Browsing by Subject "teollisuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 38
  • Tähtinen, Niko (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tutkielma käsittelee suomalaista elektroniikkayhtiötä Elcoteqia, joka tuotti sopimusvalmistajana elektroniikkateollisuuden tuotteita ja komponentteja. Tutkimuksessa selvitetään, minkälaista keskustelua Elcoteqista käytiin Kauppalehdessä vuosina 1990–2001, ja miten tämä keskustelu heijastaa laajempaa ICT-alan muutosta ja sen julkista kuvaa. Tutkimus perustuu Kauppalehden aineistoihin rajatulta aikakaudelta, mutta hyödyntää myös teollisuudenalaa ja Elcoteqia käsitteleviä muita lähteitä ja tutkimuskirjallisuutta. Aluksi luokiteltua aineistoa tutkitaan määrällisin menetelmin, mutta mahdollisimman kattavan kuvan saamiseksi aineistoa analysoidaan myös laadullisesti. Kauppalehden kirjoittelu oli 1990-luvun alussa vähäistä, mutta siinä oli havaittavissa selkeää kiinnostusta vauhdilla kasvavaa Elcoteqia ja koko ICT-alaa kohtaan. Yhtiön laajeneminen ulkomaille ja kasvava liikevaihto saivat sijoittajat innostumaan yhtiöstä. Käänteentekevänä hetkenä kirjoittelussa voidaan pitää vuoden 1997 pörssiin listautumista, joka muutti yhtiön käsittelyä Kauppalehdessä pysyvästi. Sijoittajat näkivät Elcoteqin mahdollisuutena rikastua, joten sen esiintyminen uutisissa lisääntyi runsaasti. Toisaalta myös artikkeleiden aiheet ja sisältö muuttuivat. Artikkelit painottuivat vuoden 1997 jälkeen selkeästi pörssiin ja liiketoimintaan, minkä lisäksi kritiikki yhtiötä kohtaan kasvoi. Elcoteqin ulkomaille tähtäävä globalisaatio-ohjelma söi investointeineen yhtiön tulosta ja tämä aiheutti paljon epäilyksiä yhtiötä kohtaan. Myös koko sopimusvalmistusalaa ruodittiin teollisuudenalana, kun yhtiöiden kasvavat liikevaihdot eivät näkyneet niiden tuloksessa. Kauppalehdessä alaan suhtauduttiin myös lyhytnäköisesti, ja juuri sen hetken tulos tuntui vaikuttavan runsaasti kirjoittelun sävyyn. Samaan aikaan Elcoteq oli vakiinnuttanut asemansa yhtenä suomalaisista suuryrityksistä, ja Kauppalehdessä yhtiötä käytettiin esimerkkinä vientivoittoisesta sopimusvalmistusyrityksestä. Kuitenkin 2000-luvulle tultaessa Elcoteqin suurimmat investoinnit olivat takanapäin ja yhtiön johdon visiot globalisaation tärkeydestä konkretisoituivat sijoittajille. Pörssikurssi, liikevaihto ja tulos olivat korkeimmillaan, kunnes vuonna 2001 ICT-alaan kohdistunut yliarvostus paljastui ja IT-kupla puhkesi. Tämä johti ICT-alalla rajuun notkahdukseen, joka näkyi kuitenkin enemmänkin pörssikursseissa, kuin varsinaisesti liiketoiminnassa. Samaan aikaan myös alan kiinnostavuus lehdistössä väheni. Elcoteqin käsittely Kauppalehdessä heijastaa hyvin yhtiön historian muutoksia, ja sen kautta voidaan samalla tarkastella laajempaa ICT-alan kokemaa murrosta sekä sen kuvaa julkisessa keskustelussa. Nousujohteisesta kehityksestä huolimatta Kauppalehden sivuilla oli sijaa kritiikille, etenkin puhuttaessa yhtiön tarjoamista sijoitusmahdollisuuksista.
