Browsing by Subject "terrorismi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 31
  • Ygot-Riikonen, Maria Sheila (2004)
    Christian and Muslim conflict in Southern Philippines intensified during the last few decades although a shared history dates back 435 years ago. The government has so far failed to deliver genuine peace and stability to 22 million people in Mindanao suffering from poverty, displacement, and bloodshed. After the Sept. 11 terrorist attacks, the international community became aware of Islamic fundamentalist movements in Southeast Asia. The US government linked a Filipino Muslim group, Abu Sayyaf, to Osama bin Laden and Al-Qaeda, justifying the staging in Mindanao of what US Pres. George Bush said as the second largest 'war against terrorism' after Afghanistan. Whatever impact terrorist acts may have from Basilan to Manhattan, peace research is more urgent and significant than ever. This study looks at the causes of violence amongst Christian and Muslim Filipinos and consequently explores areas for peace by asking: "What are the reasons of conflict? Who are the actors and agenda-setters? How can a local conflict become linked to international terrorism? What are the ways and means of effective and immediate conflict resolution in Mindanao?" To acquire firsthand insight, in-depth qualitative interviews were conducted in the Philippines in June-October 2002 using a 60-day participant observation and the triangulation method for data gathering. Through snowball sampling, talks with different groups (government, military, rebels, academics, and NGOs) gave comprehensive and balanced analyses. Second, a quantitative survey of 400 youth respondents gave different views from Muslim and Christian perspectives, especially on concepts of alienation, animosity, and political participation. Finally, international newspaper reports, journals, and local publications were cautiously used as primary sources. Results showed contradictory views on the causes of conflict, whether economic, socio-political, or religious, depending on individuals and groups. Respondents said aggression was caused by economic neglect, frustration with the government, and lack of socio-political influence. Solutions offered are poverty alleviation, tolerance of socio-cultural diversity, strong leadership, and recognition of international peace agreements. Other means of conflict resolution involve empowering citizens, creating a balance of forces, channeling resources at the grassroots level, and cultivating a culture of peace.
  • Lehtiö, Aleksi (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmani tarkastelee suomenkielistä terrorismin diskurssia Twitterissä. Aineisto sijoittuu ajanjaksolle ennen Tukholman terrori-iskua 7.4.2017 (19.3.-2.4.2017), sekä välittömästi iskun jälkeen (7.4.-9.4.2017). Aineistossa oli kokonaisuudessaan 2182 twiittiä. Tämän aineiston pohjalta tutkin, mitä identiteettejä kirjoittajat omaksuivat diskurssissa, sekä miten terrorisia representoitiin keskustelussa. Teoreettis-metodologisena viitekehyksenä tutkielmalle toimi diskurssianalyysi. Diskurssianalyysi perustuu käsitykseen siitä, että kieli ja muut semioottiset muodot, muodostavat diskursseja, jotka muokkaavat käsityksiämme, ja osittain myös muovaavat todellisuuttamme. Omassa tutkielmassani määrittelen diskurssit joukoiksi käsitteitä, joita käytetään kommunikoidessa jostain tietystä teemasta. Diskurssit elävät ja muokkautuvat, kun diskurssiin sisältyvät käsitteet vahvistuvat tai muuttuvat. Tutkielmassa osoitetaan, että suomalaiset kirjoittajat omaksuivat ennen kaikkea eurooppalaisen identiteetin verkossa käydyssä keskustelussa. Eurooppalainen identiteetti loi tiettyjä raameja, joiden kautta terrorismia lähestyttiin. Eurooppalaisten arvojen asemaa kuitenkin myös haastettiin diskurssissa, sillä terroriuhan koettiin vaativan tiukempia poliittisia linjauksia turvallisuuden takaamiseksi. Tukholman iskun jälkeen diskurssissa oli havaittavissa myös pohjoismaista identiteettiä. Iskun läheisyys näyttäytyi tavassa, jolla kirjoittajat osallistuivat keskusteluun. Jaoin aineistossa havaitut terrorismin representaatiot kahteen kategoriaan: eurooppalais-orientalistiseen ja eurooppalais-suvaitsevaiseen representointiin. Eurooppalais-orientalistinen representointi oli aineistossani huomattavasti yleisempää. Tämä representointi vastasi niitä piirteitä, joita orientalismissa on nähty usein liitettävän Euroopan ulkopuolisiin, esimerkiksi muslimimaailman, kulttuureihin. Orientalismi tarkastelee Euroopan suhdetta toisiin kulttuureihin imperialismin perinteen kautta. Orientalismissa nähdään, että toisia kulttuureja on esimerkiksi kuvailtu despoottisimpina, primitiivisimpinä ja mystisinä. Aineistoni eurooppalais-orientalistinen representointi esittikin terrorismin islamin muslimimaailman kulttuurin piirteenä, joka nähtiin takapajuisena ja yhteensopimattomana eurooppalaiseen liberaaliin yhteiskuntaan. Eurooppalais-suvaitsevainen representointi pyrki korostamaan, ettei terrorismiin ja terroristeihin tulisi liittää islamia, tai kulttuurisia taustoja laajemmin. Terroristien taustoissa pyrittiin myös ennemmin tarjoamaan muita syitä radikalisoitumiselle, kuin uskonto, kuten syrjäytyminen tai mielenterveyshäiriöt. Eurooppalais-suvaitsevainen representointi pyrki myös korostamaan terroristien tahtoa levittää pelkoa. Representaatioissa Tukholman isku kasvatti pakolaisten ja maahanmuuttajien osuutta diskurssissa. Arvioin iskun tekijän taustojen, sekä myös iskun läheisyyden kirjoittajiin, johtaneen kirjoittajien pyrkimykseen kohdentaa mahdollista uhkaa Suomessa myös tarkemmin. Lisäksi Tukholman isku kasvatti keskustelun määrää Twitterissä, sillä lähes saman verran twiittejä kertyi kolmen päivän sisällä iskusta, kuin 15 päivän aikana ennen Tukholman iskua.
  • Lahnalammi, Tuukka Uolevi (Helsingin yliopisto, 2019)
    This thesis descirebes violence by non-state actors as a struggle for recognition. It uses terrorist organization al-Qaida as en example. The goal is to scrutinize if moral questions arise as an important motive for the non-state actors to use violence. The concept of recognition was created by Hegel. The idea is that individuals desire recognition from each other. The one who is recognazied is a selfconcios subject, but those from whom the recognition is denied, are seen as objects. Reciprocity is an absolute condition for the recognition, because only self-concious subject can give meaningful recognition. Being recognized is more important than life. Reciprocal recognition enables collective consiousnes, through which individuals form conception about themselves as part of it. Later the concept of recognition was linked to the relations of societies and cultures. The idea is that recognition can be given or denied as a result of an ethnic or cultural background of an individual. Frantz Fanon problematized reciprocal recognition by suggesting that in a western society only white members of the society with western cultural background can achieve recognition. From this perspective, those who are subordinated by the western culture needs make themselves as subjects by breaking ranks against the western culture. In this struggle subordinates show their desire to be recognized as separate and different from the westerners. The desire stems from that they have observed that western culture is a racist one and subordinates them as a group. Reciprocal recognition becomes problematized in this context where it becomes impossible to recognize members from another group based on the qualities and values of that group. This thesis suggests that al-Qaida acts in this kind of context where centeral feature are relations between groups of humans. Those relations cannot be easily limited geographically or to interstate relations. Material for the research are letters by Osama bin Laden from 1994 to 1998. I analyze the letters from the perspective of the recognition. Through the concept I create a structure for the discourse so that the discourse could be portrayd as a struggle for recognition. The focus is in that how the own group is distinguished as a subject and the other as an object, and also how in this context violence becomes acceptable and even necessary. The discourse displayed in Bin Laden´s letters is portrayed as a struggle for the recognition. The method to analyze the letters is critical discourse analysis through which I try to portray the discourse in relation to the framework. At the discourse portrayed, muslims are one honorable and great nation, which is unjustly oppressed. Enemy for this subject are foremost the western nations, but the object is created especially through the hostility towards muslim leaders. However the muslim leaders are seen as minions and vassals of the west and they represent greedy and corrupted values and hostility towards muslims, which are attributes of the western societies. Western nations and muslim leaders together with the jews form a conspiracy to annihilate islam and to loot muslims and their lands. The violence is unavoidable in this context, because the conpirators that represent falsehood won´t retreat from their intentions. The muslims need to defend the truth and themselves against the attacking falsehood for the sake of the truth and for the sake of themselves. The discourse portrayed in the letters have parellels to earlier research about that how the struggle for the recognition builds up when the non-reconized becomes to demand recognition. The discourse actually don´t tell why the object is so hostile towards muslims and its hostility comes as given quality of the object. In this sense the discourse emphasizes the special role of the subject as a rationale for the demand of the recognition but it also emphasize the evilness of the object as a rationale why the subject is unrecognized. In this manner the discourse has especially parelles to the Fanon´s outlook about the difficultness of the reciprocal recognition between the groups and his outlook about the necessity of the violence between them. Moral arguments seem to have pivotal role in that how al-Qaida forms its motives to violence and how it generates support for its existence. Opression is foremost seen from the moral perspectives and economic and political oppression are results of moral corruption and wickidness of the object.
