Browsing by Subject "tekstilaji"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 20
  • Lehto, Hanna-Maarit (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan Kiasman näyttelyjulkaisuissa esiintyviä tekstejä, joissa kuvaillaan nykytaiteilijoita ja näiden taideteoksia. Tekstejä nimitetään lyhyemmin teoskuvauksiksi. Tutkielmassa pohditaan, muodostavatko aineiston tekstit tekstilajiksi tunnistettavan kokonaisuuden. Lisäksi vastataan seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Millaisia teoskuvaukset kielellisesti ovat? Millaisista välttämättömistä tai valinnaisista jaksoista teoskuvaukset rakentuvat? Millainen on jaksojen suhde toisiinsa? Entä millaisia toistuvia kielellisiä keinoja eri jaksoista voi tunnistaa? Tutkimuksessa selvitetään myös, sopivatko alkujaan rajattujen ja yksinkertaistettujen tekstilajien tutkimiseen kehitetyt metodit vapaamuotoisemman aineiston tutkimiseen. Tutkielman aineisto koostuu viidestätoista suomen kielellä kirjoitetusta nykytaiteen teoskuvauksesta, jotka on koottu vuosina 2001–2019 ilmestyneistä Kiasman näyttelyjulkaisuista ja Kiasma-lehdestä. Työ sijoittuu tekstilajitutkimuksen kentälle ja sen taustateoriana toimii systeemis-funktionaalinen kieliteoria. Aineistoa tarkastellaan erityisesti Hasanin kehittämän yleisen rakennepotentiaalin mallin ja tähän liittyvän jaksoanalyysin keinoin. Aineiston tekstit ryhmitellään jaksoihin erilaisten funktioiden ja topiikkien perusteella ja jaksoista tarkastellaan erilaisia leksikaalis-kieliopillisia piirteitä. Kielen lisäksi myös tekstien typografiset piirteet otetaan analyysissä huomioon. Tutkielmassa nostetaan esiin neljä erilaista teoskuvauksissa esiintyvää jaksoa, jotka ovat teosjakso, aihejakso, taiteilijajakso sekä taustoitusjakso. Kyseiset jaksot ovat aineistossa selkeästi toistuvia, luokiteltavissa ja tekstien funktion kannalta tärkeitä. Tutkielma osoittaa, että nykytaiteen teoskuvauksille luonteenomaisia ja leimallisia piirteitä ovat muun muassa konkreettisen ja abstraktin tason vaihtelu teosta kuvailevissa teosjaksoissa sekä erilaisten laajempien puheenaiheiden tuominen tekstiin aihejaksoissa. Esiin nousee myös teosjakson ja aihejakson vaikutus katsojan tekemän tulkinnan ohjaamisessa. Työn tulosten perusteella teoskuvausten voi nähdä muodostavan suhteellisen vakiintuneen tekstilajiksi tunnistettavan kokonaisuuden. Tekstityypiltään teoskuvaukset näyttäytyvät kertovina ja kuvailevina. Ainoana teoskuvauksen välttämättömänä jaksona voi pitää teosjaksoa, joka voisi potentiaalisesti muodostaa teoskuvauksen yksinäänkin. Prototyyppisessä teoskuvauksessa esiintyy kuitenkin teosjakson lisäksi ainakin yksi valinnainen jakso. Aineistosta löytyvät toistuvat jaksot ja muut työn löydökset osoittavat, että myös tämänkaltaisia varioivia tekstilajeja voi jäsentää jaksoanalyysin keinoin.
  • Raivio, Milla (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan verkossa julkaistun asuntomyynti-ilmoituksen esittelytekstiä ja sen roolia asuntomyynti-ilmoituksen tekstilajin osana. Tavoitteena on selvittää, minkälainen on asuntomyynti-ilmoituksen esittelytekstin funktionaalinen rakenne ja millainen esittelyteksti on osatekstilajina asuntomyynti-ilmoituksen tekstilajin kokonaisuudessa. Tutkielman teoreettisena lähtökohtana on kielitieteellinen genreanalyysi tekstilajin rakenteen näkökulmasta. Tutkielmassa sovelletaan ESP-teoreetikko Swalesin (1990) kehittämää vaiheanalyysia ja systeemis-funktionaalista suuntausta edustavan Hasanin (1989) näkemystä tekstilajin rakennepotentiaalista. Aineisto koostuu Oikotie.fi -verkkosivustolla julkaistuista asuntomyynti-ilmoitusten esittelyteksteistä. Esittelytekstejä analysoidaan ensin vaiheanalyysin keinoin erottelemalla niin semanttisin kuin kielellisin piirtein erottuvia vaiheita ja vaiheita toteuttavia askeleita, minkä jälkeen vaiheiden frekvenssien pohjalta määritellään esittelytekstin rakennepotentiaali. Osatekstilajina esittelytekstiä tarkastellaan funktionaalisen rakenteen kautta suhteessa koko asuntomyynti-ilmoituksen tekstilajin tavoitteisiin. Tutkimuksen perusteella esittelyteksti koostuu seitsemästä vaiheesta: ASUNNON ESITTELEMISESTÄ, TALOYHTIÖN ESITTELEMISESTÄ, SIJAINNIN KUVAILEMISESTA, OSTAJAN HOUKUTTELEMISESTA, ILMOITUKSEN TÄYDENTÄMISESTÄ, KUTSUSTA ESITTELYYN ja YHTEYSTIEDOISTA. Rakennepotentiaalissa ainoa pakollinen vaihe on ASUNNON ESITTELEMINEN. Muut vaiheet ovat valinnaisia, vaikka suurin osa niistä hahmottuu kuitenkin tyypillisiksi, prototyyppiseen esittelytekstiin kuuluviksi vaiheiksi. Asuntomyynti-ilmoituksen kontekstissa esittelyteksti näyttäytyy vahvasti promotionaalisena, houkuttelevuutta ilmentävänä osatekstilajina. Houkuttelevuus käy ilmi rakennepotentiaalissa esittelytekstin läpäisevänä funktiona, sillä melkein jokaisessa vaiheessa pyrkimyksenä on vedota sekä potentiaalisen ostajan järkeen että tunteisiin faktatietoja kertomalla ja mielikuvia luomalla. Tutkimus osoittaa esittelytekstin olevan asuntomyynti-ilmoituksessa hyvin tärkeä ja monifunktioinen osa, jossa ilmoittaja kielenkäyttäjänä voi vaikuttaa potentiaalisiin ostajiin monella eri tavalla.
