Browsing by Subject "terveysvaikutukset"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 22
  • Rissanen, Johanna (Suomen ympäristökeskus, 1999)
    Ympäristöopas 63
    Lämpimänä heinäkuun päivänä tekisi mieli mennä uimaan, mutta uimapaikan vesi näyttää vihertävältä. Onko vedessä sinilevää ja uskallanko mennä uimaan? Mistä tunnistan sinilevän? Voiko sinilevähaittoja vähentää? Näihin ja moniin muihin levän ja levähaittoihin liittyviin kysymyksiin löytyy vastaus tästä oppaasta. Oppaassa esitellään värikuvin erilaisia leviä ja niiden aiheuttamia ilmiöitä. Siinä vastataan usein esitettyihin levän, levähaittoihin ja levien myrkyllisyyteen liittyvän kysymyksiin. Oppaassa neuvotaan mitä voi tehdä, kun sinilevää on runsaasti. Lisäksi kerrotaan, mitä kukin voi tehdä leväongelmien vähentämiseksi. Teos on tarkoitettu niin lomailijoille, mökkiläisille, ranta-asukkaille kuin myös ympäristöalan ja kuntien työntekijöille.
  • Hassi, Juhani; Rytkönen, Mika (Finnish Environment Institute, 2005)
    Finnish Environment Institute Mimeographs 337 (Suomen ympäristökeskuksen moniste 337)
    Heat-related mortality and morbidity will be increased slightly; respectively wintertime mortality and morbidity will decrease under a warming environmental temperature. Short-term extreme weather events will probably cause most of additional burden of climate induced adverse health outcomes in Finland. In increased risks are elderly and children, and those with poor health. A risk of some infectious diseases may increase. There is a consensus that population would adjust successfully, with little increase in heat related mortality, to climate warming predicted to occur in the next half century. However, the physiologic adaptation responses are not developed to short-term hazardous or extreme weather events. The adaptive capacity of Finnish society is fairly good as we are able to maintain the public health infrastructure and achieve sustainable political and economical development. Ageing population together with threats posed by climate has to be underlined. Urbanization may decrease the adaptive capacity as urban population is considered to cope less well with harsh climatic conditions as their counterparts in rural areas do. This means threats for especially teenagers and old people. Spontaneous adjustments to extreme heat might not compensate fully for effects of future heat waves in Finland. The future adaptive capacity is also a function of population health status and pre-existing disease burdens.
  • Niva, Mari (National Consumer Research Centre, 2008)
    Kuluttajatutkimuskeskuksen väitöskirjoja 3
    Ruokaa koskevat käsitykset ja jäsennykset kertovat siitä sosiaalisesta ja kulttuurisesta ympäristöstä, jossa elämme. Modernia kulutusyhteiskuntaa luonnehtiva piirre on terveellisyyden näkyvyys ruokaa koskevassa keskustelussa. Terveellinen syöminen on vakioaihe tiedotusvälineissä, terveyden edistämisen kampanjoissa sekä keskeinen osa ruoan markkinoita ja markkinointia. 1990-luvulla markkinoille tulivat terveysvaikutteiset eli funktionaaliset elintarvikkeet, joiden kerrotaan edistävän terveyttä ja hyvinvointia tai vähentävän sairauden riskiä tavanomaisista elintarvikkeista poikkeavalla tavalla. Kuluttajien näkökulmasta terveysvaikutteisten elintarvikkeiden kohdennetut vaikutukset edustavat siten uudenlaista, aikaisemmasta poikkeavaa terveellisyyttä. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sitä, kuinka kuluttajat ottavat terveysvaikutteiset elintarvikkeet haltuun yhtäältä käsitteellisesti, toisaalta käytännöllisesti. Teoreettisena lähtökohtana on materiaalisten objektien haltuunoton tutkimus, jonka kohteena ovat tuotteiden ja teknologioiden omaksumisen ja omaksi tekemisen prosessit. Tutkimuksessa terveysvaikutteisten elintarvikkeiden haltuunottoa analysoidaan kahdesta näkökulmasta. Käsitteellistä haltuunottoa lähestytään tarkastelemalla kuluttajien tulkintoja ja näkemyksiä tuotteista, käytännöllistä haltuunottoa tutkimalla sosiodemografisten ja ruokaan ja terveyteen liittyvien taustatekijöiden merkitystä terveysvaikutteisten elintarvikkeiden käytössä. Tutkimuksessa käytettiin sekä määrällistä että laadullista aineistoa. Vuonna 2002 tehtiin tietokoneavusteisena puhelinhaastatteluna (CATI) toteutettu kysely, johon vastasi yhteensä 1210 suomalaista. Aineisto edusti väestöä iän, sukupuolen ja asuinpaikan suhteen. Kyselyn kohteena oli terveysvaikutteisten elintarvikkeiden hyväksyttävyys ja käyttö Suomessa. Tutkimuksen laadullinen aineisto koostuu vuonna 2004 toteutetusta kahdeksasta ryhmäkeskustelusta, joihin osallistui 45 kolesterolia alentavien levitteiden käyttäjää. Ryhmäkeskustelujen avulla tarkasteltiin kuluttajien tulkintoja terveellisyydestä ja terveysvaikutteisista elintarvikkeista. Määrällisen ja laadullisen osion tulokset raportoidaan neljässä aikaisemmin julkaistussa englanninkielisessä artikkelissa sekä yhteenvedossa. Tulokset osoittavat terveysvaikutteisten elintarvikkeiden haltuunoton olevan monitahoinen ilmiö. Käsitteelliseen haltuunottoon liittyvät kuluttajien tulkinnat terveysvaikutteisten elintarvikkeiden suhteesta terveelliseen syömiseen ja luonnollisen ruoan ideaaliin sekä heidän luottamuksensa tuotteisiin, niiden valmistajiin, tutkimukseen ja valvontaan. Neljän erilaisen terveysvaikutteisena markkinoidun elintarvikkeen käytön analyysi osoitti, että käyttäjien ja ei-käyttäjien välillä on eroja, jotka kytkeytyvät sekä sosiodemografisiin tekijöihin että kuluttajien ruokaan ja terveyteen liittyviin näkemyksiin ja käytäntöihin. Kuluttajien tavat ottaa haltuun terveysvaikutteisia elintarvikkeita muotoutuvat ruokaa, terveyttä ja syömisen kokonaisuutta koskevien käsitysten, ideoiden ja arjen käytäntöjen verkostossa. Tulokset osoittavat myös, että käsitteellinen ja käytännöllinen haltuunotto eivät välttämättä ole samanaikaisia tai yhteneviä prosesseja. Kuluttajat tulkitsevat terveellistä syömistä ja terveysvaikutteisia elintarvikkeita monista erilaisista näkökulmista ja tuotteiden käyttöä perustellaan monin tavoin. Haltuunottoon sisältyy monia keskenään ristiriitaisia ulottuvuuksia, hyviä kokemuksia ja epäilyjä, hyväksyntää ja kyseenalaistamista, vaatimuksia ja itsestäänselvyyksiä. Tällaiset ristiriidat ovat osa arkista kokemusmaailmaa, joka nousee esiin tutkittaessa haltuunottoa erilaisin lähestymistavoin, aineistoin ja menetelmin.