  • O'Connor, James (2006)
    Yhdysvaltojen ns. 'sota terrorismia vastaan' on tuonut uuskonservatismille paljon julkisuutta. Tästä huolimatta uuskonservatismia ja Yhdysvaltojen nationalismia laajemmin käsitteleviä tutkimuksia on edelleen vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on analysoida identiteettien rooleja Yhdysvaltojen ulkopolitiikassa. Tutkimus luo uuden mallin monensuuntaisista identifikaatio-prosesseista. Ensinnäkin kansallinen identiteetti muodostuu kollektiivisina pidetyistä käsityksistä kansan olemuksesta. Toisaalta, merkittävä ja toistuva piirre Yhdysvaltojen kansallisen identiteetin muodostumisessa on 'vihollisten', 'liittolaisten' ja 'pahojen voimien' vastakkaiset identiteetit, joilla omaa 'puhdasta' identiteettiä korostetaan. Nämä vastakkaiset ja ristiriitaiset prosessit ovat vahvasti esillä Yhdysvaltojen uuskonservatismin kentällä. Tutkimuksessa kehitetty identifikaatio-prosessien malli perustuu Carl Schmittin poliittisiin teorioihin. Schmitt on tunnettu poikkeustila-teoriastaan. Hänen ajattelussaan vastakkainasettelu ja vihollisen läsnäolo korostuvat. Sekä Schmittin että uuskonservatiivien teksteissä korostuu kaksi periaatteellista teemaa, poikkeavuus ja erottautuminen. Nämä teemat nousivat keskeisiksi tekemässäni retorisessa analyysissä, tutkimuksen empiirisessa osassa. Analysoin yhden yhdysvaltalaisen ns. think tankin julkaisemia kirjoituksia ja julkaisuja terrorismin vastaisesta sodasta. Analyysi perustuu Jacques Derridalta ja etenkin Kenneth Burkelta saatuihin vaikutteisiin. Yksi tutkimuksen tuloksista on se, että jatkuva identiteettien vastakkainasettelu lisää konfliktin riskiä joka tasolla. Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että sellaiset identiteetti-diskurssit, jotka löytyvät Schmittin ja uuskonservatiivien kirjoituksista, edistävät poissulkevia ja taistelevia poliittisia linjoja erityisesti ulkopolitiikassa. Mitä pidemmälle ulkopoliittiset asenteet kehittyvät tähän suuntaan, sitä vähemmän sovinnollisemmat ja rakentavammat argumentit pääsevät esiin.
  • Tammilehto, Tuomas (2007)
    Kansainvälisiä tiedotusvälineitä seuraavat ovat 1960-luvulta lähtien saaneet tottua yhä enenevässä määrin uutisiin terrorismista. Useat tahot itsenäisyydestä haikailevista eri poliittisten, kulttuuristen ja kansallisten vähemmistöjen edustajista aina radikalisoituneisiin äärivasemmistolaisiin ovat nähneet kansainvälissä ilmailussa hyvän kohteen terroriteoilleen. Terrorismi on saamastaan runsaasta julkisuudesta huolimatta kuitenkin jäänyt monelle varsin vieraaksi ilmiöksi. Poliittisen historian alaan kuuluva pro gradu -työn ”Ilmailualaa vastaan suunnattu kansainvälinen terrorismi” tarkoitus on selvittää terrorismia yleisesti, mutta erityisesti ilmailualaa vastaan suunnatun kansainvälisen terrorismin historiaa. Työssä käydään seikkaperäisesti läpi 1930-luvulta nykypäivään tehdyt kansainväliset lentokonekaappaukset, pommi-iskut, raketti , tuliase ja ohjusiskut sekä muut erilaiset ilmailualaa vastaan tehdyt terroriteot. Työn tarkoituksena on kuvata ilmailualaa vastaan suunnattua terrorismi-ilmiötä maailmanlaajuisesti kiinnittäen huomiota esimerkiksi terroritekojen laatuun, iskuissa menehtyneiden ja haavoittuneiden määriin sekä iskujen maantieteellisiin tapahtumapaikkoihin. Tarkoituksena on näissä muuttujissa tapahtuneiden muutosten kautta selvittää, minkälaista terrorismi on viimeisen neljänkymmenen vuoden kuluessa ollut. Pelkän terrori-iskujen selostuksen ohella iskut pyritään sitomaan historialliseen kontekstiin. Työn tarkoituksena on selventää muun muassa tekojen taustalla olevien tahojen kuten esimerkiksi eri terroristiryhmien syntyhistoriaa sekä poliittisia, uskonnollisia tai muita motiiveja. Myös ajankuvan niin sanotun zeitgeistin selvittämisellä tutkielma pyrkii antamaan lukijoilleen kuvan monimuotoisesta terrorismi-ilmiöstä. Historiallisen analyysin ohella työ pitää sisällään terrorismin määrittelyä, pohdintaa tietokanta-aineiston sopivuudesta historian tutkimukseen sekä kolmannen osapuolen tietoihin perustuvan historiantutkimuksen mielekkyydestä. Työ keskittyy erityisesti 1960-luvun lopun ja 1990-luvun lopun väliseen ajanjaksoon. Syynä on se, että kansainvälinen terrorismi oli jokseenkin olematonta ennen toista maailmansotaa ja varsin vähäistä vielä pitkälle sen jälkeenkin. Ilmailualaa vastaan suunnatusta terrorismista tuli arkipäiväistä itse asiassa vasta Israelin ja arabivaltioiden välillä käydyn ns. kuuden päivän sodan jälkeen, kun lukuisat arabivaikuttajat katsoivat Israelia vastaan käydyn avoimen sodan voittamisen tulleen mahdottomaksi. Arabiterroristien esimerkkiä seurasivat lukuisat muut ryhmittymät, jotka eivät myöskään pitäneet mahdollisena elintärkeiksi katsomiensa asioiden ajamista sen enempää parlamentaarisin tai konventionaalisen sodan keinoin. Valtioiden välisten sotien käydessä yhä harvinaisimmiksi, hyvin usein terrorismi paljastaa maailman eri poliittiset jännitteet. ”Ilmailualaa vastaan suunnattu kansainvälinen terrorismi” on erään terrorismin lajin historiaa käsittelevän työn lisäksi toisen maailmansodan jälkeistä maailmanhistoriaa käsittelevä työ. Terrori-iskujen ohella työ käsittelee myös melko laajasti erilaisten poliittisten konfliktien syntyjä, kuten esimerkiksi vallankaappauksia ja itsenäisyystaisteluja. Pääasiallisen lähdemateriaalin muodostaa RAND Terrorism Chronology 1968–1997 -tietokanta, tutkimusalan kirjallisuus sekä kansainvälinen lehdistö ja uutismateriaali, samoin kuin yksittäisiä tapauksia koskeva viranomaismateriaali (esim. oikeuden pöytäkirjat). Työn suurin anti on historiallisen tiedon esittäminen ja jäsentäminen uudella tavalla sekä suomenkielellä. Terrorismista on toki kirjoitettu paljon, mutta nimenomaisesti ilmailuun keskittyvää työtä ei ennen tätä työtä ole ollut.
