Browsing by Subject "tiedejournalismi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Sarras, Jenni (2004)
    Pro gradu -tutkielmassani selvitän, millä tavalla suomalaiset sanomalehdet kirjoittavat muuntogeenisestä ruoasta. Erityisen tarkastelun kohteena on, miten uutisissa kehystetään tätä aihetta. Aineistoni kattaa Helsingin Sanomien ja Aamulehden aihetta koskevat uutiset sekä pääkirjoitussivut vuosilta 2000–2003. Kehyksillä tarkoitan kielenkäyttötapoja, jotka ohjaavat lukijan tulkintaa aiheesta tiettyyn suuntaan. Kehysten syntyyn vaikuttavat mm. toimittajien totutut työtavat, mutta myös tiedontuottajien toimet ja ympäröivä kulttuuri. Kehykset ovat usein tiedostamattomia tapoja käyttää esimerkiksi metaforia, fraaseja ja iskulauseita. Teoriaosuuden tärkeimpinä lähteinä olen käyttänyt Gamsonin ja Modiglianin (1989) sekä Entmanin (1993) artikkeleita. Aineistoni perusteella havaitsin neljä erilaista kehystä, jotka nimesin sääntely-, riski-, kiista- ja hyötykehyksiksi. Määrittelin jokaiselle kehykselle sille tyypilliset kielenkäyttötavat. Eniten uutisia kehystettiin sääntelynäkökulmasta. Sääntelykehykselle tyypillistä oli, että kaikki osapuolet perustelivat päätöksiä kuluttajien eduilla. Kuluttajat eivät kuitenkaan itse päässeet vaikuttamaan asioihin. Toisena tulivat riski- ja kiistakehykset. Riskikehykselle tyypillinen piirre oli geeneistä puhuminen siten, että ne vaikuttivat eläviltä olennoilta, jotka toimivat uhkaavasti. Lisäksi geenimuuntelu liitettiin moniin erilaisiin ruokakatastrofeihin. Kiistakehyksessä tärkein piirre oli EU:n ja Yhdysvaltain riitely muuntogeenisiä elintarvikkeita koskevasta lainsäädännöstä. Tässä kiistassa sotametaforat olivat hyvin yleisiä. Vähiten uutisia esiintyi hyötykehyksessä. Hyötykehyksessä geenimuunnellut elintarvikkeet nähtiin usein ratkaisuna johonkin ongelmaan, kuten nälänhätään. Kehysten lisäksi aineistosta nousi esiin myös muita havaintoja, jotka koskivat geenimuunneltuja elintarvikkeita käsitteleviä uutisia. Geenimuunteluun liittyvä sanasto osoittautui hyvin moninaiseksi, mutta sen käyttö oli epämääräistä ja epäjohdonmukaista. Suurimmat riskit kohdistuivat ympäristöön, mutta terveysriskeihin viitattiin niistä kertovien tutkimustulosten puuttumisesta huolimatta. Uutisissa esiintyi lukuisia toimijoita, joiden näkökulmat ja mielipiteet poikkesivat toisistaan jyrkästi. Eri toimijat saivat uutisissa erilaisen aseman. Lopputulokseni on, että muuntogeenisiä elintarvikkeita koskeva uutisointi vaikuttaa pinnalta katsottuna neutraalilta. Lähemmän tarkastelun seurauksena kävi kuitenkin ilmi, että uutisissa käytetyt kehykset ohjaavat lukijoita useammin kriittisen tai kielteisen tulkinnan suuntaan. Tämä asettaa keskustelun osapuolet eriarvoiseen asemaan. Asialla voi myös olla vaikutusta mm. yleiseen mielipiteeseen ja julkisuudessa käytyyn keskusteluun.