  • Eronen, Henna-Riikka (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkin tässä pro gradu -työssä hyväntekeväisyysjärjestöjen varainhankintakirjeiden tekstuaalista rakennetta. Tarkoituksenani on selvittää, millaisista funktionaalista osista varainhankintakirje koostuu, mitkä noista osista on välttämättömiä ja mitkä valinnaisia sekä miten eri osat toteutetaan kielellisesti. Varsinainen aineisto koostuu 27 yksityishenkilöille vuoden 2014 aikana lähetetystä varainhankintakirjeestä, jotka ovat peräisin kuudelta eri hyväntekeväisyysjärjestöltä: Amnesty Internationalilta, Kirkon Ulkomaanavulta, Kuurojen Liitolta, Suomen luonnonsuojeluliitolta, Suomen Punaiselta Ristiltä ja Unicefiltä. Lisäksi analysoin yhteensä viittä varainhankintakirjeen erityistapausta: kahta hätäapukirjettä, kahta arpajaiskirjettä ja yhtä testamenttilahjoituskirjettä. Tutkielma edustaa genreanalyyttistä tekstintutkimusta. Tekstilajin määrittelyssä painotan kommunikatiivista päämäärää mutta myös kokonaisrakennetta. Analyysimetodina käytän John Swalesin kehittämää vaiheanalyysiä, jossa teksti jaetaan funktionaalisiin vaiheisiin ja niiden alaisiin askeliin. Rakenneanalyysin perusteella varainhankintakirje koostuu seitsemästä funktionaalisesta vaiheesta, jotka ovat 1) muodollisuudet, 2) avuntarpeen luominen, 3) järjestön työhön tutustuttaminen, 4) lahjoittamaan kannustaminen, 5) lopetus, 6) lahjoittamisen mahdollistaminen ja 7) taustatiedot. Kukin näistä vaiheista puolestaan koostuu 1-4 askeleesta, joista ainakin yksi on välttämätön. Lisäksi varainhankintakirje sisältää logoja ja kuvia. Analyysin perusteella varainhankintakirje on varsin vakaa tekstilaji, jonka edustajien välillä on melko vähän rakenteellista vaihtelua. Varainhankintakirjeen erityistapauksetkaan eivät eroa tavallisista varainhankintakirjeistä kovin paljoa, vaan niissä toteutuvat testamenttilahjoituskirjeestä puuttuvaa lahjoittamisen mahdollistamista lukuun ottamatta kaikki samat vaiheet kuin tavallisissa varainhankintakirjeissä. Fennistiikassa ei ole aiemmin tutkittu hyväntekeväisyysjärjestöjen varainhankintakirjeitä, joten tämä tutkielma on uusi tutkimuksellinen avaus. Jatkossa voisi tutkia esimerkiksi eri aikoina laadittuja varainhankintakirjeitä, sähköpostitse lähetettyjä varainhankintakirjeitä, varainhankintakirjeen tekoprosessia, varainhankintakirjeissä olevia kuvia tai muita varainhankintaan liittyviä tekstejä.
  • Salonen, Sofia (Helsingfors universitet, 2016)
    Constant increase of communication tools and possibilities has led to the place, where people need diversal reading and writing skills to act in the society. These divergent literacy skills have also been introduced in Finnish national core curriculum 2014 as a new term and goal called "multiliteracies". Multiliteracies highlights diverse literacy environments and skills to interpret and produce diverse texts through all schoolgrades. However, many studies have shown that the effect of the curriculum in the concrete teaching event is weak, even non-existent. Instead the textbooks would seem to direct teaching events stronger than curriculum. That is why publishers and schoolbook writers have a great responsibility as core curriculum interpreters and educational improvers. My focus in this study is to find out, how multiliteracy as dimension of board-based competence appears in abc-books made by new national curriculum. I observed this phenomenon through two focusing themes which were diverse text environment and interpretation and production of different texts. My research data consisted of two abc-books made by Finnish national core curriculum 2014. To improve reliability the abcbook authors participated in different stages of my study. At first they defined how the goal of multiliteracy is noticed in their abcbook and later they gave comments about the results. This study was a qualitative research and content analysis served as the analysis method of the data. The genremap used (Martin & Rose 2012) as a basis of analysis was created within the range of genrepedagogy. This map of genres in school devided texts in tree genrefamily, which were engaging genrefamily, informing genrefamily and evaluating genrefamily. These tree genrefamilies however, were further divided into more exact genres. This study indicates that the goal of multiliteracy has been systematically taken into consideration in the abc-books. All tree genrefamilies were represented. Nevertheless, the results showed that different genres were not examined equally. Engaging texts were emphasized and the role of evaluating text was minor. Informing texts had some representation. Tasks of the abc-books encouraged pupils to use and to produce different texts. Attention was paid to the versatile handling of different genres in tasks which aim especially at the production. The results of my study open points of view to how multiliteracy is contained in the abc-books at the moment.
  • Pasula, Susanna (Helsingfors universitet, 2016)
    Goals. The writing performance level of Finnish schoolchildren, especially of boys, has been an area of concern over the past few years. The present study is part of a longitudinal intervention study (RoKKi), which has created an encouraging feedback model for trying to find ways to enhance writing skills. Research has shown that writing self-efficacy and writing performance are related, so this study will examine whether the encouraging feedback model will improve the self- efficacy of the students. A central element of the encouraging feedback model is peer feedback. The idea is that the pupils feel that attention is being paid to what they have written. Pupil experience has not figured significantly as an issue in writing research, so this study will tackle that subject as well. Methods. The study was carried out in three 5th-grade classes between autumn 2011 and autumn 2012. The established class had already used the encouraging feedback model before the study, while the treatment class started to use it at the beginning of the intervention. In the control class, the teacher gave feedback according to a more traditional manner. The data consists of four measures of self-efficacy and writing experience. They were analysed using one-way ANOVA, repeated measures ANOVA, t-tests and the equivalent nonparametric tests. Results and conclusions. The encouraging intervention didn't have a statistically significant effect on the self-efficacy beliefs of the 5th-graders. However, the self-efficacy in the established class was higher and the writing experiences were statistically significantly higher than in the other two classes. In the established class, the experiences remained positive regardless of the genre that was being exercised whereas, in the control group, not even the normally positively experienced genre of story could improve the writing experience of the boys. The intervention seemed to have a positive effect for boys in particular, but one needs to take into account that the starting level of the self-efficacy of the boys in the test class was also high, which is exceptional in the light of earlier research. In the control class, the girls had much higher levels of self-efficacy and better writing experiences than the boys whereas, in the established class, the results were quite even. The positive writing experiences and self-efficacy beliefs – and the equality of the genders – in the established class suggest that the encouraging feedback model might be of value in long-term use.