  • Alestalo, Aleksi (2008)
    Tutkielma käsittelee Irlannin ulkopolitiikkaa vuoden 2001 terrori-iskuja seuranneessa maailmanpolitiikan myllerryksessä. Kvalitatiivinen tutkimus selvittää, kuinka Irlanti on luovinut puolueettomuuden ja sen paineen välissä, että sodassa terrorismia vastaan ei suurvalta Yhdysvaltojen näkökulmasta ole "puolueettomuutta". Tutkimuksen johtopäätökset suhteessa määrittely- ja teoriaosuuteen toteutetaan perustuen kolmeen esitettävään tapauskuvaukseen – Irlannin suhtautumiseen Afganistanin operaatioon, Irakin sotaan ja Shannonin lentokentän käyttöön sotilaslentojen välilaskukohteena. Näiden pohjalta tutkielma vastaa kysymykseen, onko Irlannin ulkopolitiikka muuttunut vuoden 2001 terrori-iskujen jälkiseurauksena. Tutkielman keskeisiä käsitteitä ovat Irlannin ulkopolitiikka ja Irlannin puolueettomuus. Lisäksi tutkimus tekee tarvittavan sivujuonteen Irlannin historiaan, joka omalta osaltaan omaa tärkeän roolin Irlannin nykypäivässä ja politiikan valinnoissa. Puolueettomuuskäsite on hyvin monitahoinen ja havaittu olevan myös joustava sekä muuttuva yleisten ympäristötekijöiden niin vaatiessa. Tärkeitä määrittelyjä puolueettomuudelle ja ulkopolitiikan valinnalle kansainvälisessä ympäristössä on muotoiltu läpi maailmanpolitiikan tutkimuksen, mutta tässä tutkielmassa keskitytään löytämään ne avaimet, jolla pienen puolueettoman valtion kohdalla ulkopolitiikan valinta tapahtuu kansainvälisten suhteiden teorian valossa. Apuna tähän määrittelyyn tuovat niin Raimo Väyrysen Suomen puolueettomuuden kohdalla muodostetut keskeiset teesit kuin myös kansainvälisen politiikan toimijakeskeisen ulkopolitiikan analyysin tarkastelu, jonka auktoriteettina Valerie Hudson on tämän tutkielman kannalta keskeinen. Sen lisäksi Katsumi Ishizukan tutkimus Irlannin rauhanturvamisoperaatioihin osallistumisesta sekä keskeisestä siteestä YK:n toimintaan on erittäin tärkeä lähde työlle. Tutkimuksen perusteella Irlannin ulkopolitiikka ei ole pohjalla olevista periaatteistaan luopunut. Itse asiassa Irlanti on luovinut varsin menestyksekkäästi terrorismin vastaisen sodan implementoinnin aikakaudella. Sisäpoliittinen riita Shannonin lentokentän välilaskuista on tutkimuksen perusteella lähinnä toisintoa vuosikymmenen takaisesta Persianlahden sodasta. Lopuksi tutkielma avaa irlantilaisten puolueettomuus käsitettä. Irlannin puolueettomuutta kuvataan usein myyttiseksi, mutta syvempi tarkastelu tuottaa johdonmukaisen kuvan Irlannin jatkuvasta poliittisesta puolueettomuudesta – periaatteet ja arvot taustalla eivät suinkaan ole sattumalta syntyneitä ilmiöitä.
  • Pinomäki, Petja (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassani tutkin Isis-järjestön syntyä, ideologiaa, teologiaa, historiaa ja ajattelua. Tutkielmani keskiöön nousee järjestön suhde islaminuskoon ja sen eri haaroihin. Tässä tapauksessa korostan, että virallisella islaminuskolla viitataan islamilaiseen ajatteluun, joka tuomitsee väkivallan ja korostaa islaminuskonnon rauhallista luonnetta. Tutkielmani käsittelee myös yleisellä tasolla islaminuskoa ja siihen liittyviä tärkeitä teemoja. Käsittelen islaminuskon keskeisiä pyhiä kirjoja ja tarkastelen myös islaminuskon peruspilareita. Näiden lisäksi käsittelen islaminuskon eri suuntia, sillä nämä nousevat esiin tutkielmani muissa osissa. Tarkastelen tutkielmassani Isisin syntymistä. Järjestön syntyminen on ollut pitkä prosessi, jossa on ollut monenlaisia vaiheita. Tutkielmassani nousee esiin al-Qaida. Tulemme huomaamaan, että alQaidan tappio ei lopulta merkinnyt terrorismin vähenemistä. Huomaamme myös, että al-Qaidan auttamat pienet ryhmät eivät aina kannattaneet kaikessa al-Qaidan omaa ideologiaa. Kalifaatti ja kalifi ovat islaminuskossa keskeisiä käsitteitä, mutta ne edustavat myös islamin suuruuden aikoja. Tästä syystä ne ovat edelleenkin keskeisiä asioita islamissa. Tutkielmani perehtyy myös henkilöön, joka on vaikuttanut eniten Isisin ajatteluun ja sen teologisiin näkemyksiin. Abu Mus’ab al-Zarqawi on henkilö, joka loi Isis-järjestön ja johti sitä aina kuolemaansa asti. Näemme, että hänellä oli voimakkaita näkemyksiä islaminuskoon liittyen. Al-Zarqawin luoma ryhmä alkoi noudattamaan hänen tärkeinä pitämiään päämääriä, joiden keskiöön nousee ajatus kalifaatin perustamisesta. Kalifaattia voidaan pitää al-Zarqawin visiona, minkä hän on halunnut luoda ryhmänsä kanssa jo pitkään. Isis on myös taidokkaasti käyttänyt islaminuskoa luomalla itsestään kuvan, että on itse kalifaatti. Kalifaatti on tärkeä asia, mutta Isis halusi kannattajiensa uskovan, että edessäpäin on jotain tärkeämpää kuin vain islamilainen valtio ja esimerkiksi Isisjärjestön lippu viittaakin viimeisiin päiviin. Käyn läpi islaminuskomuksia siitä, mitä tapahtuu viimeisinä päivinä ennen lopullista tuomiota. Nämä islaminuskossa olevat uskomukset ovat tärkeitä siitä syystä, että Isis on käyttänyt niitä omassa ajattelussaan ja propagandassaan. Tutkielmani tarkastelee lähemmin salafismin ja Isisin suhdetta. Salafismi kuuluu islamin fundamentalistiseen suuntaukseen. Tässä vaiheessa voimme jo huomata, että näillä kahdella on läheinen suhde. Isisin ajattelu perustuu pitkälle salafismiin, joten on perusteltua tarkastella näiden kahden suhdetta ja sitä miten Isis on liittänyt omaan ajatteluunsa salafismin sekä minkälaisia teologisia ulottuvuuksia salafismilla on islamissa. Tutkielmassani käyn läpi teologisia asioita, joihin Isisin ajattelu ja oikeutus ovat perustuneet. Käyn läpi islaminuskon asioita, joista Isis on saanut vaikutteita ja joista se on hakenut apua itsensä perustelemiseksi. Tutkielmani näyttää, että Isis on järjestö, joka pyrkii laillistamaan omat toimintansa ja tekonsa islamin kautta. Tutkielmani lopputuloksena huomaamme, että virallinen islam ei hyväksy Isisin toimintaa, menetelmiä tai uskonnon tulkintaa. Voidaan kuitenkin nähdä, että Isis-teologia rakentuu kolmesta asiasta: salafi-jihadismi, kalifaatin jihadismi sekä Mahdin paluun odottaminen ja sitä kautta kalifaatin perustaminen.