  • Lahti, Kirsti (Finnish Environment Institute, 1997)
    Monographs of the Boreal Environment Research 4
  • Mattila, Tuomas (Suomen ympäristökeskus, 2009)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 6/2009
  • Garcia, Leandro; Johnson, Rob; Johnson, Alex; Abbas, Ali; Goel, Rahul; Tatah, Lambed; Damsere-Derry, James; Kyere-Gyeabour, Elvis; Tainio, Marko; de Sá, Thiago H.; Woodcock, James (Pergamon, 2021)
    Environment International 155, 106680
    Background: Health impact assessments of alternative travel patterns are urgently needed to inform transport and urban planning in African cities, but none exists so far. Objective: To quantify the health impacts of changes in travel patterns in the Greater Accra Metropolitan Area, Ghana. Methods: We estimated changes to population exposures to physical activity, air pollution, and road traffic fatality risk and consequent health burden (deaths and years of life lost prematurely – YLL) in response to changes in transportation patterns. Five scenarios were defined in collaboration with international and local partners and stakeholders to reflect potential local policy actions. Results: Swapping bus and walking trips for car trips can lead to more than 400 extra deaths and 20,500 YLL per year than travel patterns observed in 2009. If part of the rise in motorisation is from motorcycles, we estimated an additional nearly 370 deaths and over 18,500 YLL per year. Mitigating the rise in motorisation by swapping long trips by car or taxi to bus trips is the most beneficial for health, averting more than 600 premature deaths and over 31,500 YLL per year. Without significant improvements in road safety, reduction of short motorised trips in favour of cycling and walking had no significant net health benefits as non-communicable diseases deaths and YLL benefits were offset by increases in road traffic deaths. In all scenarios, road traffic fatalities were the largest contributor to changes in deaths and YLL. Conclusions: Rising motorisation, particularly from motorcycles, can cause significant increase in health burden in the Greater Accra Metropolitan Area. Mitigating rising motorisation by improving public transport would benefit population health. Tackling road injury risk to ensure safe walking and cycling is a top priority. In the short term, this will save lives from injury. Longer term it will help halt the likely fall in physical activity.
  • Sipilä, Petteri (2004)
    Kiinnostus terveyden alueellisia eroja kohtaan on viime vuosina tuntuvasti kasvanut. Erityisesti mielenkiinnon kohteena ovat olleet asuinalueiden ja sosiaalisen ympäristön itsenäiset terveysvaikutukset. Yksi keskeinen kiinostuksen kohde ovat olleet terveyden alue-erojen muotoutumisen perusta; ovatko alueelliset erot etupäässä seurausta eri ihmisryhmien, joilla on eriasteiset yksilöominaisuuksiin perustuvat terveydelliset riskitasot, kasautumisesta tietyille asuinalueille? Vai muotoutuvatko alueelliset erot vasta asuinalueilla – joidenkin ympäristöön liittyvien tekijöiden vaikutuksesta? Näiden kysymysten selvittämistä auttavat nk. monitasomallit, joiden käyttö alueellisten terveyserojen tutkimuksessa on viime vuosikymmenen aikana huimasti lisääntynyt. Niiden keskeinen idea on juuri yksilötasolla havaitun terveyden vaihtelun osittaminen alueiden väliseen ja yksilöiden väliseen osaan, mikä auttaa erottamaan sen vaikutuksen, joka on ympäröivän fyysisen ja sosiaalisen kontekstin aiheuttamaa. Tässä tutkielmassa on monitasoisia logistisia regressiomalleja käyttämällä pyritty selvittämään Helsingin kaupungin työntekijöiden henkisen hyvinvoinnin ja fyysisen toimintakyvyn alueellista vaihtelua ja sitä selittäviä niin yksilö- kuin aluetason tekijöitä. Tutkimuksen aineistona on käytetty laajaa, kaupungin työntekijöille suunnattua terveyskyselyä. Aineistossa on kattavat tiedot paitsi vastaajien sosiaalisista ja asumiseen sekä perhemuotoon liittyvistä taustoista, että esimerkiksi terveystottumuksiin liittyvistä tekijöistä. Tausta-aineistona on käytetty erilaisia tilastotietoihin perustuvia, asuinalueiden luonnetta kuvaavia muuttujia. Tutkimuksessa havaittiin fyysisen toimintakyvyn vaihtelevan alueiden välillä huomattavasti henkistä hyvinvointia enemmän. Molempien terveyden osa-alueiden aluevaihtelu näytti johtuvan suuremmalta osin alueiden asukasrakenteeseen liittyvistä tekijöistä kuin varsinaisista asuinalueiden vaikutuksista. Kuitenkin fyysisen toimintakyvyn havaittiin olevan kompositionaalisista tekijöistä riippumatta yhteydessä asuinalueen sosioekonomiseen tasoon niin, että sosioekonomisesti heikompiosaisilla alueilla fyysinen toimintakyky oli keskimäärin matalampi. Lisäksi havaittiin, että suurin suhteellinen merkitys oli juuri alueen huono-osaisuudella – erityisen hyväosaiset alueet eivät niinkään poikenneet keskimääräisitä alueista. Edelleen alueellinen huono-osaisuus näytti olevan jossain määrin irrallaan yksilötason huono-osaisuudesta fyysisen toimintakyvyn kannalta: huonompiosaisilla alueilla asuvat olivat terveyden näkökulmasta huonossa asemassa riippumatta yksilötason suojaavista tekijöistä, kuten tulotasosta.
