Browsing by Subject "teollisuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 32
  • Tommila, Miika (2000)
    Tässä tutkimuksessa selvitetään Suomen teollisuuden puunkäytön määrä sekä toimialoittain että käyttökohteittain vuosina 1845 - 1913 ja arvioidaan tähän kvantitatiiviseen aineistoon tukeutuen puun merkitystä Suomen teollisuudelle tuona ajanjaksona. Lisäksi analysoidaan teollisuuden puunkulutuksen vaikutusta metsänkäyttöön ja sen merkitystä Suomen teollistumiselle. Riittävän aikaperspektiivin takaamiseksi tarkastelu on aloitettu Suomen teollistumisen alkuvaiheista ja ulotettu autonomian ajan viimeiseen rauhanvuoteen asti. Tutkimustyön keskeinen osa on ollut puunkäytön arviointimenetelmien kehittäminen, sillä valmiita lukuja aiheesta on ollut saatavilla vain lyhyiltä jaksoilta ja harvoilta toimialoilta. Arviointi on perustunut ensisijaisesti korvikesarjoihin ja ominaiskulutuskertoimiin. Erityistä huomiota on kiinnitetty mittayksiköiden ja muuntokertoimien tarkkuuteen sekä tärkeimpien toimialojen - paperi-, metalli- ja etenkin sahateollisuuden - aikasarjojen luotettavuuteen. Metodologisesti opinnäyte edustaa makrotason ilmiöihin keskittyvää kliometristä tutkimussuuntausta. Tutkimuksessa on tarvittu varsin laajaa lähdeaineistoa. Arkistolähteiden, erinäisten tilastojulkaisujen ja julkaisemattomien tutkimusaineistojen lisäksi hyödyllisiä ovat olleet yritys- ja toimialahistoriat, tekniikan historiaa koskevat teokset, varhaiset puun- ja energiankäyttötutkimukset sekä Suomen Pankin kasvututkimushankkeen julkaisut. Teollistuminen lisäsi voimakkaasti sekä energian että raaka-aineiden kulutusta. Puuta käytettiin kumpaankin tarkoitukseen - sillä oli teollistumisessa strateginen kaksoisrooli. Vuosina 1845 - 1913 Suomen teollisuuden puunkäyttö yli 30-kertaistui ja kohosi liki 17 miljoonaan kiintokuutiometriin. Laajat metsävarat olivat tämän kehityksen ensimmäinen edellytys, mutta myös muita tekijöitä tarvittiin. Lainsäädännön ja elinkeinopolitiikan muutos, tuotantotekniset innovaatiot, teollisuustuotannon voimakas kasvu ja kuljetusolojen kohentuminen olivat niistä tärkeimmät. Puun raaka-ainekäyttö keskittyi saha- ja paperiteollisuuteen. Jalostusarvon muutoksella mitattuna samat toimialat myös menestyivät parhaiten koko teollisuudessa. Polttoaineena puuta sen sijaan käytettiin kaikilla toimialoilla. Teollisuudelle vesivoima oli kuitenkin miltei puun veroinen energianlähde, sillä kummankin osuudet teollisuuden yhteenlasketusta energiankulutuksesta vuosina 1845 - 1913 olivat 45 %:n tuntumassa. Vesivoiman käyttö oli kuitenkin keskittynyt voimakkaasti yhdelle tuotannonalalle - puuhiomoihin. Kaiken kaikkiaan vain kemianteollisuudessa puulla ei ollut merkittävää strategista asemaa. Puu oli Suomen teollisuuden tärkein raaka-aine ja vesivoiman ohella sen pääenergianlähde - yksi teollisuuden kasvun avaintekijöistä. Teollisuus kohosi tutkimusajanjaksona mitättömästä suurimmaksi puunkäyttäjäksi. Tämä muutti sekä metsänkäyttöä että metsätaloutta ja heijastui koko kansantalouteen. Sahateollisuuden laaja puunkysyntä kohdistui järeisiin, vanhoihin mäntytukkeihin, ja toimiala olikin pääsyyllinen vanhojen metsien tuolloiseen vähentymiseen. Teollisuuden puunkysyntä loi metsille rahallista arvoa, mikä kohotti kansallisvarallisuutta, laajensi rahataloutta ja lisäsi ostovoimaa maaseudulla. Metsät alettiin nähdä uudessa valossa, arvokkaana omaisuutena.