  • Nurminen, Tuula (Helsingin yliopisto, 1994)
    Otsikkokieli ja sen muuttuminen sadan vuoden aikana on tämän tutkielman aihe. Aineistona on käytetty Helsingin Sanomia ja sen edeltäjää Päivälehteä. Otsikoita aineistossa on yhteensä 672. Ne on poimittu pääuutissivuilta kahdenkymmenen vuoden välein. Jotta voisi muodostaa yleiskuvan eri vuosikymmenten otsikoista ja niiden asettelusta, on kuvailtavaksi otettu yksi lehden pääuutissivu jokaiselta kyseiseltä vuodelta. Aikaisemmin otsikoita on kartoitettu jonkin verran lähinnä sanaston ja lauserakenteiden kannalta. Tässä tutkielmassa keskitytään selvittelemään otsikkoa tekstilajina vertailemalla sitä Hallidayn "pikkuteksteihin". Pikkuteksteille on tyypillistä tiedon tiivis pakkaaminen. Halliday esittää keinoja, miten se englannissa toteutetaan, tämä tutkielma etsii suomalaisia ratkaisuja. Otsikolla on useita eri tehtäviä, joista lukijan houkutteleminen on yksi. Kun otsikko on määritelty tekstilajina, työssä tarkastellaan, miten yksityinen otsikko on saatu puhuttelemaan juuri oikeaa kohderyhmää. Kielen kannalta keskeinen lukijaan vetoava seikka on tyyli. Tutkimus paljastaa otsikkokielen yllättävän poeettiseksi. Se kartoittaa kielen tehokeinoja, jotka ovat erilaisia riippuen paitsi aiheesta, myös siitä, kenelle uutinen on suunnattu. Koska tutkittava aika on sata vuotta, on työssä vertailtu eri aikojen erilaisia tyylikeinoja. Tutkimuksen kohteena on lisäksi, miten tietoa välitetään otsikossa. Uutisessakaan ei kaikki tieto ole uutta, vaan osa asioista oletetaan tutuiksi. Työssä selvitetään, miten näiden oppositiota ilmennetään otsikkolauseen informaatiorakenteessa. Samoin selvitellään fokusointia, jonkin asian painottamista ja kontrastoimista. Vaikka otsikkokieli pyrkii neutraaliuteen, on siitä mahdollista löytää painotusten lisäksi muita implisiittisiä kielen keinoja, joilla ilmennetään erilaisia sävyjä ja asenteita. Tutkielmassa selvitellään presupposioita sekä adjektiivien ja adverbien erilaista käyttöä. Modaalisuus on myös tutkimuksen kohteena, koska sitä esiintyy suomalaisessa otsikkokielessä
  • Yrjölä, Mikko (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan yhdeksäsluokkalaisten mielipideteksteissään käyttämiä otsikoinnin, aloittamisen ja lopettamisen keinoja. Tutkielman tavoitteena on ensinnäkin selvittää, hallitsevatko yhdeksäsluokkalaiset tekstin kokonaisrakenteen otsikoinnin, aloittamisen ja lopettamisen osalta. Tutkielman tavoitteena on myös kuvata, millaisia otsikoinnin, aloittamisen ja lopettamisen keinoja yhdeksäsluokkalaiset kirjoittavat käyttävät. Tutkielma kuuluu tekstilajitutkimuksen alaan. Tutkielman aineisto muodostuu neljästäkymmenestä mielipidetekstistä, jotka on laadittu osana kansallisen oppimistulosten arviointihankkeen esitestauskoetta. Aineiston tekstejä analysoidaan suhteessa tekstilajin rakennepotentiaaliin. Analyysin kohteena ovat tekstien otsikot, aloitusjaksot ja lopetusjaksot, joita pidetään sekä mielipidetekstille että koulukirjoitelmalle välttämättöminä jaksoina. Tutkieman tulokset osoittavat, että yhdeksäsluokkalaiset hallitsevat tekstin kokonaisrakenteen otsikoinnin ja aloittamisen osalta, mutta lopettaminen on oppilaille hankalampaa. Kaikilla analysoiduilla teksteillä on selkeä otsikko, joskin viisi kirjoittajaa on käyttänyt tehtävänantoa otsikkonaan. Kolmea tekstiä lukuun ottamatta kaikissa analysoiduissa teksteissä on selkeä aloitusjakso. Lopetusjakso puuttuu hieman useammasta kuin joka viidennestä tekstistä. Yleisimpiä otsikkotyyppejä ovat aiheotsikko ja väiteotsikko, joita käyttää teksteissään yhteensä miltei neljä viidestä oppilaasta. Aloituskeinoista yleisimpiä ovat tekstin pohjustaminen ja oman pääväitteen esittäminen. Erilaisia lopetuskeinoja – tulevaisuuteen suuntautuvaa lopetusta, kokoavaa lopetusta ja johtopäätöslopetusta – oppilaat käyttävät teksteissään jokseenkin samoissa määrin.
  • Arestola, Mia (Helsingfors universitet, 2017)
    The aim of this master's thesis was to implement a genre-pedagogical educational intervention with the 5th graders of elementary school and to look what kind of biological science reports they wrote before and after my genre-pedagogical intervention. I wanted to find out if the genre-pedagogical intervention would help the students to become better writers. I also wanted to find out how much the usage of sources was to be seen in their reports before and after the intervention. The aim was also to examine gender differences in writing as well as in the development in writing by using the genre-pedagogical intervention. This study was a qualitative research, in which I used the method of content analysis and specification. The data consisted of 26 biological science reports written by 5th graders. The study involved 13 students and each student wrote two reports, before and after the genre-pedagogical intervention. I went through the material by classifying the material considerations into categories based on the research questions and also by scoring the texts based on the scoring system developed in R2L – genre-pedagogical method. The results showed that the overall scores of the science reports increased on all the areas of the scientific text categories. The results also showed that the students leaned strongly on sources when writing biological science reports before the genre-pedagogical intervention. After the intervention the students used less paragraphs directly copied from the sources and used more of their own expressions. Review of the results showed that the girls scored higher than boys almost in all areas of the scientific text categories before the genre-pedagogical intervention. After the intervention the boys reached the same level with the girls in almost all of the text categories and thus the differences between the sexes narrowed.
  • Autio, Siiri (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan yksityiseen tekstilajiin kirjoittuneita lukijoita. Tutkielmassa selvitetään, millaisia lukijoita päiväkirjatekstissä on, mitä lukijan oletetaan tietävän ja mitä häneltä salataan, sekä sitä, miten lukijat vaihtelevat tekstin eri kohdissa ja millaisissa kohdissa lukija ilmenee. Tekstilajintutkimukseen sijoittuvan työn taustalla vaikuttaa bahtinilainen näkemys siitä, että kaikki tekstit ovat dialogisia, sekä M. A. K. Hallidayn systeemis-funktionaalisen kieliteorian interpersoonainen metafunktio. Lisäksi työ sijoittuu osaltaan myös diskurssintutkimukseen. Analyysissa hyödynnetään myös Langackerin kognitiivisen kieliopin konstruoinnin ulottuvuuksia. Tutkimuksen aineisto koostuu SKS:n arkistolle luovutetuista yhdestätoista päiväkirjasta kuudelta kirjoittajalta. Päiväkirjat on kirjoitettu 1920–1990-luvuilla. Dialogisuutta ja lukijoita esiin tuovista kielenpiirteitä analysoitiin kielimuotoa, persoonia, puhuttelua ja direktiivejä. Konstruoinnin ulottuvuuksista hyödynnettiin erityisesti valintaa eli kuvio/tausta-jakoa, jonka avulla tarkasteltiin sitä, mitä on nostettu etualalle ja mitä on jäänyt taka-alalle eli esimerkiksi jätetty kertomatta, sekä abstraktiota eli spesifisyyttä, jota hyödynnettiin eriteltäessä tiedon määrää ja tarkkuutta sekä sitä, mitä taustatietoja lukijalta vaaditaan. Lisäksi työssä käytettiin sisä- ja ulkoryhmien käsitteiden teoriaa. Työn keskeisin käsite on oletettu lukija, joka pohjautuu Martinin ja Whiten konstruoidun lukijan käsitteeseen. Sekä konstruoitu lukija että oletettu lukija perustuvat tekstin hierarkkisen mallin sisäislukijan käsitteeseen. Työssä huomioitiin myös fyysisen lukijan ja oletetun lukijan erot ja yhteneväisyydet. Päiväkirjan lukijoita ovat analyysin perusteella kirjoittaja itse kirjoittamisen hetkellä, kirjoittajan tulevan minä, jälkipolvet tai laajempi yleisö sekä tietty henkilö tai taho, joita ovat läheinen, kuten perheenjäsen tai ystävä, romanttisten tunteiden kohde, henkilöity päiväkirja ja Jumala. Lukijat voivat vaihdella usein ja ne voivat olla tekstissä yhtä aikaa. Kirjoittaja itse on aina jollain tavoin läsnä myös tekstinsä lukijana. Lukijan oletetaan tietävän melko paljon taustatietoja kirjoittajansa elämästä ja elinpiiristä. Lukijalle kerrotaan pääosin uusista ja ajankohtaisista asioista, kuten siitä, mitä kirjoittaja on tehnyt, tuntenut ja ajatellut. Eri lukijoita tuovat esiin monenlaiset kielenpiirteet, kuten puhuttelu ja toivotukset, sekä myös kirjoitustyyli ja aiheet, joista päiväkirjoihin oli kirjoitettu.