  • Tommila, Miika (2000)
    Tässä tutkimuksessa selvitetään Suomen teollisuuden puunkäytön määrä sekä toimialoittain että käyttökohteittain vuosina 1845 - 1913 ja arvioidaan tähän kvantitatiiviseen aineistoon tukeutuen puun merkitystä Suomen teollisuudelle tuona ajanjaksona. Lisäksi analysoidaan teollisuuden puunkulutuksen vaikutusta metsänkäyttöön ja sen merkitystä Suomen teollistumiselle. Riittävän aikaperspektiivin takaamiseksi tarkastelu on aloitettu Suomen teollistumisen alkuvaiheista ja ulotettu autonomian ajan viimeiseen rauhanvuoteen asti. Tutkimustyön keskeinen osa on ollut puunkäytön arviointimenetelmien kehittäminen, sillä valmiita lukuja aiheesta on ollut saatavilla vain lyhyiltä jaksoilta ja harvoilta toimialoilta. Arviointi on perustunut ensisijaisesti korvikesarjoihin ja ominaiskulutuskertoimiin. Erityistä huomiota on kiinnitetty mittayksiköiden ja muuntokertoimien tarkkuuteen sekä tärkeimpien toimialojen - paperi-, metalli- ja etenkin sahateollisuuden - aikasarjojen luotettavuuteen. Metodologisesti opinnäyte edustaa makrotason ilmiöihin keskittyvää kliometristä tutkimussuuntausta. Tutkimuksessa on tarvittu varsin laajaa lähdeaineistoa. Arkistolähteiden, erinäisten tilastojulkaisujen ja julkaisemattomien tutkimusaineistojen lisäksi hyödyllisiä ovat olleet yritys- ja toimialahistoriat, tekniikan historiaa koskevat teokset, varhaiset puun- ja energiankäyttötutkimukset sekä Suomen Pankin kasvututkimushankkeen julkaisut. Teollistuminen lisäsi voimakkaasti sekä energian että raaka-aineiden kulutusta. Puuta käytettiin kumpaankin tarkoitukseen - sillä oli teollistumisessa strateginen kaksoisrooli. Vuosina 1845 - 1913 Suomen teollisuuden puunkäyttö yli 30-kertaistui ja kohosi liki 17 miljoonaan kiintokuutiometriin. Laajat metsävarat olivat tämän kehityksen ensimmäinen edellytys, mutta myös muita tekijöitä tarvittiin. Lainsäädännön ja elinkeinopolitiikan muutos, tuotantotekniset innovaatiot, teollisuustuotannon voimakas kasvu ja kuljetusolojen kohentuminen olivat niistä tärkeimmät. Puun raaka-ainekäyttö keskittyi saha- ja paperiteollisuuteen. Jalostusarvon muutoksella mitattuna samat toimialat myös menestyivät parhaiten koko teollisuudessa. Polttoaineena puuta sen sijaan käytettiin kaikilla toimialoilla. Teollisuudelle vesivoima oli kuitenkin miltei puun veroinen energianlähde, sillä kummankin osuudet teollisuuden yhteenlasketusta energiankulutuksesta vuosina 1845 - 1913 olivat 45 %:n tuntumassa. Vesivoiman käyttö oli kuitenkin keskittynyt voimakkaasti yhdelle tuotannonalalle - puuhiomoihin. Kaiken kaikkiaan vain kemianteollisuudessa puulla ei ollut merkittävää strategista asemaa. Puu oli Suomen teollisuuden tärkein raaka-aine ja vesivoiman ohella sen pääenergianlähde - yksi teollisuuden kasvun avaintekijöistä. Teollisuus kohosi tutkimusajanjaksona mitättömästä suurimmaksi puunkäyttäjäksi. Tämä muutti sekä metsänkäyttöä että metsätaloutta ja heijastui koko kansantalouteen. Sahateollisuuden laaja puunkysyntä kohdistui järeisiin, vanhoihin mäntytukkeihin, ja toimiala olikin pääsyyllinen vanhojen metsien tuolloiseen vähentymiseen. Teollisuuden puunkysyntä loi metsille rahallista arvoa, mikä kohotti kansallisvarallisuutta, laajensi rahataloutta ja lisäsi ostovoimaa maaseudulla. Metsät alettiin nähdä uudessa valossa, arvokkaana omaisuutena.
  • Seppälä, Jyri; Heinonen, Tero; Pukkala, Timo; Kilpeläinen, Antti; Mattila, Tuomas; Myllyviita, Tanja; Asikainen, Antti; Peltola, Heli (Elsevier, 2019)
    Journal of Environmental Management 247 (2019), 580-587
    A displacement factor (DF) may be used to describe the efficiency of using wood-based products or fuels instead of fossil-based ones to reduce net greenhouse gas (GHG) emissions. However, the DFs of individual products and their production volumes could not be used alone to evaluate the climate impacts of forest utilization. For this reason, in this study we have developed a methodology to assess a required displacement factor (RDF) for all wood products and bioenergy manufactured and harvested in a certain country in order to achieve zero CO2 equivalent emissions from increased forest utilization over time in comparison with a selected baseline harvesting scenario. Input data for calculations were produced with the simulation model, Monsu, capable of predicting the carbon stocks of forests and wood-based products. We tested the calculations in Finnish conditions in a 100-year time horizon and estimated the current average DF of manufactured wood-based products and fuels in Finland for the interpretation of RDF results. The results showed that if domestic wood harvesting will be increased by 17–33% compared to the basic scenario, the RDF will be 2.0 to 2.4 tC tC−1 for increased wood use in 2017–2116. However, the estimated average DF of manufactured wood-based products and fuels currently in Finland was less than 1.1 tC tC−1. The results indicate strongly that the increased harvesting intensity from the current situation would represent a challenge for the Finnish forest-based bioeconomy from the viewpoint of climate change mitigation. For this reason, there is an immediate need to improve reliability and applicability of the RDF approach by repeating corresponding calculations in different circumstances and by improving estimations of DFs on country levels.
