Browsing by Subject "tiedustelulait"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Huikkola, Saara (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiedustelulainsäädännön kokonaisuudistus on ollut yksi 2010-luvun merkittävimmistä lakihankkeista. Uudistuksessa luotiin säädöspohja sotilastiedustelulle ja laajennettiin siviilitiedustelun toimivaltuuksia muun muassa sallimalla tietoliikennetiedustelu. Koska viranomaisten uudet toimivaltuudet vaikuttavat merkittävästi kansalaisten yksityisyydensuojaan, käytiin aiheesta laajaa julkista keskustelua koko lainvalmistelun ajan. Pro gradu -työssä tutkitaan eri sidosryhmien pääsyä tiedustelulakeja käsittelevään uutisointiin Helsingin Sanomissa vuosien 2015–2019 aikana. Työ on tapaustutkimus, jossa selvitetään, millaiset toimijat ja sidosryhmät pääsivät esille mediajulkisuudessa. Mediajulkisuus käsitteellistetään yhdeksi poliittisen päätöksenteon areenaksi, jolla erilaisia intressitahoja ja -ryhmittymiä edustavat toimijat neuvottelevat yhteiskunnallisista teemoista. Julkisuutta arvioidaan myös deliberatiivisen demokratian ideaalimallien näkökulmasta. Mediajulkisuudella on tutkimuskirjallisuuden valossa kahtiajakautunut suhde poliittiseen päätöksentekoon. Se voidaan erottaa konstruktivistisen ajattelutavan mukaisesti omaksi symboliseksi todellisuudekseen suhteessa lainvalmistelun aineellisen todellisuuteen. Toisaalta politiikan medioitumiskehitys myös tosiasiallisesti vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon ja siten myös lainvalmisteluun. Lainvalmistelun sidosryhmät ymmärretään tutkimuksessa laajasti tahoiksi, joilla on asiantuntemusta tai intressiä valmisteltavaan asiaan. Työssä huomioidaan myös suomalaisen korporatistiseksi mielletyn poliittisen päätöksenteon kulttuurin vaikutus sidosryhmien pääsyyn poliittisen päätöksenteon eri areenoille. Tiedustelulakeja on valmisteltu laaja-alaisissa työryhmissä, ja valmistelua on leimannut poliittinen yksimielisyys uuden säädöspohjan tarpeellisuudesta ja välttämättömyydestä. Tutkimusmenetelmänä työssä hyödynnetään määrällistä sisällönanalyysiä, jonka avulla aineistosta luokiteltiin näkökulmia Helsingin Sanomissa tarkasteluvuosina esittäneet toimijat. Aineistosta löydetyt toimijat luokiteltiin poliitikkoihin ja lainvalmistelijoihin, viranomaisiin, järjestöihin ja yrityksiin sekä kansalaisiin ja tutkijoihin. Tutkimuksen perusteella valtaosa ääneen päässeistä toimijoista edustaa vakiintuneita, poliittisen päätöksenteon sisäpiiriin kuuluvia ryhmiä. Myös muiden viranomaisten ja tutkijoiden näkökannat pääsivät esiin uutisoinnissa. Sen sijaan aineistosta löydettiin vain muutama järjestöjä tai yksittäisiä kansalaisia edustava toimija. Tutkimustulos vahvistaa osaltaan aiempia tutkimustuloksia, joiden perusteella mediajulkisuuteen ja journalismiin pääsyyn vaikuttavat muun muassa toimijan taloudelliset ja tiedolliset resurssit ja journalistisen työn reunaehdot. Vaikka perinteiset institutionaalisten ja vaikutusvaltaisten ryhmien edustajat ovat lehden uutisoinnissa hyvin esillä, ei toimijoiden määrällisestä luokittelusta voida päätellä, että uutisointi olisi ollut näkökulmien kannalta yksipuolista. Toimittajat ottivat itse aktiivisesti kantaa toimijoiden näkemyksiin ja myös haastoivat niitä.