  • Ojala-Soini, Anne (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassa selvitetään, millaiseksi ammattikorkeakoulun ensimmäisen vuoden kulttuurituotannon opiskelijat arvioivat eri tekstilajien tuntemuksensa. Kyselytutkimuksen avulla saatuja itsearviointeja verrataan opintojakson arvosanoihin, jotta nähdään, miten realistinen kuva opiskelijoilla on omasta osaamisestaan. Tutkimuksessa hyödynnetään tekstilajitutkimuksen metodeita. Aineiston tiedotetekstejä analysoidaan vertaamalla niitä prototyyppisen tiedotteen genrepiirteisiin. Tiedotteiden genrepiirteitä analysoidaan tekstin rakenteellisten ominaisuuksien avulla. Tutkimuksessa hyödynnetään myös kasvatustieteen alaan liittyviä pedagogiikan käsitteitä ja metodeita. Tutkimuksessa pohditaan genrepedagogiikan soveltamista ammattikorkeakoulun kirjoittamisen opettamiseen. Genrepedagogiikan sovelluksilla on saatu hyviä tuloksia peruskouluikäisten oppilaiden opettamisessa, mutta ammatti- tai korkeakouluopiskelijoihin sitä ei ole sovellettu. Tutkimuksen aineistona on ammattikorkeakouluopiskelijoille keväällä 2018 teetetty kyselytutkimus. Tutkimus teetettiin ennen tekstilajeja käsittelevää opintojaksoa ja uudelleen sen päätyttyä. Tutkimusaineistossa on 20 opiskelijan vastaukset kahteen kyselytutkimukseen. Myös vastaajien opintojakson aikana kirjoittamat harjoitustyöt olivat tutkimuksen aineistoa. Niistä analysoitiin tiedotetekstejä. Tutkimuksen keskeinen tulos oli, että opiskelijat arvioivat osaamisensa kehittyneen kaikkien kyselytutkimuksessa mainittujen tekstilajien osalta – myös sellaisten tekstilajien, joita ei edes käsitelty opintojakson aikana. Tiedotetekstien genreanalyysissä tuloksena oli, että pelkästään tiedotteiden genrepiirteitä tutkimalla ei voi saada käsitystä siitä, miten hyvin opiskelijoiden kirjoittamat tekstit noudattavat tekstilajin konventioita.
  • Suominen, Samuli (Helsingfors universitet, 2007)
    Tutkielmassa tarkastellaan jalkapallokieltä erikoiskielenä tyylintutkimuksen näkökulmasta. Tutkimusaineistoksi on valittu kuusi noin 2000 sanan pituista otosta erilaisista jalkapalloa käsittelevistä teksteistä, joista kolme on kirjoitettu suomeksi ja kolme englanniksi. Työssä pyritään selvittämään, mitä eroa yleiskieltä lähestyvillä ja erikoiskieliksi katsottavilla jalkapalloteksteillä on ja kuinka jalkapallokieli erikoiskielenä vertautuu muihin erikoiskieliin. Tutkimukseen sisältyy lisäksi tutkittuja tekstejä koskeva kyselyosio. Lopuksi pohditaan sitä, mitä merkitystä saadulla tiedolla on kääntämiselle. Käytetty tutkimustapa on luonteeltaan melko kvantitatiivinen, ja se pohjautuu pitkälti käsityksiin hyvästä luettavuudesta. Ensin teksteistä lasketaan keskimääräinen lausepituus, eri sanaluokkien frekvenssejä sekä aktiivi- ja passiivimuodossa olevien verbien suhde. Tämän jälkeen pohditaan, mitä merkitystä tuloksilla voisi olla tekstien tyylille ja luettavuudelle. Tekstit annetaan vielä luettaviksi koehenkilöille, jotka vastaavat tekstit luettuaan tyyliä ja luettavuutta koskevaan kyselyyn. Lopulta kyselyn tuloksia verrataan tyylianalyysin avulla saatuihin tuloksiin. Analysoiduista teksteistä saadut tulokset eivät vastaa aiemmin erikoiskielistä saatuja tuloksia, eikä jalkapallon erikoiskielestä synny kiistatonta kokonaiskuvaa. Substantiivien määrä etenkin suomenkielisissä jalkapalloteksteissä on niin suuri, että se vaikuttaa tekstien luettavuuteen ja tyyliin. Teksteissä käytetyt virkkeet eivät toisaalta ole kovin pitkiä tai monimutkaisia, mikä yhdistää jalkapallokieltä ja muissa urheilulajeissa käytettyä kieltä. Englanninkielisissä teksteissä käytetään enemmän adjektiiveja ja anaforista viittausta kuin suomenkielisissä, mikä on huomionarvoista käännöksissä, koska suomalaisilla kirjoittajilla vaikuttaisi analysoitujen tekstien perusteella todellakin olevan taipumusta substantiivien liialliseen käyttöön. Kyselystä saadut tulokset eivät vastaa frekvenssianalyyseistä saatuja tuloksia, ja kysely paljastaa myös sen, ettei lukunopeus ole aina luotettava luettavuuden mittari. Jos aihetta tutkittaisiin lisää, olisi tutkimusaineiston syytä olla laajempi, jotta saataisiin kouriintuntuvampia tuloksia. Mikäli tutkitaan myös tekstien luettavuutta, on syytä ottaa huomioon, ettei lukunopeuden mittaaminen ole välttämättä luotettava menetelmä luettavuuden toteamiseksi.
  • Lowndes, Ida (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan suomalaisia nykyesseitä tekijän äänen näkökulmasta. Tutkielmassa selvitetään, millaisia tekijän ääniä esseisiin rakentuu ja millaista suhtautumista tekijän ääni osoittaa tekstin muita ääniä kohtaan. Aineisto koostuu viidestä esseestä, jotka on julkaistu osana eri esseistien esseekokoelmia vuosina 2016–2019. Tutkielma sijoittuu tekstilajitutkimuksen kenttään. Tekijän ääntä tarkastellaan tekstilajipiirteenä, joka toteuttaa lajille tyypillisenä pidettyä toimintaa. Menetelmän muodostavat tekstianalyysi ja suhtautumisen teoria. Suhtautumisen teoriasta hyödynnetään sitoutumisen ja tunnearvottamisen systeemejä. Tutkielmassa käsitellään ensin sitoutumisen keinoja, joilla tekijä asettuu eri- tai samanmieliseksi muiden äänien kanssa tai osoittaa erilaiset vaihtoehdot mahdollisiksi. Tekijän ääni rakentuu aineistossa eri sitoutumisen keinoin vuoroin varmaksi ja kantaa ottavaksi, vuoroin pohtivaksi. Toiseksi tarkastellaan tunnearvottamista eli keinoja, joilla tekijä tuo tunneilmauksin esiin negatiivista tai positiivista asennoitumistaan tekstissä käsiteltyjä aiheita kohtaan. Tunneilmaukset rakentavat aineistossa subjektiivista ja arvottavaa tekijän ääntä, joka pyrkii vetoamaan myös lukijaan. Kaiken kaikkiaan tutkielma osoittaa aineiston esseet moniäänisiksi teksteiksi, joissa tekijän ääni on vahvasti läsnä ja keskustelee erilaisten näkökulmien kanssa monipuolisesti. Erimielisyyden osoitukset muita ääniä kohtaan ja negatiivinen tunnearvottaminen osoittautuvat aineistossani yleisemmiksi kuin samanmielisyyden osoitukset ja positiivinen tunnearvottaminen, mutta jokainen aineiston essee on myös hyvin omaääninen ja tekijänsä näköinen.
