Browsing by Subject "terminologia"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 42
  • Mäkäräinen, Kimberli (Helsingfors universitet, 2016)
    Pohjoissaamen-, suomen- ja englanninkielisen termistön kokoaminen vertailukorpuksen kautta on alun perin lähtenyt omasta opiskelusta saamen tutkimuksessa, kun huomasin pohjoissaamenkielisen kielitieteen termistön puuttuvan osittain sekä monikielisen termistön puuttuvan kokonaan. Tämä puute hankaloitti kielitieteellisten tekstien käännöstä pohjoissaamesta suomeen tai englantiin ja toisin päin. Näiden asioiden selvittämisestä syntyi minun kandidaattitutkielmani The Creation of a Glossary of Morphology Terms in Northern Sámi, Finnish, and English, jota laajensin sitten tässä pro gradu -tutkielmaksi. Tähän pro gradu -tutkielmaan on lisätty koltansaame neljänneksi kieleksi, koska tammikuusta 2015 alkaen on ollut mahdollista opiskella koltansaameksi koltansaamen kielen perusopintojen opintokokonaisuutta ja syksystä 2016 alkaen on mahdollista opiskella samalla kielellä myös aineopintoja. Perusopintojen opintokokonaisuuteen kuuluvista kursseista neljä käsittelee kielitiedettä ja yksi kääntämistä. Kieli- ja käännöstieteen termistöä tarvitaan paitsi näiden kurssien opetukseen ja opiskeluun myös sen takia, että näiden kurssien nykyopiskelijat ovat jatkossa he, jotka levittävät näitä termejä seuraaville sukupolville oman opetuksen tai käännösten kautta. Opetukseen liittyvän tavoitteen lisäksi toisena tavoitteena tässä tutkielmassa on tarjota koltansaamenkielisille kääntäjille työkaluja kääntää vieraskielisiä kielitieteen julkaisuja ja opetusmateriaalia, varsinkin niitä, joissa käsitellään koltansaamea ja sen rikasta morfologiaa. Kielikohtaiset käsiteanalyysit muoto-opin käsitteille osoittivat, että kielten käsitejärjestelmät ovat hyvin samanlaisia mutta eivät identtisiä. Tämän lisäksi analyysien perusteella oli mahdollista todeta, että pohjoissaamen- ja koltansaamenkielisistä teksteistä puuttui enemmän termejä tekstin käsitteille kuin suomen- ja englanninkielisistä teksteistä. Termittömille käsitteille ehdotetut termit noudattavat koltansaamen lautakunnan terminmuodostusstrategioita ja normituksia. Moni näistä neologismeista löytyi korpusten kokoamisen jälkeen laadituista tai julkaistuista teksteistä. Tulokset myös osoittivat, että kunkin kielen termistössä esiintyy variaatiota ja että sitä oli eniten pohjoissaamen termistössä. Variaation yleisyys voi johtua esimerkiksi siitä, että pohjoissaamea käytetään kolmessa eri maassa, joiden enemmistökielet kuuluvat kahteen eri kielikuntaan, tai siitä, että pohjoissaamen muoto-opin termit ovat nuorempia kuin suomen tai englannin kielen. Nämä asiat voivat myös olla pohjoissaamen näennäisen epäjohdonmukaisesti tehtyjen yhdyssanojen taustalla. Kuitenkaan koltansaamesta ei löytynyt niin paljon variaatiota kuin pohjoissaamesta, joten oletettavasti yleisyys johtuu siitä, että pohjoissaamea käytetään varsin laajasti kolmessa eri maassa, eikä niinkään termien iästä. Tämän tutkielman käsitejärjestelmät kattavat vain pienen osan muoto-opin käsitteistä, joten termistöä on laajennettava, jotta siitä olisi eniten apua. Sen jälkeen termit olisi harmonisoitava ja yhtenäistettävä koltansaamenkielisten terminologien ja lingvistien työryhmän yhteisvoimin. Sen lisäksi tämän tutkielman tuloksia voi käyttää hyväksi mm. inarinsaamen kielitieteen termistön luomisessa.