  • Tohka, Antti; Karvosenoja, Niko (Finnish Environment Institute, 2006)
    Reports of the Finnish Environment Institute 21/2006
  • Wessberg, Nina; Seppälä, Jyri; Molarius, Riitta; Koskela, Sirkka; Pennanen, Jaana; Silvo, Kimmo; Kekoni, Pirkko (Suomen ympäristökeskus, 2006)
    Suomen ympäristö 2/2006
    Häiriöpäästöjen hallinta on riskien hallintaa, jossa keskeinen hallinnan keino on riskianalyysi. Riskianalyysin avulla tunnistetaan ja arvioidaan riskit sekä niiden hallintaan tarvittavat toimenpiteet. Tässä raportissa tarkastellaan laitoskohtaista teollisen toiminnan häiriöpäästöjen ympäristöriskien arviointia. Hankkeessa laadittiin ns. YMPÄRI-suositukset hyvän ympäristöriskianalyysin sisällöstä ja terminologiasta sisältäen keskeiset häiriöpäästöjen ympäristöriskianalyysien tekemisen avuksi kehitetyt työkalut. Suomen ympäristökeskuksen, Turvatekniikan keskuksen ja VTT:n yhteistyö sekä haastattelut ja hankkeessa järjestetyt työpajat tarjosivat laajalle joukolle viranomaisia, konsultteja, johtamisjärjestelmäsertifioijia ja yritysedustajia mahdollisuuden kommentoida ja vaikuttaa ympäristöriskianalyysin sisällön määrittämiseen. YMPÄRI-suositusten avulla toimijat voivat varmistua siitä, että analyysi täyttää sekä ympäristö- että kemikaalivalvontaviranomaisten, kuin myös johtamisjärjestelmiä arvioivien sertifiointielimien vaatimukset. YMPÄRI-suosituksessa nojaudutaan vahvasti riskianalyysitekniikoiden hyödyntämiseen järjestelmällisessä riskien tunnistamisessa. Todennäköisyyden ja seurausten arvioimiseen annetaan selkeät ohjeet ja työkalut - ympäristöriskien seurausmatriisi ja arvottamismatriisi. Molemmat matriisit sisältävät jo valmiiksi näkemykset riskien hyväksyttävyydestä. Jatkohankkeessa on tarkoitus testata YMPÄRI-suosituksia muutamassa teollisuuslaitoksessa, tarvittaessa parantaa niitä ja laatia tietokonepohjainen ohjelma ympäristöriskianalyysien tekemisen avuksi.
  • Paalanen, Essi (Kaakkois-Suomen ympäristökeskus, 2009)
    KASra 3/2009
    Työssä selvitetään Kaakkois-Suomen kasvihuonekaasupäästöt ja nielut eli kasvihuonekaasutase vuodelle 2007. Kaikki päästöarvot on kerätty Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen tekemistä ECOREG-laskelmista. Nielut on selvitetty laskennallisesti. Merkittävin päästöjen tuottaja molemmissa maakunnissa on teollisuus. Liikenne, maatalous ja energiantuotanto tulevat perässä. Metsät ovat ylivoimaisesti suurin nielu, ne kattavat molemmissa kunnissa yli 80 % nieluista. Kunnista vapautuu päästöjä hiilidioksidiekvivalentteina 1,2–1,9 miljoonaa tonnia.