  • Kivikoski, Marko (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmani tavoitteena on omaelämäkertakirjallisuutta ja haastatteluja hyödyntämällä kerätä tietoa liittyen islamistiseen radikalisoitumisprosessiin länsimaissa. Pyrin tuottamaan tutkimuskirjallisuuden käyttöön lisää tietoa siitä, mitkä asiat vaikuttavat islamistiseen radikalisoitumisprosessiin länsimaissa, ja millä tavalla. Tutkimuskysymykseni ovat: 1. Millaisena ilmiönä islamistinen radikalisoitumisprosessi ilmenee omaelämäkertakirjallisuuden ja haastattelujen avulla analysoituna? 2. Miten islamistisista radikalisoitumisprosesseista omaelämäkertakirjallisuuden ja haastattelujen kautta saatava tieto vertautuu eri tavalla toteutetuista tutkimuksista saatuihin tietoihin? Menetelmien suhteen käytän tutkielmani tekemiseen laadullisen tutkimuksen keinoja; tarkemmin sanottuna aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoja. Lähdeaineistoni koostuu niin kirjallisista lähteistä kuin haastattelustakin. Kirjalliseen lähdeaineistoon kuuluu tutkielmassani 7 teosta, haastatteluja teen yhden. Kirjallinen lähdeaineistoni koostuu omaelämäkertakirjallisuudesta, joita radikalisoituneet islamistit ovat kirjoittaneet. Haastattelun kohteena on suomalainen henkilö, joka oli menneisyydessään radikalisoitunut islamisti. Haastattelun toteutan teemahaastattelun keinoin. Keskeisiä tuloksia tutkielmassani ovat seuraavat asiat: - Ulkopuolisuuden kokemusten yleisyyttä on mahdollisesti yliarvioitu aiemmissa tutkimuksissa - Radikalisoituminen islamistisessa kontekstissa on erityisesti nuoria koskeva ilmiö - Traumaattisten elämänkokemusten yleisyyttä on mahdollisesti aliarvioitu aiemmissa tutkimuksissa - Uskonnollinen kasvatus ei riitä estämään radikalisoitumista islamistisessa kontekstissa - Uskonnollisen tulkinnan merkitys radikalisoitumisprosessissa on vahvasti kaksijakoinen - Muun muassa ystävien ja moskeijoiden merkitysten suhteen tulokseni tukevat tutkimuskirjallisuutta Radikaalien islamististen liikkeiden tarjoama ideologinen narratiivi on päätelmieni mukaan erittäin voimakas ja erilaisiin tilanteisiin sopeutuva. Islamistinen radikalismi tulee ymmärtää entistä enemmän nuorten ilmiönä, sillä yksilöt radikalisoituvat aineistoni mukaan nuorina, vaikka tutkimusten mukaan terroristi-iskuja tekevätkin pääsääntöisesti nuoret aikuiset. Koska kyseessä näyttää olevan nuoria koskeva ilmiö, radikalisminvastainen työ kannattaisi mielestäni viedä entistä voimakkaammin sosiaaliseen mediaan. Uskonnollisen tulkinnan merkitystä ei tule julkisessa keskustelussa vähätellä, eikä liioitella; sillä on ehdottomasti merkitystä radikalisoitumisprosessissa, mutta se ei ole ainoa asia, jolla on merkitystä.
  • Eskola, Silja (2001)
    Tutkielma käsittelee terrorismiargumentaatiota espanjalaisissa sanomalehdissä. Tavoitteena on laajentaa ymmärrystä terrorismiuutisoinnista ja sen sisällöstä. Terrorismia on Suomessa tutkittu vähän ja kansainvälisestikin terrorismin viestinnällinen tutkimus on ollut yksipuolista. Tutkielman tarkoituksena on avata uusia näkökulmia terrorismin viestinnälliseen tutkimukseen. Aineistona on yhteensä 92 kappaletta baskilaista terroristijärjestö ETAa käsittelevää artikkelia, jotka on kerätty sanomalehdissä El País ja Gara vuoden 2000 aikana julkaistujen ETA-aiheisten artikkelien joukosta. Aineisto sisältää sekä uutisartikkeleita että kolumneja ja pääkirjoituksia. Tutkielmassa tarkastellaan argumentaation keinoja ja tavoitteita terroristijärjestö ETAsta puhuttaessa. Tarkastelun alla on sekä myönteisiä että kielteisiä kannanottoja koskien ETAa. Lopuksi tarkastellaan sitä, millaisen kokonaiskuvan argumentaation eri osapuolet pyrkivät ETAn toiminnasta tuottamaan. Teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi. Terrorismista lehtien sivuilla annettu kuva ymmärretään tutkielmassa erääksi mahdolliseksi tulkinnaksi ilmiöstä, ei objektiiviseksi kuvaukseksi todellisuudesta. Erityisesti kiinnostus kohdistuu kielen käyttöön sosiaalista todellisuutta luovana toimintana. Tutkielmassa jaetaan diskurssianalyysin lähtöoletukset, mutta diskurssianalyysiä ei sovelleta menetelmänä, vaan se tarkentaa viitekehystä. Menetelmä on valittu retoriikan tutkimuksen parista. Menetelmänä on Chaïm Perelmanin argumentaatioteoria. Tutkielman tuloksena selviävät ensinnäkin terrorismiargumentaation keskeisimmät tavoitteet. Niitä ovat terrorismin selittäminen ja tulkitseminen ilmiönä, tiettyjen ratkaisujen vaatiminen ja oikeuttaminen sekä oman ryhmän sisäisen yhtenäisyyden lisääminen. Argumentaation lähtöoletuksista keskeisimpinä erottuvat rauha, vapaus ja perhearvot. Argumentaatiotekniikoista eniten hyödynnetään kvasiloogisia sekä todellisuuden rakenteeseen perustuvia, assosiatiivisia tekniikoita. Myös muita Perelmanin jäsennyksen tekniikoita hyödynnetään argumentaatiossa usein edellä mainittujen, keskeisten tekniikoiden tukena.
  • Kajaste, Matti Pellervo (2004)
    Tutkimuksessa tarkastellaan al-Qaida-terroristiverkoston motiiveja, tavoitteita sekä päämäärien saavuttamiseksi käytettyjä keinoja. Tarkoituksena on samalla jäsentää al-Qaidan toimintaa käsittelevien tutkimusten kenttää ja luoda pohjaa jatkotutkimusten perustaksi. Verkoston toiminnan todetaan jakautuvan kahtia yhtäältä muslimimaissa käytävän kamppailun ääri-islamististen liikkeiden ja valtaapitävien maltillisten hallitusten sekä toisaalta verkoston ja Yhdysvaltain ulkopoliittisten intressien vastustamisen välillä erityisesti Lähi-idässä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, tulisiko verkosto käsittää eräänlaisena muslimimaiden islamististen liikkeiden kattojärjestönä vai onko al-Qaida ensisijaisesti Yhdysvaltain hegemonisen järjestelmän epäsymmetrinen haastaja. Tutkielman perusoletuksena on, että al-Qaidan terrorismi on rationaalista ja tarkoitushakuista toimintaa, jonka taustalla vaikuttavat selkeät, poliittiset vaikuttimet. Työssä pohditaan myös al-Qaidan luonnetta organisaationa ja sen monipuolista suhdetta ympäröivään kansainväliseen järjestelmään. Lisäksi kartoitetaan verkoston ideologiaa ja sen tavoitteita al-Qaidan johtajan, Osaman bin Ladenin, puheiden ja haastattelujen avulla. Työ kokoaa aiemmin esitetyistä näkemyksistä verkoston toimintaa selittävät teoriat islamin sisäisestä konfliktista ja Yhdysvaltoja vastaan käytävästä taistelusta. Teoriakokonaisuudet pyrkivät asettamaan al-Qaidan esittämät tavoitteet keskinäiseen tärkeysjärjestykseen ja luomaan mahdollisimman selkeän kuvan keinoista, joilla verkosto pyrkii nämä päämäärät saavuttamaan. Tutkielmassa muodostettuja teorioita analysoidaan johtamalla niistä kaksi hypoteesia al-Qaidan strategiasta. Ensisijassa Yhdysvaltain vastainen toiminta näyttäisi tarkoittavan epäsymmetrisen konfliktin strategiaa ja islamin sisäisen valtataistelun voidaan nähdä merkitsevän verkoston pyrkimystä saavuttaa tavoitteisiinsa katalyyttisen terrorismin strategiaa hyödyntäen. Teorioiden vastakkainasettelu viedään hypoteesien avulla pidemmälle ja samalla analyysiin sisällytetään elementtejä epäsymmetrisiä konflikteja sekä vasemmistolaisryhmien terrorismia käsittelevistä tutkimuksista. Tutkielma ei asetu analyysin jälkeenkään täysin toisen muodostetun teorian kannalle, vaan korostaa al-Qaidan pyrkivän tavoitteisiinsa Yhdysvalloissa synnytetyn reaktion avulla.
