Browsing by Subject "teollisuusyritykset"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Kangas, Susanna (2004)
    Yritysverkostot, joissa tuotantoa on integroitu vertikaalisesti toimitusketjun muiden yritysten kanssa, ovat 1990-luvulta alkaen lisääntyneet huomattavasti. Tämä on sekä kansainvälinen että kotimainen ilmiö. Siitä huolimatta verkostojen johtamisesta on tehty vain vähän tutkimusta. Tämä tutkielma pyrkii osaltaan laajentamaan verkostojen johtamisen tuntemusta keskittymällä tutkimaan suomalaisten teollisuusyritysten verkostoita ja niiden johtamista. Verkostojen johtamiselle ei ole vielä ilmiön uutuudesta johtuen vakiintunut tieteellistä lähestymistapaa. Tässä työssä sitä lähestytään kolmesta eri lähtökohdasta. Verkostoprosessien logistista ja fyysistä sujuvuutta voidaan tarkastella lean -tuotannon ja toimitusketjujen hallinnan (supply chain management) oppien kautta. Verkoston yritysten on tärkeää pyrkiä yhdistämään toimintonsa ja prosessinsa kokonaisuutta tukeviksi. Verkoston toiminnan kannalta henkilöstön jatkuva oppiminen ja sitä kautta syntyvät innovaatiot ovat verkoston kilpailukyvyn lähde. Oppivan organisaation -suuntaus pyrkii kiinnittämään huomiota henkilöstön oppimisen tukemiseen ja johdon tärkeään rooliin tässä prosessissa. Kolmanneksi verkoston toiminta ja johtaminen on myös kiinteästi yhteydessä verkoston rakenteeseen. Rakenteen vaikutusta organisaation toimintaan ja menestykseen on tarkasteltu sosiaalisen pääoman -teorian kautta. Verkostojen johtamisen teoriaa on peilattu ensinnäkin käytännön verkostojen johtamisessa esiin tulleisiin kokemuksiin ja ongelmiin. Verkoston johtamisessa painottuu sopimuskäytäntöjen tärkeys, tiedonkulun sujuvuus, kilpailukyvyn ylläpito sekä yhteisten toimintatapojen ja -kulttuurien löytäminen. Verkostojen johtamista pidetään usein yksinomaan verkoston päähankkijan tehtävänä, mutta siihen osallistuvat monin tavoin myös järjestelmätoimittajatason yritykset, mikä tulee esiin eri tason verkostotoimijoiden - päähankkija, järjestelmätoimittaja ja osatoimittaja - tasojen johtamisnäkemyksiä analysoitaessa. Lopuksi verkostojen johtamista on peilattu verkostojen rakenteeseen. Tyypittelemällä aineiston verkostot neljään eri luokkaan - konservatiiviset, yhdensuuntaiset, kahdensuuntaiset sekä epätyypilliset verkostot - tullaan siihen päätelmään, että verkostojen menestyksen takana voi yhtä lailla olla sekä hierarkkisesti johdettu yhdensuuntainen verkosto kuin tasavertaisempaa johtamistyyliä painottava kahdensuuntainen verkosto.
  • Ahvenniemi, Hannele (Helsingfors universitet, 2011)
    Tutkimuksessa tarkastellaan niitä muutoksia, joita suomalaisten yritysten ympäristöraportoinnissa 1980-luvulta eteenpäin on tapahtunut, ja uusinstitutionaalisen taloushistorian sekä legitimaatioteorian käsityksiin nojautuen pyritään selvittämään syitä näille muutoksille. Tutkimusaineiston muodostavat kolmen toimialaltaan erilaisen suomalaisen teollisuusyrityksen (KONE, Rautaruukki ja Metsäliitto) vuosikertomukset sekä erilliset yritysvastuuraportit vuosilta 1980-2009. Aineiston avulla tarkastellaan sitä määrällistä ja laadullista muutosta, joka ympäristöraportoinnissa kolmen vuosikymmenen aikana tapahtui, ja muun lähdeaineiston avulla etsitään selityksiä näille muutoksille. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty sisällön analyysia. Tutkimuksen taustalla on ajatus, että institutionaalinen paine on saanut yritykset julkaisemaan ympäristöä koskevaa informaatiota enemmän kuin lainsäädännöllinen ohjaus tai perinteiset liike-elämän vaatimukset. Institutionaalisen paineen muodostumiseen puolestaan ovat vaikuttaneet muun muassa ympäristötietoisuuden lisääntyminen, liiketoiminnan kansainvälistyminen, ympäristöasioiden huomiointi mediassa, muutokset lainsäädännössä ja erilaisissa suosituksissa sekä muut liiketoimintaympäristön muutokset. Tässä työssä tarkasteltujen yritysten ympäristöraportoinnin kehitys on ollut hyvin paljon samansuuntaista, mutta jonkin verran eroja myös esiintyy. Pääasiassa ympäristöraportoinnin määrä lisääntyi nopeasti 1990-luvun alun jälkeen, jolloin ympäristöasioista alettiin raportoida monipuolisemmin, tavoitteena ilmeisesti oman yrityksen toiminnan puolustaminen. Vuosituhannen vaihteessa ympäristöraportointi omaksuttiin osaksi laajempaa yhteiskuntavastuun raportointia, ja raportoinnin teemoiksi nousivat muun muassa kestävän kehityksen tavoitteet, koko yrityksen sitoutuminen tavoitteisiin sekä ympäristöasioiden huomiointi yhtenä yrityksen perusarvoista. Tässä tutkimuksessa näitä tuloksia arvioidaan DiMaggion ja Povvellin organisaatioteorian käsittein, ja raportoinnin muutokseen vaikuttava institutionaalinen paine jaetaan kolmeen tämän teorian mukaiseen ryhmään: pakottava paine (lainsäädäntö ja pakottavat normit), mimeettinen paine (yritysten pyrkimys samanlaisuuteen muiden toimintaa matkimalla) sekä normatiivinen paine (ammattimaistuminen, asiantuntijoiden vallan kasvu). Kolmen tapausesimerkin tarkastelu osoittaa, että pakottava paine on koko ajan ollut tärkeä raportointiin vaikuttanut tekijä, mimeettinen paine korostui ympäristöraportoinnin lisääntymisen alkuaikoina ja normatiivisen paineen merkitys puolestaan on korostunut tarkasteluajanjakson loppupuolella.
  • Boman, Aarne (Suomen metsätieteellinen seura, 1920)