja ovat olleet Kristuksessa jo ennen minua. Saadakseni selville, puhuuko Paavali tässä naispuolisesta apostolista, perehdyn työssäni yksityiskohtaisesti alkuperäiseen tekstiin ja ilmaisuun. Mitä kreikankieliset ilmaisut tarkoittavat? Mitä käsikirjoituksissa lukee? Miten tulkinta- ja tutkimushistoriassa – pitäen sisällään myös nykytutkimuksen – tämä asia on ymmärretty? Kuinka asian ymmärsivät ensimmäisen tuhannen vuoden oppineet ja koulutetut kreikan- ja latinantaitoiset kirkkoisät? Luvussa 1 "Johdanto", esittelen tarkemmin tutkimuskysymyksiä sekä aiheeseen liittyvää problematiikkaa. Luvussa 2 "Tulkintahistoriallinen katsaus", käyn lyhyesti läpi tutkijoiden ja kommentaattorien näkemyksiä koskien päätutkimuskysymyksiäni. Miten tutkijat ja kommentaattorit ovat nähneet tämän henkilön, oliko hän mies vai nainen ja oliko hän apostoli vai ei. Noin 2000-vuotisen tulkintahistoriansa aikana tämä aihe on saanut erittäin mielenkiintoisia käänteitä, joita tarkastellaan tässä luvussa. Luvussa 3 "Oliko hän mies vai nainen?", selvitän perusteellisesti henkilön sukupuolta kielen, nimien ja nimistöjen, kieliopin, tehtyjen varhaisten käännösten sekä käsikirjoitusten perusteella. Luvussa 4 "Mitä tarkoittaa ἐπίσηµοι ἐν τοῖς ἀποστόλοις?", tarkastelen sitä, tarkoittaako tämä ilmaus, että kyseinen henkilö on apostoli, kuten tulkintahistoriassa on yleisesti nähty, vai tarkoittaako ilmaus, että hän on arvostettu apostolien silmissä, mutta ei itse ole apostoli. Tarkastelen asiaa yleisen konsensuksen haastavan näkemyksen näkökulmasta, ja selvitän, onko se perustellumpi kuin vallitseva tulkinta, jonka mukaan ilmaus tarkoittaa henkilön kuuluvan apostoleihin. Luvussa 5 "Mitä kirkkoisät sanoivat?", tuon esiin, mitä Paavalin Roomalaiskirjeen varhaisimmat kommentaattorit eli kirkkoisät ensimmäisen tuhannen vuoden ajalta ovat kyseisen henkilön sukupuolesta ja apostoliudesta sanoneet. Nämä kirkkoisät olivat aikansa oppineita ja koulutettuja henkilöitä, ja heidän käsityksensä asiasta on merkittävän tärkeä asian selvittämiseksi. Asiaan perehtyminen tässä työssä osoitti mielenkiintoisia käänteitä tulkintahistoriassa. Käsikirjoitusevidenssi, varhaiset käännökset, perehtyminen laajemmin ja yksityiskohtaisesti kreikan kieleen ja kielioppiin sekä ensimmäisen tuhannen vuoden kirkkoisien tulkintahistoriaan osoittivat, että varhaiset tulkitsijat ymmärsivät ensimmäiset 1200 vuotta henkilön naispuoliseksi apostoliksi. Ongelmalliseksi naispuolinen apostoli muuttui vasta sydänkeskiajalla. Ensimmäisen kristillisen sukupolven joukossa evankeliumin työtä tekemässä oli merkittävä naispuolinen apostoli nimeltään Junia.
  • Keskiaho, Jesse (2020)
    Augustine’s De ciuitate Dei is a sizeable work, with a complex and incompletely understood textual tradition. In attempting to elucidate such a complex tradition, not only the text, but also its paratexts need to be considered. This article explores how marginal annotations that were copied with the text of De ciuitate Dei can be used to further understand its textual tradition. The article examines five series of annotations found in more than one copy of the text, and argues that these can be used to formulate hypotheses about the relationships of the De ciuitate Dei copies they are found in, and to approximately date and place these manuscripts in the tradition.