  • Laitinen, Juuli (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielmassa perehdytään kaupallisen viestin sisältävään sisältöyhteistyötekstilajiin tekstilajitutkimuksen näkökulmasta. Sisältöyhteistyötekstiä analysoidaan sekä tyypillisen rakenteen että viestinnällisen tavoitteen kannalta. Aineisto koostuu 64 suomalaisista ruoka- ja lifestyle-blogeista kerätyistä elintarvikkeisiin keskittyvistä sisältöyhteistyöartikkeleista. Analyysiä ohjaa hypoteesi tekstilajin hybridisestä luonteesta. Teoreettisena viitekehyksenä on John Swalesin (1990) ja Vijay K. Bhatian (1993) tekstilajiteoria sekä Norman Fairclough’n (1992, 2003) ja Bhatian (2004) ajatukset tekstilajien intertekstuaalisuudesta ja sekoittumisesta. Analyysin aluksi määritellään sisältöyhteistyötekstin prototyyppinen kokonaisrakenne. Rakenteen analyysistä selviää, että sisältöyhteistyötekstit koostuvat yhdeksästä funktionaalisesta jaksosta, jotka ovat otsikko, kaupallinen tunniste, orientaatio, eksplisiittinen markkinointijakso, ankkurointijakso, resepti, kehotusjakso ja kooda. Tekstianalyysin perusteella funktionaaliset jaksot voidaan määritellä sijainnin, tekstityypin ja tyypillisten kielenpiirteiden perusteella. Tekstilajin promotionaalisuus näkyy selkeimmin direktiivisessä kehotusjaksossa, ja mainostettava tuote sidotaan kirjoittajan omaan elämään ankkurointijaksossa narratiivisten elementtien avulla. Tekstilajia yhdistävän viestinnällisen tavoitteen toteutumista pohditaan kolmelta kannalta. Ensinnäkin analysoidaan, millä tavalla kirjoittajan subjektiivinen näkökulma konstruoidaan tekstiin, millainen rooli tuotteella ja sen myyntiin tähtäävällä promootiolla on, ja millä tavalla lukijaa puhutellaan. Sisältöyhteistyötekstien viestinnällisessä tavoitteessa dialogisuus ja promotionaalisuus yhdistyy kirjoittajan identiteettiä rakentavan diskurssin kanssa. Kirjoittaja on tyypillisesti konstruoitu kokemusasiantuntijaksi, joka jakaa ohjeita ja informaatiota tuotteesta subjektiivisesta näkökulmasta. Puhuttelulla ja lukijaan viittaamalla lukijaa aktivoidaan ottamaan osaa keskusteluun.
  • Sihvonen, Lauri (Helsingfors universitet, 2004)
    Tutkielma käsittelee Suomen Kuvalehden Hän-henkilöjuttuja tekstilajina. Lehti on itse nimennyt sarjan, mikä tukee ajatusta omasta tekstilajista. Marraskuusta 1989 lähtien Suomen Kuvalehdessä on ilmestynyt viikottain kahden aukeaman henkilöjuttu, jonka tekstin määrä ja jaottelu, otsikointi, taitto ja kuvitus ovat pysyneet lähes samana vuosien ajan. Jutut ovat pääosin tunnettujen suomalaisten haastatteluja. Hän-henkilöjutut ovat instituutio Suomen aikakauslehdistössä. Hän-henkilöjuttuja tarkastellaan tekstintutkimuksen keinoin. Teoreettisena viitekehyksenä on tekstilaji- eli genreteoria. Keskeiset teorialähteet ovat Swales (1990) ja Bhatia (1993). Työn aluksi Hän-henkilöjutut kontekstualisoidaan, mikä on olennaista tekstilajin tutkimisessa. Johdatuksessa perehdytään niin Hän-juttujen historiaan, Suomen Kuvalehden toimituksen näkemyksiin kuin journalistiikan oppikirjojen ohjeisiinkin. Hän-juttuja on ilmestynyt yli 700. Tutkimusaineisto rajataan pääosin vuoden 2003 juttuihin, mutta sarjan historiaa kerratessa juttuja tarkastellaan laajemmalti. Hän-logo, yhtenäiset otsikot ja tekstin asettelu ovat huomattavia tekstilajin määrittäjiä. Ne tekevät sarjaan toistuvuuden, jota vahvistetaan visuaalisesti. Hän-henkilöjuttujen valokuvia tarkastellaan Kressin ja van Leeuwenin visuaalisen kieliopin (1996) avulla. Kuvien säännönmukaisuus näkyy muun muassa niin, että vuoden 2003 Hän-juttujen kuvissa henkilö on useimmiten sijoitettu kuvan keskelle, ja tämä katsoo lähes poikkeuksetta suoraan kohti. Lisäksi henkilö on pienessä kuvassa rajattu tiukemmin kuin jutun pääkuvassa, joka täyttää 2/3 jutun ensimmäisestä aukeamasta. Kertojan havaittavuus tekstissä on omalaatuista Hän-henkilöjutuissa. Aihetta tarkastellaan käymällä tarkasti läpi yhden Hän-jutun koko kerronta. Taustalla on kirjallisuustieteen narratologian näkemys fyysisen tekijän ja kertojan eriävyydestä. Hän-henkilöjutussa Maskun Kalustetalon toimitusjohtajasta Toivo Sukarista (Suomen Kuvalehti 39/2003) havaitaan, että kertoja on jatkuvasti läsnä. Ainoastaan havaittavuuden aste vaihtelee. Kertoja esittää kysymyksiä, hän käskee lukijaa, huudahtaa, havainnoi kohdehenkilöä ja tapahtumaympäristöä, ottaa kantaa, esittää yhteenvetoja ja käyttää nimeämisen valtaa. Tuloksia kertojan havaittavuudesta testataan 15:een Hän-henkilöjuttuun. Niistä 12 on vuodelta 2003, lisäksi mukana on yksi juttu vuodelta 1990, 1995 ja 2000. Jutuista hahmotetaan tekstilajin kertojaa, joksi kirjallisuustieteen sisäistekijää kutsun. Tekstilajin kertojan rajoitukset ovat väljät, mutta havaittavuus näyttää olevan sidoksissa käsiteltävän henkilön tunnettuuteen. Mitä tunnetumpi henkilö, sitä enemmän kertoja voi tekstissä näyttäytyä. Lopuksi kartoitetaan Hän-henkilöjuttujen aloituksia. Niissä hahmottuu päätyyppejä, kuten tapahtuma-aloitus, havaintoaloitus ja referointialoitus, mutta tarkkarajaista luokittelua niistä ei voi tehdä. Osaksi sen perusteella voidaan väittää, että Hän-henkilöjutuilla ei ole kaavaa.