  • Piiroinen, Sanna; Järvelä, Katja (Kuluttajatutkimuskeskus, 2006)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 8/2006
    Kuluttajien toimintaympäristön muutokset vaikuttavat arkeen monin tavoin. Kaupan rakenteen ja valikoimien muutokset, yhden hengen talouksien määrän kasvu ja kiireinen päivärytmi ovat esimerkkejä niistä tekijöistä, jotka kehystävät myös kuluttajien ruokavalintoja. Myös tieto ruoasta ja esimerkiksi sen riskeistä lisääntyy jatkuvasti. Arkiset valinnat voivat olla kompromisseja perheenjäsenten toiveista tai tasapainoilua terveellisyyden ja herkuttelun optimaalisen suhteen löytämiseksi. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan ruoan turvallisuuteen liittyviä kuluttajien näkemyksiä ja toimintatapoja. Tutkimusaineisto (N = 1 777) kerättiin Internet-kyselyllä lokakuussa 2005. Aineisto on edustava otos suomalaisista 15-79-vuotiaista Internetin käyttäjistä. Kysely on jatkoa vuosina 2004-2005 tehdylle laadulliselle tutkimukselle, jossa kuluttajat kertoivat omista ruoan turvallisuuteen liittyvistä toimintatavoistaan ja ruokavalinnoistaan Internet-pohjaisen päiväkirjan avulla. Tässä raportissa keskitytään kyselyn tuloksiin, joita verrataan laadullisessa tutkimuksessa tehtyihin havaintoihin. Kyselyn tulokset osoittavat, että ruoan turvallisuudesta pidetään melko hyvin huolta kotona ruokaa käsiteltäessä ja säilytettäessä. Ruoan turvallisuuteen kiinnitetään huomiota myös ruokaa ostettaessa. Oman toiminnan huolellisuus oli yhteydessä etenkin vastaajien ikään sekä mm. sukupuoleen ja kiinnostukseen ruokaan liittyviin asioihin. Vastaajat ryhmiteltiin neljään ryhmään sen mukaan, kuinka kiinnostuneita he olivat ruokaan liittyvästä tiedosta ja kuinka hyvin he noudattivat ruoan turvallisuuteen liittyviä suosituksia. Melko suuri osa kuluttajista luottaa siihen, että ruoan turvallisuuden eteen tehdään työtä elintarvikeketjussa. Samanaikaisesti tuloksista nähdään kuluttajien luottamus omiin kykyihinsä ja kokemukseensa ruoan turvallisuuden arvioinnissa. Myös ruokaan liittyvää informaatiota suhteutetaan omaan kokemukseen ja sitä kautta kertyneeseen tietämykseen. Vaikka esimerkiksi viranomaisten ohjeita ruoan turvallisesta käsittelystä pidetään tärkeinä, voi ruokaa koskevan tiedon paljous ja koettu muuttuvuus hämmentää ja jopa ärsyttää kuluttajia. Se taas saattaa horjuttaa luottamusta itse asiasisältöön tai tiedonlähteeseen. Ruokaan kohdistuu samanaikaisia monenlaisia toiveita. Sen tulisi olla herkullista, mutta kuitenkin terveellistä ja lisäksi edullista. Toiveet muuttuvat tilanteen mukaan ja toisaalta myös eri elintarvikkeisiin kohdistuu erilaisia odotuksia. Etenkin ruoan terveellisyys joutuu usein väistymään todellisissa valintatilanteissa. Kuluttajat tunnistavat ravitsemukselliset riskit ja pitävät niitä vakavina, mutta käytännössä niitä usein ollaan valmiimpia ottamaan kuin muita riskejä. Tällaisia valintoja kuvataan usein poikkeuksiksi tavanomaisesta. Näiden poikkeuksien lähempi tarkastelu olisi tärkeää kuluttajien arjen ymmärtämiseksi. Tutkimuksen tulokset antavat aiheen pohtia sitä, miten yhä lisääntyvän ruokaa ja syömistä koskevan moninaisen informaation kanssa tulisi toimia. Kuluttajien käyttäytymistä pyritään usein ohjaamaan tiedottamalla asiantuntijanäkökulmasta oikeista toimintatavoista tai epätoivottuun käyttäytymiseen liittyvistä riskeistä. Voidaan kuitenkin kysyä, missä määrin informaatio todella saa aikaan toivottuja muutoksia. Tiedon omaksuminen osaksi omaa toimintaa näyttäisi olevan hidas prosessi.