  • Koskela, Sirkka; Seppälä, Jyri; Hiltunen, Marja-Riitta; Mattila, Tuomas (Suomen ympäristökeskus, 2006)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5/2006
  • Koutaniemi, Mikko (2003)
    Työssä tutkitaan Suomen teollisuustuotannon alueellista kehitystä vuosina 1975–2000. Tutkimuskysymys jakaantuu toimiala- ja maakuntanäkökulmaan. Toimialanäkökulmassa tarkastellaan Suomen teollisuustuotannon erikoistuneisuutta sekä toimialojen keskittyneisyyttä maakunnissa. Maakuntanäkökulmassa tarkastellaan Suomen teollisuustuotannon maakunnallisen keskittyneisyyttä sekä maakuntien teollisuustuotannon erikoistuneisuutta. Pääasiallinen aineisto koostuu Tilastokeskuksen aluetilinpidosta vuosille 1995–2000* sekä teollisuutta koskevasta erikoisselvityksestä vuosille 1975–94. Aluetilinpito ja erityisselvitys muodostavat yhtenäisen aineiston vuosille 1975–2000. Tämä kokonaisuus on ensikertaa tutkimuskäytössä tässä työssä. Sekä teollisuustuotannon toimialojen keskittyneisyyden että maakuntien erikoistuneisuuden erot ovat olleet suuria. Maakuntien erikoistuneisuus on ollut pääsääntöisesti voimakkaampaa kuin koko maan. Varhaisemmalla tuotannon sijainnilla on ollut merkitystä myöhemmälle kehitykselle. Toimialojen erilaisilla kasvunopeuksilla on siten ollut vaikutusta maakuntien teollisuustuotannon rakennemuutoksiin. Maakuntien teollisuustuotannon erikoistuneisuuden muutokset todettiin voimakkaammiksi kuin teollisuuden toimialojen keskittyneisyyden muutokset. Suomen teollisuustuotannon toimialoittainen ja maakunnallinen muutos voidaan jaetaan kolmeen vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa muutos oli maltillista. Se ajoittui vuosiin 1975–90. Teollisuustuotannon erikoistuneisuuden muutos oli hidasta. Maakunnallinen keskittyneisyys laski 1970-luvun lopun, sahasi 1980-luvun ensimmäisen puoliskon ja kääntyi jälleen laskuun 80-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Toinen vaihe ajoittui vuosiin 1991–94. Teollisuustuotannon erikoistuneisuus kasvoi muutamana vuotena entistä jyrkemmin. Kasvu tasoittui ennen vuosikymmenen puoliväliä. Maakunnallinen keskittyneisyys laski edelleen. Keskittyneisyyden laskun ajoittuminen kasvavan teollisuustuotannon aikaan johtui tuotannoltaan suurimpien maakuntien hitaasta toipumisesta. Kolmannessa vaiheessa sekä teollisuustuotannon toimialoittainen että maakunnallinen muutos oli voimakasta. Koko teollisuustuotannon erikoistuneisuus lähti jyrkkään kasvuun vuonna 1997. Toimialarakenteen muutoksessa sähköteknisen teollisuuden kasvu oli jättänyt kaikki muut toimialat jo aiemmin. Harvoihin maakuntiin sijoittunut sähkötekninen teollisuus käänsi pääosan aiemmissa vaiheissa hyvin menestyneistä maakunnista hitaamman kasvun alueiksi. 1990-luvun lopulla osa perinteisen teollisuustuotannon alueista Etelä-Suomessa oli palannut tuotannon kasvun huipulle. Sähköteknisen teollisuuden tuotannon keskittynyt kasvu veti myös teollisuustuotannon maakunnallisen keskittyneisyyden kasvuun. Maakuntien väestöosuuksien muutoksilla ja teollisuustuotannon kasvueroilla oli molemmilla vaikutuksensa henkeä kohden laskettavaan teollisuustuotantoon. Erot eivät hävinneet. Heikoimmat alueet keskittyivät Itä-Suomen suuralueelle sekä Etelä-Pohjanmaalle ja Ahvenanmaalle. Vahvimmat alueet keskittyivät etelään ja Manner-Suomen rannikolle. Kokonaisuudessaan henkeä kohden laskettavan teollisuustuotannon maakunnalliset erot kutistuivat variaatiokertoimen perusteella.
