Browsing by Subject "teollisuuspolitiikka"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Johnstone, Phil; Rogge, Karoline S.; Kivimaa, Paula; Farné Fratini, Chiara; Primmer, Eeva (Elsevier, 2021)
    Energy Research & Social Science 74
    Industrial policy has re-emerged as an area of policy discussion in recent years, but the characteristics and role of industrial policy vary across national contexts. Particularly, the role of industrial policy in the ongoing energy transitions of different countries has received little attention. We introduce an analytical framework to explore the relationship between industrial policy and different energy policy trajectories and apply this framework in an empirical analysis of the perceptions of key stakeholders in the energy sector in Germany, the United Kingdom and Denmark. We identify four key elements of industrial policy – industrial visions, industrial policy instruments, industrial policy governance, and employment concerns – and based on these analyse perceptions of how industrial policy has facilitated changes in the energy system of the three countries. We find significant differences in industrial policy styles for low-carbon transitions, reflecting broader differences in political institutions and cultures. Our analysis shows how sustainability transitions relate to industrial policy, and which elements can act as enablers and barriers to low-carbon transitions.
  • Sunell, Milka Markus (2001)
    Metsäteollisuudelle omassa sähköntuotannossa oli kyse rahasta ja vallasta. Voimayhtiöiden tehtävänä oli tuottaa teollisuudelle omakustanteista, mahdollisimman halpaa sähköä. Suuri omavaraisuus sähköntuotannossa antoi metsäteollisuudelle myös mahdollisuuden hallita yhtä merkittävää tuotannontekijää. Tammikuussa 1969 metsäteollisuus perusti uuden sähköyhtiön Teollisuuden Voima Oy – Industrins Kraft Ab:n. Yhtiö päätti lokakuussa 1972 aloittaa tilausneuvottelut ydinvoimalan hankkimiseksi ruotsalaisen Ab Asea-Atomin kanssa. Elokuussa 1974 TVO ilmoitti tilaavansa toisen samanlaisen yksikön ensimmäisen viereen Eurajoen kunnan Olkiluodon saarelle. Tämä tutkimus on otsikkonsa mukaisesti tarina siitä, miten Suomen yksityinen metsäteollisuus hankki itselleen länsimaisen ydinvoimalan, mutta samalla tässä on kyse teollisuus- ja energiapoliittisesta vallankäytöstä 1970-luvulla. Tutkimuksen yhtenä tavoitteena on perustella tutkittavan ilmiön relevanssi tutkimuskohteena erityisesti poliittisen historian kannalta. Valtanäkökulma yhdistyy tässä yrityshistorialliseen, systemaattiseen ja ongelmakeskeiseen lähestymistapaan. Tämä tutkimus onkin myös pyrkimys antaa ensimmäinen historiatieteen keinoin perusteltu vastaus kysymykseen: Miksi ja miten Suomen yksityinen metsäteollisuus hankki länsimaisen ydinvoimalan? Suomen ydinvoimaloiden hankinnassa oli osaltaan kyse julkisen ja yksityisen sektorin välisestä kilpailusta sähköntuotannosta. Kilpailusta avautuu tämän tutkimuksen merkittävä valtaan liittyvä elementti: Talouden ja politiikan väliset suhteet. Tässä tutkitaankin myös sitä, miten teollisuuden ydinvoimahanke meni poliittis-hallinnollisen koneiston läpi ja miten sen poliittiset reunaehdot syntyivät. Miksi Suomeen ei tullut ydinsähkön osalle valtion monopolia? Tutkimuksen tuloksina osoittautuu, että Suomen presidenttikeskeisessä järjestelmässä ydinvoima oli monella tapaa poliittista. Yksityisellä ydinvoimalla oli teollisuuspoliittinen merkitys, minkä lisäksi ydinvoimaan liittyi erityinen ulkopoliittinen ongelma: ydinpolttoaine. Neuvostoliitto olikin kiinnostunut Suomen ydinvoimaratkaisuista, kuten kaikista muistakin Suomen energiaratkaisuista. Yksityisen teollisuuden lännestä hankkimaa ydinvoimalaa ei sitäkään voi ymmärtää ilman Suomen idänsuhteita ja idänkauppaa. Suomen idänsuhteita puolestaan ei voi ymmärtää ilman silloista tasavallan presidenttiä, Urho Kekkosta. Erästä sosiaalidemokraattista aikalaisvaikuttajaa lainaten tässä on kyse siitä, ketkä tai mitkä tahot määräsivät teollisuus- ja energiapoliittisen linjan Suomen valtakunnassa 1970-luvulla. Tärkeimpinä alkuperäislähdekokoelmina ongelman ratkaisussa on käytetty poliittisten toimijoiden, kuten puolueiden ja Urho Kekkosen arkistoja, sekä valtionhallinnon aineistoja.