  • Kangaspuro, Markku (Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen seura, 2004)
    Idäntutkimus
  • Turpeinen, Satu (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan Irakin ja Syyrian konfliktialueelle lähteneiden ja al-Holin leirille päätyneiden suomalaisten naisten kehystämistä mediassa. Tämän lisäksi tutkitaan, minkälaisia rooleja mediassa naisille kehystetään ja onko kehystämisellä vaikutusta naisten avunsaamiseen. Aihetta tutkitaan terrorismin sekä humanitaarisen avunantamisen teorioiden kautta. Keskiössä ovat naisten osallistuminen terroristisen järjestön toimintaan ja siihen liittyvät kysymykset. Lisäksi kysymyksenä on avunantajan ja avunsaajan välinen suhde ja se, miten median kehystäminen voi siihen vaikuttaa. Al-Holin leiri nousi Suomessa esille maaliskuussa 2019, kun kansainvälinen media julkaisi haastatteluja Syyriasta, Isisin viimeisestä tukikohdasta pakenevista ja Isisin kaaduttua alueelta lähteneistä ihmisistä. Yksi haastateltavista oli suomalainen nainen. Pian selvisi, että al-Holin leirillä oli useita suomalaisia naisia ja lapsia. Aineistona tutkielmassa on Yleisradion 74 uutisartikkelia, jotka kerättiin verkkojulkaisuina Yleisradion verkkosivuilta ajanjaksolta 1.3.2019-30.11.2019. Hakusanoina käytettiin sanoja ’al-hol’, ’al hol’ ja ’isis’. Menetelmänä tutkimuksessa on laadullinen kehysanalyysi. Kehystämisellä tarkoitetaan tiettyjen näkökulmien valintaa valitusta asiasta ja sen näkökulman nostamista merkittäväksi tekstin kautta. Yhtenä kehysten rakentajana medialla on valta päättää, miten jokin asia tuodaan julkiseen keskusteluun. Kehysanalyysin periaatteet ohjasivat analyysin tekoa, mutta itse analyysi rakentui Van Gorpin kehysanalyysimallin mukaisesti. Aineistoa käsiteltiin Van Gorpin kehysmatriisin seitsemän kehystämisen keinon ja tavan kautta. Aineiston analyysissa rakentui kaksi kehystä, avunsaajakehys ja turvallisuusuhkakehys. Avunsaajakehys rakentui inhimillisyyden ja ihmisarvon periaatteille. Tässä kehyksessä naiset nähtiin avunsaajan roolissa ja oikeutettuina apuun. Turvallisuusuhkakehyksessä korostuivat terrorismi, uhkakuvat, naisten oma vastuu tilanteesta sekä kansallisen turvallisuuden näkökulma. Aineistosta nousi esille eri näkemyksiä, jotka luokiteltiin neljään eri ryhmään, asiantuntijoiden kommentteihin, virkamiesten näkemyksiin, poliitikkojen kannanottoihin ja al-Holin leirillä olevien naisten haastatteluihin. Analyysi osoitti keskustelun olevan polarisoitunutta ja se rajautui kahden tunnistetun kehyksen ympärille. Tutkimuksessa nousi esille kaksi keskeistä johtopäätöstä. Ensimmäisenä johtopäätöksenä todetaan, että keskustelusta puuttui yhteiskunnallisen vastuun näkökulma, sillä keskustelua naisten Suomessa kokemasta syrjinnän ja ulkopuolisuuden kokemusten yhteiskunnallisista taustasyistä ja vastuusta ei käyty. Toinen johtopäätös käsittelee median kehystämisen ja naisten avusaamisen välistä suhdetta. Aineiston perusteella näyttää siltä, että median kehystämisen tavoilla voi olla vaikutusta siihen, miten naisiin Suomessa suhtaudutaan sekä halutaanko naisia auttaa.
  • Cantell, Mikko (2007)
    The weight of neoconservative ideology in world politics is generally identified and acknowledged. In spite of this more profound studies are found wanting. I attempt to make the ideology more understandable and approach it from a distinct point of view, examining neoconservatism's attitude to torture in the United States' 'Global War on Terror'. In so doing, my aim is also to clarify the thus far somewhat vague distinction between the current U.S. administration and neoconservatism in political and academic writing. I have utilized the theory of cognitive dissonance created by Leon Festinger to study the mechanisms in play concerning the different attitudes toward the use of torture. The theory has so far found very few applications in the study of international relations, but I believe there to be significant potential in its future use. On a more concrete level, I undertake to examine whether the core values of neoconservatism (human rights, liberal democracy, 'American values' and 'moral use of power') on the one hand, and condoning attitudes toward the use of torture on the other, give rise to an intolerable inner conflict that could be called cognitive dissonance. The use of torture is absolutely prohibited in international law, standards and norms. The most central internationally binding legal obligation prohibiting the use of torture is the Convention against Torture from 1984. The convention prohibits the use of torture in all cases and without exception. My study examines the question of torture in the context of the 'War on Terror' and the relation of torture to the individual. The individual rises in fact to be one of the most salient levels of analysis in the paper: each of neoconservatism's core values can be said to be based on defending the rights of the individual while torture can simultaneously be defined as being the ultimate denial of the individual worth and dignity. I conclude my study by asserting that neoconservatism's attitude toward torture has led to severe conflicts with its own core values. Although accurate definitions of the mechanisms used in alleviating the dissonance are impossible to find, the study gives evidence indicating that denial of responsibility and a rearranging of the hierarchy of internal values can have been included in the reduction of dissonance. I consider the notion that attempts to reduce dissonance typically 'spill over' to other seemingly unattached areas of decision-making very important. This means that in addition to core values or the fundamental level of ideology, past decisions also influence future decisions.
  • Isomäki, Mari (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä tutkielma tarkastelee Pariisin marraskuun 2015 ja Brysselin maaliskuun 2016 terrori-iskujen jälkeistä turvallistamista Kööpenhaminan turvallistamisteorian ja poikkeustila-käsitteen avulla. Tarkoitus on tutkia, mikäli näiden iskujen jälkeen poliitikot Ranskassa ja Belgiassa turvallistivat jotain teemaa ja jos, niin miten. Lisäksi halutaan selvittää, löytyykö näiden kahden maan väliltä eroja tavoissa turvallistaa. Näihin kysymyksiin vastataan Kööpenhaminan koulukunnan turvallistamisteorian avulla. Lopuksi halutaan selvittää, ilmeneekö ranskalaisten poliitikkojen tavassa puhua hätätilasta Giorgio Agambenin poikkeustilateoriasta kumpuavia elementtejä. Tätä analyysia täydennetään soveltuvin osin Carl Schmittin teorisoinneilla samasta aiheesta. Tutkielman aineisto koostuu ranskalaisten ja belgialaisten poliittisten päättäjien puheista, haastatteluista ja kommenteista, joita on yhteensä 26. Ajallisesti aineisto sijoittuu pääosin välittömästi iskujen jälkeiseen aikaan. Aineiston analyysiin sovelletaan Kööpenhaminan turvallistamisteorian tarjoamaa jaottelua sekä Agambenin teoriasta esiin nousevia elementtejä. Analyysi paljastaa, että iskuista puhutaan hyvin eri tavoin näissä kahdessa maassa. Tarkastelun kohteena olevien ranskalaisten poliitikkojen teksteistä löytyy turvallistamista, mutta ei belgialaisten. Ranskalaiset poliitikot turvallistavat vahvasti terrori-iskuja, rakentaen vahvoja uhkakuvia sekä vedoten edessä olevaan taisteluun ja uhkaan, johon Ranskan on vastattava sekä poikkeustoimilla kansallisesti että sotilaallisesti Lähi-idässä. Belgialaiset poliitikot puolestaan toivovat nopeaa paluuta normaaliin arkeen iskujen jälkeen, eivät lupaa uusia toimenpiteitä ja korostavat demokraattisten arvojen merkitystä. Belgian kohdalla turvallistamista ei siis löydy. Lisäksi analyysi paljastaa, että ranskalaiset poliitikkojen puheissa ilmenee monia Agambenin teorian kanssa yhteneviä elementtejä, kuten poikkeuksen normalisoituminen, demokratian suojeleminen rajoittamalla demokraattisia oikeuksia hetkellisesti sekä välttämättömyyteen vetoaminen. Tämä kaikki viittaa siihen, että poikkeustilaa käytetään hallinnan tekniikkana Ranskassa iskujen jälkeen. Analyysin perusteella voidaan tehdä se johtopäätös, että turvallistaminen operoi eri tavoin näissä kahdessa kontekstissa, siitäkin huolimatta, että iskut liitetään samaan kansainvälisen terrorismin jatkumoon. Tämä on mielenkiintoista, sillä se osoittaa, että hyvinkin samankaltaiset iskut voidaan kehystää eri tavoin eri kansallisissa konteksteissa. Se myös osoittaa, että terrorismia ei välttämättä aina turvallisteta, vaikka kyseessä onkin aihe, joka on usein nostettu tavallisen politiikan yläpuolelle poikkeuksellisen politiikan piiriin. Lopussa pohditaan vielä demokratian ja poikkeustilojen suhdetta.