  • Salminen, Jani; Tikkanen, Sarianne; Koskiaho, Jari (Suomen ympäristökeskus, 2017)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 16/2017
    Tämä raportti sisältää Kohti vesiviisasta kiertotaloutta –hankkeen keskeiset tulokset, havainnot ja johtopäätökset. Raportti sisältää kokonaisvaltaisen synteesin kiertotalouden ja vesikysymysten kytkennöistä, yhteensovittamisesta ja yhtäaikaisesta optimoinnista. Kiertotaloudella tarkoitetaan talousjärjestelmää, jossa tuotteisiin sisältyvä arvo ja luonnonvarat pidetään tuottavassa käytössä mahdollisimman pitkään. Tavoitteena on vastata globaaleihin ja paikallisiin kestävyysongelmiin, joista yksi keskeisimpiä on puhtaan makean veden riittävyys. Vesiviisaassa kiertotaloudessa vettä käytetään tehokkaasti sen hukka minimoiden, veteen sen käytön aikana liuenneet aineet ja sitoutunut energia otetaan talteen ja palautetaan kiertoon. Kiertotalouden veteen kohdistuvat riskit hallitaan ja pinta-, meri- ja pohjavesiekosysteemeihin kohdistuvia paineita vähennetään. Vesiviisaan kiertotalouden ratkaisut liittyvät näihin teemoihin; veden hukan vähentämiseen, veden käytön tehostamiseen, aineiden ja energian talteenottoon ja veden kierrättämiseen ja uudelleenkäyttöön. Vesiin ja vesivaroihin liittyvien kestävyysongelmien ratkaisemisessa myös kulutusvalinnoilla ja sekä yksityisen että julkisen sektorin hankinnoilla on keskeinen merkitys. Hankeraportissa kuvataan veden ja vesiekosysteemien kytkennät veteen. Keskeisenä esittämisen tapana toimii aiheesta tuotettu infograafi ja sen sisältöjä avaavat tekstit. Vesiviisas kiertotalous on konseptina uusi ja sen hahmottaminen edellyttää tarkkaa käsitystä vesien käytön ja kuormituksen nykytilasta. Tässä raportissa esitetään hankkeessa laaditun, käyttöön otettua vettä (tekninen vesi) koskevan vesitilinpidon tulokset ja niiden pohjalta lasketut vesitehokkuuden tunnusluvut. Teknisellä vedellä tarkoitetaan ihmisen ekosysteemistä teknosysteemiin tyypillisesti pumppaamalla ottamaa vettä. Tarkastelu kattaa koko Suomen kansantalouden 150 toimialan jaotuksella. Fosfori- ja typpikuormituksen osalta esitetään tarkennettu arvio eri toimialojen aiheuttamasta vesistökuormituksesta. Lisäksi on arvioitu tuontituotteiden aiheuttamaa vedenkulutusta. Vesiviisaan kiertotalouden ratkaisuja ja niihin liittyviä ohjauskeinomahdollisuuksia on tarkasteltu veden kannalta keskeisten, vesi-intensiivisten toimialojen kautta. Ohjauskeinojen osalta on painotettu kansainvälisiä esimerkkejä ja raportti sisältää esimerkkikuvauksia olemassa olevista vesiviisaan kiertotalouden ratkaisuista. Elintarvikeketjun kiertotalouteen liittyviä tarpeita ja mahdollisuuksia kuvataan Etelä-Satakunnan Pyhäjärviseudun tapaustarkastelun kautta. Raportin lopussa esitetään 12 johtopäätöstä vesiviisaasta kiertotaloudesta, sen tavoitteista ja niiden edistämisestä.
  • Vuori, Kari-Matti; Swanljung, Tea; Aaltonen, Eeva-Kaarina; Kalliolinna, Marjo; Jokela, Sinikka (Suomen ympäristökeskus, 2009)
    Suomen ympäristö 1/2009
    Kokkolaan on keskittynyt Pohjoismaiden merkittävin metalli- ja kemian alan teollisuus. Kokkolan edustan merialuetta kuormittavat teollisuuden päästöt sekä Kokkolan kaupunki. Jätevedet sisältävät mm. raskasmetalleja sekä orgaanisia yhdisteitä. Myös Perhonjoen kautta huuhtoutuu merialueelle erityisesti ylivirtaamakausina metalleja, jotka ovat  seurausta valuma-alueen happamien sulfaattimaiden (HS-maat) kuivatuksista. Merialuetta on tarkkailtu yli 30 vuoden ajan. Teollisuuden metallipäästöt ovat tänä aikana pudonneet murto-osaan lähtötilanteesta. HS-maiden metallikuormien suhteellinen osuus on kasvanut. Eliöiden ja sedimenttien metallitasot ovat laskeneet, mutta ovat edelleen kohonneita. Pohjaeläinlajistossa on ollut viitteitä  toksisuudesta. Ympäristölainsäädäntö korostaa entistä painokkaammin tarvetta arvioida ihmisen toimista aiheutunutta ekologista haittaa. Tätä varten tulee selvittää missä määrin ekosysteemit ja niiden osat altistuvat haittatekijöille ja minkälaisia vaikutuksia altistumisesta seuraa. Tältä pohjalta voidaan arvioida riskien mittakaavaa ja merkitystä sekä suunnata ja kehittää tarkkailuohjelmia  ja ympäristönsuojelutoimenpiteitä. Osana Kokkolan edustan velvoitetarkkailuohjelmaa käynnistettiin ensimmäisen kerran vuonna 2005 ekotoksikologinen tutkimus ja ekologinen riskinarvio.   