  • Tuisku, Hannu (2017)
    Acta Scenica
    This qualitative pedagogical research examines the nature and the ethics of embodied pedagogies of acting and considers their use in the continuum from youth theatre education to professional actor training. By 'embodied pedagogy of acting' the author refers to an approach to acting and training acting that emphasises the centrality of the actor's sentient body in the theatrical event, the notion of a human being as a comprehensive body-mind entity, and the diversity and complexity of subjective experience. Knowledge presented in this research has emerged through practice, interviews and inquiries, discussions and shared experiences of training with both upper secondary school students, student actors in higher education, and professional actors. In the light of this thesis there are reasons to seek for alternatives to conventional paradigms of acting in youth theatre education. Embodied pedagogies of acting provide such an alternative. This thesis also stresses the importance of delineating workable and applicable terminology for training acting, both in youth theatre education and professional actor training. The traditions of psychophysical actor training provide a basis for the development of embodied pedagogies of acting but there are however aspects in psychophysical training that must be critically and comprehensively considered. The thesis also argues that experiences in the youth theatres and in youth theatre education are important for personal growth. The aim of the commentary at hand is not to address youth theatre education in a wider sense besides the methods of acting used in youth theatre education. A wider scope to youth theatre education is provided in the original publications of this thesis.
  • Teatterikorkeakoulu / Teaterhögskolan / Theatre Academy Helsinki; Numminen, Katariina; Kilpi, Maria; Hyrkkänen, Mari (2018)
    Teatterikorkeakoulun julkaisusarja
    Dramaturgiakirja - Kaikki järjestyy aina avaa näkökulmia esittävissä taiteissa viime vuosikymmeninä tapahtuneisiin murroksiin. Teksti- ja tarinakeskeisten paradigmojen rinnalle on noussut esitystä ja esityksellisyyttä painottavia ajattelutapoja. Samalla perinteiset käsitykset katsojuudesta, tekijyydestä ja valmiista taideteoksesta on määritelty uudelleen. Dramaturgialla - osien välisten suhteiden taiteella - on keskeinen rooli näiden kysymysten näkyväksi tekemisessä, jäsentämisessä ja artikuloimisessa. Kirja johdattaa lukijan tämänhetkisen dramaturgiakeskustelun ytimeen. Artikkeleissa käsitellään muun muassa kirjoittamista, lukemista, dramaturgian filosofiaa, dramaturgian ja automatisaation suhdetta sekä näytelmää esityksellisen käänteen jälkeen. Teos sisältää paitsi kentällä syntynyttä tekijätietoa myös dramaturgisen sanaston, jossa avataan nykydramaturgian keskeiset käsitteet. 2000-luvulla on puhuttu teatterin ja muidenkin taiteenalojen eri ammattien dramaturgisoitumisesta. Dramaturginen kokoava, leikkaava ja organisoiva työ ei kuulu vain alan erityisosaajille. Kirja onkin kirjoitettu niin oppikirjaksi teatteri- ja taideopiskelijoille kuin inspiraatioksi kaikille taiteen mahdollisuuksista ja taiteen tekemisestä kiinnostuneille.
  • Keinänen, Satu (Helsingfors universitet, 2017)
    Tämä tutkielma tarkastelee termejä, joita evidentiaalisuuskategorioista on käytetty kieliopeissa ja muissa kielten kuvauksissa. Evidentiaalisuus on funktionaalinen domeeni, joka tarkoittaa tiedonlähteen tai tiedon saannin il-maisua: puhuja on voinut saada tietonsa esimerkiksi näkemällä tapahtuman, päättelemällä sen jäljelle jääneistä merkeistä tai kuulemalla siitä muilta. Kaikki kielet voivat ilmaista evidentiaalisuutta, mutta vain joissakin sen kieliopillistunut omaksi kategoriakseen. Tutkielma tarkastelee juuri kieliopillisia evidentiaalisuuskategorioita ja niistä käytettyjä termejä. Aihetta lähestytään niin kieltenvälisen vertailun kuin terminologian näkökulmasta. Lisäksi tutkielmassa esitellään myös evidentiaalisuutta ilmiönä sekä sen tutkimushistoriaa: erityisesti keskitytään evidentiaalisuuden määrittelyn näkökulmiin ja ongelmiin. Kielten vertailuun vaikuttaa näkemys kategorioista. Universalistisen näkö-kulman mukaan kielten kategoriat ovat pohjimmiltaan samoja, mutta partikularistisen näkemyksen, jota tässä tutkielmassa noudatetaan, kielten