  • Johnstone, Phil; Rogge, Karoline S.; Kivimaa, Paula; Farné Fratini, Chiara; Primmer, Eeva (Elsevier, 2021)
    Energy Research & Social Science 74
    Industrial policy has re-emerged as an area of policy discussion in recent years, but the characteristics and role of industrial policy vary across national contexts. Particularly, the role of industrial policy in the ongoing energy transitions of different countries has received little attention. We introduce an analytical framework to explore the relationship between industrial policy and different energy policy trajectories and apply this framework in an empirical analysis of the perceptions of key stakeholders in the energy sector in Germany, the United Kingdom and Denmark. We identify four key elements of industrial policy – industrial visions, industrial policy instruments, industrial policy governance, and employment concerns – and based on these analyse perceptions of how industrial policy has facilitated changes in the energy system of the three countries. We find significant differences in industrial policy styles for low-carbon transitions, reflecting broader differences in political institutions and cultures. Our analysis shows how sustainability transitions relate to industrial policy, and which elements can act as enablers and barriers to low-carbon transitions.
  • Tohka, Antti; Karvosenoja, Niko (Finnish Environment Institute, 2006)
    Reports of the Finnish Environment Institute 21/2006
  • Wessberg, Nina; Seppälä, Jyri; Molarius, Riitta; Koskela, Sirkka; Pennanen, Jaana; Silvo, Kimmo; Kekoni, Pirkko (Suomen ympäristökeskus, 2006)
    Suomen ympäristö 2/2006
    Häiriöpäästöjen hallinta on riskien hallintaa, jossa keskeinen hallinnan keino on riskianalyysi. Riskianalyysin avulla tunnistetaan ja arvioidaan riskit sekä niiden hallintaan tarvittavat toimenpiteet. Tässä raportissa tarkastellaan laitoskohtaista teollisen toiminnan häiriöpäästöjen ympäristöriskien arviointia. Hankkeessa laadittiin ns. YMPÄRI-suositukset hyvän ympäristöriskianalyysin sisällöstä ja terminologiasta sisältäen keskeiset häiriöpäästöjen ympäristöriskianalyysien tekemisen avuksi kehitetyt työkalut. Suomen ympäristökeskuksen, Turvatekniikan keskuksen ja VTT:n yhteistyö sekä haastattelut ja hankkeessa järjestetyt työpajat tarjosivat laajalle joukolle viranomaisia, konsultteja, johtamisjärjestelmäsertifioijia ja yritysedustajia mahdollisuuden kommentoida ja vaikuttaa ympäristöriskianalyysin sisällön määrittämiseen. YMPÄRI-suositusten avulla toimijat voivat varmistua siitä, että analyysi täyttää sekä ympäristö- että kemikaalivalvontaviranomaisten, kuin myös johtamisjärjestelmiä arvioivien sertifiointielimien vaatimukset. YMPÄRI-suosituksessa nojaudutaan vahvasti riskianalyysitekniikoiden hyödyntämiseen järjestelmällisessä riskien tunnistamisessa. Todennäköisyyden ja seurausten arvioimiseen annetaan selkeät ohjeet ja työkalut - ympäristöriskien seurausmatriisi ja arvottamismatriisi. Molemmat matriisit sisältävät jo valmiiksi näkemykset riskien hyväksyttävyydestä. Jatkohankkeessa on tarkoitus testata YMPÄRI-suosituksia muutamassa teollisuuslaitoksessa, tarvittaessa parantaa niitä ja laatia tietokonepohjainen ohjelma ympäristöriskianalyysien tekemisen avuksi.
  • Paalanen, Essi (Kaakkois-Suomen ympäristökeskus, 2009)
    KASra 3/2009
    Työssä selvitetään Kaakkois-Suomen kasvihuonekaasupäästöt ja nielut eli kasvihuonekaasutase vuodelle 2007. Kaikki päästöarvot on kerätty Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen tekemistä ECOREG-laskelmista. Nielut on selvitetty laskennallisesti. Merkittävin päästöjen tuottaja molemmissa maakunnissa on teollisuus. Liikenne, maatalous ja energiantuotanto tulevat perässä. Metsät ovat ylivoimaisesti suurin nielu, ne kattavat molemmissa kunnissa yli 80 % nieluista. Kunnista vapautuu päästöjä hiilidioksidiekvivalentteina 1,2–1,9 miljoonaa tonnia.