Tutkimuksessa tarkasteltiin Kokkolan edustan sedimenttien altistumista haitallisille aineille sekä niiden aiheuttamaa akuuttia ja kroonista toksisuutta. Kohteena olivat syvännepohjat, jotka käsittivät tehtaiden edustat ja ulommat kohteet  sekä Perhonjoen edustan (HS-maiden vaikutus).  Altistuksen indikaattorina olivat sedimenttien raskasmetallipitoisuudet, joita verrattiin saastuneiden maiden raja-arvoihin ja tavoitetasoihin. Akuutin toksisuuden testaukseen käytettiin valobakteeritestiä (SFS-EN ISO 11348). Kroonista toksisuutta arvioitiin surviaissääskien epämuodostumia hyödyntävällä tutkimuksella. Altistumis- ja vaikutusprofiilien yhteistarkastelun perustella laadittiin riskiarvio näyteasemittain. Uloimmassa kohteessa (n. 7 km päästölähteistä) riski oli alhainen, tehtaiden edustalla lievästi kohonnut – kohtalainen, Perhonjoen edustalla alhainen – kohtalainen. Riski oli korkea kohteessa mikä tulkittiin ruoppausmassojen vaikuttamaksi alueeksi. Tutkimus osoitti, että Kokkolan edustan merialueen sedimentissä haitallisten aineiden pitoisuudet ovat tasolla, joka aiheuttaa pohjaeläinyhteisölle paikoin merkittäviä toksisuushaittoja. Haittoja aiheuttavat sekä piste- että hajakuormitus. Haitta-aineita olivat mm. Hg, Cd, Zn ja As. Tämä tutkimus on tiettävästi ensimmäinen Suomessa tehty surviaissääskien epämuodostumista hyödyntävä tutkimus merialueelta. Määritysmenetelmä oli herkkä ja vaikutti soveltuvan myös velvoitetarkkailuna toteutettavaan haitallisten aineiden seurantaan  rannikkovesissä. Surviaissääskien keruu maastosta osoittautui kuitenkin työlääksi. Näytteistä saatujen yksilöiden pieni määrä ja epätasainen jakautuminen näyteasemien ja tutkittujen sukujen välille heikensivät tulosten luotettavuutta. Jatkossa sedimenttinäytteiden toksisuutta tulisi selvittää surviaissääskien morfologisiin häiriöihin perustuvina laboratoriotesteinä. Tällöin voidaan vakioida altistettavien eläinten määrä ja laji. Näin saadaan luotettavampi kuva toksisuushaittojen luonteesta, ajallisesta ja paikallisesta vaihtelusta ja haittojen kehityksestä. Tarkkailuja tulisi kehittää kokonainaisuutena, missä käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu muodostavat ERA (Ekologinen riskianalyysi) -prosessia hyödyntävän kokonaisuuden. Painotusten tulisi vaihdella toisiaan tukien ja toksisuuden testauksen ja aineiden tunnistamisen edetä johdonmukaisesti.
  • Luukkonen, Antti (2003)
    Tutkielmassa selvitetään empiirisesti, esiintyykö Suomen teollisuussektorilla mies- ja naistoimihenkilöiden välillä palkkaeroja samasta työstä eli palkkadiskriminaatiota. Sama työ määritellään hyvin tiukasti eli lähes 300 muuttujan avulla, ja samalla johdetaan uusi tapa ottaa huomioon toimihenkilöiden palkanmuodostuksen kannalta keskeiset työn vaativuusluokitukset. Palkkadiskriminaation analyysi perustuu erittäin laajaan Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton palkka-aineistoon vuodelta 2000. Työn teoreettisena taustana on inhimillisen pääoman teoria, ja menetelmänä käytetään kovarianssianalyysiä. Teollisuussektorin toimihenkilöillä esiintyy palkkaeroja samaa työtä tekevien miesten ja naisten välillä. Suuruudeltaan tämä palkkadiskriminaatio on tyypillisessä toimihenkilötehtävässä noin 8 log-prosenttia. Loppuosa eli noin kaksi kolmannesta sukupuolten keskipalkkojen välisestä erosta johtuu miesten ja naisten erilaisista henkilökohtaisista ominaisuuksista ja eroista heidän työnsä piirteissä. Arvio palkkadiskriminaatiosta on aiempia palkkaerotutkimuksia selvästi alempi. Tutkielmassa esitellään myös uusi tapa havainnollistaa palkkasyrjintää. Sen mukaan naisten tulisi hankkia noin kuusi vuotta miehiä enemmän työkokemusta, jotta he muuten samanlaisessa työssä saisivat samaa palkkaa. Palkkadiskriminaatio riippuu yli 20 tekijästä, joista sukupuolten erilainen ikäkohtelu on selvästi voimakkain yksittäinen syrjintää aiheuttava palkanmuodostuksen piirre. Miehet ja naiset aloittavat työuransa likimain samasta tilanteesta, mutta iän tuoma työkokemus kasvattaa miesten palkkaa huomattavasti nopeammin kuin naisten. Toimihenkilön kohtaama palkkasyrjintä keskimäärin kasvaa, jos hänen työyksikkönsä on selvästi ympäristöään naisvaltaisempi, ja toimihenkilön palkan poikkeama keskipalkasta vaikuttaa diskriminaatioon samalla tavalla. Palkkasyrjintä on alhaisinta mediaanipalkan lähellä olevissa tuloluokissa ja suurinta hyvin matalasti tai korkeasti palkatuissa tehtävissä. Tutkielmassa saatiin myös epäsuoraa näyttöä siitä, että työnantajan vaihto muodostaa ylimääräisen riskin naisten palkkakehitykselle.