  • Kehusmaa, S; Mäki, J (Kela, 2002)
    Sosiaali- ja terveysturvankatsauksia 55
    Kansaneläkelaitoksen kuntoutustoiminnan on tulevina vuosina pystyttävä vastaamaan ikääntyneen suuren ikäluokan kuntoutustarpeisiin ja samalla huolehtimaan nuoremmankin työikäisen väestön työkyvystä. Ikääntyvien suomalaisten työkykyä rajoittavat ensisijassa TULE-sairaudet. Nuoremmissa ikäluokissa kuntoutustarve kohdistuu lisääntyvästi mielenterveyden ongelmiin. Tutkimuksessa seurattiin rekisteritietojen kautta näihin kahteen sairauteen vuonna 1996 Kelan kuntoutusta saaneita vuosina 1992-1998. Tutkittuja oli yhteensä 39 719, joista 73 % sairasti TULE-sairautta ja 27 % mielenterveyden häiriötä. Rekisteriselvityksen tavoitteena oli kerätä tietoa kuntoutuksen vaikutuksesta henkilön sairausvakuutusetujen ja työttömyysturvan tarpeeseen sekä työssäkäyntiin ja eläkkeelle siirtymiseen. Sairausryhmät eroavat selvästi toisistaan ja tulokset vaihtelevat ryhmittäin. Ennen kuntoutusta sairaanhoitokorvaukset nousivat eniten MTH-kuntoutetuilla. Toisaalta tässä ryhmässä korvaukset kuntoutuksen jälkeen laskivat eniten. TULE-sairauksia sen sijaan oli koko tarkasteluajan hoidettu MTH-kuntoutettuja halvemmalla, eikä kuntoutuksella ollut selvää vaikutusta korvausten määrään. Korvausten lisäksi tarkasteltiin kuntoutuksen alueellista kohdentumista. TULES-kuntoutus kohdentui tasaisesti, mutta MTH-kuntoutusta saaneet olivat Itä- ja Länsi-Suomen vakuutusalueilla selvästi huonokuntoisempia kuin Etelä-Suomessa. Kuntoutettujen eläkkeelle siirtyminen tapahtui pääsääntöisesti vanhimmassa ikäryhmässä. Tässä ryhmässä näkyi selvästi myös halu käyttää eläkkeelle siirtymiseen työttömyyseläkettä vaihtoehtona työkyvyttömyyseläkkeelle. MTH-ryhmässä siirryttiin eläkkeelle jo hyvinkin nuorina. Työelämässä jatkoivat useimmin parhaassa työiässä olleet kuntoutettavat.
  • Antturi, Jim (Helsingin yliopisto, 2015)
    The International Maritime Organization's sulfur emissions regulations for shipping were implemented in the European Union with the so called Sulfur Directive. According to the International Convention for the Prevention of Pollution from Ships (MARPOL), as of January 1, 2015, in Sulfur Emission Control Areas (SECAs) the maximum sulfur content in maritime fuel is lowered to 0.1%. In Europe the Baltic Sea, the English Channel and the North Sea are declared SECAs, where the standard was previously 1.0%. The current worldwide non-SECA standard is 3.5% which will be lowered to 0.5% by 2020. This study examines the net benefits of reducing shipping-based sulfur emissions and the effect on industrial competitiveness for Finland. In order to do this, abatement costs as well as monetized health benefits related to improved air quality are calculated. The effect on competitiveness is defined by comparing the figures obtained with the hypothetical case in which the Baltic Sea had not been declared SECA and 0.5% regulation had been imposed. In this study, shipowners adapt to the regulation by switching to low-sulfur fuel or by installing a sulfur scrubber. A net present value comparison between low sulfur fuel and a sulfur scrubber is conducted individually for each ship visiting Finland and then individual costs are aggregated to industry-wide costs. Health benefits for Finland are calculated for emissions reductions applied to Baltic Sea shipping as whole. Reduced sulfur emissions lead to lowered ambient concentrations of fine particulate matter (PM2.5) which has a positive impact on human health. The analysis conducted takes into account the effect PM2.5 has on the incidences of cardiovascular disease, lung cancer, chronic obstructive pulmonary disease and restricted activity days. These effects are measured in one figure in Disability Adjusted Life Years (DALYs) and monetized by multiplying by the Value of a Life Year (VOLY). The results suggest that the annual benefits of emissions reduction are expected to be circa 246 saved DALYs or monetized €12 million. The average annual abatement cost for Finland is approximately €228 million which indicates negative net benefits for the policy. Assuming that Finland will bear 100% of the costs, the same figure also represents the effect on competitiveness. When the global 0.5% cap comes into effect the impact on competitiveness decreases to an annual €93 million. The results imply that the abatement costs are lower than previously thought and the effect on competitiveness is milder than expected. A partial sensitivity analysis does not change the ratio between the costs and the benefits.
  • Heinonen-Guzejev, Marja; Vuorinen, Heikki S. (Ympäristöministeriö, 2009)
    Suomen ympäristö 5/2009
    Raportin tavoitteena on selvittää, miten lisääntynyttä informaatiota liikennemelualtistuksesta voidaan käyttää luotettavan epidemiologisen tiedon tuottamiseen melun vaikutuksesta väestön sairastavuuteen ja kuolleisuuteen. Raportissa tarkastellaan, millaista tutkimustietoa on käytettävissä melualtistuksesta, meluherkkyydestä ja melun terveysvaikutuksista. Terveysvaikutuksista kiinnitetään erityisesti huomiota sydän- ja verisuonitauteihin ja niiden aiheuttamaan kuolleisuuteen. Pääkaupunkiseudulla toteutettu tutkimus tarjoaa esimerkin siitä, miten erilaisia tutkimuskysymyksiä voidaan lähestyä. Samalla hahmotellaan, millaisia tutkimusmenetelmiä voidaan käyttää tulevissa melututkimuksissa. Lisäksi tarkastellaan, onko luotavissa paikkatietojärjestelmä, jolla yhdistetään melukartoitus- ja terveystiedot. Lopuksi pohditaan, kuinka tällaisia tietoja voidaan käyttää meluntorjuntatoimien suunnittelussa.