  • Koskela, Sirkka; Seppälä, Jyri; Hiltunen, Marja-Riitta; Mattila, Tuomas (Suomen ympäristökeskus, 2006)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5/2006
  • Koutaniemi, Mikko (2003)
    Työssä tutkitaan Suomen teollisuustuotannon alueellista kehitystä vuosina 1975–2000. Tutkimuskysymys jakaantuu toimiala- ja maakuntanäkökulmaan. Toimialanäkökulmassa tarkastellaan Suomen teollisuustuotannon erikoistuneisuutta sekä toimialojen keskittyneisyyttä maakunnissa. Maakuntanäkökulmassa tarkastellaan Suomen teollisuustuotannon maakunnallisen keskittyneisyyttä sekä maakuntien teollisuustuotannon erikoistuneisuutta. Pääasiallinen aineisto koostuu Tilastokeskuksen aluetilinpidosta vuosille 1995–2000* sekä teollisuutta koskevasta erikoisselvityksestä vuosille 1975–94. Aluetilinpito ja erityisselvitys muodostavat yhtenäisen aineiston vuosille 1975–2000. Tämä kokonaisuus on ensikertaa tutkimuskäytössä tässä työssä. Sekä teollisuustuotannon toimialojen keskittyneisyyden että maakuntien erikoistuneisuuden erot ovat olleet suuria. Maakuntien erikoistuneisuus on ollut pääsääntöisesti voimakkaampaa kuin koko maan. Varhaisemmalla tuotannon sijainnilla on ollut merkitystä myöhemmälle kehitykselle. Toimialojen erilaisilla kasvunopeuksilla on siten ollut vaikutusta maakuntien teollisuustuotannon rakennemuutoksiin. Maakuntien teollisuustuotannon erikoistuneisuuden muutokset todettiin voimakkaammiksi kuin teollisuuden toimialojen keskittyneisyyden muutokset. Suomen teollisuustuotannon toimialoittainen ja maakunnallinen muutos voidaan jaetaan kolmeen vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa muutos oli maltillista. Se ajoittui vuosiin 1975–90. Teollisuustuotannon erikoistuneisuuden muutos oli hidasta. Maakunnallinen keskittyneisyys laski 1970-luvun lopun, sahasi 1980-luvun ensimmäisen puoliskon ja kääntyi jälleen laskuun 80-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Toinen vaihe ajoittui vuosiin 1991–94. Teollisuustuotannon erikoistuneisuus kasvoi muutamana vuotena entistä jyrkemmin. Kasvu tasoittui ennen vuosikymmenen puoliväliä. Maakunnallinen keskittyneisyys laski edelleen. Keskittyneisyyden laskun ajoittuminen kasvavan teollisuustuotannon aikaan johtui tuotannoltaan suurimpien maakuntien hitaasta toipumisesta. Kolmannessa vaiheessa sekä teollisuustuotannon toimialoittainen että maakunnallinen muutos oli voimakasta. Koko teollisuustuotannon erikoistuneisuus lähti jyrkkään kasvuun vuonna 1997. Toimialarakenteen muutoksessa sähköteknisen teollisuuden kasvu oli jättänyt kaikki muut toimialat jo aiemmin. Harvoihin maakuntiin sijoittunut sähkötekninen teollisuus käänsi pääosan aiemmissa vaiheissa hyvin menestyneistä maakunnista hitaamman kasvun alueiksi. 1990-luvun lopulla osa perinteisen teollisuustuotannon alueista Etelä-Suomessa oli palannut tuotannon kasvun huipulle. Sähköteknisen teollisuuden tuotannon keskittynyt kasvu veti myös teollisuustuotannon maakunnallisen keskittyneisyyden kasvuun. Maakuntien väestöosuuksien muutoksilla ja teollisuustuotannon kasvueroilla oli molemmilla vaikutuksensa henkeä kohden laskettavaan teollisuustuotantoon. Erot eivät hävinneet. Heikoimmat alueet keskittyivät Itä-Suomen suuralueelle sekä Etelä-Pohjanmaalle ja Ahvenanmaalle. Vahvimmat alueet keskittyivät etelään ja Manner-Suomen rannikolle. Kokonaisuudessaan henkeä kohden laskettavan teollisuustuotannon maakunnalliset erot kutistuivat variaatiokertoimen perusteella.
  • Salminen, Jani; Tikkanen, Sarianne; Koskiaho, Jari (Suomen ympäristökeskus, 2017)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 16/2017
    Tämä raportti sisältää Kohti vesiviisasta kiertotaloutta –hankkeen keskeiset tulokset, havainnot ja johtopäätökset. Raportti sisältää kokonaisvaltaisen synteesin kiertotalouden ja vesikysymysten kytkennöistä, yhteensovittamisesta ja yhtäaikaisesta optimoinnista. Kiertotaloudella tarkoitetaan talousjärjestelmää, jossa tuotteisiin sisältyvä arvo ja luonnonvarat pidetään tuottavassa käytössä mahdollisimman pitkään. Tavoitteena on vastata globaaleihin ja paikallisiin kestävyysongelmiin, joista yksi keskeisimpiä on puhtaan makean veden riittävyys. Vesiviisaassa kiertotaloudessa vettä käytetään tehokkaasti sen hukka minimoiden, veteen sen käytön aikana liuenneet aineet ja sitoutunut energia otetaan talteen ja palautetaan kiertoon. Kiertotalouden veteen kohdistuvat riskit hallitaan ja pinta-, meri- ja pohjavesiekosysteemeihin kohdistuvia paineita vähennetään. Vesiviisaan kiertotalouden ratkaisut liittyvät näihin teemoihin; veden hukan vähentämiseen, veden käytön tehostamiseen, aineiden ja energian talteenottoon ja veden kierrättämiseen ja uudelleenkäyttöön. Vesiin ja vesivaroihin liittyvien kestävyysongelmien ratkaisemisessa myös kulutusvalinnoilla ja sekä yksityisen että julkisen sektorin hankinnoilla on keskeinen merkitys. Hankeraportissa kuvataan veden ja vesiekosysteemien kytkennät veteen. Keskeisenä esittämisen tapana toimii aiheesta tuotettu infograafi ja sen sisältöjä avaavat tekstit. Vesiviisas kiertotalous on konseptina uusi ja sen hahmottaminen edellyttää tarkkaa käsitystä vesien käytön ja kuormituksen nykytilasta. Tässä raportissa esitetään hankkeessa laaditun, käyttöön otettua vettä (tekninen vesi) koskevan vesitilinpidon tulokset ja niiden pohjalta lasketut vesitehokkuuden tunnusluvut. Teknisellä vedellä tarkoitetaan ihmisen ekosysteemistä teknosysteemiin tyypillisesti pumppaamalla ottamaa vettä. Tarkastelu kattaa koko Suomen kansantalouden 150 toimialan jaotuksella. Fosfori- ja typpikuormituksen osalta esitetään tarkennettu arvio eri toimialojen aiheuttamasta vesistökuormituksesta. Lisäksi on arvioitu tuontituotteiden aiheuttamaa vedenkulutusta. Vesiviisaan kiertotalouden ratkaisuja ja niihin liittyviä ohjauskeinomahdollisuuksia on tarkasteltu veden kannalta keskeisten, vesi-intensiivisten toimialojen kautta. Ohjauskeinojen osalta on painotettu kansainvälisiä esimerkkejä ja raportti sisältää esimerkkikuvauksia olemassa olevista vesiviisaan kiertotalouden ratkaisuista. Elintarvikeketjun kiertotalouteen liittyviä tarpeita ja mahdollisuuksia kuvataan Etelä-Satakunnan Pyhäjärviseudun tapaustarkastelun kautta. Raportin lopussa esitetään 12 johtopäätöstä vesiviisaasta kiertotaloudesta, sen tavoitteista ja niiden edistämisestä.