  • Heikkilä, Ilkka; Huumo, Mikko; Siitonen, Sari; Seitsalo, Pirkko; Hyytiä, Hille (Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristö 51/2008
    Tämä julkaisu perustuu kansallisen energiatehokkuuden BAT-toimialaryhmän päätökseen teettää suomenkielinen ja Suomen oloihin sovellettu versio energiatehokkuuden BAT-vertailuasiakirjan keskeisestä sisällöstä. Julkaisu on tehty Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) toimeksiannosta ja sitä on ohjannut SYKEn, ympäristöministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön, Motiva Oy:n, Metsäteollisuus ry:n, Teknologiateollisuus ry:n ja Energiateollisuus ry:n edustajista koostunut ryhmä. Työn vastuullisena tekijänä on ollut Pöyry Energy Oy. Energiatehokkuuden vertailuasiakirja on laaja horisontaalinen asiakirja, jossa on käsitelty energiatehokkuuden parantamista yrityksen tai toimipaikan tasolla. Energiatehokkuuden vertailuasiakirjan rakenne poikkeaa muista vertailuasiakirjoista, koska siinä ei oteta kantaa parhailla käytettävissä olevilla tekniikoilla saavutettaviin energian kulutus- tai päästötasoihin. Asiakirjassa esitellyt tekniikat ja niitä tukevat esimerkit on valittu niin, että niitä voitaisiin hyödyntää laajasti eri teollisuuden aloilla. Energiatehokkuuden vertailuasiakirjan tärkeimmät viestit energiatehokkuuden saavuttamiseksi ovat: - Energiatehokkuuden vertailuasiakirjaa tulee käyttää sektorikohtaisten ja muiden vertikaalisten vertailuasiakirjojen rinnalla määriteltäessä tarkasteltavan toiminnan parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa IPPC-direktiivin soveltamisalan laitoksiin ja toimintoihin. - Energiatehokkuuden vertailuasiakirjan tavoitteena on linkittää yhteen energiatehokkuuden kokonaisvaltainen johtamisjärjestelmä aina laitostason laitteiden parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan asti. - Vertailuasiakirja selventää energiatehokkuuden ja energialajien määritelmiä, käy läpi hyödyllisiä energiatehokkuuden mittareita ja niiden käyttöä laitostasolla sekä laitosten energiatehokkuuden vertailua. - Suomessa on laaja eri aloja kattava energiatehokkuussopimusjärjestelmä, jota julkaisu esittelee. Lisäksi teollisuuden ja energiatuotannon yritysten suomalaista energiatehokkuusjärjestelmää ETJ:tä on haluttu erityisesti tuoda raportissa esille. Myös keskeisimmät energiakäytön analyysimenetelmät on kuvattu keinona energiatehokkuuden nykytilan selvittämiseksi ja jatkuvan parantamisen edellytysten luomiseksi. - Energiatehokkuuden vertailuasiakirja määrittelee parhaat käytettävissä olevat tekniikat energiatehokkuuden saavuttamiseksi järjestelmä-, prosessi- ja laitetasolla. Yksityiskohtaisten laitetason esimerkkien lisäksi vertailuasiakirja ottaa kantaa myös parhaan käytettävissä olevan tekniikan hyödyntämiseen laitostasolla esimerkiksi tehokkaan suunnittelun, toimintatapojen ja seurannan avulla.
