Browsing by Subject "temaattinen tutkimus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Reittola, Hilma (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradussani tarkastelen kodittomuuden teeman rakentumista Tanja Pohjolan Lintu pieni -romaanissa (2014). Lintu pienessä kuvataan Doran elämää vangittuna lapsuudenkodissa Viipurissa jatkosodan aikana vuonna 1944 sekä vuonna 1953 Helsingissä, jossa aikuistunut Dora elää nimensä Doroteaksi muuttaneena ja yrittää unohtaa menneisyytensä. Temaattisessa luennassani erittelen teoksen piirteitä, jotka rakentavat kodittomuuden teemaa sekä sitä tukevia sivuteemoja, vankeutta, kaltoinkohtelua ja kuolemaa. Analysoin teemojen ilmenemistä romaanin motiiveissa, mise en abyme -rakenteessa ja intertekstuaalisissa viittauksissa. Koska kodittomuus on merkityksellisen paikan eli kodin puutetta, hyödynnän myös paikkasuhteisiin liittyvää käsitteistöä luodatessani kodittomuutta ilmiönä. Lisäksi käytän psykoanalyysista ja traumafiktion tutkimuksesta peräisin olevaa trauman käsitettä apuvälineenä päähenkilön kodittomuuden tarkastelussa. Pohjola rakentaa Lintu pienen kodittomuuden teemaa päähenkilön suhteissa koteihin. Väkivallan ja vankeuden kokemukset sekä kuoleman asettuminen kotiin muuttavat kodin luonteen ja aiheuttavat kodittomuuden trauman. Kotiin ja kotikaupunkiin heijastuvat topofobiset tunteet ovat osa teoksen vierauden kuvausta. Doran olemassaoloa määrittää eksistentiaalinen kodittomuus. Kodista tulee kaivattu, tavoittamaton paikka, johon kohdistuu nostalgista kaipuuta ja utooppista haaveilua. Paikkasuhteiden lisäksi teemat rakentuvat romaanin kuvallisuudessa, rakenteessa ja tekstienvälisissä yhteyksissä. Kuoleman teema ilmenee erityisesti marttyyri- ja tulisymboliikassa sekä lintusymboliikassa, esimerkiksi Feeniks-myytissä ja sielulinnuissa. Kaltoinkohtelun teemaa avaavat lapsiin vertautuvat hauraat pikkulinnut ja vankeuden teemaa häkkilintumotiivi. Romaanin tapahtumia ennakoivan mise en abymen haarautuvat versiot myös heijastavat romaanin kokonaisuutta peilaamalla vankeuden ja turvattomuuden tuntoja. Mise en abymeen yhdistyvät alluusiot Vammelvuon ”Lintu pieni”-runoon ja Attarin Lintujen matka -runoelmaan. Ne tukevat romaanin kuoleman teemaa kuvaamalla rajan ylittämistä, pienen linnun tai lintuparven matkaa tuonpuoleiseen. Topeliuksen satunäytelmän, Lintu sinisen, vangittu prinsessa vertautuu kotiinsa vangittuihin pikkutyttöihin, siniseksi linnuksi taiotun prinssin kohtalolla taas on yhtymäkohtia Lintu pienen sisätarinan kuolevaan lintumieheen. Kaltoinkohtelun teemaan viittaavat subteksteissä esiintyvät pahat äidit. Lintu sinisen ilkeän äitipuolen hahmo vertautuu romaanin lapsensa vangitsevaan äitiin. Alluusio Euripideen Medeiaan ennakoi romaanin kuoleman teemaa, lapsen kuolemaa äidin toiminnan seurauksena. Medeia-subteksti myös yhdistää Lintu pienen antiikin kohtalotragedioihin ja viittaa traumaattisten tapahtumien väistämättömään toistumiseen romaanissa.