  • Vuori, Kari-Matti; Swanljung, Tea; Aaltonen, Eeva-Kaarina; Kalliolinna, Marjo; Jokela, Sinikka (Suomen ympäristökeskus, 2009)
    Suomen ympäristö 1/2009
    Kokkolaan on keskittynyt Pohjoismaiden merkittävin metalli- ja kemian alan teollisuus. Kokkolan edustan merialuetta kuormittavat teollisuuden päästöt sekä Kokkolan kaupunki. Jätevedet sisältävät mm. raskasmetalleja sekä orgaanisia yhdisteitä. Myös Perhonjoen kautta huuhtoutuu merialueelle erityisesti ylivirtaamakausina metalleja, jotka ovat  seurausta valuma-alueen happamien sulfaattimaiden (HS-maat) kuivatuksista. Merialuetta on tarkkailtu yli 30 vuoden ajan. Teollisuuden metallipäästöt ovat tänä aikana pudonneet murto-osaan lähtötilanteesta. HS-maiden metallikuormien suhteellinen osuus on kasvanut. Eliöiden ja sedimenttien metallitasot ovat laskeneet, mutta ovat edelleen kohonneita. Pohjaeläinlajistossa on ollut viitteitä  toksisuudesta. Ympäristölainsäädäntö korostaa entistä painokkaammin tarvetta arvioida ihmisen toimista aiheutunutta ekologista haittaa. Tätä varten tulee selvittää missä määrin ekosysteemit ja niiden osat altistuvat haittatekijöille ja minkälaisia vaikutuksia altistumisesta seuraa. Tältä pohjalta voidaan arvioida riskien mittakaavaa ja merkitystä sekä suunnata ja kehittää tarkkailuohjelmia  ja ympäristönsuojelutoimenpiteitä. Osana Kokkolan edustan velvoitetarkkailuohjelmaa käynnistettiin ensimmäisen kerran vuonna 2005 ekotoksikologinen tutkimus ja ekologinen riskinarvio.   Tutkimuksessa tarkasteltiin Kokkolan edustan sedimenttien altistumista haitallisille aineille sekä niiden aiheuttamaa akuuttia ja kroonista toksisuutta. Kohteena olivat syvännepohjat, jotka käsittivät tehtaiden edustat ja ulommat kohteet  sekä Perhonjoen edustan (HS-maiden vaikutus).  Altistuksen indikaattorina olivat sedimenttien raskasmetallipitoisuudet, joita verrattiin saastuneiden maiden raja-arvoihin ja tavoitetasoihin. Akuutin toksisuuden testaukseen käytettiin valobakteeritestiä (SFS-EN ISO 11348). Kroonista toksisuutta arvioitiin surviaissääskien epämuodostumia hyödyntävällä tutkimuksella. Altistumis- ja vaikutusprofiilien yhteistarkastelun perustella laadittiin riskiarvio näyteasemittain. Uloimmassa kohteessa (n. 7 km päästölähteistä) riski oli alhainen, tehtaiden edustalla lievästi kohonnut – kohtalainen, Perhonjoen edustalla alhainen – kohtalainen. Riski oli korkea kohteessa mikä tulkittiin ruoppausmassojen vaikuttamaksi alueeksi. Tutkimus osoitti, että Kokkolan edustan merialueen sedimentissä haitallisten aineiden pitoisuudet ovat tasolla, joka aiheuttaa pohjaeläinyhteisölle paikoin merkittäviä toksisuushaittoja. Haittoja aiheuttavat sekä piste- että hajakuormitus. Haitta-aineita olivat mm. Hg, Cd, Zn ja As. Tämä tutkimus on tiettävästi ensimmäinen Suomessa tehty surviaissääskien epämuodostumista hyödyntävä tutkimus merialueelta. Määritysmenetelmä oli herkkä ja vaikutti soveltuvan myös velvoitetarkkailuna toteutettavaan haitallisten aineiden seurantaan  rannikkovesissä. Surviaissääskien keruu maastosta osoittautui kuitenkin työlääksi. Näytteistä saatujen yksilöiden pieni määrä ja epätasainen jakautuminen näyteasemien ja tutkittujen sukujen välille heikensivät tulosten luotettavuutta. Jatkossa sedimenttinäytteiden toksisuutta tulisi selvittää surviaissääskien morfologisiin häiriöihin perustuvina laboratoriotesteinä. Tällöin voidaan vakioida altistettavien eläinten määrä ja laji. Näin saadaan luotettavampi kuva toksisuushaittojen luonteesta, ajallisesta ja paikallisesta vaihtelusta ja haittojen kehityksestä. Tarkkailuja tulisi kehittää kokonainaisuutena, missä käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu muodostavat ERA (Ekologinen riskianalyysi) -prosessia hyödyntävän kokonaisuuden. Painotusten tulisi vaihdella toisiaan tukien ja toksisuuden testauksen ja aineiden tunnistamisen edetä johdonmukaisesti.