  • Seitsalo, Pirkko; Silvo, Kimmo; Silander, Sirpa; Hyytiä, Hille; Sahivirta, Elise (Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 8/2008
  • Ruotsalainen, Roosa (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän tutkielman aiheena on vuosien 1863–64 valtiopäivien rautatiekeskustelu. 1860-luvun alussa rautatiet eivät olleet vielä vakiinnuttaneet asemaansa Suomessa, ja aiheesta keskusteltiinkin valtiopäivillä vielä vilkkaasti. Säätyjen tehtävänä oli päättää rakennettaisiinko Helsingistä Hämeenlinnaan 1862 rakennetulta radalta seuraavaksi rataa Tampereelle vai Lahteen. Valtiopäivillä keskusteltiin Suomen tulevaisuudesta ja siitä, miten rautatiet siihen sopisivat. Tutkimuskysymykseni ovat siis: Miksi valtiopäiville valitut säätyjensä edustajat näkivät rautatiet tärkeänä osana Suomen tulevaisuutta? Minkälaisia tarpeita niiden ajateltiin muuttuvassa maailmassa palvelevan? Päälähteenäni käytän säätyjen istuntojen pöytäkirjoja kyseisiltä valtiopäiviltä. Rautateiden rakentaminen oli pitkälti taloudellinen kysymys. Rautatiet olivat kallis investointi, ja toisaalta rautateiden avulla voitiin saavuttaa kaupankäynnin vilkastumista ja siten myös talouskasvua. Valtiopäivämiehet pitivät Suomea köyhänä maana, ja suurin osa koki, että rautateistä voisi olla avuksi Suomen talousahdinkoon. Nopeita voittoja ei kuitenkaan odotettu, vaan muutokset näkyisivät vasta kun enemmän ratoja olisi saatu rakennettua. Osa ajatteli, että rautateiden rakentaminen oli pois erityisesti maanviljelyksen auttamisesta. Maanviljelys olisi saatava jaloilleen ennen kuin voitiin rakentaa rautateitä. Valtiopäivien koolle kutsuminen ensimmäisen kerran sitten vuoden 1809 asetti paineita edustajille saada muutosta ja uudistuksia aikaan. Keinot niiden aikaansaamiseksi vaihtelivat kuitenkin säädystä ja edustajasta toiseen. Rautatiekysymystä käsiteltiin valtiopäivillä pitkälti talousvaliokunnan mietinnön pohjalta. Siinä talousvaliokunta oli eritellyt eri ratalinjojen etuuksia ja vertaillut niitä toisiinsa. Argumentit Lahden radan puolesta koostuivat pitkälti siitä, että rataa voitaisiin jatkaa itään ja edelleen Pietariin, josta Suomella olisi ratayhteys muuhun Eurooppaan. Suomen vesireitit ulkomaille jäätyivät usein talvisin, joten tarve maayhteydelle oli suuri. Tampereen paremmuutta perusteltiin usein kotimaan yhteyksillä, ja erityisesti Tampereelta jatkettavan Pohjanmaan yhteydellä. Tampere oli myös Suomen tärkein teollisuuspaikkakunta, jonka yhteys rannikolle ja sitä myöten ulkomaille oli tärkeää viennin ja tuonnin kannalta. Valtiopäivillä keskusteltiin myös Turun ja Porvoon radoista, mutta niiden kannatus jäi säädyissä vähemmälle. 1860-luvulla valtiopäivien käytänteet eivät olleet vielä vakiintuneet, ja keskustelussa valtiopäivämiesten henkilökohtaisilla mielipiteillä oli paljon sijaa. Maan etu oli kuitenkin asia, jota kaikki kokivat ajavansa puolustamalla rautateitä. Maan edusta ei kuitenkaan käyty avointa keskustelua, ja edustajilla oli selkeästi eri mielipiteitä siitä, mihin suuntaan Suomea tulisi viedä, ja millä tavalla rautatiet istuisivat Suomen tulevaisuuteen.