  • Lehtinen, Antti (2010)
    Pro gradu -tutkimuksen aiheena on yhdysvaltaisen Weathermen-liikkeen toiminta. Liike sai alkuna uuden vasemmiston piiristä Yhdysvalloissa 1960-luvun lopulla. Students for a Democratic Society -järjestön sisältä noussut ryhmittymä julisti Yhdysvalloille vallankumouksellisen sissisodan, jonka avulla se pyrki kaatamaan maan hallituksen ja olemaan osa maailmanlaajuista kommunistista vallankumousta. Tutkimuksessa tarkastellaan ryhmän toiminnan motiiveja, toimintaa ylläpitäviä mekanismeja, toiminnan loppumisen taustoja sekä erityisesti ryhmän käyttämiä toiminnan oikeuttamisen keinoja. Tavoitteena on tutkia miten joukko nuoria, joka päätyi väkivaltaiseen kampanjointiin, legitimoi aseellisen toiminnan? Kiinnostuksen kohteena on myös se miksi aseellinen toiminta koettiin tarpeelliseksi ja miten sille rakennettiin legitimiteettiä omissa ja muiden silmissä? Tutkimuksen pääasiallisena aineistona käytän Weathermen-ryhmän tuottamia poliittisia ohjelmajulistuksia, manifesteja ja tiedonantoja vuosilta 1969¬–1977. Näiden lisäksi analyysia tukevina lähteinä toimivat sekä ryhmän jäsenten omat kirjoitukset ja muistelmat että ryhmän toiminnasta kirjoitetut historiikit. Tutkimuksessa aineistoa analysoidaan käyttämällä menetelmänä teorialähtöistä sisällönanalyysia. Aineistoa tarkastellaan eritellen, yhtäläisyyksiä ja eroja etsien ja tiivistäen. Materiaalia analysoidaan Albert Banduran ja Bonnie Cordesin teorioiden luoman viitekehyksen kautta. Pyrin peilaamaan Weathermenin tekstejä moraalista irrottautumisen teoriaan, jonka mukaan yksilöt muokkaavat sosialisaation avulla oman moraalinsa tukemaan omia tekojaan pitkän ajan kuluessa. Teon kognitiivinen rekonstruointi on tehokkain tapa vaikuttaa psykologisesti tuomittavan ja tuhoavan toiminnan edistämiseen. Asteittaisen sosialisaation kautta kynnys väkivaltaa pienenee. Cordesin näkökulma poliittiseen väkivaltaa lähtee tekijöistä itsestään. Ryhmän viestintää tarkastellaan sen propagandan ja autopropagandan kautta, joilla on eri yleisöjä. Tietoisesti muokatulla kielellä tavoitellaan ulkopuolisten yleisöjen lisäksi vaikutusta ryhmän itsensä sisällä. Analyysissani esitän, että väkivaltaisessa toiminnassa mukana olleet yksilöt kävivät läpi prosessin, jossa he muuttivat oman tekemisensä moraalisen arvon. He käyttivät harkittua kieltä kuvatessaan poliittista tilannetta sellaiseksi, jossa heidät tekemisensä oli moraalisesti oikeaa. Aineiston valossa voidaan myös huomata, että toiminnasta ja julkilausumista tuli yhä enemmän ryhmän yhtenäisyyttä korostavia ja sen toimintaa ylläpitäviä. Esitän tutkielmani päätelmissä, että aseellinen toiminta koettiin tarpeelliseksi, koska väkivallaton vastarinta ei toiminut. Eräs tärkeä väline yhtenäisyyden tavoittelemiselle ryhmässä sekä kannatuksen mobilisoimiseksi oli viholliskuvan rakentaminen. Viholliskuvan kautta rakennettiin niin legitimiteettiä kuin omaa taistelutahtoa. Ennen ryhmän loppua sen olemassaolosta tuli sen jäsenille itsetarkoitus.
  • Suneli, Satu (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmassa tarkastellaan länsimaiden sisäsyntyistä islamistista terrorismia 2010-luvun puolivälissä. Aineistona on ranskalaisen Le Monden, brittiläisen The Daily Telegraphin ja suomalaisen Helsingin Sanomien kirjoittelu heinäkuussa Nizzassa ja joulukuussa Berliinissä vuonna 2016 tapahtuneista rekkaiskuista niitä seuranneiden neljän ensimmäisen vuorokauden ajalta. Molempien hyökkäysten tekijäksi osoittautui yksin toiminut nuori tunisialaismies, ja molemmissa tapauksissa yleiseurooppalainen julkinen keskustelu painottui vahvasti ISIS-terroristijärjestön lietsomaan jihadistiseen terrorismiin länsimaissa. Näistä syistä tutkimuksen aiheeksi valikoitui kyseisiä joukkomurhia koskenut kirjoittelu yllä mainittujen eurooppalaislehtien maksullisissa digitaalisissa painoksissa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin aineiston laadullista analyysia, jossa johtopäätökset ja laajemmat yleistykset tarkasteltavasta ilmiötä tehdään aineistosta esiin nousevien seikkojen pohjalta. Tutkimuskysymyksiä on kaksi: 1) Mihin aiempiin hyökkäyksiin Nizzan ja Berliinin rekkaiskut liitetään Le Mondessa, The Daily Telegraphissa ja Helsingin Sanomissa? 2) Mihin muihin ilmiöihin kuin väkivaltaiseen jihadismiin iskut aineistossa yhdistetään, ja onko eri lehtien välillä tässä näkemyseroja, jotka voisivat selittyä niiden erilaisilla poliittisilla painotuksilla tai kotimaan kontekstin vaikutuksella? Aiemman tutkimuksen osalta tärkeimmät tutkielmassa käytettävät teokset ja viranomaislähteet käsittelevät jihadistisen radikalisoitumisen taustatekijöitä, ISIS-terroristijärjestöä ja ’yksinäisiä susia’ omana erityisenä mutta myös vaikeasti määriteltävänä terroristiryhmänään. Lisäksi aineiston analyysissa hyödynnetään median ja terrorismin välistä yhteyttä koskevaa kirjallisuutta. Kaikessa aiemmassa tutkimuksessa korostuu internetin merkityksen nopea kasvu terroristisessa toiminnassa ja siihen johtavassa radikalisoitumisessa, mikä osaltaan selittääkin 2010-luvun puolivälistä lähtien yleistyneitä omatoimisten yksittäishyökkääjien tekemiä iskuja, jotka amatöörimäisyydestään huolimatta ovat monesti olleet hyvinkin tuhoisia. Analyysissa käydään ensin läpi Nizzan ja sen jälkeen Berliinin iskun nelipäiväinen kirjoittelu Le Monden, The Daily Telegraphin ja Helsingin Sanomien digilehdissä heinä- ja joulukuussa 2016. Aineisto sisältää yhteensä 287 lehtijuttua, 196 Nizzasta ja 91 Berliinistä, ja ne on saatu hakusanoilla ”Attentat de Nice”, ”Nice Terror Attack” ja ”Nizzan terrori-isku” sekä ”Attentat de Berlin”, ”Berlin Attack” ja ”Berliinin terrori-isku”. Aineistosta kaksi kolmasosaa koostuu Nizzan iskua käsittelevistä jutuista erityisesti Le Mondessa, mikä osoittaa terrorismiuutisoinnin painottuvan tapahtuneen välittömiin jälkitunnelmiin sitä varmemmin, mitä tuhoisammasta ja läheisemmästä iskusta on kyse. Aineiston rajauksessa käytetyt huolellisesti valitut hakusanayhdistelmät vihjaavat osaltaan siitä, että molemmat rekkaiskut liitettiin aineiston jutuissa osaksi Ranskassa ja muualla Euroopassa erityisesti 2010-luvulla lisääntyneitä jihadistisiksi kutsuttuja terrori-iskuja, joiden on yleisesti katsottu johtuneen ISIS-terroristijärjestön ideologiasta ja aktiivisesta internet-propagandasta. Molempien rekkaiskujen tekijät olivat yksin toimineita tunisialaismiehiä, mistä syystä kaikkialla aineistossa käytettiin useita kertoja ’yksinäisen suden’ käsitettä. Minkään kolmen lehden kirjoittelun perusteella lukijan ei kuitenkaan olisi ollut mahdollista tietää, täyttivätkö Nizzan ja Berliinin hyökkääjät todella ’yksinäisen suden’ tunnusmerkit. Aiemmasta tutkimuksesta saatujen tietojen perusteella tässä tutkielmassa yksinäisen suden tärkeimpinä määrittäjinä pidetään ainakin jonkinlaista henkilökohtaista vakaumusta, pitkäjänteisyyttä ja suunnitelmallisuutta, mitkä ”kriteerit” eivät välttämättä ole sopineet kaikkiin 2010-luvun yksittäishyökkääjiin, vaikka heitä siitä huolimatta on mediassa saatettu nimittää yksinäisiksi susiksi. Nizzan ja Berliinin rekkaiskujen lehtikirjoittelussa nostettiinkin vahvasti esiin molempien tekijöiden epävakaa yksityiselämä ja erityisesti heidän väitetyt mielenterveysongelmansa ja niihin kytkeytyvä syrjäytymiskehitys, jonka pohjalta lehdissä käsiteltiin Euroopan muslimiväestön puutteellista kotoutumista yleisemminkin. Berliinin iskun yhteydessä aineiston jutuissa käsiteltiin laajasti myös Lähi-idän kriisialueilta Eurooppaan vuonna 2015 käynnistynyttä laajamittaista turvapaikanhakijoiden saapumista, sillä erityisesti The Daily Telegraphissa uuden tilanteen nähtiin lisäävän turvattomuutta Euroopassa ja kiihdyttävän jihadistista radikalisoitumista, mistä