  • Luukkonen, Antti (2003)
    Tutkielmassa selvitetään empiirisesti, esiintyykö Suomen teollisuussektorilla mies- ja naistoimihenkilöiden välillä palkkaeroja samasta työstä eli palkkadiskriminaatiota. Sama työ määritellään hyvin tiukasti eli lähes 300 muuttujan avulla, ja samalla johdetaan uusi tapa ottaa huomioon toimihenkilöiden palkanmuodostuksen kannalta keskeiset työn vaativuusluokitukset. Palkkadiskriminaation analyysi perustuu erittäin laajaan Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton palkka-aineistoon vuodelta 2000. Työn teoreettisena taustana on inhimillisen pääoman teoria, ja menetelmänä käytetään kovarianssianalyysiä. Teollisuussektorin toimihenkilöillä esiintyy palkkaeroja samaa työtä tekevien miesten ja naisten välillä. Suuruudeltaan tämä palkkadiskriminaatio on tyypillisessä toimihenkilötehtävässä noin 8 log-prosenttia. Loppuosa eli noin kaksi kolmannesta sukupuolten keskipalkkojen välisestä erosta johtuu miesten ja naisten erilaisista henkilökohtaisista ominaisuuksista ja eroista heidän työnsä piirteissä. Arvio palkkadiskriminaatiosta on aiempia palkkaerotutkimuksia selvästi alempi. Tutkielmassa esitellään myös uusi tapa havainnollistaa palkkasyrjintää. Sen mukaan naisten tulisi hankkia noin kuusi vuotta miehiä enemmän työkokemusta, jotta he muuten samanlaisessa työssä saisivat samaa palkkaa. Palkkadiskriminaatio riippuu yli 20 tekijästä, joista sukupuolten erilainen ikäkohtelu on selvästi voimakkain yksittäinen syrjintää aiheuttava palkanmuodostuksen piirre. Miehet ja naiset aloittavat työuransa likimain samasta tilanteesta, mutta iän tuoma työkokemus kasvattaa miesten palkkaa huomattavasti nopeammin kuin naisten. Toimihenkilön kohtaama palkkasyrjintä keskimäärin kasvaa, jos hänen työyksikkönsä on selvästi ympäristöään naisvaltaisempi, ja toimihenkilön palkan poikkeama keskipalkasta vaikuttaa diskriminaatioon samalla tavalla. Palkkasyrjintä on alhaisinta mediaanipalkan lähellä olevissa tuloluokissa ja suurinta hyvin matalasti tai korkeasti palkatuissa tehtävissä. Tutkielmassa saatiin myös epäsuoraa näyttöä siitä, että työnantajan vaihto muodostaa ylimääräisen riskin naisten palkkakehitykselle.