  • Jäppinen, Jukka-Pekka; Tyrväinen, Liisa; Reinikainen, Martina; Ojala, Ann (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 35/2014
    Ekosysteemipalvelut ja ihmisen terveys (2013–2014) on Suomen Kulttuurirahaston rahoittama Argumenta-hanke, jossa tutkijat, asiantuntijat ja päättäjät ovat tarkastelleet monimuotoiseen luontoon perustuvien ekosysteemipalvelujen ja ihmisen terveyden välisiä yhteyksiä. Metsäntutkimuslaitoksen ja Suomen ympäristökeskuksen yhdessä suunnittelema ja toteuttama hanke on tuottanut ensimmäistä kertaa kokonaisvaltaisen ja monitieteisen käsityksen alaa koskevan suomalaisen tutkimuksen nykytilasta ja tulevaisuuden tarpeista. Hankkeen työskentelymuotona ovat olleet tutkijatyöpajat ja seminaarit tutkijoille, päättäjille ja suunnittelijoille. Tähän julkaisuun on koottu seminaariesitelmien yhteenvedot, sekä seminaarien, työpajojen ja muun aihepiiriä koskevan tiedon perusteella laaditut toimenpide-ehdotukset tutkimukselle ja politiikalle. Ekosysteemipalvelut ja ihmisen terveys -hankkeen järjestämissä tilaisuuksissa on monipuolisesti tuotu esille luontoon perustuvien ekosysteemipalvelujen kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia edistäviä ja sairauksia ennalta ehkäiseviä vaikutuksia. Hankkeen tärkeimpänä tuloksena ehdotetaan, että Suomessa toteutetaan kymmenvuotinen Luonto lähelle ja terveydeksi – Kansallinen luonto ja hyvinvointi -ohjelma (2015–2025), joka sisältää kansallisen toimenpideohjelman ja monitieteisen tutkimusohjelman. Tutkimustiedolla ja siihen perustuvalla osaamisella voidaan edistää kansalaisten terveyttä sekä ehkäistä kansansairauksia ja syrjäytymistä. Ehdotusten toteuttaminen edistäisi osaltaan luontoon perustuvien palvelujen ja liiketoiminnan kehittämistä ja lisäisi yritystoiminnan sekä työllisyyden mahdollisuuksia. Argumenta-hanke on edistänyt myös tieteidenvälisen yhteistyöverkoston muodostumista Suomeen.
  • Tuominen, Adele (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tekstiiliteollisuudessa käytetään merkittäviä määriä kemikaaleja, joista osa on ympäristölle ja terveydelle haitallisia. Tekstiiliteollisuuskehityksen kasvaessa ja kulutuskäytäntöjen kiihtyessä pois heitettävän tekstiilin määrä lisääntyy. Samalla haitalliset kemikaalit vapautuvat saastuttamaan ihmistä ja ympäristöä. Tämä käy ilmi aiemmasta tutkimuksesta, vaikka poistotekstiilien ympärillä tehty tutkimus on muutoin vähäistä. Tämä tutkimus tehdään yritysyhteistyössä Lounais-Suomen Jätehuolto Oy:n kanssa määrittämään poistotekstiilien lajittelutyön yhteydessä ilmeneviä terveysvaikutuksia ja sovellettavia testimenetelmiä yrityksen tarpeisiin. Tutkielman tavoitteena oli ensisijaisesti selvittää kemikaalien, pölyn ja homeen terveysvaikutukset ja ne testimenetelmät, joita tulisi terveysvaikutusten vähentämiseksi tehdä. Muiden tutkimuskysymysten osalta tarkoituksena oli selvittää poistotekstiilien sisältämät merkittävimmät haitalliset kemikaalit ja niiden enimmäisraja-arvot. Näitä tutkittiin tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä. Tutkimuksessa käytettiin laadullista tutkimussuuntausta ja sen menetelmiä. Aineiston keruumenetelmänä oli asiantuntijahaastattelu, jossa tietoja kerättiin puolistrukturoidun kysymyksenasettelun kautta neljältä asiantuntijataholta: Turun ammattikorkeakoululta, Terveyden- ja hyvinvoinninlaitokselta, Työterveyslaitokselta ja Aalto-yliopistolta. Haastattelut toteutettiin puhelinhaastatteluina. Aineistoa analysoitiin temaattisen sisällönanalyysin avulla, jossa aineisto luokiteltiin tutkimuksen kannalta merkittävimpiin teemoihin. Saatuja tuloksia verrattiin olemassa olevaan tutkimuskirjallisuuteen. Hengitystievälitteinen altistuminen yksistään pölylle nähtiin merkittävimmäksi terveysriskiksi laitosolosuhteissa. Kemikaalien, pölyn ja homeen aiheuttamien terveysvaikutusten vähentämiseksi soveltuvimpina testimenetelminä nähtiin erilaisten keräävien menetelmien käyttö ja biomonitorointi. On selvää, että poistotekstiilit sisältävät ihmisen terveydelle ja ympäristölle haitallisia kemikaaleja, pölyä ja homeita. Testimenetelmiä hyödyntämällä voidaan terveysriskejä paikantaa ja niiden osuutta työperäisessä altistumisessa vähentää. Tutkimustulosten tieteellisen luotettavuuden lisäämiseksi on suositeltavaa, että laitoksella otetaan käyttöön kokeelliset testausmenetelmät.