  • Tarkoma, Marjatta (2001)
    Tutkimuksessa tarkastellaan J.V.Snellmanin kirjallista tuotantoa, lähinnä lehtiartikkeleita Frejassa, Saimassa, Maamiehen ystävässä, Litteraturbladissa sekä Finlands Allmänna Tidningissä. Snellmanin artikkelituotanto oli laajaa ja monipuolista ja kattoi koko hänen aktiivisen uransa ajan. Snellmanin mielenkiinto kohdistui myöskin hyvin laajalle alueelle. Tutkimuksessa on pyritty aineiston perusteella määrittelemään, mikä oli Snellmanin sosiaalipoliittinen näkemys tuona aikana, jolloin varsinainen sosiaalipolitiikka koko Euroopassa eli syntyvaiheitaan. Tähän on paneuduttu Snellmanin talous- ja yhteiskuntapolitiikkaa käsittelevien artikkelien kautta, joita on tarkasteltu aikakauden asenteisiin ja toteutettaviin toimenpiteisiin vaikuttaneen taloudellis-sosiaalisen taustan ja aatevirtausten pohjalla. Tutkimuksessa käytiin läpi maatalouspoliittisia, yhteiskuntapoliittisia, teollisuuspoliittisia ja elinkeinovapautta koskevia kysymyksiä ja tarkasteltiin, miten Snellman suhtautui näihin teemoihin toisaalta teoreettisesti, toisaalta oman aikansa sosiaalisten ongelmien ratkaisijana. Edelleen tutkimuksessa on paneuduttu Snellmanin mielipiteiden muuttumiseen ja kärjistymiseen 1840-luvulta eteenpäin. Erityisesti Snellmanin sosiaalipoliittiset näkemykset on otettu esille ja pyritty vastaamaan kysymykseen, oliko hänella varsinaista sosiaalipoliittista linjausta ja mahdollisesti yleisempää ajatusmallia näiden ongelmien käsittelemiseksi. Snellmania ei tarkasteltu pelkästään historiallisena ilmiönä oman aikakautensa taustaa vasten, vaan tutkimuksessa pyritiin myös identifioimaan Snellmanin kohtaamat ongelmakentät nykyaikaan. Vertailukohtana tarkasteltiin Euroopan 1990-luvun yhteiskuntapoliittisessa keskustelussa esiintyvää kolmannen tien ideologiaa. Tutkimuksessa tarkasteltiin ensisijaisesti sitä, missä määrin Snellmanin sanomalehtikirjoituksista voitiin löytää tunnistettavia sosiaalipoliittisia linjauksia ja toissijaisesti sitä, missä määrin Snellmanin tarjoamat ratkaisut ovat rinnastettavissa sosiaaliliberalistisen ajattelun kanssa. Snellman ei ajanut nopeaa sosiaalista muutosta, mutta tarttui terävällä kynällä vallitseviin epäkohtiin. Selkeästi sosiaalipoliittisina voidaan pitää Snellmanin kannanottoja tilanjakoon, työväestöön ja avustustoimintaan nähden. Tilanjakoa Snellman kannatti selkeästi. Samoin hän korosti työväestön oikeuksia kohtuulliseen ansioon, oli sitten kysymys maatyöläisistä tai käsityöläisistä. Vaikka Snellmanin suhtautuminen varsinaiseen avustustoimintaan oli ristiriitainen, osin jopa negatiivinen, hänen kirjoitustensa voimakas sosiaalinen lataus tilattomien ja käsityöläisten puolesta viittaa siihen, että sosiaaliset kysymykset ja arvot olivat hänelle tärkeitä. Snellmanin näkemys oli perusvireeltään liberalistinen, yritteliäisyyttä korostava selkeästi tajutussa kansallishengen ja yhteistoiminnan eli yhteishyvän, kehikossa. Snellmanin mielestä yhteiskunnan velvollisuus on tasapuolisen toimintaympäristön järjestäminen ja sivistyksen edistäminen; köyhien velvollisuus on itse ponnistelemalla saavuttaa tavoitteensa yhteiskunnallisen kehikon puitteissa. Snellmanin sosiaalipoliittisen ajattelun ytimenä voidaan katsoa olevan seuraava kannanotto: yhteiskunnan köyhimpien osaa parantamalla ja varallisuusosuutta suurentamalla saadaan aikaan paras mahdollinen yhteiskunta.