  • Lanberg, Markus (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielmassani tarkastelen tekstikriittisen analyysin avulla Jesajan kirjan kärsivää palvelijaa käsitteleviä jakeita 52:13-53:12. Lähestyn tekstiä kolmen keskeisen käsikirjoituksen kautta, joita ovat: Masoreettinen teksti, 1QIsaa ja Septuaginta. 1QIsaa:n lisäksi Qumranista on löytynyt myös muita Jes. 52:13-53:12 tekstikatkelman sisältäviä kääröjä sekä fragmentteja, joita tarkemmin esittelen työssäni. Tutkielman keskeiset käsikirjoitukset tarjoavat laajan näkökulman yhteneväisyyksineen sekä eroavaisuuksineen Jesajan kärsivän palvelijan tekstiin. Masoreettinen teksti sekä Qumranin löydöt tuovat analyysiin hepreankielisen näkökulman täydentäen toistensa lukutapoja. Septuagintan kreikankielinen käännös on mielenkiintoinen vertailukohde hepreankielisille teksteille. Yhtenä työni tutkimuskysymyksenä on Septuagintan kirjoitustyylin ja tulkinnan analysoiminen suhteessa tekstiin. Tutkimukseni keskeisin kysymys on etsiä yhteneväisyyksiä, mutta toisaalta eroavaisuuksia tekstien eri käsikirjoitusten vertaamisen kautta. Tässä auttaa osaltaan laajempi ymmärrys tekstiä koskevasta tulkintatraditiosta. Vaikka työn keskiössä on tekstikriittinen analyysi, käsittelen myös Jesajan kirjan kärsivän palvelijan tulkintatraditiota sen pääsuuntauksien kautta. Kärsivä palvelija on yksi eniten ja laajiten tulkintaa herättäneistä Raamatunkohdista. Tulkintatraditiota avaan juutalaisen, apokryfikirjallisen sekä kristillisen tulkintanäkökulmien kautta. Kärsivän palvelijan tematiikka yhdistyy varhaisessa juutalaisessa tulkintatraditiossa erityisesti marttyyriteologiaan sekä messiasodotukseen. Kristillisessä tulkinnassa voidaan jo Uuden testamentin pohjalta nähdä näiden ajatusten konkretisoituvan suhtautumisessa Jeesukseen. Erityisesti Septuagintan tekstissä tulkintatradition piirteet ovat ajoittajin selkeästi esillä. Septuagintan kreikankielisestä tekstistä kärsivä palvelija voidaan nähdä henkilön sijasta kollektiivisena ymmärryksenä Israelin kansasta. Analysoin kärsivän palvelijan tekstikohtaa jae kerrallaan tuoden eri käsikirjoituksista nousevia painotuksia ja verraten näitä löydöksiä toisiinsa. Suurimmat eroavaisuudet nousevat Septuagintan tekstistä, missä kääntäjä on paikoin käyttänyt tulkintaa runsaasti. Qumranin käsikirjoitus eroaa masoreettisesta tekstistä usein lähinnä ortografisten piirteiden kautta, mutta tarjoaa myös mielenkiintoisia vaihtoehtoisia lukutapoja suhteessa Masoreettiseen tekstiin.
  • Tekoniemi, Timo (Helsingfors universitet, 2014)
    Tutkielma pyrkii selvittämään, voidaanko tekstikritiikin avulla saada vastauksia Omrin dynastian ajan kronologisiin ongelmiin. Tämä tapahtuu vertailemalla erityisesti jokaisen ajan kuninkaan kreikankielisiä (erityisesti lukiaaniset käsikirjoitukset ja Codex Vaticanus) ja masoreettisia hallintayhteenvetoja. Masoreettisessa tekstissä huomattavat muutokset valtaannousukaavoissa ja narratiivisten kokonaisuuksien järjestyksessä vaikuttaisivatkin olevan yhteydessä Josafatin hallintanarratiivin (1. Kun. 22:41-51) siirtoon myöhemmäksi alkuperäisestä kreikkalaisesta sijainnista 16:28a-h. Tämä siirto vaikuttaisi johtuvan erityisesti halusta identifioida Juudan kuningas Moabin sotaretkinarratiivissa 2. Kun. 3 hurskaaksi Josafatiksi lukiaanisten käsikirjoitusten nimeämän Ahasjan sijaan. Masoreettisen tekstin voidaan myös osoittaa tekevän useita muita kronologisia ja kronologian muutoksesta johtuvia muutoksia tekstiin, jotka joissain kohdin rikkovat Kuningasten kirjojen narratiivista logiikkaa. Koska kyseisen ajan rekonstruointiin otetaan usein avuksi nk. yhteishallintateoria, ottaa tutkielma myös tähän kantaa. Koska yhteishallintateorioitsijat ovat varsin harvoin ottaneet huomioon tekstikriittisen tutkimusaineiston, tuodaan tämä tässä työssä esiin kokonaisuudessaan. Lopputulos onkin, että yhteishallintateorian puolesta usein siteeratut kohdat (erityisesti jakeiden 2. Kun. 1:17 ja 8:16 sisältämät ”ylimääräiset” kronologiset huomiot) ovat tekstikriittisen tarkastelun jälkeen osoitettavissa myöhäisiksi lisäyksiksi tekstiin. Näin ollen näitä kohtia ei voi käyttää kronologian rekonstruoinnissa, mikä pudottaa pohjan varsin useilta yhteishallintateorioilta. Tutkielmassa käydään läpi erityisesti Omrin kaoottinen ”sisällissotanarratiivi” 1. Kun. 16:15-23, jonka usein nähdään olevan ajan kronologian ongelmien syy, mutta joka vaikuttaisi olevan hätiköity johtopäätös, Josafatin hallintayhteenveto sekä sen kreikkalaisissa että masoreettisessa muodossaan, jakeen 16:28g/22:50 alun perin luultavasti nimettömän Israelin kuninkaan nimeämisen problematiikka jakeessa 22:50, mikä vaikuttaisi johtuvan masoreettisesta Josafatin hallintanarratiivin siirrosta, Ahabin valtaannousukaava (16:29) sekä hänen hallintanarratiivissaan sijaitsevien profeettakertomusten (luvuissa 20-22) sisältämät kronologiset vihjeet, jotka osoittavat masoreettisen tekstin helpottavan kertomusta teologisesti, Ahasjan (22:52) valtaannousukaava, Israelin Joramin (2. Kun. LXX 1:18a/3:1 MT) valtaannousukaavan problematiikka sekä jakeen 1:17 kronologinen plussa, Moabin sotaretkinarratiivi luvussa 3 ja sen sisältämät kronologiset implikaatiot, Juudan Joramin hallintayhteenveto 8:16-17 ja sen luomat erittäin raskaat narratologiset ongelmat kreikkalaisessa kronologiassa sekä Juudan Ahasjan molemmat hallintayhteenvedot jakeissa 8:25 ja 9:29, jotka vaikuttaisivat jälleen puhuvan masoreettisen kronologian muutoksista. Työ ei pyri luomaan omaa rekonstruktiotaan aikakaudesta, vaan tuo esiin näkemyksiä, jotka tulisi ottaa vastaisuudessa huomioon aikakauden historiaa rekonstruoidessa ja tutkittaessa. Näistä tärkein onkin vanhakreikkalaisen kronologian todennäköinen alkuperäisyys masoreettiseen systeemiin verrattuna.