  • Laakso, Juha; Lavinto, Mikko; Rasikari, Heidi; Karlström, Ulla (2011)
    Eviran tutkimuksia 3/2010
    Kasvinsuojeluaineita käytetään elintarviketuotannossa kasvitautien ehkäisemiseen sekä kasvintuhoojien vaikutusten ajoittamiseen ja kasvun säätelyyn. Käytettyjen tehoaineiden riskinarviointi yksi kerrallaan on tuottanut tärkeää perustietoa, mutta se ei ole antanut selkeää kokonaiskuvaa kuluttajien altistumisesta. Tämän vuoksi asetelmaa tarkasteltiin kokonaisvaltaisesti, ottaen kaikki elintarvikkeista havaitut tehoainejäämät mukaan arvioon kumulatiivisesti. Aikuisten lisäksi mukana on ensi kertaa myös lapsiryhmiä. Ensimmäistä kertaa Suomessa tarkastellaan sekä pitkäaikaista että akuuttia altistusta. Esitetty kumulatiivinen riskinarviointi perustuu vuosina 2002- 2008 kasvinsuojeluainejäämien valvonnassa yhteensä 10 565 elintarvikenäytteestä saatuihin tutkimustuloksiin. Lisäksi riskinarvioinnissa on käytetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja DIPP-konsortion tuottamia aikuisten ja lasten ruoankulutustietoja (Finravinto 2007 ja DIPP-ravintotutkimukset). Ravinnon välittämälle tehoainejäämien altistukselle on tunnusomaista matala perustaso, jossa esiintyy lyhytaikaisia altistushuippuja. Kun ravinnon välittämä pitkäaikainen altistus kasvinsuojeluaineille on hyväksyttävällä tasolla, ei lyhytaikaisen altistuksen tilanne kaikilta osin ole yhtä hyvä. Kolmivuotiailla lapsilla todennäköisyys aRfD:n ylittymiselle on organofosfaattien ja karbamaattien osalta ollut suurempi kuin 0,1 % eli enemmän kuin yksi tuhannesta, mikä ei vielä vastaa tavoitteita. Ylitykset aiheutuvat tuontituotteista,koska niiden taustalla olevia karbamaatteja ja organofosfaatteja ei enää käytetä Suomessa. Myönteistä kehitystä on tapahtunut, mutta tilannetta on aiheellista edelleen seurata.
  • Rotko, Tuulia (2004)
    Tässä tutkimuksessa on selvitetty ilmansaasteille altistumiseen vaikuttavia tekijöitä sekä sosioekonomisia ja väestöllisiä eroja. Altistumisen lisäksi tarkastellaan myös ilmansaasteiden epäsuoria vaikutuksia, kuten koettua häiritsevyyttä ja ilmansaasteista huolestuneisuutta. Toinen keskeinen tavoite on vertailla väestöryhmien mitattuja altistuksia koettuun häiritsevyyteen ja ilmansaasteista huolestuneisuuteen. Pääaineistona käytetään pääkaupunkiseudun aikuisväestöltä vuosina 1996-1997 kerätyn EXPOLIS-tutkimuksen henkilökohtaisia altistusmittauksia sekä ilmansaasteiden (pienhiukkasten ja typpidioksidin) pitoisuuksia lähiympäristöissä. Tutkittavilta kysyttiin myös altistukseen vaikuttavista tekijöistä sekä heidän kokemaansa ilmansaasteiden häiritsevyyttä. Huolestuneisuutta ilmansaasteista selvitettiin lisäksi postikyselyllä. Koska julkisista tiedotusvälineistä välittyvä tieto ilmansaasteista vaikuttaa ilmansaasteista huolestuneisuuteen, kerättiin aineisto myös Helsingin Sanomien aihetta käsittelevistä artikkeleista vuosina 1996-2000. Aineistoa on analysoitu tilastollisin menetelmin. Ilmansaasteille altistumisessa esiintyi suuriakin eroja eri väestöryhmien välillä riippuen tarkasteltavasta ilmansaasteesta. Pääkaupunkiseudulla työntekijät altistuivat lähes kaksinkertaisille pienhiukkaspitoisuuksille toimihenkilöihin verrattuna. Pienhiukkasaltistuksen eroihin vaikuttivat keskeisimmin pitoisuudet työpaikoilla. Tupakointi ja tupakan savulle altistuminen korosti väestöryhmien välisiä eroja, mutta ei ollut niiden ainoa syy. Nuoret aikuiset altistuivat vanhempia ikäryhmiä enemmän pienhiukkasille todennäköisesti ajankäyttöerojen takia. Sensijaan suurimmaksi osaksi liikenteen päästöistä peräisin olevan typpidioksidin altistuserot näkyivät kodin sisäpitoisuuksissa ja asumiseen liittyvät tekijät selittivät osittain altistuseroja. Kuitenkin vähän koulutetut altistuivat muita enemmän typpidioksidille, vaikka tupakalle altistuminen ja asuinolot otettiin huomioon. Huolestuneisuus ilmansaasteista ja niiden terveysvaikutuksista lisäsi ilmansaasteiden kokemista häiritsevänä. Osittain eri väestöryhmät altistuivat korkeille pitoisuuksille ja kokivat ilmansaasteet häiritsevänä tai olivat niistä huolestuneita. Kun miehet ja nuoret altistuivat keskimääräistä enemmän ilmansaasteille (pienhiukkaset ja typpidioksidi), naiset ja vanhemmat ikäryhmät kokivat puolestaan ilmansaasteet häiritsevämpinä ja olivat huolestuneempia ilmansaasteiden vaikutuksista. Kuitenkin vain vähän koulutetut sekä altistuivat näille ilmansaasteille keskimääräistä enemmän että kokivat ne hyvin häiritsevinä. Ilmansaasteiden haitallisia terveysvaikutuksia voidaan ehkäistä vain tuntemalla ilmansaasteille altistumiseen, koettuun häiritsevyyteen ja huolestuneisuuteen vaikuttavia tekijöitä sekä sosioväestöllisiä eroja. Ilmansaasteiden epäsuorat terveysvaikutukset tunnetaan kuitenkin huonosti. Kokonaisvaltainen käsitys ilmansaasteiden vaikutuksista (koettu riski, altistus) on välttämätön, jotta voitaisiin vähentää väestöryhmien välisiä eroja ilmansaasteiden aiheuttamissa haitoissa.