  • Heikkilä, Ilkka; Huumo, Mikko; Siitonen, Sari; Seitsalo, Pirkko; Hyytiä, Hille (Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristö 51/2008
    Tämä julkaisu perustuu kansallisen energiatehokkuuden BAT-toimialaryhmän päätökseen teettää suomenkielinen ja Suomen oloihin sovellettu versio energiatehokkuuden BAT-vertailuasiakirjan keskeisestä sisällöstä. Julkaisu on tehty Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) toimeksiannosta ja sitä on ohjannut SYKEn, ympäristöministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön, Motiva Oy:n, Metsäteollisuus ry:n, Teknologiateollisuus ry:n ja Energiateollisuus ry:n edustajista koostunut ryhmä. Työn vastuullisena tekijänä on ollut Pöyry Energy Oy. Energiatehokkuuden vertailuasiakirja on laaja horisontaalinen asiakirja, jossa on käsitelty energiatehokkuuden parantamista yrityksen tai toimipaikan tasolla. Energiatehokkuuden vertailuasiakirjan rakenne poikkeaa muista vertailuasiakirjoista, koska siinä ei oteta kantaa parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla saavutettaviin energian kulutus- tai päästötasoihin. Asiakirjassa esitellyt tekniikat ja niitä tukevat esimerkit on valittu niin, että niitä voitaisiin hyödyntää laajasti eri teollisuuden aloilla. Energiatehokkuuden vertailuasiakirjan tärkeimmät viestit energiatehokkuuden saavuttamiseksi ovat: - Energiatehokkuuden vertailuasiakirjaa tulee käyttää sektorikohtaisten ja muiden vertikaalisten vertailuasiakirjojen rinnalla määriteltäessä tarkasteltavan toiminnan parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa IPPC-direktiivin soveltamisalan laitoksiin ja toimintoihin. - Energiatehokkuuden vertailuasiakirjan tavoitteena on linkittää yhteen energiatehokkuuden kokonaisvaltainen johtamisjärjestelmä aina laitostason laitteiden parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan asti. - Vertailuasiakirja selventää energiatehokkuuden ja energialajien määritelmiä, käy läpi hyödyllisiä energiatehokkuuden mittareita ja niiden käyttöä laitostasolla sekä laitosten energiatehokkuuden vertailua. - Suomessa on laaja eri aloja kattava energiatehokkuussopimusjärjestelmä, jota julkaisu esittelee. Lisäksi teollisuuden ja energiatuotannon yritysten suomalaista energiatehokkuusjärjestelmää ETJ:tä on haluttu erityisesti tuoda raportissa esille. Myös keskeisimmät energiakäytön analyysimenetelmät on kuvattu keinona energiatehokkuuden nykytilan selvittämiseksi ja jatkuvan parantamisen edellytysten luomiseksi. - Energiatehokkuuden vertailuasiakirja määrittelee parhaat käytettävissä olevat tekniikat energiatehokkuuden saavuttamiseksi järjestelmä-, prosessi- ja laitetasolla. Yksityiskohtaisten laitetason esimerkkien lisäksi vertailuasiakirja ottaa kantaa myös parhaan käytettävissä olevan tekniikan hyödyntämiseen laitostasolla esimerkiksi tehokkaan suunnittelun, toimintatapojen ja seurannan avulla.
  • Seitsalo, Pirkko; Silvo, Kimmo; Silander, Sirpa; Hyytiä, Hille; Sahivirta, Elise (Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 8/2008
  • Dahlbo, Helena; Vähä, Emmi; Turunen, Topi; Forsius, Kaj; Jouttijärvi, Timo; Järvinen, Eija; Månsson, Annika; Kalisz, Mariusz; Leuthold, Sandra; Kupits, Karl (Finnish Environment Institute, 2021)
    Reports of the Finnish Environment Institute 24/2021
    The main instrument at the EU level to control industrial releases is the Industrial Emissions Directive (IED), particularly through the publication of BAT reference documents (BREFs) for industrial sectors, which include a BAT conclusions chapter setting a reference for permit conditions throughout the EU for IED installations. The EU action plan for the Circular Economy states that Circular Economy in industry will be promoted through the BREF documents, but so far this aspect is not reflected in concrete requirements in BREFs. The aim of this study is to provide input on how circular economy issues can be addressed in the BREFs in accordance with this new EU policy in order to facilitate recycling, reuse and improve the uptake of secondary raw materials. A general finding is that CE objectives cannot be reached by amending single regulatory frameworks and, instead, a systematic review of the whole regulatory system is required. IED and BREFs can promote CE objectives only to a limited extent, but, however, more can be done by making better use of the existing mechanisms in a systematic way. Many BREFs already include BATs on waste recovery and treatment, but requirements promoting non-toxic cycles should be more concrete than at present. For example, cross-contamination of waste materials should be prevented through requirements on source separation in BREFs. More emphasis could also be put on the practical implementation of waste hierarchy, which is the leading principle in supporting efficient material cycles. The traditional scope of IED and BREFs covers a single industrial installation from gate to gate, whereas the promotion of CE requires life cycle thinking and better connections to upstream and downstream processes. HAZBREF-project recommends introducing a BAT for chemical inventory in sectoral BREFs to support information on the chemical content of the products throughout the whole supply chain. Product requirements may limit the use of secondary raw materials and quantitative BATs (BAT-AEPLs) in BREF documents are rarely feasible, but increased information on possibilities to use secondary raw materials would support the recovery of waste and prevent waste generation.