  • Kortesharju, Mirja; Kortesharju, Jouko (Suomen metsätieteellinen seura, 1989)
  • Olava, Juha (2001)
    Suomalainen paperiteollisuus menestyi 1930- luvun lamassa hyvin. Hankala taloudellinen tilanne ajoi kansainväliset paperimarkkinat kriisiin, mutta suomalaiset paperintuottajat kasvattivat tuotantoaan ja kykenivät toimimaan kannattavasti. Markkinaosuuden kasvu ja hyvä kannattavuus todistavat, että suomalaisen paperiteollisuuden kansainvälinen kilpailukyky oli poikkeuksellisen hyvä. Tutkimuksen tarkoituksena on löytää ne tekijät, jotka mahdollistivat suomalaisen paperiteollisuuden kilpailijamaita paremman menestyksen ja verrata keskeisten menestystekijöiden vaikutusta hyvän kilpailukyvyn muodostumiseen. Tutkimusmenetelmänä käytetään tyypillisen suomalaisen sanomalehtipaperikoneen tuloslaskelmiin suunnattua herkkyysanalyysia. Tyypillisen sanomalehtipaperikoneen kilpailukyvystä tehdyt johtopäätökset katsotaan olevan yleistettävissä koko paperiteollisuutta koskeviksi. Herkkyysanalyysi osoittaa, että markan devalvaatiot, vuosina 1931 ja 1932, olivat erittäin tärkeä suomalaisen paperiteollisuuden menestystekijä. Devalvaatioiden vaikutus kilpailukykyyn oli samaa luokkaa, kuin 1930- luvun ensimmäisinä vuosina saavutettujen mittavien tuotantokustannussäästöjen vaikutus. Lisäksi oli tärkeää, että suuret suomalaiset myyntiorganisaatiot kykenivät turvaamaan paperin menekin. Tärkeimmät käytetyt lähteet ovat: Ahvenainen, Jorma: Suomen paperiteollisuuden kilpailukyky 1920-1930- luvulla. Helsinki 1976. Suomen Paperitehtaitten Yhdistyksen vuosikertomukset 1929-1938. Teollisuustilasto Ulkomaankauppatilasto
  • Enckell, Emelie (Vesihallitus, 1976)
    Vesihallitus. Tiedotus 108
    Engl. summary: Industrial waste water
  • Puheloinen, Eeva-Maija; Ekroos, Ari; Warsta, Matias; Watkins, Gary; Harju-Oksanen, Mari-Linda; Dahl, Olli (Ympäristöministeriö, 2011)
    Ympäristöministeriön raportteja 6/2011
    Teollisuuden päästöjä koskeva direktiivi (2010/75/EU, IE-direktiivi) tulee voimaan 6.1.2011. IE-direktiivin myötä ympäristönsuojelulakia (YSL) on välttämätöntä uudistaa laaja-alaisesti. Direktiivin yksityiskohtaisen sääntely ja siitä johtuva kansallisen lainsäädännön uudistamistarve johtaa merkittäviin muutoksiin. IE-direktiivi korvaa myös eräät teollisia toimintoja koskevat erityisvaatimukset, joista aiemmin on säädetty omina toimialakohtaisina direktiiveinään. Tärkein muutos IE-direktiivissä on parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT) koskeva muutos, kun BAT-vertailuasiakirjojen BAT-päätelmiin sisältyvät päästötasot tulevat sitoviksi. Raportissa on hahmoteltu IE-direktiivistä johtuvat muutokset nykyiseen ympäristönsuojelulainsäädäntöömme. IE-direktiivistä johtuvien muutosten tekemisen yhteydessä olisi käytännöllistä uudistaa YSL:ia laajemminkin sekä rakenteellisesti että sisällöllisesti. Raportissa on hahmoteltu erilaisia, muuhun kuin IE-direktiiviin perustuvia YSL:n sisällöllisiä muutoksia – osa on pieniä sanamuodon tarkistuksia ja osa laajempia uudistuksia. Lisätiedot: Neuvotteleva virkamies Sirpa Salo-Asikainen, ympäristöministeriö, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi Tohtorikoulutettava Eeva-Maija Puheloinen, Helsingin yliopisto,  etunimi.sukunimi@helsinki.fi
  • Kytö, Juhani (Vesihallitus, 1974)
    Vesihallitus. Tiedotus 71
    Engl. summary: Intake and use of water by industry
  • Attila, Mikko; Grönroos, Juha; Jantunen, Jorma; Jouttijärvi, Timo; Karvosenoja, Niko; Kautto, Petrus; Pelkonen, Riina; Petäjä, Jouko; Savolahti, Mikko; Silvo, Kimmo (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 19/2012