  • Lappela, Enni (Helsingin yliopisto, 2018)
    Susiluolan arkeologiset kaivaukset vuosina 1997-2000 ja 2003-2006 olivat arkeologisesti ja tiedeviestinnällisesti poikkeukselliset. Susiluolan tutkijat julkaisivat pian tutkimusten alettua löytäneensä mahdollisia jälkiä Neandertalin ihmisestä. Tulkinnat herättivät poikkeuksellisen paljon huomiota sanomalehdissä sekä keskustelua ja kritiikkiä myös arkeologian tieteenalan sisällä. Tiedekiista aiheen ympärillä eli niin populaarissa mediassa kuin tieteellisillä foorumeilla. Työssäni tutkin Susiluola-uutisointia painopisteinäni uutisoinnin määrän, sävyn ja aiheiden kehittyminen suhteessa arkeologisten kaivaustutkimusten etenemiseen. Työssäni tutkin tiedekiistan eri tasojen vuorovaikutusta toisiinsa ja tiedekiistan leviämistä median tasolta toiselle. Analysoin lisäksi, onko populaari uutisointi kielteistä arkeologian alan julkisuuskuvalle. Aineistoni kattaa Helsingin Sanomien ja Pohjalaisen Susiluolaa käsittelevät jutut vuosilta 1995-2006. Sanomalehtijuttuja on yhteensä 98. Sanomalehtiaineiston rinnalla tutkin tieteenalan omaa keskustelua, jota käytiin erityisesti Tieteessä tapahtuu -lehdessä ja Fennoscandia Archaeologicassa sekä Muinaistukija ja Kivi -lehdissä. Vertailen valtakunnallisella ja paikallisella tasolla Susiluolan uutisoinnin eri ilmiöitä sekä populaaria sanomalehtiaineistoa ja tieteenalan sisäistä keskustelua. Olen käyttänyt tasojen ja tiedekiistaan liittyviä teorioita eri medioiden yhteistoiminnan ja vuorovaikutuksen tutkimuksessa. Olen käyttänyt määrällisiä ja laadullisia menetelmiä yhdessä. Olen lähiluennan kautta tehnyt kontekstuaalista analyysia lehtijuttujen sisältöjen ja suhteiden välisestä vuorovaikutuksesta. Intertekstuaalisuuden käsitteen kautta analysoin eri viestinnän tyylien sekoittumista ja välittymistä tasolta toiselle ja genrestä toiseen kuten tutkimusjulkaisuista sanomalehtiuutisiin. Keskeisin tutkimustulokseni on, että Susiluolan löytöjen tulkinnoista käydyn kiistan rinnalla eri medioissa elää mediatilan hallintaan, tutkijan rooliin ja tiedeviestintään liittyvä tiedeviestinnän kiista, jossa erilaiset tiedeviestintästrategiat ja käsitykset oikeasta tiedeviestinnästä törmäävät. Kyse on erityisesti mediatilan hallintaan liittyvästä keskustelusta, jossa eri osapuolet pyrkivät määrittelemään populaarissa mediassa esiintyvää oikeaa tulkintaa. Eri tiedeviestinnän tasot populaarista mediasta tiedejulkaisuihin vaikuttavat toisiinsa tiedekiistan levitessä. Arkeologian alalle kielteistä julkisuutta aineistosta oli kuitenkin vain pieni osa. Tiedekiista on ollut osaltaan tekemässä Susiluolan tutkimuksia tunnetuiksi.
  • Pohjois-Koivisto, Tiina (2005)
    Pro gradu -työssäni tarkastelen sitä, miten yhteiskuntatiede näkyy suomalaisissa sanomalehdissä. Tutkimusaineisto koostuu Helsingin Sanomien, Turun Sanomien ja Aamulehden yhteiskuntatiedettä käsittelevistä jutuista. Olen ottanut jokaisesta sanomalehdestä yhden kuukauden lehdet aineistooni. Tiedejournalismin tutkimus on keskittynyt luonnontieteiseen ja lääketieteiseen, vaikka yhteiskuntatieteiden on havaittu olevan yksi yleisimmistä tiedeaiheista. Yhteiskuntatieteen näkyvyyttä mediassa ovat tutkineet yhdysvaltalaiset Weiss ja Singer (1988) sekä brittiläiset Fenton, Bryman, Deacon ja Birmingham (1998). Suomessa Erkki Kauhanen toteaa väitöskirjassaan yhteiskuntatieteiden olevan yksi pääkirjoitusten yleisimmistä tiedeaiheista. Nämä kolme tutkimusta ovat tutkimukseni tärkeimpiä lähteitä. Tutkimus jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä, määrällisessä osassa pyrin luomaan yleiskuvaa yhteiskuntatieteestä suomalaisissa sanomalehdissä. Tutkimuskysymyksinä ovat muun muassa se, kuinka paljon yhteiskuntatieteitä käsitteleviä juttuja on sanomalehdissä ja mitkä tieteenalat ovat parhaiten edustettuina. Menetelmänä on määrällinen sisällönanalyysi. Analyysi paljastaa, että yhteiskuntatiedettä käsitteleviä juttuja on sanomalehdissä suhteellisen paljon. Yleisimmät tieteenalat ovat yhteiskuntahistoria sekä politiikan ja hallinnon tutkimus. Yhteiskuntatieteilijät kirjoittavat myös paljon juttuja sanomalehtiin, jolloin he pääsevät itse määrittelemään tieteen roolia sanomalehtien julkisuudessa. Tutkimuksen laadullisessa osassa tarkastelen pienemmän aineiston (27 juttua) pohjalta yhteiskuntatieteen sisältöjä sanomalehdissä. Menetelmänä on teema-analyysi ja diskurssianalyysi. Yhteiskuntatieteet nousevat sanomalehdissä esiin erityisesti kolmen teeman kautta: hyvin- ja pahoinvointi, politiikka ja demokratia sekä työelämä. Sanomalehdet nostavat yhteiskuntatieteen tutkimustulokset uudelleen esille pääkirjoituksissa ja ehdottavat yhteiskuntatieteen esittämiin ongelmiin ratkaisuja. Yhteiskuntatieteellä voidaan historiallisesti nähdä kolme idealistista roolia suhteessa yhteiskuntaan: sosiaaliteknologia, kriittinen yhteiskuntatiede sekä aikalaisanalyysi/ihmisten arkea selittävä yhteiskuntatiede. Selvitin analyysissä, miten eri roolit näkyvät tutkijoiden suorissa ja epäsuorissa lainauksissa. Analyysissä kävi ilmi, että sanomalehtien lainaamien tutkijoiden kommenteissa on eniten piirteitä kriittisestä yhteiskuntatieteestä. Sen sijaan sosiaaliteknologiaa ei sanomalehdissä juurikaan esiinny.
