Browsing by Subject "teoria"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-8 of 8
  • Teatterikorkeakoulu / Teaterhögskolan / Theatre Academy Helsinki; Vennamo, Raisa; Karhunen, Maija (2018)
    Teatterikorkeakoulun julkaisusarja
    Moshe Feldenkraisia (1904-1984) pidetään yhtenä somatiikan alan perustajista ja johtohahmoista. Hän kehitti menetelmäänsä 1940-luvulta lähtien kuolemaansa saakka. Menetelmä elää ja kehittyy harjoittajiensa kautta edelleen. Ihminen liikkeessä - kirjoituksia Feldenkrais-menetelmän käytöstä -artikkelikokoelma tarttuu somaattisen oppimisen käytännön harjoittamiseen ja moninaisiin kehollisen oppimisen kokemuksiin. Se dokumentoi somaattisen työskentelyn sisältöä, tapahtumia ja mielekkyyksiä harjoittajilleen. Feldenkrais-menetelmää käsitellään niin tuntikokemuksina kuin myös Feldenkrais-ohjaajan, taiteilijan työn, terapian ja taideopetuksen näkökulmista. Teos on puheenvuoro itsetuntemuksen, kehollisuuden ja uuden oppimisen merkityksistä, kun pyrimme inhimilliseen elämään ja yhteiskuntaan.
  • Hietanen, Johan (Helsingin yliopisto, 2020)
    Kvanttimekaniikan filosofia ja etenkin keskustelu kvanttimekaniikan tulkinnoista ovat säilyttäneet pääpiirteiset erimielisyytensä kvanttiteorian alkuajoista asti nykypäivään. Tässä tutkielmassa täsmennetään kiistan ydinkysymyksiä ja etsitään mahdollisuuksia vastata niihin analysoimalla tulkinnan käsitettä. Kysymysten kehystämiseksi esitellään kaksi perinteistä tulkintaa kvanttiteoriasta, Kööpenhaminan tulkinta ja de Broglien-Bohmin tulkinta. Metodologisena valintana tulkintoja käsitellään rajatusti tulkintoina kvanttiteoriasta, ei erillisinä teorioina. Kööpenhaminan tulkintaa käsitellään kvanttiteorian perusmateriaalin sekä tulkinnan 1930-luvun oleellisimpien kirjoittajien, Werner Heisenbergin ja Niels Bohrin teosten avulla. Kööpenhaminan tulkinnan argumentoidaan olevan kvanttiteorian tulkintaa vain triviaalissa mielessä. Sen teoreettinen sisältö eroaa häviävän vähän itse kvanttiteoriasta ja sen rajat ylittävän spekulaation hylkäämisestä. De Broglien-Bohmin tulkinta esitellään Louis de Broglien pilottiaaltoteorian ja myöhemmän David Bohmin ontologisen tulkinnan kautta. Tulkinta formuloi teorian matemaattisen ytimen vaihtoehtoisella tavalla – käyttämällä aaltofunktion polaarista muotoa niin sanotun kvantti-Hamilton-Jacobin johtamiseksi Schrödingerin yhtälöstä, mikä mahdollistaa kvanttiteorian standardimuotoilusta poikkeavien termien eristämisen. Tulkinta säilyttää kvanttiteorian empiiriset ennusteet tuottavan rakenteen. Kahden eri tulkinnan kannattajien välisen kiistan täsmennetään syntyvän epäselvyydestä ja erimielisyydestä tulkinnan arvioinnin standardeista, kuten yksinkertaisuudesta, kuvausvoimasta tai periaatteellisista mahdollisuuksista muodostaa uusia tutkimushypoteeseja. Kiistan ratkaisemiseksi tutkielmassa edetään purkamaan itse tulkinnan käsite. Sen käyttöä tutkitaan fysiikan mallikeskustelun, semanttisen logiikan ja matemaattisen malliteorian yhteyksissä. Tutkielmassa päädytään esittämään ehdotus käsitteen ”tulkinta” reunaehdoille: tulkinta tarkoittaa teorian soveltamista haluttuun yksittäistilanteeseen. Tulkinta kvanttiteoriasta voi siis olla oikea tai väärä, minkä määrittää soveltamisen onnistuminen. Reunaehtoihin sisällytetään yksittäisten mallikomponenttien arviointi, mikä mahdollistaa vaihtoehtoisten matemaattisten muotoilujen sisältämien termien arvioinnin kvanttiteorian soveltamisen yhteydessä. Koska tulkintoja käsitellään tutkielmassa yksinomaan kvanttiteorian tulkintoina, päädytään johtopäätökseen, että tulkintojen on jaettava kvanttiteorian rakenteelliset rajoitteet. Nämä rajoitteet ymmärretään tätä nykyä hyvin viimeistään von Neumannin ja Kochenin-Speckerin teoreemien myötä. Lisäksi tutkielmassa asetetut reunaehdot kvanttiteorian tulkinnalle ovat hyvin tiukat. Tämän takia vaihtoehtoja tavanomaiselle ymmärrykselle siitä, mitä kvanttiteoria sanoo todellisuudesta, on syytä tarkastella laajemmassa viitekehyksessä.