  • Saari, Pia (2000)
    Tutkielman kohteena on uusi elintarvikeryhmä, terveysvaikutteiset eli funktionaaliset elintarvikkeet. Niillä tarkoitetaan elintarvikkeita, jolla on tieteellisissä tutkimuksissa osoitettu positiivinen vaikutus ihmisen terveyteen, fyysiseen suorituskykyyn tai psyykkiseen hyvinvointiin. Terveysvaikutteiset elintarvikkeet ovat normaalia ruokaa, eivät pillereitä tai kapseleita. Niiden tarkoituksena on muodostaa osa tai täydentää terveellistä monipuolista ruokavaliota. Tavoitteena oli selvittää millaiset tekijät vaikuttavat terveysvaikutteisten elintarvikkeiden tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Tutkielma esittelee terveysvaikutteisten elintarvikkeiden ominaispiirteitä sekä erittelee yleisen sosiologisen tiedon avulla niiden yhteiskunnallista toimintaympäristöä ja niitä määrittäviä kulttuurisia tekijöitä. Lähtökohtana on ajatus, että uuden elintarvikeryhmän taustalla vaikuttavat monet eri tekijät. Kun tarkatelun kohteena ovat uuden teknologian avulla tuotetut elintarvikkeet, ovat niiden kehitykseen vaikuttavia yhteiskunnallisia osapuolia mm. elintarviketuotantoa ja -kauppaa säätelevät elimet, kuluttajat sekä uusia teknologioita ja tuotteita kehittävät tutkijat ja yritykset. Lisäksi on olemassa joukko kulttuurisia ulottuvuuksia, joiden avulla voidaan hahmottaa kuluttajien suhtautumista uusiin elintarvikkeisiin ja sitä kautta arvioida koko elintarvikeryhmän vakiintumista osaksi ruokakulttuuria. Tutkimuksen aineisto on kerätty Suomen ruokatieto ry:n eli Finfoodin sähköisestä uutispalvelusta. Aineisto koostuu vuosilta 1996-1999 kerätyistä terveysvaikutteisia elintarvikkeita käsittelevistä ja niitä sivuavista uutiskoosteista, joita oli yhteensä 40. Aineiston käsittelyssä on seurattu kvalitatiivisen analyysin yleisiä periaatteita. Terveysvaikutteisten elintarvikkeiden tulevaisuutta määrittävat tekijät ovat monitahoisia. Terveysvaikutteisten elintarvikkeiden kehittämisestä ja valmistamisesta vastaavat yritykset ovat vuorovaikutuksessa sellaisten yhteiskunnan osa-aluiden kanssa kuten lainsäädäntö, tiedeyhteisö, terveys-, ravitsemus- ja teknologiapoliittiset linjaukset. Analyysissä esille nousevia tekijöitä lainsäädännön ja markkinointisäädösten kehittämisen tarpeellisuuden lisäksi ovat terveyden kulttuurinen painoarvo, tieteen asema yhteiskunnassa, erilaiset ruokamuodit ja kuluttajien käsitykset terveellisestä ja hyväksyttävästä ruoasta. Kiinnostus tuotekehitykseen on kasvanut ravinnon ja terveyden yhteyksistä saatujen tieteellisten tutkimustulosten seurauksena. Tällä hetkellä yritykset ja tutkimuslaitokset panostavat funktionaalisten elintarvikkeiden tuotekehitykseen niin Suomessa kuin muissakin maissa. Terveysvaikutteisia elintarvikkeita pidetään mm. yhtenä väestön ikääntymisen myötä yleistyvien kansansairauksien yksilöllisenä ennaltaehkäisykeinona.
  • Tuominen, U (Kela, 2013)
    Studies in social security and health 126
    Nivelrikko on yksi yleisimmistä liikuntakyvyttömyyttä ja kipua aiheuttavista tuki- ja liikuntaelinsairauksista. Tekonivelkirurgiaan liittyvät pitkät jonotusajat ovat olleet länsimaissa vuosikymmenien ajan huolen aiheena. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää jonotusajan pituuden vaikutusta polven ja lonkan primaariin tekonivelleikkaukseen liittyviin terveysvaikutuksiin sekä kustannuksiin ennen leikkausta ja sen jälkeen. Tekonivelleikkausjonoon asetetut polvi- ja lonkkapotilaat satunnaistettiin kahteen ryhmään: lyhyen jonotusajan ryhmään ja normaalin sairaalakäytännön mukaisesti jonottavaan ryhmään. Terveysvaikutuksia mitattiin 15D-, Harris Hip Score -, Knee Score - ja VAS-mittareilla. Tietoja kerättiin lääkkeiden sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen käytöstä ja kustannuksista. Vaikuttavuutta arvioitiin kustannusutiliteettianalyysilla. Mittaukset tehtiin jonoon asettamisajankohtana, sairaalaan saapumisajankohtana sekä kolmen ja kahdentoista kuukauden kuluttua leikkauksesta. Tulokset perustuvat satunnaistetun aineiston hoitoaikeen mukaiseen analyysiin, ja tulokset on testattu herkkyysanalyyseilla. Jonotusajan pituudella ei ollut satunnaistettujen vertailuryhmien välillä merkittävää vaikutusta elämänlaatuun, kipuun eikä liikuntakykyyn. Leikkauksen jälkeiset vaikuttavuusarvot olivat tilastollisesti merkitsevästi parempia kuin arvot sairaalaan saavuttaessa. Kustannusvaikuttavuusanalyysin mukaan nopean leikkausryhmän lonkkapotilaat saavuttivat enemmän laatupainotettuja lisäelinvuosia pienemmillä kustannuksilla kuin normaalin käytännön mukaan jonottaneet potilaat. Polvipotilailla tilanne oli päinvastainen. Tutkimuksen seuranta-aikana tapahtuneen kadon vuoksi analyysin tuloksiin liittyy jonkin verran epävarmuutta, joten yleistettävää johtopäätöstä jonotusajan vaikutuksesta tekonivelleikkausten kustannusutiliteettiin ei voida varmistaa.
