Browsing by Subject "tekstuaalinen signaali"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-1 of 1
  • Arjaranta, Kirsi (Helsingin yliopisto, 2017)
    Käsittelen pro gradu -tutkielmassani epäluotettavaa kertojaa Joel Haahtelan romaanissa Elena (2003) ja Annika Idströmin romaanissa Veljeni Sebastian (1985). Tarkastelen, millä tavoin minäkerronnan epäluotettavuus rakentuu romaaneissa. Luen teoksia rinnakkain, mutta tarkastelen niitä myös laajemmin suhteessa muihin epäluotettavista kertojista esitettyihin teorioihin. Teoreettisena taustana hyödynnän etenkin Ansgar Nünningin epäluotettavuuden signaaleja ja James Phelanin epäluotettavan kertojan tyyppijaottelua. Elena on melankolissävytteinen kertomus miehestä, joka alkaa seurata puistossa kohtaamaansa naista. Minäkertojan motiivit naisen suhteen vaikuttavat moraalittomilta ja erinäiset seikat vihjaavatkin kertojan epäluotettavuuteen. Veljeni Sebastian puolestaan on groteski kertomus nuoren Antin näkökulmasta kerrottuna. Kerronnan luotettavuus kyseenalaistuu kertojan iän ja epäeettisen toiminnan vuoksi. Saadakseni käsityksen romaanien kerronnasta tarkastelen luotettavuuden kyseenalaistavia tekijöitä, joita ovat tekstuaaliset signaalit, kuten puheen anomaliat, toisteisuus, paratekstit ja fiktion todellisuudessa mahdottomat tapahtumat. Lisäksi kertojien epäluotettavuuden tulkintaan ohjaavat kontekstuaaliset signaalit, jotka viittaavat kertojien moraalisesti kyseenalaisiin arvoihin. Analysoin kertojia erilaisten epäluotettavuuden kategorioiden avulla, ja erittelen epäluotettavuuden ilmenemistä faktojen, etiikan sekä tiedon ja tunnistamisen akseleilla. Analyysini mukaan kertojien epäluotettavuuden aste vaihtelee. Haahtelan romaani voidaan nähdä kertojan yrityksenä puolustautua vaimon menetykseen liittyvältä tuskalta siirtämällä tähän liittyvät tunteet ideaaliobjektiin. Poikkeuksellista on, että kerronnan ironia kohdistuu kertojan sijasta lukijaan. Idströmin romaanissa kertojan epäluotettavuus on staattisemmin läsnä alusta loppuun. Tapahtumien ambivalenssin vuoksi epäluotettavuus kuitenkin näyttäytyy ristiriitaisena. Voidaan tulkita, että kyse on psyykkisesti epätasapainoisen lapsen yrityksestä selviytyä julmassa maailmassa. Selviytyäkseen kertojan on kehiteltävä ihanneminä, joka personoituu mielikuvitusystävänä. Molempien kertojien epäluotettavuutta tarkasteltaessa keskiöön nousevat siis kertojille tärkeät, saavuttamattomat hahmot.