kategoriat ovat aina erilaisia, mutta voivat olla samankaltaisia. Tällöin vertailu toteutetaan käyttämällä vertailukäsitteitä, jotka perustuvat semanttisiin ja funktionaalisiin ominaisuuksiin. Kiel-ten yksilölliset kategoriat, jotka on kuvattu ja määritelty kunkin kielen omilla ehdoilla, ovat sen sijaan kuvauska-tegorioita. Käytännön syistä olisi hyvä, jos vertailukäsitteistä ja kuvauskategorioista käytettäisiin samoja termejä, mutta toisaalta on toivottavaa, että kuvauskategorioiden termit kuvastaisivat juuri kyseistä kategoriaa. Lisäksi on yleisiä terminologisia ihanteita, kuten erottuvuus ja monosemia, eli termien tulisi erottua toisistaan ja kutakin käsitettä tulisi vastata yksi termi ja kutakin termiä yksi käsite. Tutkielma tarkastelee myös tällaisten kriteerien toteutumista evidentiaalisuuden terminologiassa. Tutkielman aineistona on 51 kielen evidentiaalisuusjärjestelmät, joiden tiedot on kerätty 57 eri kieliopista tai muusta kuvauksesta. Kieliopeista poimitaan evidentiaalisuuskategorioiden termit ja niiden määritelmiä verra-taan eri evidentiaalisuuskategorioiden vertailukäsittesiin, minkä jälkeen kuhunkin vertailukäsitteisiin sopivien kategorioiden termit kerätään yhteen ja niitä verrataan toisiinsa. Tutkielmassa selviää, että evidentiaalisuuskategorioista käytetty terminologia on runsasta ja vaihtelevaa. Polysemiaa ja etenkin synonymiaa esiintyy paljon, mikä haittaa termien ymmärrettävyyttä ja erottuvuutta. Ter-mien runsaus selittyy osittain evidentiaalisuuden lyhyehköllä tutkimushistorialla, jonka takia termit eivät ole ehti-neet vakiintua. On myös mahdollista, että evidentiaalisuus ilmiönä on edelleenkin heikommin tunnettu kuin jotkin toiset kieliopilliset ilmiöt, jolloin myös käsitteistön vakiintumattomuus synnyttää terminologista vaihtelua. Toi-saalta, kielten kategorioissa on eroja, minkä on syytä heijastua myös terminologiaan. Runsasta terminologista vaihtelua löytyykin ei-visuaalisen sensorisen evidentiaalisuuden sekä eri päättelytyyppien kategorioissa, jotka ovat semanttisesti monitahoisia. Tutkielman aineistosta löytyi myös yllättävän monta yleistiedon ja ego-evidentiaalisuuden kategoriaa, vaikka näitä kategorioita ei välttämättä ole otettu huomioon evidentiaalisuustypo-logioissa.
  • Vähälä, Aretta (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on sekä esitellä terminologian teorian ja menetelmien perusteita ja soveltaa niitä käytännössä määrittelemällä kolme elokuvatuottamiseen liittyvää englanninkielistä termiä, analysoimalla niiden olemassa olevia suomenkielisiä termivastineita ja muodostamalla niille uusia vastineita. Tutkielman tarkoitus on myös selvittää, miksi ja millä perustein kieliyhteisö ottaa käyttöön tai hylkää termivastineita. Aineisto koostuu elokuvatuottamiseen ja elokuvarahoittamiseen liittyvistä englanninkielisistä termeistä ja niiden suomenkielisistä vastineista, joita käytetään elokuviin ja elokuvatuottamiseen liittyvässä tekstimateriaalissa, kuten lopputeksteissä, tiedotteissa ja hakemuksissa, sekä muissa viestintätilanteissa. Suomalaisella elokuva-alalla käytetään termivastineita, jotka eivät ole syntyneet tavoitteellisen termityön tuloksena. Termivastineet saattavat olla puutteellisen käännöstyön tuloksia, tai ne saattavat olla sekakielisiä yhdyssanoja, jotka eivät välttämättä kuvaa niiden takana olevia käsitteitä kovin tarkasti. Tämä tutkielma tarkastelee näitä termivastineita ja ehdottaa niille tarvittaessa vaihtoehtoja. Tutkielman löydökset tukevat väitettä siitä, että puutteellisesti tehty termityö hankaloittaa viestintää. Ne myös osoittavat terminologian olevan tärkeä työkalu kääntäjälle. Löydökset myös tukevat väitettä siitä, että erityisalan asiantuntijoiden apu on termityössä korvaamatonta. Löydöksiin sisältyi myös havainto siitä, kuinka kieliyhteisö saattaa hylätä toimivalta vaikuttavan termin ja ottaa käyttöön termin, joka ei täytä termeille asetettuja vaatimuksia. Tutkielmassa esitetään myös keinoja, joilla kieliyhteisöä voidaan motivoida muodostamaan ja ottamaan käyttöön asianmukaisia termejä. Tutkielman aineiston koko on liian pieni, jotta löydösten perusteella voitaisiin tehdä laajempia yleistyksiä elokuva-alan termistöstä, mutta ne viittaavat siihen, että alalla tehty tavoitteellinen termityö olisi välttämätöntä, jotta asianmukaisten ja toimivien termien käyttö alalla lisääntyisi.