  • Saikkonen, Sampsa Ville Aleksanteri (Helsingfors universitet, 2011)
    Tutkielmassa tarkastellaan tutkimuksen popularisointia tiedeviestinnän eri tasoilla alkaen alkuperäisestä tutkimusartikkelista aina erilaisiin mediateksteihin saakka. Tutkielmassa havainnoidaan ilmaisutavassa ja sisällössä tapahtuvia muutoksia, joita popularisoitaessa tutkimusta ilmenee. Erityisesti tutkimuksessa kiinnitetään huomiota tutkijoiden, tiedottajien ja toimittajien ammatillisiin kulttuureihin sekä heidän hyödyntämiinsä diskursseihin. Tutkielman tutkimusstrategiana on tapaustutkimus. Empiirinen osuus koostuu kolmen erillisen tapauksen analysoinnista. Menetelmänä tutkielmassa käytetään realistista diskurssianalyysiä. Tutkielman aineisto koostuu tutkimusartikkeleista, tiedotteista tai tiedotusorganisaatioiden laatimasta uutismateriaalista sekä erilaisista journalistisista teksteistä. Tieteenfilosofisesti tutkielma pohjaa ontologiseen konstruktionismiin ja kriittiseen realismiin. Tutkielman viitekehyksen muodostavat aiemmat tutkimukset tutkijoiden, tiedottajien sekä toimittajien ammatillisista kulttuureista ja näiden ammattiryhmien hyödyntämistä diskursseista. Nämä tutkimukset ovat myös tutkielman tärkeimpiä lähteitä. Teoreettisena mallina tutkielmassa hyödynnetään tiedeviestinnän jatkumomallia. Lisäksi teoreettisena apuvälineenä toimii ajatus faktojen konstruoinnista. Tutkielmassa havaittiin, että popularisoinnissa tapahtui useita muutoksia ilmaisutavan sekä sisällön suhteen verrattuna tutkimusartikkeleihin. Tutkielmassa havaituista muutoksista monet olivat samankaltaisia kuin aiemmissa tutkimuksissa on havaittu. Tutkielmassa esitetään, että popularisoinnissa tapahtuvat muutokset tulevat ymmärrettäväksi, kun niitä tarkastellaan erilaisten ammatillisten kulttuurien sekä näihin liittyvien diskurssien kautta. Kaikissa analysoiduissa tapauksissa empiiriset havainnot eivät tukeneet jatkumomallin mukaista faktojen konstruoitumista. Varsinkin kahdessa ensimmäisessä tapauksessa faktojen konstruoituminen näytti olevan paremmin ymmärrettävissä sen kautta, miten epävarmuuteen ja varmuuteen suhtaudutaan, ja miten niitä representoidaan erilaisissa ammatillisissa kulttuureissa. Tutkielmassa havaittiin myös, että tiedotteet tai tiedotusorganisaatioiden laatimat uutiset noudattelevat paljolti journalistista diskurssia ja lisäksi ne näyttäisivät tietojen valikoimisen kautta vaikuttavan mediateksteihin. Tiedotusmateriaali ei myöskään luontevasti sijoittunut millekään tiedeviestinnän jatkumomallin tasolle. Tutkielmassa ehdotetaankin, että tiedeviestinnän jatkumomallista saadaan kuvaavampi, kun siihen lisätään yksi taso lisää eli kvasipopulaari taso. Tutkielmassa havaittiin lisäksi, että muutamat tutkijoiden antamat lausunnot poikkesivat tieteellisestä diskurssista. Tutkielmassa esitetään, että tällaisilla lausunnoilla saatetaan pyrkiä saamaan omalle tutkimukselle enemmän huomiota ja tekemään omat viestit houkuttelevammaksi medialle. Tutkielman Keskustelu-osiossa pohditaan yleisemmällä tasolla tutkimuksen popularisointiin, ja varsinkin tiedejournalismiin, liittyviä haasteita sekä esitetään ehdotuksia vastauksiksi näihin haasteisiin.