  • Pietilä, Heini (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassani vertailen Ateneumin, Sinebrychoffin ja Turun taidemuseoiden verkkosivustoja tekstilajina käännösviestinnän näkökulmasta. Päätavoitteena on selvittää keskeisimmät erot ja yhtäläisyydet niiden suomen- ja venäjänkielisten versioiden välittämässä viestissä tekstilajianalyysin avulla. Samalla pohdin, mitä sivustoilta käännetään ja mitä jätetään kääntämättä sekä minkälaisia asioita verkkosivujen kääntämisessä tulisi ottaa huomioon. Työni teoreettisessa viitekehyksessä yhdistyvät tekstilajitutkimus käännöstieteen ja kielitieteen näkökulmista sekä sosiosemiotiikkaan pohjautuva multimodaalisuuden tutkimus. Teoriataustassa käsittelen tekstilajin ja sen lähikäsitteiden määritelmiä sekä tekstilajitutkimuksen lähestymistapoja erityisesti käännösviestinnän näkökulmasta. Lisäksi pohdin verkkotekstien yleisiä tekstilajipiirteitä sekä verkkoteksteihin liittyvää viestintätilannetta. Verkkosivustot ovat kokonaisuuksina monimuotoisia, joten vertailen suomen- ja venäjänkielisten versioiden yhteisiä ja erottavia piirteitä eri menetelmin. Kommunikatiivisen tilanteen analyysissa tarkastelen tekstilajin kommunikatiivisia tavoitteita ja kohdeyleisöä. Lisäksi analysoin käytettävyyttä viestintätilanteen osatekijänä persoonien avulla. Rakenneanalyysissa pyrin siirto- ja askelanalyysilla löytämään taidemuseoiden verkkosivustojen prototyyppisen rakenteen ja samalla niiden välittämän viestin ytimen. Lopuksi täydennän tutkimustani multimodaalisen metafunktioanalyysin avulla, jossa vertailen suomen- ja venäjänkielisiä etusivuja multimodaalisina kompositioina. Tutkimuksen perusteella selvisi, että venäjänkielisten versioiden välittämä viesti on lähtökohtaisesti suomenkielistä suppeampi: taidemuseoiden suomenkielisestä sisällöstä tuotetaan venäjäksi vain keskeisin osa. Suomen- ja venäjänkieliset sivustot eroavat toisistaan sekä kommunikatiivisen tilanteen osatekijöiden, käytettävyyden että rakenteen suhteen, mutta siitä huolimatta niiden välittämän viestin olennaisin sisältö säilyy samana. Rakenne- ja metafunktioanalyysin tuloksena havaitsin myös, että taidemuseoiden suomen- ja venäjänkielisiltä verkkosivustoilta välittyy museoista ja niiden toiminnasta hieman erilainen kuva eri kielillä. Analyysissa ilmeni myös, että venäjänkielisten sivujen sisällöissä on toisinaan käytetty referoivaa kääntämistapaa. Mahdollisesti osa teksteistä edustaa useiden tekstien pohjalta tuotettuja uusia tekstejä. Havainnon perusteella voidaan päätellä, että verkkosivujen kääntäjän on erityisen tärkeää tietää, miten ja minkälaisin keinoin verkkotekstejä tuotetaan.
  • Jousjärvi, Reija (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkin pro gradu -tutkielmassani IT-alan työpaikkailmoituksen tekstilajia ja osallistujia. Olen rajannut aineistoksi IT-alan työpaikkailmoitustekstejä, koska niissä halu erottua muista alan rekrytoivista yrityksistä näkyy voimakkaana. Kilpailu parhais-ta tekijöistä on kovaa. Aineistonani on 40 vuonna 2015 verkossa julkaistua IT-alan työpaikkailmoitustekstiä sekä kaksi työ-paikkailmoituksen laatimisen ohjetekstiä, jotka rekrytointiin erikoistuneet yritykset ovat julkaisseet verkkosivuillaan. Tutkimukseni jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa selvitän, minkälainen on aineiston työpaikkailmoituksen ra-kenne ja minkälaisia funktionaalisia jaksoja siinä on. Tarkastelen, minkälaisin vähimmäisehdoin työpaikkailmoitus tunniste-taan tekstilajinsa edustajaksi. Toisessa osassa tarkastelen, keitä osallistujia ilmoitusteksteissä on ja miten he näkyvät teks-teissä. Käytän tutkimukseni teoriakehyksenä systeemis-funktionaalisen kieliteorian rakenneanalyysiä. Osallistujien tarkaste-lussa hyödynnän semanttisten roolien teorioita. Kiinnostava aineistosta esiin nousseena sivujuonteena käsittelen koodinvaihtoa, joka näkyy lähes kaikissa aineistoni IT-alan työpaikkailmoituksissa. Suomen kielen rinnalla käytetään englantia. Koodinvaihtoa tapahtuu erityisesti tehtävänimik-keissä ja teknologioiden nimissä, jotka monesti toimivat ilmoitustekstien otsikoina. Aineistoni analyysin perusteella IT-alan työpaikkailmoituksessa on kymmenen funktionaalista jaksoa. Nämä jaksot ovat: 1) visuaaliset osat, 2) otsikko, 3) haku, 4) yritysesittely, 5) työtehtävät, 6) hakijan kuvaus, 7) tarjous, 8) sijainti, 9) lisätiedot ja 10) työn hakeminen. Pakolliseksi jakso määrittyy, kun se esiintyy aineistossa riittävän usein. Koska aineistonani on pienehkö tekstijoukko, on esiintymistiheyden oltava pakollista jaksoa määriteltäessä suuri. IT-alan työpaikkailmoituksen pakollisia jaksoja ovat otsikko, haku, sijainti, työn hakeminen ja yritysesittely. Näiden kautta määrittelen IT-alan työpaikkailmoituksen tekstilajin. Valinnaisia jaksoja ovat visuaaliset osat, työtehtävät, hakijan kuvaus, tarjous ja lisätiedot. IT-alan työpaikkailmoituksessa on tavallisesti kaksi osallistujaa. Jos yritys käyttää rekrytointiin erikoistunutta yrityksiä, voi ilmoitustekstissä olla myös kolmas osallistuja. Rekrytointiin erikoistunut yritys voi puhua ilmoitustekstissä joko omalla tai asiakasyrityksen äänellä. Tekstin osallistuvat näkyvät tavallisesti heti ilmoitustekstin alussa olevassa haku-jaksossa, josta käy ilmi, että tekstissä etsitään työntekijää. Jakson tunnusmerkkisiä verbejä ovat hakea ja etsiä, joiden seuralaisina esiintyvät hakija/etsijä, haettava/etsittävä sekä haun/etsinnän kohde. Rekrytoiva yritys viittaa useimmiten itseensä monikon 1. persoonalla. Se toimii ilmoitustekstissä kutsuna potentiaaliselle hakijalle liittyä meisyyteen. Ilmoitustekstissä rekrytoiva yritys määritellään tavallisesti me-ryhmäksi, joka voi olla joko houku-tella potentiaalista hakijaa liittymään siihen tai sulkee hänet me-ryhmän ulkopuolelle. Meisyyteen liitetään ominaisuuksia, joiden tulee olla mahdollisimman houkuttelevia, jotta potentiaalinen hakija hakee avoinna olevaa paikkaa. Tyypillisiä aineis-ton meisyyteen liitettäviä asioita ovat hyvä työyhteisö, jonka yhteydessä mainitaan monesti tavalla tai toisella huumori, mata-la organisaatio, vähäinen hierarkia sekä byrokratia. Viimeisten kautta potentiaaliselle hakijalle tarjotaan vapautta ja tilaa. Potentiaalisen hakijaan viitataan tavallisesti sinuttelemalla. Sinuttelulla luodaan läheisempää suhdetta rekrytoivan yrityksen ja potentiaalisen hakijan välillä. Yhtenä aineiston piirteenä mainitsen lopuksi miesviitteisyyden, joka käy ilmi eri osissa tekstejä. Aineiston ilmoitusten kuvi-tuskuvissa esiintyy miehiä. Myös teksteissä mainitut yrityksissä työskentelevät esimerkkihenkilöt ovat miehiä. Ilmoitustekstin implisiittisissä odotuksissa viitataan miessukupuoleen. Yhteensä aineistossa viitataan miessukupuoleen 17 ja naissukupuo-leen yhden kerran.
