Browsing by Subject "terrori-iskut"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Martens, Jutta (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pariisissa 13. marraskuuta 2015 tapahtui seitsemän terrori-iskun sarja, jossa uhriluku nousi 129 henkeen ja loukkaantuneita oli noin 352. Terrori-isku sai paljon mediahuomiota osakseen ja sen takana oli terroristijärjestö ISIS (The Islamic State of Iraq and Syria). Keskustelu eri sosiaalisen median kanavissa oli vilkasta iskujen jälkeen. Tämä Pro gradu –tutkielma keskittyy terrori-iskun jälkeiseen keskusteluun ja ihmisten ensireaktioihin Twitterissä. Koska aikaisempaa tutkimusta tämän tyyppisen kriisin ensireaktioista on hyvin rajallisesti, data, jota tässä tutkielmassa käsitellään, rajoittuu tviitteihin, jotka lähetettiin neljän päivän sisällä iskuista. Tutkimuksen tavoitteena oli mallintaa millaisia ensireaktioita ihmisillä oli Islamin nimeen tehtyjen terroristi-iskujen jälkeen, mitkä teemat tviiteissä nousivat esiin, mihin tarkoitukseen Twitteriä käytettiin ja minkälainen rooli uskonnolla oli ihmisten järkeistämisprosessissa (sense-making). Tämän tutkielman tutkimusstrategiana on tapaustutkimus. Data kerättiin Twitteristä Pulsar nimisellä työkalulla. Datan rajaamiseksi käytettiin aihetunnisteita #parisattack, #parisshooting ja #paristerror sekä ajallista ja kieleen liittyvää rajaamista. Tiedon analysoinnin metodina käytettiin sisältöanalyysia. Tutkimuksen perusteella, Twitteriä käytettiin laajasti Pariisin terrori-iskujen jälkeen ja tiedon jakamisen tarve korostui Twitterin ensireaktioissa. Muita syitä tviittaamiseen olivat mielipiteiden jakaminen tai hallitsevan tunteen ilmaiseminen. Uskonto esiintyi suhteellisen pienessä osassa tviittejä. Nämä löydökset tukevat aikaisempaa tutkimusta tiedon saamisen tärkeydestä alkuvaiheessa kriisitilanteen tapahduttua, ja siten selittää pientä uskontoa käsittelevien tviittien osuutta. Kun dataa tarkasteltiin vain uskontoaiheisten tviittien osalta, mielipiteiden osuus korostui. Suuri osa näistä tviiteistä pyrki edistämään rauhanomaista yhteisymmärrystä (concensus) pääviesteinään se, että Muslimeja, Islamia tai uskontoa ei ole syyttäminen terrori-iskuista. Toisaalta noin neljännes tviiteistä piti edellä mainittuja syyllisenä iskuihin ja pyrkivät aiheuttamaan vastakkainasettelua (confrontation). Nämä löydökset viittaavat siihen, että uskonto jakoi mielipiteitä ja siitä etsittiin syitä terrori-iskuihin. Tämän tutkimuksen mukaan uskonto oli osa ihmisten järkeistämisprosessia uskontoaiheisten tviittien pienestä lukumäärästä huolimatta.