  • Seinä, Ari; Grönvall, Hannu; Kalliosaari, Simo; Vainio, Jouni (Merentutkimuslaitos, 2001)
    Meri 43
  • Vehmas-Lehto, Inkeri (Nordterm, 2007)
    Nordterm
  • ViherKARA-verkosto (Suomen ympäristökeskus, 2014)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 39/2013
    Raportissa on määritelty keskeisiä käsitteitä, joita tarvitaan kuvailtaessa kaupunkiseutujen vihreää infrastruktuuria eri näkökulmista. Vihreä infrastruktuuri tarkoittaa strategisesti suunniteltua verkostoa, johon kuuluu niin luonnollisia kuin ihmisen luomiakin viheralueita, pihojen kasvullisia osia, pienvesiä ja vesialueita ja muita fyysisiä luonnon elementtejä, ja joka on suunniteltu tuottamaan erilaisia ekosysteemipalveluja ja jota hoidetaan tässä tarkoituksessa. Käsitteet on jaettu yleiskäsitteisiin, rakennekäsitteisiin, kaavamerkintöihin ja alueiden luonnehdintoihin. Raportti on suunnattu kaupunkiseutujen suunnittelun ja viheralueiden kanssa työskenteleville ammattilaisille, opiskelijoille ja muille kiinnostuneille, esimerkiksi elinympäristönsä suunnitteluun osallistuville kansalaisille.
  • Iivonen, Raisa (Helsingin yliopisto, 2012)
    Verkkari 2012 (7)
  • Tertti, Martti (Suomen metsätieteellinen seura, 1937)
  • Uutela, Oona (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkimuskohteina tässä työssä ovat naisten jalkineiden nimitykset suomen ja venäjän kielissä. Teoriataustana on uuden terminologisen tutkimustiedon ohella käytetty perinteistä sanastotyön teoriaa käsitejärjestelmistä, vastineista ja termeistä. Työ on diakroninen ja siinä yhdistyvät nimitysten alkuperä, kenkämuodin historia ja sitä kautta termistön muotoutuminen sellaiseksi, kuin se nykyään on. Aineistona tässä työssä käytetään vuoden 2011 vuosikertaa Venäjän Vogue-lehdestä. Menetelmänä on käsiteanalyysi, eli aineistosta kerättyjen kenkien nimitysten käsitepiirteitä analysoidaan ja käsitteet jaotellaan käsitekaavion avulla. Jalkineiden käsitepiirteiden vertailun avulla saadaan selville erikielisten käsitejärjestelmien väliset erot ja yhtäläisyydet. Käsitejärjestelmät ovat pääpiirteissään yhteneväiset, mutta erojakin löytyy, sillä sanasto on rakentunut suomessa ja venäjässä osittain toisistaan riippumattomasti. Kielten väliset erot käsitteiden määrittelyssä tuovat esiin myös kulttuurieroja. Erityisen tarkastelun kohteina ovat nykymuodin mukaisten naisten jalkineiden venäläiset nimitykset, joille ei löydy suoraa suomenkielistä vastinetta, sekä englannista suomeen ja venäjään lainatut sanat. Tämän työn sivutuotteena syntyneessä sanastossa ehdotetaan venäjänkielisille nimityksille vastineita määritelmineen. Muotiin liittyvä erikoissanasto muuttuu nopeasti ja monet lainasanat ja nimitysten sekalainen käyttö voivat haitata kahden eri kielen välistä kommunikaatiota. Tämä nimitysten käyttöä selkeyttävä sanasto soveltuu kääntäjien, sisäänostajien ja muiden muotialalla toimivien tahojen sekä tavallisen kuluttajan käyttöön. Sanaston yhteydessä havainnollistetaan suomenkielisten ja venäjänkielisten nimitysten eroja ja yhtäläisyyksiä ja pohditaan erilaisten vastineiden muodostusta, synonyymejä ja polysemiaa.