  • Arpe, Ossi (Helsingfors universitet, 2017)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan kahta Qumranin luolista Kuolleen meren läheltä löydettyä fragmentaarista käsikirjoitusta. Käsikirjoitukset tunnetaan nimillä 4Q510 ja 4Q511, 4Qshira-b ja Viisauden opettajan laulut. Käsikirjoitukset on rinnastettu toisiinsa niiden sisältämän rinnakkaiskohdan takia. Tästä syystä ne on usein luokiteltu saman teoksen käsikirjoituksiksi. Tutkielman tutkimuskysymys on tarkastella käsikirjoitusten 4Q511 tekstin sisällön luokittelua suojelurukoukseksi ja tekstin rituaalista funktiota. Käsikirjoitus 4510 toimii tutkimuskysymyksen puitteissa vertailumateriaalina. Näiden kahden teeman tarkastelu on haastavaa tekstin fragmentaarisuuden vuoksi. Käsikirjoituksen 4Q511 luokittelusta suojelurukoukseksi ja rituaalisesta kontekstista on käyty keskustelua tutkimuksessa. Tutkielman tarkastelu rajataan käsikirjoitusten 15 suureen tekstifragmenttiin. Fragmenteista 13 kuuluu käsikirjoitukseen 4Q511 ja kaksi käsikirjoitukseen 4Q510. Fragmenttien tekstissä on säilynyt hyvin pieni osa alkuperäisen käsikirjoituksen sisällöstä. Tutkielmassa käsikirjoituksia tarkastellaan tekstianalyysin työkalujen avulla. Tarkastelun kehyksen muodostaa tekstistä julkaistu materiaalinen rekonstruktio. Rekonstruktio on muuttanut tekstiin kohdistuvaa tutkimusta, koska se vahvisti useille tekstin isoista fragmenteista niiden keskinäisen järjestyksen. Järjestys perustuu käsikirjoitusten nahassa havaittaviin tuhojälkiin ja siihen, miten tuhojälkien etäisyydet vaihtelevat käärössä. Käsikirjoituksen 4Q511 tekstin rituaalinen funktio vaikuttaa tarkastelun perusteella mahdolliselta. Tekstin sisältö on yhtenäistä ja henkien torjumiseen keskittyvä sisältö on yhdenmukaista ja pääosin vailla ristiriitoja. Tekstin luokittelu suojelurukoukseksi sopii tekstin sisältöön paremmin kuin sen luokittelu manaukseksi. Näiden kahden lajin rajat ovat kuitenkin vaikeasti määriteltävissä. Tekstin luokittelu suojelurukoukseksi oli ei ollut ongelmatonta käsikirjoituksen tekstin sisällön ja luokittelun määrittelyn takia. Asian tarkastelu edellyttää muiden samaan kategoriaan luokiteltujen tekstin tarkastelua. Kaikkien suojelurukoukseksi luokiteltujen tekstien tarkastelu on syytä tehdä ensin niiden omista lähtökohdista käsin. Vasta sitten on perusteltua lähteä vertailemaan tekstejä toisiinsa.
  • Karhu, Hanna (2019)
    Artikkeli käsittelee rekilaulumuistiinpanojen variaatiota Antti Rytkösen 1890-luvulla keräämien aineistojen avulla. Kyseiset aineistot ovat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkiston kokoelmissa. Artikkelissa verrataan arkistossa olevia erilaisia kirjoitettuja versioita samoista lauluista ja osoitetaan, että perinnearkistojen tekstianeistoissa on havaittavissa kirjoituksen prosesseihin liittyvää variaatiota. Rytkönen on siis muunnellut keräämiään laulutekstejä jonkin verran, ennen niiden lähettämistä SKS:n arkistoon. Artikkelissa hyödynnetään tekstikritiikin ja geneettisen kritiikin näkökulmia.