  • Massa, Silja (Helsingfors universitet, 2016)
    Pro gradu-tutkielmani takastelee tapoja, joilla naisista ja naiseudesta puhutaan miesten kirjoittamassa ja esittämässä suomenkielisessä rap-musiikissa. Rap-musiikki eli rytminen puhelaulu on maskuliinisena pidetyn hiphop-kulttuurin osa. Tutkielmani selvittää, minkälaisia naisiin kohdistuvia sukupuolidiskursseja ja sitä kautta asenteita ja arvoja miespuolisten suomirap-artistien lyriikat välittävät ja näkyykö hiphop-kulttuurin maskuliinisena pidetty perinne nykypäivän suomenkielisten rap-sanoitusten naiskuvastossa. Lähestyn tutkimusaihettani yhdysvaltalaisten kielitieteilijöiden George Lakoffin ja Mark Johnsonin kehittelemän kognitiiviseen metaforateorian kautta. Kognitiivisessa metaforateoriassa metafora ymmärretään koko ihmisen ajattelun läpäisevänä mielen ja kielen välineenä. Metafora on siis enemmän kuin vain harkittu, kielellinen vertauskuva – se on aivoissamme tapahtuva ympäröivän maailman jäsentämisen prosessi. Kielikuvat, joita rap-artistit valitsevat puhuessaan naisista, kertovat heidän tavastaan suhtautua naisiin. Metaforilla on Lakoffin ja Johnsonin mukaan myös kyky laajentaa käsitystämme maailmasta ja luoda asioille uusia merkityksiä, joten rap-lyriikoiden metaforat voivat osaltaan muokata kulttuurissa vallitsevia sukupuolidiskursseja eli sukupuoleen liittyviä tarkoituksia ja arvoja välittäviä väitteiden systeemejä. Erilaisia metaforia ja sitä kautta erilaisia sukupuolidiskursseja valitsemalla rap-artistit voivat joko vahvistaa ja toisintaa kulttuurissa vallitsevia tarkoituksia ja arvoja tai haastaa vallalla olevia näkemyksiä ja luoda uusia. Pohjaan näkemykseni sukupuolesta yhdysvaltalaisen filosofin ja feminismin teoreetikon Judith Butlerin teoriaan sukupuolesta representaationa. Butlerin vuonna 1990 ilmestyneen klassikkoteoksen Hankala sukupuoli pääväite on, ettei sukupuoli ole pelkkä biologinen tosiasia, vaan se suoritetaan tai esitetään (engl. perform) toistamalla kulttuurissa vallitsevia sääntöjärjestelmiä. Rap-lyriikat ovat osa tällaisten sääntöjärjestelmien synnyttämis- ja ylläpitoprosessia. Käsitän analysoimani suomirap-lyriikat systeemis-funktionaalisen kielitieteen mukaisesti tekstilajiksi, jossa tilannekonteksti määrittää aina tekstin sisällön eli sen, mistä tekstissä on kysymys. Tässä tutkielmassa rap-lyriikoita tarkastellaan siis osana hiphop-kulttuurissa vallitsevia kulttuurin sisäisiä sääntöjä ja koodistoja, joita voidaan kutsua esimerkiksi tekstin genreksi tai rekisteriksi. Aineistoni käsittää yhteensä yksitoista vuonna 2007–2015 julkaistua suomenkielistä hiphop-albumia joukolta Suomen tämän hetken suosituimpia hiphop-artisteja: Cheekiltä, Elastiselta, Fintelligensiltä, Ruudolfilta ja JVG:ltä. Olen valikoinut albumeilta lähempään tarkasteluun muutamia kappaleita, joiden aiheena tai teemana on nainen, naiseus tai suhde naiseen. Olen etsinyt lyriikoista naiseuden metaforia ja tulkinnut niitä suhteessa kappaleen muuhun sisältöön. Tutkielmassani erotan viisi useimmin rap-lyriikoissa toistuvaa sukupuolidiskurssia, jotka ovat 1) naiseen suhtautuminen halveksien, 2) naiseen suhtautuminen ihaillen, 3) naisen pitäminen outona tai vieraana, 4) naisen näkeminen kodin ja pysyvyyden symbolina sekä 5) naisesta puhuminen matkakumppanina. Tutkielmani osoittaa, että naisia halveksuva sukupuolidiskurssi liittyy rap-lyriikoissa useimmiten joko naisen seksuaalisuuteen tai tämän vilpillisiin tai epärehellisiin tarkoitusperiin suhteessa mieheen. Naista ihailevan sukupuolidiskurssin puolestaan aktivoi useimmiten naisen ainutlaatuisuus ja erityisyys tai naiseen kohdistuva voimakas rakastumisen tai ihastumisen tunne. Diskurssin, jossa naista pidetään outona tai vieraana, aktivoivat aineistoni perusteella useimmiten parisuhteen sisäiset erimielisyydet. Diskurssi, jossa nainen nähdään kodin ja pysyvyyden symbolina, voidaan esittää joko positiivisessa tai negatiivisessa valossa: pysyvyys voi olla rauhoittavaa tai tukahduttavaa. Löytämistäni sukupuolidiskursseista tasa-arvoisin on naisista puhuminen matkakumppanina. Kaiken kaikkiaan tutkielmani osoittaa, että suomirap-lyriikoiden sukupuolidiskurssit korostavat miesten ja naisten välistä sukupuolieroa, alleviivaavat biologisen sukupuolen merkitystä ja asettavat miehet ja naiset kulttuurisesti erilaisiin asemiin.
  • Säkkinen, Jenni (Helsingfors universitet, 2016)
    Tässä tutkielmassa analysoidaan venäjänkielisten uutisten tekstilajia suomalaisessa ja venäläisessä uutisdiskurssissa. Tutkimuskohteena ovat tekstilajin kielelliset piirteet, joita poimitaan ja vertaillaan korpusmenetelmän avulla. Tekstilajien ominaisuuksia lähestytään sekä määrällisestä että laadullisesta näkökulmasta. Tavoitteena on selvittää, onko tekstilajien välillä kielellisiä eroja, kun tekstit on tuotettu eri diskursseissa. Tekstilajit ovat välttämättömiä sosiaalisessa kanssakäymisessä. Vakiintuneisuudestaan huolimatta ne syntyvät ja muuttuvat yhteisön tarpeiden mukaan. Ennen kaikkea tekstilajit ovat sidoksissa kulttuuriseen ja sosiaaliseen ympäristöönsä. Tähän perustuu myös tutkimuksen hypoteesi siitä, että suomalaisen ja venäläisen uutisdiskurssin tekstit poikkeavat jossain määrin toisistaan tekstilajikonventioiden osalta. Niin ikään diskurssi nähdään tässä tutkielmassa ilmiönä, joka on sidoksissa vuorovaikutustilanteisiin, yhteisöihin ja kulttuureihin. Tutkimus perustuu ajatukseen diskurssiyhteisöistä, joiden jäsenillä on muun muassa erilaiset tekstilajeja koskevat odotukset. Näin ollen venäläisessä diskurssissa uutisen tuottajat ja vastaanottajat muodostavat oman diskurssiyhteisönsä, ja vastaavasti suomalaisessa diskurssissa omansa. Analyysiluvussa tutkitaan tekstiaineistoa, joka muodostuu suomalaisen Novosti Ylen ja venäläisen RIA Novostin uutisista. Näiden osakorpusten vertailussa käytetään korpusohjelman sanalistatoimintoa, joka listaa aineistojen sananmuodot esiintymistaajuuden mukaiseen järjestykseen. Listoja tutkimalla pyritään löytämään sananmuotojen esiintymiä, joista mahdolliset tekstilajierot voisivat ilmetä. Tutkimuksessa ilmenee, että uutisen tekstilajissa ei ole merkittävää vaihtelua diskurssien välillä. Joitakin eroja kuitenkin löytyy. Merkittävimpänä havaintona voi pitää eroja tekstien eksplisiittisyydessä. RIA Novostin aineiston uutisissa esille nousevat etenkin ajanmääreet, joita esiintyi selvästi enemmän kuin verrokkiaineiston uutisissa. Venäläisessä uutisdiskurssissa vaikuttaisi olevan myös enemmän tiedon toistoa, ikään kuin lukijan muistuttelua. Kummassakin aineistossa taajaan esiintyvät uutisten aiheita kuvaavat sanat. Osa näistä sisältösanoista viestii uutismedioiden näkökulmaeroista, jotka johtuvat eri kohderyhmistä. Novosti Ylen uutiset välittävät tietoa Suomen näkökulmasta, siinä missä RIA Novostin uutisointi korostaa Venäjän näkökulmaa. Tutkimuksen perusteella korpuslingvistisillä menetelmillä voidaan kerätä uutta tietoa teksteistä ja tekstilajeista. Tämä tutkimustieto on arvokasta myös kääntäjille, joiden ammattitaito perustuu kielitaidon lisäksi nimenomaan tekstien ja tekstilajien hallintaan. Alustavien tutkimustulosten vahvistamiseksi tutkimusta tulisi tehdä laajoilla korpusaineistoilla.