  • Tepora, Tuomas Vesa Kalervo (Gaudeamus, 2018)
  • Louhiala, Pekka; Hemilä, Harri (2005)
    Näyttöön perustuva lääketiede on saanut paljon innokkaita kannattajia, mutta siihen sisältyy käsitteellisiä ongelmia ja haitallisia lieveilmiöitä. Kyseessä ei ole uusi lääketieteen teoria eikä paradigma, vaikka alkuvaiheessa niin väitettiin. Hoito-ohjeet perustuvat erityisesti satunnaistettuihin tutkimuksiin ja meta-analyyseihin. Meta-analyyseihin liittyy kuitenkin paljon käsitteellisiä ja teknisiä ongelmia, ja satunnaistettujen kaksoissokkokokeiden asettaminen ihanteeksi johtaa lääkehoitojen suosimiseen ja toisenlaisten tutkimusasetelmien perusteettomaan väheksymiseen. Käsitys kliinisen lääketieteen luonteesta on vaarassa kapeutua, jos päähuomio potilaiden hoidossa kohdistuu satunnaistettuihin kokeisiin ja meta-analyyseihin. Todellinen hoito, jossa yksi hoitava lääkäri kantaa vastuuta yhden apua tarvitsevan potilaan hoidosta, on täynnä arvovalintoja, joista vain pieneen osaan näyttöön perustuva lääketiede voi antaa apua. Näyttöperustaan tukeutuminen on kuitenkin myös demokratisoinut kliinistä lääketiedettä, lisännyt kriittisyyttä vakiintuneita hoitoja kohtaan ja tuonut kliinikoiden ulottuville työkalukokoelman, josta on apua hoitopäätöksiä tehtäessä.
  • Visala, Aku (Department of Systematic Theology, University of Helsinki, 2009)
  • Lehikoinen, Kai (2014)
    Kinesis
  • Sainio, Aki (Helsingin yliopisto, 2018)
    In this master’s thesis I examine transdisciplinarity in theory and practice. Transdisciplinarity is seen as an inevitable approach when we strive to understand and solve many of the complex problems of the modern world e.g. the environmental crisis. For this reason it has also quickly increased in popularity in the research funding. With this premise and despite the diverse theory on transdisciplinarity the implementation in practice is often relatively flimsy. This gap between theory and practice has acted as a motivation to the thesis, in which I am interested in how the transdisciplinary expectations based on the theoretical ideals and set on the cross-disciplinary environmental research intersect with the realistic transdisciplinary advancements in the research programs. In addition, I am interested to know why the practice doesn’t meet the expectations. The thesis is solidly theory-oriented. First I shed light on the background, characteristics and motivations of transdisciplinarity as well as disciplines, after which I present an array of the complex challenges of transdisciplinarity. In the results section I examine the manifestations of the challenges on a practical level that is based on three environmental research programs organized over the course of 2011–2014 by HENVI, the Helsinki University Centre for Environment (now HELSUS). In addition to the qualitative analysis based on the interview data, the results section also examines theory on a more practical level of implementing transdisciplinary research programs in general. This presentation thus enables a closer dialogue between the analysis data and practical theory. The primary results of this thesis are five problematics that are the manifestations of theory not meeting the practice properly. They are organized into the themes of funding, knowledge production, administration, socio-culture and education and help to organize and ultimately face the challenges of transdisciplinary research. From a comprehensive set of perspectives the problematics display strongly the highly disciplinary nature of the modern academia. This is the most significant single reason for the difficulties to accomplish transdisciplinarity. In addition, all the five problematics reflect the temporal restrictions that also undermine the potential of an effective transdisciplinary interaction. The essential measures to create solutions and hence also the ideal implementation of transdisciplinarity are mainly beyond the focus of the thesis. However, the problematics provide a problem-based framework that strives to contribute to the further studies focused more profoundly on the actual solutions