turvapaikanhakijoita eniten vastaanottanut Saksa brittilehden mukaan toimi varoittavana esimerkkinä muulle maanosalle. Aineiston jutuissa siis käsiteltiin laajasti erityisesti Nizzan rekkaiskua, jonka kopiointiyrityksenä Berliinin joulutorihyökkäystä pidettiin. Vaikka kaikissa kolmessa lehdessä hyökkäykset liitettiin yleisesti osaksi Euroopassa 2010-luvun puolivälissä voimistunutta jihadistista radikalisoitumista ja sen tuottamia terroritekoja, ja erityisesti The Daily Telegraphissa oli nähtävissä avointa ja suoraa pohdintaa Euroopan muslimiväestön jonkinasteisesta syrjäytymisestä ympäröivistä yhteiskunnista, mikä kehitys brittilehden mukaan vain voimistuisi entisestään turvapaikanhakijakriisistä johtuvan maanosan muslimiväestön nopean kasvun vuoksi. Onkin syytä pohtia, olisiko brittilehden pitänyt käsitellä iskuja neutraalimmin vai kahden muun lehden päinvastoin suorasanaisemmin, ja mihin suuntaan jihadistista terrorismia koskeva uutisointi on menossa 2020-luvun lähestyessä. Tässä tutkielmassa päädytään sille kannalle, että valtamedian olisi suotavaa kertoa terroriteoista kaikki faktatiedot ja oikoa mahdolliset vaihtoehtomedioiden virheet, ja että kirjoittelussa olisi varottava tekijöiden korostamista ja jopa jonkinlaista idolisointia, sillä tällainen painotus saattaa jo itsessään toimia kimmokkeena mediahuomiosta haaveileville potentiaalisille jihadisteille.
  • Harvala, Anna (2006)
    The UN sanctions against Al-Qaida and Taliban represent one among the many globally ongoing efforts of countering international terrorism. They were put in place to undermine the ability of Al-Qaida and Taliban to raise and transfer money, to cross borders and to purchase arms. While the ultimate responsibility for implementing UN Security Council resolutions rests with states, they need to be provided with relevant information to enable them to carry out the task. Effective counterterrorism action seems to demand strong multilateral cooperation and information-sharing in many critical areas. However, counterterrorism is also highly sensitive to states as it is linked to their security concerns and thereby to their very raison d'être. Therefore attaining states' cooperation and compliance at the UN level to support the sanctions effort may also face several problems. The focus of the thesis is on the cooperation of UN member states' with the Al-Qaida and Taliban Sanctions Committee. It studies in what manner states indicate their support to the sanctions case by cooperating and sharing information, and how they comply in regard to two procedures of the sanctions case: the UN list of the sanctions targets as well as the states' reporting tasks. In order for sanctions to be targeted accurately, the list relies on the submission of names and on getting additional information to facilitate the identification of the targets. Reporting is one of the procedures set up by the sanctions resolutions and represents a crucial means for the Committee to receive information on the status of implementation on the ground, and thus is also crucial to monitoring the sanctions. The study looks at how states' threat assessments affect in the case. The cooperation of states is here understood in a rather broad way, meaning information-sharing, compliance and engagement of states. The view is on the different supportive and impeding elements of cooperation that are present and have impact in the procedures of the sanctions case in the context of international counterterrorism action. It links to the question of the possibilities and limits of the UN in managing sanctions against international terrorism. The data of the study consisted primarily of UN documents, those being the reports of two successive independent UN group of experts set to monitor, report and give recommendations to the Al-Qaida and Taliban Sanctions Committee. The reports gave an overview on implementation, introduced relevant themes and summed up information on different aspects of the sanctions case. The analysis confirmed the essential role of information-sharing to the sanctions effort. There are different factors present that affect states' cooperation and compliance in the case. These mostly link to the characteristics of counterterrorism as well as the procedures in place.
  • Arkkila, Kaisa (Helsingfors universitet, 2017)
    Pariisin vuoden 2015 terrori-iskujen jälkeen sekä terrorismin, että radikalisoitumisen torjunta ovat olleet keskeisiä kysymyksiä Ranskassa. Yksi tapa vastata tammikuussa 2015 Charlie Hebdon toimitukseen ja kosher-lihakauppaan tehtyihin iskuihin oli käynnistää internet-kampanja, jolla pyritään ehkäisemään terrorismia ja radikalisoitumista Ranskassa. Tämä kampanja, ”Stop Djihadisme” eli vapaasti suomennettuna ”Seis Jihadismille”, on tämän pro gradu -tutkielman tutkimuskohde. Pro gradu -tutkielmassa pyritään selvittämään, miten terrorismi ja radikalisoituneet henkilöt kuvataan kampanjassa ja miten tällainen esittäminen näyttäytyy kurinpidollisen vallan näkökulmasta. Kysymyksiin pureudutaan Kööpenhaminan koulukunnan turvallistamisen teorian ja Michel Foucault’n kurinpidollisen vallan käsitteen kautta. Turvallistaminen kuvaa prosessia, jossa turvallistava toimija ilmaisee jonkin objektin olevan vaarassa, mikä vaatii hätätilan ja normaalipolitiikasta poikkeavia toimia. Sen avulla pyritään tässä tutkimuksessa tutkimaan, miten radikalisoituvat henkilöt konstruoidaan turvallisuusuhkiksi. Perinteisen turvallistamisen teorian lisäksi tutkimus hyödyntää visuaalisen turvallistamisen teoriaa tutkiakseen Stop Djihadismen visuaalista puolta. Foucault’n kurinpidollisen vallan käsite taas kuvaa valtasuhdetta, jonka avulla yksilöistä pyritään tekemään mahdollisimman hyödyllisiä. Tässä tutkimuksessa aineiston tarkastelu kurinpidollisen vallan näkökulmasta mahdollistaa sen, että tutkimuksessa voidaan syventyä pohtimaan kampanjan taustalla olevia valta-aspekteja. Tutkimuksen aineisto koostuu kampanjan internetsivuista, mutta ei keskity pelkästään sen teksteihin, vaan myös kampanjan kuvia, videoita ja yleistä ulkoasua tutkitaan. Tutkimuksen tutkimusmenetelmä on sisällönanalyysi. Koska kyseessä on internetaineisto, tutkimuksessa eritellään myös internetissä tehtävän tutkimuksen erityispiirteitä. Tutkimuksessa käy ilmi, että terrorismi ja radikalisoituneet henkilöt esitetään kampanjassa turvallistettuina toimijoina, jotka ovat ulkopuolinen uhka Ranskalle ja ranskalaisille. Tutkimuksessa käy lisäksi ilmi, että vasta radikalisoitumisvaiheessa olevat henkilöt nähdään kampanjassa uhkan sijaan uhrin roolissa, jotka ovat osa ”meitä.” Syyt radikalisoitumiselle tulevat kampanjan mukaan ulkopuolisesta uhasta, terrorismista, joka pakottaa ja manipuloi radikalisoituvat henkilöt mukaan toimintaansa. Tutkimustuloksista käy myös ilmi, että kampanjassa tehty erottelu normaalisti käyttäytyvien, tavallisten ranskalaisten ja epänormaalisti käyttäytyvien, ulkopuolisten terroristien ja radikalisoituneiden välillä näyttäytyy kurinpidollisen vallan näkökulmasta keinona tehdä tavallisista ranskalaisista mahdollisimman hyödyllisiä ja tottelevaisia kansalaisia. Sosiaalisten massojen hallintaa helpottaa lisäksi muun muassa yksilöiden valvonta ja valvontaan kannustaminen. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että radikalisoitumiseen johtavia syitä ovat olleet esimerkiksi syrjintä ja vastakkainasettelu yhteiskunnassa. Tutkimuksen perusteella tutkimuksessa tarkasteltu aineisto, Stop Djihadisme -kampanja, ei kuitenkaan ota tällaisia syitä lainkaan huomioon pyrkiessään ehkäisemään terrorismia ja radikalisoitumista. Tämän vuoksi kampanjan tehokkuutta ja onnistumista voidaankin jossain määrin kyseenalaistaa.