  • Kononen, Sampsa (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma tarkastelee aluepolitiikan ja yrittäjyyden suhdetta Kehitysaluerahasto Oy:n toiminnan kautta vuosina 1971–1987. Kehitysaluerahasto Oy oli valtion omistama osakeyhtiö, joka rahoitti kehitysalueiden elinkeinoelämää lainoilla, takauksilla ja avustuksilla. Aluksi sen tavoitteena oli kehitysalueiden teollistaminen ja työpaikkojen luominen, mutta myöhemmin keskeiseksi tavoitteeksi muodostui työllisyyden lisääminen uusien yritysten perustamiseen rohkaisemalla. Sen perustaminen kytkeytyi 1970-luvun alun poliittiseen tilanteeseen, jossa kehitysaluepolitiikkaa haluttiin tehostaa. Kehitysaluerahasto Oy:ta on käsitelty aiemmassa aluepolitiikan tutkimuksessa jonkin verran, minkä lisäksi siitä on tehty kaksi yrityshistoriikkia. Tästä huolimatta sen toimintaa ei ole tutkittu kovin syvällisesti ainakaan laadullisin menetelmin. Myös aluepolitiikan ja yrittäjyyden suhde on jäänyt aiemmassa tutkimuksessa hyvin vähälle huomiolle. Tämän tutkielman tarkoitus on paikata tätä tutkimuksellista aukkoa ja arvioida Kehitysaluerahasto Oy:n toimintaa ja aluepolitiikkaa uudesta näkökulmasta. Tutkimuskysymykset keskittyvät Kehitysaluerahaston johtajien perusteluihin aluepolitiikan tarpeellisuudelle ja heidän näkemyksiinsä yrittäjyydestä. Tutkielmassa hyödynnetään myös kehitysvaltion ja yrittäjähenkisen valtion käsitteitä, ja pohditaan niiden soveltuvuutta Kehitysaluerahasto Oy:n historialliseen kontekstiin. Tätä kautta pohditaan myös valtion ja yritysten suhdetta innovaatiopolitiikassa, josta on käyty runsaasti tieteellistä vuoropuhelua. Aineistona tutkielmassa käytetään Kehitysaluerahasto Oy:n kolmen ensimmäisen toimitusjohtajan sekä heidän kanssaan samaan aikaan koko tutkimusajankohdan toimineen varatoimitusjohtajan tekstimuodossa olevia julkisia puheita, esitelmiä ja kirjoituksia sekä vähäisessä määrin myös muita asiakirjoja. Aineisto on kerätty Kehitysaluerahasto Oy:n seuraajaorganisaatio Finnvera Oy:n arkistosta. Tutkimusmenetelmänä on laadullinen sisällönanalyysi teemoittelun ja tyypittelyn avulla. Aineiston luonteen vuoksi tutkielman johtopäätökset jäävät melko yleiselle tasolle, sillä puheita ja julkisia esiintymisiä ei voida pitää objektiivisina kuvauksina. Niistä voidaan kuitenkin päätellä aatemaailmoja, tavoitteita ja päämääriä. Tulokset siis kuvastavat Kehitysaluerahasto Oy:n johtajien puheissa ilmenevää todellisuutta, joka täytyy ottaa huomioon niitä arvioitaessa. Kehitysaluerahasto Oy:n toiminnassa aluepolitiikka ja yrittäjyyden edistäminen kytkeytyvät toisiinsa sekä yhteisenä että erillisinä tavoitteina. Keskeisiä tuloksia tutkielmassa ovat Kehitysaluerahasto Oy:n innovaatiopoliittisen toiminnan ja kehitysalueiden yrittäjyysmyönteisen ilmapiirin edistämisen aiempia käsityksiä suurempi merkitys. Molemmat näistä havainnoista on huomioitu aiemmissa tutkimuksissa, mutta tämän tutkielman analyysin perusteella niillä saattaa olla aiemmin luultua suurempi painoarvo. Koska molempia näistä on varsin vaikea mitata, täytyy tämän tutkielman aineiston analyysin perusteellakin tyytyä vain arvioiden esittämiseen. Kolmas keskeinen havainto on 1970-luvun loppupuolen hahmottaminen yhteiskunnallisena käännekohtana. Aiemmin korostetut alueellisen tasa-arvon ja työllisyyden lisäämisen tavoitteet alkoivat menettää merkitystään noin vuodesta 1978 lähtien, ja kilpailukyvyn parantamisen ja innovaatioiden edistämisen tavoitteet korvasivat ne Kehitysaluerahasto Oy:n toiminnan keskeisinä päämäärinä. Samalla aluepolitiikka jäi 1980-luvun aikana taustalle, kun yrittäjyyden merkitys korostui Kehitysaluerahasto Oy:n toiminnassa entistä enemmän. Valtiomuutos suunnitteluvaltiosta kilpailukyky-yhteiskuntaan 1980-luvulta lähtien välittyy aineistosta joiltakin osin, mutta esimerkiksi uusliberalistiset vaikutteet jäivät melko vähäisiksi Kehitysaluerahasto Oy:n johtajien puheissa.