  • Heikkilä, Tuomas (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Turussa 18.8.2017 tapahtuneen puukotusiskun tunteellisia reaktioita Twitter-keskustelussa. Tutkimuksessa selvitettiin, miten erilaiset moraaliset tunnekäytännöt ja -normit vaikuttavat tavallisten ihmisten tulkitaan terrori-teosta sosiaalisen median kansalaiskeskustelussa. Tunteet käsitetään tutkielmassa sosiaalisena ilmiönä, joita ihmiset jakavat keskenään järkyttävissä tapahtumissa kiinnittäessään huomiota niiden sosiaalisesti, poliittisesti ja moraalisesti merkityksellisiin puoliin. Erityisen huomion kohteena työssä ovat moraaliset tunteet, joita ihmiset käyttävät tehdessään arvotuksia oikeasta ja väärästä edistääkseen yhteisön hyväksymien normien mukaista toimintaa. Tutkimusaineisto koostuu 2982 keskusteluviestistä, jotka kerättiin 18.8.2017 lähtien mikroblogipalvelu Twitteristä aihetunnisteella #turkuattack. Aineistoa analysoitiin kriittisen diskurssianalyysin menetelmiä käyttäen. Erityistä huomiota kiinnitettiin viesteissä tuotettuihin tapoihin oikeuttaa tunteita ja tulkintoja, sekä subjektipositioihin, joihin moraalisia arvotuksia liitettiin. Työn tutkimuskysymykset ovat: 1) Millaisia moraalisia tunteita Turun puukotuksia käsittelevässä #turkuattack Twitter-keskustelussa nousi esiin? ja 2) Miten tunteet näkyivät tapahtuman määrittelyssä ja sitä käsittelevissä diskursseissa? Aineiston analyysi tuo esiin, että suurin osa kaikista keskustelujen viesteistä ilmaisi tai nimesi joitakin tunteita. Keskustelujen yleisimpiä moraalisia tunteita olivat ns. muita tuomitsevat negatiiviset tunteet eli inho (23,8 %), halveksunta (13,3 %), suuttumus (9,4 %) ja paheksunta (6,1 %). Myös muiden kärsimykseen eläytyvät tunteet eli myötätunto, sympatia ja empatia olivat aineistossa hyvin edustettuina (19,4 %). Pienempi joukko keskustelijoita näki iskussa aihetta myös ihailulle ja kiitollisuudelle (6,6 %). Lisäksi huomattiin, että terrorismin uhka ei saanut keskustelijoita juurikaan jakamaan ahdistusta, järkytystä ja pelkoa, jotka muodostivat yhdessä vain 9,8 prosenttia kaikista tunneilmauksista Tutkimuksessa havaittiin, että keskustelijoiden tavat tulkita ja tuottaa merkityksiä terrori-iskusta jakautuivat neljään diskurssiin, joiden tunneilmaisuja määritteli yksi neljästä moraalisesta tunteesta: myötätunto, ihailu, suuttumus ja inho. Myötätunnon diskurssissa muiden kärsimykseen eläytyvien moraalisten tunteiden tarkoituksena oli toimia uhrien hyväksi ja pyrkiä suojelemaan yhteiskunnan normeja ja yhtenäisyyttä terrorismin vaikutuksilta. Ihailun diskurssissa kriisitulkinnat kiinnittyivät iskussa aktiivisiin moraalisiin esimerkkitapauksiin eli sankareihin, jotka vahvistivat keskustelijoiden luottamusta kansallisiin instituutioihin ja ihmisten perustavanlaiseen tarpeeseen auttaa toisiaan hädässä. Suuttumuksen diskurssissa keskustelijat jakoivat moraalisia tuomioita niille, jotka olivat yhtäältä epäonnistuneet kriisin ehkäisemisessä ja joiden toiminta aktiivisesti hankaloitti kriisin rakentavaa ratkaisemista. Viimeisenä inhon diskurssia kuvaili vihamielinen asenne terroristia sekä syvä inho laittomia turvapaikanhakijoita kohtaan. Työn johtopäätöksissä diskursseista esitettyjä tulkintoja verrataan aikaisempaan teoriataustaan. Tulokset osoittavat muun muassa, että myötätuntoiset keskustelijat omaksuivat tulkinnoissaan monia valtavirtajulkisuudelle ominaisia rituaalisia tunnekäytäntöjä. Sen sijaan inhon diskurssi sijoittui selvimmin valtavirtajulkisuuden ulkopuoliselle vastajulkisuuden diskursiiviselle areenalle.