  • Nakolinna, Mikael (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tiedustelulakikokonaisuus, johon poliisilain 5 a luku koskien siviilitiedustelua kuuluu, on antanut mm. poliisille uusia salaisia tiedustelutoimivaltuuksia. Toimivaltuuksia käytetään kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvan vakavan uhan, kuten terrorismin, torjumiseen. Tiedustelumenetelmillä puututaan mm. yksityiselämän suojaan kevyimmin perustein kuin mitä poliisilain 5 luvun tai pakkokeinolain 10 luvun mukaan on mahdollisuus. Tiedustelumenetelmien tiedonhankintaperuste ei ole nimittäin sidottu rikosepäilyyn, vaan mainittuun kansallisen turvallisuuden vakavaan uhkaan. Siviilitiedustelua suorittava viranomainen on Suomessa Suojelupoliisi. Koska tiedustelumenetelmien käyttövaatimus on irrotettu rikoskäsitteestä, eikä niiden varsinainen tarkoitus ole rikosten torjunta, on ollut tarpeen säätää niin sanotusta palomuurisääntelystä poliisilain 5 a luvun 44 §:ssä. Palomuuripykälä siis sääntelee mitä rikoksia koskevaa siviilitiedustelumenetelmin kerättyä tiedustelutietoa voidaan luovuttaa rikostorjuntaan. Terrorismirikokset asemoituvat kansallisen turvallisuuden suojaamisessa erityiseen asemaan. Niiden torjunnan kohdalla on kyse rikoksista, jotka myös vastaavat siviilitiedustelun alkuperäistä käyttötarkoitusta, eli kansallisen turvallisuuden suojaamista. Terrorismirikoksia ei siis voida käsitellä ikään kuin tiedustelun ylimääräisenä tietona suhteessa kansallisen turvallisuuden suojaamisen tavoitteeseen. Terrorismirikosten erityisen luonteen vuoksi tiedusteluvalvontavaltuutettu on esittänyt kannanoton siitä, että palomuuripykälä (poliisilain 5 a 44 §) ei ikään kuin soveltuisi tiedustelutiedon luovuttamiseen, kun kyse on kansallista turvallisuutta uhkaavasta rikoksesta, kuten terrorismirikoksesta. Tiedusteluvalvontavaltuutetun näkemyksen mukaan tiedustelutietoa voi terrorismirikoksista luovuttaa rikostorjuntaan palomuuripykälän sitä estämättä. Tutkielmassani tutkin tiedusteluvalvontavaltuutetun tulkintakannanoton kestävyyttä, selvittämällä millaista siviilitiedustelutietoa voidaan luovuttaa terrorismirikoksista rikostorjuntaan ja miten tätä tietoa voidaan hyödyntää rikostorjunnassa sekä näyttönä rikosoikeudenkäynnissä. Tämän lisäksi selvitän mitkä seikat vaikuttavat ns. harkinnanvaraiseen tiedustelutiedon luovuttamiseen rikostorjuntaan. Eli tilanteissa, jossa tiedustelutiedon luovuttaminen on palomuuripykälässä jätetty Suojelupoliisin harkinnan varaan. Viimeiseksi selvitän vielä, miten terrorismirikokset poikkeavat tiedustelutiedon luovuttamisjärjestelmässä rikoksista, joilla ei ole kansallisen turvallisuuden suojaamisen aspektia. Tutkimustavoitteen saavuttamiseksi tarkastellaan terrorismia sekä rikosoikeudellisesta- ja kansallisen turvallisuuden ilmiönäkökulmasta. Otan kantaa palomuuripykälän soveltumiseen ja luovuttamiskysymykseen terrorismirikosten ja kansallista turvallisuutta uhkaamattomien rikosten osalta, kotimaassa että ulkomailla kerätyn tiedustelutiedon osalta. Käsittelen myös harkinnanvaraisesti luovutettavan tiedustelutiedon osalta siihen vaikuttavat rikostorjunta- ja kansallisen turvallisuusintressin ja esitän punnintamallin, jonka avulla tiedustelutiedon luovuttamista voidaan terrorismirikosten osalta arvioida.
  • Salmela, Ilkka (2010)
    Tutkielmassa tarkastellaan kansainvälisen terrorismin käsitteen käyttöä Helsingin Sanomien kantaaottavissa kirjoituksissa vuosina 2001–2008. Helsingin Sanomien kantaaottavia tekstejä ovat pääkirjoitukset, kolumnit, vieraskynä-kirjoitukset ja mielipidesivujen mielipidekirjoitukset. Tutkielmassa pyritään selvittämään erityisesti, minkälaisia yhteisöllisiä toimija-asemia Suomelle tarjotaan Helsingin Sanomien julkaisemissa teksteissä. Tutkimusmenetelminä hyödynnetään sosiologi Erving Goffmanin (1974) kehysanalyysia ja Rom Harrén ja Luk van Langenhoven (1999) positiointianalyysia. Kehysanalyysin ja positiointianalyysin esille nostamia havaintoja täydennetään John B. Thompsonin (1990) ideologiamallilla. Tutkielmassa selvitetään tutkimuskysymysten avulla, millaista kuvaa Helsingin Sanomien kantaaottavat kirjoitukset rakentavat kansainvälisestä terrorismista, mikä kirjoituksissa määritellään kansainväliseksi terrorismiksi ja minkälaista suomalaista toimijuutta ja itseymmärrystä tekstit synnyttävät. Tutkimuskysymysten esittämistä motivoi tietoisuus Yhdysvaltojen johtaman terrorisminvastaisen sodan vahvistumisesta 2000-luvun alussa. Tutkielman tärkeimpinä tuloksina havaitaan velvollisuuden, uhkan ja uudelleentulkinnan kehykset, joissa kansainvälistä terrorismia lähestytään eri näkökulmista. Velvollisuuden kehys nousee esille vuosina 2001–2004, uhkan kehys vaikuttaa läpi tutkimusjakson ja uudelleentulkinnan kehys on havaittavissa vuosina 2004–2008. Kehysten sisällä Suomelle tarjotaan myös erilaisia toimija-asemia. Kannanottojen perusteella Suomi osallistuu velvollisuuden kehyksessä terrorismin vastaiseen toimintaan liittymällä uhkakuvan yhdenmukaistamiseen. Kantaaottavien kirjoitusten julkisuudessa Suomea määritellään pieneksi pohjoismaiseksi, länsimaiseen viitekehykseen kuuluvaksi demokraattiseksi toimijaksi, jolla on moraalinen velvollisuus osallistua terrorismin vastaiseen toimintaan. Uhkan kehyksessä terrorismin nähdään olevan jatkuva ja alati läsnä oleva yhteiskunnallinen tila. Uhkan kehys täydentää velvollisuuden kehystä. Ensisijaisin uhkan kehyksessä Suomelle tarjottu toimija-asema on uhkan torjujan toimijapositio. Tutkimusjakson lopussa Suomen suhde terrorismin uhkakuvaan ja kansainvälisen terrorismin torjuntaan muuttuu. Uudenlaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa Suomelle tarjotaan kriittisiä näkökulmia ja ihmisoikeuksia puolustavan maan asemaa. Tämän vuoksi tutkielmassa tulkitaan Suomen itseymmärryksen ilmentäneen vuosina 2001–2008 kokonaisuudessaan poliittisesti opportunistisesti toimineen valtion asennetta. Tutkielmassa käytettyjä tärkeimpiä lähteitä ovat Erving Goffmanin (1974) Frame analysis: An Essay on the Organization of Experience ja Rom Harrén ja Luk van Langenhoven (1999) Positioning Theory: Moral Contexts of Intentional Action sekä John B. Thompsonin (1990) Ideology and Modern Culture: Critical Social Theory in the Era of Mass Communication.