  • Kaivola, Tuomas (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmassani tarkastelen laintarkastuksessa tehtyjä korjausehdotuksia legaalimääritelmiin. Analysoin ensinnäkin, millaisia korjauksia ja kommentteja laintarkastajat ovat legaalimääritelmiin tehneet. Toiseksi selvitän, miten näitä korjauksia on noudatettu lopullisessa hallituksen esityksessä. Tarkastelua varten olen jaotellut korjaukset viiteen luokkaan: teksti-, syntaksi-, sana-, morfologia- ja sisältötason muutoksiin. Tämän lisäksi kuvaan niitä normeja, joihin kommenttien tekeminen ja niiden noudattaminen perustuvat. Tutkimusaineistonani on vuosina 2016 ja 2017 annettuja suomenkielisiä hallituksen esityksiä ja niiden luonnoksia, joissa on erilliset määritelmäpykälät. Tarkasteltavassa aineistoissa on yhteensä 108 legaalimääritelmää. Legaalimääritelmä tarkoittaa laissa olevaa käsitteen määritelmää. Laintarkastus on yksi lainvalmistelun vaiheista. Siinä oikeusministeriön laintarkastusyksikkö käy läpi luonnoksen hallituksen esityksestä ja pyrkii korjaamaan siinä olevat virheet. Tutkimustuloksenani on, että noin puoleen legaalimääritelmistä tehtiin jonkinlaisia korjauksia laintarkastuksessa. Määrä on sinänsä korkea, kun otetaan huomioon, että laintarkastukseen lähetettävien versioiden tulisi periaatteessa olla niin valmiita, että ne voitaisiin antaa eduskunnalle. Etenkin konjunktioiden käyttöä on usein tarkennettu, jotta määritelmä olisi mahdollisimman tarkka. Tekstitasolla on tehty ennen kaikkea typografiaan liittyviä muutoksia, jotta muoto vastaisi lakitekstin konventioita. Sanatason muutokset liittyivät ennen kaikkea tekstin tiivistämiseen sekä vakiintuneiden ilmaisujen ja kirjoitustapojen käyttöön. Näin ollen isoimmassa osassa muutoksia kyse on pohjimmiltaan tyylillisistä muutoksista sekä lainkirjoittajan oppaassa mainittujen kirjoitusohjeiden noudattamisen valvonnasta. Normeista nousevatkin esille ennen kaikkea täsmällisyyden, tiiviyden ja kaavamaisuuden vaatimukset. Tämä on linjassa niiden aiempien tutkimustulosten kanssa, ettei oikeuskielenhuolto tähtää pelkästään kirjakielen normien noudattamiseen, vaan siinä tarkastellaan myös niiden konventioiden noudattamista, joita säädöskielellä on erikoiskielenä. Tällaisia erityispiirteitä sisältyy esimerkiksi tapaan kirjoittaa luetelmat. Toisaalta tutkimustuloksissani sisällölliset muutokset korostuvat verrattuna aikaisempiin tutkimuksiin lakikielen huollosta. Sisällöllisiä muutoksia on aineistossani toiseksi eniten yhdessä sanatason muutosten kanssa. Vaikuttaakin siltä, että sisällöllisiin seikkoihin kiinnitetään legaalimääritelmissä enemmän huomiota kuin muissa säännöksissä. Sisällölliset muutokset ovat pääsääntöisesti poistoehdotuksia. Laintarkastajan tekemät korjaukset hyväksyttiin hallituksen esitykseen muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta teksti-, syntaksi-, sana- ja morfologiatasolla. Korjausten noudattamisessa nousevat esille samat normit kuin korjaamisessa. Pyrkimyksenä on täsmällisyys, yksitulkintaisuus, tiiviys sekä konventioiden noudattaminen. Kun normit ovat yhteiset sekä laintarkastajalle että lainlaatijalle, korjaukset johtavat muutoksiin. Sitä vastoin korjauksia ei noudateta, kun lainlaatijan toiminnassa korostuu muu normi ohi edellä mainittujen normien. Tämä näkyy sisällöllisten muutosten kategoriassa, johon sisätyvistä muutosehdotuksista vain noin puolet hyväksytään. Tämä selittyy sillä, että systeemisyyden normin noudattaminen menee laintarkastuksen korjausten noudattamisen edelle. Kun legaalimääritelmä perustuu EU-oikeuteen, lainlaatija haluaa usein ottaa määritelmän sellaisenaan sen puutteista huolimatta.