  • Koivaara, Veera (Helsingfors universitet, 2017)
    Tarkastelen pro grad -tutkielmassani Vilja-Tuulia Huotarisen Finlandia Junior -palkittua nuortenromaania valoa valoa valoa (2011). Romaani kertoo teini-ikäisestä Mariiasta, tämän rakkaudesta Mimiin. Mimin kuolemasta sekä Mariian yrityksestä käsitellä noita molempia kaunokirjallisuuden keinoin. Mariian kertoman tarinan tapahtumahetkenä on kevät ja kesä 1986, jolloin tapahtuu myös historian tuhoisin ydinvoimaonnettomuus Tšernobylissä, Neuvostoliitossa. Mariia kirjoittaa myöhemmin kevään ja kesän tarinaa ylös pyrkien noudattamaan kirjoittamisen oppaista ja kursseilta saamiaan neuvoja. Hän kommentoi taajaan tarinan rakentumista ja valittuja kaunokirjallisia keinoja ja pyrkii puhuttelemalla osallistamaan lukijaa teoksen tulkintaprosessiin. Keskityn työssäni tarkastelemaan teoksen metafiktiivisiä kerrontaratkaisuja sekä niiden suhdetta teoksen teemaan. Keskeinen käsitteeni on metafiktio, jonka määrittelyssä hyödynnän Mika Hallilan käsiteanalyyttistä metafiktiotutkimusta, ja tämän syventäjänä käytän myös Linda Hutcheonin ja Patricia Waughin metafiktio-teorioita erityisesti parodian ja pedagogisuuden osalta. Luon metafiktion merkityksestä teoksen teeman kannalta tulkinnan, joka on ominainen nimenomaan kohdeteokselleni. Tarkastelen teosta ensin typografian ja materian tasolta ja pyrin osoittamaan, kuinka päähenkilö-kertoja Mariian yritys kuvata romaanin tapahtumia sekä tämän ja Mimin rakkautta pakottaa häntä laajentamaan kielenkäytön rajoja, tuomaan näkyville tekstin ruumiillisuuden. Tämän jälkeen siirryn tarkastelemaan teoksen sisältämää kirjoittamisen metakieltä sekä erityisesti tuon kielen parodisuutta suhteessa kirjoittamisen opettamiseen. Poikkeukseksi parodisuuteen luen teoksen sisältämät avaimet, tulkintaohjeet, joita Mariia lukijalle pitkin teosta luovuttaa. Lopuksi tarkastelen teoksen Tšernobyl-allegoriaa, joka ilmenee kielessä, romaania halkovassa peilirakenteessa sekä suhteessa Svetlana Aleksejevitsin Tšernobylistä nousee rukous romaaniin. Tulkintani mukaan teoksen teema on rakkaus ja kirjoittaminen ja noiden molempien rajat ja reunaehdot. Moninaisilla metafiktiivisillä kerrontaratkaisuillaan teos pyrkii kuvaamaan sekä rakastamiselle että kirjoittamiselle asetettuja rajoituksia ja tekemään tämän niin, että nuoren lukijan on mahdollista oppia lukemaan ja tulkitsemaan kaunokirjallista teosta samaa matkaa teoksen kanssa.
  • Kärkäs, Laura (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tarkastelen pro gradussani Leena Krohnin romaanin Mehiläispaviljonki. Kertomus parvista kertojaa, kerrontaa, kerronnan rakenteita ja mise en abyme -kuvioita. Lähtökohtani tutkielman tekemiseen oli, että löydän vastaavuuksia kertomuksen rakenteista ja kertomuksessa toistuvista osien ja ykseyden sekä tiedon ja tiedon kulun ja kerronnan teemasta. Tutkielmani teoreettinen tausta pohjaa klassiseen narratologiaan. Yksi tutkielmani tavoitteista on myös testata klassisen narratologian välineistön soveltuvuutta ja käytön tarkoituksenmukaisuutta postmoderniin kertomukseen. Käytän kerronnan rakenteiden analyysissa Gérard Genetten ja Shlomith Rimmon-Kenanin tutkimuksia kertojan typologiasta. Narratologian kotimaiselta kentältä hyödynnän erityisesti Pekka Tammen tutkimusta. Peilirakenteiden analyysissa olen ammentanut teorian Lucien Dällenbachin Mise en abyme -tutkimuksesta sekä Lea Rojolan ja Anna Makkosen tutkimuksista. Lisäksi tukeudun johtavan Leena Krohn tutkijan, Pirjo Lyytikäisen tutkimuksiin Leena Krohnin teoksista. Hahmottelen tutkielmassani ensin Mehiläispaviljongin anonyymin minäkertojan kertojahahmoa. Käsittelen kertojaa toisaalta kertomuksen maailman henkilönä ja rakennepiirteiden kokonaisuutena. Anonyymin tapahtumat kokonaiseksi kertomukseksi muotoilevan kertojan kuvauksen jälkeen pohdin vaihtuvia kertojapositioita ja suhteutan kertojan muihin Mehiläispaviljongin kerronnassa ilmeneviin kertoviin diskursseihin. Mehiläispaviljongin kertoja hahmottuu analyysini pohjalta moniääniseksi ja kompleksiseksi kokonaisuudeksi, jonka rakennepiirteiden ja kerronnan tasoilla ilmentää subjektin, osan ja kokonaisuuden sekä parven tiedon kulun teemoja. Tutkielmassani osoitan, että parvi näyttäytyy kertomuksessa monitasoisena vertauskuvana yksilön ja yhteisön sekä yksilön sisältämän moneuden suhteille. Peilirakenteilla ja kertojalla tuotetaan ykseyttä ja muodostetaan kytköksiä fragmentaarisen kertomuksen osien väleille. Kerronnan rakenteet ja peilirakenteet paitsi tukevat myös tuottavat osien ja kokonaisuuden, ykseyden, tiedon kulun ja kerronnan teemoja. Fragmentaarisuuden ja ykseyden ristiveto toteutuu paitsi teoksen sisällä myös teosrajoja ylittäen.