  • Helenius, Mikko (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä tutkielmassa keskitytään Suojelupoliisin ja Puolustusvoimien tiedustelullisia toimivaltuuksia sekä niiden toimintaan kohdistettua laillisuusvalvontaa lisänneitä tiedustelulakeja koskeviin näkemyksiin lakien eduskuntakäsittelyn aikana. Tiedustelulakien lainsäädäntöprosessi aloitettiin vuonna 2015 Sipilän hallituksen toimesta Suomen turvallisuuspoliittisessa toimintaympäristössä tapahtuneiden muutoksen seurauksena. Prosessia pohjustivat jo aiemmat turvallisuuspoliittiset hankkeet, jotka olivat valtioneuvoston vuonna 2013 antama periaatepäätös Suomen ensimmäisestä kyberturvallisuusstrategiasta, Suojelupoliisin hallinnollista asemaa ja kehittämistarpeita arvioimaan asetetun työryhmän työskentely sekä puolustusministeriön asettaman tiedonhankintalakityöryhmän alkuvuodesta 2015 julkaisema mietintö, jossa ehdotettiin aloittamaan tiedustelua koskevan säädösperustan luominen. Tutkielman toteutuksessa omaksuttiin kaksi tärkeää rajausta. Ensinnäkin, eduskuntatyöskentelyn osalta tarkastelun kohteeksi otettiin valiokuntien valmisteluvaihe. Toisekseen, laeista esitettyjen näkemysten tarkastelu rajattiin yhteen toimijaan, Suojelupoliisiin, jolle uusista toimivaltuuksista säätäminen oli ensiarvoisen tärkeä kysymys. Tutkimuskysymykseksi muodostui näiden rajausten myötä sen selvittäminen, millaisilla näkemyksillä ja perusteluilla Suojelupoliisi pyrki edistämään tiedustelulakien hyväksymistä eduskunnan valiokuntavalmistelun aikana. Tutkimusaineisto koostui Suojelupoliisin eduskunnan eri valiokunnille toimittamista asiantuntijalausunnoista sekä viraston vastineista valiokuntien ja muiden asiantuntijoiden siviilitiedustelua koskevasta hallituksen esityksistä antamiin lausuntoihin. Aineistoa lähestyttiin teorialähtöisen sisällönanalyysin mukaisesti niin, että lausunnoista nousseita huomioita pyrittiin luokittelemaan laajemman teoreettisen viitekehyksen avulla. Viitekehyksen muodostamiseen vaikutti tässä tutkielmassa omaksuttu näkökulma, ettei Suojelupoliisi puolustanut tiedustelulakeja vain puhtaasti omia intressejään ajavana toimijana, vaan osana Suomen valtion turvallisuuspoliittisiin toimintamalleihin keskittyvää laajempaa joukkoa ja yhteistä tavoitetta. Niinpä viitekehyksen pohjana toimi ajatus turvallisuusvaltion vahvistamisesta Suomen valtiollisessa kontekstissa, jossa otettiin huomioon turvallisuuspoliittisten keinojen kehittämisen välttämättömyyteen, suomalaisessa yhteiskunnassa toteutettavaan kokonaisturvallisuuden periaatteeseen sekä Suomen strategiseen kulttuuriin ja oikeusvaltiolliseen luonteeseen liittyvät tekijät ja näkökulmat. Toteutetun analyysin myötä Suojelupoliisin valiokunnille toimittamassa kirjallisessa materiaalissa ilmentyivät kaikki edellä mainitut viitekehyksen osa-alueet. Suojelupoliisin omien lausuntojen yhteydessä korostuivat ennen kaikkea näkökulmat, jotka kuvastivat kansallisen turvallisuuden suojaamista edistävien toimivaltuuksien välttämättömyyttä, niiden kansainvälisestä kontekstista katsottuna normaalina pidettäviä ominaisuuksia sekä Suomen perus- ja ihmisoikeuksia ja kansainvälisiä velvoitteita kunnioittavaa oikeusvaltiollista luonnetta. Suojelupoliisin muista asiantuntijalausunnoista antamissa vastineissa kuvastuivat kuitenkin kaikkein selvemmin juuri jälkimmäiset, oikeusvaltiollista luonnetta ja oikeusvaltiollisia periaatteita ilmentävät näkökulmat. Koska Suojelupoliisin vastauksissa kuvastuvat analyyttisen viitekehyksen piirteet määräytyivät valiokunta- ja asiantuntijalausunnoissa esille nostettujen huomioiden mukaan, oikeusvaltiollisiin periaatteisiin kytkeytyvien näkemysten yleisyys sekä Suojelupoliisin omissa lausunnoissa että sen antamissa vastineissa ilmensivät sitä, miten keskeisen tärkeiksi perus- ja ihmisoikeuksiin liittyvät laillisuuskysymykset koettiin laajasti eri toimijoiden keskuudessa lakien eduskuntakäsittelyn aikana. Kokonaisturvallisuuden periaatteita kuvastavat huomiot esiintyivät varsin selvästi Suojelupoliisin omissa lausunnoissa, ja pienemmissä määrin myös vastineissa. Strategiseen kulttuuriin liittyvät näkökulmat esiintyivät selvästi muita harvemmin tutkitussa aineistossa. Niiden vähäinenkin ilmentyminen puhuu kuitenkin sen puolesta, että tässä tutkielmassa omaksuttu, Suojelupoliisien omia institutionaalisia intressejä pidemmälle menevä näkökulma oli sekä perusteltu että hyödyllinen lähestymistapa. Tutkielman toisena tavoitteena oli Suojelupoliisin tiedustelulakiprosessin aikaisen roolin selvittäminen ja esille tuominen. Tämä tavoite täytetään lakiprosessin taustoihin ja vaiheisiin keskittyvässä 4. pääluvussa, jossa kuvataan, kuinka Suojelupoliisi oli edustajiensa välityksellä tavalla tai toisella aktiivisesti läsnä prosessin jokaisessa vaiheessa.