  • Tammilehto, Tuomas (2007)
    Kansainvälisiä tiedotusvälineitä seuraavat ovat 1960-luvulta lähtien saaneet tottua yhä enenevässä määrin uutisiin terrorismista. Useat tahot itsenäisyydestä haikailevista eri poliittisten, kulttuuristen ja kansallisten vähemmistöjen edustajista aina radikalisoituneisiin äärivasemmistolaisiin ovat nähneet kansainvälissä ilmailussa hyvän kohteen terroriteoilleen. Terrorismi on saamastaan runsaasta julkisuudesta huolimatta kuitenkin jäänyt monelle varsin vieraaksi ilmiöksi. Poliittisen historian alaan kuuluva pro gradu -työn ”Ilmailualaa vastaan suunnattu kansainvälinen terrorismi” tarkoitus on selvittää terrorismia yleisesti, mutta erityisesti ilmailualaa vastaan suunnatun kansainvälisen terrorismin historiaa. Työssä käydään seikkaperäisesti läpi 1930-luvulta nykypäivään tehdyt kansainväliset lentokonekaappaukset, pommi-iskut, raketti , tuliase ja ohjusiskut sekä muut erilaiset ilmailualaa vastaan tehdyt terroriteot. Työn tarkoituksena on kuvata ilmailualaa vastaan suunnattua terrorismi-ilmiötä maailmanlaajuisesti kiinnittäen huomiota esimerkiksi terroritekojen laatuun, iskuissa menehtyneiden ja haavoittuneiden määriin sekä iskujen maantieteellisiin tapahtumapaikkoihin. Tarkoituksena on näissä muuttujissa tapahtuneiden muutosten kautta selvittää, minkälaista terrorismi on viimeisen neljänkymmenen vuoden kuluessa ollut. Pelkän terrori-iskujen selostuksen ohella iskut pyritään sitomaan historialliseen kontekstiin. Työn tarkoituksena on selventää muun muassa tekojen taustalla olevien tahojen kuten esimerkiksi eri terroristiryhmien syntyhistoriaa sekä poliittisia, uskonnollisia tai muita motiiveja. Myös ajankuvan niin sanotun zeitgeistin selvittämisellä tutkielma pyrkii antamaan lukijoilleen kuvan monimuotoisesta terrorismi-ilmiöstä. Historiallisen analyysin ohella työ pitää sisällään terrorismin määrittelyä, pohdintaa tietokanta-aineiston sopivuudesta historian tutkimukseen sekä kolmannen osapuolen tietoihin perustuvan historiantutkimuksen mielekkyydestä. Työ keskittyy erityisesti 1960-luvun lopun ja 1990-luvun lopun väliseen ajanjaksoon. Syynä on se, että kansainvälinen terrorismi oli jokseenkin olematonta ennen toista maailmansotaa ja varsin vähäistä vielä pitkälle sen jälkeenkin. Ilmailualaa vastaan suunnatusta terrorismista tuli arkipäiväistä itse asiassa vasta Israelin ja arabivaltioiden välillä käydyn ns. kuuden päivän sodan jälkeen, kun lukuisat arabivaikuttajat katsoivat Israelia vastaan käydyn avoimen sodan voittamisen tulleen mahdottomaksi. Arabiterroristien esimerkkiä seurasivat lukuisat muut ryhmittymät, jotka eivät myöskään pitäneet mahdollisena elintärkeiksi katsomiensa asioiden ajamista sen enempää parlamentaarisin tai konventionaalisen sodan keinoin. Valtioiden välisten sotien käydessä yhä harvinaisimmiksi, hyvin usein terrorismi paljastaa maailman eri poliittiset jännitteet. ”Ilmailualaa vastaan suunnattu kansainvälinen terrorismi” on erään terrorismin lajin historiaa käsittelevän työn lisäksi toisen maailmansodan jälkeistä maailmanhistoriaa käsittelevä työ. Terrori-iskujen ohella työ käsittelee myös melko laajasti erilaisten poliittisten konfliktien syntyjä, kuten esimerkiksi vallankaappauksia ja itsenäisyystaisteluja. Pääasiallisen lähdemateriaalin muodostaa RAND Terrorism Chronology 1968–1997 -tietokanta, tutkimusalan kirjallisuus sekä kansainvälinen lehdistö ja uutismateriaali, samoin kuin yksittäisiä tapauksia koskeva viranomaismateriaali (esim. oikeuden pöytäkirjat). Työn suurin anti on historiallisen tiedon esittäminen ja jäsentäminen uudella tavalla sekä suomenkielellä. Terrorismista on toki kirjoitettu paljon, mutta nimenomaisesti ilmailuun keskittyvää työtä ei ennen tätä työtä ole ollut.
  • Palonkorpi, Mikko; Smith, Hanna (Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen seura, 2005)
    Idäntutkimus