  • Ruotsalainen, Roosa (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän tutkielman aiheena on vuosien 1863–64 valtiopäivien rautatiekeskustelu. 1860-luvun alussa rautatiet eivät olleet vielä vakiinnuttaneet asemaansa Suomessa, ja aiheesta keskusteltiinkin valtiopäivillä vielä vilkkaasti. Säätyjen tehtävänä oli päättää rakennettaisiinko Helsingistä Hämeenlinnaan 1862 rakennetulta radalta seuraavaksi rataa Tampereelle vai Lahteen. Valtiopäivillä keskusteltiin Suomen tulevaisuudesta ja siitä, miten rautatiet siihen sopisivat. Tutkimuskysymykseni ovat siis: Miksi valtiopäiville valitut säätyjensä edustajat näkivät rautatiet tärkeänä osana Suomen tulevaisuutta? Minkälaisia tarpeita niiden ajateltiin muuttuvassa maailmassa palvelevan? Päälähteenäni käytän säätyjen istuntojen pöytäkirjoja kyseisiltä valtiopäiviltä. Rautateiden rakentaminen oli pitkälti taloudellinen kysymys. Rautatiet olivat kallis investointi, ja toisaalta rautateiden avulla voitiin saavuttaa kaupankäynnin vilkastumista ja siten myös talouskasvua. Valtiopäivämiehet pitivät Suomea köyhänä maana, ja suurin osa koki, että rautateistä voisi olla avuksi Suomen talousahdinkoon. Nopeita voittoja ei kuitenkaan odotettu, vaan muutokset näkyisivät vasta kun enemmän ratoja olisi saatu rakennettua. Osa ajatteli, että rautateiden rakentaminen oli pois erityisesti maanviljelyksen auttamisesta. Maanviljelys olisi saatava jaloilleen ennen kuin voitiin rakentaa rautateitä. Valtiopäivien koolle kutsuminen ensimmäisen kerran sitten vuoden 1809 asetti paineita edustajille saada muutosta ja uudistuksia aikaan. Keinot niiden aikaansaamiseksi vaihtelivat kuitenkin säädystä ja edustajasta toiseen. Rautatiekysymystä käsiteltiin valtiopäivillä pitkälti talousvaliokunnan mietinnön pohjalta. Siinä talousvaliokunta oli eritellyt eri ratalinjojen etuuksia ja vertaillut niitä toisiinsa. Argumentit Lahden radan puolesta koostuivat pitkälti siitä, että rataa voitaisiin jatkaa itään ja edelleen Pietariin, josta Suomella olisi ratayhteys muuhun Eurooppaan. Suomen vesireitit ulkomaille jäätyivät usein talvisin, joten tarve maayhteydelle oli suuri. Tampereen paremmuutta perusteltiin usein kotimaan yhteyksillä, ja erityisesti Tampereelta jatkettavan Pohjanmaan yhteydellä. Tampere oli myös Suomen tärkein teollisuuspaikkakunta, jonka yhteys rannikolle ja sitä myöten ulkomaille oli tärkeää viennin ja tuonnin kannalta. Valtiopäivillä keskusteltiin myös Turun ja Porvoon radoista, mutta niiden kannatus jäi säädyissä vähemmälle. 1860-luvulla valtiopäivien käytänteet eivät olleet vielä vakiintuneet, ja keskustelussa valtiopäivämiesten henkilökohtaisilla mielipiteillä oli paljon sijaa. Maan etu oli kuitenkin asia, jota kaikki kokivat ajavansa puolustamalla rautateitä. Maan edusta ei kuitenkaan käyty avointa keskustelua, ja edustajilla oli selkeästi eri mielipiteitä siitä, mihin suuntaan Suomea tulisi viedä, ja millä tavalla rautatiet istuisivat Suomen tulevaisuuteen.
  • Suhr, Michael; Forsius, Kaj; Mehtonen, Jukka; Aust, Nannett; Vähä, Emmi; Moltmann, Johann F.; Månsson, Annika; Järvinen, Eija (Finnish Environment Institute, 2021)
    Reports of the Finnish Environment Institute 48/2021
    On the EU level the main instrument to control industrial releases is the Industrial Emissions Directive (IED), particularly through the publication of BAT Reference documents (BREFs) and the corresponding key chapter, the BAT conclusions. The objective of the IED is to achieve a high level of environmental protection as a whole. This target can only be achieved when the BREFs include all chemicals and substances used in or potentially released from industrial processes, both the ones that have already been identified as hazardous and regulated, as well as the less known and non-regulated ones. At the centre of this report is the analysis of the information exchange under the IED, which results in BREFs and corresponding BAT conclusions. This report proposes how relevant information on chemicals used in or released from industrial processes can be more systematically addressed during BREF reviews. Special emphasis is given to possibilities to better use the available data generated in the context of other pertinent EU legislation such as REACH and POPs Regulation and Water Framework Directive (WFD). The HAZBREF project recommends further systemic cooperation and exchange of information between the European IPPC Bureau coordinating the BREF work and chemical experts from REACH, WFD and the POP convention community. To identify the hazardous chemicals relevant for a given industrial sector and to strengthen the measures to control them, BREF reviews require extended frontloading, systematic identification of chemicals and reinforcing the BREF Technical Working Group (TWG) with knowledge on chemicals. The HAZBREF project further recommends including a specific chapter on chemicals in all BREFs and BAT conclusions and proposes the key topics to be addressed. The proposals of this report seem to fall within a favourable political context with the recently published European Green Deal that defines a new policy framework requiring a deep transformation for the EU’s economy for a sustainable future. One of the key commitments of the EGD is the EU’s zero pollution ambition for a non-toxic environment, which is supported by the Chemicals Strategy for Sustainability published in October 2020. The proposals made by the HAZBREF project would further strengthen the future BAT conclusions and support the IED in achieving the abovementioned EU policy objectives.
  • Kortesharju, Mirja; Kortesharju, Jouko (Suomen metsätieteellinen seura, 1989)