  • Koivunen, Kristiina (2002)
    The target of this research is to study the health situation in North Kurdistan, also in the Kurdish provinces in southeast Turkey. According to my sources of information - for example, Turkish official statistics, and reports of the Turkish Medical Association, and Turkish Labour Union SES, plus various international observations - the health conditions in southeast Turkey are as bad in the African countries south of Sahara. In North Kurdistan on a civil war has been going on, since 1984, between the Turkish army and the Kurdish Labour Party (PKK). Since the early 1990s, the Turkish army has used low-intensity warfare methods (LIC). It has depopulated, by force, three thousand Kurdish villages to cut maintenance routes for the PKK guerrillas. As a result there are two to three million internally displaced people in Turkey. The health situation for these persons was found to be very bad. In particular, an increase of diseases like pneumonia, diarrhoea and malaria and the deterioration of living conditions of the Kurds is one method of the LIC against them. As it proved very difficult to find information about the health conditions of the Kurds, I have also explored, in this thesis, explanations for this lack of information. I did this based on a theory of cultural genocide, i.e. ethnocide. The purpose of ethnocide is to assimilate, by force, a minority to the majority by denying the existence of its culture, language and ethnic identity. Also included, as a purpose, was the lack of statistics and scientific information about an ethnic group. Since the break-up of the Ottoman Empire during the World War One, Turkey has tried to assimilate the Kurds as an integral part of the Turkish population.
  • Lukkari, Tuomas; Koponen, Kari; Tuomi, Pirjo; Dahlbo, Kim; Rossi, Esko; Järvinen, Kimmo (Suomen ympäristökeskus, 2006)
    Suomen ympäristö 16/2006
    Organometalleihin kuuluvan tributyylitinan (TBT) esiintymisestä, vaikutuksista ja mahdollisista riskeistä maaympäristössä on vain vähän tutkimustietoa. Tiedot perustuvat pääasiassa vesiympäristöissä tehtyihin tutkimuksiin. TBT:a ei esiinny ympäristössä luonnostaan, vaan se on peräisin ihmisen toiminnasta. TBT:n päästöt maaperään ovat peräisin mm. TBT:a sisältävien valmisteiden käytöstä, lähinnä laivojen pohjamaaleista sekä mahdollisesti pilaantuneiden sedimenttien loppusijoituksesta. TBT:n pääasiallisena päästölähteenä maaympäristöön voidaan pitää telakoita, joissa laivojen ulkopintoja puhdistetaan ja maalataan. Maaperän pilaantuminen TBT:lla on useasti paikallista ja pistemäistä. Myös pienvenesatamista tai talvisäilytyspaikoilta voi muodostua vastaavia päästöjä, joskin voidaan olettaa, että organotinayhdisteiden määrät ovat oleellisesti pienempiä. Tähän selvitykseen koottiin tietoa TBT:n ja eräiden muiden organotinayhdisteiden käyttäytymisestä maaympäristössä. Selvityksessä laskettiin TBT:n pitoisuudet eri maankäyttömuodoille saatavilla olevien tutkimusaineistojen avulla. Eri laskelmien mukaan asuinalueella 16-29 mg/kg ja teollisuusalueilla 180-200 mg/kg TBT:a ei vielä aiheuta terveyshaittaa. Läjitettäessä maalle TBT-pilaantunutta sedimenttiä tai pilaantunutta maata, arvioitiin tavanomaisen jätteen kaatopaikan (pinta)rakenteiden olevan riittäviä, kun TBT-pitoisuus on läjitettävissä massoissa keskimäärin 29 mg/kg. Ongelmajätteiden kaatopaikan pintarakenteilla TBT:n keskimääräinen pitoisuus voi olla 200 mg/kg.  TBT:n pitoisuusarvoja maaperän eläinten, kasvien ja mikrobien altistuskokeista oli hyvin niukasti, joten niiden perusteella ei voitu arvioida luotettavaa eliöille haitatonta pitoisuutta. On kuitenkin huomioitavaa, että maaperän TBT-pitoisuus jota voidaan pitää ihmiselle turvallisena, voi aiheuttaa vakaviakin haittavaikutuksia maaperässä eläville lajeille. Pilaantuneessa maassa olevasta TBT:sta tuskin aiheutuu terveysriskiä. Myös kulkeutuminen pohjaveteen on hidasta ja epätodennäköistä. Maaperäeliöiden altistuminen sekä TBT:n kulkeutuminen pintavesiin ovat merkittävimpiä TBT:n maaympäristössä muodostamia riskejä. Näin ollen on tärkeää tehdä maaperän kohdekohtainen haitallisuuden ja riskin arviointi, myös ruopattujen sedimenttien sijoittamispäätöksiä valmisteltaessa. Selvityksessä on lisäksi verrattu viiden eri laboratorion organotina-analyysituloksia. Analyysitulokset eivät olleet kaikilta osin yhdenmukaisia. Selvitystä voidaan käyttää perustietopakettina TBT:n maaperäkäyttäytymistä tarkasteltaessa ja pohjana kohdekohtaisten riskinarviointien laatimisessa. Selvitys perustuu tieteelliseen kirjallisuuteen, julkaisemattomiin tutkimusraportteihin, asiantuntijahaastatteluihin sekä tekijöiden kokemukseen TBT-pilaantuneesta maaperästä ja sen kunnostamisesta.  
  • Jauhiainen, Tapani (Ympäristöministeriö, 2009)
    Suomen ympäristö 6/2009
    Selvityksessä esitetään katsaus ympäristömelun terveysvaikutuksiin, niiden ryhmittelyyn ja laatuun sekä vaikutustutkimuksen kysymysasetteluihin ja edellytyksiin. Erityisesti tarkastellaan kansainvälisessä kirjallisuudessa ajankohtaisia ja merkittäviä ympäristömelun terveysvaikutuksia. Tässä yhteydessä huomiota kiinnitetään pitkäaikaisen ympäristömelualtistuksen vaikutuksiin sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksiin. Samoin kiinnitetään huomiota viime vuosina saatuihin melko uusiin selvityksiin melun vaikutuksista lapsiin. Näillä kahdella tutkimuslinjalla on saatu kansaivälisesti uutta ja täydentävää tietoa. Haittavaikutukset sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksiin ja lasten kognitiiviseen kehitykseen ovat myös kansanterveydellisesti ja yhteiskunnallisesti merkittäviä.