  • Launonen, Paula (Helsingfors universitet, 2005)
    Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen Viron kolmen suurimman naistenlehden kansijuttuja systeemis-funktionaalisen kieliopin menetelmällä. Lehdet ovat Anne, Eesti Naine ja Stiil. Aineisto, tammikuussa 2003 ? syyskuussa 2004 ilmestyneet 55 artikkelia, on pääosin haettu lehtien omista internetarkistoista. Tutkin kansijuttuja systeemis-funktionaalisen kieliopin menetelmällä. Tavoitteenani on ollut selvittää, minkälaisia arvoja, asenteita ja maailmankuvia teksteihin kirjoittuu. Lähestyn kansijuttuja ideationaalisen, interpersoonaisen ja tekstuaalisen metafunktion näkökulmista. Kaikki kolme metafunktiota esiintyvät kielellisissä ilmiöissä yhtä aikaa. Mitä tahansa puhuttua tai kirjoitettua lausetta on mahdollista analysoida minkä tahansa metafunktion kannalta. Ideationaalinen metafunktio tarkoittaa yhtäältä sitä, minkälaisena maailma ja ilmiöt teksteissä kuvataan, toisaalta sitä, minkälaisia prosesseja teksteissä representoidaan. Interpersoonainen metafunktio tarkoittaa teksteihin kirjoittuvia suhteita, vuorovaikutusta ja identiteettejä, esimerkiksi toimittajan ja lukijan välistä suhdetta ja heidän roolejaan. Kun tekstiä tutkitaan tekstuaalisen metafunktion kannalta, siitä nostetaan esiin kieliopillisia, sanastollisia ja syntaktisia piirteitä, joista tekstit rakentuvat koherenteiksi kokonaisuuksiksi. Pro graduni kuuluu kriittisen tekstintutkimuksen alaan. Kriittinen tekstintutkimus on monitieteinen menetelmä, jonka tavoitteena on selvittää kielellisesti representoituja valtasuhteita sekä eksplisiittisesti ja implisiittisesti lauseisiin kirjoittuvia arvotuksia. Kriittisen tekstintutkimuksen tavoitteena on osoittaa, millä tavalla ihmisten ajattelua pystytään ohjaamaan ja hallitsemaan kielellisten ratkaisujen keinoin. Viron kolmen suurimman naistenlehden kansijutuille yhteinen piirre on materialistinen maailmankuva, joka ilmenee teksteissä muun muassa korostuneena kulutustottumusten, ulkonäön ja elämäntyylin kuvailuna. Tekstit ovat avoimen kaupallisia. Selkein osoitus kaupallisuudesta on tunnetuttujen vaate-, kosmetiikka ja automerkkien näkyminen teksteissä, luonnollisena osana juttua. Kansijuttujen haastateltavat ovat eri aloja edustavia, korkeasti koulutettuja, itsenäisiä ja näkyvissä asemissa vaikuttavia henkilöitä, valtaosaltaan naisia. Juttuihin he representoituvat perhettä, isänmaata ja uskontoa arvostavina perusarvojen kannattajina, joita esimerkiksi tasa-arvokysymykset, syrjäytyminen tai globalisaatio eivät kiinnosta. Keskeinen kysymys onkin journalistinen prosessi, jonka tuloksena kansijutut ovat syntyneet. Vaikka kansijutuissa näennäisesti äänessä ovat voimakkaat virolaisnaiset, voi rivien välistä ymmärtää, että tarinan kerrontaan vaikuttavat myös julkaisijoiden taloudelliset intressit.
  • Kekkonen, Eeva (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Suomen kielen alaan kuuluvassa tutkielmassa eritellään ja kuvataan sitä, millaiset kielelliset piirteet luonnehtivat lääkäreille tarkoitetun Akuuttihoito-oppaan (Kustannus Oy Duodecim, 2018) tekstilajia, sekä analysoidaan oppaassa lukijan ohjailuun käytettyjä kielellisiä keinoja. Akuuttihoito-opas koostuu 288 erillisestä artikkelista, joista tekstin aiheeseen liittyvän karkean lajittelun perusteella analyysin kohteeksi on rajattu 32 tekstiä. Tutkielma on luonteeltaan deskriptiivinen ja kvantitatiivinen. Tutkimuksen teoriakehyksenä toimii systeemis-funktionaalinen teoria, ja tutkimuksessa käytetään tekstintutkimuksen ja diskurssianalyysin keinoja. Ohjailukeinojen analyysissa hyödynnetään myös kieliopin perinteisiä kuvaustapoja modaalisuuden jäsentämisessä. Analyysissa käy ilmi, että teksteistä ei pääsääntöisesti ole osoitettavissa vakiomuotoista kokonaisrakennetta, mutta tekstit rakentuvat asioiden tyypillisen esittämisjärjestyksen varaan. Luetelmamuotoisten tekstien koherenssi nojaa vahvasti otsikointiin ja luetelmamuotoon, ei niinkään eksplisiittisesti ilmaistuihin koheesiokeinoihin, ja ilman täydentävää kontekstuaalista tietoa sen tulkitseminen koherentiksi on vaikeaa. Tällainen rakenne kuitenkin mahdollistaa ekonomisen kirjoittamisen silloin, kun lukija jakaa riittävästi yhteistä tietoa kirjoittajan kanssa. Analyysissa havaitaan, että kieliopillisten metaforien käyttö kytkeytyy oleellisesti lauseiden informaatiorakenteeseen sekä diskurssiyhteisön tapaan käsitteistää ympäröivää todellisuutta. Kieliopilliset metaforat myös mahdollistavat informaation ilmaisemisen tiivisti. Toisaalta myös aineistossa ilmenevä passiivin ja muiden yksipersoonaisten rakenteiden runsas käyttö vaikuttaa informaatiorakenteeseen. Analyysissa havaitaan myös, että modaalisuuden eri lajien suhteen vallitsee selvä työnjako ainakin modaaliverbien osalta: suurin osa dynaamisesta ja episteemisestä modaalisuudesta viittaa mahdollisuuteen pikemmin kuin varmuuteen, ja välttämättömyyttä ilmaiseva deonttisuus on huomattavasti yleisempää kuin luvallisuutta ilmaiseva. Tutkielmassa nimitetään ohjailun keinojen kahtalaisuutta harkintaan ohjaamiseksi ja toimintaan ohjaamiseksi. Nesessiivisiä rakenteita käytetään erityisesti ilmaisemaan kliinisen työn normeja, ja tällainen käyttö viittaa lääkärin työn institutionaaliseen luonteeseen. Kielellisen ohjailun keinojen valinta selittyneekin oppaassa annettujen ohjeiden taustalla vaikuttavan tieteellisen tiedon ja kirjoittajan siihen suhteuttaman oman käytännön kokemuksensa yhteisvaikutuksesta. Kirjoittaja poimii tieteellisestä tiedosta oman ymmärryksensä ja käytännön kokemuksensa perusteella relevantiksi katsomansa osan ja sen jälkeen asettaa tiedon kielellisten ohjailukeinojen avulla joko harkittavaksi tai toimintaan velvoittavaksi.